Suur-Huittisten historia III, 1

Suur-Huittisten historia III, 1

Raimo Viikki

2. OSA

Käsityö ^muuttuu kotiteollisuudeksi

Perinteisten ammattien väheneminen

Hiljalleen erikoistuvayhteiskunta tarvitsi yhä enemmän

ammattimiehiä.

Kaikkea ei pystytty enää itse ^tekemään, vaikka maa- mies jatkuvasti oli monitaitoinen. Toisaal- ta joku käsityöläinen ^oli maanviljelijä,

muutama torppari ja vielä useampi pie-

nen maapalan omistava mökkiläinen, joka sai peltotilkustaan välttämättömänruoan- lisän.

Ammatissa toimivan käsityöläis-, teol- lisuus- ja rakennusväen määrä pysytteli

1850—1920 Huittisissa, Kauvatsalla ja Vampulassa ^2,5—6,5 prosentin lukemis-

sa. Poikkeuksena oli 1800-luvun lopulta lähtien teollistunutKeikyä, missä jo 1901 ammatissa toimivasta väestöstä neljäsosa hankki toimeentulonsa teollisuudesta ja käsityöstä.

Ammattiveroa maksaneiden käsityö- läisten määrää esittävästä kuvaajasta nä-

kyy, että heidän lukunsa oli enimmillään 1860-luvun puolimaissa, mutta suurten nälkävuosien jälkeen käyrä ^alkaa yhtämit- taisesti laskea. Tähän alenemiseen^onkak- si yleistä syytä. Vuoden 1879elinkeinova- pauslaki ^teki käsityöläisammatin harjoit- tamisen erikoisluvistariippumattomaksi,

ja 1889 jälkeen ei henkikirjoihin enää merkitty sitä varten erillistä saraketta.

Kuntien veronkantokirjoista ja seurakun- tien kirkonkirjoista päätellen lasku ei ol- lut niin jyrkkäkuin ammattiveroluvutil- moittavat.¹

Käsityöläisistä valtaosa oli suutareita, räätäleitä ja seppiä: perushyödykkeiden tekijöitä. Vuosina ^1850—90 heitä oli 59^—

69 ^% Huittisten, 68—86 ^% Kauvatsan ja 58—85 ^% Vampulan käsityöläisten koko- naismäärästä. Luvut olivat pienimmät

nuoremmassa päässä. Tämä johtuu mui- den ammattimiesten joukonkasvusta sekä suutarien, räätälien jaseppien ^kokemasta yhä kovenneesta kilpailutilanteesta, sillä teollisuus alkoi työntää markkinoille iso-

ja, halvempia ja^kukaties huonompia tuo- tesarjojaan.

Nahan javuotienkäsittely eri vaiheineen työllisti käsityöläisistä useimman. Nahku- reita oli vielä 1800-luvunlopussa ja1900-

luvun alussa 13—15 henkeä, joistatavalli- sesti seitsemän työskenteli emäseurakun- nan puolella, loppujen jakautuessa ^suun- nilleen^tasan Kauvatsan jaVampulan kes- ken. Yleensä hesijoittuivat alueensa liike- keskukseen Lauttakylään, ^Yttilään, Matkusjoelle ja Helillään mutta heitä oli myös muuten suurissa kylissä, joissa oli paljon kotieläimiä. Nahkurit saivat pääosan raaka-aineestaan oman kunnan alueelta, olihan Suur-Huittinen melkoista karjatalousseutua. Pienempi osa nahoista oli ulkomaista alkuperää. Syksy oli nah- kurien sesonkiaikaa, koska teurastus oli talvenkynnyksellä vilkkaimmillaan. Suu- rista taloista tuotiin hevoskuormittain

nahkojaparkittaviksi. Vuodista valmistet- tiin ^antura- ja päällisnahkoja; lampaan- vuodista turkisnahkoja. Nämä 2—3 työn- tekijän verstaat käsittelivät parhaimmil- laan yhden ison javiitisen pientä ^vuotaa päivässä sekä valmistivat lammasnahka- turkin jokatoinen päivä. Verstaat alkoivat koneistua hitaasti vasta 1900-luvun puo- lella. Suurimmat liikkeet olivat

Kalle

Tuo- misella Mommolassa,Kalle Suomisella ja

159

sittemmin Emil Falenilla Huittisten- kylässä, Erland Mäellä Huhkolassa; Kalle Lundenilla ^Yttilässä;Kalle

Jalosella

^Poti-

lassa sekä HilandereillaMatkusjoella. Hi- landerin liiketoimintaa sanottiin 1915 ta- vattoman laajaksi. ^Nahkurien työproses- sia jatkoivat satulasepät ja ^suutarit.

Joku-

nen karvari oli itsekin valmistanut hevos- valjaita, mutta Lauttakylässä oli vakitui- sesti yleensä vähintään yksi ammattitai- toinensatulaseppä, jokavarsinaisesti hoi- ti ^tämän tehtävän. Vuodesta 1901 alkaen satulaseppänä _toimi 30 vuotta Emil^Falen,

jokaoli saanut oppinsa Raumalla.

Parhaat suutarit pystyivät ^tekemään 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa korjaustyön lisäksi keskimäärin saapaspa- rin joka^toinenpäivä ja^muun jalkineparin

joka päivä. Tällöinverstaassa työskenteli mestarin apuna hänen vaimonsa tai aina- kin oppipoika.²Keikyän suutarit oli nope-

asti lueteltu

paikallisessa

^lorussa:

"Keikyässä ^on viis suutani: on Murron Kolli ^jaKooseli, Ihanteri ^jaYleni,

Kiviniemessä Junkuri,

kuurenneksi tuliMaurits Praali, jokarajat reilasi.”³

Pari liikettä oli alkanut käyttää

1910-lu-

vun alussa itsestään komeanpuoleista nahkatehtaan tai kenkätehtaan nimeä.

Maanviljelijä Herman Nurmela käynnisti

1917 Huittisten maamiesseurassa keskus- telun suuren nahkatehtaanperustamises-

ta. Sen

hankinta-alueeksi

kaavailtiin Huit- tisten ja Vampulan lisäksi Punkalaidunta.

Laskettiin, että tehtailija myi tuottajalta

ostamansa

naudan

nahkakilon muokat-

tuna 7—lo kertaisella hinnalla. Kun ^tuot- taja sitten osti valmiit kengät nahassa punnittuna 2—3 kg vuodan arvo oli ko- honnut jo

15-kertaiseksi.

^Tuottajat pyr- kivät mukaan jalostusprosessiin ja hin-

11 Suur-Huittistenhistoria 1111

nanmuodostukseen.⁴ Räätäleitä riitti suu- tarien tavoin joka kylään.

”Jos

herra kraatari tekis hyvin ja tulis syömään tänne paremmalle puolelle.

Siell on suutarille ^tuvan pöyrän päässä lautanen piikojen ja trenkien vieressä.”

(Huittislaisen emännän käsitys ^räätälin ja suutarinarvoasemasta;yleensä ^{he oli-}

vat tasavertaisia. VaatturimestariErk- ki Sundellin muistamana).

Vaikka jokaisellaräätälimestarilla oli oma verstaansa, niin siitä huolimatta he kier- sivätympäri pitäjää suurissa taloissa. Kun palkollisväen palkkaetuihin kuului mm.

työpuku vuodessa, hankittiin niitä kerral- lauseampi, koska vauraissa taloissa oli jo- pa kymmenkunta palvelijaa. Räätäli tuo-

tiin koneineen tilauksesta tekemään työn- sä.

Materiaalina käytettiin kotikutoista sarssia, jonka talojen palvelustytöt olivat valmistaneet vuoden mittaan puhdetöi- nään. Sarssi lähetettiin vanutettavaksi Tampereelle, mistä sepalasi nurjalta _puo- len nukitettuna parkkumina. Se oli niin paksua kangasta, että ”se seisoi itsestään”.

Huono mies ei saanut parkkumista val- mistetun puvun sisällä edes käsiään kou- kistetuksi, _ennen kuin kangas käytössä pehmeni.

