EURAJOEN HISTORIA I

EURAJOEN HISTORIA I

ULLA HEINO JUKKA LUOTO

UNTO SALO

2. OSA

Kartanoiden herrasväki puolusti vaatei-

taan lähes poikkeuksetta vanhoin asiakir- join. Kirjanpitäjä Skreggekin koetti säiky- tellä irjannelaisia juuri hyvin säilyneisiin dokumentteihin vedoten 1670-luvun päivä- työkiistan aikana. Herrasväki piti asiapape- rinsa helposti saatavilla; Tottit näyttävät

suorastaan luetteloineen kaikki asiakirjat ja varmistaneen ^näin, ettei mikään päässyt hukkumaan tietymättömiin. Asiapaperei- hin ^hankittiin täydennyksiä myös talonpo- jilta. Niinpä kainulaiset kertoivat vuonna 1655, ettei heillä ollut ^enää kylän rajoja koskevaa laamanninoikeuden ^kirjettä kreivitär oli vaatinut sen itselleen. Samalla he väittivät, etteivät he muistaneet mitään kirjeen sisällöstä. Kun talonpoikainen rah- vas saattoi kuitenkin pitää mielessään usei- den vuosikymmenien takaiset nautinnat ^ja kertoa rajan ^kulun kivi kiveltä ^ja kanto

kannolta, äkillinen muistamattomuus vai- kuttaa tietoiselta.⁹

Kartanoon liittyminen ei ^tuonut aina toi-

vottua ratkaisua. Irjanteen perintötalonpo- jatkin joutuivatvuonna 1674 alistumaan ^it- selleen epäedulliseen ^tuomioon, kun he yh- tyivät inspehtori Knut Wittingin kantee- seen ja ^vaativat Kainun Eskil Markuksen- pojan erottamista Irjanteen rintamaista.

Eskil esitti puolustuksekseen laamanninoi- keuden ^kirjeen vuodelta 1616. Siinä todet- tiin nimenomaan, että Irjanteen ja Eskilin esi-isien rintamaat olivat yhteiset. Käräjät langettivat tuomion tämän mukaisesti ja rinnastivat näin Eskilin Irjanteen perintöta-

lonpoikiin. Muissa kohdin tuomio sai ^outo- ja piirteitä: käräjät katsoivat näet, että Es- kilillä ei ollut yhteisiä nautintoja säterin vaan pelkästään perintötalonpoikien kans- sa. Näin siitä huolimatta, että kylässä ei vielä vuonna 1616 ollut kartanoa jaettä so- pijoina olivat kylän kaikki talonpojat, siis myös kartanoon myöhemmin liitettyjen ti-

lojen isännät. Sopimus ei käräjien mielestä sitonut ^{enää kartanoa, sen} sijaan kyllä edelleen kylän perintötalonpoikia. ¹⁰

Eurajokelaiset

Väestön lukumäärä

Kun lähdetään tarkastelemaan eurajoke- laisten menneisyyttä, olisi ensimmäiseksi pystyttävä selvittämään, kuinka suuren ih- misjoukon vaiheista on kyse. Edelleen oli- si välttämätöntä ^tietää, minkälaisia ihmisiä eurajokelaiset olivat, olivatko he oikeuksil-

taan ja velvollisuuksiltaan tasa-arvoisia, oliko joku ryhmä muita lukuisampi, rik- kaampi ja mahtavampi. Kysymyksiin ^vas- taaminen ei ole helppoa. Sillä vaikka Ruotsi ja Suomi voivatkin ylpeillä väestö-

kirjanpitonsa vanhuudella, väkilukutaulu- jen täyttö ^{alkoi vasta} vuonna 1749. Ne ei- vät tämän vuoksi voi auttaa tutkijaa, jon- ka tehtävänä on selvittää ^tätä varhaisem- man ajan väestöolot.

Väestörekisterin puuttuminen ei ^{tee vä-} estön lukumäärän jarakenteen selvittämis- tä lopultakaan sulaksi arvailuksi, vaan tut-

kija ^saattaa käyttää apunaan muita lähtei- tä, ennen muuta veroluettelona. Koska valtio on aina tarvinnut tuloja yhäti kasva- vien menojensa katteeksi ja koska ^{se on} aina ollut kunnioitettavan kekseliäs vero- perusteiden löytämisessä, tutkijan käytössä on mitä moninaisempia veroluettelona.

Niinpä hän ^saattaa hyvinkin kertoa, mon- tako talonpojaksi katsottua eli vaikkapa Ir-

janteellavuonna 1541. tai ilmoittaa ^vastaa- vasti joltakin 1500-luvun lopun vuodelta

huonekuntaveroa maksaneiden kuivalahte- laispariskuntien määrän. Sen sijaan hänel- lä ei ole vähäisimpiäkään mahdollisuuksia

todeta, moniko irjannelainen eli tilattoma- na itsellisenä ja moniko kuivalahtelainen oli vielä lasten kirjoissa.

Yksityiskohtia on näin esitettävissä, mut- ta kokonaisuus jää hämäräksi. Tätä hämä- ryyttä ^on pyritty hälventämään muun mu- assa turvautumalla arviointeihin, olettamal- la esimerkiksi, _että kullakin tilalla olisi asu- nut vakiomäärä ihmisiä. Kun oletetulla va- kiolla on kerrottu ^{tilaluku, on} päästy ^ar-

vausta parempaan lukuun. Laskutapaan liittyy kuitenkin niin monia yleistyksiä ja oletuksia, että siihen ei ole tässä yhteydes- sä syytä ryhtyä.

Kaikki 1500-luvun lopun ^ja 1600-luvun alun veroluettelot eivät kuitenkaan välitä pelkästään edellä kerrotun kaltaisia yksi- tyiskohtia. ^{Ne antavat} tai ^ainakin niiden tulisi periaatteessa ^{antaa kuva myös väes-} tön rakenteesta. Kun esimerkiksi ^nokkave- ron tuli kohdistua ^kaikkiin 12 ^vuotta täyt- täneisiin, veron kantoluetteloista pitäisi ^il- metä tämän merkkipaalun ohittaneidenky- läläisten määrä. Älvsborgin linnan ^lunasta- minen tanskalaisten käsistä oh valtakun- nan kaikkien kansalaisten tinkimätön vel- vollisuus. Lunnaiden kantoluetteloista tuli- si tämän mukaan käydä ilmi pitäjän aikuis- ikäisten tarkka lukumäärä. Kun veron- kantajat ^ja heitä ^avustaneet kirkkoherrat

jakuudennusmiehet merkityttivät luetteloi- den loppuun vielä juhlallisia vakuutuksia

ja vannoivat tietojen olevan kaikilta osil-

taan oikeita ja luotettavia, tutkijan työn olettaisi olevan helppoa ja väestöolojen selvittämisen 1500-luvun puolivälistä läh- tien vaivatonta ja nopeaa.

Oletus osoittautuu nopeasti tuulentuvak- si. Jo pikainen eri vuosilta saatavien tieto-

jen vertaileminen ^tuo esille joukon ongel-

mia. Veroperusteet eivät ensinnäkään py- syneet samoina eivätkä olleet toisaalta alu- eellisesti yhtenäisiä. Niinpä kun ^{osa eura-} jokelaisia maksoi ruotsalaisen oikeuden mukaista nokkaveroluetteloa, sen suoma- laisen oikeuden kylät suorittivat ^veronsa aivan eri perustein. Nokkaveroluetteloista käy tämän vuoksi ^{ilmi vain} joidenkin ky- lien asukasmäärä. Kaikki ruotsalaisen oi- keudenkaan kylät eivät näytä voiveroaan maksaneen, esimerkiksi vuonna 1580 kym- menysveroluetteloissa mainitaan Eurajoel-

ta 125 ruotsalaisen oikeuden ^{mukaan ve-} ronsa maksavaa ^tilaa, mutta vain 76 ^tilan

todetaan myös ^maksaneen verovoinsa.

