EURAJOEN HISTORIA III

EURAJOEN HISTORIA III

ULLA HEINO

3. OSA

Kartanon varjosta atomiaikaan

Uudet ja vanhat eurajokelaiset

Luonnollinen väenlisäys

Eurajoen syntyneiden määrä laski 1900-luvun puolella jyrkästi. Niinpä Eurajoen kirkkoherran rekisteröitäväksi tuotiin 1920-luvun alkupuo-

liskolla vuosittain keskimäärin 172 mutta 1980-luvun alussa enää 72 lasta, ja^syntyvyys laski kuudessa vuosikymmenessä ¹⁵

promillea.

Muutos korostuu, kun _verrataan toisiinsa syn- tymiä ja hedelmällisessä iässä olevia 15—44- vuotiaita naisia: 1920-luvun alussa tuhat ^eura- jokelaisnaistasai 646 ja 1980-luvun alussa 295 lasta.

Kuvio 14: Eurajoen syntyvyys laski erittäin nopeasti ja päätyi 1920-luvun mittaan maan keskiarvoja kor- keammista promilleluvuista niiden alapuolelle. Seu-

raavat vuosikymmenet käänsivät kehityksen suunnan ja nostivat luvut 40-luvun lopulla lähes "vanhan hy- vän ajan" tasolle multavain hetkeksi^, silläseuraava

vuosikymmen taittoi luvut ^taas laskuun ja sitä seu- raavat painuivat ne ennennäkemättömän alhaisiksi, vain hivenen kymmenen promillen yläpuolella vaih- televiksi.

Taulukko 16: Eurajoen syntyneet ja^{syntyvyys (%o),} kuolleet ja kuolleisuus ^(%0) sekä luonnollinen väenlisäys vuosina 1921-1990.

Vuodet Syntyneitä Syntyvyys ^Kuolleita Kuolleisuus Luonnollinen väenlisäys

1921-25 858 27,4 469 15,0 ⁺ 389

1926-30 693 22,6 471 15,3 ⁺ 222

1931-35 537 17,8 416 13,8 ⁺ 121

1936-40 590

19.9

500

16.9

⁺ 90

1941-45 568

19.7

467 16,2 ⁺ 101

1946-50 686 22,7 377 12,5 ⁺ 309

1951-55 602 19,4 360 11,6 +242

1956-60 473 16,1 314 10,7 ⁺ 159

1961-65 450

16.0

³²⁴ 11,5 +126

1966-70 355

13.1

304

10.8

⁺ 51

1971-75 334

12.4

^{317 11,7 +} 17

1976-80 374 13,3 297 10,5 ⁺ 77

1981-85 358 12,4 286 9,9 ⁺ 72

1986-90

363

^12,1 329 11,0 ⁺ 34

Lähteet: SVTVI, väestömuutokset vv. 1921-1990.

Kuolleisuus laski sekin, muttavähemmän ja

tasaisemmin

^kuin syntyvyys. Siinä ei ollut

1910-luvun lopun jälkeenenää suuria vuotuisia heilahteluja. Talvi- ja jatkosota nostivat tosin lukuja hetkeksi, mutta nousu oli vähäistä ja

kuolleisuus

vakiintui pian 10-11 promillen vai- heille. Kuolleisuuden rakenne muuttui sitä vas- toin tuntuvasti, kun

imeväiskuolleisuus

^laski jyrkästi: 20-luvun alussa 82-83 lasta tuhannes- ta kuoli ^ennen

ensimmäistä

syntymäpäiväänsä, 80-luvulla menetettiin enää yksi sadastasynty- neestä.

Syntyvyyden ja

kuolleisuuden

muutokset olivat enimmältään

samansuuntaisia

ja kuollei- den luvut syntyneiden määriä

pienempiä.

Ero oli suurimmillaan 20-luvun alussa mutta supis- tui sittemmin syntyvyyden laskun mukana. So- danjälkeisten vuosien

korkea

syntyvyys kasvat-

ti luonnollisen väenlisäyksen 10 promilleen, mutta nousu kääntyi 50-luvun alussa uuteen pari vuosikymmentä kestäneeseen laskuun. Ke- hitys huipentui 70-luvun alussa, kun Eurajoen luonnollinen väenlisäys oli enää 17 henkeä ja tulevaisuuden näkymät näiltä osin synkät.

Vuosikymmenen jälkipuolisko käänsi kohta- lokkaan kehityksen, nosti syntyneiden määriä ja kasvatti luonnollistaväenlisäystä.

Muutot

Ajan vaikeudet pitivät väen 1910-luvun jälki-

puoliskolla

kotiseudulla, eikä rauhan palautu- minen innostanut eurajokelaisia heti mennei- den vuosikymmenten kaltaiseen muuttamiseen.

Kirkkoherranvirastoon tehtiin 1920-luvun mit-

taan vuosittain

26-27

^{tulo- ja} lähtöilmoitusta, ja muuttaneisuus pysytteli promillen vaiheilla. Vähentynyt

muuttohalukkuus

^voi- daan liittää kotiseudun

parantuneisiin

elinmah- dollisuuksiin, saivathan torpparit lunastaa vuokra-alueensa jamaattomat tyydyttää maan- nälkänsä ostamalla Vuojoen maista muodostet- tuja tiloja. Uusi aikakausi alkoi näiltä osintasa-

painoista

väestökehitystä enteillen.

Mutta vaikka muuttotase oli 1920-luvun al-

kupuoliskolla kutakuinkin tasapainoinen, tyy-

tyväisyyteen ei ollut aihetta. Jo ^saman vuosi- kymmenen lopun vilkastunut lähtömuuttoja ^si-

tä seuranneet tuntuvat tappiot antoivat huoles- tuttavia viitteitä. Luvuissa näkyy Kaunissaaren sahan

lopettaminen,

sahaväen muuttaminen työn perässä, Vuojoen kartanon hajoaminen se- kä maatalouden vuosisadan alussa käynnisty- neiden _muutosten vaikutukset ^- ja osin vanho- jen muuttojen kirjaaminen vasta 30-luvun alun kirkonkirjoihin. 1920-luvun puoliväli muodos-

Kuvio 15: Eurajoen muuttoliike oli koko maailmansotien välisen ajan tappiollista. Siinä näkyvät hyvin ensin Kaunissaaren sahan lopettaminen 20-luvun lopulla ja sitten merkitsemättä jätettyjen muuttotietojen kirjaami- nen 30-luvun alun lähteisiin. Selvimpänäerottuukuitenkin 40-luvun loppu, kun siirtoväki merkittiin Eurajoen kirkonkirjoihin. Maan toisen teollistumiskaudenkäynnistyminen 50-luvun myötä, kiihdytti lähtömuuton suora- naiseksi maaltapaoksi. Vasta Olkiluodon voimalan rakentaminen ja kunnan havahtuminen houkuttelemaan

uusia asukkaita käänsi ^taseen voitolliseksi^-joskin tulijoiden enemmyys jäi lopulta pieneksi.

Taulukko 17: Eurajoen muuttoliike jamuutta-

neisuus vuosina 1921-1990.

Vuodet Tulo- Lähtö- Muutto- Muutta-

muutto muutto ero neisuus

+/- %o

1921-25 618 671 ^- 53 41,2

1926-30 430 961 -531 45,3

1931-35 843 1 240 -397 69,3

1936-40 700 984 -284 53,3

1941-45 599 704 -105 45,1

1946-50 1810 1016 +794 93,5

1951-55 961 I 464 -503 78,2

1956-60 830 I 232 -402 70,0

1961-65 892 1 327 -435 78,9

1966-70 872 1 129 -257 73,9

1971-75 1 260 ¹ 078 ⁺ 182 86,4 1976-80 1 484 1 342 ⁺ 142 100,4 1981-85 I 166 1 124 ⁺ 42 79,1 1986-90 I 439 1 161 ⁺ 278 86,7 Lähteet: SVTVI, väestömuutokset 1921-1990.

tui käännekohdaksi; Eurajoki menetti ^seuraa- vien viidentoista vuoden aikana muuttajina

I

^{207 asukasta,} 80 henkeä vuosittain. Vasta uusi sota käänsi kehityksen ^suunnan, vähensi ensin tulijoiden ja ennen kaikkea lähtijöiden määrää ja kasvatti kummankin sittemmin 1940-luvun lopulla ennennäkemättömän korke- aksi. Muuttovilkkaus ylti 93 promilleen, ja siir- toväen muuttuminen eurajokelaisiksi käänsi ta- seen voitolliseksi.

