EURAJOEN HISTORIA II

EURAJOEN HISTORIA II

ULLA HEINO

3. OSA

Eurajokelaiset ja ^kruunu

V altiopäivätoiminta

Isoviha vei suurvalta-aseman lisäksi mennes- sään karoliinisen itsevaltiuden ja teki ^{tilaa uu-} delle käytännölle, vallan keskittämiselle maan neljälle säädylle. Valtiopäivät jaoikeus edusta- jan valintaan muuttuivat näin tinkimättömäksi etuudeksi. Eurajoelta voitiin periaatteessa lä- hettää edustajakolmeen ^säätyyn. Aatelissäädyn jäseniksi pääsivät vaalitta kaikki sukunsa ^pää- miehet, mutta koska Eurajoella asui perin har- voja ^aatelisia, täkäläisiä^ei aatelissäädyn jäseni- nä esiintynyt. Kirkkoherrat ja vähitellen ^myös kappalaiset saivat valita hiippakunnittain ^omat edustajansa. Talonpoikaissäädyssä äänioikeu- tettuja javaalikelpoisia olivat perintö- ja^kruu- nuntilojen haltijat ^-rälssilampuotien edustajiksi katsottiin heidän aateliset isäntänsä. ^Äänioikeus liittyi korostetusti ^tilaan, eli vain isännällä oli mahdollisuus osallistua edustajan vaaliin jahä- nelläkinvain, joshän oli talonpoika. Virkamie- helle tai säätyläiselle isännyys ei oikeuttatuo- nut. ¹

Eurajoen talonpojat antoivat ^muun Ala-Sata- kunnan ^mukana valtakirjan kihlakunnan yhtei-

selle edustajalle. Vaali suoritettiin käytännössä niin, että käräjät nimittivät edustajankihlakun-

*

nan yhteiseen kokoukseen javaltuuttivat tämän käyttämään pitäjän yhteistä äänimäärää. Kärä-

jiin osallistuneet saattoivat ^antaa edustajalleen erilaisia ohjeita, muun muassa Tarvolan Isope- ren isäntä mainitaan vuonna 1765veroasioiden

ajajaksi², mutta vaalia ^varten heitä ei näytetä evästetyn eikä heitä liioin vaadittu tekemään selkoa kokouksen päätöksistä. Yhteisesti käsi- teltäväksi ^päätyi lähinnä vain kysymys ^matka- kustannusten peittämisestä, ^eivätkä eurajokelai-

set asettuneet näiltä osin vastustamaan heille

esitettyjä vaateita ^vaan soivat muun muassa Huhdan rusthollari Juho Pihlille tämän vuonna 1763 ^anomat kolme kupariäyriä tilalta Ulvilas- sa pidetynvaalikokouksen aiheuttamien kustan-

nusten katteeksi.³

Kihlakunnan vaalikokouksessa laadittiin vanhan ^tavan mukaan myös yhteinen valitus.

Siihen kerätyt talonpoikien tärkeimmät huolen aiheet tuotiin näin valtiopäivien ja hallitsijan tiedoksi. On kuitenkin havaittavissa, että vali- tuskäytäntö ajautui 1700-luvun mittaan osin uusiin uomiin: yksityisiä pitäjiä koskevat ^epä- kohdat jatoivomukset saatettiin hallintoportaita noudattaenetupäässä läänin maaherran jakolle- gioiden käsittelyyn.⁴ Eurajokelaiset kävivät ^to- ki vanhaan tapaan edelleen myös kuninkaissa

mutta hierarkinen byrokratia työnsi vähitellen vanhan suoran valitustien ^kokonaan syrjään ja teki kuninkaasta^virkatien viimeisen portaan.

Eurajokelaisia edustajia valtiopäivillä oli 1700-luvun mittaan neljä, ^kolme pappia ja yksi talonpoika. Kirkkoherra Jakob Garvolius oli mukana vuoden ^1723, Matthias Tackou vuo- sien 1746-47 sekä Johan Pihlman vuosien

1776, 1786 ja 1789 valtiopäivillä. Hiippakun- nan papisto valitsi hänet edustajaksi vielä nel- jännenkinkerran ^{vuonna 1792, mutta} tuolloin Pihlman jäi sairauteen vedoten kotiin. Ainoana eurajokelaisena talonpoikaissäädyn edustajaksi valittiin Tarvolan Isoperen isäntä Matti Heikin- poika vuonna 1751. 1800-luvun valtiopäiviltä ei eurajokelaisia enää mainita.⁵

Eurajokelaiset eivät osallistuneet näkyvästi valtiopäivien työhön. Pienen pappissäädyn jä-

senet joutuivat kyllä yleensä ^aina jonkinvalio- kunnan jäseniksi, mutta Garvolius ja Tackou

jäivät kumpikin hiljaisiksi riviedustajiksi. ^Jo- han Pihlman oli mukana tärkeässä viinanpolt- to-oikeuksia käsittelevässä valiokunnassa^mutta ei kuulunut ^sen aktiivisiin jäseniin.Ruotsinkie- linen Matti Heikinpoika puolestaan nimitettiin maatalousasioita käsittelevän ^kamari-, talous- ja liikedeputaation jäseneksi ja suomalaisten

säätyveljiensä tulkiksi. Valtiopäivillä hän kes- kittyi veroasioihin ja jätti säädylleKalannin ja Laitilan kruununtalonpoikien asemaa sekäaate-

lislipullisen joukko-osaston poistamista koske-

van muistion.⁶

Oman ^pitäjän miesten 010 Tukholmassa toi valtakunnan politiikan ja siihen 1700-luvulla kiinteästi liittyneet puolueiden väliset kiistat eurajokelaisten tietoon. On myös huomattava, että eurajokelaiset olivat mukana ^{monilla tär-} keillä valtiopäivillä. ^Vuonna 1723 ratkaistiin keskeiset privilegiokysymykset sekä vahvistet- tiin vapauden ajan valtiopäiväjärjestys. Vuo- sien 1746-47 valtiopäivillä käsiteltiin toimia Suomen elvyttämiseksi. Matti Heikinpojan val- tiopäivämatkan aikana valtakunta sai uuden ku- ninkaan. Kun kaikki näytti viittaavan pitkään

jatkuneensodanvaaran ohittumiseen, valtakun-

ta pystyi hengähtämään helpotuksesta jakatso- maan tulevaisuutta entistä valoisemmin mielin.

Tarvolan isäntä oli valtiopäivillä kuitenkin op- positiossa; hän oli myssy ja sellaisena valtaa- käyttävän hattupuolueen vastustaja.⁷ Kun Suo- men papistokin kuului yleensä myssyjen kan- nattajiin, sama oppositiomieli lienee vaikutta-

nut myös Matthias Tackoun toimintaan jasaa- neen hänet tähdentämään erityisesti sodanvaa- ran loitonnuttamista.⁸

Rovasti Pihlman on myös luettavissa halli- tuksen vastustajiin. Hän suositteli valtiopäiviä pitäytymään kiitollisuuden osoituksista Kustaa lllmnellejanäyttää jääneensamasta syystä ko- tiinkin ^vuonna 1792.⁹ Kuninkaan itsevaltaisten pyrkimysten vastustaminen ei kuitenkaan hei- jastunutrovastin Kustaan kuoleman jälkeenpi- tämään puheeseen, korostihan hän siinä voi- makkaasti murhatun kuninkaan kaikkinaistahy- vyyttä ja väkivallan mielettömyyttä ja päätti yhdessä seurakunnan kanssa kirkon suruasusta

ja kellojen soiton järjestämisestä.¹⁰

Talonpoikainen kansa ei luottanut ^{aina her-} roihinsa mutta uskoi sitä vakaammin kunin- kaansa hyvyyteen. Hallitsijansa eurajokelaiset

saivat ^{- mikäli} olivat onnekkaita ^- 1700-luvulla nähdä jokomatkustamalla Tukholmaan. Aadolf Fredrik kävi vuonna 1752 tosinRaumalla, mut- ta Eurajoelle hallitsija saapui vasta vuonna

1819, kun Suomenmaan suurruhtinas tsaari Aleksanteri ^I kulki matkallaan pitäjän kautta Porista Raumalle. Kirkkoherra oivalsi tapahtu- man arvon ja^liittikuvauksen aikakirjoihinsa":

"Aleksanteri I saapui 6.9.1819 kellojen soidessa Eurajoen kynttilöin koristeltuun kirkkoon kello 9 illalla ja otittivat hänet portilla vastaan lyhyellä alamaisella kohteliaisuudella rovasti Tömroth, seurakunnan kappalainen David Johan Wegelius, pitäjän apulainen Adolf Wilhelm Höckert ja pas- tori, apupappi Petter Fogelberg. Kirkosta keisari lähti Vuojoelle jakunnioitti näin vierailullaansen isäntäväkeä. Vuojoelta keisari lähti vielä samana iltana kohti Raumaa.”