Kun vielä ^{on ilmeistä, että}voiveroa ei kan-

nettu muilta kuin isänniltä ^{ja emänniltä,} asukasmäärän arvioiminen nokkaveroluet- teloiden perusteella ^on mahdotonta. Vero- luettelon ^laatija vakuuttaa kyllä ottaneen- sa luetteloon kaikki 12 ^vuotta täyttäneet,

mutta kun maksettu ^{voimäärä vastaa} vain 158 hengen ^{väkilukua, on varmaa,} ettei voita kerätty kaikilta tilojen täysikasvuisil-

ta asukkailta.¹

Nokkaveroluettelot ^on edellä mainituis-

ta syistä jouduttu korvaamaan muilla läh-

teillä, ennen muuta 1610-luvulla kannettu- jen Älvsborgin lunnaiden kantoluetteloilla.

Ne ja etenkin niiden tarkastusluettelot

ovat tuntuvasti nokkaveroluetteloita pa- rempia. On kuitenkin havaittavissa, että

niissäkin ^on pahoja puutteita. Verotettu- jen määrät vaihtelivat ensinnäkin tuntuvas- ti vuodesta toiseen: ^vuonna 1614 Eurajoel-

ta mainitaan 353 ^{henkeä, vuotta} myöhem- min verotettuja oli 232. ^vuonna 1616 ^enää

187, vuonna 1617 lähes yhtä paljon eli 182 ja vuonna 1618 edelleen 181. Seuraavana vuonna veroa kannettiin 188 eurajokelai- selta. Jos tietoja olisi vain ^neljältä viimei- seltä ^{vuodelta, ne} vaikuttaisivat uskottavil- ta. olisivathan vuotuiset vaihtelut pieniä.

mutta kun eurajokelaisten määrä laskivuo- desta 1614 ^vuoteen 1616 kokonaista 166 henkeä eli 47 ^%, lähteen luotettavuus ^on

jo kyseenalainen.²

Mikäli väkiluku olisi laskenut parin ^vuo- den aikana todella 47 ^{%, Eurajoella} olisi

sattunut valtava väestökatastrofi ^ja nälän- hädät tai kulkutaudit olisivat harventaneet nopeasti kylien väestöä. Tämänkaltaisista

koettelemuksista ei ole kuitenkaan ^min- käänlaisia jälkiä, hyvin säilyneessä tilikirja- materiaalissa ei viitata äkilliseen veron- maksukyvyn heikentymiseen eivätkä tilat

jääneet nämä vuosina autioiksi useammin kuin aikaisemminkaan. ^{Syitä on} siksi etsit- tävä muualta. Ne ovat hyvin todennäköi- sesti löydettävissä niin kutsuttujen "inhi- millisten tekijöiden” joukosta eli verope-

Neljä lautamiestä, kappalainen Matthias lndraeus ja viisi lampuotia vahvistivat Vuojoella toimitetun katselmuksen toukokuussa 1686. Puumerkkinsä asiakirjan alle piirsivät lautamiehet Hannu Matinpoi- ka Heinilä Kirkonkylästä, Eskil Juhonpoika Isoperä ^Auvista, Eskil Knuutinpoika Pietilä Huhdalta ^se- kä Matti Juhonpoika Taano Mullilasta. Kappalaisen ^nimen alle liittivät vahvistuksensa vielä JuhoAn- tinpoika Köyry Kirkonkylästä, Simo Tuomaanpoika Anuntila Kirkonkylästä, Lauri Tapaninpoika Ta- pani Tarvolasta, Jaakko Sipinpoika Osoi Kirkonkylästä sekä Matti Martinpoika Pietilä Kainusta.

rusteiden unohtamisen helppoudesta ^jatai- pumuksesta jättää yhä useampia verovel- vollisia tyyten luetteloiden ulkopuolelle.

Ensimmäisiä luetteloita laadittaessa esival- lan määräykset olivat vielä tuoreessa muis- tissa. Vuoden 1614 tiedot ovatkin myö- hempiä luotettavampia, enemmän kyläläis-

ten nimiä jaerilaisia lisätietoja sisältäviä.

Älvsborgin lunnasluetteloiden tiedot

ovat jo sinänsä mielenkiintoisia. ^Erityisen valaiseviksi ^ne käyvät ^sen vuoksi, että nii-

tä voidaan ^verrata 1630-luvun puolivälin henkikirjoihin. Nämä vuodesta 1634 läh- tien kannetun henkiveron luettelot ^ovat it- se asiassa parhaita 1600-luvun väestökehi- tystä valaisevia lähteitä. Niiden ^{etuna on} säännöllisyys, olihan vero maksettava ^vuo-

sittain, ja ^veron kohdistuminen kaikkiin valtakunnan 12 ^vuotta täyttäneisiin mie-

hiin ja naisiin. Käytännössä henkirahaa ei kerätty kertaakaan näiden selkeästi määri- teltyjen periaatteiden ^{mukaisesti vaan ve-} rovelvollisiksi luettiin piankin vain 15—63- vuotiaat. Monet västöryhmät vapautettiin lisäksi kokonaan ^verosta. Vapautettuihin kuuluivat muun muassa sotilaat ja ^teinit, aateliset ja näiden palkolliset, eikä ^veron katsottu kohdistuvan myöskään valtakun- nan köyhiin ja raihnaisiin.

Periaatteessa henkikirjoista pitäisi ilme- tä eri alueiden ja vuosien työkykyisen väestön määrä eli niiden tulisi heijastella yhden erittäin olennaisen tekijän vuotuisia vaihteluita. Köyhyys ja raihnaisuus ^ovat kuitenkin vaikeasti määriteltäviä asioita.

Veronkantajat joutuivat myös luottamaan täysin paikallisten asukkaiden ja kirkko-

herrojen antamiin tietoihin. He eivät voi-

neet tarkastaa, oliko jokainen 64-vuotiaak- si ilmoitettu todella ^{tämän ikäinen,} joten väärinkäytösten mahdollisuus oli suuri ja ruokakuntien päämiehet saattoivat helpos- ti pimittää osan taloutensa ^väestä, merki-

tyttää työikäisen syytinkiläisen vanhuksek- si ja 15 vuotta täyttäneen pojan tai tyttä- ren alaikäiseksi lapseksi. Kun veroluette- loiden ^laatijat vaihtuivat vielä usein jakun

jokainen näyttää tulkinneen määräyksiä omalla tavallaan, henkikirjoitettujen mää- rät vaihtelivat sekä äkillisestiettä tuntuvas-

ti.

Eurajoella henkiverotettujen ^määrät vaihtelivat vuosittain seuraavasti^3:

vuosi henki- vuosi henki- verotettuja verotettuja

444 414 501 398 458 469 1634

1639 1645 1650 1656 1660

1665 1670 1675 1680 1685 1690 379

446 420 310 455 571

Luvut eivät tällaisinaan ^{anna sen} parem- min tietoja väkiluvun jatkuvasta kasvusta 1600-luvun aikana kuin sen laskustakaan.

Kehitys näyttää pikemminkin sarjalta äkki- näisiä käänteitä. Näitä nopeita nousuja ja laskujaon joskus selitetty hyvien ja huono- jen vuosien vaihteluilla eli olettamalla, et- tä hyvinä vuosina verotettiin useampia ih- misiä kuin huonoina. Vaihtelujen on kui- tenkin havaittu liittyvän aivan muihin teki- jöihin, ja nousujen todettu ^ajoittuvan kruunun antamien ^tiukkojen ohjeiden jäl- keisiin vuosiin. Hyvillä ja huonoilla vuosil- la on varmasti ollut ^oma osuutensa, mutta

ei niin ^{selvää, että sen} perusteella olisi mahdollista tarkastella vuodentulon vaihte- luita. Jälkikäteen ei myös ole määriteltävis- sä, paljonko esimerkiksi huono vuosi ^jätti väkeä henkikirjojen ulkopuolelle tai pal-

jonko veronkantajien tulkinnat ^{ovat vero-} tettujen määriin vaikuttaneet. Toisaalta ^on kuitenkin todettavissa, että joidenkinvuo-

sien luettelot ^ovat huomattavasti muita pa- rempia. Tällaisia ovat ennen muuta ensim- mäiset eli vuosien 1634 ja 1635 sekä vuo- sien 1694 ja 1695 henkikirjat.⁴

Älvsborgin lunnaiden ja henkiveron tie- tojen tulisi mikäli määräyksiä olisi nou- datettukirjaimellisesti olla suoraan toi- siinsa verrattavia. Niiden perusteella pitäi- si olla mahdollista ^todeta, mihin suuntaan

väkiluku 1600-luvun aikana kehittyi. Käy- tännössä tämä on mahdollista vain karkei- siin yleistyksiin tyytymällä, tarkkoja väkilu- kutietoja kun kummastakaan lähteestä ei ole saatavissa eikä tietojen keskinäisestä luotettavuudesta ole ^varmuutta. Jos ote- taan huomioon vain tässä käsiteltävänä oleva Eurajoen seurakunnan ^alue, henki- kirjoissa mainitaan vuonna 1634 yhteensä 317 ja Älvsborgin lunnasluetteloissavuon- na 1614 puolestaan 353 eurajokelaista.

