EURAJOEN HISTORIA III

EURAJOEN HISTORIA III

ULLA HEINO

2. OSA

Maa- ja vesiyhteydet

Tiet ja ^kievarit

Teiden rakentaminen ja hoitaminen oli talonpo- jan tinkimätön velvollisuus, mutta eurajokelai- nen

talonpoika

osasi mennä ylitse ^{siitä, missä} aita oh matalin. Hän ei kiirehtänyt korjaamaan teiden

kuoppia

ja

poistamaan

kiviä ^vaan odot- teli viranomaisten käskyjä. Kirkonkylän, Pap-

pilan, Taipaleen ja Mullilan sillat aiheuttivat hänelle jatkuvia murheita. Niitä varten oli 1860-luvun alussa vahvistetut piirustukset, muttamiksi kiirehtiä turhaan!

Nimismies

koetti vuonna 1878 nopeuttaaratkaisuja jativasi kun- takokouksen kantaa. Hän toi vastattavaksi kak- si kysymystä: oliko parasta rakentaa sillat yh- teisvoimin vai oliko kustannukset koottava kul- kijoilta kannetuin siltaveroin?

Kuntakokous asettui odottamaan uutta ase-

tusta ja torjui ehdotukset muttaei voinut lykätä päätöstä määrättömästi. Aikataulu ei aiheutta- nut vaikeuksia:

Pappilan

ja Kirkonkylän keh-

Kirkonkylän hataraksi käynyt puusilta aiheutti kulkijoille murheita koko 1800-luvun lopun, ^mutta uuden raken- tamiseenpäästiin ^vasta 1909. Työt kestivät pari ^vuotta. Sillan kiviarkut rakennettiin puupaalujen päälle ja jun- tattiin paikalleen käsin. Työ edellytti voimaa ja rytmiä. Viimeksi mainittu saatiin laulamalla samalla voitiin purkaa patoutuneita paineita yhtymällä esivaltaa herjaaviin pilkkalauluihin. Sillan urakoitsijana oli oikealla seisova eurajokelainen kivimies Nestor Tuominen. Hän oli rakentanut jo aiemmin Irjanteen sillan ja sai sit- temmin useita urakoita maakunnan eri puolilta. Eurajoen kunnan kokoelmat. Helena Salminen.

not sillat oli rakennettava ensiksi. Ongelmaksi tuli materiaali. Oliko noudatettava vanhoja^pii- rustuksia ja rakennettava puuarkkujen

päälle

vai käytettävä kiveä? Kuntakokous taipui ^vuo- den 1880 lopulla jälkimmäisen kannalle ja päätti rakentaa

Pappilaamkaksiholvisen

kivisil- lan. Työt alettiin kevään koittaessa. Silta joutui keväällä 1881

ensimmäiseen

tulikokeeseen, kun uitettavat tukit painuivat uhkaavasti sen kaaria vastaanja näyttivät murskaavan ne.

1

Kirkonkylän silta unohdettiin. Patruuna Björkenheim sai tosin talvella 1878 tehtäväk- seen katsastaa se muutaman ymmärtäväisen miehen kanssa. Tarkoituksena oli ^selvittää, oli- siko se autettavissa vähäisin korjauksin välttä- vään, muutaman vuoden kestävään kuntoon.

Katsastuksen tulokset näyttävät ylittäneen toi- veet. koska uuden sillan

rakentamiseen

^ryhdyt- tiin vasta vuonna 1909. Työ annettiin totuttuun tapaan halvimman vaatimuksen esittäneelle ^- tällä kerralla monia siltoja rakentaneelle ja ki- vitöihin hyvin perehtyneelle eurajokelaiselle Nestor Tuomiselle. Työt olivat syksyllä 1909 hyvässä vauhdissa ja toivat hiljaiseen Kirkon- kylään uuttaeloa. Oli rakennettava tie Ketun- pesän kautta

Pappilan

^sillalle, pystytettävä ke- vyt väliaikainen silta puretun yläpuolelle, ^raa- hattava kiviä, kaivettava ja juntattava ^- ja kuunneltavajunttamiesten rytmikkäitä mutta ei välttämättä kovin siivoja lauluja.³

.Kuntakokous pohti

1880-luvulla myös Tai- paleen ja Mullilan siltojen rakentamista. Vii- meksi mainitun liikenne todettiin joulukuussa

1881 pieneksi ja silta

pienin

^korjauksin autta- vaan kuntoon saatavaksi. Päättäjät puhuivat^ra- kennustöiden siirtämisestä muutamalla vuodel- la _mutta unohtivat asian ja ryhtyivät toimiin vasta vuosikymmeniämyöhemmin 1907. Van- ha paikka ei kestänyt uutta kivisiltaa, joten ki- vitöiden tekijäksi otetun Nestor Tuomisen oli tehtävä perustukset hivenen ajateltua ylem- mäksi. Taipaleen sillan rakentamista siirrettiin myös korjauksin mutta vain parilla vuodella ja

työt alettiin sopimuksen mukaan heti vuoden 1883 alussa. Rakentajat olivat tietoisia ratkai- sun kalleudesta mutta katsoivat, että talvi olisi kaikesta huolimatta parasta aikaa, koska _mat- kamiehet voivat ylittää jäätyneen joen suurem- mitta ongelmitta.³

Tientekovelvollisten talonpoikien ja teolli- suuslaitosten ^- keinollisuuslaitosten, kuten kuntakokous niitä kutsui ^- oli huolehdittava

myös aurauksesta ja kilometripylväiden pystyt- tämisestä. Töiden jättäminen talojen vastuulle aiheutti harmeja. Toinen hoiti aurauksen nope- asti ja hyvin, toinen jäi odottelemaan mahdolli- sia suojasäitä tai uusia pyryjä; toisen pylväät seisoivat suorina paikallaan, toisen makasivat pitkin pituuttaan maassa. Kehotusten ja sakko- jen tehottomuus johti uusiin ratkaisuihin: eura- jokelaiset jättivät vaivalloisen aurauksen vuon- na 1881 alhaisimman

vaatimuksen

^esittäneen tehtäväksi muttatarjosivat työn aluksi korkein- taan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Myöhem- min aikaa voitaisiin pidentää; nyt oli saatava kokemuksia, jotta osattaisiin suhtautua oikein tehtyihin tarjouksiin, nähtäisiin paljonko au- raus vaati ja vältyttäisiin hyväksymästä turhan korkeita tarjouksia.⁴

Kunta jaettiinaurausta varten niin kutsuttui- hin aura- eli lumirekikuntiin ja jokaiselle^an- nettiin virstan tieosuus. Mutta mikäli tie peittyi talvella helposti kinoksiin, aurattavaksi tuli korkeintaan puoli Venäjän virstaa. Ja jotta tie- dettäisiin, missä minkin aurakunnan ^osuus al- koi ja päättyi, teille pantiin merkkipylväät.

Raumalta Poriin johtavan maantien ensimmäi- sen aurakunnan tehtävät ulottuivat Rauman maalaiskunnan rajalta pylväälle 24,

viimeisen

päättyivät Luvian rajalla pylvääseen 103.⁵

Kuljetun matkan pituutta

osoittavat

^kilomet- ripylväät uusittiin vuonna 1893 tarkkojen oh- jeiden mukaan: pylväs oli valmistettava män- nystä 13 jalan

mittaiseksi

^{ja 9} tuuman paksui- seksi, se oli

poltettava

^maan rajasta, sen taulu oli maalattava valkeaksi, _numerot mustiksi ja

muu osa

punaiseksi.

Koska puiset pylväät vaa- tivat jatkuvaa huoltamista^-ne lahosivat ja kaa- tuivat janiiden maali haalistui ^ne korvattiin vuonna 1905 kivipylväin.⁶

Eurajoki jaLuvia hoitivat yhteisesti pitäjien tiet jasillat. Käytäntö aiheutti hankaluuksia, ja

Vanhan usein hyväksi mainitun ajan matkanteko oli kauniina kesäpäivänä miellyttävää. Ainoana hait- tana olivat maantien kuopat, mutta muuten virkun- kin hevosen kyydissä istuva ennätti katsella ympäril- leen. kuunnella kavioiden rytmikästä kapsetta ja teh- dä havaintoja suven etenemistä tai syksyyn tulosta ja pysähtyä vaihtamaan muutaman sanan vastaantuli- jan kanssa. Avoinaisissa kieseissä ei ollut toisaalta turhan kuuma, eikä hevosmiehen tarvinnut nieleskel- lä maantien pölyjä. Syyssateilla kaikki oli toisin ja matkan hauskuus poissa! Kuvassa menneen muistoja verestävät Eino Heino ja Hannes Laakso. Eurajoen kunnan ^kokoelmat, Eino Heino.

luvialaisten oli vaikea ymmärtää vaikkapa Kar- rasta Taipaleeseen suunnitellun tien tärkeyttä.