Käänne oli tilapäinen. Muuttoliike hakeutui 1950-luvun alussa entisiin uomiinsa ja vei taas enemmänkuin toi. Uutta oli vain lähtömuuton paisuminen todelliseksi maaltapaoksi. Eurajoki kärsi sen seurauksena parin vuosikymmenen aikana ¹ 597 asukkaan tappion. Paon voima hiipui tosin hivenen 60-luvun lopulla, mutta

vastatulijoiden ^määrän voimakas kasvu aiheut- ti ratkaisevan ^muutoksen, käänsi taseen 70-lu- vun

puolella posiitiiviseksi

ja ^loi pohjan ^Eura- joen kasvulle.

Muuttoliike säilytti vilkastumisestaan huoli- matta

pitkään

vanhat

piirteensä.

Eurajoen ^nai-

set olivat edelleen hivenen

innokkaampia

muuttajia kuin miehet, jakaksi kolmesta muut- topäätöksen toteuttajasta ^- 69 ^% tulijoista ja 67 ^% lähtijöistä ^- oli 1930-luvun alussa mat- kassa yksin. Sittemmin tulijoiden joukkoon^il- maantui ^enemmän perheellisiä, 70-luvun alussa yksinään muuttaneita oli enää 42 ^% tulijoista mutta86 ^% lähtijöistä.

1

Toinen vanhasta muistuttava piirre oli muut- tomatkan lyhyys jatuttuus: joka kolmas 30-lu- vun alun muuttaja lähti Rauman suuntaan tai tuli sieltä. Eurajoen muuttokentän ydinaluee- seen kuuluivat yhäti Luvia, Kiukainen ja Lap- pi, Porin kaupunki ja

maalaiskunta.

^Eura, Nak- kila ja Ulvila sekä Säkylän tilalla Kokemäki.

Kun ydinalueen osalle tuli 61 ^% muutoista, vain joka kolmas muuttaja lähti tai tuli muual- ta. Muutot keskittyivät myöhemminkin, mutta

ydinalue vaihtui. 70-luvun alkuvuosiin tultaes- sa

Nakkila.

Ulvila ja Kokemäki olivat väisty- neetHelsingin, Turun ja Laitilan tieltä.²

Tappioiden

aiheuttajina ^olivat kaupungit, 30-luvun alussa lähinnä Rauma. Se sai Eurajo- elta viiden vuoden aikana 156 asukasta ^enem- män kuin lähetti ja vastasi yksinään yli kol- manneksesta(38 %) Eurajoen tappioista ^-kau- punkien osuus oli 52 ^%. Merkittäviä tappioita synnyttivät myös Rauman ja Porin maalaiskun-

nat. Muita osin menetykset olivat vähäisiä. 70- luvun alussa joka toinen muuttaja^{(58 %) joko} lähti tai saapui kaupungista. Rauma oli edel- leen keskeisellä sijalla, kolmannes (34 %)

muutoista oli sen ja Eurajoen välistä. Mutta nyt Rauma aiheutti yksinään 67 ja kaupungit yh- teensä 104 hengen muuttotappion. Syntyneen loven täyttäjäksi tuli ^{maaseutu, se} lähetti Eura- joelle 28 ihmistä enemmänkuin vei. Ulkomail-

ta Eurajoelle palasi 1970-luvun alun vuosina 38 jamerten taaläksi 19 henkeä.

Muuttaminen oli pitkään korostetusti uusien elinmahdollisuuksien etsimistä, hakeutumista työn viereen. Mutta 1900-luvulla ei ollut enää kyse

palkollispaikan

vaihtamisesta ja piipahta- misesta naapurikuntaan muutaman kuukauden pestiä varten. Nyt lähdettiin enimmältään aivan uusiin oloihin, tehtaaseen tai kaupan tiskin taakse. Liikenneyhteyksien paraneminen jaen- nen kaikkea henkilöauton yleistyminen teki viimeistään 1960-luvun lopulta lähtien mahdol- liseksi päivittäisen työmatkan Eurajoelta Rau- malle tai

vaikkapa

Poriin, eikä maataloudesta vapautuvan työvoiman ^tarvinnut välttämättä muuttaakotiseudulta. Ja kun työmatkan lyhyy-

den rinnalla alettiin arvostaa ympäristön viih- tyisyyttä ja tonttimaan halpuutta, muuttoliik- keen luonne muuttui. Asuinpaikka ei liittynyt enääyhtä kiinteästi työhön kuin aiemmin.

Eurajoen sijainti kahden kaupungin välillä muuttui, kun kaupungit tarjosivat työtä ja Eura- joki edullista rakennusmaata. Tämä heijastui muuttoliikkeen vilkkauteen, _suuntaanja raken- teeseen mutta asetti kunnan samalla uusien haasteiden eteen. Sen oli sopeuduttava jatku- viin menetyksiin ja kyettävä luomaan suhteet muuttajiin, _totuttava siihen, että yhä useampi kuntalainen ei jakanut menneitä kokemuksia, ei tuntenut tarinoita kartanon patruunasta, pit- kään vaikuttaneista opettajista ja virkamiehistä.

80-luvun alussa kaksi viidestä (43 %) asuk-

Taulukko 18: Eurajoen muuttokentän ydinaluevuosina 1930-34 ja 1970-74.

Tulo-ja Vuodet 1930-34 Vuodet 1970-74

lähtöalue Muuttoja Muuttoero Muuttoja Muuttoero

Ydinalue

Rauma 439 -156 Rauma 683 ^- 67

Rauman mlk 203 ^- 45 Rauman mlk 148 0

Kiukainen 119 +7 Pori 139 ^- 19

Luvia 102 ^- 2 Lappi 64 0

Lappi 89 ^- 15 Kiukainen 63 +9

Porin mlk 70 ^- 44 Helsinki 57 ^- 26

Eura 63 ^- I 1 Luvia 46 0

Kokemäki 62 +4 Eura 53 ^- 5

Pori 58 ^- 14 Turku 52 ^- 26

Nakkila 48 ^- 4 Laitila 50 ^- 12

Yhteensä 1 553 -280 Yhteensä 1 355 -146

Turun ja Turun ja

Porin lääni 1 652 -366 Porin lääni I 617 ^- 99

Kaupungit 606 -211 Kaupungit 1 142 -104

Maaseutu 1 347 -195 Maaseutu 838 ⁺ 28

Muuttoja 1 953 —406 Muuttoja I 980 ^- 76

Huom! Luvut koskevat vain kuntien välistä _muuttoa.

Lähteet: ESA muuttaneiden luettelot ^1930-34, 1970-74.

Kuvio 16: Eurajokelaisten muuttointo kasvoi lähes räjähdysmäisesti 1920-luvun jälkeen. Lukujen en- simmäiset huiput ovat poikkeuksellisten olojen ai- heuttamia. 30-luvun alussa näkyy edellä mainittu muuttotietojen ajanmukaistaminen. 40-luvulla siirto- väen tulo. Ja vaikka into sitemmin hiipuikin, se jäi huolestuttavan korkeaksi. 70-luvun muutot eivät säi- kyttäneet^enääpäättäjiä, saihan Eurajoki silloin run- saasti uusia asukkaita. Nyt kyseltiin: miten uudet asukkaat saatiin juurtumaan seudulle.

kaasta oli muualla syntyneitä tulokkaita. Joka toinen asukas oli toki edelleen paljasjalkainen eurajokelainen, mutta muutos oli tuntuva, oli- han syntyperäisiä 40-luvun alussa vielä kolme neljäsosaa(77 ^%).'