Joskus

parkkumia värjättiin,

mutta yleensä se pidettiin luonnonväri- senä harmaana. Vielä 1900-luvun alussa miesväen työasuna oli pitkä Tohtiminen paita, ^mekko, joka ulottui polven alapuo- lelle, sekä rohtimiset housut. Piian velvol- lisuuksiin kuului kehrätä jouluun men- nessä seitsemän vyyhtiä rohtimisia. Nii-

den ompeleminen oli talon naisväen teh- tävä, mihin räätäli eikajonnut.⁵

Tuollainen ^mestarin, hänen vaimonsa sekä oppipojan

räätälinliike

kykeni val- mistamaan 1800-luvun lopussa ja ^1900-

161

luvun alussa vuosittain 75 —120 miesten- pukua ja50—75 paria housuja, pienempiä töitä tarkemmin laskematta.⁶

Vuonna 1860 Huittisissa mainitaan ol- leen kolme kutomakoulunoppilasta, mitä määrää pidettiin vähäisenä.⁷ Pitäjän van- ha javahvakankuriperinne ei kuitenkaan

joutunut hukkaan, vaan se jatkui elinvoi- maisena koko käsiteltävän ajanjakson.Ku- toja ^Siina Rinne laski 1916muistiinpano-

jansa perusteella, että hän oli valmistanut vuodesta 1880 lukien aikaisempia mer-

kintöjä ei tullut tehdyksi 17 128

kyynärää pellavakangasta ja 12 597

kyynärää villakangasta. Siitä voi arvioida Siinankutomiseksi lähes metri pellava- ja suunnilleen puoli metriä villakangasta vuoden jokaisellepäivälle 36 vuodenajal-

la. Suurin osa oli kaiken lisäksi taiten teh- ty itse suunnitelluin kuvioin. Tilaajina

olivat milloin Takkulan ^herra, milloin pappilan ^neidit, milloinminkin suurtalon väki omassa javieraassa pitäjässä. Lisäksi hän urakoi korutöitä: ryijyjä, vuodevaat- teita, villahameita, puseroita, sukkia, tik-

SiinaRinne, kutojataituri.

kureita, myssyjä, rahakukkarolta. "Synty-

nyt on tänne plikka, työstä rikkaan van- hemmista”, SiinaRinne myös värssyn- tekijä kuvaili uutteruutensa lähtökoh- tia.⁸

Vampulassa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vaikuttaneista ryijy- mestareistaon syytä mainita Emma Hilan- der, Karvarin-Emmaksi kutsuttu kutoja.

Hänen isänsä olitunnettu nahkuri. Karva- rin-Emma valmistiryijyjä jamuita kudon- naisia asunnossaan Vampulan pappilan lähellä ja opetti ^taidon myös tytärelleen Eeva Peltoselle, josta tuli myöhemmin naiskäsityökoulun johtajaKuopion Toiva- laan. Toinenäiti-tytär kutojapari oli Mais- tiina jaPiina Siltanen. Äiti oli ^saanut tai- tonsa nuoruudessaan Lapin pitäjässä. Op- pi kulki perheissä.⁹

Ammattimaisten värjärien tulo pitäjään varmaankin vähensi kankaiden kotivär-

jäystä ja toi siihen uusia ulottuvuuksia.

Näiden käsityöläisten toiminta keskittyi alueen liikepaikalle Lauttakylään. Blomia

Lauttakylän keskustassa sijainnut värjäämö- jakauppaliike oli alkuaanMattiNylundinperusta- ma. Häneltä^sesiirtyiFrans Tammiselle javiimeksisiinäoliLeinonkenkäkauppa. Rakennuspu- rettiin 1980-luvulla. Kuva vuodelta 1923.

seurasi^Eklund, häntä

Juho

^jaMaria Virta- nen. Toinen värjäämö oli Pietarsaaresta 1878 muuttaneella Matti Nylundilla ja hänen puolisollaan, kätilö

Josefiina

^Lö-

fillä. Värjärit ottivat vastaan "rahvaan töi- tä”, kuten tilastoilmoitukset mainitsevat:

värjäsivätpumpuli- javillalankoja, sarssi- javillakankaita. He pitivät myös kaupan näitä tuotteita.¹⁰

Seppiä oli suunnilleensaman verran kuin suutareitajaräätäleitä. Kansanruno kertoo huittislaisen sepän ja talonpojan Gustaf Grundin ^uranalkamisesta:¹¹

”Sepän opissa ollessansa Hyvinkäytti ^vasaransa Pianhän läksi paikastansa Viedenosan opissansa.

Mestariksinyt aloitteli Sepän töitätoimitteli Metallit jo mahtavalle Myönny! Kmnnin vasaralle.

SinggiVaski rautatoki,

Vielä jalohopeaki,

Kulta kanssa kiiltäväinen Kaluks olikääntyväinen.”

Seppien työ erikoistui uusiksi ammatti- ryhmiksi, ja 1800-luvun lopulta lähtien

siihen alkoisisältyä entistä enemmän teh- dasvalmisteisten tuotteidenkorjaustehtä- viä. Kyläsepän paja sijaitsi aivan tien vie- ressä, sillä sinne tultiin eikä seppä toi- sin kuin räätäli kuljettanut raskasta ka- lustoaan talosta toiseen. Kyläympäristö muodosti sepän toimeentuloalueen.

Juha

Wikmaninverstas Pehulassa teki 1880-lu- 163

Seppä Frans VihtoriLounas vaimonsa Paulii- nan kanssa Keikyän pajassaan, lekurina Has- san isäntä.

vulla yhdentoista talouden sepäntyöt.

Ammatissa tarvittavat työkalut taottiin it- se. Kyläsepän vakiovalmisteisiin kuului- vat viikatteet, sirpit, hevosenkengät, nau- lat, kirveet, rattaat, reet eli maatalous-, ajo- ja

kotitaloustarvikkeet.

Ammattimie- henvasaranjälki kulki tasaisena kuin vii- lalla vedettynä. Keskikokoinen verstas

käytti 1900-luvun alussa työpäivää ^kohti kilon tai pari rautaa sekä noin kahdes- kymmenesosan siitä terästä.

Pelti- ja kupariseppiä oli paljon har- vemmassa kuin kyläseppiä.

Erikoisliik-

keet keskittyivät Lauttakylään, yksittäi-

nen ammatinharjoittaja oli etsiytynyt myös Loiman ja Yttilän kylään. Kupari- seppien artikkeleja olivat^kattilat, kastml- lit, kahvipannut ja vanhojen keittoastioi- den korjaaminen. Vaskiseppä A. W.

Sevon Kirkonkylässä valmisti ^1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pari kahvipan-

nua työpäivässä, ^kattilan joka neljäs päivä ja korjasi keittoastian joka kolmas päivä.

Hän ryhtyi 1900-luvun alussa tekemään myös vesikattoja ja paloruiskuja. Vaski-

seppä August Forsvik Yttilästä oli samoi- hin aikoihin erikoistunut teräslevyastioi- hin ja karstoihin, joita valmistui pari työpäivässä. Peltisepänverstaat ^takoivat maataloudessa tarvittavia suurempia asti-

oita: sankoja, kiuluja, saaveja, meijeriasti- oita.Kirkonkylässä tominut Kustaa Salmi- sen läkkisepänliike erikoistui 1900-luvun alussa lisäksi peltiuunien, kylpyammei- den jaruiskukannujen valmistukseen.

Konekorjauksen otti toimialakseen 1904 Lauttakylään perustettu

Juho

^Saikan

sepänliike, jokatekimyös tuulimoottorei- ta ja vesijohtoja. Kun Saikka lopetti jo vii- den vuoden ^kuluttua, sen työtä jatkoi Vil- ho Vesikarin konepaja. Omalla paikka- kunnalla olevien korjauspajojen edulli-

Huittislaisenkuparisepän G. E. Wikmanin takomiakahvipannuja. Valok.^Keijo

Jaakola

suus oli huomattu: kaupungissa teetetyn työn arvioitiin ¹⁹¹⁶ alussa tulleen ^kaksi,

jopakolme kertaa kalliimmaksi.¹²

Pienempiä ja tarkempia korjauksia te- kivätkellosepät, jotka itsekin rakentelivat kelloja. Uranuurtajia ^olivat Matkusjoella

1860 aloittanut

Johan

^{Fredrik Lunden,}

HuittistenKirkonkylään Vampulasta 1865 muuttanut Matti ^Ekholm, samoin Kirkon- kylässä 1890-luvulta toimineet A. N.

Snellman ja Emil Mattsson sekä Yttilän vaskiseppä August Forsvik. Kaupunkei- hin ei ^enää ollut syytä lähteä eikä tiimala- siin turvautua, mikäli halusi elää oikean tunnintarkkuudella.¹³

Porilaisen sanomalehden Kauvatsan kir- jeenvaihtaja valitteli ^1912, että kunnassa harjoitettiinkäsitöiden tekoa liian vähän.

Ei ollut montakaan^taloa, missä valmistet- taisiin itse välttämättömät puukapineet.

Puhdetyöt oli hylätty miltei tyystin:

”Eiwät ^enää kuiwa lankut jalaudat katos- ta, eikä sinkoile lastut tuwan lattiassa.”¹⁴ Puhdetyöt olivat olleet osa talven luppo- ajan hyötykäyttöä. Miehet tekivät taloon kaksi työrekeä, toiset puursivat parireen.