Eurajokelaiset saattoivat voittaa äänestykset,

mutta luvialaiset pystyivät valituksin lykkää- määnpäätösten toteuttamisen. Päätösten ja va- litusten oravanpyörä johti eurajokelaiset esittä- mään tientekolohkon hajottamista. Luvialais- ten valitus kumosi vuonna 1906 tehdyn päätök- sen mutta ei lannistanut Eurajoen intoa. Se yrit- ti uudelleen 1914 mutta sai taas vastatakseen luvialaisten jaon epäoikeudenmukaisuutta ko- rostavan valituksen: Luvia saisi hoitaakseen

1,29,Eurajoki ^{vain 0,59} kilometriä manttaalia kohti. Luvia ihmetteli myös, miksi ^erooli ajan- kohtainen juuri nyt,kun Kirkonkylän kallis sil- ta oli saatu yhteisin

ponnistuksin

valmiiksi.

Erityisesti sitä kummastutti eurajokelaisten ^ve- toaminen luvialaisten etuihin, "tällainen jalo- mielisyys eurajokelaisten puolelta on meille ai- van ^outo, emmekä tahdo siihen edellisten ko- kemustemme perusteella tientekoasiassa oikein uskoa". Maaherra ei epäillyt eurajokelaisten vilpittömyyttä mutta

kumosi

päätöksen, koska jako olisi edellyttänyt yksimielisyyttä.⁷

Maanteillä oli liikuttu vuosikymmenestä toi- seen joko ratsain tai hevosten vetämissä ajo- neuvoissa, ja rivakinkin ajomies joutui säätele- mään vauhtinsa verkkaiseksi. Oli _otettava huo- mioon tien kivet, puunjuuret ja kuopat ja va- rauduttava ^avamaan useita portteja. 1800-luvun

lopulla

teille ilmaantui kuitenkin outoja kulki- joita ja uusien vaatimusten esittäjiä. Ensimmäi- sinä Eurajoelle ehättivät polkupyöräilijät. Esi- merkin näyttäjänäoli Nikolaus

Triipu.

Hän aje- li

pitkiä

matkoja valmistamallaan puupyörällä.

Aikalaiset luonnehtivat sitä sieväksi

kapineek-

si,kiittelivät ^sen ominaisuuksia ja olivat innok- kaita kokeilijoita. Se ei ollut kenties aivan teh- dastekoisten veroinen, mutta kun sen pyörissä oli

kumin

^{sijasta tervattua}köyttä, se oli puusta valmistettuna erinomaisen halpa ja yleistyi ^tä- män vuoksi nopeasti.¹⁴

Toisena uutuutena maanteille ilmaantuivat

Ensimmäisetautot ilmaantuivat Eurajoen maanteille 20.vuosisadan alussa. Aluksi niitä näkyi vain harvaksel-

taan ^-korkeintaan Vuojoenpatruuna ajoi arvokkaasti kaupunkiin, rautatieasemalle tai kirkkoon. Mutta pian niitä oli häiriöksi saakka. Ne säikyttelivät hevosia, saivat etenkin vanhimmat vastaantulijat väistymään ojiin ja peittivät tien penkereet paksuun pölyyn. Auto tuli kuitenkin jäädäkseen. Se korvasi pian hevosen, eikä moni- kaan arkaillut 1920-luvulla sen kyytiin astumista. ”Pirssiautoliikenteen" tuolloin alkanut Väinö Laurinen saattoikin tähytä autoilijanlakkinsa alta tulevaan luottavaisin mielin jaasettua kuvaan koko perheen voimin.

Eurajoenkunnan kokoelmat. Hannes Männistö.

autot. Patruuna Björkenheim hankki sellaisen Vuojoelle 1900-luvun alkuvuosina. Hän vierai- li kirkonmenojen jälkeenpoikansa luona Lavi- lassajatotutti eurajokelaiset jo varhainmustan

”vänkstiilin” kulkuun. Mutta vaikka he olivat jo ^vuosia seuranneet hevosettoman junan me- noa, uuteen ihmeeseen sopeutuminen oli vaike- aa; auto oli pahalta haiseva ja kummasti mek- kaloiva maailmanlopun enne."’

Patruunan edessä niiamaan ja kumartamaan tottuneet eurajokelaiset väistyivät auton tieltä

uuttaaikaa siunaillen. Mutta kun teille ilmaan- tui uusia autoja ja kun niiden ajajilla ^{ei ollut} patruunan arvokuutta, väistyminen ei tullut enää kysymykseen. Oli ^saatava kaikkia sitovat säännöt, "koska muutamat automobiili-ajajat kerrassaan hurjasti maantiellä kulkien ovat saattaneet kaiken hevosella ajon hengenvaaral- liseksi". Eurajokelaiset tähdensivät kuljettajan velvollisuutta pysähtyä, mikäli vastaantulevan hevosen ohjaaja näytti käsimerkein hevosen säikkyvän _autoa. Kuljettajan oli samalla val-

mistauduttavaauttamaanhevosen ohjaamisessa

autonohi."

Ohjeet eivät rauhoittaneet teitä.

Niinpä

kun autoja vilisi muutamina

päivinä

Eurajoen ^teillä kymmenittäin, tomupilvet pimensivät kesäisten poutapäivien taivaan eivätkä tienvarren asuk- kaat uskaltautuneetenää tielle. He olisivat kes- täneet tämän mutta eivät ymmärtäneet, miksi kuljettajat nousivat autoon silmin nähden juo- puneina ja pitivät hevosmiesten kiusaamista

eräänlaisena

luvallisena hupina.¹²

Hevoskyydillä matkustaminen vaati riittävän tiuhaa majatalojen verkkoa. Eurajoella kieva- reita oli edelleen kolme, yksi Taipaleessa, toi- nen Irjanteella ja kolmas Sydänmaalla. Ensin mainittu oli jo varhain jätetty mahdollisimman alhaiseksi tingittyä vuotuista korvausta vastaan

jokoYlä- tai Alaungin isännän hoitoon. Isäntä vastasi myös kyytien järjestämisestä ^eikä tar- vinnut avukseen talojen hollihevosia.

Ihanteel-

le ja Sydänmaahan hevoset oli sitä vastoin lä- hetettävä. Rasitus oli ollut aina

painava,

mutta ylen hankalaksi ^sekävi 1880-luvulla. Syynä ^oli

tunne miesten istumisesta hollissa turhan pant- teina:

kievareissa

oli liikaa hevosia ja vähän kyytien tarvitsijoita, miehiä kaivattiin kotitöis- sä eikä poikasia voinut panna kiusausten vie- reen huonoja tapoja ja rivoa kieltä oppimaan.”

Uusi vuonna 1883 vahvistettu asetus mah- dollisti kyydityksen hoitamisen oman kunnan alueella, eikä eurajokelaisten tarvinnut lähettää enää hevosia Luvian Hanninkylän kievariin.

He luopuivat vanhasta samalla kokonaan jatar- josivat kievarit urakalla hoidettaviksi. Taipa- leen kievarin otti nimiinsä Lapijoen Markus Jaakkola, Irjanteen Juho Herneberg-Kauppi ja Sydänmaan Anton Vanha-Heikkilä. Huutokau- pat järjestettiin tämän jälkeen neljän vuoden välein. Lapijoen ja Irjanteen kievarit olivat pit- kään samassa paikassa, Sydänmaalla isännyys

sitä vastoin vaihtui usein, ja majatalo ennätti vuosien mittaan kiertää ^monessapaikassa.¹⁴

Kievarien sijainti tyydytti hyvin hevosella

kulkevien

tarpeita.

Rauman rautatien valmistu- minen muutti kuitenkin tilannetta, olihan ase- mien takamaasta tuleville tarjottava tilaisuus syödä ja nukkua. Vaatimukset korostivat Sy- dänmaan kievarin merkitystä ja muuttivat Lapi- joen sijainnin huonoksi. Kievari siirrettiinkin vuoden 1901 lopulla Vuojoen asemalle. Siitä tuli Lehtolan majatalo. Vuonna 1915 kievari siirrettiin muutamaksi vuodeksi Nestor Tuomi- sen hoitoon Kirkonkylään, mutta Lehtola jatkoi sen rinnalla ja majoitti kulkijoita 1930-luvun

puoliväliin

saakka.¹⁵

Kussakin kievarissa oli matkustajille

pari

huonetta. Matkaajan oli syytä varata aikaa myös sikäli, että hänet vietiin hevoskyydillä vain seuraavaan majataloon, Irjanteella Sydän- maalle, Luvian Hanninkylään, Nakkilaan tai Vuojoen asemalle. Viimeksi mainitusta hevo- set lähtivät Sydänmaan ja Irjanteen lisäksi koh- ti Raumaa ja Lapin Vahalaa. Sydänmaalta mat- ka

suuntautui

oman pitäjän kievarien lisäksi

Kiukaisiin.

Kuljettavat matkat olivat tavallises- ti 10-15 kilometrin ^mittaisia, mutta Irjanteella

Nakkilaan lähtevän oli varauduttava 26 ja Han- ninkylään menijän 20 kilometrin taipaleeseen.

