Eurajokelaisten omistamien laivojen lukumää-rästä ja omistussuhteista voidaan 1700-luvun
ajalta esittää vain joitakin satunnaisia tietoja.
Ne viittaavat veneiden varustamiseen sekä pa-rin kolmen osakkaanettä kokonaisten kyläkun-tien voimin. Mikäli kyseessä oli muutaman
miehen yhtiö, osakkaiden ei välttämättä
tarvin-nut olla edes samasta kylästä. Kirkkoherra Sa-muel Homaeus liittoutuikin 1720-luvulla
Irjan-teen Mustapään kanssa, jasamankaltaiseen
rat-kaisuun päätyivät 1740-luvulla Kuivalahden Tiivolan jaJusolan isännät.19
Häväisten rannassa kerrottiin käyvän 1780-luvun alkupuoliskolla neljä lapijokelaisik-si mainittua kuuttia. Yhden osakkaina olivat Antti Raunela jaJaakolan Samuel Rikström se-kä Lutan Antti Hulola ja Tarvolan Isoperen Matti jaKustaa. Kylän toinen vene kuului
Biri-län jaLaurin isännille sekä Väkkärän yksinäis-tilaa asuvalle nimismies Martin Höckertille ja
Sydänmaan Yrjölän Tuomas-isännälle, kol-mannen omistajina olivat Haudan rusthollari sekä Tahkoniemen asukas jaSorkan Heikki Ju-honpoika ja neljännen Haudan rusthollari ja Lapijoen Jaakolan Jaakko Rikström. 20
Tällais-ten muutaman osakkaan laivojen lisäksi
Eura-joella oli 1770-luvulla suurehko Tarvolan Iso-peren, Sydänmaan Malon, Nikulan, Yrjölän ja Heikkilän, Irjanteen Kaupin ja Kohnan, Kau-komäen Hakulan ja Auvin Isoperän yhteisesti omistama kuutti.21
Laivojen määrää koskevat tiedot käyvät 1800-luvun puolella aikaisempaa paremmiksi.
Kirkon tilikirjoissa mainitaan onnellisen kotiin-paluun jälkeisen rahalahjan maksajina vuoden
1780-jälkeen seitsemän laivaa: Eva ja Nya Eva
1780-luvulta, Felix, Hvita gåsen, Johannes ja Herman 1810- 1820-luvuilta jaDufva 1820-lu-vulta - kaikki Kuivalahdelta.22 Kun talonpoi-kaispurjehtijoiden oli vanhan valtioyhteyden vuonna 1809 päättyessä poikettava Tukholman matkallaan jossakin tullikamarissa - lähinnä kysymykseen tuli Degerby -, tullitileistäon
tä-mänjälkeenpoimittavissa eurajokelaisia laivoja koskevat maininnat. Tukholmassa kävi niiden mukaan vuosina 1815-1831 yhteensä
neljätois-ta eurajokelaista laivaa.23
Tukholmaan purjehtivien eurajokelaisten lai-vojen määrä pysyikoko 1810-luvun lopun kah-deksana. Kun Tukholman purjehtijoille Hami-nan rauhansopimuksessa suodut erityisoikeudet päättyivät vuoden 1818 alussa ja talonpoikais-purjehtijat joutuivat maksamaan Ruotsissa tul-lia, purjehdusinto väheni ja laivojen määrä kääntyi yleisesti laskuun.24 Eurajoella purjeh-duksensa lopetti vain Lilla gåsen jasekin vasta
1820-luvun alussa. Mutta kun Alexander ja Dufva tekivätvuonna 1827 viimeiset matkansa jaTukholmaan läksi enää viisi kuivalahtelaista kaljaasia, laskusuhdanne heijastui jo
Eurajoel-lekin.25
Eurajokelaisten omistamien laivojen määrä väheniedelleen 1830-luvun aikana. Niinpäkun nimismiehenoli senaatinkäskystä luotetteloita-va vuodesta 1842lähtien kaikki talonpoikien ja säätyläisten omistamat yli viisi lästiä kantavat alukset, Eurajoen ensimmäiseen luetteloon merkittiin vain Vuojoen 85 lästin kaljaasi Skyndahem. Kuivalahden Jusolan isäntä tuli
mukaan seuraavana vuonna uudella Svarta gå-sen kaljaasilla. Jusola möi aluksensa talvella
1844, mutta Kustaa Neulan vuonna 1843 ra-kennuttama Välgången piti laivamäärän kahte-na. Seuraavina vuosina Eurajoen luetteloituun laivastoon kuuluvien alusten määrä vaihteli kahdesta kolmeen.