Nimismies pyrki laajentamaankansan rakas-

tavan asenteenkoko virkakuntaa koskevaksi ja jätti jälkipolvienvaalittavaksi tärkeän perinnön tähdentämällä välttämättömyyttä rakastaa vir- kamiestä, tässä tapauksessa maaherraa¹²:

”jonga päämurhepito ja suurin ilo seiso siinä, että ilman ihmisen muodon päällekatsandoa, ilman eroitusta, taita tehdä kaikille oikeuden, vahvista keskinäisen vakuden ja toimensaada puhtauden, säädyllisyden ja kaikesa hyvän järjestyxenkaikien käskyläistensä seassa ja joka pitä sen kaiken ^mur- hens ja vaivans suurintana palkiona ja pääilonan- sa, että jokainen puolestansa niin kuin uskoliset, rehelliset ja kuuljaiset alamaiset iloisella mielellä yhdistäisivät itsens edesauttaman näitä^{tämän ar-}

mollisenMaan Herran korkimasti ylistettäviä tar- koituksia.”

Hallitsija voitti ^tämän varauksettoman rak- kauden ja luottamuksen olemalla oikeudenmu- kainen ja suopea. ^Hänen oli luonnollisestiaja- teltava alamaistensaparasta ^muttahän ei saanut puuttua liian paljon näiden elämään. Hän oli eräänlainen persoonattoman kruunun vastapai-

no. Kruunu oli vaatimusten esittäjä, se kokosi veroja, sääti yhä uusia lakeja ja asetuksia, ^lisäsi rasituksia, kävi sotia. ^Kruunu oli sitä parempi

mitä vähemmän se näkyi. Yhteinen kansa ajat- teli edelleen korostetun paikallisesti. Se oli vi-

hollisen ^uhatessavalmis suuriinkiin uhrauksiin mutta ei tahtonut aina ymmärtää korkean esi- vallan muita huolenaiheita ^- eikä esivalta puo- lestaan tehnyt ^{mitään tämän} ymmärryksen li- säämiseksi.

Ruodut ja sotamiehet

Suuren Pohjan sodan aattona toteuttu ruotuja- kolaitos oli voimissaan koko 1700-luvun ajan.

Eurajoella oli 43 perintö-, kruunun- jarälssiti- loista muodostettua ^ruotua, kolmessa oli tosin mukana jokoLapin tai Luvian tiloja. Rusthollin puolestaan oli varustettava edelleen rakuuna ja

ratsu. Eurajoelta henkirakuunarykmentin Ala- Satakunnan komppaniaan kirjoitettiin yksi Huhdan Mikolan jaLutan Jaakkolan sekä kaksi Lavilan jakolme Irjanteen säterirusthollin^rat-

sukkoa. Kun ratsuväen toiminnastaKustaan so- dan aikana vuosina 1788-90 saadut kokemuk- set olivat kehnot, se jalkautettiin, ja Eurajoen seitsemän rakuunaa liitettiin vuonna 1791 joko kevyeen jalkaväkeen ^tai jääkäripataljoonaan.

Ratsutilallisille päätös merkitsi helpotusta, ei- hän heidän tarvinnut varustaa enää miestä ja hankkia hevosta. He saivat tästä huolimatta kantaa augmenttien verot mutta joutuivatsuo- rittamaan kruunulle vakanssimaksuna kuuden

viljatynnyrin hintaa vastaavan summan. ¹⁵ Kelvollisten sotamiesten löytyminen oli 1700-luvun alussa vaikeaa. Hankaluudet pyrit- tiin ratkaisemaan monin tavoin. Niinpä kun kaukomäkeläiset pelkäsivät vakituisen sotamie- hen hylkäämistä, he turvautuivat 1730-luvun alussa varamiehen hankintaan ^mutta päätyivät vuonna 1750 toiseen ratkaisuun. Kun sotamies- tä ei muuten saatu, Junnilan Martti-isäntä läksi taivuttelemaan Hiedon renkiä. Hän lupasi tälle

12 kuparitalarin pestuurahan ja tarjoili avokäti- sesti viinaksia. Kun renki ei myöntynyt, ^Hie- don vävy Jaakko Petterinpoika otti ^rahat ja^lu- pasi jatkaataivuttelua. ^Hän turhautui pian tu-

loksettomaan ^puhumiseen ja jättirahat kolman-

nelle miehelle. Kun kaukomäkeläiset näyttivät näin jäävän sotamiehettä, he harkitsivat tilan-

netta ja katsoivat, että Jaakko oli^ottanut pestin itse ja että hänen oli ^{myös astuttava} palveluk- seen. Maaherra ratkaisi asian vävyn eduksi, ja kaukomäkeläiset ottivat vuonna 1751 sotamie- hekseen 20-vuotiaan Jaakko Jaakonpoika Hell- bergin.¹⁴

Ruodutus perustui 1600-luvun lopun olosuh- teille, eikä tilojen halkominen ^tai viljelysten laajentuminen sitä ^muuksi muuttanut. Uuttara- situsta 1700-luvulla merkitsikin vain varamies- laitoksen toteuttaminen. Eurajokelaiset olivat Kaukomäen tavoin käyttäneet varamiehiä 1700-luvun ^alun vuosikymmeninä. Kruunu ryhtyi käytännön yleistämiseen hattujen sodan

aattona 1740-luvun alussa mutta joutui enim- mäkseen taipumaan talonpoikien sitkeän vas- tustuksen edessä. Eurajoen ruodut eivät vara- miehiä vieroksuneet, saatiinhan näin entistäno- peammin täydennykset vakituisiin ruotuihin.

Vuoden 1758 katselmuksessa pelkästään Euran komppanian ruotuihin otettiinkin neljä vara- miestä hylättyjen vakinaisten paikalle. ¹⁵ Ylei- seksi käytännöksi varamieslaitos vakiintui 1770-luvulla, kun kruunu edellytti, että kaksi

ruotua pestasi yhteisen varamiehen.¹⁶

Ruodun oli ^annettava sotamiehelle torppa asuttavaksi. Talonpojat eivät aina kiirehtäneet täyttämään velvollisuuttaan. Kun sotamiehet haastoivat pahimmin hidastelleet ^Väkkärän, Kirkonkylän ja Huhdan tilallisetkäräjiin, nämä eivät ryhtyneet puolustamaan laiminlyöntejään vaan lupasivat korjata erheensä mitä pikimmi-

ten. ¹⁷Sotamies teki ruodun kanssa yksityiskoh- taisen sopimuksen. Siinä määriteltiin palkka, välttämättömän torpan laajuus ^sekä muut edut.

Lutan Jaakkola lupasi vuonna 1770rakuunaksi pestatulle Antti Forsmanille 150 kuparitalaria, tynnyrin ruista sekä pitovaatteet ja oikeuden käyttää valmiita 23 kapanalan peltoja ja neljän aarninniittyjä. Antti sai lisäksi raivata 20 kapan pellot sekä lupauksen oikeudesta viljellä niitä

Eurajoen ruodut ^vuonna 1806.