Joulupyhinä veistettiin jyvälapio, joulun jälkeenkoverrettiin tusinan verran astioi- ta, pääsiäisenä valmistettiin peruna-aura, helluntaipyhinä haravarengille itsellensä ja piialle. Kun yleensä sadeilmoilla ei menty ulkotöihin, tehtiin tällöinlapiopui-

ta, rattaan koreja, aisoja jamuita tarveka- luja. Samaan puuhaan käytettiin myös kevätehtoot. Luontoistaloudenyhteiskun-

ta olitäynnä tekemätöntätyötä.¹⁵

165

Maurits Mauriala eli Maurin-Taata oli ^en- simmäisiäkampamestareita.

Painavana syynä miesten puhdetöiden vähenemiseen oli renkien määrän alene- minen taloissa sekä ^se, että seudulla alkoi

olla riittävästi ammattitaitoisia puusep- piä, joiden tuotteliaisuus riitti korvaa- maan luppoajan askartelun. Palkollisväki

halusi saada vapaahetket omaan käyt- töönsä. Huone- ja ajokaluja valmistavat puusepänliikkeet keskittyivät Lautta- kylään, missä tuotteiden kysyntä oli vilk- kainta jamistä niitä oli helpointa markki- noidamyös muualle.

Virallisessakäsityöluokituksessa olimuu- tamia ammattinimikkeitä, joistakerrotaan tässä teoksessa toisessayhteydessä, mutta

siitä puuttui eräitä ammatteja, jotka myöhemmin on luettu käsityön alaan kuuluviksi. ^Valtion, kunnan ja kirkon asiakirjoissa niiden harjoittajat nimettiin pelkästään työmiehiksi. Heidät miellettiin enemmän itsellisiksi kuin käsityöläisiksi.

Muutama ammattilainen oli vielä moni- toimimies. Niinpä Huittisten Kirkon- kylässä 1800-luvun lopulla työskennellyt August Snellman oli yhtäaikaa sorvari, kirjansitoja jakelloseppä. Kahteen ensiksi mainittuun tehtävään hän oli saanut oi- keudet 1885, viimeksi mainittuun 1890.¹⁶ Nämä ammatit eivät vaatineet raskaita ko- neita eivätkä kalliita investointeja. Pää- oma oli taitavissa käsissä jaahkeruudessa.

Maurin-Taatan ainoa poika Kalle Mauriala jatkoikampamestarin ammattia. Kalle Mauriala ^ja vaimo lida seisovat talonsa edustalla. Asumus sijaitsi Niemenmäessä. Teoksesta ”Vanhaa Kei- kyää”.

Käsityön ja kotiteollisuuden uudet ulottuvuudet

Huittisten kunnan pohjoisen piirin vuok- ralautakunnan puheenjohtaja ^kertoi 1912

alueensa(pääosin Keikyää] elinkeinoista:

"Paikkakunnallamme ^ovat käsityöt ^eli

n.s. pikkuteollisuus suuressa vauhdissa.

Niinpä tehdään vuosittain esim. 6 000 tusinaa haavanlastuhattuja, noin 7 000 tusinaa sarvikampoja, ^isot määrät piip- puja jasukkuloita; naiset tekevät ^hius- neuloja ^jalankanappeja. ^{Eräänä vuonna} laskintuon pikkuteollisuuden tuottavan paikkakuntalaisille noin 20 000 Smk.

Urakkatyöntekijöistä on suurin osa ra- kennus- ^jakivityömiehiä sekä^muuraus- ja satunnaisten töiden tekijöitä. Vähäi- nen osa tekee maatöitä, kuten kuokki- mista, ojankaivuuta ^jaaidanpanoa, sekä talvisin metsätöitä.”¹⁷

Vuokralautakunnanpuheenjohtajakuvasi tapahtuneen kehityksen. Käsityö ja ^koti- teollisuus olivat käyneet läpi pysyvän muutosprosessin.

Vanhinta kotiteollisuuden haaraa edus- ti sarvikampojen ^valmistus, jonka^syntyta- pahtumaa on kuvattu Suur-Huittisten his- torian ^{II osassa.} Kotiseutunsa mukaan sar-

vikampaa nimitettiin Keikyän ^etsiväksi.

167

Sen valmistuksessa tapahtui suurehko muutos 1900-luvun ^alussa, kun Äetsän konepaja Oy:ssä työskennellyt Enqvist-ni-

minen viilari kehitti poljettavan piikitys- koneen. Hän olinähnyt jossakin saksalai- sen mallin ja käytti sitä esikuvanaan. En- qvist oli nainut kammantekijäsukuun,

mutta ei välittänyt itseryhtyä valmistajak- si. Mestareiden tyttärillä oli kyllä tapana neuvoa taito miehilleen. Alkuperäiset kammantekijäsuvut

Jalot

^{ja Maurialat}

säilyttivät oppinsa ^monessa polvessa.

Ville Anselmi ^Hellström, myöhempiRau- tavirta, sai suurta mainetta,kun hän voitti tuotteillaan Pietarissa 1900-luvun alussa järjestetyssä käsityönäyttelyssä ^ensimmäi-

sen palkinnon. Hän nousi arvossa taval- laan Keikyän kammantekijöiden johtoon.

Hänen työjälkensä ^oli jatkuvasti ensiluok- kaista, ja^{kerrotaan, että hänen}kampansa olivat jonkinverran kalliimpia kuin mui- den. Hän ei tinkinyt penniäkään, vaikka kampoja ei olisi mennyt kaupaksi lain- kaan.¹⁸

Kampojen ^raaka-aine sarvet oli syksyistä teurasjätettä. Valtaosa raaka-ai- neesta saatiin 1920-luvun alkuun asti lähiseudulta tai ainakin kotimaasta. Paras aines oli suomalaisen sonnin luja ja si- leäpintainen sarvi. Tavallisten maatiais- lehmien sarvia osittain pilasivat niiden kohoutumat, "vuosirenkaat”. Niitä kir- veellä veistettäessä haaskautui raaka-ai- netta ja paistaminen oli aina "hilkulla”.

Jossain

määrin alettiin 1910-luvulla saada ayrshire-rodun komeita sarvia. Silloin täl- löin käytettiin myös pässin ja pukin ^sar- via. Niistä tehtiin naistenkampoja, japäs- sinsarviset olivat loimukuvioisia, läpinä- kyviä jakauniimpia kuin muut.¹⁹

Sarven hinta oli 1900-luvun alussa kes- kimäärin kymmenen penniä pari, ja

las-

kettiin, että yhdestä sarvesta saatiin yh-

destäneljään kampaa. Kampatusinasta te-

kijä sai myydessään tuolloin 1:50—2:75

mk. Hinnat vaihtelivat laadun mukaan.

Ne myytiin kiertäville kauppiaille, jotka levittivät samalla muitakin kotiteollisuus- tuotteita. Heitä tuli aina pohjanperiltä saakka. Tilauksia ei ollut tapana tehdä, vaan ostajat istuivat pakarin penkillä odottaentyön valmistumista.

Joskus

^heitä

oli puolenkymmentä yhtäaikaa kärk- kymässä osaansa. Käsityöläisillä olikaup- piaiden reitit suunnilleen selvillä, joten he osasivat tehdä tavaraa varastoon ja ly- hensivät vartomisaikaa. Kauppiaat mak- soivat ostoksensa käteisellä.

Jotkut

^vaih-

toivat kahvia kampoihin ja lumppuihin.

Käsityöläisillä oli ruokaa niukasti jakah- vin avulla suorastaan elettiin ja tehtiin töitä yömyöhään asti. Kulkukauppiaista

on muistettu etenkin pukinpartainen, keppiä heiluttanut ja lapsia säikyttänyt Vekkuli-Valin, jokakantoi selässään pose- tiivin näköistäkampalaatikkoa, sekä Nak- kilan käsipuoli poika ja Pirkkalan käsi- puoli poika, joillakummallakin oli satsi- laukku selässään. Karkun Konsti kävi he- vosella ja piti vaimonsa aina mukanaan.

Hän lumpusti samalla ja keräsi jouhia.

PohjanmaanRoosi oli vähäinen^mies,kul- ki jalkaisin ja osti monenmoista tavaraa.

Niitäkauppiaita, joillaei olluthevosta, sa- nottiin pussiäijiksi. Muita kauppiaita lie- nevät olleet Helsingin ^Helanen, Porin Ny- borg, Rauman Sjöroos jakuka milloinkin.

Keikyän ”kampat” levisivät ympäri maa- ta.