TalonpoikaspurjehtijoilleKrimin sodan aika-na suotu oikeusrahtien ottamiseen ei vielä
sota-vuosina lisännyt Eurajoen laivojen lukumäärää.
Mutta kun sota loppui vuonna 1856 ja maan talouselämä sekä sen myötä myös merenkulku elpyvivät nopeasti26, eurajokelaisetkin innos-tuivat hankkimaan uusia laivoja. Vuonna 1856 liikenteeseen lähti neljä alusta, Vuojoen karta-non Albert jaSofia sekä Kuivalahden Murusen, Jäpölän, Jusolan ja Neulan Eroja sekä saman kylän Vanha-Tyrjyn omistama Johannes. Kun sotaa edeltäneenä aikana purjehtinut Svala oli edelleen mukana, eurajokelaisten laivojen mää-rä nousi viiteen. Eroja haaksirikkoutui
kuiten-kin keväällä 1859. Kun Johannes lopetti kul-kunsa vuoden 1861 jälkeen,merellä oli purjeh-duskaudella 1862 ainoastaan kaksi eurajoke-laista laivaa, VuojoenSofia jaSvala. Juho Pih-lauksen vuonna 1863 varustama 20 lästin kuu-nari Bytingen toi kuivalahtelaiset parin vuoden
tauon jälkeentakaisin janosti pitäjän laivamää-rän kolmeen. Ja kun Juho Uusi-Tyrjy aloitti
vuonna 1864 purjehduksen 29 lästin kaljaasi Marsilla, Kuivalahdellaolikaksi luetteloitavak-si kelpaava alusta.27
Eurajoen purjehdus muutti selvästi
luonnet-taan 1700-luvun viimeisen neljänneksen ja 1800-luvun alun vuosina; kun laivoja oli ensin mainitun aikajakson alussa vielä useissakylissä ja erityisen paljon Lapijoella, myöhemmin pur-jehdus keskittyi enimmäkseen Kuivalahdelle.
Sydänmaan, Kaukomäen, Tarvolan, Irjanteen jaAuvin isännät näyttävät lopettaneen purjeh-duksen kylien yhteisen kuutin haaksirikkoon syksyllä 1774.2X Vuosisataisia perinteitä pitivät Kuivalahden ulkopuolella 1800-luvun alussa
yllävain Hankkilan Juurus jaHeikku sekä Tah-koniemen isännät, ja näidenkin Tukholman
matkoistaon viimeinen tieto toukokuun lopulta vuodelta 1822. Myöhempi muistitieto kertoo kylän purjehduksen päättyneen jolloinkin
vuo-den 1830-tienoilla.29
Kuivalahdella merenkulkijoina, laivureina ja mitä ilmeisimminmyös laivojen osakkaina, oli-vat 1800-luvun alusssa kaikkien tilojen isännät.
Jaakkola, Hannula jaKylänpää hylkäsivät van-hat perinteet, mutta muut jatkoivat 1840-luvul-le puo1840-luvul-lel1840-luvul-le. Tiivola jätti merenkulun kuitenkin hyvin nopeasti, sillä Albinus oli liikenteessä vain vuoden 1846 ja Kustaa Vanha-Tiivolan Paraisilta ostama 5 lästin kuutti Tellus vuoden
1859. Murusten, Jäpölän ja Jusolan toiveet ka-riutuivat Frojan haaksirikkoon, jotenvain Tyr-jyn. Neulan jaPihlauksen isännätjatkoivat me-renkulkua 1860-luvun puolelle.
Vuojoen kartanolla oli 1700-luvun puolella jatkuvastivähintään yksi, mutta ajoittain kaksi-kin laivaa. Kun paroni O. W. Klinckowström
muutti kartanoon, hän hankki sinne kaksi
lai-vaa, antoi toiselle suomenkielisen nimen
Mi-nun lapseni jakastoi toisen vaimonsa mukaan Sara Fortunaksi. Kumpikin kulki merillä 1830-luvulle saakka. L. M. Björkenheimin isännyysaikana Vuojoella oli kuusi laivaa, Skyndahem, Svala, Sofia Charlotta, Sofia, Al-bert ja Vuojoki. Yhfaikaisesti kartanon nimis-sä purjehti tavallisesti kuitenkin vain kaksi alusta.