Porin jälkaväkirykmentinEuran komppanian alai- ^Turun jalkaväkirykmentin Laitilan komppanian

setruodut: alaiset ruodut:

1. Kirkonkylä: Pirilä 103. Ilavainen Olli

Oso Kistilä

Suutala tila Lapista

2. Tarvola Tapani 104. Ilavainen Rantapere

Isopere Juhola

3. Sydänmaa Yrjölä Hankkila Hyörtti

Malo 105. Hankkila Munkkila

Rauvola Anttila

4. Sydänmaa Uola Tahkoniemi Yks.tila

Uotila 106. Hankkila ^Juurus

Nikula Koivuniemi Seppä

5. Sydänmaa Heikkilä Mikola

Kainu Rauvola 107. Koivuniemi Hakkari

Mullila Taano ^Jasu

6. Kainu Tapala Hankkila Heikku

Liuttu 108. Lapijoki Lauri

Reko Tarkki

7. Kainu Eskola Nikusilta

Heikkilä 109. Lapijoki Nikusilta

Haukka Raunela

8. Kainu Nissilä Birilä

Kreula 110. Lapijoki Jaakola

Pietilä Heinilä

15. Pihlaus Yks.tila Saari Maijala

-I- 2 Luvian tilaa ^111. Lapijoki Lassila eli Junni

19. Huhta Simula Tapani

Irjanne Mustapää 112. Vaimala eli ^{Kaira +}2 Lapin kylää

20. Huhta Anttila 113. Rikantila Hieto

Irjanne Kohna Riikilä

21. Irjanne Laurila Köykkä Yks.tila

Huhta Marttila Saari Hautamaa

22. ^{Huhta Pietilä} 114. Saari Laurila eli Mäkelä

Irjanne Kauppi Rikantila Ruuska

23. Mullila Jussila Kinno

Falttu Nurkki

24. Mullila ^Piri 115. Saari Junnila

Tokila Vilkkilä

25. Kaukomäki ^Hakula Hautamaa

Valpola 116. Lutta Kiikola

Triipu Laurila

26. Kaukomäki Junnila Hulola

Juhola 117. Taipale Ungi

Vesa Setälä

Juhola

118. Kirkonkylä Anuntila 124. Kuivalahti Tyijy

Väkkärä Neula

119. Linnamaa Isolanki uudistilat 1-3

Vähälanki 125. Kirkonkylä Arvela

Pykilä Heinilä

Manka Tohka

120. Auvi Isoperä 126. Kirkonkylä Kömpi

Laurila Kihi

121. Auvi Kieri Riiko

Pentti 127. Kirkonkylä Köyri

122. Kuivalahti Hurunen Kranni

Jusola Kahari

Tiivola 128. Kirkonkylä Poutala

123. Kuivalahti Jäpölä Astala

Hannula Rantapere

Jaakkola

Lähde: TMA ^LHA LKo ^Haa;22 ruotuluettelo 1805-1806.

vielä eläkepäivittään, 'mikäli ^{hän oli} palveluk- sessa taitava jarehellinen’.¹⁸ Kartanon rakuu- noiden sopimukset ^olivat paremmat: heille ^lu- vattiin vuonna 1773 lehmä, ruistynnyri, ^hattu, kaulaliina, paita, sukat, _saappaat ja kengät sekä käteisenä 250 kuparitalaria, neljän aarnin niityt

japuolen tynnyrinalan pellot.¹⁹

Maaherran joulukuussa 1780 allekirjoittama kuulutus edellytti sopimusten selkiinnyttämistä ja tiukempia määräyksiä torppien nautinnasta.

Ensimmäisenä sopimuksen ehättivät vahvista- maan Sydänmaan Yrjölä,Malo jaRauvola. Sii- nä sotamiehelle luvattiin noin tynnyrinalan pel- lot ja vajaan kolmen aarnin niityt jataattiin näi- den nautintaoikeus sotamiehen ja tämän vai- mon elinajaksi, ^mutta vain mikäli palvelus oli kestänyt neljännesvuosisadan ajan. ^Muut ruo- dut tulivatperässä jatoivatkäräjien vahvistetta- vaksi samansisältöiset sopimukset.²⁰

Talonpoikien rasitus ja sotamiehen asema vaihtelivat tuntuvasti. Koivumäen Hakkari ja

Jasu sekä Hankkilan Heikku esimerkiksi selvi- sivät ^vuodesta 1773 vuoteen 1809 yhden sota- miehenpestauksella mutta IrjanteenLaurilan ja Huhdan Marttilan oli hankittava samanaaikana

kolme sotamiestä ja maksettava kullekin pes- tuurahat ja muut vastaavat suoritukset.²¹ Ruo- tujen oli huolehdittava ^myös sotamiestenkyy- ditsemisestärykmenttiensä harjoituksiin. Mutta kun joidenkin eurajokelaisten oli mentävä Eu- ran komppanian mukana Messukylään saakka

ja kyyditys oli etenkin syksyllä hankalaa ja aikaa vaativaa, eurajokelaiset anoivat muiden mukana harjoitusten siirtämistä joko Koke- mäelle tai Säkylään.²² Kaiken muun lisäksi ruotujen oli pystytettävä aitat sotamiesten va- rusteille.²³

Palvelukseen pestautuneet olivat etupäässä sotamiesten tai talollisten poikia. Heidän ase- mansa oli rauhan aikana suhteellisen ^turvattu, olihan heillätorppa asuttavana jakruunu takuu-

miehenä. He joutuivat käymään säännöllisesti rykmenttiensä harjoituksissa mutta matkustivat niihin herrojen tapaan talonpoikien kyydissä.

Rauhan ajan rasittavimpia koettelemuksia oli-

vat linnoitustyöt.^Kaikki työkomennukset lope- tettiin kuitenkin vuonna ^1791,koska sotamies-

ten hyödyttävänenemmän maataloutta.²⁴ Joka- sunnuntaiset kirkonmäellä pidetyt harjoitukset veivät nekin ^{aikaa, mutta täyteen} uniformuun

Kustaa 111puki sotamiehet lyhyeen olkatoppausten^ja vyön koristamaan takkiin. Hän kiinnitti huomiota myös hihojen koristeluun, nappeihin ja lakkiin. ^Po- rinrykmentin housut olivat keltaiset ja takki ^sininen, käänteet ja vyö valkoiset, hattu mustajasenplyymit sini-kelta-valkeat. Turun rykmentin väreinä olivat vaaleankeltainen ja -sininen. Uniformu hiveli kunin- kaan silmää mutta ei sopinut sotivan armeijan tar-

peisiin ja hylättiin kuninkaan kuoleman jälkeen. ^Mu- seovirasto, historian kuva-arkisto.

pukeutuminen, muiden rinnalla marssiminen ja opittujen taitojen näyttäminen ympärillä ^töllis- televille naapureille, nostatti osaltaan ^oman- arvon- ja tärkeydentunnetta.

Miehet pestautuivat palvelukseen 21-25 vuo- den ikäisinä japalvelivat mahdollisimman pit- kään. Eurajoella tavallisesti 23 vuoden ajan eli 44-48-vuotiaiksi. Pitäjän ruoduissa ennätti vuosien 1776-1809 välisenä aikana palvella

185 sotamiestä. ^{Kustaan ja} Suomen sodassa kaatui 57. Ainoatakaan eurajokelaistaei erotet- tu palvelukseen soveltumattona, mutta vanhuu- den tai erilaisten sairausten vuoksi palveluksen joutui keskeyttämään 35 sotamiestä, 16 kuoli kesken ^kaiken, 46 palasi rauhan jälkeenvuonna 1810 kotiin ja 31 tapauksessa ^{eron syytä} ei määritelty.²⁵

Eläke oli vain 19 eronneen eurajokelaisen sotamiehen tukena, joten useimpien ruodulta lähtevien piti hankkia elantonsamuulla tavalla.