Junaliikenne kasvatti tuntuvasti kievarien käyt- töä. Irjanteella tämä oli havaittavissa jo ^1896, kun

nopein

yhteys Eurajoelle kulki Porin radan ja Peipohjan aseman kautta. Vuonna 1912 Eu- rajoen aseman kievarissa Sydänmaalla yöpyi

391 ja Irjanteella 258 matkaajaa. Vuojoelta ^on tietoja ^vain heinä-joulukuulta ja silloin yöpyjiä oli 369.¹⁶

Pitäjän

nimismies

^kävi vähintään kerran vuodessa tarkastamassa majatalot. Hän katsoi päiväkirjan merkinnät ja

piti

silmällä huonei- den varustusta ja puhtautta. Hän ei voinut kui- tenkaan valvoa kaikkea eikä ^saanut majataloja kievarikyydillä matkustamaan joutuvien virka- miesten vaatimuksia vastaaviksi. Useimmat nielivät kiperät sanansa tai viskasivat ^ne isän- nälle aamun valjetessa, ^mutta syöpäläisten val-

vottama insinööri kirjoitti mietteensä nimis-

Muutamia tärkeitä ^ohjeita automobiililla- ajoon nähden maanteillä.

1) Älä aja kiivaasti kapealla

tiellä!

2) Hiljennä vauhtia maantien mutkissa!

3)

Toitota

^{ahkerasti mäkisellä,} mutkaisella tahi metsäisellä tai- paleella!

4)

Vastaan tulevien

automobiilien

merkinantoihin vastaa!

5)

Seisauta heti automobiilisi kohdatessasi aran

hevosen,

tahi

ajajan antaessa

merkkiä!

G)

^Aja

varovasti

siltojen ja

maantien

^{rumpujen yli!}

7) Huomaa ajoissa

rautatien

ylimenopaikat!

8) Väistä oikealle

vastaantulijaa, aja

vasemmalta

^puolen

ohi!

9)

Korkein sallittu

kulkunopeus on kaupungeissa

30

^ja

maanteillä 45

^km

tunnissa

10) Älä pysähdä

mutkiin!

Suomen AUTOMOBIILI KLUBIN vaunumerkkl.

miehen luettavaksi Eurajoen ^aseman

päiväkir-

jaan lokakuussa

1912'

^7:

"Vaikka kokemuksestatiedän, että minun pintani ja tuntohermoni syöpäläisiä vastaan ovat tavallista arempia, en katso voivani jättää huomauttamatta, etten tänä yönä ole syöpäläisten takia saattanut nukkuatämän majatalon päiväkirjahuoneeseen teh- dyssä vuoteessa. Kun vähän aikaa iltasella nukah- duttuani heräsin syöpäläisten takia ja sittemmin ai- na noinpuolen tunnin väliajoilla olin pakoitettu sy- tyttämään valkean luteitten ja kirppujen tappamista varten jataas kello kolmen aikaankirppuja tavoit- taessani huomasinyhden täinvuoteessani, niin pää- tin luopua mielestäni toivottomasta taistelusta ja mieluummin puettuna odottaa päivän koittamista päästäkseni jatkamaan matkaani.”

Rautatie

Rautatien rakentaminen ja etenkin sen suunta puhutti

porilaisia

ja raumalaisia koko 1880-lu- vun ajan. Eurajoki määritteli kantansa ^vasta, kun kaupungit sitä nimenomaan kysyivät. Kun- takokous suhtautui asiaan torjuvasti, sillä mitä- pä 3—4 peninkulman päähän rakennettava yh- teys Eurajokea auttoi. Axel Björkenheim koetti

vaikuttaa pitäjäläisten mielipiteisiin. Hän otti asian kuntakokouksen käsiteltäväksi uudelleen talvella 1884^mutta ei ^saanut muita taipumaan.

Kunta

lupasi

kyllä 500 markan vuotuisen avus- tuksen seuraavien kymmenen vuoden ajan, mutta vain mikäli rata valmistuisi

lähimpien

kolmen vuoden kuluessa.¹¹¹

Radan valmistuminen liikennöitävään kun- toon vasta huhtikuussa 1895¹⁹

vapautti

^eurajo- kelaiset 5 000 markan avustuksesta. Mutta ^rata

paransi päinvastaisista

ennustuksista huolimat- ta Eurajoen yhteyksiä, sillä vaikka Peipohja ^oli runsaan kolmen peninkulman ^takana, oli sitten-

kin helpointa tulla sinne junalla jaturvata vasta sen jälkeen hevoskyytiin. Muutoksen vaikutuk- set havaittiin pian Irjanteen kievarissa, kun sin-

ne ilmaantui ^seuraavan vuoden puolella useita Helsingistä Raumalle matkaavia liikemiehiä.²⁰ Axel Björkenheimkin suositteli uutta mahdolli-

suutta kartanoon saapuville vieraille sekä kar- janhoitokoulun oppilaille, ja täältä tullen posti- kin kulki aikaisempaa nopeammin.

Raumalaiset eivät antaneet porilaisten suun- nitelmien lamauttaa itseään ^vaan pyrkivät ^saa-

maan omanrautatien. He etsivät tukea läheisel- tä maaseudulta ja saivat vaihtelevia vastauksia.

Rauman maalaiskunta jaEura suhtautuivat asi- aan myönteisesti ja sitoutuivat luovuttamaan radan tarvitseman maapohjan ilmaiseksi.²¹ Eu- rajokelaisia pyynnöt eivät innostaneet; he ^tor-

juivat ajatuksen. Miksi heidän olisi pitänyt lah- joittaa_maataraumalaisille?.²²

Keväällä 1891 kävi ilmeiseksi, ettei valtio ryhtyisi rakentamaan rataa. Mutta Rauma tar- vitsi yhteyttä satamastatakamaahan; se oli saa- tava ennen Poria. Jos valtio ei rataa rakentaisi, kaupungin oli tehtävä se yksinään! ^{Rauma etsi} valtion jaratavarren pitäjien tukea. Kun ensin mainittu myönsi tarkoitukseen miljoona mark- kaa, Eurajoki sai uuden kirjeen: "Rautatie on tuottava kunnalle arvaamattomia etuja. ^Sillä

tunnettua ^on, että kunnat lähellä rautatietä ja vielä enemmän ^ne, joiden kautta rautatie kul- kee, ovat lyhyessä ajassa edistyneet suuressa määrässä sekä aineellisella^että henkisellä alal- la. Paikallisliikenteeseen nähden tulisi rautatie olemaan suuresta merkityksestä Eurajoen kun- nalle, siihen kun ennen mainitun suunnitelman mukaan tulee sijoitettavaksi ^{kaksi asemaa, toi-}

nen jokoSydänmaan kylään tahi Pappilan hen- noille riippuva siitä kumpi näistä olisi kunnalle edullisin ja toinen Lutan tienhaaran kohdalle.”

Korulauseiden jälkeen

päästiin

asiaan: kau-

punki

pyysi 22 metrin levyistä ratalinjaa, viittä hehtaaria asemia varten sekä 10 000 ratapölk- kyä. Se koetti murtaavastustuksen korostamal- la

panoksen pienuutta

saavutettaviin etuihin verrattuna jaluonnehtimalla luovutettavia mai- ta

hedelmättömiksi saloiksi.

Kuntakokous päät-

Peipohjaan johtava rautatie halkoi Eurajoella suureksi osaksi asumattomia saloja^- mutta ei soita, kuten rau- malaiset koettivat väittää maita pyytäessään -ja pysytteli tämän vuoksi piilossa. Lapijoen Perävainiolla ^rata oli arjenolennainen^osa. Se halkoi suorana maisemaaja pakotti entisen Soinilan torpan aitaamaan hyvin lai-

tumensa ja niittynsä ja pitämään elikot pois radalta. Kuva K. Havas 1922, Eurajoen kunnan kokoelmat.

ti pitkän keskustelun jälkeen myöntyä esityk- seen, antaa metsämaan ilmaiseksi ja korvata menetykset kunnan varoista.^2'

Päätös nostatti vastalauseita, laskettiinhan kunnan sitoutuvan lähes 90 000 markan kor- vauksiin. Lopputuloksena oli 50 perintöläänin isännän allekirjoittama valitus. Siinä korostet- tiin päätöksen syntyä äänestyksettä ja epäiltiin uhrauksen kannattavuutta: "Emmekä luule, että muutamat harvat kuntalaiset, vaikka heillä oli- sikin melkein rajatoin valta asioista päätettäis- sä, silti voivat määrätä koko kuntaa Rauman kaupungille tekemään senlaisia suuria uhrauk-

sia, _antamaan heille senlaista lahjaa, josta ei mitään vastaavaa hyötyä ole; mikään paikallis- liikekään ei Rauman läheisyyteen katsoen voi tulla kysymykseen. Yksityisesti voivat maini- tulle radalle haluavat lahjoittaa, mitä tahtovat, mutta pahoittaa ei mielestämme voida ketään, joka ei sitä suosiolla tahdo tehdä.” Valituksesta henki poikkeuksellinen ärtymys. Sen syyt käy- vät ilmi kunnan esimiehen vastineesta. Ko- kouksessa olivat vastakkain rataa kannattavat

suurtilalliset, ennen muuta maanviljelysneuvos Björkenheim. ja _muut ^- pientilalliset, kuten maanviljelysneuvos oli heitä kokouksessa

Euulutus.