Evakkoon tulleet

Maailmantilanteen kärjistyminen avoimeksi sodaksi syksyllä 1939 nosti ennalta laaditut evakuointisuunnitelmat päivänvaloon ja ^edel- lytti virkamiehiltä

ripeitä

toimia. Eurajoki sai ensimmäiset suunnitelmien mukaiset evakuoin- titiedot lokakuussa. Ne merkitsivät Lavilan ti- loissa toimivan kristillisen

kansanopiston

va- raamista viipurilaisen Munkkiniemen lastenko- din käyttöön. Lapset tulivat sinne hoitajineen

joulukuun alussa. Sodan jaloista evakoidut 103 lasta sekä55 yli 15-vuotiastanuorta ja aikuista asuivat ^seuraavaan syksyyn

kansanopiston

ti- loissa. Maaseudun rauhaan saapui myös jouk- ko

lähikaupunkien

^asukkaita, muun muassa

130

pommituksia

^paennutta raumalaista. Yh- teensä majoitettavia oli joulukuun lopussa 459.⁴

Raumalaiset ja muut vapaaehtoisesti ^maa- seudulle paenneet palasivat Moskovassa maa- liskuussa 1940 solmitun rauhan jälkeen kotiin.

Kansanopisto siirtyi rauhanaikaan, kun Munk- kiniemen lapset muuttivat Kirkonkylään ja Ir-

janteelle, ja pikkulasten vastaanottokoti siirret- tiin toiselle paikkakunnalle. Poislähteneiden ti- lalle tulivat kotinsa menettäneet karjalaiset, Eurajoelle etupäässä Säkkijärven asukkaat.

Heitä oli kunnassa vuoden 1941 alussa yli 800 ja evakossa olevia helmikuun lopulla 1 042.⁵

Muiden nurkissa eläminen oli vaikeaa. Mi-

kään

ei ollut kuten ennen. Aurinko ei paistanut yhtä heleästi kuin kotona, mansikoiden maku oli huonompi, ihmisten puhe outoa, murre ly- hyttä ja töksähtelevää ja satakuntalainen luon- ne "ylen ylpiä”. Suhteet paikalliseen väestöön olivat kaikeasta huolimatta hyvät, mutta juuret- tomuuden ja olemisen väliaikaisuuden tuntu pani haikailemaan takaisin. Kesällä 1941 puh- jenneen jatkosodan alkumenestykset palautti- vat karjalaisten uskon, kasvattivat ikävää ja saivat yhden toisensa jälkeen palaamaan. Niin- pä kun Eurajoella oli kesäkuun lopulla 1941 enimmillään 1 176 evakkoa, luku laski tasai-

sesti seuraavien kuukausien ja etenkin vuoden 1942 alkukuukausien aikana. Huhtikuussa ti- lastoihin merkittiin 538 henkeä. Mutta enin osa heistäkin oli tekemässä lähtöä, eikä Eurajoen kunta ryhtynyt tämän vuoksi siirtoväen jäähy- väisjuhlien järjestämiseen. Toukokuussa kun- nan alueella oli ^enää 169 evakkoa, mutta kun hekin palailivat kesään ^mittaan,kyliin jäi vain 28 siirtoväkeen kuuluvaa.

Kotiinpaluun piti olla lopullinen, mutta suo-

Karjalaan jääneettalot jamaatolivat vielä jotenkuten korvattavissa ja muistojakin voitiin verestää yhteisissä juhlissa _mutta omaisten haudoille eipäästy. Niiden vierellä ei voitu hiljentyä eikä niille voitu tuoda kukkia suurina juhlapäivinä. Eurajoelle asettunut siirtoväki muisti vainajiaan pystyttämällä uuden kotiseurakunnan kirkkomaalle rajan taajääneiden muistokiven kesällä 1959 ja hakkauttamalla siihen tekstin: "Menetetyn Kar-

jalan pyhissä puistoissa nukkuvien muistoksi. Helky hiljaa kannel ikuisuuden heille ikirauhaa rakkauden. Ju- mala on rakkaus.^”Kuva U.Möttönen ^1959,Kerttu Mäkelä.

malaisten joukkojen menestykset vaihtuivat

tappioiksi

ja eteneminen perääntymiseksi. ^Kar- jalaisten oli lähdettävä evakkoon uudelleen ja nyt lopullisen tuntuisesti. Eurajoelle tuli

aluksi

etupäässä Hiitolan ja Johanneksen asukkaita;

johannekselaiset ^olivat

paikalla

vuoden 1945 alussa, hiitolalaiset tulivat kesänkorvalla. Ke- säkuussa 1945 kunnassa oli 267 Hiitolasta ja 235 Johanneksesta saapunuttaevakkoa. Heidän lisäkseen tänne sijoitettiin 116 Räisälän ja 69 Säkkijärven asukasta sekä muutamia muista luovutetun alueen pitäjistä tulleita. Kun Munk- kiniemen

lastenkodin

lapset olivat edelleen

Kirkonkylässä ja Irjanteella, evakkojen määrä nousi 753 henkeen.”

Sodan tieltä tuli ^muitakin, ennen kaikkea in- keriläisiä. Eurajoelle ensimmäiset 81 inkeriläis- tä saapuivat syksyllä 1943. Luku kasvoi sittem- min kuukausittain: helmikuussa 1944

paikalla

oli 230, toukokuussa 268 ja kesäkuussa 341 In- keristä tullutta. He asuivat kansanopistolla sekä nuorisoseurantalolle

perustetulla

leirillä ja hankkivat ^osan elantoaan maatöitä tekemällä.

Rauhan palaaminen merkitsi heille uutta muut- toa, mutta suunta oli

päinvastainen:

heidät oh Neuvostoliiton kansalaisina palautettava takai-

sin rajan taa. Marraskuussa 1944 palanneita oli 120. Tämän lisäksi kunnasta oli lähtenyt 28 in- keriläisluetteloihin merkitsemätöntä. Viran- omaisten tietojen mukaan kuntaan jäi 32 hen- keä. Luvut jättävät monien kohtalon avoimek- si. Sillä jos kunnassa oli marraskuun alussa 327 inkeriläistä ja näistä palautettiin takaisin 148 henkeä, jäljellä

pitäisi

olla 179 henkeä.

Paikalle jääneet ^{huomioon ottaen} 147 henkeä katosi selityksittä viranomaisten luetteloista ^-

he pakenivat enimmäkseen rannikon

asukkai-

den avustamina Ruotsiin.⁷

Evakkojen ensimmäiset kuukaudet kuluivat tilapäismajoituksessa ^lopullisia suunnitelmia odotellen. Kesällä 1945 ohjeet olivat viimein valmiit,ja siirtoväki varautui uuteen muuttoon.

Periaatteena

oli.

että kaupunkilaiset jamaatto- mat saivat hakeutua minne mielivät. Valtio osoitti asuinpaikan vain Karjalan maatalousvä- estölle, 35 %:lle siirtoväestä. Maanhankintalain

Vanhastayhteisöstä irtireväisty siirtoväki kokoontui karjalaseuroihin vaalimaan ja verestämään yhteisiä muis- toja. Eurajoen tammikuussa 1946 käynnistynyt seura on koonnut karjalaisia vuosikymmenestä toiseen tarinail- toihin, hiihtokilpailuihin sekä joulu- ja kesäjuhliin, onpa se järjestänyt muutaman kerran räisäläläisten pitä- jänjuhlatkin. Uusi sukupolvi ei ole kaikin ajoin yhtynyt täysin sen toimintaan _mutta vanhat _ovat jaksaneet ja vieneet seuran hiljaistenkin suvantokausien yli. Kuvassa seuran vuoden 1976 johtokunnan jäseniä, eturivissä vasemmalta Heikki Pärssinen. Kerttu Mäkelä, Väinö Ollaranta, Katri Asikainen ja Matti Korte ja ylärivissä Arvi Meski, Väinö^Ohvo, Eero Matikainenja Pentti Ovaska. Katri Asikaisen kokoelmat.

ja siihen liittyvien ohjeiden voimaantulo käyn- nisti uudelleen laajat muutot mutta lykkäsi ^sa- malla ^monen maansaantia niin, että odottele- maankyllästyneet hakeutuivat kaupunkeihin ja aloittivat elämän uudelta pohjalta.⁸

Eurajoki varattiin Räisälästä tulleiden koti-

seuduksi.