Kammantekijöiden määrää on vaikea selvittää, koska henki- ja kirkonkirjat ^sekä veronkantokirjat ynnä erinäiset tilastot eivät heitä tunne. Teollisuushallituksen kokoamien tietojen mukaan v. 1903 val- misti kaksikymmentä kammantekijää noin 6 000 tusinaa kampoja, bruttoarvol-

taan 9 000mk,kuntyöhön käytettyjen sar- vien hankintahinta oli3 600 mk.Raaka-ai- neeseen verrattuna tuotteiden bruttoarvo oli 2,5-kertainen. Kampamestarit ^olivat varakkaampia kuin seudun mäkitupalai-

set yleensä. Monet ostivat jopa maatilan ansioillaan. He eivät juuri suostuneet te- kemään raskasta työtä. Talonisäntien kär- sivällisyys oli kiireaikana koetuksella sar-

venkalskuttajien ^kanssa, sillä apuväestä olipuutetta.²⁰

Varmaankintuo kaksikymmentä oli lii-

an vähäinenkammantekijoiden ^määräksi, koska Keikyässä ^kehuttiin, että "melkein jokakönsäsä tehtiinkampaa”. Käsityöläis-

ten paljous synnytti kilpailua raaka-ai- neesta, mikä nostisen hintaa. Sarvi pyrit- tiin työstämään viime hituseen asti. Sen ohuemmasta päästä ryhdyttiin tekemään piippuja ja myöhemmin savuketeollisuu- den tarvitsemia holkkeja. Naiset antoivat oman panoksensa valmistamalla sarven tähteistä hiuskampoja ja ^nutturassa käy- tettäviä piilejä sekä luisia nappeja. Sar- venlastut kelpasivat vihdoin huonekas- vien lannoitukseen ja tuholaistorjun-

taan.²¹

Kun vanhoistakampamestareista ^kolmas, Maurin-Taata, muutti 1850-luvulla Kii- kastaKeikyään, hän valmisti vieläpiippu- ja.22 Kuvernöörin kertomuksissa piipun-

sorvaus mainitaan ensi kerran vasta 1882 emäseurakunnan siis Huittinen jaKei- kyä ^kohdalla, mutta virallinen taho kulki muutenkin tietämättömänä tai aina- kin jäljessä ruohonjuuritasolla käyvistä virtauksista. Kiikkaa ja^Riikoista on joskus mainittu piipunteon kärkipaikkakuntina.

Onkuitenkintodennäköistä, että sorvauk- sen keskus Satakunnassa on ollut nykyi-

nen Huittinen, minne taito muistitiedon mukaan oli saapunut "Turusta päin”.

Huittisissa oli jo 1850kaksi sorvaria,Kau- vatsalla jaVampulassa yksi. Vuonna 1900 näitä ammattimiehiä oli Huittisissa kuusi

ja Kauvatsalla kolme. Keikyässä piippu-

sorvaus on alkanutvasta 1900-luvun alus-

sa, koska aikaisemmin siellä ei sorvareita esiinny. Kun keikyäläiset innostuivat tähän kotiteollisuuden alaan, se loppui lähes kokonaan Huittisista. Lauttakylä- lehti kirjoitti vuodenalun

katsauksessaan

1914 hieman alakuloisesti: "Vanhimpina aikoina kuulut Huittisten piiputkin ovat kai jääneet

unhotukseen”.

Syynä muutok- seen oli aikapaljon ^se, ettäparikymmentä

vuotta markkinoita hallinnut Kustaa Ren- fors siirtyi Löysälästä Vampulaan rusthol- lariksi.

Piiput tehtiin alusta loppuun kotona:

pesät, ^letkut, suukappaleet, kannet, helat.

Piipuntekijän tärkeä apuväline poljettava sorvituoli oli sekin itse valmistettu. Var- haisin tuotemalli oli lyhytvartinen "kari- paltti”, joka olisaanut nimensä Italianva-

paussankarista. Sen suukappale oli suora tai taivutettu. Oli myös sarvi- ja^letkuvart-

ta, mutta nekaikki ohitti suosiossa "kaks- luinen”, jokavalmistettiin visapuusta. Se oli siihen aikaan halpaa, milteiroskapuu-

ta aina 1920-luvulle^asti, sillä sitä oli vai- kea halkoa. Lämmitykseen ja riihipuuna sitä kului vähän. Parhaat visametsät olivat Karhussa Kiuralan salmen molemmin puolin sekä Sarkolassa. Kapulavarsiin eli kaksluisiin piippuihin tehtiin puuosa ka- tajasta. Piippu on saanut nimensä ^siitä, että varren kumpaankin päähän tuli sar- viosa. Peräpuoleista kappaletta _sanottiin aliseksi luuksi jaylimmäistä hammasluu- ta mammaksi tai tissiksi.

Jo

^Huittisten

piippusorvarit ostivat sarvet huikkina kammantekijöiltä. Vain harvat turvautui- vat kokonaisiin sarviin. Suurimmat vers- taat joutuivat viimeistään 1890-luvulta

169

lähtien hankkimaanmyösulkomaistaraa- ka-ainetta.

Piipunteossa on laskettu olleen kaiken kaikkiaan 38 eri työvaihetta. Se oliympä- rivuotista ammatinharjoittamista, missä oli

mukana

kokoperhe. Työ aloitettiinta- vallisesti aamulla kuuden ^aikaan, ja se saattoi venyä jopa 16-tuntiseksi. Tekemi- nen jaksotettiin siten, että alulle pantiin kerrallaan useampi tusina eli satsi ja eri osat valmistettiin vaiheittain sarjatyön ta- paan. Yleensä yhtäaikaisesti oli valmis- teilla viikon ^satsit, mikä merkitsi yksinäi-

sen tekijän osuutena 10—15 tusinaa.

Opettelevat pojatauttoivat pesien ^sahauk-

sessa, kun ^taas naiset paistoivat ^sarvia, liippasivat pesiä jaleikkasivat veitsellä.

Piipunteon ^{keskus oli} puoli vuosisataa Huittisten Löysälän kylässä, minne Fred- rik Jemman, ilmeisestikin sorvauksen al- kuunpanija, oli perustanut verstaansa jo

1850-luvulla. Hänellä sekä Kustaa Ren- forsilla oli parhaimmillaan kuusi työnte- kijää, joukossa pari kolme omaa poikaa tai vierasta oppipoikaa. Nämä kaksi mes- taria valmistivat 1885—1900 yhteensä

20 000—30 000piippua vuodessa. Kun te-

kijöitä ilmestyi sittemmin myös Mömmö- hän, Sampuun jaLauttakylään sekä 1900- luvun alussa Keikyään, on emäseurakun- nassa tuotettuvuosisadan vaihteessa aina- kin puolen sataatuhatta piippua vuodes- sa. Keikyässä oli kuluvan vuosisadan alussa kolme piipuntekijää: Koivun Veet-

rikki.

Vilho Lintunen ja Kalle Sundell.

Kiikoisista muutti 1913 sorvari Frans ^Elo, jonka perheessä ja suvussa taito säilyi vielä vuoden 1917 jälkeen.

Karipalttien jäämistä pois muodista osoittaa ^se, että ne oli hinnoiteltu 1885 halvimmiksi. Kun kalleimmat letkuvarret lähtivät verstaalta 32 pennin kappalehin- nalla, maksettiinkaripaltista _vain 16 pen-

niä. Valmistajien määrän kasvaessa va- kiintui piipun kappalehinnaksi 1890-lu- vulla noin 20 penniä, mistä ^se aleni vielä viitisen penniä ensimmäisen maailman- sodan vuosiin ehdittäessä. Piippusorvarit myivät itse suurimman osan tuotteistaan ympäri maata, kulkien kesällä jalan tai pyörällä ja talvella kelkalla. Keikyäläisiä piippuja kauppasi hevospelillä matkaten 1900-luvun alussa mm.^Kustaa Gröndahl.

Muinavälittäjinä ennenalueen itsenäisty- mistä on mainittu Fröblom ja Kuhlman.

Silloin ei ollut joka pojalla ^kelloa, mutta

jokaisella kylänraittia tallaavalla olikyllä letkuvarsipiippu.²³

Piili oli naistennutturassakäytetty laite ja sitä on väitetty kampaa vanhemmaksi.

Sitä olitehty Suomessa puusta vuosisato- jen ajan. Sarven käsityömäisestä käsitte- lystä Keikyän naisille jäi piilien ja hius- neulojen muotoilu. Edelliset eivät vaati-

neet hienojaraaka-aineita. Niihin kelpasi sarvenjäte, japiilit tehtiinkampatyön lo- massa. Hiusneula taas oli tuotteena nuo-

rempi. Se kysyi hienointa raaka-ainetta, vanhoja japitkiä sonnin sarvia.