Koska täällä

^on

ilmoitettu, että vahinkoa

^ja

epäturvallisuutta Rau-

man

rautatien rata-alueella usein

^syntyy

siitä, että sivulliset henkilöt tunkeutuvat rautatien

^{alueelle, että}

elukoita päästetään sinne sekä että sinne

johtavat portit ja veräjät ^jätetään

auki, olen minä tämän kautta Rauman rautatien

johtokunnan

siitä tekemän

pyynnön johdosta katsonut hyväksi,

viidestä

^sataan

markkaan

^nousevan

sakon uhalla, kieltää

jokaisen ilman

luvatta menemästä Rauman rautatielle eroitet-

tuun

alue-piiriin tässä läänissä, sinne

päästämästä

elukoita

^tai jättä-

mästä

sinne johtavia ^portteja

tai

veräjiä ^auki

sekä asianomaista lupaa saamatta liikuttamasta

^tai

paikaltaan siirtämästä

rautatie-vaunuja.

Turun

Lääninkansliassa Tammikuun

³

päivänä 1899.

W. von KR/EMER.

14.

AXEL W. RYDMAN.

luonnehtinut. Valittajat anoivat päätöksen ku- moamista ^mutta joutuivat taipumaan kuvernöö- rin päinvastaiseen ratkaisuun ja maiden

pakko-

lunastukseen vuonna 1897. ⁴

Rautatien rakennustyöt käynnistyivät kesällä 1895, ja ^{rata vihittiin elokuun} 16. päivänä 1897. Rata vedettiin mahdollisimman ^suoraan Raumalta Peipohjaan. Siitä tuli lyhin Keski-

Suomesta _satamaan johtava väylä ja^sellaisena erinomaisesti Raumaa palveleva yhteys, mutta Eurajoella se halkoi etupäässä metsiä. Rauta- tien toinen asema sijoitettiin Sydänmaalle ja toinen suunnitelmista poiketen Axel Björken- heimin lahjoittamalle maalle parin kilometrin päähän Kirkonkylän asutuksesta.

Rautatien tulo ei innostanut eurajokelaisia välittämään heti tuntojaan raumalaisiin lehtiin.

Mutta kun ensimmäiset tiedot ilmaantuivat hil- jalleen pitäjänkirjeisiin, ne heijastivat väen ris-

tiriitaisia ajatuksia, toiset joutuivat uhraamaan, toiset saivat nauttia tuloksista: "Kyllä siitä on ollut hyötyä jaon vieläkin, vaikka kuulee talol- listen sanelevan, että se oli vallan pahennus.

Mikä pahennus! Rahat tulivat kuin ilmasta hei- tetyt. ettei niitä rahoja olisi ikinä tullut ilman

sitä. Jokuset puhuvat, että eläimille se haitaksi on. Kas kun ei ole vielä sakkoja vaadittu.” Kir- joittajan usko perustui entistä mukavampaan liikkumiseen, maailma aukeni rautatien myötä ja tavarat saatiin entistä helpommin kaupun- kiin, "mutta vähän sydänmaalainen astuu ison mustan taijuille, vaan hevosella sitä ^mennä

pi-

tää."²⁵

Kulkemisen varmuusjanopeus mursivat hil- jalleen piintyneimmänkin vastarinnan. Rauta- tiestä tuli välttämättömyys. Samalla havaittiin, että Kairan ylikäytävälle oli saatava pysäkki.

Ajatus esitettiin kesällä 1903, _mutta kun se ei

edennyt riittävän

nopeasti

Akseli Kares lupasi lahjoittaa

ilmaiseksi

tarvittavan ^maan ja kansa-

laiskokoukset tekivät

laskelmia

pysäkin ^kan- nattavuudesta. Ponnistelut johtivat ^toivottuun tulokseen: Kairan pysäkki

avattiin

^joulukuun

18.päivänä vuonna 1907.²⁶

Rautatien vaikutus oli Eurajoella ^kiistaton,

mutta rata itsessään

kutakuinkin

^{näkymätön,} vain veturin kimakka vihellys tai ^metsän takaa nousevamusta savu muistuttivat junan kulusta.

Juna oli arjen

olennainen

^{osa vain Sydänmaal-}

la; siellä ei tarvinnut lähteä erikseen seuraa- maan sen ^kulkua, siellä sen vaikutukset olivat selvimmät. Rautatie toi kylään elämää ja uusia asukkaita. Kairan pysäkille tai Vuojoen ^ase- malle junaa ^oli mentävä katsomaan. Asemien sijainti jaetenkin niiden nimet herättivät myös kummastusta: miksi Sydänmaa kantoi koko pi- täjän jaKirkonkylän vierellä oleva asema Vuo- joen nimeä?

Eurajokelaiset osasivat toki astua junasta oi- kealla asemalla, mutta vieraat erehtyivät

useimmiten ostamaan lipun Eurajoen

asemalle

ja päätyivätkilometrien päähän tavoitteestaan.

Kun

posti

tuli _samasta syystä usein väärään paikkaan, aseman nimi olisi muutettava, olisi otettava käyttöön vaikkapa Sydänmaasta ylei- sesti käytetty Liettisten nimi tai kutsuttava sitä heränneen kansan hyvin ^tunteman Malon talon mukaan. Kaikki näyttivät ^olevan yksimielisiä Sydänmaan nimen muuttamisesta, mutta miten poistaa Vuojoen

nimi.

^kun maanviljelysneuvos oli lahjoittanut maan ja edellyttänyt, ^ettäasema

nimettiin kartanon mukaan? Keinoa ei löydet- ty, eikä nimiä muutettu.²⁷

Posti

Kirjeet ja sanomalehdet kulkeutuivat 1870-lu- vun Eurajoelle joko kirkkoherran tai muiden yksityisten Rauman postitoimistoon toimitta-

mien postilaukkujen ^mukana. Järjestelmä ^toimi pitkään tyydyttävästi, jakoihan lukkari toisen laukun sisällönkirkonmenojen jälkeen sakaris- tosta ja otti

postia

Raumalle vietäväksi. Kieli- taistelun tiivistyminen aiheutti kuitenkin yllät- täviä

hankaluuksia:

yhden laukun hoitaja oli kiivas

fennomaani

^{eikä suostunut} kuljettamaan ruotsinkielisten

viikinkipiirien

lehtiä. Kuntako- kous ymmärsi vaikeudet ja suostui joulukuussa

1883 sekä hankkimaan yhteisen laukun ^että maksamaan tulevan

postimestarin

palkan.²⁸

Porin radan

valmistuminen

helpotti hetkeksi Eurajoen postin ^kulkua; kirjeet ja lehdet saatiin vuoden 1894 lopulta lähtien Peipohjan asemal- ta neljästi viikossa. Niinpä kun postin kulku muuttui kesällä 1895 sikäli ennalleen, että se noudettiin jälleen Raumalta, eurajokelaisten tyytymättömyys oli syvä. Miksi heidän oli tyy- dyttävä vain tiistaisin ja torstaisin saapuvaan

postiin,

kun uutiset oli saatu käsiin tuoreempi- nakin?²⁹ Postihallitus ehdotti parin vuoden odottelun jälkeen maaliskuussa 1897 postiase-

man

perustamista

Kirkonkylään, ja ^kunta hy- väksyi tarjouksen. Se antoi postille kymmenen vuoden ajaksi vapaan kahden huoneen ja^keit- tiön huoneiston mutta edellytti, ^{että postilauk-} kua hoitanut kanttori Kaarlo Ahlman otettiin aseman hoitajaksi.³⁰

Rauma-Peipohja radan valmistuminen no- peutti postin kulkua. Samalla tuli ajankohtai- seksi kunnan sisäisten yhteyksien järjestämi- nen. Näihin saakka posti oli tuotu vain Kirkon- kylään ja jaettu kanttorin kuistilla. Jokainen saattoi luonnollisesti noutaa postin sieltä itse- kin ja saada hyvän syyn istahtaa muiden jouk- koon vaihtamaan kuulumisia, muttakylät saat-

toivat myös sopia järjestelyistäkeskenään, kul- jettaa kirjeet, lehdet ja paketit joko vuorotellen tai palkata vakituisen kantajan. Tulokset eivät olleet kehuttavat. Posti kulki mutta

saapui

pe- rille repaleisena ja nuhruisena.³¹ Rautatie toi

Vuojoen ^asemalle

postitoimiston

sekä ensim- mäisen kiinteän postilinjan. Sen lähtökohtana

RAUMAN RAUTATIE.

AIKATAULU

rautatiejunille Lokakuun 16

päivästä

1904

toistaiseksi.

Rauma—Peipohja.

oh Kirkonkylä ja päätepisteenä Kuivalahti.