^Tänne edellisen vuoden

puolella asettuneiden

johannekselaisten oli muutettava Turun ja hiitolalaisten Porin suunnalle.Kylissä asuvan siirtoväen määrä vaihteli muuttojen vuoksi tuntuvasti, enimmillään Eurajoella ^oli vuoden 1946 lopussa 942 siirtoväkeen kuulu- vaa. Kun muutot päättyivät seuraavina vuosina, kunnassa oli kesällä 1949 yhteensä 503 siirto- karjalaista. Suurin osa ^- 368 ^- oli Räisälästä, 30

mainitsi

kotipaikakseen Säkkijärven, 24 tuli Viipurista, 15 Hiitolasta ja muut Karjalan eri puolilta. Väestönlaskennoissa siirtoväkeen lu- ettiin vuoden 1950 alussa kuitenkin vain 396 henkeä, 6,3 ^% väkiluvusta, _mutta virallinen ti- lasto luki siirtoväkeen vain luovutetulla alueel- la 1.9. 1939 asuneet, ei heidän ^tämän jälkeen syntyneitä lapsiaan. Niinpä kun väestö jaoitel- laan vanhempien syntymäpaikan

mukaan.

^Eu- rajoella oli vuoden 1951 lopussa 491 karjalais-

ta, ja siirtoväen osuus ^väestöstä 7,8 ^%. Siirto- väki kasvatti siten

melkoisesti

tilastoihin mer- kittyjen eurajokelaisten määrää^- ja muuttui it-

sekin vuosien mittaan ainakin osin eurajokelai- seksi.

Eurajokelaisten määrä

Eurajoki sai vuosien 1921-90 aikana syntynei-

nä 7 241 uutta asukasta ja menetti kuolleina 5 231 henkeä. Kunnan

väkiluku

olisi ^tämän mukaan saattanut nousta vuosittain keskimää- rin 28-29 ja yhteensä 2 010 henkeä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan väkiluku kääntyi

1920-luvun

jälkipuoliskollalaskuun. Ja vaikka kehityksen suunta saattoi satunnaisesti kään-

tyäkin, asukasluku laski ja Eurajoki menetti 40-luvun alkuun mennessä 423 asukasta. Sen väkiluku oli tuolloin vuosisadan alussa saavu- tetulla tasolla, eikä 30-luvun lopun luonnolli- nen väenlisäys luvannut hyvää jatkossakaan:

eurajokelaiset näyttivät harvenevan tasaista vauhtia.

Taulukko 19: Eurajoen henkikirjoitettu väkilu- ku vv. 1921 ^- 1991 ^{(1.1.1921 ).}

Vuosi Väkiluku Vuosi Väkiluku

1921 6 195 1961 5 705

1926 6 311 1966 5 537

1931 5 960 1971 5 294

1936 6 070 1976 5 527

1941 5 774 1981 5 735

1946 5 772 1986 5 839

1951 6 323 1991 6 144

1956 6 079

Huom! Henkikirjoitetun ja läsnäolevan sekä vuosien 1950, 1960, 1970 ja 1980 väestölaskentojen mukai- setväkiluvut poikkeavat ajoittain tuntuvastikin toisis- taan. Koska henkikirjaväkiluvuista saadaan yhtenäi- set sarjat jakoska niitä on käytetty aiemmankin väki- lukutarkastelun pohjana,^{ne on} otettu tässäkin laskel- mienpohjaksi.

Lähteet: SVT VI A väestömuutokset 1920-1990.

Väestön vähentäjänä oli muuttoliike; se vei kunnasta vuosittain 63-64 asukasta. Ja koska se oli valikoivaa ^- muuttajat olivat etupäässä parhaassa hedelmällisyysiässä ^-, tappio ker- taantui vuosien ja vuosikymmenten ^aikana, ei- kä Eurajoki kyennyt käyttämään hyväkseen luonnollisen väenlisäyksen suomia mahdolli- suuksia. Siirtoväen asuttaminen toi kuntaan 40- luvulla uusia^asukkaita, ja kun syntyvyys kään- tyi rauhan palauduttua nousuun, väkilukukin kasvoi ^- mutta vieläkään ei päästy 1910-luvun lopun määriin. Rauha ei muuttanut Eurajoen mahdollisuuksia, ei tuonut työpaikkoja eikä taannut uuden aikakauden ihmisiä houkuttele- via elinoloja. 40-luvusta tulikin vain kehityk-

Kuvio 17: Eurajoen väestökehitys näytti 1950- luvun taitteen jälkeen huolestuttavalta. ^Siirto- väen edellisellä vuosikymmenellä ^tuoma lisä huuhtoutui nopeasti, ja lasku jatkui entisellä vauhdilla. Aallonpohja saavutettiin 70-luvun alussa. Nousu ei ollut aivan laskun veroinen mutta nosti väkiluvun 90-luvun alkuun mennes- säkuitenkin 50-luvun puolivälin lukemiin.

sen viivyttäjä. Seuraava vuosikymmenen ^vei mukanaan edeltäjän tuomat lisät, eikä sekään riittänyt, vaan 60-luvun vilkas muuttoliike ^vä- hensi

asukkaita

entisestään ja

pudotti

eurajoke- laisten määrän

1890-luvun

alun tasolle.

Eurajoen väkiluvun jatkuva aleneminen näytti

1960-luvulla väistämättömältä

^{ja kunnan} kohtalo sinetöidyltä. Sen ei uskottu pystyvän takaamaan jäljellejääneille

välttämättömiä pal-

veluita; se näytti muuttuvan hiljaiseksi eläke- läisten asuinpaikaksi. Pelko oli ennenaikainen, sillä väkiluvun lasku kääntyi 70-luvun alussa nousuksi. Kasvu oli hivenen loivempi kuin edellisten vuosikymmenten lasku _mutta toi kuntaan vuosittain 42-43 ^uuttaasukasta janos- ti väkiluvun 90-luvun alkuun mennessä 20-lu- vun tasolle.

Väkiluvun kasvun taustalla oli Eurajoen

1970-luvulla

lisääntynyt vetovoima. Se käänsi muuttoliikkeen suunnan ja muutti taseen posi-

tiiviseksi.

Kokonaisuutena tarkasteltuna ^suun- nan säätelijänä oli sittenkin syntyvyys. On näet

huomattava, että vuosina 1866-1920 Eurajoel- lesyntyi vuosittain keskimäärin 166-167mutta seuraavien seitsemän vuosikymmenen aikana 103-104 lasta. Ja vaikka kuolleiden ^määrä las- kikin, niin luonnollinen väenlisäys putosi 32

hengellä ^- puoleen entisestä. Muuttoliikkeen kokonaisvaikutus säilyi sitä vastoin kutakuin- kin ennallaan: se vei edellisen ajanjakson ^mit-

taan vuosittain ^21-22, jälkimmäisellä ^27-28 henkeä ja riitti sellaisena syömään luonnollisen väenlisäyksen mahdollistaman kasvun. Edelli- sellä

aikakaudella

muuttotappio riisti luonnolli- sen väenlisäyksen kolmanneksen ja jätti kaksi kolmannesta uusien eurajokelaispolvien ^kas- vattajiksi.

Eurajokelaisten ^ikärakenne

ennusti

^20-luvun alussa hyvää,

perheissä

oli paljon ^lapsia ja^vä- hän ^vanhuksia, alle

15-vuotiaita

^{oli 35 % jayli}

65-vuotiaita

^{6 %.} 90-luvulla jakaumassa oli si- tä

vastoin huolestuttavia piirteitä,

^{lapsia oli}

enää 21 ^{% mutta}

vanhuksia

^{14 %. Väestö van-} heni tuntuvasti, olihan jokatoinen eurajokelai- nen 20-luvun alussa korkeintaan 22 vuoden 1 ¹ kuukauden ^mutta 90-luvun alussa 36 vuoden 8 kuukauden ikäinen ^- mediaani-ikä nousi siten seitsemässä vuosikymmenessä lähes neljätoista vuotta!

