EURAJOEN HISTORIA II

EURAJOEN HISTORIA II

ULLA HEINO

2. OSA

Villaa tuottavalla lampaalla oli tärkeä sija eurajokelaisessamaatilataloudessa. Talonpoikaistiloilla villa käy- tettiin omaan tarpeeseen, mutta lampuotitiloilla ja torpissa emännät ja tyttäret kehräsivät lankaa taksvärkin osana. Ja vaikka lampaiden määrä 1800-luvun ^myötä hupenikin, niiden ruokkimisessa ^riitti puuhaa vielä 1900-luvun puolellakin.

Karjanhoito

Vuojoki Lavila Irjanne Yhteensä

Karjamäärät

härkiä 12 14 10 36

sonneja 2 2 2 6

Kruunu ei laatinut 1600-luvun alun jälkeen yk- sityiskohtaisia karjaveroluetteloita. ^Kun karja ei muutenkaan kiinnostanut moniin vuosikym- meniin viranomaisia, sen määrästä ei ole

1700-luvunajalta saatavissatarkkoja tietoja, ei edes likimääräisiä arvioita. Kartanoiden karja kyllä tunnetaan, esimerkiksi ^vuonna 1733 sitä

lehmiä 23 12 13 ⁴⁸

mulleja 19 13 ¹⁰ 42

hiehoja 22 5^{5 1111} 38³⁸

lampaita 21 104 ^- 125

sikoja 21 12 ¹² 45

vuohia 22 22

hanhia ^{II 4} 4 19

ankkoja ^{- 5 -} 5

oli seuraavasti^193; kanoja 79 11 19 109

Talonpoikaistilan _karja oli luonnollisestikin tuntuvasti pienempi ja yksipuolisempi, eikä Kirkonkylän Rakollakaan ollut 1740-luvulla kuin yksi musta tamma ja tammavarsa, kolme härkää, yksi lehmä, hieho ja mulli sekä ^kaksi karitsaa^194.

Ensimmäiset koko pitäjän karjamääriä kos- kevat tiedot^{ovat vasta} 1800-luvun alusta. ^Kirk- koherra ilmoitti karjan suuruuden tuolloin vuo- silta 1805 ja 1810 ^mutta hänen laskelmansa poikkesivat tuntuvasti toisistaan^195:

vuosi 1805 vuosi 1810

hevosia 543 480

härkiä 589 462

lehmiä ¹ 336 890

nuortakarjaa 896 616

lampaita 3 013 2 283

Muutosten suuruus viitanneetietojenepäluotet- tavuuteen. olisihan oletettavissa, _että esimer- kiksi lehmäluvun näinkin äkillisestä vähenemi- sestä jäisilähteisiin ^muita jälkiä,vaikkapa vain valitteluja ankaran karjaruton vaikutuksista tai rehun puutteesta. Kirkkoherra ei ^kerro, perus- tuvatko ^hänen tietonsa tila tilalta tehtyihin las- kelmiin vai pelkkiin arviointeihin. Voidaan vain ^todeta, että merkintöjen tekijä on sama ^- kirkkoherra JohanPihlman ^- jaluvut kovin tar-

kan tuntuisia. Tämä saattaa hyvinkin viitata karjan vähenemiseen 1800-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla mutta ei oikeutta ^tiuk- koihin päätelmiin karjamäärien romahtamises-

ta.

Kirkkoherran lukuja voidaan verrata kenraa- likuvernööri Arsenij Zakrevskijille 1820-luvul- la toimitettuihin tietoihin. Ne perustuvat nimis- miesten ja kruunvoutien suorittamiin keräyk- siin, janiitä on pidetty turhan ^{alhaisina; talon-} pojat salasivat näet veronkorotusten pelossa osan karjastaan. ¹⁹⁶ Härkiä ei tilastoitu laisin-

kaan, ja vaikka luvut ^ovat hyvin lähekkäisiltä

vuosilta, niissäon tuntuvia muutoksia ^197:

vuosi 1823 474 2 ¹⁴¹ 2 433

vuosi 1826 439 1 908 2 180 375 hevosia

nautoja lampaita sikoja

Suomen Talousseuran sihteeri Reinhold Böcker puolestaan keräsi tietoja 1830-luvulta. Hän ti- lastoi lukunsa sikäli poikkeavasti, että ilmoitti karjan ^määrän aina sataahevosta kohti eli Eura-

joella oli hänen mukaansa 300 ^{lehmää, 100}

härkää, 125 ^sonnia, 400 lammasta ja 100 sikaa

sataa hevosta kohti. Luvut ^ovat aivan liian "ta- saisia” ollaakseen tarkkoja. Suuntaa näyttäviä ne sen sijaan ovat.

Vaikka 1800-luvun alusta näin onkin tietoja kolmelta vuosikymmeneltä, ^vertailut ovat tilas- tointiperiaatteiden erilaisuuden ^vuoksi hanka- lia. Niinpä kun Zakrevskijin tilastoissa puhu-

taanyleisesti naudoista. Böcker erottelee toisis- taan härät, sonnit ja ^lehmät ja väkilukutaulut vielä nuoren karjan. Mutta mistään ei käy ilmi, mitä ^tilaston laatija on naudalla tarkoittanut, onko hän lukenut ^mukaan myös nuoren karjan ja^sonnit, jotenlaskelmien tekeminen käy ^mah- dottomaksi. Lampaiden kohdalta voidaan vain todeta, että kun niitä oli Böckerilla 400 sataa

hevosta ^{kohti, niin} 1800-luvun alun väkiluku- taulujen mukaan vastaavaksi luvuksi saadaan 555. Tämänkaltaiset luvut antavat viitteitä he-

vosten ja lampaiden lukumäärän keskinäisistä muutoksista mutta eivät kerro mitään lampai- den todellisesta ^määrästä ja sen kehitykses- tä. ¹⁹⁸

Karja merkittiin tarkoinyksilöitynä ^{myös pe-} ruluetteloihin.Kun sama tilaotetaan laskelmiin mukaan vain kerran. 1810- ja 1820-luvuilta saadaan selville 40 eurajokelaisen tilan karja- määrät. Mikäli ne suhteutetaan tilalukuun, ne eivät poikkea merkittävästi vuoden 1805 ja

1823 luvuista. Vertailujasuoritettaessaon tosin

otettava huomioon kartanoiden karjat. Kun ^ne lisätään peruluetteloiden ^tietoihin, esimerkiksi

Taulukko 23: Eurajoen tilakohtaisetkarjamää- rät vuosina ¹⁸⁰⁵ ja 1823 ^sekä 1810-ja ^1820-lu- kujenperuluetteloiden mukaan laskettuina.

Karja ^Vuosi Vuosi Peruluettelot

1805 ¹⁸²³ I 11

Hevoset ^{3,5 2,8 2,1} 2.4

Härät ^{3,8 ~ 2,8 3,0}

Naudat ^{14,4 12,7 11,0 14,7}

Lampaat 19,4 14,5 10,1 16,5

Huom. I=luvuissaovat mukana vain peruluetteloista

tavatut 40 talonpoikaistilaa, 11⁼luvuissa^on mukana Lavilan ja Vuojoen kartanon sekä pappilan karja.