Koska henkikirjoja ei voi pitää lunnasluet- teloita huonompina ^lähteinä, on ^ilmeistä, että Eurajoen väkiluku laski 1600-luvun alussa. Vuonna 1695 henkikirjoissa on sen sijaan tietoja jo 627 eurajokelaisesta. Kos- ka sekä tämän että vuoden 1634 henkikir-

jat ^ovat pääosin samoin perustein laadittu- ja, Eurajoen väkiluvun voidaan katsoa kas- vaneen tuntuvasti 1630-luvun jälkeisinä vuosikymmeninä.

Parhaimpiinkaan henkikirjoihin tai ^Älvs- borgin lunnasluetteloihin ei merkitty kaik- kia pitäjän asukkaita. Mikäli verotettujen määrät halutaan ^muuttaa väkiluvuksi, olisi pystyttävä määrittelemään poisjätettyjen ryhmien suuruus. Tähän ei ole kuitenkaan kovin hyvin mahdollisuuksia, eihän 1600- luvulta ole saatavissa ^{tietoja väestön} ikära- kenteesta eikä veron ulkopuolelle jätetty- jen lasten ja vanhusten määrä ole sen vuoksi laskettavissa. Lähimmät ikäraken-

netta koskevat tiedot ovat 1700-luvun puo- livälistä. Niiden käyttäminen ^taas edellyt-

tää ^oletusta, jonka mukaan ikärakenne oli- si säilynyt suurin piirtein samana. Jos tämä oletus hyväksytään ja sovelletaan 1700- luvun jälkipuoliskon ikärakenteesta saata-

via tietoja 1600-luvun puolelle, voidaan al- le 12-vuotiaita laskea olleen 27 ^%, alle 15- vuotiaita 33 ^% ja yli 63-vuotiaita 10 ^% ko- ko väestöstä.⁶

Tämän lisäksi olisi vielä pystyttävä ar- vioimaan, kuinka suuri osa eurajokelaisis-

ta palveli sotilaina, moniko oli aatelin pal- kollisina jakuinka moni oli vapautettu ve- rosta köyhyyden ja raihnaisuuden vuoksi.

Yleisesti hyväksytyn käytännön mukaan henkikirjoitettujen määriin olisi lisättävä 10 ^% sotilaiden ^osuutena. Monissa pitäjis- sä vuoden 1634 henkikirjaan liittyy yksi- tyiskohtainen selvitys kartanoiden väes- tä, Eurajoelta tällainen on saatavissa Vuojoelta ja Lavilasta. Kartanoista on sii- nä mainittu kaksi piikaa, kymmenen ren- kiä ja vouti. Irjanne oli tuolloin vielä ra- kentamatta, joten siellä ei ^ollut vielä pal- kollisiakaan. Lapijoki oli kartanona,

mutta sen tietoja ei henkikirjaan ole liitet- ty. Koska siellä oli varmasti sekä piikoja että renkejä ja mahdollisesti vielä vouti- kin. henkikirjoitettujen määriin voidaan tehdä vähintään s—lo5—10 hengen lisäykset.

Vuoden 1634 henkikirjassa ^on myös lu- ettelo seurakunnan köyhistä ja rammoista, eli ^niistä, joiden kanssa korkealla esivallal- la ei kirkkoherrojen käsityksen mukaan pi- tänyt olla mitään tekemistä. Määritelmä on ymmärrettävä ^niin, että esivallan ei tul- lut kantaa näiltä ihmispoloilta minkäänlai- sia veroja. Eurajoella köyhiksi ja ram- moiksi luettiin 17 henkeä. Luku on pieneh- kö, mutta eniten kummastusta herättää kuitenkin se, että ryhmään on luettu vain miehiä. Kun köyhät olivat muissa pitäjissä enimmäkseen ^naisia, vaikuttaa ilmeiseltä, että Eurajoen kirkkoherra ^on pitänyt nai-

Vaikka _ranta Kuivalahdella loittonikin, meri ja veneet kuuluvat edelleen olennaisina osina kylän elä- mään. Kuva Kai Jalonen 1986.

siä vielä kurjia kurjempina ja ^{jättänyt hei-}

dät kokonaan luetteloimatta. Koska vähä- väkisimpiin kuuluvia naisia oli ^Eurajoella varmasti vähintään saman verran kuin mie-

hiäkin, henkikirjoitettujen määriin on hei- dän osuutenaan lisättävä ainakin 17 hen- keä. ^Kun henkikirjoista puuttuu vielä Tai- paleen kylä, mukaan ^on lisättävä taipale- laisten määränä vähintään 20 henkeä. Eu- rajoen 12—63-vuotiaiden ^määrän voidaan näiden korjausten jälkeen arvioida nous- seen 400 hengen paikkeille. Kun lukuun li-

sätään ikänsä puolesta vapautettujen mää- rät, 1630-luvun puolivälin väkiluku ^on arvi- oitavissa 630—650 hengeksi.

Vuoden 1695 henkikirjoista ei puutu ai- noakaan kylä, näyttävätpä kylien kaikki ti- latkin tulleen muistiin merkityiksi. Henki- kirjoissa on myös tarkat selvitykset aatelin palkollisista. Sotilaat ja heidän perheensä niistä edelleen puuttuvat, eikä niissä ole myöskään minkäänlaisia tietoja seurakun- nan köyhistä. Jos ^{oletetaan, että} näiden ryhmien osuudet ^ovat pysyneet kutakuin- kin ^{ennallaan, ja} suoritetaantämän mukai-

set korjaukset sekä lisätään ikänsä puoles-

ta vapautetut, Eurajoen asukasluvun voi- daan arvioida ^nousseen 1690-luvun puoli- välissä noin ¹ 300 henkeen.

Vuoden 1695 väkiluku ^on arvioitavissa myös käyttämällä hyväksi syntyneiden luet- teloiden tietoja, olettamalla että 1690- luvun syntyvyys olisi suunnilleen ^sama kuin 1720- ja 1730-luvunkin. Niinpä _kun Eurajoella syntyi vuosina 1690—1695 kes- kimäärin 51 lasta ja kun syntyvyys oli

1700-luvun ^{alussa 33,5—38,5} promillea, seurakunnan väkiluvun voidaan laskea vaihdelleen 1 300 ja 1 500 hengen välillä.⁷ Laskelmien havaitaan näin tukevan varsin hyvin toisiaan.

Eurajoen väkiluvun kasvu vaikuttaa kai- ken kaikkiaan varsin voimakkaalta, olihan

vuosien 1634 ^ja 1695 välinen lisäys 86 ^%.

Satakunnan maaseutuväestön lukumäärän on arvioitu kasvaneen samanaikaisesti vain noin 50 ^%. Viittaako tämä Eurajoelta saa- tujen tietojen epäluotettavuuteen? Vas- tauksia etsittäessä on muistettava, _{että vä-} kiluvun arvioiminen yhden pitäjän osalta on erityisen epävarmaa ja lukuisia virhe- mahdollisuuksia sisältävää. Eurajoelta on kuitenkin vertailuun käyviä tietoja. Seura- kunnasta on nimittäin 1600-luvun lopulta säilynyt rippikirja. Sen ilmoitetaan katta- van ajan vuodesta 1667 aina 1690-luvun al- kuun. Siinä ei ole rippimerkintöjä, eivätkä sen tiedot ole tämän vuoksi ajoitettavissa.