He päätyivät enimmäkseen itsellisiksi, kävivät töissä taloissa, tekivät^käsitöitä ja viljelivätpar- haassa tapauksessa ^vanhan torppansa peltoja.

Turvatuin heidän vanhuutensa oli, mikäli he saattoivat jättääpaikkansa _pojalle tai vävylle.

Monasti näinkävikin, ja pitäjään kehittyi useita sotamiessukuja. Modigit ja Irbergit palvelivat vuosikymmenestä toiseen Irjanteen, Sydmanit, Wilot ja Snällit Sydänmaan sekä Beckmanit Tarvolan sotamiehinä.²⁶

Suomen sodan jälkeen ruotuarmeijan ^tehtävä täyttyi: keisarillinen vuoden 1810 manifesti ha- joitti sen vähintään viiden vuosikymmenen ajaksi. Sotamiehet joutuivat jättämään^torppan-

sa jahankkimaan elantonsa miten parhaiten tai- sivat. Ruotu sai torppien maat ja joutuimaksa- maan kruunulle helpotuksen vastineeksi ^va- kanssimaksuna 2 tynnyriä ²⁰ kappaa ruista ja ohraa, tynnyrin kauroja sekä 3 riksiä 16^killin- kiä. Ratsutilat säilyttivät myös vanhat ^etunsa,

maksoivat vakanssimaksun mutta kantoivat augmenttien maaveron.²⁷

Itämaisen sodan puhkeaminen nosti vuonna

1854 esillekysymyksen maanpuolustuksen jär- jestämisestäsekä uudenruotuarmeijan perusta- misestavärvättyjen joukko-osastojentilalle. ^Pi- täjä jaettiin vanhaan tapaan 43 ^{ruotuun. Kun} eurajokelaiset pohtivat käytännön järjestelyjä,

he julistivatvielä tammikuussa 1859 olevansa 'yksi kaikkien jakaikki yhden edestäniin mie- luiset kuin velvollisetkin keskenään yhteisesti rakentamaan soldattorpat, ^tasaan osaa ^otta-

maan, jakamaan ja palkkaamaan kaikki kulu- tukset niitten soldatein^{tähden, jotka}tähän pitä- jääntulevat sijoitetuksi’.Rälssilääni sekä Luvia halusivat kuitenkin keväällä irtaantua omiksi alueikseen.^2S Uudet järjestelyt jäivät lyhytai- kaisiksi, silläruotuarmeija lakkautettiin lopulli-

sesti vuonna 1867.

Sodat ja sotaretket

Raskaan sodan jälkeiset tunnelmat olivat Uu- denkaupungin rauhan jälkeen kahtalaiset, ^toi- saalla oli ilo rauhan palautumisesta jatoive sen jatkumisesta,toisaalla haaveet menetetyn suur- valta-aseman palauttamisesta. Jälkimmäisettu- livat sitä voimakkaammiksi, mitä kaukaisem- maksi sota-aika ^kävi. Suomalaisia revanssiaja- tukset eivät innostaneet, eivätkä ^he kuuluneet hattupuolueen tulisieluisimpiin johtajiin. Hatut saivat tahtonsa kuitenkin läpi ja ryhtyivät parin rauhan vuosikymmenen jälkeen^uuteen Venäjän vastaiseen sotaankesällä 1741. Eurajoen ruotu-

sotamiehet saivatkokoontumiskäskyn vasta so- danjulistuksen jälkeen.Koska lähtö sujuiperin verkkaisesti, he ehättivät itärajallekesän lopul- la ^- Porinrykmentin miehet vasta Lappeenran- nan tappioon päättyneen taistelun jälkeen.²⁹

Sodan ajankohtaoli valittu hyvin, olihan^tar- koituksena käyttää hyväksi Venäjän sekasortoi- siaoloja, mutta nopeiden päätösten tekoonky- kenemätön johtoantoi ^otteenlipua venäläisille.

Se marssitutti huonosti varustetut sotamiehet

paksujen nietosten halki kovassa pakkasessa Haminasta Säkkijärvelle ja auttoi näin Pietari Suuren Elisabet-tyttären Venäjänmaankeisarin- naksi _mutta jättisuotuisan tilanteenkäyttämättä ja^antoi joukkojenpalata niine hyvineen takai- sin. Näin Turun rykmentin riveissä marssivat eurajokelaisetkin olivat osaltaan vaikuttamassa Venäjän kohtaloihin jaturhautumassa ^päämää- rättömältä näyttävään sotaan.³⁰

Seuraavan talven eurajokelaiset viettivät Ha- minan lähistöllepystytetyssä leirissä jakärsivät siellä muiden mukana huonon varustautumisen aiheuttamasta nälästä, vilusta ja taudeista. Ja kun armeija lähti kevään tullen taisteluitta pe- rääntymään, eurajokelaiset olivat Porin ryk- mentin jälkijoukkoina viivyttämässä venäläis-

ten etenemistä. Pakeneminen päättyi elokuussa 1742 Helsinginantautumiseenjamiesten palaa- miseen kotikonnuilleen.³¹

Suomi jäi armeijan hajottua jälkeen jälleen venäläisten haltuun. Väestö ei ^paennut tällä kerralla piilopirtteihin tai Ruotsiin. Kun virka- miehetkin pysyivät paikoillaan, elämä jatkui päällisin puolin normaaliintapaan. Eurajoki sai miehityksen ajaksi tosin uuden nimismiehen, mutta syynä oli viran edellisenhaltijan ^Henrik Sonckin nimittäminen lääninviskaaliksi. Nimis- miehen tehtäviä hoitanut Karl Bergenfelt sel- viytyi vaikeasta toimestaan kunnialla ja pyrki pitäjäläisten myöhemmän todistuksen ^mukaan helpottamaan kaikessa kansan elämää.³²

Turussa elokuussa 1743 solmittu rauha vei venäläiset miehittäjät mutta eitaannut ruotuso-

tamiesten^{rauhaisaa elämää, sillä}Tanska uhkasi Ruotsia uudella sodalla. Armeija oli huonossa kunnossa^- monenLaitilan komppanian eurajo- kelaisen varusteista oli syyskuussa jäljelläpel- kästään hattu ja vain muutamalla mantteli ja

nahkahousut^33. Eurajokelaisten rykmentit kul- jetettiin ^tästä huolimatta muiden mukana syk- syllä eteläisen Ruotsin varusväeksi japidettiin sielläseuraavaan kesään saakka.³⁴

Venäjää vastaan käyty sota paljasti Suomen

Sota-aika ja miehitys

Eurajokelaiset saivat sota-aikanakin tärkeät asiat tietoonsa kirkkokuulutuksin. Taistelujen tuloksia ei^näin kerrottu. Tärkeintä oli tehdä tiettäväksi, mitä kansalta odotettiin. Vuoteen 1742 eurajokelaisia saatteli tie-

to kuningatar Ulrika ^Eleonoran kuolemasta. Käynnissä olevaan sotaan viittasivat vain hevosten hankin-

taan liittyvät ohjeet. Muttamaaliskuussa seurakunnalle luettiin yllättäen Venäjänmaan keisarinnan lupaus tukea suomalaisten itsenäistymispyrkimyksiä. Ruotsi-Suomen kuningas lähetti toukokuussa ^oman vasti- neensa ja ilmoitti valtiopäivien koollekutsumisesta. ^{Kesän muut}kuulutukset koskivatrahanvaihtoa, ruotu- jen täydentämistä ja metsästyksen järjestämisestä. Elokuussa kuulutettavaa ei ollut.