Purjehdukset
Eurajokelaiset läksivät ensimmäiselle purjeh-dukselleen tavallisimmin toukokuun viimeisen viikon aikana jaennättivätDegerbyn tullikama-rille useita viikkoja varsinaissuomalaisia ja noin viikkoa luvialaisiamyöhemmin. Matkalle varustautuminen alkoi kuitenkin tuntuvasti
ai-Eurajokelaisten laivat Kaljaasi Minun lapseni Kaljaasi SaraFortuna Kaljaasi Johannes
Kaljaasi Hvitagåsen
Kaljaasi Lilla gåsen Kaljaasi Troman
Kaljaasi Felix
Kaljaasi Primus Kaljaasi Herman Kaljaasi Dufva
Kaljaasi Clara Kaljaasi Alexander Kaljaasi Mariana
Kaljaasi Fortuna Kaljaasi Skyndahem
Kaljaasi Svala
SofiaCharlotta
Kaljaasi Albert Kornetti Sofia
Omistaja Vuojoen kartano, liikenteessä vuosina 1815-1831, yhteensä 53 mat-kaa Tukholmaan. Laivurina Taipaleen Unginisäntä, perämies Samuel Sjövall.
Omistaja Vuojoenkartano, liikenteessä vuosina 1815-1831, yhteensä 55 . lat-kaa Tukholmaan. Laivurina Olkiluodon torppari, perämies Matti Grönström.
Omistajat; Matti Jaakkola, Erkki Jaakkola, Mikko Hannula Kuivalahdelta. Lii-kenteessä vuosina 1815-1828, yhteensä 44 matkaa Tukholmaan. Laivureina
Jaakkolan, Hannulan ja Tyrjyn isännät.
Kuivalahdelta, liikenteessä vuosina 1815-1819, yhteensä 14 matkaa, kuljetti myös rahtia Raumalta, Porista ja Uudestakaupugista Tukholmaan. Laivureina Kuivalahden Hannulan isäntä ja Mattilan torppari.
Kuivalahdelta, liikenteessä vuosina 1818-1829, yhteensä neljä matkaa Tukhol-maan.Laivureina Kuivalahden Hurustenja Jäpölän isännät.
Omistajat Samuel Tiivola ja Matti Kylänpää Kuivalahdelta. Liikenteessä vuosi-na 1815-1824, yhteensä 25 matkaa Tukholmaan. Laivureina Kuivalahden Tii-volan,Kylänpään ja Jäpölän isännät.
Omistajat Juho Pihlaus, Juho Jusola, JuhoHannula, Juho Jäpölä. Liikenteessä vuosina vuosina 1815-1824, yhteensä 34 matkaa Tukholmaan. Laivureina omistajien lisäksi HurustenjaKylänpään isännät.
Omistajat Hankkilan jaTahkoluodon isännät. Liikenteessä vuosina 1815-1822, yhteensä 21 matkaa Tukholmaan. Laivureina isännät.
Omistajat Tiivola, Neula, Tyrjy Kuivalahdelta. Liikenteessä vuosina 1815-31, matkoja yhteensä 51 matkaa Tukholmaan. Laivureina isännät.
Kuivalahdelta, liikenteessä vuosina 1823-1826, yhteensä kahdeksan matkaa Tukholmaan. Laivureina Kuivalahden Hurusten ja Jäpölän isännät ja pojat.
Liikenteessä vuonna 1822, yksi matka Porista Tukholmaan. Laivurina Samuel Rikström.
Kuivalahdelta, liikenteessä vuosina 1825-1826, yhteensä viisi matkaa
Tukhol-maan,Laivurina Pihlauksen isäntä.
Kuivalahdelta, huom. samanniminen ja Ringbomin ohjaama laiva mainitaan aiemmin Luvialta. Liikenteessä vuosina 1826-1831, yhteensä kuusi matkaa Tukholmaan.Laivureina Kuivalahden itsellismiehet.
Liikenteessä vuosina 1829-1831, yhteensä yhdeksän matkaa Tukholmaan. Lai-vureina Kuivalahden HannulajaMattilantorppari.