Lähteet: ^{TM A EKA} vuoden 1805 väkilukutaulut, VA KKK 311^{3 7} Zakrevskijin tilastot,TMA Eura- joen peruluettelot vv. 1812-1829.

vuoden 1805 väkilukutaulujen japeruluetteloi- den luvut ovat hyvinlähellä toisiaan. ^Taulukko

23)

Vaikka edellä mainittuja lukuja^eitäysin ^luo- tettavina karjavarallisuuden mittareina voi pi-

tääkään, ne antavat kuitenkin viitteitä sekä kar- jan suuruudesta että koostumuksesta. Niistä käy selkeästi ilmi. ^että eurajokelaiset käyttivät vetojuhtina edelleen härkiä. Vuojoella niiden määrää pyrittiin vähentämään 1780-luvulla, muttapäämäärä jäisaavuttamatta, jakartanossa oli koko 1820-luvunajan toistakymmentä ^här- käparia. Vuonna 1821 härkiä oli 22 muttaneljä

vuotta myöhemmin 36. 1850-luvun lopulla Vuojoellatarvittiin vähintään 20^mutta joinakin vuosina jopa 25 härkäparia. Härkä mainitaan myös lähes kaikista talonpoikaistalouksista; hä- rättä oli vain viisi 1810-ja 1820-luvulla^perun- kirjoitettua tilaa.¹⁹⁴

Härkä korvasi hevosen auranvetäjänä vain peltotöissä. Matkaa hitaasti taivaltavalla härällä ei juuri tehty. Tähän tarvittiin hevosta. Vuo- joentalleissa niitä olikin koko 1800-luvun ajan toistakymmentä. Talonpoikaistiloilla tultiin toi- meen vähemmällä. Hevosetta ^näyttää 1800-lu- vun alussa olleen kuitenkin ani harva ^{tila, peru-}

luetteloiden^mukaan kaksi neljästäkymmenestä.

Kapteeni Björkenheim korosti yleisesti ^hevos-

ten hyviä puolia, olivathan ne liikkeissään no- peita jarivakoita. Härkä oli ^kuitenkin halpa, se tyytyi vähempään, se voitiin^teurastaa ja myydä lihana. Härkä soveltui erinomaisesti ^{myös kar-}

tanoihin, joidenpellot hoidettiin etupäässä päi- vätöin. Kapteeni oli näet havainnut, että mikäli torpparit tulivat kyntötöihin omien ^hevostensa

kanssa, he säästivät näitä ja kyntivät mahdolli- simman pinnalta. ^Jos kartanoihin ostettaisiin riittävä määrä omia hevosia, torpparien kovat

otteet turmelisivat ne. Kaiken tämän vuoksi hä- rät olivat suurilla tiluksilla ^{suorastaan välttä-}

mättömiä; ilman niitä ei tultu toimeen, ne taka- sivat työn halvan ja^vakaan sujumisen.^2IHI

Eurajokelaisen talonpojan ^navetassa oli 1800-luvun alun peruluetteloiden mukaan kes- kimäärin ^4,8 lehmää sekä 5.2 hiehoa tai ^mullia

javasikkaa sekä yksi ^sonni. Karjasuojissa oli lisäksi tilaa lampaille, vuohille jasioille.Lam- paita oli kaikissa talouksissa, _mutta vuohia vain muutamissa. Useimmilla tiloilla oli ^myös siko- ja. Kanoja peruluetteloissa ei mainita. ^Karta- noissa siipikarjaa oli sen sijaan pidetty jo pit-

kään, joskaan kanojen määrä ei noussut

1820-luvulla vielä kovinkaan ^suureksi; se vaih- teli 30-60 välillä. Vuojoella jaLavilassa hoi- dettiin lisäksi myös muutamia ankkoja, ^hanhia jakalkkunoita. Näitä pidettiin lähinnä vain her- rasväen tarpeeseen.

Pitäjän karjamäärien ajallisesta kehityksestä ei ole tietoja.Koska 1700-luvun alusta on vain jokuharva talonpoikaisia karjoja koskeva ^tieto, vertailujaei voi tehdä edesyksittäisiin esimerk- keihin perustuen. Peruluetteloista voidaan vain poimia esille poikkeuksellisen suuria tai pieniä karjoja. ^Kaukomäen Triipunkarja kuului ^Eura-

joen suurimpiin, lueteltiinhan ^isännän jäämis- tön joukossa neljä ^hevosta javarsa, kuusi ^här- kää ja seitsemän ^{lehmää, kolme} mullikkaa ja viisi hiehoa, viisi vasikkaa. ^{24 lammasta,} sika ja neljä porsasta. Irjanteen Laurila ylti likipi-

Vakaasti askeltava härkä sopi mainiosti auranvetäjäksi Eurajoen tasaisille peltoaukeille mutta ei kaihtanut kuormienkaan ^vetämistä eikä oudoksunut naista ohjaajana ^- Helmi Laakso rimakuorman päällä Taipaleen kylässä 1930-luvun alussa.

täen samaan; sieltä^mainittiin 1820-luvullakah- den hevosen javiiden ^härän, sonnin sekä kah- deksan lehmän, hiehon, kolmen vasikan, neljän sian ja^kolmen lampaan karja. Saaren Mäkelän karja puolestaan kuului pienimpien joukoon:

kaksi hevosta, kolme härkää, kaksi lehmää, sonni, kaksi ^hiehoa, vasikka sekä sika ja 12 lammasta.²⁰¹

Yksityisen talonpoikaistilan karjamäärät ei- vät vielä 1820-luvullakaanyltäneet edes karta- noiden 1730-luvun tasolle. Niinpä kun ^Vuo- joella ja Lavilassa oli 1820-luvulla 116-120 lehmän, 6-7 sonnin. 11-28 hiehon sekä 20-30 vasikan nautakarja jakun kartanoissa hoidettiin vielä 220-280 merinolampaan katrasta sekä ruokittiin 15-22 sikaa ja muutamia kymmeniä kanoja, hanhia, ankkoja jakalkkunoita, karta- non jatalonpoikaistilan ero oli erittäin suuri.²⁰²

Paimennus

Karja laskettiin ^ulos mahdollisimman aikaisin^- vähintään vappuna ^{- ja}usein suorastaan lumen peittämille kehnoille laitumille. Syksyllä elikot pidettiin ulkosalla ^syömässä happamien niitty-

jen huonoa heinää ⁿⁱⁱⁿ pitkään kuin säät suin- kin sallivat eli yleensä Mikonpäivän tietämiin.

Vasikoilla ja muulla pienkarjalla oli ^omatka- kansa kylien ^{vierellä, mutta} muun karjan oli hankittava elantonsa jakokunnan yhteisistä ^met- sistä. Vain laidunkauden alussa ja lopussa eli- kot sai päästää kylien lähimpään ympäristöön.