Miehityskauden kuulutukset olivat osin normaaliin elämään liittyviä ja osin poikkeustilannetta heijaste- leviä:

15.9. kestikievarit ja postitalot määrätään hoita- maanedelleen velvollisuuksiaan.

19.9. heinäaamin hinnaksi määrätään Porin lää- nissä 3 ja Turun läänissä ⁴ hopeatalaria.

22.9. kenraali Keith kieltää matkatRuotsiin.

22.9. eri säätyjen edustajia kehotetaan kokoontu- maan Turkuun.

23.9. kenraali Keith vastaa kruununvoutien ^mo- ninaisiin kysymyksiin.

2.10. määräys teurastajan ottamisesta pitäjiin.

8.10. kuninkaallisen majesteetin ilmoitus tilan- omistajien oikeudesta polttaa turmeltu- neestaviljasta viinaa kotitarpeeksi.

15.12. kenraali Keithin ilmoitus kaikkien venä- läisten vangitsemien ruotsalaisten vapautta- misesta.

1.1. ohjeet elintarvikkeiden hankkimisesta ^Tur- kuun.

25.1. ilmoitus anomusten vastaanottamisesta vain torstaisin.

21.1. määräys velvollisuutensa unohtaneiden rankaisemisesta viidellä raipaniskulla.

9.2. kenraali Campenhausen kovistaa nimismie- hiä tietojen toimittamiseen.

11.2. määräys vain lihavien härkien ja lampaiden luovuttamisesta venäläisille.

7.3. määräys lankkujen hankkimisesta Ulvilas-

ta.

?. 5. kenraali Campenhausenin ilmoitus niiden rankaisemisesta, jotka pakenevat vihollisen pelossa maasta.

10.6. sotilaskarkuria koskeva kuulutus 10.6. Ruotsiin paenneetkutsutaan takaisin 23.6. julistus Adolf Fredrikin kutsumisestaRuot-

sin valtaistuimelle

Viimeinen venäläisten kuulutus luetaan elokuun 19. päivänä. Sota-ajan lopettaa lokakuun kiitos rauhan palaamisesta.

Lähde: TMA ESA AD I luettelo kirkonkuulutuksista 1742.

puolustuksen heikkoudet ja johti tarkkojen puo- lustussuunnitelmien tekoon. Niiden olennaise- na osana oli strategisesti ^tärkeiden paikkojen linnoittaminen. Tämä puolestaan vei ^ruotusota- miehet monina vuosina rakentamaan ^maan puo- lustuksen ^lukkoa, Viaporia. Mutta eivät heso- takokemuksiltakaan välttyneet vaan joutuivat

1750-luvun lopulla sotimaan Pommeriin Rans- kan liittolaisina Preussia ^vastaan. Rauha sol- mittiin kesän 1762 alussa. ^Kun Laitilan komp- panian miehet katsastettiin ^seuraavan vuoden

puolella, mukana oli viisitoista Pommerin tais- teluihin osallistunutta, useimmat viiden vuoden ajan palvelleita. Häväisten Mikko Hurtig ja Hankkilan Matti Modig olivat kumpikin ^joutu-

neet sodan aikana vangiksi mutta päässeet pa- kenemaan. Muuten eurajokelaisten ^seikkailut olivat ^vähäisiä, useimmat olivat olleet kaupun- kien varusväkenä. Armeijan kolhiintunutta mainetta ei tämäkään ^sota parantanut.³⁵

Runsaan neljännesvuosisadan ^rauhan jälkeen tuli taas aika lähteä. Koska itärajalle kootuilla

Porin rykmenttiin kuuluvien Eurajoen miehet oli vuoden 1807 määräysten mukaan marssittavakeväällä 1808

sotaan tummanharmaassa vaaleansinistenkäänteiden, kaulusten ja hihansuiden sekä valkean vyön ja olkarem- minkoristamassa uniformussa. Heidän päässään oli uuden muodin mukainen korkea ^musta hattu, siinäryk- mentin merkki sekä keltainen nauha ja sulka. ^Turunrykmentin miehet tunnisti takintummansinisistä käänteis- tä, kauluksista jahihansuista. Valmisteluajan lyhyys ja kuninkaan jatkuvat muutoksetsynnyttivätkuitenkin^täy- dellisen sekamelskan-ja armeija näyttiyhtenäiseltä vain paperilla. Museovirasto, historiankuva-arkisto.

joukoilla ei ollut kesällä 1788 minkäänlaista tietoa odotettavissa olevan sodan syystä, maa- perä oli mitä otollisinta ^erilaisten huhujensyn- nylle. ^{Ja kun} sotatoimet lopulta ^alkoivat, Ha- minan edustalle Husulaan leiriytyneet huonoon ruokaan ja ankaraan palveluun kyllääntyneet Turun jaPorin rykmentit ryhtyivät omavaltai-

sesti purkamaan telttojaan. Heidän tarkoitukse-

naan oli marssiaAnjalaan jamotiivinaan pelko, että heidät jätettäisiin yksinvenäläisiä ^vastaan, uhrattaisiin^hämäriksi jääneidentavoitteiden ni- missä. Rykmenttien everstien ^kannat olivat ^sa- mansuuntaiset, onpa heidän epäilty suorastaan

yllyttäneen miehiä niskurointiin. Armeijan mu- kana rajalle saapunut kuningas Kustaa 111 piti kuitenkin innostavan puheen jasai miehiltä toi-

vomansa vastauksen; "Seuraamme elämässä ja kuolemassa”. Näin sotamiehet olivat valmiit Haminan valtaukseen.³⁶

Everstejä ^Kustaan korulauseet eivät vakuut-

taneet. Etenkin ^Turunrykmentin komentaja ^Jo- han Henrik Hästesko pysyi vakaasti kannal-

laan, kerrotaanpa hänenkäyttäneen eräänriidan aikana sopimatonta kieltä ^jatarttuneen suutus-

päissään kuningasta rinnuksista. Myös ^Porin rykmentin eversti piti sotaretkeä huonosti ^suun-

niteltuna ja pelkäsi kuninkaan kätkevän ^sen taakse pyrkimyksen yksinvaltaan. Suureksi osaksi ^näiden upseerien ympärille kertyneet tyytymättömät olivat elokuun alussa laaditun Liikalan ^nootin ja Anjalan kirjeen alkuunpani-

joita.

Everstien toiminta vaikutti ruotusotamiesten kohtaloon ja epäluotettaviksi katsottujen jouk- kojen vetämiseenrajalta. ^Turunrykmentin mie- het lähetettiin Helsinkiin, missä he palvelivat tykistössä ^sodan loppuun saakka.³⁷ Rykmentin komentaja sovitti ainoana^Anjalan liiton miehe- nä tekonsa mestauspölkyllä Tukholmassa syk- syllä 1790. Porin rykmentin komppaniat olivat sitä vastoin mukana Savon taisteluissa. Viimei- sen taistelunsa ne kävivät Puumalan Pirttimäel- lä ^ja pääsivät rauhan solmimisen jälkeenkesän

1790 lopulla kotiseuduilleen.^Kun yhteensä 102

sotaan lähteneestä eurajokelaisesta, 21 kuoli taisteluissa saatuihin haavoihin tai leireissä esiintyneisiin ^tauteihin, eurajokelaiset setvisi- vät sodasta lopulta suhteellisen pienin tap-

• • T8

piom.