OmistajaL. M. Björkenheim, 85lästiä, rakennettu vuonna 1832. Liikenteessä vuosina 1842-1851, purjehti Pohjanmaalta ja Vuojoelta Tukholmaan, Tur-kuun, Tallinnaan. Helsinkiin ja Vaasaan. Lastina etupäässä viljaa, halkoja ja malmia.
OmistajaL. M. Björkenheim, 35lästiä, rakennettu vuonna 1848. Liikenteessä vuosina 1848-1864, matkat ja lastit kuten edellä.
Omistaja L. M. Björkenheim, 92 lästiä, rakennettu vuonna 1849. Rahtiliiken-teessä vuosina 1849-1850. Koska omistajalla oli porvarioikeudetPorissa, alus purjehtimyös Pohjanmeren ulkopuolisilla vesillä.
OmistajaL. M. Björkenheim, 55 lästiä,rakennettu vuonna 1855. Liikenteessä vuosina 1856-56, myyty Raumalle vuonna 1857.
OmistajaL. M. Björkenheim, 55 lästiä,rakennettu vuonna 1855. Liikenteessä vuosina 1856-1866. Matkoja Turkuun, Tukholmaan ja Pohjanmaalle, mutta vuonna 1857myösPietariin, Tallinnaan ja Riikaan.
Kornetti Vuojoki Omistaja L.M.Björkenheim, 42 lästiä, rakennettu 1864. Liikenteessä vuosina 1865-1869, matkojaTukholmaan, Turkuun,Riikaan jaPohjanmaalle.
OmistajaL. M.Björkenheim, 87 lästiä,rakennettu vuonna 1868. Liikenteessä vuosina 1868-1868, matkojaTukholmaan, Turkuun,Pohjanmaalle, Kieliin.
Omistaja Juho JuusolaKuivalahdelta, 19 lästiä rakennettu vuonna 1843. Lii-kenteessä vuosina 1843-1844, matkoja Tukholmaan, rahdinajossa Uudenkau-pungin ja Helsingin välissä.
Kornetti Orpana Kaljaasi Svarta Gåsen
Kaljaasi Välgången Omistaja Kustaa NeulaKuivalahdelta, 41 lästiä, rakennettu vuonna 1843. Lii-kenteessä vuosina 1844-1846, myyty kihlakunnan ulkopuolelle vuonna 1846.
Matkoja Tukholmaan javuonna 1846 Saksaan.
Kaljaasi Albinus Omistaja Isak Tiivola Kuivalahdelta, rakennettu vuonna 1846. Liikenteessä vuonna 1846, myytiin talvella 1847 kihlakunnan ulkopuolelle. Matkoja Tuk-holmaan.
KaljaasiFroja Omistajat Isak Murunen.Kustaa Neula, Juho Jusola ja Juho Jäpölä Kuivalah-delta, 34 lästiä, rakennettu vuonna 1846. Liikenteessä vuosina 1856-1859.
Haaksirikkoutui Ahvenanmerellä keväällä 1859. Matkoja halkolastissa Tukhol-maan, Turkuun ja Helsinkiin.
Kaljaasi Johannes Omistaja Kustaa Vanha-Tyrjy Kuivalahdelta, 27 lästiä, rakennettu vuonna 1845 Kuivalahdelta. Liikenteessä vuosina 1856-1861.myytiin Turkuun vuonna 1862. Matkoja halkolastissaTukholmaan, Turkuun ja Helsinkiin.
Omistaja Kustaa Vanha-Tiivola, 5 lästiä, alus ostettu Paraisilta. Liikenteessä vuosina 1859-1860. Vuonna 1860 omistajaksi mainitaan jo luvialainen torppa-rinpoika Juho Ruuti.
Kuutti Tellus
Kornetti Bytingen Omistaja Juho Pihlaus ym, 20 lästiä, rakennettu vuonna 1851. Liikenteessä vuosina 1863-1868, liikennöi etupäässä kotimaan rannikolla, muttakävi vuon-na 1863 myös Riikassa ja myöhemmin Tukholmassa sekävuonna 1866 Saksas-sa.
Mars Omistaja Juho Uusi-Tyrjy Kuivalahdelta, 29 lästiä, rakennettu vuonna 1861.
Liikenteessä vuosina 1865—1868, vuodesta 1869 laivan omistajana on Luvian Luodon torppari. MatkojaTurkuun, Helsinkiin ja Tukholmaan.