Postipysäkin avaaminen elokuun 28.

päivänä

”oli ikäänkuin olisi sulku murrettu elämän vir-

posti toi pelkästään Kuivalahdelle kerrallaan hyvän joukon toista sataakirjettä^{jalehteä, kun} kylässä myytiin kuukausittain postimerkkejä 50 markan edestä jakun posti otti jatoi matkal- laan Irjanteen tien varrelta kertyvät ^lähetykset ja

palveli

paluumatkalla Auvin jaVuojoen ^seu- dun asukkaita, miten sitä voitiin väittää turhak- si? Ärtyneet kuivalahtelaiset sohaisivat tämän jälkeen

muurahaispesään:

jos jokin oli lopetet- tava, oliko uhriksi otettava 17 kilometrin pääs- sä kirkolta sijaitsevakunnan suurin kylä; eikö kivenheiton päässä asemalta oleva posti joutai-

si paremmin lopetettavaksi; eivätkö Kirkonky- lässä käyvät jaksaneet taivaltaa asemalle saak- ka?³³

Kuivalahtelaisten ehdotus toi Eurajoen pos- tiolot kuukausiksi raumalaisten lehtien palstoil- le. Kirkonkyläläiset puolustivat omaansa:

"Lakkauttaa postiasema, jossa on niin tavatto- man vilkas liikenne, että tuskin hoitaja ehtii syömään. Se olisi koko pitäjälle sangen ikävä isku. Se olisi samanlaista kuin ehdottaisi, että Kuivalahden kansakoulu siirrettäisiin Pujon-

nokkaan tahi Kiilholman rannalle.”³⁴ Irjannelai-

set toivat mukaan omat ehdotuksensa: siirre- tään

posti

Kirkonkylästä pitäjän

rikkaimpaan

kylään Irjanteelle ^- eivät Kirkonkylän kolhot

postia

tarvinneet!³⁵

Tunnelmat tyyntyivät vähitellen, mutta tyy- tymättömyys jäi. Eurajoen

postia

valitettiin hi- taaksi, muualle tiedot tulivat

päivittäin,

tänne ran uomassa, jota myöten nyt vapaasti pääsee kaksi kolme kertaa viikossa. Vaikeuksien

ai-

kulkemaan ^- vaikkakin ^vaan soukkaarataansa

- tiede jataide, valtiolliset jayhteiskunnalliset tiedot kotoisten kynnystemme eteen”.³²

Posti kannettiin vuoden 1900 maaliskuusta lähtien Kuivalahdelle kolmasti viikossa, ja ky- läläiset sekä reitin varrella asuvat olivat tyyty- väisiä. Mutta tyytyväisyys ei kestänyt pitkään.

Vuojoen postiaseman hoitaja ei katsonut hyväl- lä Kuivalahden postia. Se oli hänen mielestään kannattamaton ja jouti lopetettavaksi. Kuiva- lahtelaiset kimmastuivat ehdotuksesta. Kun

heuttajaksi leimattiin Kirkonkylän posti. Se toimitti tehtävänsä sinänsä hyvin, ja kanttori Ahlman oli kaikkien mieleinen postin hoitaja.

Hänellä oli aina aikaa ja hänen luokseen oli helpompi kokoontua odottelemaan postia kuin asemalle. Mutta miksi postia ei lajiteltu heti asemalla ja jaettu siellä kirjeenkantajien vietä- väksi; miksi se juuttui Kirkonkylään ja lähti sieltä vain kahdesti viikossa hevoskyydillä Ir- janteen kautta Kuivalahdelle? Kun posti sekä jakoi että otti vastaan tienvarrella odottavien

Monet tärkeät asiat kuultiin vielä 1800-luvun jälkipuoliskollakirkon saarnatuolista. Myöhempien aikojen kirk- kokansa ei kenties ymmärtäisi, mikä kapistus Fredrik Tarkin löytämä krussutin eli peltra oli, mutta ^/860-luvun eurajokelaiset olisivat heti kiirehtäneet tarkastamaan, että kulkunen oli paikallaan ja ^noutaneetkadotetunkap- paleen Lapijoelta.

lähetyksiä, meno Kuivalahdelle ja tulo Auvin kautta takaisin kesti kuudetta tuntia.¹⁶

Vuojoen isännöitsijä ryhtyi viimein 1910 toimiin postin jouduttamiseksi. Kuntakokous määritteli tavoitteensa samansuuntaisesti, _mut-

ta kun Vuojokea kiinnostivat lähinnä kartanon yhteydet, kunnanisät pyrkivät laatimaan koko kuntaa koskevan suunnitelman. Sen ytimenä oli Kirkonkylän

postiaseman

siirtäminen

Ihan-

teelle. Postihallitus suostui osaan ehdotuksia, muun muassaLapijoen postipysäkin sijoittami-

seen Kairan pysäkille ja postin kantamiseen sieltä kolmasti viikossa jalkapatikassa Lapi- joelle, Taipaleeseen, Hankkilaan, Ilavaisiin, Kaunissaareen, Väkkärään ja Kaukenpieleen mutta Kirkonkylän postia se ei lakkauttanut.

Pitäjän ylisen pään postin nopeutuminen siirtyi näin myöhäisemmäksi.

Puhelin

Uuden ajan keksintö, telefooni eli kaukokieli ilmaantui ihmisten kummasteltavaksi Raumalle kesällä 1882 _mutta tuli suuren yleisön palveli- jaksi _vasta puhelinlaitoksen perustamisen jäl-

keen vuonna 1885. Ja kun parin vuoden kulut-

tua saatiin aikaan linja Poriin, Eurajoki yhdis- tyi kaupunkien kautta muuhun maahan. Sen teiden varsille ilmaantuivat puhelinpylväiden rivit. Linja kulki maantien laitaa myötäillen

Raumalta

^Ravilaan ja edelleen Luvian kautta Poriin. Ensimmäisinä

puhelimen

kiirehtivät hankkimaan Vuojoen kartano jaKaunissaaren saha, kumpikin vuoden 1888 puolella. Kaunis- saareen pääsi pyytämällä Rauman keskuksesta numeron yksi ja Vuojoelle numerolla 29.¹⁷

Tieto puhelimen kätevyydestä levisi nopeas- ti. Eurajokelaiset olivatkin kesällä 1895 puu- haamassa omaa yhtiötä.¹⁸ Hankkeen alullepani- joita ei mainita, mutta ilmeisesti nämä istuivat seuraavana kesänä valmistelemassa yhtiön sääntöjä ja suomassa jokaiselle 50 markkaa suorittavalle oikeuden liittyä Eurajoen Telefoo- niyhtiön osakkaaksi. He olivat suurimmaksi osaksi ammattinsa vuoksi uutta konetta tarvit- sevia, olivathan mukana niin kirkkoherra Sjö- blom kuin kauppiaat Hauvonen, Herrala ja Grönfors. Talonpoikasväestön edustajana oli maanviljelijä Vihtori Langen-Laurila ja^sääntö- jen laatijana nimismies Lyytinen.¹⁹

Yhtiön alkuvaiheet jäävät ^{hämäriksi, sillä} puhelinta ei näytetä pidetyn niin tärkeänä, että

Patruuna AxelBjörkenheim veti Vuojoelle oman puhelinlinjan Raumalta ja maksoi Turun ja Porin lää- nin

Telefoni-osuuskunnalle

vuotuisina korjausmaksuina 18 markkaa. Kuitin allekirjoittaja oli Rauman ta- lous- jakunnalliselämänjohtava mies kunnallisneuvos J.W.Söderlund. Turun Maakunta-arkisto.

sen tulosta olisikirjoitettu lehtiin. Niinpä niissä ei sanota,koska ensimmäinen puhelu välitettiin jakuka sen teki. Vuonna 1910 julkaistun uuti- sen mukaan keskus oli ollut neljäntoista vuo- den ajan räätäli Lönngrenin kamarissa, mutta telefooniyhtiön pöytäkirjat tekevät tiettäväksi, että keskus päätettiin _muuttaa vuosisadan vaih- teessa kauppias Raition hoitoon. Päätöstä ei näytetä toteutetun, vaan keskus pysyi räätälin kamarissa. Ja vaikkatämä sanoi keskuksen sit-

temmin irti, toimiin ryhdyttiin vasta vuonna 1910 ja keskus siirrettiin Pappilankylässä ^asu-

van

kelloseppä

August Suomisen hoitoon.⁴⁰ Puhelimenomistajat valittelivat ajoittain kes-

kuksen hitautta _mutta myönsivät kysyttäessä telefoonin edut.⁴¹ Ensimmäiset linjat yhdistivät Kirkonkylän. Pappilan, Lavilan ja Irjanteen.

Niinpä kun moni muukin halusi puhelintamut- ta Eurajoen Telefooniyhtiö ei ryhtynyt laajen-

tamaan verkkoa, ulkopuolelle jääneet

perusti-

vat oman yhtiön. Kuivalahtelaiset keskustelivat asiasta vuoden 1899 lopulla, _mutta vaikka kaikkien väitettiin olevan hankkeen takana, maaliskuussa 1901 pidettyyn kokoukseen saa-

pui

vain kolme kyläläistä. Nämä olivat valmiit keräämään tietoja puhelimen tarvitsijoista ja lupasivat järjestää uudenkokouksen, _mutta mi- tään ei tapahtunut.⁴² Ratkaiseva sysäys tuli lo-

Eurajoella oli vuoden 1907 alussa 53puhelinyhteyt- tä -ja niistä yhdeksän johti eri keskuksiin. Täällä ei tarvittu vielä puhelinluetteloa. Jokainen puhelinta käyttävä oppi pian, missä oli lähin puhelin ja minne saattoi soittaa. Luettelot tehtiinkin lähinnä muualla asuvia varten. Ja kun puhelimia oli vähän, Rauman ja sen ympäristön tiedot mahtuivat tyylikkäisiin kan- siin sidotun ohuen kirjan sivuille. Rauman Museon kokoelmat.

puita ulkopuolelta. Sen antajana oli Eurajoen yhtiön isännöitsijä rovasti Sjöblom. Hänen kut- suaan noudattaneet kyläläiset päättivät raken- taa välttämättömät linjat ja keskuksen heinä-

kuun alkuun 1905 mennessä ^- ja toteuttivat lu- pauksensa.⁴¹

Puhelin yleistyi ^sittemmin

nopeasti.