Syksyllä^{tästä oli} pelkästään ^etua, saivathan eli- kot korjatuilta ja odelmaa kasvavilta pelloilta helposti syötävää japellot samalla kipeästi kai- paamaansa lantaa. Keväällä karja oli sen sijaan

Tiuhaan rakennetun ryhmäkylän karja vietiin laitumille aidattuja karjakujia myöden. ^Ne merkittiin ^monessa tapauksessa isojakokarttoihin ja varattiin näin kaikkien käytettäväksi yhteismaaksi.^Kuvassa Kirkonkylän Ala- sentanhuankuja 1920-luvun alussa. Satakunnan Museon kokoelmat.

pidettävä pois edellisenä syksynä kylvetyltä ja jo ^oraalle nousseelta ruismaalta ja ohjattava kaikilta pelloilta viimeistään toukokuun puoli- välin aikoihin.²⁰³

Karja johdettiin laitumille yhteisiä karjapol- kuja pitkin. Niiden olisi pitänyt periaatteessa olla aidattuja, ^mutta aina talonpojat eivät tätä muistaneet. Karjakujat merkittiin ^myös joiden- kin kylien isojakokarttoihin. Näin meneteltiin

muun muassa ^Kainussa, koska sen laidunmaat olivat kaukana peltojen takana.Kylästä pääsi aidattua kujaa pitkin sekä joen vastarannan metsiin että kylän peltoaukean takaisille laitu- mille. Irjanteen talonpoikien edellytettiin myös aitaavan kylästä johtavat karjakujat ja estävän näin karjan pysähtelemisen kujan viereisille pelloille.²⁰⁴

Häiriötön laiduntaminen olisi edellyttänyt kaikkien peltojen huolellista aitaamista. Moni talonpoika löi ^tämän kuitenkin laimin. Mikäli karja pääsi vain velvollisuutensa unohtaneen talonpojan yksityiseen raivioon, vahingot kat- sottiin tämän aiheuttamiksi eikä niitä korvattu.

Mutta mikäli kyseessä oli yhteinen sarkajakoi- nen vainio ja karja pääsi saroille jonkin ^tilan kehnojen aitojen läpi, niin silloin aitansa kor-

jaamatta jättäneenoli korvattava kaikkien kär- simät vahingot. ^Vaikka periaate oli kaikkien tiedossa, sitä ei aina muistettu. Vuojoen ^ins-

pehtorit joutuivatkin tavan takaa kuuluttamaan kirkossa aitojen korjaamisen välttämättömyyt- tä. Toinen helposti unohtuva asia oli veräjien

sulkeminen. Etenkin Vuojoen maiden halki joen^suistoon matkaavien väitettiin jättävän ve-

räjät useimmiten avoimiksi ^ja päästävän ^met- sässä laiduntamassa^olevankarjan ^kartanon pel- loille.²⁰⁵

Eurajoen metsissä ^oli edelleen susia jakar- huja. 1830-luvun alusta olevien ^{tietojen mu-} kaan pedot olisivat viimeksi ^kuluneen vuosi- kymmenen aikana tappaneet Eurajoella yhteen- sä 70 ^hevosta, 500 ^{nautaa ja} 800 lammasta.

Kun Vuojoen tilikirjojen tarkkojen merkintöjen mukaan sudet raatelivat esimerkiksi ^vuosina 1825-29 vain yhden kartanon ^lehmän, viisi lammasta jaseitsemän^karitsaa, edellä ^mainitut luvut vaikuttavat suorastaanepäuskottavan suu- rilta. Vaikka Suomen Talousseuran sihteerille

1830-luvun alussa toimitettuja lukuja pidettäi- siinkin liioittelevina^{arvioina, ne} osoittavat kui- tenkin kiistatta petojenaiheuttaman vaaran suu- ruuden. Samaan viittaavat myös Vuojoelta

1820-luvun lopulta saatavat tiedot. Louhikkoi-

set metsät vaativat myös veronsa. Esimerkiksi vuonna 1829 Vuojoen 65 karitsaa putosi kal-

lionkielekkeeltä ja ruhjoutui kuoliaaksi. Joten kun yksistään Vuojoen vuosina 1825-29synty-

neistä karitsoista kolmasosa ^- 35 ^{% -}kuoli su- den raatelemana tai louhikkoon murskautunee- na, karjaa ^{ei voitu} päästää laitumilleyksinään vaan sille olipalkkattava edelleen ^paimenia.206

Vuoden 1734 lain mukaan paimeneksi olisi pitänyt ^ottaa pelkästään ^naisia, pojan pestan- nutta uhkasi kymmenen talarin sakko. Eurajo- kelaiset eivät esivallan ohjeista piitanneet. Poi- kasia he eivät paimeniksi tosin ottaneet vaan uskoivat tehtävän täysikasvuisten miesten huo- leksi. 1780-luvun lopulla Eurajoella oli^kolme- toista paimenen titteliäkäyttävää ^{miestä, kaksi} nuorinta oli 39-vuotiaita ja vanhin 70 ^vuoden ikäinen. Kaikki olivat perheellisiä ja ^moniaita vuosia paimenena toimineita miehiä. Vuojoen lammaspaimenina olivat sitä vastoin kesken- kasvuisettytöt.²⁰⁷

Eurajoen kyläkunnat paikkasivat enimmäk- seen yhteisen paimenen ja ^maksoivat tälle en- nalta sovitun palkan. Vuoden 1788syyskäräjil-

lätehdyn päätöksen mukaan kahden lehmän ja viiden vuohen paimentamisesta ^maksettava kohtuulliseksi katsottava palkka ^{oli kaksi} kap-

paaruista sekä kaksi killinkiä jakuusi runstyk- kiä. Mikäli paimenen matkassa^{oli lehmä} javii- si ^vuohta, hän sai vain puolet edellä mainitusta ruismäärästä. Pelkästään kahden lehmän pai-

mennuksesta oli suoritettava puolentoista ruis- kapan korvaus.²⁰⁸

Kaikki kyläläiset eivät halunneet osallistua paimenen palkkaukseen, muun muassa Kohnan isännät päästivät elikkonsa 1790-luvun puolivä-

lissä laitumelle yksinään. Koska he rikkoivat näin kyläläisten yhteistä sopimusta ja koska heidän paimenetta metsissäkuljeskelevien här- kiensä pelättiin käyvän ihmisten kimppuun, ir-

jannelaiset edellyttivät Kohnan palaavan kii- reesti muiden joukkoon ja antavan elikkonsa

kylänpaimenen mukaan. Käräjätkin pitivät ky- läläisten sopimusta sitovana jakielsivätkarjan päästämisen irtoimena metsiin. Oikeuden kanta oli ^sama, kun se käsitteli Kaukomäen jaMulli-

lan itsellistentapaa päästää lehmät paimenetta metsiin: itsellistenkin oli pantava elikkonsa yh- teisen paimenen matkaan ^ja maksettavakarjan lukumäärän edellyttämäkorvaus. Havuisissa it- sellisten edellytettiin joko osallistuvan paime- nen palkkaukseen tai käyvän vuorollaan tämän apuna.^{209 Josyhteinen} paimen ei pystynyt vas- tamaan yksinään karjan turvallisuudesta, kylä saattoi palkata Kaukomäen tapaan myös apu- paimenen. Tilat hankkivat sellaisen vanhan ^ta-

van mukaan vuorollaan.²¹⁰

Eurajoella paimennusta helpotti mahdolli- suus päästää elikot rannikon saarille. Niille ei vietypäivittäin tarhaan lypsettäväksi kuljetetta- via ^{lehmiä, mutta} lampaille saaret olivat ^mai- nioita laitumia. Vaaratonta saarilla laiduntami- nen ei aina kuitenkaan ollut. Täysikasvuiset lampaat selvisivät vielä hyvin ^{saarten louhi-} koissa, karitsoille kalliot olivat usein kohtalok- kaita. Luodoilla laiduntaminen ei sujunut muu- tenkaan aina riidoitta. Laidunsaariamantereesta

Vähään^tyytyvä vuohi oli itsellismökkien hoidokki. Eurajokelaistiloilla sitä ei juuri pidetty. Sen merkitys vähe- ni 1800-luvun puolella, kun miehet hylkäsivät säämiskäiset polvihousut ja siirtyivät suorien kangashousujen käyttäjiksi. Ravitseva maito ja siitä valmistettu maukas juustopitivät vuohet kuitenkin Eurajoen ^- ja tässä Tarvolan ^-kyläkuvassa 1900-luvun puolelle saakka.