Jos

^kun- nollisia ei ^saatu kotimaasta, turvauduttiin tuontitavaraan. Hiusneulan valmistami- nen edellytti enemmän ammattitaitoa kuin piilienteko.²⁴

Lankanappia Keikyässä on muistettu teh- dyn ainakin 1800-luvun alusta lähtien.

Moni mökinvaimo elätti sillä itsensä, ja elinkeinoa harjoitettiin molemmilla puo- lilla Kokemäenjokea. Kerrotaan, että lan- kanappeja valmistettiin 1900-luvun alus- sa miltei jokaasunnossa. Napintekijän tär- kein työkalu oli puikkari, jonka toisessa päässä oli kädessä pidettävä osa jatoises- sa päässä napin keskustan vahvuinen ohut tappi. Siinä oli sarvesta muotoiltu

Lehmän sarvi työstöaineena 1920-luvulle tultaessa [Lähde: Toivo Madekivi Lauttakylä-lehdessä 5.5.1981)

talla, jollapuolivalmis nappi poistettiin.

Säästäväisyyssyistä napin sydämeen kiedottiin huonompilaatuista lankaa. Sen päälle neulottiin valkaistua puuvilla- ja merkkauslankaa. Valmiit napit lyöpättiin sarvenhuikasta tehdyllä lyöppärillä. Nap- peja syntyi kahta kokoa. Myyntiä varten ne neulottiin valkoiselle pahville puolen krossin eriin. Lankanapin teolla irronnut leipä ei ollut^leveä, muttaahkera sai tulos- ta aikaan.Myös tämä kotiteollisuudenlaji säilyi hengissä kansalaissodan jälkeiseen aikaan.²⁵

Paitsi piippuihin, piileihin ja nappeihin

kammanteosta

jääneet sarven huikat eli

kärjet kelpasivat syöstävän eli sukkulan valmistamiseen. Se on väline, jollakude- lanka saadaan kuljetetuksi loimilankojen väliin kangaspuissa. Sukkuloita on kahta mallia. Vanhempi on luupääsukkula, jon- ka pohja on sileä ja molemmat päät sar- vesta. Sitäkin oli kahta eri laatua: ^suoraa

ja kaarevaa. Nuorempi versio on koko- naan koivusta ja malliltaan suora. Se oli rullasukkula, silläsen kaksi pyörivää rul- laa antoivat loimilangoille hyvän luiston.

Luupää- ja rullasukkula olivat puhtaita käsityövalmisteita, tehty ilman koneiden apua.

Sukkula oli keikyäläisten mestareiden varhaisia menestysartikkeleita. Perimätie- 171

Oskari Hellström, keikyäläinen syöstävänte- kijä, palveli tsaarin tarkk’ampujapataljOonas-

sa kolme ^vuotta vuosisadan vaihteessa. Var- makätisyydestä ^ja tarkkasilmäisyydestä ^oli hyötyä myös armeijassa.

to muistaa, että jo itsellismies Antti An- tinpoika Hellström (s. 1799, k. 1867) tapa- si talvisin valmistaa syöstäviä. Kesäisin hän kävi töissä rakennuksilla. Hell- strömin suvussa taito säilyi ^{elävänä 1950-} luvulle saakka, ja siihen yhdistyi kam- manteko sekämuu myöhempitaitaminen.

Sukkulantekijät eivät itse käyneet myy- mässä tuotteitaan, vaan siitä huolehtivat kiertävätkauppiaat. ²⁶

Rullasukkula oli tuonut käsityön Kei- kyässä takaisin vanhanmateriaalin, puun, pariin. Sarvenrinnalle otettiin haapa. Sen työstäminenperustui varta vastenkehitel-

tyyn lastuhöylään, joka pystyi irrottamaan

haavasta

tai männystä 5 mm—5 cm le- vyistä lastua. Sen paksuutta _voitiinsäätää terän ^avulla, niin ^{että se} viistihaapasorka-

leista millimetrin osista aina 2 mmmvah- vuiseen lastuun.

Tuon ihmehöylän suunnittelijana tai ainakinKeikyään tuojana on muistettu ol- leen ”Roselli”-nimisen miehen. Sukunimi oli vääntynyt tällaiseen muotoon, sillä mies oli Potilan kylässä asustanut

Juho

Vilho Forsell (s. 1826, k. ^1898). Hän oli syntynyt Meskalankylässä, isä oli jääkäri jasittemmin Helihänkylässä elänyt itsel- linen

Johan

^Forsell.27

Juho

Vilho Forsell

tunnettiin myös

Pläkki-Jussina.

^{Hän val-}

misti haapalastusta eräänlaisia sälekaihti- mia "lastuakuttimia”, kuten kruunun- vouti niitä kutsui ikkunaverhoja sekä teki peltitöitä, _mistä johtui myös hänen liikanimensä. Viranomaisten

kertomuk-

sissa Forsellin ansioista mainitaan ensi kerran vasta ^1892, mutta varmasti hän on aloittanuturansa aikaisemmin.²⁸

Pläkki-Jussi

^halusi pitää taidon itsellään jaihmehöylän salassa muilta. ^Sepaljas- tui kuitenkin sattumalta Vanhan-Lasse Hildenin vieraillessaForsellilla. ^Hilden istui ovensuusängyssä ja tunsi kovan murikan painavanpeitteen alta istumali- haksiaan. Kun isäntä ei ollut^kotona hän saattoitutkialöytämänsä taikahöylän^ra- kenteen, painoi ^sen visusti mieleensä ja kohta höyläsi villiläinen Lasse Hilden taitavana miehenä myös haapalastua.²⁹ Hilden ei pitänyt lastuhöylän ^rakennetta salassa, vaan neuvoi sen naapureilleen.

Frans Tuominen teki sellaisen itselleen 1896. Hänen veljensä Vihtori Tuominen sekä Vilho Koivunen perheineen ryh- tyivät tekemään lastutöitä.Keikyästä tämä

käsityön laji etsiytyi naapuriin ^Huittisten Karhuniemelle ja Kauvatsalle. Lasse Hilden ja ^hänen naapurinsa keskittyivät haapahattujen valmistamiseen. Vuoden

1903 tilaston mukaanKeikyässä oli jo vii- sitoista haapahatun tekijää. He saivat ai- kaan tuona vuotena, viisi vuotta Pläkki-

Jussin

kuolemasta, 3 000 tusinaa hattuja, joidenbruttoarvo oli9 000 markkaa elisa- ma kuin tilastoon sisältyvien kampojen.³⁰

Haapalastuja käsiteltiin ^{siten, että} niistä palmikoitiin eli kudottiin seit- sensäikeistä rihmaa. Lastuja oli siis seit- semän kappaletta, joita tarpeen mukaan jatkettiin. Rihma kerättiin ^kiekkoon, jo- hon mitattiin viisikymmentä tai sata

kyynärää. Aikuisen hattuun kului ^10—15

kyynärää rihmaa. Näppäräsormiset ^kutoi-

vat sitä pitkänä päivänä jopa 100—200

kyynärää. Tekopaikkaa maksettiin noin kolme penniäkyynärältä.

Alkuaikoina lastuhatut ommeltiin käsin. Työ oli ^{hidasta, mutta} tulosta syn- tyi,kun siihen osallistui koko perhe. Vuo- den 1903 tilaston perusteella voidaan ar- vioida, että silloin syntyi kahdeksan hat- tua päivässä tekijää kohti. Naisten oli työskenneltävä pääasiassa öisin pienten lasten nukkuessa. Kun lapset ^kasvoivat, he alkoivatmyös

neuloa

hattuja.

Seuraavana ajassa lastutyö laajeni kop- pien valmistamiseen. Niiden ensimmäi- nen tekijä Keikyässä oli toisten kertojien mukaan nimeltä Magnusson, toisten taas Suutari-Tuomo eli Teenperi (Stenberg).

Edellinen pujotteli luonnonvärisestä mäntylastusta puolen litran vetoisiakop- pia. Oskari Tuominen myi niitä kaup- piaille. Suutari-Tuomo taas kävi itse jalka- patikassa Turussa asti kaupittelemassa korejaan japyydystämiäänrapuja.

Niilo Tuominenpuolestaan käytti Mag- nussonin koppia mallinaan jaryhtyi te- kemään niitä haavasta erikokoisina ja -värisinä. Eniten niitä tuotettiin Frans ^ja Vihtori Tuomisen perheissä. Valmistus- tekniikka kehittyi puukkopärekopista niin

sanottuihin

kierukoppiin, jolloin myös työ nopeutui. Tekijöiltä vaadittiin vahvojakäsivoimia, _muttaprosessi keveni ja nopeutui ^edelleen, kun höylän etu- osaan kiinnitettiinnam, jostatoinen veti apuna.