Mikäli lähdetään oletuksesta, että samalla käsialalla ja tyylillä tehdyt merkinnät ^ovat aivan rippikirjan alkuvuosilta, ja suorite-

taan laskelmat tämän mukaisesti, rippikir- jasta löytyvät 665 eurajokelaisen nimet.

Jos edelleen otaksutaan, että lapset merkit- tiin kirkonkirjoihin keskimäärin 13-vuotiai- na, ja käytetään apuna 1700-luvun ikära- kennetietoja, väkiluvuksi saadaan ^suunnil- leen 1 000 henkeä. Kyseessä on moniin

jos- ja mikäli-sanoihin perustuva ^arvio, mutta se sopii hyvin edellä esitettyihin lu- kuihin ja tukee vaikutelmaa väkiluvun voi- makkaasta kasvusta 1630-luvun jälkeisinä aikoina.

Mistä kasvu johtui, mitkä olivat sen en- sisijaiset aiheuttajat? Kysymyksiin vastaa- minen on hankalaa. Syntyneistä on tosin saatavissa tietoja vuodesta 1676 lähtien

mutta kuolleista on vain joitakin hajamai- nintoja. Luonnollisen väenlisäyksen ^suu-

ruutta ei tämän vuoksi voi laskea. Synty- miä ^on kirkonkirjoihin merkitty vuosina 1676—1696 yhteensä 670, joten tämän puolesta pitäjässä oli hyvät edellytyksetvä- kiluvun kasvulle. Muuttoliikkeen vilkkau- desta ei ole myöskään tietoja. Tuomiokir- joista on vain poimittavissa runsaasti mai-

nintoja, joista käy ilmi, etteivät ^eurajoke- laiset suinkaan eläneet koko ikäänsä ^sa- malla paikalla. ^Niinpä yhden kaukomäke- läisen talonpojan kolmesta perillisestä vain nuorin oli jäänyt kotipitäjään, toiset elivät Ruotsin puolella Tukholman Söderissä ja Norrköpingin kaupungissa. Vuoden 1636 syyskäräjillä käsitellyn makausjutun osa-

puolet ^taas olivat ^saapuneet Ravilaan Kan- gasalalta ja Tyrväältä. Kun rikosta ryhdyt- tiin käsittelemään, tyrvääläinen mies oli ennättänyt jo paeta Ruotsin puolelle.

Ruotsiin kävi monen muunkin Eurajoella vaikeuksiin joutuneen tie, olivathan yhtey- det meren poikki vilkkaat ^ja Tukholma monelle jo ^ennestään tuttu satama.⁸

Talonpoikainen ^kansa

Eurajoki oli 1600-luvulla korosteisen ^talon- poikainen yleisö, kuuluihan 98 ^{% sen vero-}

tetusta väestöstä niin 1610- kuin 1690- luvullakin yhteiseen kansaan eli veronalai- seen rahvaaseen. Aatelia pitäjässä ei asu- nut juuri laisinkaan Åke Tott tosin viet- ti siellä joitakin aikoja ja hänen Kristina- rouvansa viipyi Ravilassa vielä puolison

kuoleman jälkeenkin. Eurajokelaisiksi kumpikaan ei kuitenkaan ole laskettavissa.

Papisto supistui kirkkoherraan jakappalai-

seen. Kartanoiden hoidosta ^vastannut ins- pehtori oli ^{asemansa ja} usein myös ^taus-

tansa puolesta luettavissa yhteisestä kan-

sasta erottuviin ”parempiin ^ihmisiin”.

Vaikka ^{Eurajoelta tunnetaan} lisäksi muu- tama paikkakunnalla satunnaisesti ^asunut

ja itsensä säätyläistöön lukeva ^alemman upseeriston jäsen, säätyläisten ^määrä jäi vähäiseksi ja heidän seurapiirinsä ^pienissä ympyröissä pyöriväksi. (Taulukko 9)

Talonpoikaisen ^väestön selvä enemmyys ei suinkaan merkitse väestörakenteen kaik-

kinaista yhtenäisyyttä. ^Kansa saattoi yl- häältä tarkasteltuna vaikuttaa ^{hyvinkin sa-} mankaltaiselta ^ja harmaalta ^{massalta, mut-}

ta se jakaantui useihin toisistaan erottuviin ryhmiin. Sen arvostetuimman ^ja muita pa- remmassa asemassa olevan osan muodosti-

vat talonpojat. Heillä oli ^asuttavana ja vil- jeltävänä tila, heille oli ^asetettu joukko velvollisuuksia mutta suotu myös tiettyjä oikeuksia. He saivat valita ryhmänä ^val- tiopäiväedustajan, ^mutta he joutuivat myös kantamaan raskaita ^taakkoja, maksa- maan veroja ja alistumaan esivallan ^kuu- liaisiksi alamaisiksi.

Eurajokelaisten talonpoikien kohdalla tasapäisyyden ^vaikutelma pitää sikäli paik- kansa, että täkäläiset talonpojat olivat ^ase- maltaan hyvin tasaveroisia, useimmat oli-

vat menettäneet perintöoikeutensa ja eli- vät aatelin lampuoteina. He eivät näyttä-

neet aina tajunneen perintöoikeuksiensa-

kaan arvoa eivätkä tehneet ^eroa perintöti- lallisen ja lampuodin välille. Asenteet muuttuivat kuitenkin 1600-luvun ^jälkipuo-

liskolla, ja perintötalonpojat alkoivat ko-

rostaa asemaansa itsenäisinä omalla kon- nullaan seisovina talonpoikina. Yhtenäisyy- den vaikutelma alkoi samalla rikkoutua ^ja yhteisö sai uusia ulottuvuuksia.

Tällainen säröily ei ollut mikään ihka uusi ilmiö. Talonpoikainen suurtilanmuodostus oli jo 1500-luvun lopulla ^ja 1600-luvun alussa luomassa paikkakunnalle jo erityistä mahtitalonpoikien ryhmää. Nämä Ravilan tai Irjanteen Kaupin ja Kainun Eskolan isäntien kaltaiset miehet harjoittivat vilkas-

ta talonpoikaispurjehdusta, varustivat ^rat- sumiehen ja hoitivat kotipitäjän nimismie- hentointa. Ravilan isännät olivat uuden ajan ja uusien ajatusten parhaita airueita.

Heissä näkyi parhaiten pyrkimys päästä hyötymään muuttuvista oloista ^ja halu ri- kastua vanhat perinteet rikkoen. Heillä oli

myös kykyä ^murtautua kyläyhteisön ahtais-

ta rajoista ja rohkeutta ^{heittäytyä uuteen} ja tuntemattomaan.

Lavilan isännissä uuden ^ajan henki ilme- ni useissa sukupolvissa peräjälkeen. ^Jo vuonna 1540kylän suurimman tilan isäntä-

nä oli Heikki Heikinpoika -niminen ^kirju- ri. Hänen syntyperänsä on tuntematon; hä- nen tiedetään vain toimineen vähintään vuosina 1534—1545 Ala-Satakunnan lainlu- kijana eli kihlakunnan vakituisen tuomarin sijaisena. Hän oh näin ollen luku- ja kirjoi-

tustaitoinen. lakeihin ja asetuksiin perehty- nyt mies. Vaikka yksikään hänen peniksis- tään ei näytä enää yltäneen samaan ase- maan, _monet hoitivat kuitenkin Eurajoen nimismiehen tehtäviä, harjoittivat vilkasta talonpoikaispurjehdusta ja kasvattivat omistuksiaan ostamalla ja vaihtamalla uu- sia maita jakalavesiä. Urbanus Heikinpoi- ka hoiti Lavilaa täysin isänsä esimerkin mukaisesti. Hän oli myös nainut vertaisen- sa naisen, kykenihän hänen Dorthe-vai- monsa hoitamaan leskeysvuosinaan mie-

Taulukko 9: Eurajokelaisten sosiaalinen rakenne vuosien ^1614, 1634 ja 1695 veroluette- loiden sekä vuonna 1667 laadittujen rippikirjojen mukaan.