erottavat salmet olivat monissatapauksissa näet

niin matalia jakapeita, että karjapääsi helposti niiden yli. Huolestuttavinta^{oli, että mantereen} puolella lehmiä paimentavat eivät piitaneet eli- koidensa valvonnastavaan sallivat näiden men- nä luodoilleja syödäne putipuhtaiksi, saattoipa joskus^{sattua, että} paimen ajoi karjan ^luodoille japääsi näin helpolla päivän työstä.^2"

Saarilla kesän kulkeneen elikon tunnistami- nen ei sekään sujunut aina riidatta. Niinpä Hä- väisten Olli ^väitti Olkiluodon torpparin ^omi- neen yhden hänen vasikoistaan. Väitteensä hän perusteli kertomalla, kuinka yksi torpparin va- sikoista oli heti ^navetasta ulos päästyään tullut Olkiluodon jaHäväisten välisen ^salmen yli Ol-

lin rantaan japihaan. Mikä voisi paremmin ^to-

distaa, että vasikka oli hänen!²¹²

Karjan ruokinta ja hoito

Talonpoika piti karjaa pääosin kahdesta ^syystä:

vetojuhtana ja lannantuottajana. Karjanhoito oli tällaisena maanviljelyksen sivuelinkeino. Ta- lonpojat osasivat toki arvostaa myöskarjanhoi- don muita^tuotteita, saivathan he voista ja juus- toista kysyttyä kauppatavaraa, mutta he eivät tietoisesti pyrkineet näiden tuotteiden lisäämi- seen. Ne olivat vain tervetulleitakylkiäisiä, ei- vät karjanhoidon päämääriä. Tämä vaikutti luonnollisestikarjan arvostukseen jakohteluun.

Kesän laidunkauden aikana ^erot eivät ^tulleet vielä näkyviin, olihan Eurajoellariittävästi lai- tumia kaikkien eläinten tarpeiksi. Sikoja ja vuohia talonpojat eivät tosin välittäneet pai-

mentaavaan antoivat niiden etsiä ruokansa va- paasti pelloilta jatunkioilta. Kun tästä aiheutui jatkuvia riitoja, mullilalaiset jakaukomäkeläi-

set sopivat pelloilta kasvuaikaan tavattavien vuohien tappamisesta.²¹³

Erilaisen arvostuksen aiheuttamaterot tulivat näkyviin vasta talvella. Karjasuojissa ei juuri erojaollut; ne olivatylipäätään kaikissa tapauk- sissa ^ahtaita, pimeitä ja epäsiistejä. Olennaista oli ruokinta. ^Kun talonpoika ei ^saanut huonosti hoidetuilta niityiltä lähimainkaan riittävää hei- näsatoa, hän joutui punnitsemaan tarkoin elik- kojen arvon ja päättämään, mitkä olivat tär- keimpiä, mitkä tarvitsivat mahdollisimman pal- jon heinää ja mitkä tulivat toimeen ^akanilla,

oljilla, ^naateilla, lehdeksillä jaruumenilla. Hän asetti puntaroinnissaan vetojuhdan lannantuot- tajan edellä, tuonihan lehmä lantaa pelkkiä ol- kiakin syömällä, mutta hevonen tai härkä ei

jaksanut^vetää raskaita kuormia, jos se sai jat- kuvasti heikkoaravintoa.

Talonpojat eivät 1700-luvun aikana eivätkä vielä seuraavan vuosisadan alussakaan asetta- neet vanhaa arvojärjestystä kyseenalaiseksi.

Kun he alkoivat 1840-luvulla kiinnostua rodun- jalostuksesta, on ^kuvaavaa, että he havahtuivat ensimmäiseksi parantamaan hevosiaan. Vanhan arvojärjestyksen lisäksi tähän vaikutti kruunun siitosoriin sijoittaminen kihlakuntaan, saivat- han talonpojat tämän jälkeen helposti hyviä

varsoja.214

Korkeaa esivaltaa talonpoikien karjanhoidon päämäärät ^eivät miellyttäneet. Se korosti ^mai-

don,voin ja juuston merkitystä jatähdensi ^nau- takarjan ^hoidon parantamista. Koska esivallan ja talonpoikien tavoitteet erosivattäysin ^toisis-

taan, on ^selvää, että esivalta luonnehti talon- poikien karjanhoitoa alkeelliseksi ja^että talon- pojat eivät ymmärtäneet esivallan ajatuksia ei- vätkäryhtyneet niiden mukaisiin toimiin.

Vuojoen herrasväki suhtautui karjanhoitoon maallisen esivallan tavoin. Se piti asiaa tärkeä- nä ja edellyttivuonna ^1730,että inspehtori neu-

Talonpoika varasi hevoselleen ^aina parhaimman mahdollisen ^ruoan ja antoi tälle kaurat Sydänmaan Uusi-Heikkilän ^isännän tapaan vankasta tuohesta valmistetusta syöttöpussista. Kuva H. Nikander 1963, Satakunnan ^Museon kokoelmat.

votteli herrasväen Tukholmassa asuvan asia- miehen kanssa ainauutta karjakkoa hankittaes- sa. Yksinään inspehtori ei karjakkoa saanut ot- taa. Kun inspehtorin oikeuksiarajattiin ^samalla tavalla vain voudinkohdalla, karjakon merkitys oli suuri.²¹⁵

Karjakkoa varten laadittiin myös yksityis- kohtaiset ohjeet. Niissä^{ei tosin puututturodun-} jalostukseen mutta korostettiin huolellisen hoi- don merkitystä. Karjakon edellytettiin huolehti- van karjakannan turvaamisesta, olevan mukana kaikissa synnytyksissä ja pitävän navetoissa riittävästi nuortakarjaa sekä varaavan pienkar-

jalle ja kantaville lehmille talvikaudeksi jauho- ja. Muuten hänen tuli käyttää rehuja sääste- liäästi. Hänelle tähdennettiin myös, että teuras-

tettavaksi oli otettava aina vanhimmat ja huo- noimmat elikot.

Eniten herrasväkeä kiinnosti maidon ja liho- jen käsittely sekä tietenkin lannan tarkka tal-

teenotto. Se edellytti, että inspehtori ja karjak- ko valitsivat jo hyvissä ajoissa ennen laidun- kauden päättymistäteurastettavat eläimet japi- 191

tivät ^sen jälkeen huolen näiden ^{hyvästä syöttä-} misestä. Lehmille oli ^varattava ravinnoksi kaa-

linlehtiä, heinää ja juurikkaita sekä sioille ^vil- jaa^- mielellään nelikko ^sekaviljaa sikaa kohti -ja juurikkaita. Karjakon olimyös huolehditta- va siitä, että siat eivät ^päässeet liikkumaanen- nen teurastusta liikaa. Kesällä hankittujen ^läs- kien tuli olla tallella vielä teurastusta aloitet- taessa!²¹⁶

Selkeää uudistusta kartanoidenkarjanhoidos- sa merkitsivät isonjaon yhteydessä ^toteutetut alustalaisten vuokrankorotukset. Ne perustuivat professori ^Johan Kraftmanin esityksille ja oli-

vat sikäli vanhaanperinteeseen nojautuvia, että päämääränä ^oli maanviljelyksen tehostaminen.