Vuosikymmenet muuttivat olennaisesti väes- tön

alueellista

jakaumaa. Muutoksen aiheutta- jana oli Kirkonkylän ^{nousu sen} nimen ja ase- man edellyttämään suuruuteen. Kehitys liitti Pappilan. Lavilan sekä osin myös Tarvolan yh- tenäiseksi taajamaksi, ^kunnan väestölliseksi ytimeksi. ^Muutos käynnistyi vuosisadan alku-

puoliskolla

^ja

vauhdittui

60-luvulla. Niinpä kun 18 ^% eurajokelaisista^asui vuosikymmenen alussa mainittujen kylien ^{alueella, vastaava} osuus oli vuonna 1985 jo 39 ^%. Lapijoen kehi- tys oli samansuuntainen, ja siitä tuli

80-luvulla

kunnan toiseksi suurin keskus. Irjanne ja Kui- valahti jäivätkehityksen jalkoihin. Muutos ^nä- kyi parhaiten Kuivalahdella. Se menetti jatku- vasti väestöään. Kun kylässä oli

parhaimmil-

Talvinen Pappilankoski. Kuva K.Jalonen 1986.

Vuosi 1865

Vuosi 1918

Kuvio 18: Eurajoen asutus myötäilee edelleen van- hojajokilaaksoja,mutta senpainopiste on muuttunut merkittävästi viimeisen vuosisadan aikana. 1860-lu- vulla ja etenkin 1910-luvun lopulla Kuivalahti ^oli suurin kylä ja muutkin pitäjän ylisen osan kylät kes- kimääräistä suurempia. Asukasluvun mukaan paino- tettukartta näyttää 1980-luvun alussa toiselta. Asu- tus on keskittynyt Kirkonkylään, Lavilaan ja Pappi- laan^-kylät ovat itse asiassa kasvaneet yhteen. Lapi- joki on myös voimistunut, mutta Kuivalahti ja Sy- dänmaaovatmenettäneet voimaansa jataantuneet.

Taulukko 20: Eurajoen ^väestön alueellinen jakaantuminen vuosina 1918-1985.

Kunnanosa- Vuosi 1918 1960 1985

alue I II I II I II

Irjanne 1 435

23.0

^{1 577 27,6 I 044 17,9}

Kirkonkylä ^{681 10,9} 1016 17,8 2 295 39,4

Kuivalahti 1 149 18,4 806 14,1 465 8,0

Lapijoki ^{1 220 19,6 I 136 19,9 1 225 21,0}

Linnamaa

1 238 19,9 753 13,2 476 8,2

Sydänmaa ^{505 8,1} 418 7,3 246 4,2

Huom! I=asukasluku, ll=asukkaiden osuus kunnan väestöstä. Aluejaoitus on Eurajoen kunnan 1980-luvulla noudattaman mukainen,Irjanteen alueeseen lasketaan Huhta, Kainu, Kaukomäki ja Mullila; Kirkonkylään Pap- pila, Lavila ja Tarvola; Lapijokeen Väkkärä,Koivuniemi, Taipale, Köykkä, Vaimala, Rikantila, Saari jaLutta;

Linnamaahan Auvi,Vuojoki, Ilavainen, Hankkila, Kaukonpieli jaTahkoniemi.

Lähteet TMA Ulvilan henkikirjoittajan ark. 1918; Eurajoen kunnalliskertomukset 1961 ja 1989.

laan toista tuhatta henkeä ^- 18-19 ^% eurajoke- laisista^- mutta 80-luvulla enää 465 henkeä ja 8 ^% kuntalaisista, vuosikymmenet hiljensivät aiemmin pitäjän parhaimmaksi luonnehditun kylän raitin.

Eurajoen asukkaat hakeutuivat Eura- ja La- pijoen ^keski- ja alajuoksulle.Kuivalahti ja Sy- dänmaa muuttuivat muutosten myötä taka- maaksi, Irjanne lähikylineensinnitteli vanhoil- laan, Linnamaan ympäristö menetti kartanon katoamisen ja Kaunissaaren sahan lopettami-

sen myötä satoja asukkaita mutta onnistui 80- luvulla pysäyttämään väkiluvun alenemisen.

Kehitys muutti eurajokelaisten

enemmistön

hil- jalleentaajama-asukkaiksi. 70-luvun alussa jo- ka kolmas eurajokelainen asui

tilastollisiksi

taajamiksi luetuissa Kirkonkylän, Irjanteen, Kuivalahden ja Lapijoen keskuksissa. Seuraava vuosikymmenenkasvatti taajamaväestön osuu- den 52 %:iin ja toi vanhaan maaseutupitäjään uudenlaisentavan elää ja olla.

Asutuksen uudet muodot

Vuokramiehestä isännäksi

Torppareiden

asema

puhutti

eduskuntaa istun- tokaudesta toiseen ja toi lehtien palstoillekit- keriä

mielipiteitä. Torpparista

tuli

poliittisen

kiistan kohde; hän sai monia tukijoita, mutta ystävyys supistui enimmäkseen puheisiin. Nii- den ohella laadittiin julkilausumia ja ohjelmia ja saatiin aikaan eduskunnan käsiteltäväksi tammikuussa 1918 tuotu lakiehdotus. Sitä ei ennätetty vahvistaa ennen sisällissodan puh- keamista. Kansanvaltuuskunta otti tosin asian esille vielä samaisen tammikuun lopulla ja ju- listi torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset lail- la riippumattomiksi, _muttalaki jäi periaatteelli- seksi kannanotoksi.'

Sodan jälkeisissä tilinpäätöksissä korostet- tiin yleisesti ^- myöhemmän tutkimuksen mu- kaan turhan suoraviivaisesti ^-

ratkaisematta

jääneen maanvuokrakysymyksen merkitystä.

Sen sanottiin vieneen

torpparit kapinallisten

ri- veihin.

Niinpä

kun maata alettiin rakentaa uu- delleen, huomio kiinnittyi torppareihin; puhut- tiin heidän muuttamisestaan yhteiskuntaa ra- kentaviksi voimiksi. Tämän katsottiin sujuvan parhaiten antamalla heille oikeus lunastaa maansa itsenäisiksi.²

Eduskunnan heinäkuussa 1918 hyväksymä laki soi lunastusoikeuden vain yksityismailla asuville torppareille ja

mäkitupalaisille.

Oikeus laajentui seuraavana vuonna myös koko tilan vuokranneita lampuoteja koskevaksi. Laki jätti lunastamisen vuokramiehen tai vuokranantajan tahdosta riippuvaksi, jommankumman oli vaa- dittava sitä. Yhteiskunta ei velvoittanut ketään eikä ryhtynyt itse kartoittamaan lunastukseen oikeutettuja. Se edellytti, että jokainen kävi itse

kyselemään oikeuksiaan. Ratkaisu muovasi käytännön joustavaksi,

paikalliset

olot hyvin huomioon ottavaksi mutta lisäsi samalla kun- nallisten vuokralautakuntien merkitystä jatyö- määrää. Eurajoella ne saattoivat odottaa satoja

käsiteltäviä tapauksia,

olihan kunnassa vuoden 1918 henkikirjan ^{mukaan 190 torppaa. 28 lam-} puotitilaa ja396

mäkitupaa.