Sosiaaliryhmä Papisto

Kartanoiden virkamiehet Talonpojat

Isännät ja

emännät Lapset

Syytinkiläiset Torpparit Palkolliset

Piiat Rengit Itselliset Pitäjän virkamiehet Erilaiset ammattilaiset Vaivaiset Väestöä yhteensä

Vuosi 1614 7

208 72

41 16 10

2

356

Vuosi 1634 5

175 38 6

43 18 13

2 17 317

Vuosi 1667

208 360 24

15 19 31

12

669

Vuosi ¹⁶⁹⁵ 6 6

219 156 6 9 78 57 43 2 45

627

Lähteet: VA Bc: 483: 77—-77v ja Bd 483: 45—46 vuoden 1614 Älvsborgin lunnasluettelot; 1919:

160—160v ja 285v—287 vuoden 1634 henkikirjat; TMA LKo vuoden 1695 henkikirjat; TMA EKA vuoden 1667 rippikirjat.

hensä työt, lähettämään ^{laivoja meren} taakse ja vastaamaan myös nimismiehen tehtävistä.

Urbanuksen ^veli, Martti Heikinpoika ^ot- ti tilan hoitoonsa 1580-luvun ^alussa. Hän oli ^muutaman vuoden myös autiotilavouti- na ja jatkoi näinkin suvun perinteitä. Mar- tin vaurastuminen näyttää päättyneen

1590-luvun aikana. Hänen menetyksistään ei ole ^tarkkoja tietoja, mutta koska hän katsoi viisaimmaksi lähettää arvoesineitään Raumalla ^asuvan veljenpoikansa säilytettä- viksi, hän näyttää ^tunteneen takavarikoin- nin ^uhan ilmeisen ^suurena. Martti kuoli

1590-luvun puolivälin ^{aikoihin. Uudeksi} isännäksi tuli Urbanuksen Heikki-poika.

Tämä ^oh toiminut sukunsaperinteiden mu- kaisesti aikansa ^kruunun virkamiehenä,

Koiviston latokartanon voutina. Heikki oli ensimmäisten eurajokelaisten ^mukana aloittamassa ratsupalvelusta 1590-luvun alussa ja varmistamassa näin Lavilan ^vero- vapautta. Heikin jälkeentila siirtyi Yrjänä Hannunpojalle. Tämä on todennäköisesti Heikin vävy ^mutta täysin appensa veroi- nen isäntä: pitäjän ^nimismies, talonpoikais- purjehduksen harjoittaja ^jaratsun varusta-

ja.

Lavilan Heikinpojat ^{kohtasivat Yrjänän} isännyysaikana 1630-luvulla vahvempansa ja joutuivat alistumaan ^Åke Tottin vallan alle. Helpolla he eivät antautuneet. Kun Yrjänän kuninkaalle osoittamat vetoomuk-

set eivät ^tuottaneet toivottua ^tulosta, hän pyrki ^muuttamaan välttämättömyyden

oman etunsa mukaiseksi. Hän pestautui Tottin ^{voudiksi, mutta} hänellä oli valvotta- via etuja myös Raumalla. Hänet ^tunne- taankin muutaman vuoden ^Rauman por- mestarin viran hoitajana. Martti Heikinpo- janFallentin-poika asui hänkin Eurajoella.

Hänen hoidossaan oh useita tiloja, olihan autioituminen pahimmoillaan ja ^{maita hel-}

posti saatavissa. Fallentin toimi ^myös ni- mismiehenä ja ^herrasväen voutina. Hän osoittautui omapäiseksi ja omavaltaiseksi

mieheksi. ^Kun hän oli ryhtynyt takavari- koimaan omin lupinsa kreivin velallisten omaisuutta, hänet erotettiin ^ja tuomittiin kuolemaan tuomiota ei näytetä kuiten- kaan pannun täytäntöön. Fallentin ja hä- nen Eurajoella ^asuvat sisarensa olivat ah- keria käräjillä kävijöitä, eivät niinkään suoranaisia rettelöitsijöitä kuin tarkkoja etujensa valvojia. ^He edustivat täysin esi- isiensä ^henkeä, häikäilemättömyyttä lähen- televää yritteliäisyyttä ja toimeliaisuutta,

mutta eivät pystyneet lopullisesti nouse- maan talonpoikaisen rahvaan yläpuolelle.

Heikinpojat olivat 1500-luvun lopulla ^ja vielä 1600-luvun alussa hyötyneet uuden ajan aatteista; nämä samaiset ^aatteet koi- tuivat sittemmin heidän kohtalokseen ^ja päättivät lupaavasti alkaneen sosiaalisen

nousun. ¹

Vakituisten ratsutilojen perustaminen 1600-luvun lopulla loi jälleen edellytykset talonpoikaisen ^yläluokan synnylle. Kun ratsutiloja alettiin perustaa ^vasta aivan vuosisadan lopulla, ratsutilallisten asemaan päässeet talonpojat eivät ennättäneet va- kiinnuttaa asemaansa ennen pitkän sodan puhkeamista, eikä rusthollari-nimitys saa- nut 1600-luvunEurajoella vielä sitä koros-

tetun myönteistä väritystä, joka sillä ^seu- raavilla vuosisadoilla tuli olemaan.

Joko ^omaa tilaansa asuvia ja viljeleviä tai lampuoteina muiden tiloja hoitavia ta-

lonpoikia ja heidän emäntiään oli ^Eurajo- ella vuoden 1634 henkikirjojen mukaan

175, vuonna 1695 ^vastaava luku oli 219.

Vuoden 1614 tiedot ^tuntevat 208 eurajoke- laista ^{emäntää ja} isäntää. Samaan lukuun päästään, jos lasketaanrippikirjoihin ^vuon-

na 1667 merkittyjen talonpoikien ja hei- dän puolisojensa ^määrä. Kun ^{otetaan huo-}

Lavilan mahtisuvun kaksi edustajaa Fallentin Martinpoika (vasemmalla) ja Yrjänä Hannunpoika ^(oi- kealla) olivat Eurajoen kirkkoherra Michael Henricin kanssa vahvistamassa asiakirjan todenmukai-

suutta 21.2.1618. Kukin allekirjoittaja oli kirjoittanut nimensä itse ja vahvistanut sen vielä omalla sine- tillään.

mioon, että vuoden 1634 henkikirjoista

puuttuu muutamia tiloja, talonpoikaistalo- jen isäntäväen ^määrä näyttää pysyneen 1600-luvun ajan kutakuinkin ennallaan.

Talonpoikien täysikäiset ja verotetut lap-

set sekä heidän tilalla asuvat sisaruksensa ja vanhempansa mukaan lukien talonpoi- kaisväestö lisääntyi tosin 1600-luvun mit-

taan mutta sen osuus veronalaisesta rah-

vaasta aleni: vuonna 1614 talonpoikaisia asukkaita oli noin 79 ^%, vuonna 1634 enää 69 ^% javuonna 1695 vain 61 ^% luet- teloihin merkityistä eurajokelaisista.

Rippikirjojen luvut eivät ole näiltä osin vertailukelpoisia, sillä niiden laadintaperus-

teet olivat erilaisia. Ne kattavat myös usei-

ta vuosia ja ^antavat tietoja ^{ennen muuta} ihmisten suhteesta maanomistukseen, eivät niinkään heidän ammateistaan ja elinkei-

noistaan. Talonpoikien veljien, vävyjen ja poikien määrä kasvaa niissä ^tämän vuoksi turhan suureksi.

Veroluetteloista välittyvä kuva talonpoi- kaisväestön suhteellisesta vähenemisestä on täysin muiden tietojen mukainen. ^Niin- pä kun tiloja ei ^{saanut halkoa} ja kun tilo- jen määrä säilyi tämän vuoksi samana, ta-

lonpoikaistilojen perilliset eivät voineet ai- na siirtyä kotona oppimansa ammatin har- joittajiksi ja omien tilojen asujiksi. Kun torppien perustaminen oli enimmän osan 1600-lukua luvallista vain aatelin mailla ja kun Eurajoella innostuttiin torppien ^suo- mista mahdollisuuksista vasta vuosisadan viimeisinä ^vuosina, torppariksikaan ei ollut ryhtymistä. Väistyvien perillisten oli etsit-

tävä leipänsä muualta. 1600-luvun maaseu- tuyhteisö ei kovin monia mahdollisuuksia

suonut. Maan pienet kaupungitkaan eivät suurista kuolleisuusluvuista huolimatta ^suo-

neet erityisiä ansiotilaisuuksia. Koska asu- kasluku kuitenkin kasvoi, yhä useamman

talonpojan pojan ja tyttären oli jättäydyt- tävä tilattoman^väen joukkoon, ryhdyttävä rengeiksi tai piioiksi, hankittava jokin eri- tyistaito vaikkapa käsityöammatti ^—, ryhdyttävä sotilaaksi tai elettävä itsellisen vapaata, joskaan ei aina kovin turvallista

ja huoletonta elämää.