Kornetti Maha Omistaja Samuli Murunen Kuivalahdelta, 43 lästiä, rakennettu vuonna 1866.
Vuonna 1866matka parrulastissa Lyypekkiin.
Delfm Omistajat Samuli Murunen ym Kuivalahdelta, 95 lästiä, rakennettu vuonna 1866. Vuonna 1866 matka Lyypekkiin puutavaralastissa. Vuonna 1867 laivan omistajaksi merkitään Luvian Pramin isäntä.
Kornetti Vandringsman Omistajat Samuli Murunen ym Kuivalahdelta, 52 lästiä, rakennettu vuonna 1843. Liikenteessä 1869, teki kolme matkaa puutavaralastissa Lyypekkiin.
Alus myytiin vuonna 1871 Taivassaloon.
Lähteet; Tiedoton vuosilta 1815-1831 poimittu Degerbyn tullikamarin tileistä ja vuodesta 1842 lähtien Ulvilan kruununvoudin pitämistä luetteloista.
kaisemmin, sillä laivattavat halot, lehterit, lau-dat jalankut sekä heinät olikuljetettava lastaus-paikoille jotalven rekikelien aikana.
Kaikkien 1810-1820-luvuillaDegerbyn tulli-kamarissa käyneiden eurajokelaisten ja luvia-laisten laivojen määränpäänä oli Tukholma.
Purjehduskausi kesti myöhään syksyyn. Talon-poikaiset laivurit poikkesivat menomatkalla Degerbyssä tavallisesti viimeisen kerran syys-kuun lopulla. Kartanon laivat olivat liikkeellä myöhempään jakävivät tullikamarilla vielä lo-kakuun puolella. Laivoja ei pidetty 1810-luvul-la turhan pantteina kotisatamissa vaan niillä purjehdittiin lähes yhtäjaksoisesti. Niinpä eura-jokelaistenkahdeksan laivaa teki vuonna 1815 keskimäärin 4,2 matkaa, ja vaikka purjehdus sittemmin hivenen taantuikin, useimmiten pys-tyttiin kuitenkin tekemään kolme matkaa Tuk-holmaan ja takaisin. Luvuissa näkyy hyvin vuoden 1818 alussa voimaan tulleiden mää-räysten vaikutus: eurajokelaisten matkat harve-nivat saman vuoden aikana javaikka purjehdus vuonna 1819vilkastuikin, 1820-luvullaei
pääs-ty kertaakaan vuoden 1815 tasolle javain
par-haimmillaan vuosien 1816-17 määriin. On kui-tenkin huomattava, että eurajokelaisettoipuivat muutoksesta paremmin kuin luvialaiset. (Tau-lukko 25)
Talonpoikaispurjehtijoiden oikeuksien laaje-neminen 1830-luvun alussa heijastui selvästi Eurajoelle jasai purjehtijatetsimään uusia koh-teita. Tukholma oli edelleen monen matkan määränpää, muttaentistä usemmin purjehdittiin myös kotimaan satamiin, ennen muuta Tur-kuun. Kruununvouti tilastoi vuosilta 1842-65 yhteensä 47 Turunmatkaa. Helsinki kävi sekin tutuksi, tehtiinhän sinne voudin tietojen mu-kaan neljätoista matkaa, eniten kuitenkin vasta
1860-luvun alussa. Vuojoen kartanon laivat purjehtivat kesän mittaan useita kertoja myös Uudellemaalle ja Pohjanmaalle. Ne eivät kul-jettaneetvälttämättä ainaVuojoen tuotteita, sil-lä laivoja käytettiin usein myös Björkenheimin omistaman Oravaisten ruukin
malmilaivauk-siin.
Aivan uusille vesille eurajokelaiset
uskaltautui-vat 1840-luvulla. Tiennäyttäjänä oli vuonna 1845 Kuivalahden Neulan Kustaa-isäntä. Hän
Taulukko 25: Eurajokelaisten jaluvialaisten Tukholmanmatkat vuosina 1815-1831 sekä
Eurajoel-ta Tukholmaan purjehtineidenvieraspaikkakuntalaisten matkat.