Senaatti vahvisti lain kolmen kuukauden odottelun jälkeen lokakuussa 1918, mutta käy- tännön työhön voitiin ryhtyä vasta toimeenpa- noasetuksen säätämisen jälkeen toukokuun alussa 1919. Vuokralautakunnat

toimivat

^toki jo tätä ennen, ja maanvuokraajat saattoivat panna lunastuksen vireille heti vuodenvaihteen jälkeen. Eurajoella ensimmäisenä ehätti Kuiva- lahden Maria Järvinen. Hän kyseli mahdolli- suuksia Valleniuksen torpan lunastukseen mut- ta sai epäävän vastauksen ja tyytyi siihen.¹Lau- takunnan pakeille seuraavaksi kiirehtineiden asia luonnisti paremmin; lautakunta ja maan- omistaja olivat yksimielisiä Häväisten lampuo-

tien.

torpparien ja mäkitupalaisten oikeuksista

mutta pitivät parhaana käyttää hyväksi ^lain

suomaa mahdollisuutta ja pyytää maaherralta yleisen^koko Vuojoen vuokra-alueita koskevan järjestelyntoimeenpanoa.⁴

Eurajoen vuokra-alueiden

lunastamiseen

käytiin pitäjän vanhan jaon mukaan: yhtäällä olivat perintöläänin tila tai vuokra-alue kerral- laan tapahtuvat lunastukset, toisaalla kartanon mailla suoritettavat _suuret järjestelyt. ^Niiden välttämättömyyttä käsiteltiin Vuojoella kesä- kuun puolivälissä 1919 järjestetyssä kokouk- sessa. Paikalla oli toista sataa alustalaista ja tarkasteltavana kysymys: onko

toimitettava

^en- sin tilusten yleinen järjestely vai luovutettava maat sellaisina kuin ne olivat. Mukana olleet taipuivat ensimmäisen vaihtoehdon kannalle.⁵ Ravilassa samana päivänä kokoontuneet vuok- ralautakunnat, maanomistajat ja vuokraajat päätyivät samaan tulokseen.⁶

Järjestelyt käynnistyivät nopeasti. Maaherra

Kirkonkylän Hjortin torppari lähti taksvärkkiin Vuojoelle 104aamuna, 15 aamuna matkassa oli mukana myös torpan emäntä tai täyskasvuinen tytär. Ja vaikkakartanoonoli lisäksi toimitettava vuosittain sylihalkoja, torp- pari pääsi moniin naapureihin_verrattuna suhteellisen vähällä. Isak Hjort lunasti torpan 1920-luvunjärjestely- jen aikana ja sai nimiinsä 14 hehtaarinmaat. Kuva K. Havas, Eurajoen kunnan kokoelmat.

määräsi neljän päivän kuluttua maanmittausin- sinööri Bruno Kockin mittausten suorittajaksi.

Hänkin toimi ripeästi ja esitteli elokuun

puoli-

välissä Irjanteen, Kainun ja Mullilan alustavat palstoitukset. Hän oli laatinut^ne saamiensa oh- jeiden mukaisesti mahdollisimman yhdenmu- kaisiksi ja

elinkelpoisiksi.

Mullilassa uusien ti- lojen

pinta-alat

vaihtelivat 60-90 tynnyrinalan (30-45 hehtaarin) ja ^{maan hinta}

375

^{- 660} markan vaiheilla tynnyrinalaa kohti. Ripeästi edistyvät toimitukset herättivät kuitenkin myös huolta ja vastustusta. Hintaa pidettiin ylipää- täänkorkeana, mutta vaikeinta oli sopeutuatut- tujen peltojen

menettämiseen.

Uusi ei ollut

vanhan veroista, jokainen tunsi häviävänsä

vaihdossa.⁷ Toisena huolien synnyttäjänä oli syvään juurtunut epäilys

kartanon

herroja ^koh-

taan. Torpparilakon muistot olivateläviä,f uudet omistajat voittoon pyrkiviä liikemiehiä ja asianajajia. Kuka heidän vaikuttimistaan tie- si, pettivät _varmasti, pyrkivät peittämään karta- non ostostaaiheutuneet velat!"

Mittausten alku ei luvannut hyvää. Kylillä valiteltiin, että

”kepei

ja

tapei

oi

pitki

ja poiki messii ja mait” ja torjuttiin tyytymättöminä kartanon ehdotukset. Irjanteella vain kaksi

torpparia

taipui maanmittarin esityksiin

I

^{', ja}

Auvi torjui närkästyneenä ajatuksen kylän

torppien siirtämisestä

Lavilaan. Kyläläiset myönsivät kyllä auliisti rakennusten kehnou-

Vuojoen isännät kutsuivat vuokramiehet helmikuussa 1923 kartanoon kuulemaan maanmittari Bruno Kotkin

toteamusta alustavanpalstoituksen päättymisestä. Kock oli erottanut neljän vuoden aikana 238 tilaa ja 5 500 hehtaaria. Isäntien kutsua noudattaneetsata vuokraajaa kokoontuivat tilaisuuden päätteeksi yhteiseen kuvaan kartanon pääovelle. Maanmittari Kock asettui eturiviin viidenneksi oikealta ja isännät kuvan keskelle. Eurajo- enkunnan ^kokoelmat, J.V. Heinonen.

den muttakatsoivat, ettei se riittänyt hävittämi- sen syyksi. He eivät liioin hyväksyneet väittei- tä syrjäisen sijainnin haitoista ja maiden jäämi- sestä pahoin Vuojoen tilusten keskelle. Auvi oli harmaana ja rappeutuneenakin heidän ko- tinsa, ja he seurasivat myötämielin Laurilan isännän ja tuomari Procopen voimainmittelöä.

Sen laukaisijana oli Laurilan tokaisu "minkä- laisten rosvoi kans me oikke ollan tekemisis”.

Kuumaveriset miehet tarttuivat toisiaan rinnuk- sista, ja tulos oli yllättävä: "friskei miähi mo- lemma, mut ny käv sillai, ett se tuamar kanto

Laurila ulos”. Tunteet viilenivätseuraavaan aa- muun mennessä, ja Laurila lunasti torppansa ensimmäisten joukossa, ja Procope sai ansait- semansa tunnustuksen. Häntä muisteltiin myö- hemmin reiluna miehenä.¹⁰

Kartanon vuokramaat lunastettiin lopulta suuremmitta riidoitta, vain muutamaatapausta jouduttiin setvimään vuokralautakunnassa ja lääninhallituksessa. Tämä johtuivuokramiehen aseman selkeydestä: kartano edellytti kaikilta kirjallista sopimusta ja vaati vuokrat ajallaan.

Epäselviä tapauksia

ei näin päässyt syntymään.

Lain eduskuntakäsittelyn aikana oli tosin vä- läytetty niin kutsutun punakaartilaispykälän mahdollisuutta, mutta eduskunnan enemmistö piti sitä kohtuuttomana. Se

taipui

vain raskaim- piin rikkeisiin syyllistyneiden lunastusoikeu- den riistämiseen ja poisti tämänkin rajoituksen vuoden 1919muutosten mukana.

Vuojoen

torpparien

ja

mäkitupalaisten

lunas- tusoikeutta ei voitu liioin evätä vetoamalla emätilan peltoalan vähyyteen, joten ainoaksi esteeksi jäi vuokramiehen ^oma haluttomuus, hänen pelkonsa _ottaa

lainaa.

Vuokramiehen mieltä alussa kaikertanut epäilys haihtui nope- asti, ja alustalaiset kokoontuivat helmikuussa

1923

^Vuojoelle juhlistamaan palstoituksen päättymistä. Heille kerrottiin, että kaikki tilan halunneet olivat sen saaneet, mutta todettiin, että maiden erottaminen kesti vielä muutaman vuoden."

Talonpoikaisilla

mailla tilanne oli toinen.

Niiden torppia hallittiin monasti suullisten so- pimustenvarassa, eikä taksvärkin tekoa valvot- tu kartanon tavoin. Kun niiden omat

peltoalat-

kin olivat vähentyneet 1800-luvun

lopun

ja

1900-luvun alun halkomisten myötä, vuokra- miehen tie

itsenäiseksi

viljelijäksi

uhkasi

^käydä karikkoisemmaksi kuin

rälssiläänissä.