Talojen piiat ja rengit

Palkolliset muodostivat 1600-luvun loppua kohti kasvavan tilattoman itsellisväestön suurimman ryhmän. Älvsborgin lunnasluet- teloiden mukaan heitä oli 1610-luvun puo- livälissä 16 ^% verollepannuista eurajokelai- sista. 1630- ja 1690-luvulla vastaava osuus oli 19 ^% ja 21 ^%. (Taulukko 9) Renkejä näyttää olleen kaiken aikaa vähemmän kuin piikoja. On kuitenkin muistettava, et- tä rengit olivat sotaisina aikoina alituisessa vaarassa joutua väenotoissa armeijan rul- liin kirjatuiksi. Talonpojat lankesivatkin usein kiusaukseen piilotella täyskasvuisia renkejään ja jättivät heidät näin ilmoitta-

matta veroluettelon laatijalle. Piikojen ja renkien ^määrä ei ^tämän vuoksi todellisuu-

dessa poikennut aina taulukon osoittamal- la tavalla toisistaan.

Palkolliset olivat maatalouden tuiki ^tär- keää työvoimaa. Vaikka tilaton ^väki lisään- tyikin 1600-luvun lopulla, palvelukseen ha- keutuvia ei ollut aina riittävästi; tarjonta ei ^vastannut kysyntää, eivätkä kaikki ha- lukkaat ^saaneet palkatuksi tiloilleen koh- tuuhintaista työvoimaa. Kruunu ryhtyikin

jo varhain säätelemään palkollisten ^pitoa,

antamaan ohjeita näiden pestautumisesta ja elosta talonpoikien ja aatelin isäntäval-

lan alaisina. Vuoden 1686 palkollissäännöt rajoittivat ensinnäkin palkollisten määrän:

kunkin kokomanttaalin tilan oli tultava toi- meen kahden täyskasvuisen rengin avulla, talonpoika sai palkata tosin lisäksi vielä yh- den alle 21-vuotiaanrenkipojan ^mutta mui-

ta palkattuja miehiä hän ei tilalle ^saanut pestata. Piikojen määrää kruunu ei sitä vastoin katsonut aiheelliseksi säädellä.1

Palkollisten pestausta ^varten laadittiin myös tarkat säännöt. Paikalliset tavat

osoittautuivat kuitenkin näitä voimakkaam- miksi. Piiat jarengit pestattiin ^{maan tavan} mukaan aina vuodeksi kerrallaan. Työvuo- si alkoi Mikkelinpäivänä. Tämä ei ollut ta-

lonpoikien mieleen, sillä palveluspaikan vaihtoon liittyvä juhlinta ja riehuminen häiritsivät ikävällä ja turhalla tavalla syk- syn töitä. He ehdottivat pestuuajan siirtä- mistä myöhemmäksi ^mutta joutuivat taipu-

maan sitkeän perinteen edessä ja sopeutta- maan työt sen mukaisiksi.²

Pelkkä suullinen välipuhe ei ollut vielä sitova työsuhteen vahvistaja. Jokaisen piian tai rengin palkkaamista suunnitele- van oli annettava ehdokkaalle lisäksi selvä pestuuraha. Sen vastaanottaminen puoles-

taan edellytti, ^että palvelukseen oli myös mentävä. Näin ei tietenkään aina tapahtu-

nut. Sopimusten rikkojina olivat etupäässä palkolliset. Kun rikkomuksia käsiteltiin ai- kanaan ^{käräjillä,} lautakunta sai kuullak- seen mitä erilaisimpia selityksiä. Joissakin tapauksissa rengit ja piiat kertoivat kierte- lemättä ^ottaneensa toisen pestin ja men- neensä parempana pitämäänsä paikkaan.

Peruste ei miellyttänyt talonpojista koostu- vaa lautakuntaa. Seurauksena olikin taval- lisesti tuomio, jonka mukaan sopimuksen rikkoneen oli ^{joko mentävä} hänet ensin pestanneen palvelukseen tai hankittava täl- le itsensä veroinen uusi piika tai renki. Mi- käli ^hän ei onnistunut, hänen oli korvatta-

va rengittä tai piiatta ^jääneen talonpojan kärsimät vahingot. Kirkonkylän Arvelaan rengiksi pestautuneen ^mutta lopulta laiva- veistämölle kirvesmieheksi ^menneen Olavi Erkinpojan oli maksettava Arvelan isän- nälle rengin työpanoksen puuttumisesta ai- heutuneina vahinkoina kahdeksan kupari- talaria. ^Itsestään selvää oh myös, ^että Ola- vi joutui palauttamaan Arvelalta saamansa pestuurahan.³

Palkolliset ja talonpojat eivät aina pääs-

seet yksimielisyyteen ^siitä, mikä oli pestuu- rahaa ja mikä ei. Valpuri Matintyttären ja Elina Jaakontyttären ongelmana oh puo- lentoista karoliinin suuruinen summa. Eli-

na oli ^omasta mielestään ^{antanut sen} Val- purille pestuurahana; Valpuri puolestaan väitti saaneensa rahat suorittamiensa palve- lusten korvaukseksi: hän oli etsiskellyt Eli- nalle hyvää piikaa. Hänellä itsellään oli ^oi- va palveluspaikka Lavilan kartanossa, jo-

ten hän ei ^missään tapauksessa ajatellut Elinan luo siirtymistä. ^{Piikaa hän} ei Elinal- le kuitenkaan ^saanut. Vuoden 1692 ^talvikä- räjät asettuivat ^Elinan kannalle ja katsoi-

vat, että rahat olivat mitä ilmeisimmin ^tar- koitetut Valpurin pestaamiseksi ja että Valpurin oli joko astuttava Elinan palve- lukseen tai korvattava tämän kärsimät va- hingot.

Elinalla oli samoihin aikoihin muitakin murheita: hän oli maksanut pestuumieles-

sä Erkki Klemetinpojalle niinikään puolen- toista karoliinin summan mutta jäänyttäs- tä huolimatta rengittä. Erkki väitti rahoja rästissä olevaksi palkaksi. Oikeus ei epäil-

lyt kertomusta niiltä^osin, kun ^se koski Eli-

nan velkaa, mutta katsoi, _että kyseessä oli kuitenkin pestuuraha. Erkin oli näin ollen joko palattava vanhaan palveluspaikkaan-

sa tai korvattava Elinalle poislähtönsä ai- heuttamat menetykset. Koska Elina oli

jäänyt kokonaan rengittä ja koska hän oli

työkykyisten miesten puuttuessa joutunut selviytymään tilan töistä ^{piikojen voimin,} Erkin maksettavaksi asetettiin rengin vuo- sipalkka eli 16 kuparitalaria.⁴

Pestin ^ottaneen piian ja rengin oh ^myös pysyttävä palveluspaikassa koko vuoden.

Ilkeä isäntäväki, nälkä, tukkapöllyt ja lyönnit, ei edes vaimon asuminen naapuri- kylän puolella tehnyt palveluksen keskeyt- tämistä oikeutetuksi. Vaimonsa luokse läh- tenyt Martti Erkinpoika koettikin perustel- la menettelyään palkan viivästymisellä.