Vuosi Laivoja Matkoja Matkoja/ Luvial. Vieraiden Matkoja yht.
laiva matkoja matkoja
1815 8 34 4,2 39 10 83
1816 8 26 3,2 37 - 63
1817 8 27 3,4 34 2 63
1818 8 22 2,7 22 1 45
1819 8 27 3,4 12 9 48
1820 8 18 2,2 13 7 38
1821 7 21 3,0 7 8 36
1822 7 22 3,1 12 7 41
1823 7 17 2,4 12 10 39
1824 7 24 3,4 25 12 61
1825 6 20 3,3 18 5 43
1826 7 20 2,9 14 7 41
1828 5 14 2,8 13 6 33
1829 5 13 2.6 11 1 25
1830 5 12 2.4 9 5 26
1831 5 11 2.2 5 6 22
Huom. Vuotta 1831 seuraavien vuosien tiedot epätäydellisiä, mm. joidenkin kuukausien tiedot puuttuvat kokonaan. Vuodesta 1828 lähtien lähteet eivät erottelle Luviaa emäpitäjästä. Tässä luvialaisiksi ennen
maini-tut laivat on kuitenkin merkitty luvialaisiksi ja erottelusssa on käytetty apuna tietoja laivurien kotipaikoista.
Vuoden 1827 tiedot puuttuvatkokonaan.
Lähteet; ÅLA Degerbyn tullikamarin tulo-ja lähtöselvitykset vuosilta 1815-1831.
kävi kaljaasillaan Saksassa ja uusi matkansa seuraavana vuonna vielä kahdesti. Seuraajia hän sai vasta vuonna 1866,kun Murusten isäntä kävi parru- jalehterilastissaLyypekissä jaJuho Pihlaus kaksi kertaa Saksan Itämeren satamis-sa. Kovin merkittäväksi eurajokelaisten Saksan purjehdus ei 1800-luvullakehittynyt.30
Venäjällä avautuvat mahdollisuudet alkoivat kiinnostaa talonpoikaispurjehtijoita uuden val-tioyhteyden myötä 1810-luvun alussa, mutta vasta vanhojen rajoitusten poistaminen sekä 1830-luvun yleinen nousukausi loivat edelly-tykset purjehduksen olennaiselle kasvulle.31 Eurajokelaiset eivät olleet aivan ensimmäisiä itään purjehtineita; Vuojoen kaljaasi Skynda-hem kävi Tallinnan satamassa ensi kerran vasta vuonna 1847. Kaljaasi Svala purjehti heti seu-raavana vuonna malmilastissa Pietariin - ja läk-si matkaan niin myöhään, että juuttui jäihin
Viipurinlahdelle. Vuojoen laivat jatkoivat hy-vin alkanutta purjehdusta. Sofia Charlotta vei Tallinnaan keväällä 1849 halkoja ja suuntasi sen jälkeen matkansa Riikaan. Svala purjehti 1850-luvulla useasti sekä Pohjanmaalta että Jussaröstä Riikaan, vuonna 1851 matkoja tilas-toitiin neljä.
Kartanon laivat veivät Venäjälle etupäässä malmiamutta jonkinverran myös viljaa ja hal-koja, Sofia esimerkiksi vuonna 1857 200
mat-taa ruisjauhoja. Purjehdus ei juuri näkynyt Eu-rajoella, sillä laivat läksivät matkaan
useimmi-ten Pohjanmaalta. Ne saattoivat palata Vuojoen kautta, mutta tämä ei innostanut eurajokelaisia esimerkin seuraajiksi. Ainoa Venäjälletänä ai-kana purjehtinut talonpoikainen laivuri Juho
Pihlaus kuljettikin Riikaan vuonna 1863 mal-mia kartanon toimeksiannosta ja toi paluumat-kalla tupakkaa Turkuun.33
Eurajokelaiset toivat Tukholmasta kotona tarvittavia tuotteita muttaottivat lastiksi
kielto-jauhmaten ulkopuolistenkin tavaroita. Ja vaik-ka vaik-kaupunkilaiset pitivät talonpoikien harjoitta-maa rahtausta vahingollisena jalaittomana,
he-kin käyttivät hyväkseen talonpoikien laivoja.
Niinpä sekä kartanon Minun lapseni ja Sara Fortuna ottivat Tukholman satamasta Raumalle jaPoriin vietäviä tavaroita. Hvita gåsen-kuutin laivuri hankki hänkin lisätuloja rahtauksella.