Kraftman toi muistioissaan ilmi muitakin pe- rusteluita: hän piti kartanoiden lukuisia härkiä tuottamattomina. Vetojuhdat olivat välttämättö-

miä, mutta niitä saatiin professorin mukaan helposti vaatimalla alustalaisilta entistä useam- pia päivätöitä. Kartanon koko maatalouden kannalta olisi ehdottomasti kannattavampaa, jos vetojuhdat korvattaisiin lehmillä. Ne tuot- taisivat lantaa härkien tapaan mutta niistä saa- taisiin ^{myös maitoa, voita,} juustoja ja^{lihaa. Ne}

hyödyttäisivät enemmän kartanon taloutta, toi- sivatrahatuloja jakoituisivat herrasväen kaik- kinaiseksi siunaukseksi.²¹⁷

Kraftmanin suunnitelmat toteutettiin 1780-luvun aikana. Häristä ^ei tosin päästy eroon aivan niin nopeasti kuin professori oli

kaavaillut, sillä niitä ^{ei saatu} rehunpuutteen vuoksi lihotetuiksi eikä niitä kannattanut viedä laihoina myytäväksi. Kraftman suositteli myös karjanhoidon keskittämistä ^niin, että kaikki lypsykarja pidettäisiin _Vuojoella. Sinne tulisi rakentaa hyvät karjasuojat japalkata tarpeelli-

nen henkilökunta. Vasikat, mullit ja hiehot oli hoidettava Ravilassa. Ratkaisuun vaikuttivat osinkartanoiden laidunmaat, _muttaennen kaik- kea se, että näin voitiin taata, etteivät hiehot tulleet liian varhain kantaviksi ja jääneettämän jälkeen heikoiksi javähän tuottaviksi. Kreivitär

Anna Maria Soop oli kiinnittänyt kirjeissään huomiota tähän samaan seikkaan jo1730-luvul- la. Hän oli tehnyt tuolloin tiettäväksi, että ins- pehtorin oli korvattava hänelle ^jokainen alle nelivuotiaana kantavaksi tullut hieho.²¹⁸

Professori Johan Kraftman ei puhunut ^muis- tioissaan suoranaisestirodunjalostuksen ^merki- tyksestä vaan korosti lähinnä hyvän ^hoidon ja ruokinnan sekä kelpo karjakon merkitystä. Vii- meksi mainitun ^löytyminen oli hänen mieles- tään vaikeaa. Lähiseudulta ei kunnollisiakarja- koita tahtonut ^saada, eikä sellaista kannattanut Ruotsistakaan ^tuoda, sillä mitäpä hyötyä ^suo-

menkielisellä seudulla oli ruotsia puhuvasta karjakosta. Mikäli herrasväki kuitenkin piti parhaana lähettää Vuojoelle karjakon ^Ruotsin puolelta, navettaanoli samalla hankittava ^myös ruotsinkieltä taitava navettapiika. ^Kokonaan Kraftman eirodunjalostusta kuitenkaan unohta-

nut. Hän ei näet suositellut lehmien hankkimis-

ta ympäristön talonpojilta ^vaan kehotti inspeh- toria lähtemäänkarjanostoon Huittisten markki- noille ja hankkimaan sieltä jokoHuittisissa tai Kokemäellä^kasvaneen jamahdollisimman pal-

jon Eurajoen laitumia muistuttavilla paikoilla eläneen ^hiehon. Näin kartanoon saataisiin hy- viä ja helposti uusiin oloihin sopeutuvia eläi-

... 219 mia.

Esivalta ei tyytynyt pelkästään vaatimaan karjanhoidon tehostamista. Kun maahan oli lampaanhoidon kehittymättömyyden ja ^koti- maisen lampaan huonon villan vuoksi tuotava

ulkolaista ^villaa, kauppataseesta huolestuneet päättäjät ryhtyivät ^toimiin japaikkasivat läänei- hin ⁿⁱⁱⁿ kutsuttuja lampaanhoidon tarkastajia.

Asiasta tiedotettiin talonpojille kuulutuksin.

Eurajokelaisille ^niitä luetettiin jolloinkinvuon- na 1743, mutta tarkastajasta pitäjäläiset eivät nähneet edes ^vilausta. Lampaanhoito jäikin^en- nalleen, eivätkä eurajokelaiset olleet ^erityisen

innokkaita ottamaan vastaan uusia neuvoja tai kokeilemaan minkäänlaistentarkastajien suosit-

telemia ohjeita.²²⁰

Huhdan Vanha-Anttilan pihapiiriä komistavan kaltaiset suuretkivinavetat ilmaantuivat 1800-luvun puolivälin aikoihin uuden ajan ^airueina talonpoikaistaloihin. Vasta niiden yleistyminen teki mahdolliseksi karjanhoidon tehostamisen jamaidontuotannon kasvattamisen. Kuva K. Havas 1922,Eurajoen kunnan kokoelmat.

Säätyläisviljelijät jakartanoidenomistajat in- nostuivat 1800-luvun puolella tosissaan maan- viljelyksestä ja karjanhoidosta. He uusivat na- vettojaan ja hankkivat niihin aikaisempaa _pa- rempia eläimiä. Valtiovalta koetti innostaa ta-

lonpoikia vastaavankaltaisiin kokeiluihin. Se hankki ulkomailta hyviksi todettuja rotuja ja antoi niitä maan eri puolilla kasvatettaviksi.

Vaikka näitä tuottoisiksi mainittuja ayshire- lehmiä oli niinkin lähelläkuin Eurassa javaik- ka Vuojoellakin oli hyvä sarvipääkarja jamai- niota villaa tuottavia merino-lampaita, talonpo- jat eivät kokeiluihin yhtyneet. Viranomaiset valittivat, että kansa möi ennemmin heinän kuin syötti sitä elikoilleenja pyrki näin hankki- maan tuloja nopeasti _janiin helpolla kuin suin- kin. Karjanhoidon tehostaminen olisi edellyttä-

nyt työtä ja vaivaa, ja siihen kansa ei viran- omaisten mukaan ollut valmis.²²¹ Toisena jar-

ruttavana tekijänä saattoivat olla säätyläisten

omat kokemukset. Niinpä kun kapteeni Björ- kenheim totesi 1850-luvun alussa, että Vuo- joelle hankittu jamuiden tavalla syötettyflens- burgilainen lehmä oli koko navetan heikoim- min lypsävä, eurajokelaisten oli helppo yhtyä kapteenin huomioon parhaiden kotimaisten yk-

silöiden nousemisesta ulkolaisten veroisiksi ja pitäytyä ^tutussa turvallisessa maatiaisrodus- sa.-222

Kartanon ja talonpojan karjanhoito erosi 1800-luvun ^alussa toisistaan selkeästi myös ruokinnan osalta. Vuojoella karjalle riitti 1810-luvulla syötettäväksi myös viljaa. Hevo- sen kaurat olivat talonpojallekin tuttuja. Vuo-

Ojalan torpanolkikattoinen ^navetta edusti vielä vanhaa. Siinä oli^tosin joikkunat, mutta perin pienet^javähän valoa sisään päästävät. Navetan edusta oli poutasäälläkin pehmeä ja^muuttui sateella niljakkaaksi, kirpeästi lannalta tuoksahtavaksi liejuksi. Kallistunut aita erotti nurmeakasvavan miespihan karjapihasta mutta eipeit- tänyt sitä pihassa käyskentelevän Frans-isännän katseelta. ^Kuva