Hän ^kertoi, ettei ollut saanut palkkaehto- jen mukaisia uusia kenkiä ja ettei hän voi-

nut tämän vuoksi palvella ^enää vanhassa paikassa. Väite oli Martin emännän mieles- tä silkkaa turhamaisuutta, olihan rengillä vanhat ja hänelle hyvin kelpaavat jalki-

neet. Oikeus oli ^samaa mieltä ja velvoitti Martin palaamaan mitä pikimmiten takai- sin.⁵

Mikäli palkollinen halusi jättää paikkan- sa ennenaikaisesti jamenetellä laillisia^seu- raamuksia pelkäämättä, hänen oli käännyt- tävä käräjien puoleen ja pyydettävä niiltä vapautusta. Jos pyyntö ^oli perusteltu ja jos piian tai rengin lähdöstä ei koitunut koh- tuuttomia vaikeuksia, anomukseen saatet-

tiin ^suostua. Riitta Klemetintytär esitti kä- räjille vuonna 1692 hyväksyttävänä pide- tyn syyn: hänen äitinsä oli sairastunut pa- hoin jakaipasi kipeästi hoitajaa. Koska hä- nen isäntänsä ei uutterista etsinnöistä huo- limatta ollut saanut uutta piikaa, käräjät edellyttivät, että Riitta pysyi palveluksessa piian löytymiseen saakka. Hän saattoi jou- duttaa lähtöään vain hankkimalla itselleen sijaisen.⁶

Käräjien apuun saatettiin turvautua myös tapauksissa, joissapalkollinen halusi varmistaa irtisanomisensa oikea-aikaisuu- den. Esimerkillisen viisaasti menetteli Val- puri Heikintytär pyytäessään käräjiä ^vah-

vistamaan, että hän oli aikeissa vaihtaa syksyllä palveluspaikkaansa. ^{Valpuri toi} tiedon käräjille kesäkuun alussa. Hän viit- tasi isännän säädyttömiin esityksiin ^mutta ei ryhtynyt syyttelemään ^{ketään, antoi} vain ymmärtää, mikä oh lähdön todellinen syy, ja säilytti näin maineensa kunnon pii- kana.⁷

Esivalta kiinnitti huomiota myös piiko- jen ja renkien palkkoihin. Se ei kantanut niinkään murhetta palkan riittävyydestä kuin sen kohtuuttomasta korkeudesta. Se pyrki ^{ennen muuta} takaamaan, etteivät palkat ^nousseet palkollispulan vuoksi ja ^et- teivät runsaasti palkkatyövoimaa käyttävät aateliset joutuneet maksamaan turhan ^suu- ria summia piioilleen ja rengeilleen. ^Pal- koille asetettiin tämän vuoksi ^katto, jota korkeammiksi ne eivät saaneet nousta. Eu- rajoen kaltaisella rannikkoseudulla ^täysi- kasvuiselle ja hyvälle rengille sai ^maksaa korkeintaan 24 kuparitalarin vuosipalkan

summaan sisältyi ^myös pestuuraha.

Huono renki sai tyytyä 18 kuparitalariin, hyvä piika sai samaiset 18 talaria ja huono

15 talaria. Talonpojan edellytettiin ^vähen-

tävän palkoista henkirahan ^ja kaikki luon- nossa maksettavat erät. Koska aateli mak- soi palkollisistaan korkeampaa henkirahaa kuin talonpojat ja koska aatelin palkolliset olivat tarkan silmällä pidon alaisia ja jou- tuivat tekemään lujasti töitä, aateli sai maksaa rengeilleen ja piioilleen yhtä tala- ria korkeampia palkkoja. Näin voitiin taa- ta kartanoiden ^ja säätyläistalojen palkollis-

väen riittävyys jataso.⁸

Eurajokelaiset ^itse kertoivat maksavansa vuonna 1695 kunnolliselle rengille vuosi- palkkana 16 talaria ja pestuurahana 2—3 talaria. Renki sai laskea edukseen myös kolmet ruojut, yhdet ^mustat nahkakengät, yhden karkean ^{ja yhden} hienon paidan se- kä määrittelemättömän erän sukka- ja ^la-

paslankoja. Piian ja huonon rengin tuli tyytyä kuuteen talariin ja pestuurahaan.

kymmeneen kyynärään sarkaa ja karkeaa pellavaa, kolmeen kyynärään hienoa aivi-

naa, kenkiin sekä sukkiin ja lapasiin.

Keskenkasvuiset palkolliset saivat vain välttämättömät pitovaatteet. Palkollisten etuihin kuului lisäksi täysi ylöspito, läm- pö sekä ruoka jakatto pään päälle mutta myös välttämätön kuritus ja sanallinen ohjaus kristillisen uskon mukaiseen elä- mään.^g

Pitäjän ammattilaiset

Eurajokelaisen väestön täydellisen yhtenäi- syyden vaikutelmaa olivat rikkomassa myös^ne pitäjäläiset, jotkatoimivat erilaisi- na ammattilaisina, ken käsityöläisenä, ken sotilaana, kirjurina tai kalastajana. Kovin paljon heitä ei ^ollut, mutta harvatkin tie- dot osoittavat, että väestö oli jo erikoistu- massa tiettyjen palvelusten ja tehtävien suorittamiseen ^{ja että} tilat eivät olleet enää kaikin osin omavaraisia, itse kaikki

tuotteet valmistavia jakaikki tehtävät ^suo- rittavia. ^Räätäli, suutari ja seppä tunne- taan pitäjästä jo 1500-luvulta, kartanoissa oli 1600-luvun puolella kirjurit ja ^rättärit ja Irjanteella 1640-luvulla myös osa-aikai-

nen, kolme kuukautta kerrallaan pyytävä kalastaja sekä oma laivuri. Seuraavina ^vuo-

sikymmeninä kartanoihin palkattiin ^met- sänvartija, olipa herrasväellä Eurajoella

1650-luvulla oma linnunpyytäjäkin.

1

Vuoden 1695 henkikirjat ^tuntevat Eura- joelta käsityöläisiä, perämiehen, ^rättärin,

sahurin, kirvesmiehen, kalastajan ja silta- voudin. Tiedot jakaantuvat ammateittain seuraavasti:²

ruokakuntia henkilöitä kalastajia

kirjureita kirvesmiehiä käsityöläisiä paimenia perämiehiä rättäreitä

sahureita siltavouteja sotilaita

Erilaisia ammattilaisruokakuntia ^oli siten 68 ja näissä 78 henkikirjoitettua jäsentä.

Koko väestöstä tämän ryhmän ^osuus jäi 12

%:

iin.

15 ^% aikuisväestöstä.

Ammattilaisten elinolot poikkesivat mo-

nin kohdin toisistaan. Kirjurit ja rättärit olivat kartanoiden palveluksessa, valvoivat ja ohjasivat muiden alustalaisten ^töitä, työskentelivät kartanon herrasväen suomin valtuuksin ja olivat aatelin ehdottoman isäntävallan alaisia. Siltavouti puolestaan oli pitäjän hallintomies, kruunun ja pitä-

jäyhteisön osoittamien tehtävien hoitaja.

Käsityöläiset ja kirvesmiehet, sahurit jape- rämiehet, kalastajat ja paimenet ovat esi- merkkejä elinkeinoelämän eriytymisestä ja monipuolistumisesta ja sellaisina elinkeino- elämän yhteydessä esille tulevia. Yhteistä näille ryhmille oli välttämättömyys ^hank- kiutua joko ^koko yhteisön tai jonkin väes- töryhmän, ennen muuta aatelin ^suojeluk- seen. Kenkään ei voinut niin vain heittäy- tyä ^sahuriksi, ryhtyä kalastajaksi tai hank- kiutua käsityöläiseksi tai sotilaaksi. Vasta

suojelu ^oh rauhallisen elämän mahdollista- 2

3 22 7 2 1 3 2 1 25

2 3 26 9 4 2 3 2 2 25

ja, vain näin seppä tai ^räätäli, paimen tai kalastaja saattoi toivoa saavansa elää väenottoja pelkäämättä tai irtolaisen kir-

joihin joutumatta.