Sydän- maan ja Kaukomäen asukkaat

perustivat

oman yhtiön keväällä 1906. Osakkaita ilmaantui kymmenen, ja keskus sijoitettiin kauppias Sa- losen luo.⁴⁴Syksymmällä

puhelimen

käyttäjiksi liittyivät vielä Lutan, Rikantilan ja Saaren isän- nät.⁴¹ Kun ^muu alinen pää ^- Lapijoki, ^Hankki-

la.

^{Taipale ja}

Koivuniemi

^-

perusti

yhtiön ^vuo- den 1907

puolella

ja Huhta tuli mukaan kevääl- lä 1908, Eurajoelle oli runsaan vuosikymme- nen mittaan syntynyt kuusi keskusta. Irjanteen ja Mullilan tarpeisiin

päätettiin

vuonna 1907 perustaa sivuasema, mutta päätös

purettiin

kol- men vuoden kuluttua. Irjanne oli näinä vuosina yhtiön ydin; sieltä olivat sen

aktiivisimmat

osakkaat. Vihtori Lahdenranta oli mukana alus-

ta alkaen jaoli rovasti Sjöblomin jälkeen isän- nöitsijänä

vuosina

1907-10. Hän jätti tehtävät

niin ikään Irjanteellaasuvalle konstaapeli M.V.

Lehdolle, jokahoiti niitä yhtäjaksoisesti ^kuu- den vuoden ajan.⁴⁶

Eurajoella oli vuonna 1912 yhteensä 94 pu- helinta, niistä oli keskusaseman piirissä 18, Huhdalla 10, Kuivalahdella 19, Lapijoella 21, Rikantilassa 14 sekä Sydänmaalla 12. Kunnas- saoli siten 1,4 puhelinta sataaasukasta kohti ja sen puhelintiheys muun Rauman ympäristön tavoin selvästi maaseudun keskiarvoa (0,4) suurempi.⁴⁷ Pirstoutuminen moniin keskuksiin aiheutti kuitenkin ongelmia, sillä pienet yhtiöt eivät kyenneet hankkimaan ajanmukaisia kes- kuksia. Kirkonkylän ^runsaan kymmenen vuo- den vanhat, keskuksenhoitajalle monia moit- teitta aiheuttaneet laitteet siirrettiin tosin vuon- na 1910 varastoon ja tilalle hankittiin 25-30 numeroinen keskus, mutta valitukset jat- kuivat.⁴¹¹

Vaikeuksien suurimpiaaiheuttajia ^olivat lin- jat. Yhtiöt hoitivat vain keskusten väliset yh- teydet, ja osakkaat vetivät runkolinjalta kotiin tulevat johdot. He pyrkivät selviytymään mah-

Ohjeita

telefoonin

käyttämiseen.

Yleisiä määräyksiä.

A) Puhujalle: l:o. Puhuessanne ^{seisokaa noin 10 eenti-}

meeterin etäisyydessä ^koneesta: pitäkää puhetorvi suun edessä ja lausukaa sanat selvään, eroittakaa tavut, ääntänne vaivaamatta. Jos haluatte puhua aivan hiljaa, niin lähestykää ^konetta. Pitkille joh- doille puhuessa ^on välttämätöntä puhua aivan mikrotoonin läheisyydessä.

l:o. Telofooniyhdistyksen jäsen, joka ^tahtoo yhdistyä toiseen, huomauttaa siitä keskusasemaa vääntämällä kampia muutamia kertoja.

2;o. Käsitelefooni nostetaan sitten haaru- kasta ja asetetaan korvaan, jonka jälkeen odote-

taan vastausta keskusasemalta.

3:o. Kun keskusasema vastaamalla „Central"

ilmoittaa odottavansa Teidän määräystänne, niin ilmoittakaa sen henkilön numero ja nimi jonka kanssa haluatte puhua. Kuultuanne että „on val- mis N:o-, puhutelkaa _nyt tätä samoin kuin äsken keskusasemaa, kuitenkin sitä ennen ripustettuanne telefoonin paikalleen, taikka kädellä painaen alas haarukka.

2:o. Ilmoittakaa keskustelun alussa ^kuka olette.

3;o. Koko keskustelun aikana on käsitele- fooni pidettävä ^aivan kiinni ^korvassa.

Ellei

käsitelefooni riipu paikallaan, on merkin antaminen

Teidän

^{ja keskus-} aseman välillä mahdoton.

Virheet ja epäkohdat ^ovat viipymättä ilmoi- tettavat Telefoouihoitajalle. Keskusaseman palve- lijakuntaa ^{ei saa} viivyttää muilla puheluilla, ^kuin mitkä koskevat _suorastaan yhdistämistä.

B) Vastaajalle:

Kuullessanne kellon ^soivan pankaa heti tele- fooni korvallenne ja sanokaa numeronne tahi nimenne.

C) Puhujalle sekä vastaajalle:

Kun puhe on lopetettu, annetaan loppusoitto kiertämällä kampia ympäri vähintään 2:ksi kertaa.

Älkää unohtako loppusoittoa.

Kolmas soitto lasketaan loppusoitoksi.

dollisimman vähällä ja käyttivät hyväkseen matkan varrella olevia puita ja seipäitä. Kun

johdot kulkivat usein puhelinpylväästä lähim- pään kuuseen tai aidanseipääseen, yhteydet oli-

vat huonot sekä helposti katkeilevat.^4'* Haitat voitiin poistaa vain yhteisvoimin, yhden yhtiön

voimavarat eivät siihen riittäneet. Yhtymistä käsiteltiinkin useaan otteeseen vuosina 1910- 1911, mutta vaikka monet ymmärsivät hyvin yhtymisen välttämättömyyden, ajatus koko pi- täjän kattavasta osuuskunnasta tai osakeyhtiös- tä oudoksutti useimpia, ja hanke hautautui.⁵⁰

Kunnallinen itsehallinto

”Kukin seurakunta ^on

itsepäällensä erinäinen kunta”

Vanha pitäjänkokousjärjestelmä herätti 1800- luvun

puolivälissä

kahdenlaisia mietteitä. Tut- tuun pitäytyvät talonpojat eivät sitä arvostel- leet. Heitä ei hallinnon tehottomuus tai päätös- ten synnyn mielivaltaisuus huolettanut. Papis- tolle pitäjänkokousten johtaminen oli _muuttu-

nut privilegioidusta oikeudesta raskaaksi taa- kaksi. Se ei halunnut enääkiistellä seurakunta- laisten kanssa kätilöistä tai rokotuksista ja pa- tistella heitä kirkonmenojen jälkeen maallisen esivallan käskyjen edellyttämien rasitusten suorittajiksi. Uusi pappisihanne edellytti aivan muuta, keskittymistä seurakunnan hengelliseen elämään ja maallisten johtajantoimien kartta- mista. Tyytymättömät olivat äänekkäämpiä, he keskustelivat ja kirjoittelivat lehtiin ja heidän mielipiteensä näytti kehityksen suunnan. Pit- källiset pohdinnat johtivat^vuonna 1865 asetuk- seen kunnallishallinnosta maalla. Siinä kukin seurakunta julistettiin kunnaksi _mutta kunta ja seurakunta erotettiin

hallinnollisesti

toisistaan.

1

Eurajokelaisten oli käytävä ^{asetuksen mu-} kaisiin toimiin

lähimpien

kolmen vuoden aika- na. Takarajana oli helmikuun 6. päivä 1868.