J.

mat.

joenparillekymmenelle hevoselle^{niitätarjottiin} vuosittain huomattavan^runsaasti: vuosikymme- nen lopulla keskimäärin tynnyriä vuo- dessa, eli kullekin hevoselle varattiin suunnil- leen parin tynnyrin vuotuinen kauramäärä. Kun Vuojoen ja Lavilan ^riihissä puitiin vuosittain noin 210 tynnyriä kauroja, ^hevoset saivat ^sa- dosta vajaan viidenneksen. ^Kartanon naudoille syötettiin ^vuosittain kymmenkunta tynnyriä ruista jakahdeksan ^{ohraa. Kun} nautojaoli kes- kimäärin ^142, kullekin riitti kaksi kapallistaru- kiita japuolitoista ohria. Määrä on ^vähäinen, mutta on huomattava, että viljaa syötettiin eli- koille vain sisäruokintakautena.²²³

Vasikoille varattiin ^myös jonkinverran niin ruista kuin ohraakin, ja sikoja pyrittiin lihotta- maan syöttämälläniille useitatynnyrillisiäruis-

ta, ohraa jakauraa: kahdeksaa sikaa japorsasta saivatkin vuoden mittaan neljä japuoli tynnyriä rukiita, pari ohria ja neljä kauroja. 1820-luvun

lopun laskelmien mukaan kartanoiden ^kolmel- lekymmenelle vasikalle juotettiintalvikuukau- sien aikana maitoa keskimäärin 2 051 ^kannua

(noin 5 300 ^{litraa, 177} litraa/vasikka).²²⁴ Karjanhoidon tehostuminen edellytti ^myös tehokasta karjatautien vastustamista. Talonpo-

jat^oli ensiksi saatava vakuuttuneiksi ^siitä, ettei sairauksia tullut salata eikä^ruttoon kuolleiden

LEHMIEN NIMET

Eurajoen laitumilta ei kutsuttu 1820-luvulla^Man- sikkeja, Muurikkeja ja Helunoita. Iltalypsyn ai- kaan kaikuivat aivan toiset nimet, yleisimmin Kirjo, Lauko, Rusko, Kyytö, Tähdike, ^Valko, Punike, Manso, Liinike, ^Kukkanen, Hertta, Kri- mo, Papuke, Hallo, Punakorva, Suvike ja Sitruu- na. Usein huhuiltuja olivat myösMustike,Lehdi- ke. Muusa, Liinu, Krona, Nisuke, Omena, Kai- lo, Ristike, Helmike, Rusike, Sipuke ja Hertuke.

Käytettyjä mutta harvinaisia olivat Peppagra- na, Vilike,Kejo, Merike, Pilkonen, Luiko, Me- sike, Musto, Cocka, Porike, Heimari, Vinna, Vilpu,Kroniko, Hahdike, Blomma, Helko, Kau- nike, Marjanen, Pleiku, Mamsell, Lillarosa, Keisti, Furstinna, Nuti, Netta, Vähäkyytö, Iso- finni, Vähäfinni, Koruke, ^Ruusu, Fikuna, Tripu- ke, Helmera, Pomeranssi, Rungo, ^Nunna, Man- sike. ^Manteli,Dockarosa ja Valmike.

VETOJUHTIEN NIMET

Maamiehen oli pystyttävä komentelemaan myös auran eteen valjastettua härkäparia. Jokai-

selle härälle oli tämän vuoksi annettava oma ni- mi. Hevosilleen eurajokelaiset eivät sitä vastoin näytä 1800-luvun alussa nimiä ^{antaneen, vaan} hevoset erotellaan pelkän värin mukaan ruskei- siin, punaisiin ja mustiin tammoihin tai ruuniin.

Yleisimpiä härkien nimiä olivat Hallio, Hiilo, Kilpo, Kirimus, Koivi, Kyti, Pukale, ^Puno, Tammio, Tähtiö ja Visso. Usein käytettyjä olivat lisäksi Hirvo, Junkkari, ^Keho, Luiko, Peura ja Taulio. Harvinaisiin nimiin kuuluivat Baron.

Björn, Huiting, Jauho, Kaleva, Krenkku, Kreivi,

Kuoho. Luistan, Möhär, ^Saksa, Vähäkyti jaTar- vo.

Kartanon hevosilla oli kuitenkin selvät nimet.

Kun patooni O.W.Klinckowström muutti perhei- neen Vuojoelle, kartanoon hankittiin joukko^rat- suhevosia. Niiden nimet olivat ajankohtaisia ja osoittavat herrasväen seuranneen tarkoin maail- man tapahtumia; Beskalären, Cosacken, Lisa, Blacken, Napoleon. Wellington, Monarchen.

Dockan. Bocken, Brunte, ^Anna, Lilla ^Svarten, Svaroff, Snurran, Prinsessan, Maja,Bolivar, Fu- xen, Pruni, Mallinka ja Biskopinnan

eläintenlihoja javuotia myydä. Kun Eurajoella raivosi kesällä 1771 paha, yli pari sataa nautaa tappanut ruttoepidemia, kaikki talonpojat eivät välittäneet määräyksistä vaan nylkivät ensin kuolleet lehmät jahautasivat lihat ^{vasta tämän} jälkeen.Koska ^menettely uhkasi levittää epide- mian entistä laajemmalle, vuodat nylkeneiltä kannettiin kymmenen hopeatalarin raskaat ^sa- kot.²²⁵ Kruununvouti ^joutui kuitenkin vielä

1840-luvulla tähdentämään kunnollisen lääkin- nän merkitystä. Eurajoellasiitä saatiinkinhyviä tuloksia vuonna 1845, kun paikalle kutsuttu eläinlääkäri sai ^uhkaavalta näyttäneen ja ^Huh- dankylässä ⁴⁰ nautaatappaneen taudin nopeas-

ti kuriin. Hän määritti taudin pemarutoksi ja antoi väestölle hyvän esimerkin sekä lääkinnän mahdollisuuksista että huonon rehun vaikutuk- sista^-taudin aiheuttajanaoli^nimenomaan huo- nostikorjattu rehu.²²⁶

Vasikoiden hoito oli kartanoissakin pitkään huonolla tolalla. Niinpä vielä vuosina 1813-

1817 syntyneistä 406 vasikasta tallaantui tai kaatui kuoliaaksi 249 eli lähes kaksi kolmas- osaa. Kartano ei ^hyötynyt kuolleista vasikoista millään ^tavalla, se ei ^saanut niistä lihaa eikä edes kunnon vuotia myytäväksi. Teurastetta- vaksi liikeni vain joka kymmenes jakartanoon

jäi jokaviides vasikka.²²⁷

METSÄTALOUS

Metsävarat ja metsänomistajat

Rannikkopitäjien metsät olivat esivallan vakaan käsityksen mukaan tuhoutuneet suureksi osaksi jo 1600-luvun ^aikana, vankat ^masto- jatukki- puut olivat harvinaisiaja^metsät sanomattoman

huonokuntoisia. Paikallinen väestö asettui mo- nissa tapauksissa, ja ainakin verollepanoja tai katselmuksia toimitettaessa, samalle kannalle.