Väenottojen ja irtolaissyytteiden ^pelko sai jotkut suojelijatta eläneet itselliset ^tur-

vautumaan hyvinkin kyseenalaisiin mene- telmiin. ^Lutan kylässä ^asunut Pekka-räätä- li muun muassa antoi naapurinsa ^vuonna

1658 ilmi irtolaisena, vaikka naapuri oli va- kaasti tilaansa ^asuva talonpoika. Pekka puolustautui viittaamallapelkoonsa tulla it- se irtolaisuudesta syytetyksi ja kertoi ha- lunneensa ohjata henkikirjoittajan mielen- kiinnon ^muuanne sekä päästä itse näin päl- kähästä pelkällä säikähdyksellä.³

Sääty-yhteiskuntaan niveltyminen

Suomalainen yhteiskunta sai kuninkaan aseman vahvistumisen ja keskushallinnon voimistumisen myötä uusia piirteitä. Ne muuttivat vanhan ^arvostaan tietoisen talon- poikaisyhteisön tiukan säätyjakoiseksi yh- teiskunnaksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, _että ihmisten väliset sosiaaliset ^erot olisivat syntyneet vasta nyt, olihan vanhal- lakin yhteisöllä omat mahtajansa ja ^pääl- likkönsä, vapaana ^syntyneet ja orjina elä- vät. Ero oli kaikesta huolimatta melkoi- nen. Se tuntui parhaiten juuri talonpoikien kohdalla ja merkitsi näiden aseman heik- kenemistä ja itsetunnon murentumista.

Ihmisten ^asema määräytyi sääty-yhteis- kunnassa ratkaisevasti sen mukaan, minkä- laiseenryhmään hän kuului. Ihminen ei ^ol- lut enää niinkään yksilö kuin tietyn ryh- män tai säädyn jäsen ja sille kuuluvien ^oi- keuksien ja velvollisuuksien nauttija. Sää- tyjen etuudet olivat kumoamattomia; _ne pyrittiin takaamaan kuninkaan vahvista-

Tiukka säätyjäkö ulottui kirkon seinien sisäpuolelle, ja jokaiselle seurakuntalaiselle oli osoitettava sää- dyn mukainen paikka. Herrasväki sijoitettiin kirkon arvokkaille etupenkeille, sotamiehet sekä itselli- set, palkolliset ja nuoret kirkon takaosiin tai lehtereiden ahtauteen. Penkkijaon tarkoitus ei ollut pel- kän sosiaalisen asemankorostus, vaan sen avulla pyrittiin estämään myös turha tönintä ja tunkeilu sa- moille penkeille. Eurajoen vanhin tunnettu penkkijärjestyson vuodelta 1662. Kun jako suoritettiin ke- säkuun 23. päivänä, herrasväen penkki siirrettiin kuoriin ja kirkkosalin ensimmäinen penkki ^annettiin herrasväen palvelijoille. Toiselta penkiltä varattiin tilat Lutan Jaakolan, Mullilan sekä Kirkonkylän Astalan isännille, kolmannelta saivat paikkansa Tarvolan sekä Kirkonkylän Arvelan ja Huhdan kylän isännät, neljänneltä Lapijoen Tapanin ja Lassilan sekä Linnamaan Pykilän, Taipaleen Tingin, Lapi- joen Jussilan ja Lutan Hulolan ja Laurilan isännät. Naisten puolella järjestys oli hieman toinen. Siellä ensimmäiseen penkkiin pääsivät kirkkoherran vaimo ja tyttäret, toiseen Astalan emäntä, kappalaisen vaimo ja Kirkonkylän Kompin ^emäntä, kolmanteen Tarvolan sekä Kirkonkylän ^{Kaharin, Tohkan,} Kihin, Riikan ja Anuntilan ^emännätsekä neljänteen ^muut Kirkonkylän emännät.

min privilegioin. Näitä virallisia privilegioi-

ta nauttivat ^aatelin, papiston ja porvaris-

ton jäsenet. Kun hallitseminen ja sodan- käynnin johto, opettaminen, kaupan ja muiden tarpeiksi tehty käsityö oli annettu

tiettyjen säätyjen yksinomaiseksi oikeudek- si, talonpoikaiselle kansalle ei ^riittänyt enää mitään privilegioitavaa. Sen osaksi tu-

li raskas ruumiillinen työ, sotamiehenä aa- telin komennossa taisteleminen ^ja kunin- kaan sekä valtakunnan kunnian ja mai- neen puolesta taistelukentällä kaatuminen sekä verojen maksaminen viimeksi mai- nittu oli toki ^myös porvariston oikeus.

Muutokset olivat kuitenkin hitaita, yrit- teliäille ja häikäilemättömille miehille ^mo- nia mahdollisuuksia avaavia. Niinpä kun voimistuva kruunu alkoi kaivata hallinto-

miehiä ja ennen muuta ratsupalveluksen tekijöitä ja kun ^se soi viimeksi mainituille verovapauden näiden asumille ^tiloille, se avasi kaikille riittävän varakkaille mahdol- lisuuden päästä nauttimaan maallisen räls- sin eduista. Suomessa varhaisin rälssi oli pääosin muualta ^tullutta. Kotimaista aines-

ta oli toki ^{mukana, mutta} vähän. Eurajo- kelaisia tässä harvassa joukossaei näytä ^ol- leen. ^Kun rälssioikeudet ^alkoivat sittem- min kulkea perintönä isältä pojalle, ^ken- kään eurajokelainen ei saavuttanut sellais-

ta asemaa, että olisi päässyt muodostumas- sa olevan aatelin jäseneksi. ^Koska yksi- kään ^1500- ja 1600-luvun eurajokelainen ei tehnyt kuninkaalleen aatelisarvolla palkit-

tavaa palvelusta, syntyperäisiä eurajokelai- sia ei ^maan ylhäisimmän javaikutusvaltai- simman säädyn joukossa ollut.

Eurajokelaiset eivät kuitenkaan jääneet säätyjakoisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

He joutuivat päinvastoin tekemisiin aatelin yhteiselle kansalle asettamien vaateiden

kanssa, ja aateli sai Eurajoella vankan ase- man ja pystyi vaikuttamaan pitäjän elä-

mään painavammin kuin monissa muissa pitäjissä. Laajojen eurajokelaisten läänitys-

ten ylhäisaateliset haltijat asuivat enim- mäkseen Tukholmassa ja säilyivät kuta- kuinkin ^etäisinä; monissa tapauksissa ^näyt- tääkin ^{siltä, että} Tukholmassa ^{asustanut ar-} mollinen herra tai rouva edusti eurajoke- laisille oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä, paikkakunnalla asuva vouti tai inspehtori pahuutta, ahneutta, kieroutta ja ilkeyttä.

Vastasiko rahvaan valituksista ilmenevä asennoituminen todellisuutta vai oliko ^se vain välttämättömyyden sanelema pakko?

Oliko vouteja ja inspehtoreita kohtaan

tunnetunkaunan taustalla katkeruus aateli- sia isäntiä kohtaan? Tuomiokirjoistaei ^vas- tauksia löydy. Rahvas vältti ilmeisen tar-

koituksenmukaisesti aatelisiin herroihin kohdistuvia mielenilmauksia ja keskittyi pelkästään näiden käskyläisten moittimi- seen. Se toi ^ilmi epäilynsä ^siitä, että vou- dit toimivat omapäisesti ja vääristelivät isäntien käskyjä. ^Mikäli kävi ^{ilmi, että} vouti totteli Tukholmasta tulevia käskyjä, talonpojat epäilivät, että voudit olivat an- taneet isännälle vääriä tietoja ja johtaneet tämän näin tahallaan harhaan. Helpolla eurajokelaiset eivät alistuneet vaan kävivät sitkeästi käräjiin oikeuksiaan peräämään.

Kovin usein heille ei rahvaan velvollisuuk- sia tarvinnut kuitenkaan ^{tähdentää,} he alis- tuivat välttämättömyyteen mutta eivät ^nöy- ristelleet.

Säätyjakoisen yhteiskunnan työnjaon ihanteet edellyttivät talonpojilta myös ja ennen kaikkea heidän oman asemansa ym- märtämistä aivan uudelta pohjalta. Heidän oli oivallettava ja hyväksyttävä, ettei heillä ollut edes ^omalla maallaan ^ja mannullaan seisoessaan omistusoikeutta perimäänsä

maahan ja että heidän verokuormaansa ja muita rasitteitaan saatettiin ^nostaa heitä sen kummemmin kuulematta. Itsenäisenä