Jotta

marjakopista irtoaisi jokapäiväi-

nen leipä, niitä piti valmistaa työrupea- mana monta. Nopsakätinen nainen pystyi

punomaan lastusta näytteenäkahden lit- ran kopan parissa^minuutissakauppakun-

toon asti. Niitämyytiin pääasiassa

kesä-

ja syyssesongin aikaan. Muulloin niitä teh-

173

Amanda, Aune jaOlavi Tuominen kutomassa haaparihmaa. Tottunut kutoja kykeni työtä teh- dessään vaikka lukemaan lehteä.

lida Tuominen ompelemassa koneella haapalastuhattua, Helmi Tuominen ompelemassa koris- tettakontinreunaan jaOlavi-poikapalmikoimassa haaparihmaa. Teoksesta ”VanhaaKeikyää”.

tiin ^varastoon, jona toimivat asuinraken- nusten vintit sekä ulkorakennukset.Myös koppatyö laajeni Keikyän ulkopuolelle ja mm. Tuomisen suku työllisti Kauvatsan puolessa kotiteollisuudesta innostuneita.

Kopat antoivat idean seinäänripustet- tavien konttien valmistamiseen. Niissä voitiin säilyttää kampoja ja muita tarvik- keita. Konttien materiaalina käytettiin valkoisia javärillisiä lastuja, joista som- miteltiin viehättäviä kuvioita. Reunoihin ommeltiinkapeita lastuista tehtyjä koris- teita japari

tähteä.

Kirjailun aloitti Meska- lan ahteellaasunut lita Isomäki. Haapalas- tuista ommeltiin myös ostoskasseja, jotka kestivät kanniskellakevyitä tavaroita.

Haapatöihin kului paljon puuta. Haapa alkoi loppua Keikyän metsistä jasitä oli haettava muualta. Runkoja tuotiin usein hevospelillä, mutta kauempaa myös ju- nalla vaunulasteittain. Niitä kuljetettiin aina Venäjältä ^asti, mistä saatiinisoja,ok- sattomia haapoja. Kun venäläiset ^rungot olivatkuorittuja, niitäpiti säilyttää joessa,

jotteivätne olisi kuivuneet.

Haapahattujen ja muiden tuotteiden myynnissä kului paljon aikaa. Aluksi markkinoitiin vain lähipitäjiin, joissa Frans jaVihtori Tuominen kiertelivät kä-

sirattaiden kanssa. Alue laajeni kysynnän kasvaessa javeljekset alkoivatkäydä myy- mässäpäivisin Helsingin^torilla jailtaisin talojen pihoissa. ^Sesonkia jatkui joinakin vuosina yhteenmenoon jopa ^{kaksi kuu-} kautta. Tänä aikana vaimot valmistivat haapahattuja kotona. He kuljettivat val- miit tuotteet kantokoppiin pakattuina Kiikan asemalle. Kun Äetsän asema 1902 otettiinkäyttöön, matka lyheni viiteen ki-

lometriin.

Hugo Koivunen muistaa käy-

neensä 1913 Viipurissa isoisänsä mukana.

Tämä myi kauppatorilla ja13-vuotias Hu- go Punaisenlähteen torilla.Kauppamiehet

tapasivat matkoillaan yöpyä yksityisper- heissä.³¹

Sarven jahaavan lisäksiKeikyässä otettiin kolmantena käsityön materiaalina käyt- töön olki. Se lienee tapahtunut 1800- ja

1900-lukujen vaihteessa. Kengissä käy- tettävien olki- eli hikipohjallisten valmis- tuksen aloitti tiettävästi Honkolankylässä

asunut Frans Vihtori Vennonen perhei-

neen. Hänen kerrotaan ^saaneen joltakin kulkukauppiaalta ulkomaalaiset olkipoh-

jat malliksi. Hikipohjien rihmaoljiksi kel- pasivat vain seinään lyödyt tai veräjän päällä tapetut rukiinoljet. Ne katkaistiin siten, että silmu jäi pois, jakasteltiin tai- pumisen helpottamiseksi. Sen jälkeen rih-

ma kudottiin yhdestätoista säikeestä ja kierrettiin lopuksi kiekkoon. Rihmanku- tojan tinkipäivässä oliyksi kiekko elivii-

sikymmentä kyynärää rihmaa. Kauvatsal- la tuota viidenkymmenen kyynärän mit- taa nimitettiinpalliksi.

Pelkkä ruisolki ei riittänyt hikipohjien raaka-aineeksi, vaan puolet siitä oli haa- parihmaa. Valmiista olki- jahaaparihmas-

ta neulottiin koneella iso ^laatta,noin ^0.4 x 2 metriä. Toisellepuolelle pantiin haapa- rihmat vieriviereen ja^toisellepuolelle ol-

kirihmat.Rakoja ei saanut jäädä eikä rih-

ma saanut mennä toisen päälle._{Kun laatta} oli mankeloitu, siitä leikattiin saksilla luotan mukaan erikokoisiapohjia.

Joilla-

kin oli stansseja, joiden avullapuunuijal- la lyöden pohjat irroitettiin laatasta. Vii- meistelyn jälkeen pohjat niputettiin koon

osoittamasti tusinan suuruisiksi myyn- tiartikkeleiksi. Tusina oli muissakin Kei- kyän ja Kauvatsan käsityötuotteissa määrän mittana. Hikipohjien ohella paik- kakunnalla ommeltiinmyös olkihattuja.³² Kotiteollisuuden innovaatiot kulkivat 175

Keikyän ^kautta Kauvatsalle, _mutta (il-

kitöissä Kauvatsa oli edelläkävijä. Kruu- nunvouti mainitsee

vuosikertomukses-

saan 1886 ensi kerran Kauvatsan olkiha- tuista,³³ mutta vanhojen ihmisten 1920-lu- vulla muistaman mukaan niiden valmis- taminen alkoi suurten nälkävuosien jäl- keen. Uranuurtaja ^oli Jalonojan kylässä parhaan työikänsä asunut itsellisvaimo

Johanna

^{Grönlund, tunnettu nimellä}

Prunnilan

Johanna

^{(s. 1822 Kiikka, k.}

1920 Huittinen). Oman kertomuksensa mukaan hän oli jostakin saanut käsiinsä toiset tietävät hänen löytäneen sen maantieltä ^vanhan, mutta siististi ^muo- toillun olkihatun. Hän purki sen alkute- kijöihinsä, tutki rakenteen ja oppi siitä

sekä olkirihman ^että -hatun valmistustai- don. Hän opetti punonnan tyttärelleen Elinalle jauseillekyläläisille.

Tosiasiassa

Johanna

^{Grönlund oli saa-}

nut taidon^{äidiltään,}Kiikan

Uivin

kylässä asuneelta torpanemännältä Maria Kyn- nysmaalta, joka oli aloittanut olkityöt 1830-luvulla. Hän lieneesaanut virikkeen Ruotsilan kartanosta annetusta rasiasta.

Se oli punottu olkipalmikoista. Kiikasta olkikäsityön sanotaan loppuneen verrat- tain pian, mutta se jatkui elinvoimaisena Kauvatsalla Maria Kynnysmaan tyttären

Johanna

Grönlundin ansiosta.³⁴

Talvikaudet Prunnilan

Johanna

^valmis-

ti olkirihmasta hattuja, joista hienoimmat viimeisteltiinsiten, että ne kastettiin kala- liimalla sekoitettuun veteen, prässättiin, vuoritettiin jakoristeltiin nauhoin. Nais- ten hatut usein vielä kirjailtiin kotitekoi- sin väriainein käyttäen kiventiuraa, sian- puolukanvarsia ja muita luonnonaineita, mutta mustassa turvauduttiin ostovärei-

hin.

Keväällä Prunnilan

Johanna

^{pani hattu-}

kuormansa kuntoon ja^hänet ajettiin Tur-

kuun. Hänen hattunsa olivat sielläparin- kymmenen vuodenajantodellinen muoti- luomus. "Melko suuri ^osa kesäisen Turun kaupungin hienompaa väkeä oli puettuna Kauvatsan Jalonojan kylässä valmistettui-

hin erinomaisen koreihin olkihattuihin", kauppiaan vaimo Maria ^Eskola,

Johanna

Grönlundin opettama hatuntekijä on muistanut. Prunnilan

Johanna

^{oli hyvin}

taikauskoinen. Hattukuorma tuli tehdä valmiiksi jolähtöä edeltävänäiltana, jotta hän ehtisi unessa nähdä matkan onnistu- misen. Eräänä tällaisena yönä hän oli nähnyt asuntonsa katossa viisi kokonaista ja lisäksi puolet kuudetta vartaallista leipiä, mistä hän päätteli ansaitsevansa silloisella hattukuormallaan viisi koko- naista jalisäksipuolen sataamarkkaa (550 mk). Hän palasi Turusta kotikyläänsä Kauvatsalle yleensä jalkaisin.Matkaa ker-

tyi noin 120kilometriä.