Niinpä kunEurajoen Kirkonkylä pantiin verolle vuonna ^1727, metsät todettiin hakatuiksi. Niis- tä saatiinkylläriittävästi lehdeksiäkarjalle, ha- vuja ^lannan jatkeeksi ja^{aidaksia, mutta}ei ^muu-

ta. Samaan jakokuntaankuuluvan Kaukonpie- len asujanoli katselmusmiesten mukaan hankit-

tava jopa rakennuspuunsa Lapin puolelta run- saan puolentoista peninkulman takaa.²²⁸

Kirkonkylän ja Kaukonpielen metsättömyy- den valittaminen olitarkoituksenmukaista, saa- tiinhan vero näin pienenemään. Mutta kun La- pijoen talonpojat väittivät 1720-luvulla. ettei kylän metsistä löytynyt enää edes lehdeksiä ja havuja, valitukseen ^{on syytä} suhtautua vaka- vasti. Lapijokelaiset eivät pyrkineet verojen alentamiseen vaan suunnittelivat pelkästään ti- lapäisen avun pyytämistä kuninkaalta. Mutta koska nimismiespiirin alueella ei ollut^kruunun, kihlakunnan tai pitäjän yhteismaita, apua ei

saatu.

Metsien huono kunto johtui monen aikalai- sen mukaan pääosin niiden yhteisomistuksesta, sillä mitäpä yhden talonpojan kannatti säätää, jos toinen kaatoi sumeilematta parhaat puut.

Vuojoeninspehtori valittikin, etteivät eurajoke- laiset korjanneet kuivuneita jakaatuneita puita vaan hakkasivat aina polttopuita noutaessaan

suuria ja terveitä ^kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Kun he jättivät lehdeksien ^tai havujen ottoa varten kaatamansa ^{rungot maahan makaamaan,} esimerkiksi Kainun metsissä lojui ^1780-luvun

lopulla puita niin, _että karjan laiduntaminen häiriintyi. Kun metsistä haettiin vuohien ravin- noksi nuoria mäntyjä jakarsitut rungot jätettiin sikin sokin sinne tänne, metsät eivät uusiutu-

neet riittävän nopeasti. Käräjät saattoivat kui- tenkin vain tähdentää talonpojille metsien mer- kitystä kansallisena rikkautena jakorostaa ^nii- den säästäväisen käytön merkitystä; Kainun lampuoteja inspehtori _pystyi tosin kovistele- maan uhkasakoilla.²³⁰

Vuojoen inspehtori ei ollut kuitenkaantäysin oikeassa, kun hän luonnehti eurajokelaisia su- ruttomiksi metsän haaskaajiksi. Talonpojat ^ha- vaitsivatkylläkotometsien hupenemisen japyr- kivät vaikuttamaan ^asiaan mutta eivät olleet toimissaan johdonmukaisia vaan tekivät ^pää- töksensähyvinkin lyhytnäköisesti. Tämä näkyy erityisen hyvin Lapijoen jakokunnassaeli kylis-

sä, joiden metsät olivat kaikkein huonoimmat.

Koska muu ei auttanut, osakkaat päättivät vuonna 1755 kieltää ^hakkuut. Kotitarpeiksi puita sai ottaa, ei myytäväksi.²³¹ Metsät saivat olla _muutaman vuoden ajan rauhassa, mutta kun ne olivat osakkaiden mukaan kasvaneet vuoden 1761 syksyyn ^mennessä jopaliiankin tiheiksi, sopimus purettiin. Lapijokelaiset halu- sivat^{kuitenkin estää} uudet raiskaukset ^jaasetti-

vat hakkuille selkätrajat; täyden manttaalin tila sai veistää vuosittain myyntiin 800 lehteriä ^ja hakata kahdeksan syltä halkoja.²³²

Lapijokelaiset näyttävät arvioineen rajoitus-

ten merkityksen väärin, koskapa he joutuivat jo vuonna 1768 esittämään hakkuiden^uuttakieltä- mistä. ^Kun Lapijoen Laurin isäntä lautamies Matti Matinpoika ehdotti ^vielä, että kuusi- ja mäntypuita ei saisi käyttää laisinkaan poltto- puiksi, hänen väitteensä metsien ehtymisestä vaikuttaa hyvin uskottavalta.²³³ Tätä kieltoa käräjillä ei ^kumottu, eikä sitä voinut myöhem- min niin vain unohtaakaan, olihan jakokunnan osakkaana sekä Vuojoenkartano että Eurajoen nimismies, kummatkin ^uutteria metsien käytön valvojia. Kun muutamat talonpojat syyllistyivät

Tilakoko vaihteli huomattavasti kylästä toiseen. Ilavaisissa pellot, niityt jametsät olivat kaikkea pienimmät, Kuivalahden tiloilla oli^runsaastimetsiä. Taipaleessataas niittyala erottuimetsiä

suurempana.

kesällä 1774 puiden myymiseen raumalaisille ja joutuivat käräjillä vastaamaan teostaan, he eivät viitanneet sopimuksen turhuuteen tai omaan huonomuistisuuteensa vaan kertoivat

antaneensa puut raumalaisille ilmaiseksi, kor- vaukseksi näiden tekemistä palveluksista. Kos- ka he eivät saaneetrahaa, he eivät syyllistyneet metsän myyntiin!²³⁴

Isojako lopetti metsien turmiollisena pidetyn yhteisomistuksen^- tähänperustuen lapijokelai-

set pyrkivätkin vuonna 1786 jouduttamaan isonjaon toteuttamista.²³⁵ Kun maanmittari kä-

vi mittaamassa ja arvioimassa eurajokelaisten

maat, metsiä pidettiin yleensä alaltaan ^riittävi- nä. Irjanteen jakokunnassaoli tosin havaittavis-

sa, että Kainun ja Mullilan kotometsät olivat pienet jahakatut. Irjanteen jaHuhdan talonpo- jilla oli sen sijaan hyvät kotometsät, ja jako- kunnalla kokonaisuudessaan runsaasti yhteisiä takametsiä.²³⁶ Suurimmillaan yksityisten tilo- jenmetsät olivat Kuivalahdella, siellä ^kullekin riitti keskimäärin 705tynnyrinalaa ^{(345 hehtaa-} ria). Myös ^Kainun, Irjanteen, Kaukomäen ja Sydänmaan tiloille liikeni ^{laajahkotmetsämaat;}

Taulukko ^24; Eurajoen kylien isonjaon aikaiset metsäalat.

Kylät Metsäala Metsää/tila

Auvi 961:23 ^{240: 6}

Hankkila 290:27 58: 5

Huhta 1 273:25 212: 6

Ilavainen 184:- 46:-

Irjanne 235:15 323:17

Kainu 3 789: 6 378:29

Kaira 94: 5 94: ⁵

Kaukonpieli 248:12 248:12

Kaukomäki⁺

Sydänmaa 5 354: 9 334:20

Kirkonkylä 3 992:27 249:18

Koivuniemi 964: 3 241:-

Kuivalahti 7 759:13 705:13

Köykkä 60:13 60:13

Lapijoki 1427:15 118:30

Lavila ^448:17 448:17

Linnamaa 641:11 160: 5

Lutta+Rikantila 1 480:23 164:17

Mullila ¹ 587:27 ^226:27

Olkiluoto 1 484:- ^~

Orjansaan 251:12

Pappila ^965; 6 965: 6

Saari 620: 7 ^103:12

Tahkoniemi 185:28 185:28

Taipale 287; 8 71:26

Tarvola 719:31 359:23

Vuojoki 1 705:10 1 705:10

Väkkärä 202: 8 202: 8

Yhteensä 37 215:29 260: 8

Lähteet:TMK jaTMAEurajoen isojakoasiakirjat.