Vuonna 1813 hän toi ensimmäiseltä purjehdus-matkaltaan rahtia Uuteenkaupunkiin ja toiselta Raumalle. On kuitenkin huomattava, että kun eurajokelaiset tekivät vuosina 1815-1818
yh-teensä 109 Tukholman matkaa ja toivat kau-punkeihin meneväärahtia vain viisikertaa,
rah-taus ei paisunut 1800-luvun alussa erityisen yleiseksi.33
Toisenlainen rahtaus oliEurajoella sen sijaan yleistä. Kyseessä olivat ahvenanmaalaisten, lä-hinnä lemlantilaistenkäynnit Eurajoella. Tulli-miehet ilmoittivattulijoiden lähtöpaikan kuiten-kin vain pitäjän tarkkuudella, joten Luviaa ja
Eurajokea ei voi näiltä osin erotella toisistaan.
Jos lukuja tarkastellaan kokonaisuutena, niin joka neljästoista vuosina 1815-1831 tullimak-sun maksaneista ja Eurajoelta tulleista laivoista oli ahvenanmaalainen. (Taulukko 25) Eurajo-kelaiset eivät näytä pyrkineen rajoittamaan
lemlantilaistenkäyntejä, eivätkä valittaneet nii-den seurauksiavaan antoivat huomattavan osan pitäjän haloista ja lehtereistä ja samalla myös myyntivoitoista kulkeutua vieraiden mukana Tukholman markkinoille.
Lastauspaikat ja väylät
Eurajokelaiset käyttivät hyväkseen saariston suojaisia rantoja ja lastasivat laivansa niiden kupeessa. He eivät rakentaneet varastoaittoja,
eivät edes laitureita, vaan siirsivättavarat kuul-leihinsuoraanrannalta. Kun kiinteitä rakenteita ei tarvittu, valkamia oli useita. Verkko-, Ke-ko-, Risti- jaLikelänkarista lastattiin 1700-lu-vun lopulla Tukholmaan vietäviä Vuojoen
kar-tanon halkoja; Mantereenpäänkarilta, Ilavaisis-ta. Orjansaarelta ja Paskaluodolta tavattiin
ta-lonpoikien paikalle toimittavia halkoja; Koivu-niemen talonpojat veivät raumalaisille myy-mänsä lehterit Vahasalon niemelle Lapijoen suistoon; kuivalahtelaiset kuljettivat talven re-kikelien aikana niinikään raumalaisille myydyt halot Pujonnokkaan ja käyttivät lastauspaikkoi-na myös mantereeseen pistävien lahtien luoto-ja.34
Kaikki lastauspaikat eivät olleet yhtä tärkei-tä. Kuivalahden lastauspaikkojen merkitys kas-voi Eurajoen purjehduksen keskittyessä
1800-luvun alussa yhä selvemmin tänne. Re-ko-, Risti- ja Likilänkari mainitaan lähteissä vain muutaman harvankerran muttaPaskaluoto ja Verkkokari yhtämittaisesti koko 1700-luvun ajan javielä 1800-luvun alun vuosina. 1700-lu-vun alussa eurajokelaiset tosin varastoivat lai-vattaviksi varatut tavarat aivan kartanoa vasta-päätä olevalle Vuojoen jokivarsiniitylle. Mutta kun tavaroiden tuojia janiiden raumalaisia nou-tajia oli paljon, niityt tallaantuivat. Jakun kul-kijat eivät vaivautuneet edes sulkemaan avaa-miaan veräjiä, elikot pääsivät täydentämään ih-misten aiheuttamia tuhoja. Vuojoen omistaja kreivitär Anna Maria Soop kielsikin 1730-lu-vulla ehdottomasti jokirannan käyttämisen las-tauspaikkana ja sai talonpojat ja raumalaiset monien muistutustenjälkeen siirtymään lähem-mäs merta, Paskaluodolle.35 Siitä tuli tämän jälkeen eurajokelaisten ja porvarien tärkein kohtauspaikka, eräänlainen Rauman
ulkosata-ma, jonne eurajokelaiset kuljettivat halkoja, lehtereitä, lautoja ja lankkuja ja josta
raumalai-set laivasivat Eurasta ja Kokemäeltä saakka tuotua puutavaraa.36
Vuojoenkartano varastoi Ruotsiin laivattavat
Häväistenranta-aitoissa säilytettiin 1700-luvun puolella runsaasti Vuojoelta Tukholmaan laivattaviatuotteita, ennen muutaheiniä. Rannan mataloituminen teki lastauksen sittemmin hankalaksi ja siirsivarastot Verkkoko-rtin. -Havuisista puuttuivat kokonaan suuret peltoaukeat. Sen maisemaa hallitsivat kalliot. Pellot olivat veh-maina täplinä niiden välissä. Asumukset ryhmittyivät tiiviiksi rintamaksi -Rantapere, Juhola, Olli ja Kistilä -saaren suojaisimmalle kolkalle ja tuulimyllyt rakennettiin kylää reunustaville kallioille. TMAHäväisten isoja-kokartta.