Johannan

^tytär Elina Grönlund(s. Kauvat- salla 1856) keskittyi yksinomaan miesten hattuihin. Ne olivat valkoisia tai sini-val- ko-kirjavia jane koottiin leveämmästä 11-

säikeisestä rihmasta. Niilläkin oli hyvä menekki Turussa jamyösmaaseudulla.

Johanna

^jaElina Grönlund neuloivat ol- kihattuja käsin. Maria Eskola ^{(s. 1860) no-} peutti työtä, kun hän ryhtyi käyttämään ompelukonetta v. 1890.Kuluvan vuosisa- dan molemminpuolinmaksettiin rihman- tekijälle puolitoista markkaa pallilta, jos

se olitehtyhienoihin hattuihinkelpaavis-

ta vaaleista oljista japunottu hyvin. Tätä laatua kului keskikokoiseen miehen hat- tuun pallin verran. Arkihatut neulottiin karkeammista oljista, mitä tarvittiin hat- tua kohti hieman vähemmän. Kun sen vii- meistelyyn käytettiin myös vähemmän ai- kaa, oli tällaisen arkihatun myyntihinta tuolloin 1—1:50 mk, _paremmasta saatiin

kaksinkertainen hinta. Hatun neulominen koneella oli työn nopea vaihe. Maria Es- kola oli tehnyt niitä kerran kirkkoherra Palosen läsnäollessa30kappaletta tunnis-

sa eli hatun suunnilleen kahdessa minuu- tissa. Maria Eskola markkinoi hattuja ympäri ^Suomea, aina Vaasaan ^asti, jonne niitä meni tuhansia kappaleita. _Kun hänenperheensä hankki^maatilan,hän lo- petti olkityöt, jolloin ^tämä kotiteollisuu- den haaratyrehtyiKauvatsalla yliviideksi vuodeksi.

Olkihattujenvalmistamisen aloitti1915 uudelleen Anna Jyräkoski, pientilallisen vaimo, joka oli niin innostunut politiik- kaan, että hänen tiedetään Helsinkiin

suuntautuneilla

myyntimatkoilla istu- neen kaikki vapaa-ajat eduskunnan lehte- reillä. Kun hän muutti pois Kauvatsalta, olkihattujen teko loppui siellä miltei ko- konaan viideksitoista vuodeksi 1920paik- keilla.

Keikyästä oli levinnyt Kauvatsalle 1900- luvun alussa haapahattujen teko. Se voi- mistui ensimmäisen maailmansodanvuo- sina, jolloin olkityö alkoi heiketä. Haapa- hattuja valmisti Kauvatsalla 1915—19 ai- noana henkilönä Jalonojan kylässä asunut Väinö Tanner. Näin hän sai määrätä raa- ka-aineen, haaparihman, hinnan sellai- seksi kuin halusi. Tanner ^on muistanut maksaneensa haaparihmapallista (100 kyynärää) noina vuosina ³ mk. Nopein rihmantekijä kutoi päivässä 2—3 pallia.

Ammattinsa taitava neuloi haapahatun nopeasti, sillä tunnissa syntyi helposti

15—20 hattua. Keskikokoiseen miehen hattuun kului haaparihmaa 14—15

kyynärää, jotenrihmapallista saatiin seit- semisen hattua. Tannerilla oli tuolloin parhaimmillaan peräti neljäkymmentä rihmantekijää.

12 Suur-Huittistenhistoria 111 1

Väinö Tanner myi valmistamiaan haa- pahattuja 1915 —16 kauppias Niemelle Tyrväälle ja kauppias Toivoselle Kei- kyään. Nämä maksoivat keskimäärin 19

mk tusinalta. Seuraavina vuosina Tanne- rin hattuja välitti jalonojalainenkauppias K. V. Nissilä. Väinö Tanner on kertonut, että haapahattujen valmistus oli erittäin kannattavaa, niinkauan kuin rihman hin-

ta oli3 mk pallilta. Vuosina 1915—19 hän oli ansainnut enemmän kuin milloinkaan ennen sitä tai sen jälkeen,vaikka sesonkia riitti myöhemminkin.

Olkipohjallisten, hikipohjien valmistus alkoi Kauvatsan Jalonojalla myös en-

simmäisen maailmansodan aikana 1915 ikään kuin hattujenteon sivujuonteena.

Sen aloitti Väinö Tanner vaimoineen, mutta idean antoi tyrvääläinen käsiteolli-

suusliikkeen johtaja Niemi. Hän toimitti pohjallisia malliksi Tannerille ja pyysi tätä valmistamaan myyntiin samanlaisia.

Tanner on arvellut mallipohjallisten ol- leen ulkomaista tuotetta, joten ^vaikutteet eivät olisi ainakaan tällä tavalla tulleet Keikyästä.

Väinö Tannerkäytti aluksi hikipohjien

teossa haapalastua, joka myös oli itse höylättyä. Hänellä oli2—3rihmuria, jotka kutoivat lastusta rihman. Siitä maksettiin 50 penniä pallilta ⁽¹⁰⁰ kyynärää). Kun siirryttiin olkirihmaan, tekijä sai siitä 75

penniä pallilta (50 kyynärää). Maailman- sodan takia olivat muut raaka-aineet, ser-

tinkikangas japuuvillalanka, hyvin kallii- ta. Pohjallistusinaan kului olkirihmaa 25

kyynärää ja haaparihmaa 10—15 kyynä- rää. Vuosina ^1915—17 sai tuottaja haapa- rihmasta valmistetuistapohjallisista 2 mk tusinalta ja olkihaaparihmasta tehdyistä

2:50 mk^tusinalta, joten niihin ^uhrattu hi- ki palkitsi kyllä jotuollointekijänsä.

177

Tuotteiden

^{kova kysyntä} aiheutti Kauvat- sallaKeikyän tavoin ^sen, ettei raaka-ainet- ta riittänyt omasta pitäjästä. ^Haapaa jou- duttiin hankkimaan Kiikoisista ja Suo- denniemeltä, olkia köysikaupalla joskus yli 30km:n päästä Tyrväästäasti.Köyteen mahtui noin kolmetoista lyhdettä.³⁵

Kuvernöörin

kertomuksessa

^vuodelta

1878 mainitaan erikseen

Kauvatsalla

har- joitettavasta veneiden veistämisestä. Täs- tä taidosta ilmoitetaan sitten varsin sään- nöllisesti 1910-luvulleasti.³⁶ Veneidente- ko keskittyi ^sinne, missä oli eniten vettä:

Sääksjärven rannoille. Tietysti ^{niitä oli} valmistettu ennen viranomaisten huomi-

oitakin, _mutta 1800-luvun puolimaissa näyttää myös muiden lähteiden mukaan alkaneen erityinen ^{nousuvaihe ja}kehitty-

neen oma venetyyppi. Se oli ^tunnettua

”savolaispuattia” matalampi, leveämpi ja tasapohjaisempi, joten^{se ei}painunut niin syvälle veteen kuin savolainen. Silti sen kantavuus oli hyvä jase nousi aallonhar-

jallekovassakin tuulessa.

Vielä 1800-luvun lopulla oli tapana, ettäteettäjä hankki

venelaudat

jaotti^mes- tarin kotiinsa rakentamaan. Kuluvan^vuo- sisadan alussa käytäntö muuttui, ja ve- neitä ryhdyttiin ostamaan suoraan te-

kijöiltä. Tähän mukautuivat myös ^tukki- yhtiöt, jotka aiemmin toivat ainespuut te-

kijälle. Sääksjärven malli osoittautui niin hyväksi tukinuitossa, että ylämaan vene

joutui väistymään ^sen tieltä Ahlströmillä jamyösRosenlew sekäKokemäenjoen uit- toyhdistys havaitsivatsen pian muita pa- remmaksi.

Hankkiessaan ainespuita venemestari tapasi ostaa metsäkappaleen. Veneisiin käytettiin mäntyä, kuusta ja haapaa.

Puussa piti olla valmistushetkellä kas-

vutuoreutta, siksi sahattiin kerrallaan

vain yhden veneen laudat. Honkapuu halkeilee auringossa. Kaariksi valittiin

luonnonväärä, sivupuiksi juurakko.

Luonnonväärä halkeaahelpommin, kos- ka lyly ^erkaneepehmeämmästä puusta.

Venelaudat halkaistiin käsisahalla. ^Sa- hauksessa täytyi ^olla kumppani, mutta

työhön ei tärväytynyt puoltakaan ^päi- vää. Taitava rakentaja ^{valmisti veneen} viikossasoutukuntoon.