Viimeisen tehtävänsä^eteenruotuarmeija jou- tui, kun Venäjä hyökkäsi helmikuun 21. päivä- nä 1808Kymijoen yli, joskin^{sodan enteet} siir- sivätarmeijan johelmikuun alussa^{itärajansuo-} jaksi. Porin ^jaTurun rykmenteissä palvelevat eurajokelaiset sijoitettiin Myrskylän ja Artjär- ven tienoille. He ottivat täällä osaa ensimmäi- siin taisteluihin, vetäytyivät Hämeenlinnaan ^ja täältä toisen prikaatin ^mukana Tampereen ja Parkanon kautta Pohjanmaalle. ^Kun huhtikuun

puolivälissä oltiin jo^Raahen yläpuolella, ^sota näytti päättyvän ennen kuin se oli kunnolla al- kanutkaan. Siikajoella perääntyminenkuitenkin loppui. Prikaati asettui ^uuden komentajansa von Döbelnin johdollavastarintaan jaestivenä- läisten etenemisen ^joentoiselle rannalle. ^Kesän

Venäläisten Suomen sodan aikana Eurajoelta ryöstämä omaisuus

16 kyynärää pellavaa 18 kyynärää sarkaa

7 tyynyliinaa

21 pumpulikaulaliinaa 5 silkkiliinaa

22 säkkiä 7lakanaa

3 lampaannahkaa 1lehmänvuota 3 nenäliinaa

1 yömyssy 3 liivit

2 säämiskähousut 2 röijyä

1 hame

1 hopeiset soljet 2 hopeahelaista piippua

1 pari saappaita 1kultainen sormus 1hopeinen sormus 5 täkkiä

1 silkkitäkki 8 paitaa 2rautapataa

1kahvipannu

2 messinkistä silitysrautaa 1paistinpannu

1 pannukakkupelti 1tinakynttelikkö 1 puntari

1tinainen nuuskarasia 1 käsisaha

1 partaveitsi 1 rautakanki

Lähde: ^VA Kamaritoimituskunnan arkisto Ed:3 vuoden 1808-09 sodan vahinkokorvausanomuk-

set.

Syksyn 1808 tunnelmat olivat ankeat. Venäläiset miehittäjät olivat Eurajoella, ^omat miehet perääntymässä kesän voittojen jälkeen pohjoiseen, eikä kotona tiedetty heidän kohtalostaan. Olivatko enääedeselossa, kärsi-

vätkö nälkää ja vilua, maksasivatko kenties sairaina? Uuteen sopeuduttiin kuitenkin nopeasti, eikä vanhan vakioyhteyden kätkeminen jamaanliittyminen Venäjän keisarikuntaan muuttanutArvosen torpan ja^{sen naa-} pureiden arkea. ^Elämä jatkuiennallaan, esirukouksissamuistettiin Ruotsin kuninkaan ^asemesta Venäjän keisa- ria jaSuomen suurruhtinasta. Kuva K. Havas 1922, Eurajoenkunnan kokoelmat.

tullen päästiin viimein palamaan vanhoja jälkiä kohti ^etelää. Eurajokelaiset olivat prikaatin mu- kana Lapuan ja Kauhajoen voittoisissa taiste- luissa. He etenivät rantatietä Lapväärtiin ^mutta joutuivat kääntymään Oravaisten tappion jäl- keen syyskuun ^alussa uudelleen pohjoiseen.

Viaporiin sijoitettujen eurajokelaisten ^vara- miesten ^sota päättyi linnoituksen antautumisen myötä toukokuun alussa ^1808, mutta monet

kotiin palanneet miehet läksivät ^tämän jälkeen pääarmeijan matkaanPohjanmaalle.³⁹

Eurajoella sota näkyi maaliskuun alussa 1808 vain sotamiesten poissaolona. Muu elämä jatkuitavanomaiseen tapaansa, käräjät kokoon- tuivat ja pitäjänkokous pohti ahdinkoon joutu-

neiden orpolasten kohtaloa. Mutta kuukauden puolivälissä sota kolkutteli ^eteisessä, olivathan joukotsaavuttaneet joUlvilan.Eurajoelle venä- läiset ilmaantuivat Porin suunnalta maaliskuun 22. päivän kuluessa. Pääjoukko kulki Euran ja Hinnerjoen kautta. ^Rauman seudulle asetettiin 600 miehen osasto. Yksi sen kasakkapartio si- joitettiin Eurajoelle.⁴⁰

Kasakat viipyivät Taipaleen kestikievarissa isännän kertoman mukaan kolme ^kuukautta,

mutta venäläisiä oli ^myös muualla. Kirkonky- län Suutalassa asusti 30 viikon ajan venäläinen upseeri, kirkkoherra Pihlman joutui maalis- kuussa majoittamaan venäläisiä pappilaan ^ja kievarivuorossa ollut IrjanteenKauppi sai tuon

tuosta tarjota tilat ohimarssiville ^{joukoille.Kun} eurajokelaisilta kyseltiin ^{huhtikuun lopulla} 1808 ^sotajoukon aiheuttamia vahinkoja, he va- littivat sotamiesten ^ja kersanttien uhkailevia puheita jakertoivat ^näiden mukiloineen useita paikkakuntalaisia. Kenkään ei ^{kuollut, mutta} kipeät sinelmät olivat pitkään tapahtuneen

muistoina.⁴¹

Sotajoukot vaativat paikkakuntalaisilta lei- pää, lihaa javiinaa sekä^kauraa hevosille. Mak-

sutta otetuista elintarvikkeista laadittiin huhti- kuun lopulla yksityiskohtainen luettelo. Mak- sun perääjinä olivat ^Saaren, Rikantilan ^{ja Sy-} dänmaan talolliset ^javelottavana 152 riksiä 35 killinkiä. Syyskuussapaikkakunnalle saapuneet majuri Dmitrofskoin miehet asettuivat Kirkon- kylän, Irjanteen jaMullilan ^suunnalle, kalvoi-

vat maasta ^omin lupinsa perunaa, päästivät he- vosensa tallomaan Pirin viljapeltoja ja syyllis- tyivät useisiinryöstöihin. ⁴²

Sodan päätyttyä ryhdyttiin ^tekemään lopulli- sia tilejä, ja eurajokelaiset esittivät esivallan pyytämät tarkat laskelmat menetyksistään.Kun Mullilan Pirin isäntä muistutti pitäjäläisiä vielä

kirkkokuulutuksella, Rauman raatihuoneessa huhtikuussa 1813pidettyynkokoukseen osallis- tui 37 eurajokelaista. Mukana ^{oli osa jo}edelli- sissä anomuksissa mukana ^{olleita, mutta} ei ai- noatakaan Saaren ja Rikantilan talollista. ^Kei- sarilliseltamajesteetilta ^{anotut korvaukset nou-} sivat ¹ 335 riksiin. On kuitenkin huomattava, että korvattavan omaisuuden joukossaoli Poh- janmaalle vetäytyneen Ruotsin armeijan ^mat- kassa kadonneita varusteita, etupäässä hevosia

ja^rekiä, yhteensä 796 riksin ^{arvosta. Kun eura-} jokelaiset ^vaativat maksamattomista kyydeistä ja elintarvikkeista 332 ja takavarikoiduista aseista 106 ^riksin korvaukset, suoranaisten ryöstösaaliiden ^määräksi jäi 101 valtion velka- konttorin riksiä. Kun ruistynnyrin ^{hinta oli ano-}

musten mukaan 16 riksiä, eurajokelaiset anoi-

vat 83 ja puolen tynnyrin ^{ruismäärän ostoon} tarvittavan ^summan korvauksia.⁴³

Sodan suurin lasku lankesi kuitenkin ^vasta rauhan palauduttua: ^{Eurajoelta sotaan} lähte- neestä 82 miehestä palasi näet takaisin vain 46.⁴⁴ He saivat tulla ruotuarmeijan hajottami- sen jälkeentoimeen miten taisivat. Muita hei- dän kohtalonsa alkoi kiinnostaa ^vasta 1850-lu- vulla Vänrikki Stoolin ensimmäisten laulujen

ilmestymisen jälkeen. Kun tuolloin herättiin kokoamaan tietoja vielä elossa olevista^veteraa-

neista, Eurajoelta tavattiin vain kolme soturia.