Muutoksen käynnistäminen jäi papiston tehtä- väksi. Kirkkoherra Gustav Molin otti kysy- myksen esille hyvissä ajoissa, edellisen vuoden syyskuussa. Asian tärkeys houkutteli paikalle

runsaasti

emäseurakuntalaisia sekä yhden lu- vialaisen. Kirkkoherran esitys kilpistyi seura- kunnan yksimieliseen vastaukseen: ”He eivät katso olevansa tilassa kysymyksessä olevaa hallitusta toimeen saamaan syystä, ettei seura- kunnassa heidän mielestänsä löydy hallituksen

ja lautakunnan esimiehiksi otollisia ja kykene-

väisiä miehiä”. Mutta kun heillekerrottiin, että

talonpojat olivat muuallakin ottaneet asiat roh-

keasti

^hoitoonsa, he toivat esille toisen jato-

dennäköisesti

vaikuttavimman

syyn ja^arveli-

vat, "ettei he taida näitä virkoja saada edessei- sotuksi ilman taitavaa kirjuria, joka ^tarvittis vuotuisen

palkan,

jonga maksamistanykyisenä köyhänä aikana heidän varansa ei myöden an- na”. Kokous valtuutti tämän jälkeen kirkko- väärti Karl Langen-Laurilan anomaan kuver- nööriltä pisintä asetuksen myöntämää lykkäys- tä.²

Kirkkoherra Molin valitti ratkaisusta seuraa- vana kesänä kuvernöörille, mutta eurajokelai- set olivat taipumatta kannallaan ja evästivät vastineen antajat syksyllä lausutuin toivein.' Kuvernöörin heinäkuinen päätös soi eurajoke-

laisille vuoden hengähdysajan. Se hiljensi ^vas- taväitteet ja johti eurajokelaiset ripeisiin toi- miin. He eivät olleet

kuitenkaan

ainoita vitku- tellen kunnallishallintoon siirtyneitä. ^Moni

muu vauraan läntisen Suomen pitäjä ^käyttäytyi samoin, esittihän 42 Turun ja Porin läänin seu- rakuntaa samankaltaisen anomuksen ja käyn- nisti kunnallishallinnon Eurajoen tapaan vuo- den 1869 aikana. Viivytyksittä toimeen ryhtyi 51 kuntaa ^-Eurajoen jälkeen tulevia oli 26.⁴

Uuteen käytäntöön siirtyminen oli sinänsä vaivatonta, vaikka asetus ei kaikin osin yksise- litteinen ollutkaan. Kunnan tehtävät se kuiten- kin määritteli: kunta vastasi kansakouluista,

järjestyksestä, terveyden- ja sairaanhoidosta, sen huoleksi tulivat vaivaiset, lainamakasiinit, petoeläinten hävittäminen sekä palontorjunta.

Päätösten tekijänä oli kuntakokous ja sen pu- heenjohtajana kunnan esimies. Eurajokelaiset turvautuivat esimiehen valinnassa helpoimpaan ratkaisuun, ottivat kirkkoherran puheenjohta- jaksi ja

kappalaisen varaesimieheksi.'

Ratkaisu ei ollut välttämättä

kirkkoherran

mielen mukai-

nen, eihän se vähentänyt

laisinkaan

^{hänen työ-}

taakkaansa, _mutta hyödyllinen se oli,pystyihän Gustav Molin arvovallallaan luotsaamaan un-

tuvikon ensimmäisten karikkojen ohi ja näyttä- mään, mitä kunnan johtaminen merkitsi.

Syksyn mittaan oli ratkaistava myös kunnal- lista äänioikeutta ja veroäyriä koskevat kysy- mykset jaasetettava

toimeenpanovaltaa

käyttä- vä kunnallislautakunta. Ensin

mainituista

pääs- tiin yksimielisyyteenlokakuun alussa. Kunnal- lislautakunta asetettiin elokuussa, mutta vasta sen toimialueen määritteleminen lokakuun lo- pussa käynnisti varsinaisen kunnallishallin- non.⁶

Päättävä kuntakokous

Seurakunnasta erotettua kuntaa koskevat asiat ratkaistiin kuntakokouksessa, sillä asetuksen

mainitseman valtuuston valitsemisesta eurajo- kelaiset eivät edes keskustelleet. Kuntakokous oli kutsuttava koolle vähintään kolmasti vuo- dessa. Asetus antoi heräävälle

kunnalliselämäl-

le vakaan poljennon: keväällä oli tarkastettava edellisen vuoden tilit, syksyllä laadittava ^seu- raavan vuoden tulo- jamenoarvio sekä valitta- va luottamusmiehet ja joulun alla tutkittava takseeratut verot.⁷ Kolme kokousta ei käytän- nössäriittänyt, vaan eurajokelaiset kokoontui- vat alkuvuosista lähtien useammin, tavallisesti 8-9 kertaa vuodessa.

Kuntalaisia olivat

kaikki kunnan ja samalla seurakunnan alueella syntymästään saakka asu- neet tai

sinne

hyväksyttävän muuttokirjan kanssa tulleet, mutta kaikki eivät olleet oikeu-

Irjanteen Laurilan isännät olivat talonpoikaisen Eurajoen vaikutusvaltaisimpia miehiä. He toimivat kirkon- isäntinä ja kuntakokousten esimiehinä. heidän puoleensa käännyttiin, kun kaivattiin puhemiehiä valtakunnal- lisella tasolla. ^{He olivat}kotikylän ja kunnan rientojen sieluja. Kuva K.Havas 1922, Eurajoen kunnan kokoel- mat.

lettuja osallistumaan kuntakokouksen työsken- telyyn. Asetus noudatti näiltä osin vakiintunut- ta ja oikeudenmukaiseksi katsottua käytäntöä:

päätösvallan edellytyksenä oli omaisuuteen ja tuloihin perustuvien verojen maksaminen. Se antoi äänioikeuden kunnallisveroa maksaville yhtiöille ja teki mahdolliseksi^usean kunnan sa- manaikaisen täysvaltaisen jäsenyyden mutta

riisti sen toisen isäntävallan alla olevilta eli lä- hinnä palkollisilta. Osallistumis- ja äänioikeu- detta olivat vaivaiset, köyhät ja aviovaimot.

Naisista vain omaisuuttaan itsenäisesti hallitse- vat eronneet ja lesket saattoivat istuutua mies- tenrinnalle päättäjien joukkoon.⁸

Kuntakokous pyrki yksimielisiin

päätöksiin.

Mikäli tähän ei päästy, asia siirrettiin jaannet- tiin ajan ^tasata

mielipiteiden

erot ^- tai siirtää kiistakysymys muiden hiljaisuudessa unohdet- tujen joukkoon. Eurajokelaiset menettelivät näin muun muassa vuonna 1891, kun kunnan esimies ja kappalainen kiistelivät kätilön otta-

misesta.'' Mutta tämä ei ollut aina mahdollista.

Moni asia oli ratkaistava heti ja kaikkia sitoval- latavalla, äänestämällä. Ja tässä tulee esille toi- nen kokouksessa noudatettu vanha periaate:

kuntalaisen sanan paino määräytyi maksetta- vaksi pantujen veroäyrien mukaan.

Kunnallisasetuksessa

puhuttiin yleisesti

"visseistä veroäyreistä" mutta jätettiin yksityis- kohdat kuntien harkintaan. Eurajokelaiset kä- sittelivät kysymystä lokakuussa 1869 ja hyväk- syivät asiaa valmistelleen komitean ehdotuk- sen. Maanomistajien verot jaäänet perustuivat manttaaliin niin, että täysi manttaali vastasi 100 äyriä ja ääntä. Tämän mukaan laadittiin vuosittain luettelo, jossa kukin tila sai manttaa- linsa mukaisen äyri- ja äänimäärän. Mutta äy- rejä määrättiin myös maataomistamattomille

virkamiehille, torppareille,käsityöläisille, itsel- lisille ja syytinkiläisille."’

Eurajoen vastainen kunnalliselämä muok- kaamin osin myös ^sen mukaan, kuka käytti Vuojoen ^{ja sen} alustalaisten äänet. Asetuksen

mukaan

lampuoti

äänesti asumansa tilan mant- taaliluvun mukaan vain, jos hän maksoi itse veronsa. Ensimmäisessä taksoituksessa Vuojo- en

lampuodeille

ja

torppareille

annettiin ^oma äyrimäärä ja ^sen mukainen äänivalta kuntako- kouksessa, mutta vuorineuvos Björkenheimin leski valitti ratkaisusta ja voitti. Kuvernöörin päätös antoi alustalaisten äänet hänen käyt- töönsä." Kartanon omistaja ^{saattoi tämän jäl-} keen vaikuttaa ratkaisevasti kuntakokousten

päätöksiin,

joskinkunnallisasetuksen määräys rajasi hänen mahdollisuutensa antamalla hänel-

le "vain” kuudesosan läsnäolevien äänistä. Jos hänelle oli enemmän ääniä, ^ne jätettiin huomi-

otta.¹²

Siirtyminen pitäjänhallinnosta uuteen kun- nallishallintoon sujui Eurajoella kivuttomasti mutta asteittain. Tämä johtui kirkkoherra Moli- nin valitsemisesta kuntakokouksen esimiehek- si, saattoihan hän hoitaa seurakunnan ja kun- nan asiat lomittain. Pitäjänkokous muuttui ^to- sin kirkonkokoukseksi, mutta sen ja kuntako- kousten pöytäkirjat jäivät samaan ^niteeseen,

järjestettiinpäEurajoella kesäkuussa 1870 yh- teinen kunta- ja kirkonkokouskin. Kuntako- kouksissa käsiteltiin myös selkeästi seurakun- nan päätettäväksi kuuluvia asioita, valittiin kirkkoneuvoston' nimissä edustaja valvomaan

pappilan

etujaja tehtiin kirkon tuloja koskevia päätöksiä.

Pöytäkirjat eriytyivät Molinin kolmivuotisen kauden päättyessä^11, mutta toimialueiden rajat pysyivät hämärinä.