Pelko toteutui ^osin, mutta enimmäkseen torppari ja isäntä pääsivät ratkaisuun sulassa sovussa ^- ja muulloin vuokralautakunta piti torpparin puolta. Niinpä kun isäntä kiisti Sy- dänmaan Mäkelän lunastusoikeuden, vuokra- lautakunta asettui torpparin puolelle. Mäkelän Riikka-muori oli asunut torpassa kolme vuosi- kymmentä ^suullisen

sopimuksen

turvin ja teh- nyt oman kertomansa mukaan

puolitoista

taks- värkkipäivää viikossa. Isännän mielestä Riikka asui tilan muonamiestuvassa ja^kävi ansiotyös-

sä tilalla. Mutta kyläläiset asettuivat Riikan puolelle jamuistelivat, että Mäkelää oli pidetty aina verotorppana. Tämä ratkaisi lautakunnan kannan. Riikan lunastusoikeus todettiin kiistat- tomaksi. Mutta koska hän ei kyennyt osoitta-

maan viljelleensä 4 tynnyrinalan peltoja, Mä- kelä julistettiin mäkituvaksi ja Riikka sai va-

jaan puolen hehtaarinmaat.¹²

Vuokralautakunta tulkitsi kiistanalaiset ^ta- paukset vuokramiehen eduksi silloinkin, kun kontrahti oli siirretty isännän tietämättä. Se piti tällöin olennaisena vuokran vastaanottamista.

Niinpä

kun Kuivalahden Murusten isäntä il- moitti, ettei hän tuntenutKuusiston torpan lu- nastajaksi ilmaantunutta Frans _Salmista eikä tunnustanut tämän lunastusoikeutta, vuokralau- takunta totesi hänen hyväksyneen ^vuokran ja

suostuneen näin kontrahdin siirtoon. Samalla perustella ^se vahvisti Koiviston Kiilholman torpparin oikeudet. Isännän mielestä lunastami- nen oli ^tässä tapauksessa kyseenalaista myös muista syistä: emätila jäisi torpan

erottamisen

jälkeen liian pieneksi. Hän ei pysynyt todenta- maan väitettään eikä kyennyt pyörtämään vuokralautakunnan päätöstä.¹¹

Kaikkia anomuksia vuokralautakunta ei kui- tenkaan puoltanut. Syynä oli tällöin joko vuok- ramiehen muistamattomuus, omavaltaisuus ja

leväperäisyys tai emätilan pienuus. Sydänmaal- la Kuusiston Manta toi lautakunnalle vuonna

1883 vahvistetun vuoteen 1922 voimassa ole- van kontrahdin ja ^{vaati sen} nojalla lunastusoi- keutta. Hän ei muistanut vaihtaneensa jäljellä olleen ajan ^vuonna 1912 vähäiseen eläkkee- seen ja luopuneensa kaikista vaateistaan. Kos- ka uusi sopimus oli kirjallinen jaMantan puu- merkin vahvistama, mikään ei

palauttanut

^me- netettyjä

oikeuksia.

¹⁴Lutan Jussilaa

epämääräi-

sellä sopimuksella ”niin pitkään kuin sopimuk- set täytetään” asuneen Riikka Jussilan poika jätti vuokran äitinsä kuoleman jälkeen maksa- matta mutta olisi myöhemmin halajanut koti- torpan

isännäksi.

Koska hän ei kyennyt todista- maan, että isäntä oli torjunut ^{tarjotun vuokran,} hän menetti oikeutensa.¹⁵

Suullinen sopimus ei sinänsä estänyt torpan lunastamista, mutta asia oli muistettava hoitaa ajoissa, lain mukaan ennen vuoden 1924 lop-

Kaava ^{N;o I.} (Yksityisen maanomistajan maalla olevan vuokra-alueen itsenäiseksi lunastamista ^varten)

Vuokramiehen vuokranantajalle tekemä lunastamisilmoitus.

\llekirjoittanut ilmoittaa täten haluavansa omakseen lunastaa hallitsemansa

torpan—.mäkitupa ahteen N:o /

kylässä ^& , r: c kuntaa,

sillä tavalla kuin vuokra-alueiden lunastamisesta 15 p:nä lokakuuta 1918 annetussa laissa

Vihtori Fredrikson ilmoitti keväällä 1927 vuokralautakunnalle haluavansa lunastaa asumansaKuivalahden Vanha-Jaakkolan ^Hiedan torpan. Hän oliisännöinnyt sitä 50-vuotisen kontrahdin turvin vuodesta 1907 ja lu- nasti 17 hehtaarin maat 11 000 markan hinnalla. Torppa-aikaan viittaava Hieto-nimi vaihtui samalla Haka- maaksi.

pua. Tämän vaatimuksen

torpparit

pitivät kyllä mielessään mutta unohtivat, että vuoden 1909 laki edellytti kirjallisienkin

sopimusten

toimit- tamista vuokralautakunnan

vahvistettaviksi

^ja rekisteröitäviksi. Mikäli näin ei menetelty, so-

pimus oli viraton ja torppa suullisen välipu- heen varassa.

Kuivalahden

Kuljun asukkaalta

muistamattomuus

ja turha viivyttely ^{veivät lu-} nastusoikeuden.¹⁶ Mutta lunastajan piti myös olla tilaton. Kovin moni torppari ei menettänyt tämän vuoksi oikeuttaan, Eurajoella maaomai- suus kadutti vain Kuivalahden Huhtamaan it- senäistymisen. Torppari koetti päästä pälkähäs- tä

väittämällä siirtäneensä

^{sopimuksenerään}ti-

lattoman nimiin, _muttakoska hän ei ollut laati-

nutkirjallista sopimusta, asiaa ei voitu todentaa eikä torppaa

lunastaa.

¹⁷

Eurajoen torpparit

kiirehtivät esittämään

^asi-

ansa

mahdollisimman

nopeasti, enimmäkseen heti 1920-luvun alussa.

Seuraavalle

vuosikym- menelle siirtyivät muutamien Matti Myöhäis-

ten sekä

lunastusoikeuden

muita myöhemmin saaneiden pappilan torppien ja mäkitupien ano- mukset.

Vuokralautakuntien

katsottiin täyttä- neen

tehtävänsä

periaatteessa vuoden 1933

lop-

puun mennessä, joskin

asutuslautakunta

^joutui vielä

käsittelemään

edeltäjänsä toimialaan kuu- luvia kysymyksiä. Sen ratkaistavaksi tuli kuu-

dentorpan ja mäkituvan lunastusvaatimus. Vii- meisenä asiansa toi lautakunnan käsittelyyn Laineen mäkituvan asukas tammikuussa

1939.¹⁸ Lunastamatta oli tuolloin vielä kuusi- toista vuonna 1918 mainittua torppaa. Niiden

vuokrasopimukset olivat monasti 1870- ja 1880-luvulta, ja asukkaat yksinäisiä ^vanhuksia.

He eivät tohtineetottaa velkaavaan asuivat ko- titorppaa kuolemaansa saakka.

Vanhat torpat

^-

uudet tilat

Torppa- ja mäkitupakäsitteen häilyvyys kävi ongelmalliseksi vuoden 1918 maanvuokralain

myötä. Se liitti mäkituvat lain alaisuuteen, eikä voinut tyytyä käsitteitä käytännössä erottavaan veteen piirrettyyn viivaan. Sen oli määriteltävä, mikä oli torppa ja mikä mäkitupa, ja tehtävä yksiselitteisen ^{selväksi, mitä ero merkitsi.}

Määrittely oli välttämätön, koska valtio antoi lainaa maan lunastamista varten,eikä ^sehalun- nut tai voinut sitoutua mihin tahansa. Laki hy- väksyi korkeintaan kahden hehtaarin mäkituvat ja sääteli torppien koon takaamalla valtiontuen 10-15 sekä

poikkeustapauksessa

25 hehtaarin viljelyskelpoisen ^maan ja 20 hehtaarin metsän lunastamiseen. Enemmänkin toki ^{sai, mutta} maasta oli silloin maksettava omistajan vaati- ma hinta. Maiden supistaminen edellytti ^vuok- ramiehen suostumusta.¹⁹

Torpan ja mäkituvan määritteleminen oli

Mullilan Kylä-Pirin torppari Mikko Rajamaan vuokra-alue täytti nipin napin torpan vaatimukset ja sai sen mukaiset_maat: peltoa runsaat kaksi ja metsää vajaat kolme hehtaaria. Kuva K. Havas, Eurajoen kunnan ko- koelmat.

monasti vaikeaa. Eurajoella osapuolet suostui- vat tavallisesti vuokralautakunnan esityksiin.