halot Lapin- ja Eurajoen suistonkareille, ennen
muuta Verkkokariin mutta kuljetti heinät Hä-väisten rannalle rakennettuun makasiiniin. Ky-lävalkama oli vielä 1780-luvulla käyttökelpoi-nen, pitiväthän muun muassa Lapijoen kuutit sitä tukikohtanaan37, mutta maankohoaminen mataloitti sitä vuosisadan lopulla niin, että
kar-tanon oli siirrettävä 1790-luvulla makasiininsa jonkinmatkan päähän kylän länsipuolelle. Kun laivojen lastaaminen ei sujunut täällä 1800-lu-vun alussa enää edes laituria apuna käyttäen vaan heinät oli kuljettava ruuhilla makasiinista kuutteihin, inspehtori piti välttämättömänä ma-kasiinin siirtämistä. Paskaluoto oli hänen
mie-lestään oivallinen lastauspaikka, olihan siellä suojaisa satama jaPappilan torppari, jokavoisi palkkiota vastaan vartioida makasiiniintuotuja heiniä. Pappila ei näytä kuitenkaan hyväksy-neen inspehtorin suunnitelmia, joten heinät oli varastoitava ensin Verkkokariin ja myöhemmin Laukkarin lastauspaikalle. 38
Lastauspaikoista merelle johtavat väylät
oli-vat enimmäkseen merkitsemättömiä. Verkko-karista merelle johtava Häväisten ja Orjansaa-ren välinenväyläoli tosin 1700-luvulla
merkit-ty lipuin niin, että yksi lippu oli Orjansaaren torpan rannassa ja toinen Häväisten koillisran-nan venemiehen torpan luona.39Purjehtijoiden
edellytettiintuntevan olosuhteet
Ja
väylät hyvin ja lähtevän Häväisten rannasta merelle vain pohjois- jaitätuulten sekäPaskaluodosta etelä-jakaakkoistuulten puhaltaessa. Heidän oli odo-teltava viimeksi mainitussa tapauksessa noin puolen peninkulman päässä pohjatuulia ja läh-dettävä niiden mukana kohti avomerta.40Rannikon tuntumassa kulkevat suuret väylät oli tutkittu ja merkitty uudelleen heti isonvihan jälkeen.Kun tuolloinkäytiin myös Luvialle ja Pirskerin luotsipaikalle johtavat väylät41, kui-valahtelaiset pääsivät nopeasti näille ahkerasti käytetyille reiteille. Eurajoen suistosta lähtevät luovivat ensin Häväisten jaOlkiluodon välisen salmen kautta, yhyttivät Lapinjoen suistosta lähteneet Melaluodon luoteispuolella ja käänsi-vät kuuliinsa kohti merta jaTukholmaan johta-vaa laivaväylää. Vaikka reitit kulkivat aluksi
saarten suojissa, ne eivät olleet aina turvallisia.
Etenkin Olkiluodon pohjoisrantaa merelle pur-jehtivienoli syytä tarkkailla tuulia. Mikäli ne puhalsivat navakastisuoraan etelästä, ne
tuntui-vat pahasti lahden leventyessä japainoivat
lai-vat helposti kareille. Purjehtijoilla oli enim-mäkseen riittävästi aikaa kääntyä takaisin ja odotella tuulen tyyntymistä. Aina malttia ei kuitenkaan ollut, ja niin eurajokelaisten
yhtei-nen kuutti haaksirikkoutui Olkiluodon edustalle syksyllä 1774. Rannalta tapausten kulkua
seu-rannut torppari jaKuivalahden puolella
seison-nut piika saattoivat vain kummastella, miksi laivajatkoimatkaansa jamiksi se lopulta viska-si ankkurin aivan karien tuntumaan.42