Sydänmaan Antti Snällin kerrottiin haavoittu- neen Lapuan taistelussa ja ^eläneen viimeiset

vuotensa äärimmäisessä kurjuudessa. Kumpi- kin Viaporissa ollut varamies vietti ^vanhuuten-

sa samankaltaisissa köyhissä oloissa eikä ^Lu- vialla eläneen kahden veteraanin elämä ^ollut yhtään ^parempaa. Tiedot kerännyt eurajokelai- nen tähdensikin, että uuden polven oli korkea aika keventää kiitollisuudenvelkaansa, näyttää avoimesti isänmaanrakkautensa jauhrimielensä ja osoittaa veteraanien arviot rappeutuneesta nuorisosta vääriksi.⁴⁵

Venäjän ja Turkin suhteiden kiristyminen avoimeksi sodaksi vuoden 1853 lopulla edellyt- ti ^myös Suomen varustamista; Raumalle oli

saatava sotilaita rannikon puolustajiksi jaruo- tuarmeija herätettävä uuteen eloon. Sota oli edelleenkaukana, jaruotusotamiesten katsasta- minen sujui kesällä ¹⁸⁵⁴ hurmioituneen isän- maallisuuden hengessä. Pelätty ^vihollinen il-

maantui seudulle vasta seuraavana kesänä. Se pommitti kaupunkia heinäkuun alussa, kääntyi pois ja palasi parin viikon kuluttua takaisin.

Kahden Rauman edustalle ankkuroituneensota-

laivan pommit sytyttivät ^sataman puutavarava- rastot ja makasiinit. Raumalaiset saivat palon osin jo ^sammumaan, mutta kun pitkän poudan kuivaama lähimetsäkin syttyi, tuli uhkasi ^levitä kaupunkiin. Kapteeni Björkenheimin Vuojoelta lähettämätneljäkymmentäämpärein varustettua

miestä ^tulivat tällöin apuun, tukahduttivattulen javeivät tuliaisina ^kotiin värikkäitä ^kertomuk- sia pommitusten tuhoista.⁴⁶

EURAJOKELAISET JA KRUUNU V altiopäivätoiminta

1 ^{Paloposki 1961,} 70-71; Tolonen 1980, 29-33.

2 TMA Eurajoen käräjät 1.3.1765 fol. 270.

3 TMA Eurajoen käräjät 12.10.1763 fol. 273v-274.

4 Lehtinen 1967, 569-570.

5 Tolonen 1980. 189-199; Renvall 1962, 369, 393, 413;

Paloposki 1961, Mullilan Pirin isäntää ei päin- vastaisesta muistitiedosta huolimattavaltiopäivämiehenä 1800-luvun alusta mainita.

6 Renvall 1962, 393-394;Paloposki 1961,262-263,^286,

7 Paloposki 1961, 286.

8 Tolonen ^1980, 115-119.

9 Renvall ^{1962, 369,} 403.

10 TMA ESA pit.kok. ptk. 29.4.1794^& 1.

11 TMA ESA B 1:1.

12 TMA ESA 11^Ef;4kuulutus 7.11.1806.

Ruodut ja sotamiehet

13 TMA LHA LKo ^Haa;l6Turun ja Porin läänien jalkavä- kirykmentin ruotuluettelo 1759, Niemelä 1985, 45.

14 TMA Eurajoen käräjät 18.-20.2.1734 fol. 35W-352;

24.-28. 9.1750 fol. 961v-964.

15 TMA LHA LKo Hah:2l Porin läänin jalkaväkirykmen- tin katselmusrulla 1758.

16 Niemelä ^1985, 53-56

17 TMA Eurajoen käräjät 28.-29.2.1732 fol. llv-12v, 1.-8.10.1746 fol. 532-534v.

18 TMA Eurajoen käräjät 13.3.1770 fol. 383v-384v.

19 TMA Eurajoen käräjät 13.10.1773 fol. 475v-476.

20 TMA Eurajoen käräjät 10.3.1785^fol, 709-714.

21 Jari Niemelän Suomen historian lisensiaattityötä ^varten kokoama sotamieskortisto vv. 1776-1809.

22 RA Allmogens besvär 27.1.1727^& 12.

23 Eurajoen käräjät 12.3.1772 fol. 463^J63v.

24 Niemelä ^1985, 103-105.

25 Niemelä 1985, 147-149, 235, 248.

26 Niemelä 1985, 152-156, 249; em. sotamieskortisto.

27 Niemelä 1985, 65-66, 251.

28 TMA ESA pit.kok.ptk. 16.1.1859^{&2;27.3.1859& 2.}

Sodat ja sotaretket

29 Mankeli 1870, 268-269; Lindh ^1926, 108.

30 Mankeli 1870, 273-275.

31 Mankeli 1870, 279-293; Lindh 1926, 109-110.

32 TMA Eurajoen käräjät 22.-25.8.1743 fol. 142-142v.

33 VA Militaria Laitilan komppanian katselmusrulla 7.9.1743.

34 Lindh ^1926, 110.

35 Lindh 1926, 111-^113;TMA LKo Hah: 13 vuoden 1763 katsastusrulla f01.594-605.

36 Mankeli 1870, 341-345; Lindh 1926, 114-116.

37 Mankeli ^1870, 364.

38 Lindh 1926, 117-129; Niemelä 1985, 136, 212.

39 Sveriges krig 11:1 1895, 88-121; Osmonsalo 949, 706-728; Lindh 1926. 132-147; Niemelä 1985, 117.

40 TMA ESA pit.kok. ptk. 12.3.1809, 12.11.1809, 17.12.1809; Eurajoen käräjät 12.2.1808 ja 9.9.1808;

Papunen 1972, 283-284.

41 VA Buxhoevdenin kokoelma E 43 fol. 1240.

42 VA Buxhoevdenin kokoelma E 43 fol. 1226-1240.

43 VA Senaatin kamaritoimituskunnan arkisto Ed;3, vuo- sien 1808-1809 sotavahinkojen korvausanomukset 1808-1813, eurajokelaisten anomukset 31.5.1813;

TMA ESA 11Ef:s kuulutus 25.4.1813.

44 Niemelä 1985, 216.

45 Åbo Underrättelser 1.10.1858 n:o 77

46 Lähteenoja 1939, 175-184; TMA LKa kirjeasiakirjat, akti 59/285 pormestari G.Pettersson 26.7.1855.

Seurakunta ja hengellinen elämä

Kirkkorakennukset

Vanhan kirkon rappio

Eurajoen 1600-luvun lopulla rakennettu ^emä- kirkko oli isonvihan jälkeen huonohkossa kun- nossa mutta käyttökelpoinen, eikä seurakunta- laisten tarvinnut ^1720-luvun aikana huolehtia kuin penkkien korjaamisesta ja särkyneiden ik-

kunoiden vaihtamisesta. Seuraavan vuosikym- menen aikana ^kirkko maalattiin punaiseksi, kirkkoviineille rakennettiin uusi ^kellari, lattiat korjattiin, ^katto paanutettiin jatervattiin.¹

Kirkon ajan ^mittaan paheneva ahtaus edellyt- ti 1760-luvun alussa lehterien rakentamista.

Työt saatiin päätökseen ^vuoden 1761 ^alkuun mennessä, mutta laskuja makseltiin vielä ^vuon- na 1764. Sitten oli sakastin ^vuoro, se rakennet- tiin uudelleen kivestä.²Kirkon kuntoa lisäykset eivät kohentaneet. Vuoden ¹⁷⁶⁹ joulukuun alun rovastintarkastuksessa ^{kirkko todettiin} myrskysäällä ^suorastaan hengenvaaralliseksi.

Seurakuntalaiset myönsivät auliistikirkon huo- non kunnon mutta eivät olleet valmiit uuden rakentamiseen vaan arvelivat pienten korjaus-

ten tuottavan riittävän hyvän tuloksen. Niiden tekijäksi valittiin taitavaksi rakentajaksi ^tunnet-

tu Lapin lukkari Job Höckert?