Niinpä

kuntakokous teki vielä 1880-luvulla pappilaa koskevia ratkaisu- ja, myi muun ^muassa pappilan ylivuotiset puut ja palkkasi pikkupappilan tarkastusmiehet. Sil- lä lienee tosin ollut jonkinlainen aavistus val- tuuksien ylittämisestä, koska se selitteli toimi- aan: pappiloiden kaltainen yhteinen omaisuus kuului kunnan hoidettavaksi.¹⁴ Kunnan hoidet- tavaksi määrättyjä asioita ei sitä vastoin tuotu kertaakaan kirkonkokouksen ratkaistavaksi.

Päätösten valmisteluja toteutus

Kuntakokoukseen tuotavien asioiden valmiste- lu ja toimeenpano jätettiin kunnallislautakun- nan huoleksi. Kunnallisasetus määritteli hyvin- kin tarkoin lautakunnan toimialueen. Sen oli

laadittava takseerausluettelot, tehtävä vuotuiset tulo- ja menoarviot ja hoidettava kunnan omai-

suus, valvottava henkikirjoitusta, vastattava terveydenhoidosta ja järjestyksen säilymisestä

sekä laadittava viranomaisten tarvitsemat tilas- tot. Eurajoella määräyksiätäydennettiin päättä- mällä, että lautakunnan oli huolehdittava vai- vaishoidosta ja

perintöläänin

lainamakasiinista sekä toimittava huoltajatta jääneiden holhooja- na ja kunnallisten verojen kerääjänä ^{mutta Eu-} rajoelle muuttavat kuntakokous halusi tarkas- taa itse.¹⁵

Kunnallislautakunnan tehtävät olivat moni- naiset. Se jäi kuitenkin enimmäkseen kuntako- kouksen varjoon, ei tosin niin, että kuntako- kous olisi tunkeutunut lautakunnan toimialu- eelle. Syynä oli pikemminkin kunnallisen toi- minnan vaatimattomuus ja haluttomuus jättää asioita lautakunnan päätettäväksi. Se käsitteli tämän vuoksi pitkään rutiiniluontoisia asioita.

Sen keskeiset tehtävät liittyivät vaivaishoitoon ja holhoojien määräämiseen, eikä kokouksissa ollut useinkaan esillä kuin yksi, korkeintaan kaksi asiaa. 1890-luvun aikana pohdittavaksi tuli uusia kysymyksiä, ^oli otettavakantaa vesi- kauhun vastustamiseen, rokottamiseen, oluen tarjoiluun tai vapaana kuljeksivien kyläkoirien

tappamiseen.

Kunnallislautakunta peri kuntakokouksen päätöksen ja asetuksen hengen mukaan 1850- luvulla asetetun vaivaishoitohallituksen tehtä- vät. Se hoiti lisäjäsenin vahvistettuna myös ve- rotuksen ja toimi takseerauslautakuntana. Se ei kyennyt hoitamaan kaikkia uudelle kunnalle annettuja juoksevia^{tehtäviä, vaan} kansakoulut ja

lainamakasiinit

jätettiin erityisten johtokun-

Juho Isopere (1865—1907) hoiti Kustaa

Roslöfin

^jäl-

keen Eurajoen kunnallislautakunnan tehtäviä vuosi- na 1894-1907. Hänen vaikutuksensa ulottui kuiten- kin laajemmalle, hoitihan hän lähes yhtä pitkän ajan myös säästöpankkia, otti kotonaan vastaan talletuk- sia ja antoi hallituksen myöntämät lainat. Hän teki myös ahkerasti muistiinpanoja ja lähetti museoviras- tolle seikkaperäisiä selvityksiä unohduksiin painuvis-

ta työtavoista. Kun hän kuoli 42-vuotiaana keuhko- tautiin, kunnan todettiin menettäneen ”yhden par- haimmistaan”. Kuva P.Pere 1992.

tien hoitoon. Eurajoella kukin koulupiiri sai pitkään valita mieleisensä johtokunnan, kunta- kokous otti vaalin huolekseen vasta syksyllä

1910.¹⁶ Perintöläänin lainamakasiini oli sitä vastoin pitkään kuntakokouksen hoidossa, eikä sille vielä 1800-luvun lopussa valittu kuin esi- mies jamittaajat. Mutta kun vuoden 1898 laki edellytti holhouslautakunnan asettamista ja val-

tiovalta lisäsi muutenkin kuntien velvollisuuk- sia,lauta-ja johtokuntien käyttö yleistyi ^hitaas- ti muuallakin.¹⁷

Eurajoella oli vuonna 1902 holhouslauta- kunnan ohella tilattoman väestön lainarahaston

ja lainamakasiinin johtokunta sekä järjestys-^ja terveyslautakunta.¹⁸ Ja kun kunnallislautakun- nan esimies ei kyennyt sairautensa vuoksi hoi- tamaan kaikkia tehtäviään, kuntakokous jakoi työt ja antoi raskaimman osan vuonna 1908 vaivaishoitolautakunnan esimiehelle^- ja korot- ti ^tämän merkitystä.¹⁹ Kun valtiovallan mää- räykset toivat kuntaan sittemmin vuonna 1909 vuokralautakunnan ja tutkijalautakunnan 1911, kunnallishallinto oli hyvää vauhtia eriytymäs- sä.²⁰

Kullakin lauta- ja johtokunnalla oli lakien ja asetusten määräämät tehtävät. Mutta ne saattoi- vat myös tehdä aloitteita ja tuoda ne kuntako- kouksen käsiteltäviksi. Kuntakokousten pöytä- kirjoihin merkittiin 1800-luvun puolella tosin tavallisesti vain: kysyttiin läsnäolevien mielipi- dettä. Niistä ei käy ilmi, mihin kysely

perustui,

kuka oli tehnyt aloitteen. Vuosisadan lopulla pöytäkirjoihin ilmaantui hiljalleen viitteitä kunnallislautakunnan merkityksen kasvusta ja tavasta tuoda aloitteita kuntakokoukseen. Muu- tos ajoittui Juho Isoperen tuloon lautakunnan esimieheksi vuonna 1894.

Vallan miehet

"Kunnallinen elämä on meillä jotenkin hiljaista,et- ten sano kuollutta. Keskusteluihin kunnan asioista ottaaosaaainoastaan muutamatharvat, kunnan jot- kut herrasmiehet ja kymmenkunta isäntää, ehkei niinkään monta. Suurin osa istuu kuten kirkonpen- kissä äänettöminä kuulijoina tahi ovat saapuvilla nuo harvat. Kun joku valiokunta on valittava, se muodostetaan noista harvoistaja täytyy muodostaa, kun suuri osa kovin vähän harrastaaja ajettelee yh- teisiä asioita. Meillä on siis harvainvalta. Ei kuiten-

kaan voi syyttää noita harvoja, että olisivat jollain tavalla vallan itsellensäanastaneet. Se on heille vä- kisin annettu!”²¹

Nimimerkillä "Eurajokelainen” kirjoittanut ei ollut ainoa kunnalliselämää synkin värein kuvaillut aikalainen. Rauman Lehdestä tapaa 1890-luvun alkuvuosina muita yhtä pessimisti- siä kuvauksia^22:

"Täällä on jokainen kiintynyt niin omiin oloihin- sa, ettei ehdi yhteisistä asioista paljon huolehti- maan. Tässä en luule liioittelevani enkä mistään vi- hasta näitärivejä piirrä vaan teentämän rakkaudes- ta ja siveyden hengessä, kosk’ei yksityisistä muis- tutuksista mitäänpiitata.”

Olivatko kirjoittajat oikeassa? Välttivätkö eurajokelaiset kuntakokouksia, kaihtoivatko yhteisten asioiden hoitamista? Pöytäkirjoista ei löydy suoria vastauksia, sillä niihin ei merkitty osanottajien määrää. Jolloinkin päättäjiä oli paikalla 'suuri joukko’, toisinaan useita kym- meniä, esimerkiksi ^vuonna 1906 kunnan kuulu- tuksista käyty kiista houkutteli

paikalle

58 ää- nioikeutettua.

Ylipäätään

^saman syksyn kunta- kokouksissa oli väkeä tungokseen saakka. Sa- ma toistui syksyllä ^1917, ja kuntakokous oli osanottajien lukuisuuden vuoksi siirrettävä avarampiin tiloihin. Mutta kesällä 1906 läsnä- olijoiden vähyys esti päätösten teon. Samaa valiteltiin ^vuonna 1910.

Päätökset

saatiin

tavallisesti kuitenkin ai- kaan, eikä todella tärkeitä ratkaisuja tarvinnut lykätä vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Kun kyseessä oli periaatteellinen ja mahdollisesti kustannuksia aiheuttava ratkaisu, kokoukseen saavuttiin miehissä. Muiden asioiden vuoksi matkaan ei välttämättä lähdetty. Eurajokelaiset totesivat tämän mutta eivät pohtineet innotto- muuden syitä. Kirjoituksissa ei viitata kunnalli- sen äänioikeuden vääristymiin tai kartanon sa- nan

painavuuteen.

Viimeksi mainittu oli itses- täänselvyys. Kartano oli opittu ottamaan huo-