Soutuveneitä tehtiin 8-kyynäräisestä al- kaen. Tukkiveneiden koko oli^10—12kyy- närää janiistä isoimpia nimitettiin maka- siinipaateiksi, kun niilläkuljetettiin uitto- aikana ankkureita, touveja jamuuta tava- raa.

Jo

^{8.5 kyynärän vene kantoi yhdeksän}

miestä. Sääksjärven mallinleveys oli kes- kimäärin 1.5 m ja syväys 65 cm. Tavalli- nen soutuvene maksoi 1910-luvun alussa 30—45 mk, tukkivene ^50—75 mk. Yh- teensä niitä valmistettiin tuolloin noin 400 kappaletta vuodessa, jotenniistä lan- kesi Sääksjärven rajoitetulle alueelle sie- voinen 20 000 markan

sivutulo.

^{Veneitä ei} aiemmin markkinoitu, niitä tultiin hake- maan. Vuonna ¹⁹¹² kuitenkin kauppias K. V. Nissilä välitti niitämyyntiin ^muuta-

miakymmeniä.

Porilainen

sanomalehti

kertoi ^1913, että joka toinen mies Sääksjärven ympä- ristössä taisi veneenteon. Myös varsinai-

set venemestarit elivät maanviljelyksellä, torppareina tai mökkiläisinä. Mestareista vanhimpana ja veneenveiston alkuunpa- nijanamainittiin 1910-luvulla Mikko Rei- valli-vainaja. ^Tarkastiottaen hän oliPiili-

joenmaanIsonruan maalla^asustanut itsel- lismies Mikko Renvall ^{(s. 1800,} k. 1866).

Häneltä saatua taitoa kehittivät etenkin torppari Matti Rantala ja

Juha

^Matomäki

sekä heidän poikansa. He kaikki olivat käteviä ja pystyivät ^lisäksi sepän, ^muura- rin jakivimiehen töihin.³⁷

Kauvatsan muista käsityötuotteista on vi- ranomaisten ilmoituksissa mainittu ^1880-

luvulta lähtienkärryt, reet ja länget, joita valmistettiin varmasti joka pitäjässä, sekä erityisesti karvamatot, joita arvioitiin v.

1899 tehdyn ²⁰⁰ markan ja ^{v. 1900 100} markan edestä. Olkihattujen vuotuinen tuotanto laskettiin tuolloin 500 markaksi, kärryjen, rekien ja länkien yhteensä 450 markaksi. Myös Keikyässä kudottiin kar- vamattoja 1900-luvun alussa.³⁸

Sarvi, puu, olki ja nykyisen ^Huittisten alueella vielä pumpulilanka olivat 1800- luvun jälkipuoliskollasyntyneenkotiteol- lisuuden raaka-aineet. Turusta nimittäin

"hyppäsi” Loimankylään sikäläistenköy- denpunojien työpajoissa sivuansiotyönä harjoitettu lautanauhaohjasten kudonta.

Turusta saapui 1888 Huittisiin kruunun suonkuivatusurakallerahaa ansaitsemaan työmies ^{Oskari Hautamäki. Hän oli} pal- vellut aikaisemminköydenpunojamestari Carl GustafCujanderin punomossa, missä oli tehty myös lautanauhaohjaksia. Hau- tamäki sai kortteerin torpparin lesken Fredrika Hilanderin (s. 1837, k. 1904) mäkitupalaisasunnon pikku pirtissä. Kun Hilanderilla kävi kerranrihkamakauppias mm. nauhoja kaupalla, Hautamäki kehui Fredrika Hilanderilleosaavansa myös ku- toa kauniitaohjaksia, josvain saisi naulan pumpulilankaa ja "kiertomasiinin”. Kun mökinemäntää kiinnosti uuden ammatin oppiminen hän oli elättänyt monilapsi-

sen perheensä kehräämällä, tekemällä ta- lollisillepäivätöitä ja pesemällä pyykkiä

hän hankki Hautamäelle naulan loimi-

179

lankaa. Tämä kiersi sen rukilla nyöriksi, veisti laudat jakutoi lankanaulastakym-

menenkyynärän ohjasparin.

Fredrika Hilanderoppi taidon ja ryhtyi lapsineen päätyönääntekemään lautanau- haohjaksia jahevosten mahavöitä. Mestari Cujanderkuului myöhemmin olleen Hau- tamäelle hyvin ^vihainen, kun tämä oli le- vittänyt työtaitoa Huittisiin, liian lähelle Turkua. Sen sijaanFredrika Hilander säi- lytti työtavan, etenkin lautoihinpujotuk-

sen, perhepiirissä ammattisalaisuutena.

Se periytyi Loimankylässä asuvan suvun

piirissä ^ainakin neljässä polvessa.

Raaka-aineeksi ^ostettiin punteittain 10- numeroista puuvillalankaa. Se kierret- tiin eliruntattiin ensin rullilla ^varuste- tullakiertomasinalla 16-kertaiseksi^nyö- riksi. Samalla ^luotiin loimi.^Kun koko ⁷⁰

metrin pituinen loimi yhden puntin

tavara oli luotaessa oikaistava, työ pi- titehdä ulkona.Köydenpunojilla olieri- tyiset punonta- eli luontiradat, mutta

Loimankylän mökkiläisten oli selviy- dyttävä omin keinoin. Runtaaminen ta-

pahtui talvella ja ^se kesti 4—5 tuntia.

Työ oli kylmää, ^mutta kesällä siihen ^ei ollut aikaa. Harvoin oli mäkitupalaisilla

varaa hankkia kalliita lankapuntteja etukäteen luotavaksi.

Kiertomasini oli sepän ja puusepän yhteistyön ^tulos, koottu turkulaisen mallin mukaan. ^{Se oli} joko poljettava^tai käsin pyöritettävä. Se käsitti ^hiunun, triftat ja veivin. Runtauspolku eli paana oli noin sadan metrin pituinen. Run- tauksessa ^tarvittiinkaksi ^{henkilöä, joista} toinen pyöritti konetta toisenpidellessä langoistakiinni paanan toisessa päässä.

Loiminyöritkerittiin huu-nimisillepuu- palikoille, mistänepäästettiin eli haalat- tiin pirtin lattialla lappuihin eli kutoma- lautoihin.

Puntista (=lOO vyyhtiä) saatiin 70-metrin ohjasloimi eli kymmenet ohjakset. Vain erikoistilauksesta ja teettäjän aineista ku-

dottiinvillaohjaksia. Turun verstaidenta- paan kudonta tapahtui käsivaraisesti lau- toja kiertämällä. Loimi jännitettiin pirtin poikki.

Joskus

oli kolmekin mittaayhtäai- kaa kudottavana. Työ rasitti selkää. Kä-

sien tuli olla vapaina, istuttiin etukuma- rassa jakkaralla,uumilla tiukkavyö, johon

nauha oli kiinnitetty. ^Normaalina pidet- tiin 17—18 metrin urakkaa päivässä. Tot- tunut tekijä kutoi viidessä päivässä pun- tista puuvillalankaa saatavat 7—B ohjas- paria.

Langat ostettiin joko valmiiksi värjät- tyinä tai vietiinLauttakylän värjärille. Oh-

jakset olivat tavallisestikaksivärisiä, täp- likkäitä, sini-musta oli suosittu ^mutta muitakin yhdistelmiä käytettiin. Hevos- ten mahavöitä kudottiin jonkinverran ko- tona häkilöidystä, nyöriksi kierretystä hampusta.

Alkuaikoina Huittisten ohjaskutojat kävivät itse myymässä tuotteitaan, yleen-

sä vähittäiskauppoihin, harvemmin toril- la jamarkkinoilla. Fredrika Hilandermat- kasi usein leivänmyyjien rattailla. Kun hänen ohjaksensa opittiin ^tuntemaan, alettiin niitä tilata myöskirjeitse. Tavaraa ei kuitenkaan voitu ^toimittaa, koska mökissä ei ollut 1800-luvun lopussa ketään kirjoitustaitoista. Fredrikan tytär, mökkiläisen vaimo lida Saarinen oli ri- vakka ohjasten kauppaaja, parempi ^kuin

hiljainen työmies-maitokuskipuolisonsa, joka myös^teki ohjaksia. lida Saarinen kul- ki etupäässäkaupungeissa, aina Vaasassa

asti. Hän aloitti taipaleensa kävellen Aetsän tai Loimaan asemalle. Hän viipyi tiellään 3—4 päivää kerrallaan. Ohjas- pyöräsäkki lähetettiin postin tai rahti- miesten ^mukana, joskus se kulki myyjän selässä.Lauttakylän värjäri auttoi Saarisia kirjoitusasioissa.

Huittislaiset nauhaohjakset eivät olleet