Häväisten, Hankkijan, Köykän, ^Kairan, Taipa- leen jakoko Lapijoen jakokunnanmetsätolivat sitä vastoin pienehköt ^- tämä selittää hyvin ^ta- lonpoikien aiemman huolen. (Taulukko 24)

Eurajoen metsien keskittyneet omistussuh-

teet tulivat isonjaon jälkeen näkyviin erittäin selkeästi. ^{Jos otetaan} huomioon vain ne kylät,

joidentilakohtaiset metsäalat olivat keskimää- räistä ^suuremmat, tarkasteltavaksi tulee 36 ^% tiloista mutta 62 ^% metsistä. Mutta jos^otetaan huomioon omistussuhteet, yhden omistajan ^-

Vuojoen^- hallussa havaitaan olleen ^lähes puo- let (42 ^%) Eurajoen metsistä. ^{(Taulukko 24)}

Suot, kalliot ja ^muut hyödyttömät ^alueet luettiin isoajakoa toimitettaessa joutomaiksi.

Niitä ei ^otettu huomioon maita jaettaessa^vaan ne jätettiin yleensä ympäröivän metsämaan saa- jalle, vain suurimmat ^suoalueet saatettiin jättää edelleen yhteisiksi. ^Huhdalla jäi jakamatta 1 270 tynnyrinalaa etupäässä Lastensuon, Huh- dansuon ja Isokakkurjärven ^alueella, mutta Sy- dänmaassa jaKaukomäessä päädyttiin Lammi- suon jakamiseen tilojen manttaalilukujen mu- kaisessa ^suhteessa, suon keskellä olevia Kau- ko- ja Korpijärviä ei tosin otettu mukaan pinta- aloja laskettaessa. Mullilassa jokivarrenvierei- nen Lammisuohon rajoittuva 328 tynnyrinalan Isosuo jaettiin^vasta vuonna 1853.²³⁷

Kasvullinen ^metsämaa jyvitettiin pellon ja niityn tapaan, mutta isojakoasiakirjoihin ei merkitty hyvän jahuonon metsän määrää. Kun Vuojoen ja alustalaisten metsät luokiteltiin

1800-luvun puolella, hyvää ja huonoa ^metsää oli kutakuinkin yhtä paljon, hyvää 49 ^% ja huonoa 51 ^%.238

Metsien käyttöä koskevat riidat eivät ^päätty-

neetisonjaon toimittamiseen. Uuden käytännön muistaminen osoittautui aluksi vaikeaksi. Niin- pä rikantilalaiset valittivat vieraiden käyvän turhan usein heidän metsissään tukkeja kaata-

massa, eivätkä kirkonkyläläisetkään näyttäneet kunnioittavan vahvistettuja rajoja vaan kävivät pappilan puoleissa metsissä halkoja hakkaa-

massa.²³⁹ Rajat painuivat kuitenkin hiljalleen ihmisten ^mieliin, eikä eurajokelaisen talonpo- jantarvinnut ^1800-luvunalussa ^{muistuttaa enää} naapureitaan rajalinjojen olemassaolosta.

Eurajoen perintötilalliset saattoivat isojako- toimitusten päättymisen jälkeentehdä metsissä mitä ^{mielivät, kaataa} puita myyntiin tai olla kaatamatta. Rälssilampuotien oikeuksia ^jaotei- vät muuttaneet. Kullekin rälssitilalle osoitettiin vain sille kuuluvat ^{metsät, mutta} lampuoti sai hakata niistä vain kotitarvepuunsa, ^muutoikeu-

Kuiva kangas, paikoin korkeuksiin nousevat pylväs- katajat tai maata viistävätmatalat pensaatluonneh- tivat Kuivalahden kylämaisemaa ^- ja tällaisiksi kruunu pelkäsi talonpojan hakkaavan kaikki metsän- sä. Kuva K. Jalonen 1986.

det maanomistaja eli Vuojoenherrasväkipidätti itsellään.^Kartanon alueellakäytäntö jatkui^näin ollen ^ennallaan, ja inspehtori ja metsänvartija pitivät tiukasti silmällä lampuotien toimia. ^Kun lampuodit käyttivät lyhytnäköisesti polttopuiksi kaiken tilojen lähimetsissä kasvavan ^koivun, inspehtorin oli lopulta vuonna 1812 kiellettävä koivun kaato kotitarpeiksi ja^asetettava kieltoa

uhmanneille kahden riksin sakot.²⁴⁰

Pahimpia huolten aiheuttajia olivat kuitenkin kylien itselliset. Heidän ^toimistaan oli valitettu jo vuosikymmenien ajan. 1750-luvun puolivä- listä lähtien kirkossa ^oli tavan takaa luettu kuu-

lutuksia, joissaitsellisiä kiellettiin ¹⁰kuparita- larin sakon uhalla kaatamasta ^kylien metsistä tukkeja, hakkaamasta halkoja tai hakemasta ha- vuja jalehdeksiä.²⁴¹

Isojako ^ei itsellistentapoja muuttanut, vaan kartanon metsänvartija joutui jatkuvasti ^puuttu- maan laittomiin hakkuisiin. Hän oli monasti ^tu- kalan ^{tehtävän edessä,} syytettyjen kertomukset olivat vaikeasti kumottavia jatodisteiden etsi- minen hankalaa. Inspehtori Lars Demoen ha- vaitsi tämän karvaasti vuoden 1788syyskäräjil- lä. Hän syytti niillä ^muuatta panelialaista pui- den kaadosta Tokimaan metsästä. Syytetty myönsi käyneensä alueella muttavain ajamassa takaa ilvestä. Kun se pakeni Tokimaan puolel- le, metsästäjä seurasi saaliin ^perässä. Lopulta ilves kiipesi korkeaan puuhun eikä tullut ^alas, vaikka mies ravisti puuta voimainsa takaa.

Koska ilves oli^saatava eikämuu näyttänyt aut- tavan, mies ryhtyi kaatamaan puuta ^- jatämän vuoksi hänet oli nyt syyttä ^suotta haastettu ilki- vallan tekijänä käräjiin! Koska kukaan ei ollut nähnyt ^{ilvestä, mutta} ei liioin havainnut miehen kuljettaneen puuta metsästä poiskaan, inspehto- rin ja syytetyn väitteiden todentaminen oli

mahdotonta.²⁴²

Kartano pyrki lopettamaan luvattomat hak- kuut ankarin ^sakoin, lupailipa se 1820-luvun alussa ilmiantajille tuntuvia palkkioitakin.²⁴³ Mikään ei ^näyttänyt kuitenkaan auttavan. Met- sänvartija teki työnsäkaikin puolin tunnollisesti ja haastoi käräjiin kaikki pieniinkin ilkitöihin syyllistyneiksi epäillyt, vuonna 1853 esimer- kiksi ^erään itsellismiehenvajaan kahden metrin mittaisen mäntytukin varastamisesta. Syytetty kertoi korjanneensa vain tuulenkaataman puun eli käyttäneensä hänellesuotua oikeutta.^Koska metsänvartija ei kyennyt ^{näyttämään} varkautta

toteen, syytetty pääsi pälkähästä eikä joutunut maksamaan vaadittua 36 hopearuplankorvausta 25 kopeekan arvoisesta tukista eli ^korvaamaan tukkia 144-kertaisilla sakoilla.²⁴⁴

Metsävarkaudet olivat yleisiä myös pappilan