Korjaukset saattoivat vain hidastaa väistämä- töntärappiota. Kosteus olikin 1780-luvulle tul-

taessa mädättänyt kirkon rakenteet jo niin pa- hoin, että katto oli ^vaarassa romahtaa milloin tahansa kirkkokansan niskaan. Koska vaara oli selkeästi nähtävissä, pitäjänkokous ryhtyi toi- miin ja antoi Lapin lukkarin tehtäväksi kirkon

kunnon tarkastamisen. Lukkarin kertomuksesta kävi ^ilmi, että vanha kirkko oli 44 kyynärän pituinen ja22 kyynärän levyinen (noin 26 x 13

metriä), sen kummallakin sivuseinällä oli kaksi puista pilaria jase oli vuorattu suomulaudoituk- sella. Kivijalka oli erittäin^kehno; siinä oli vain yksi kivikerros ja koko kirkko oli vaipunut

maahan, erityisen pahasti eteläosasta. Kirkkoa ei lukkarin mielestä voitu ^enää korjata, vaan se oli revittävä kiireesti jakorvattava ^uudella, hy- välle perustalle pystytetyllärakennuksella. Sa- kasti oli sen sijaan edelleen hyväkuntoinen ja myös niin^tilava, että se voitiin tarkastajan mie- lestä huoletta liittää uuden kirkon osaksi.⁴

Uusi kirkko

puusta vai kivestä?

Pitäjänkokouksen luettavaksi maaliskuussa 1791 tuodun tarkastuskertomuksen yksiselittei- sen selkeä sisältötaivutti eurajokelaiset nopeas- ti uuden kirkon rakentajiksi. Muusta ^yksimieli- syyteenei ^sitten päästykään. Vuojoeninspehto- ri Lars ^Demoen kiirehti ensiksi tuomaan julki

mielipiteensä. Hän ilmoitti vastustavansa kivi- kirkon rakentamista ja ehdotti, että seurakunta purkaisi vanhan kirkon, tekisi entiselle paikalle hyvät perustukset ja rakentaisi uuden kirkon hieman vanhaa suuremmaksi. Kustannuksista voitiin tinkiä käyttämällä seinien pystyttämi-

seen vanhan ^kirkon parhaita hirsiä.

Luvialainen eversti ^J. C. Gripenberg piti ins- pehtorin ehdotuksiahuonoina, vaalihan jopel- kästään hirsien varovainen alasottaminen ^jauu-

delleen paikoilleen nostaminen useita ^työpäi- viä. Kun pitäjän metsistä löytyi ^{sekä hänen että}

monen muun arvion mukaan runsaasti ^kiviä

mutta niukasti kirkkoon kelpaavaa jämeräähirt- tä, säästöjä saatiin vain kivikirkon avulla. Toi- sena kivikirkon rakentamista puoltavana seik- kana oli mahdollisuus töiden jakamiseenusean vuoden ajalle; inspehtorin ehdotus olisi sen si- jaan merkinnyt kirkon valmistamista yhden ^ke- säkauden aikana. Kivikirkko olisi myös ikui- nen, puinen korkeintaanyhden miespolven kes- tävä.⁵

Everstin ja inspehtorin esitykset jakoivatpi- täjän kahteen käsityksistään lujasti kiinni pitä- vään ryhmään. Kun sopuun ei päästy, ratkaisu lykättiin epämääräiseen tulevaisuuteen. Inspeh- tori Demoen päätti yli vuoden mittaiseksi veny- neen harkinnan. Hän ilmoitti aluksi kallistu- neensa muuten everstin kannalle mutta ehdotti kirkon siirtämistä Vastamäkeen. Vain ^näin voi- tiin taata perustusten lujuus; vanhalla paikalla raskas kivikirkko tulisi varmasti vajoamaan maahan. Kuukausien pohdinta ei ollut selvittä- nyt muiden seurakuntalaisten ajatuksia. Kirk- koherra Johan^Pihlman tosin ^totesi, että pitäjä- läisten enemmistö oli kivikirkon^kannalla, mut- ta eurajokelaiset oikaisivat häntä huomautta- malla, _{että tämä} johtuiDemoenin Vuojoenräls- sitilojen puolesta käyttämistä äänistä. Pääluvun mukaan laskettuna tilanne oli toinen.⁶

Kirkon materiaalia ja sijaintia koskevat eri- mielisyydet jäytivät seurakuntaa ^usean vuoden ajan. Kun kiistoja ei kyetty ratkaisemaan, pää- dyttiin kysymään tuomiokapitulin ja ^kruunun mielipidettä. Ensin mainitunvälityksellä pääs- tiin elokuussa 1796 ratkaisuun, jokasiirsiräls- sitilojen äänet lampuodeille mutta jätti samalla myös rakennustöistä aiheutuvat kustannukset näiden kannettaviksi. Riidat eivät kuitenkaan loppuneet, sillä Vuojoenherrasväki oli edelleen vankasti kiven kannalla. Kirkkoherra ^Pihlman- kin korosti metsien säästämistä sekä kivikirkon pitkää ikää ja ^arvokasta ilmettä mutta jättirat-

kaisun pitäjäläisille ja lupasi tyytyä minkälai- seen päätökseen tahansa.

Kirkkoherran kannan rohkaisemat eurajoke-

laiset tähdensivät kivikirkon monia haittoja, ei- hän sitä voitaisi edes ^pystyttää vanhalle rak- kaalle paikalle. Ajatus askelten suuntaamisesta runsaan 230 metrin päähän Vastamäkeen ou-

doksutti, olisihan se merkinnyt hautausmaan ja vainajien jättämistäetäälle kirkosta ja ^sen siu- naavista kelloista. Kun omissa metsissä ei ^ta- lonpoikien kertoman mukaan ollut lopultakaan riittävästi kiviä jakun muurauksessa tarvittava kalkki oli tuotava Paraisilta ja tiilet ostettava oman pitäjän ulkopuolelta, kivikirkko koituisi kohtuuttoman kalliiksi.⁷

Perustelut vakuuttivat ^myös kruunun viran- omaiset jasaivat kuninkaan maaliskuussa 1800

myöntymään puukirkon rakentamiseen.^{8 Mutta} eurajokelaiset eivät kiirehtineet rakennustöiden aloittamista vaan odottelivat jälleen ^vuoden ja ottivat vasta keväällä 1801 kirkon rakentajaksi inspehtori Lars Demoenin hyväksi mestariksi mainitseman turkulaisen Mikael Hartlinin.⁴

Sovinto jäi lyhyeksi, jahetkeksi unhoonjää-

neet kiistat nousivat uudelleen esille, kun ^tuk- kipuiden kerääjäksi valittu nimismies Theodor

Höckert kertoi kuulleensakylillä useita kivikir-

kon rakentamista puoltavia lausuntoja. Sekä kirkkoherra että inspehtori valittivat tällöin aiempia ratkaisuja mutta totesivat, ettei niitä sopinut enää pyörtää. Mielialat eivät kuiten- kaan rauhoittuneet, vaan pitäjänkokous joutui puuttumaan asiaan usein kevään 1802 aikana.

Kun tunteet kuohahtelivat ja ^{äänet kohosivat,} kokouksissa esitettiin monia harkitsemattomia vaatimuksia ja kirkkoherran oli tähdennettävä jyrkin sanoin harkinnan ja pidättyväisyyden välttämättömyyttä.

Kirkkoherran nuhteiden taustalla oli Lapi- joen Jaakolan ja Kuivalahden Hannulan isän- tien ^sanasota. Ensin mainittu käynnisti sen muistuttamalla, kuinka vain enemmistön ^pää- tökset olivat taivuttaneet hänet puukirkon kan-

nalle, jatoivomalla, että lapijokelaisille varat-

taisiin uudesta kirkosta hyvät penkit. Hannulan isäntä piti toivetta asiattomana; kirkon huo-