Tämä merkitsi käytännössä enimmäkseen maanomistajan taipumista ja lunastettavan alu- een määrittelemistä riitatapauksissa torpaksi.

Niinpä vaikka Pihlauksen isäntä piti ^Juholaa, Leppäkaria ja Eklöfiä

mäkitupina,

hän ei nous-

sut vastarintaan, kun vuokralautakunta puhui torpista ja antoi niille peltojen mukaiset metsät.²⁰ Vuokralautakunta sovitteli myös lu- nastettavanalan suuruudesta aiheutuneet kiistat ja piti tällöinkin vuokramiehen puolta. Se suo- sitteli hajallaan olevien maiden yhtenäistämistä ja pyrki varmistamaan torpalle peltoalaa vas-

taavan metsän.

Toinen lunastustoimia hiertänyt tekijä oli maan hinta. Tähän kiinnitettiin huomiota jo la- kia säädettäessä. Keskusteluissa kyseltiin lä- hinnä, kumman etu oli tärkein, oliko tähdelli- sintä korvata maanomistajan menetykset ^vai

taata tulevien tilojen elinkelpoisuus. Hyväksy-

tyn lain mukaan hinta määräytyi vuoden 1914 hintatason mukaan. Ratkaisu leikkasi sodan ai- kaisen nousun ja^antoi vuokraajille ^{maan var-} sin edullisesti. Alarajaksi määrättiin puolet lu- nastusajankohdan todellisesta arvosta. Maan- omistajan ei tarvinnut tyytyä sen alapuolelle jäävään hintaan. Metsästä sovittiin erikseen.

Jotta vuokramiehet eivät joutuisi kovin eriar- voiseen asemaan ja maanomistajien menetyk- set koituisi liian raskaiksi, maapohjan hintaan luettiin mukaan vain pienet puut. Kaikki 1,2 metrin korkeudelta vähintään 20 sentin läpimit- taiset puut oli lunastettava erikseen käypän hinnan mukaan. Mikäli vuokramies ei halunnut ostaa puita, maanomistajan oli kaadettava ne kolmen vuoden kuluessa.²¹

Lunastushinnan määrääminen sujui Eurajo- ella sopuisasti. Moni vuokramies turvautui to- sin vuokralautakunnan apuun, mutta ratkaisuis- ta ei juuri valitettu. Lautakunta otti huomioon

monia

seikkoja. Niinpä kun Hankkilan Heikun Heikkilän perintötorpan asukas halusi lunastaa

maansa, lautakunta katsoi, että torpan kahdek- san vuotuista taksvärkkipäivää oli hyvitettävä alentamalla lunastushintaa päivärahan ^verran.22 Ja kun Kuivalahden Hakoniemen torpparin to-

dettiin vuosien mittaan kohentaneen torppaan- sa, vuokralautakunta piti 3 000 markkaa sopi- vana 9,2 hehtaarin tilan hintana.²¹ Siltä ei liioin liiennyt myötätuntoa, kun isäntä halusi perua Lapijoen Helon lunastuksen. Se totesi vain, et- tä hinta oli arvioitu oikein ja että myöhempi puunhinnan nousu ei ollut riittävä kaupan peru- misen syy.²⁴

Pinta-ala oli ongelmarälssiläänissäkin, _mut- ta täällä huolen aiheena olivat pikemminkin lii- an suuret kuin pienet tilat. Tämä johtui vuokra- maiden lunastuksen kytkeytymisestä kartanon muuhun palstoittamiseen. Vuojoen vuonna

1918 ostaneetjohtajat K.E. Jonsson, K.E. Jahn ja A. Alander sekä varatuomari O. Procope ei- vät ryhtyneet kartanon patruuniksi. Vuojoki ^oli heille sijoitus, ja vaikka he paikallakävivätkin, kartano ei ollut heidän kotinsa. Heidän pää- määränään ei ollut sen kehittäminen. Vuokra- alueiden lunastaminen liittyi kartanon muuhun

palstoitukseen.

Käytännössä meneteltiin niin, ettäKainun, Auvin, Kirkonkylän, Häväisten ja Mullilan omistukset yhdistettiin ja kustakin ky- lästä muodostettiin yksi maakirjatalo. Auvi merkittiin rekisteriin Isoperän, Kainu Rekolan ja Mullila Jussilan nimellä. Jakotoimitukset olivat tilojen yhdistämisen jälkeen helpompia, eikä maanmittarin tarvinnut pitää mielessään ti- lojen rajoja. Hän muodosti maista mahdolli- simman tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia, ja kartano tarjosi niitä osin entisille vuokraajil- le osin muille maata

kaipaaville.

Se eityrkyttä-

nyt ylimääräistä maata mutta antoi jokaiselle mahdollisuuden lisämaan hankintaan.

Minkäläisiä tiloja torpista muodostettiin;

minkälaisin eväin ne itsenäistyivät?Perintölää- nin osalta vastaus on selkeä: uudet tilat olivat pieniä, enimmäkseen 5-15 hehtaarinlaajuisia

- mediaanikoko oli 12,0hehtaaria. Perintötilo-

jentorpat jäivätsiten lain sallimaa pienemmik- si. Niille erotettiin vain torpparin hallussa en- nen olleet

pienet pellot

ja niiden mukaiset met- sät. Keskikokoiset ja^suuret tilat olivat harvi- naisuuksia. Kartanon mailla tilanne oli toinen.

Jos otetaan huomioon vain ^vuonna 1918 torp- pareina mainitut, uusien tilojen mediaanikoko oli 24,5 hehtaaria. Mukana oli myös useita yli 30

hehtaarin

tiloja, suurimpana Orjansaaren vanhatorppa. Se sai yli 85 hehtaarinmaat.Eni- ten näitä suurehkoja tiloja syntyi Irjanteelle (13), mutta vastaavia lunastettiin myös Auvis- ta,

Lavilasta

ja Kainusta

Taulukko

^21:

Torppina

vuonna 1918 mainittu- jen vuokratilojen lunastettu

pinta-ala

^(ha).

Pinta-ala Perintölääni Rälssilääni

2,0 ^- 4,9 7

5,0- 9,9 24 2

10.0-

^{17 4}

15.0-

^{9 15}

20.0-

^{7 19}

25.0-

^{5 18}

30.0-

^{3 14}

40,0 ^-49,9 3 3

yli 50,0 ha I 2

Lähteet: TMK Eurajoen lohkomisasiakirjat, TMA:ssa laaditun kortiston mukaan käydyt lainhuu- topöytäkirjat vuosilta 1919-1930.

Kartanon maista liikeni myös muille. Vaikka torpat, mäkituvat ja lampuotitilat itsenäistyivät,

maata oli yhä halukkaiden

ostettavaksi.

^Kun mittaukset päättyivät, kartanosta oli erotettu 5 500 hehtaaria ja muodostettu 238 ^uuttatilaa.

Toimet merkitsivät 1800-luvun

puolella

käyn- nistyneen kehityksen kääntymistä

päinvastai-

seksi: kartanoon liitettyihin kyliin muodostet- tiin jälleen vankkoja ^{taloja, ne} elpyivät ^uuteen eloon. Kainu ^on tästä paras esimerkki. 1910-lu- vulla siellä oli kaksi

lampuotia

ja seitsemän torppaa, 1920-luvun mittaukset synnyttivät sin- ne 33 tilaa. Kaksi kuului Vuojoki Gods ^Abille,

yhden oli ostanut Eurajoen kunta, ja muut oli- vat yksityisten hallussa. Mullilan maat jaettiin

toimituksissa

^{39 ja Irjanteen} Mustapää 24 ti-

laksi.²⁵

Kartanon japerintötilojen torpparit maksoi- vat pellosta yleisten suositusten mukaiset hin- nat, mutta joutuivat ^tästä huolimatta lunasta- maan tilansa hyvin

erilaisin perustein.

^Karta-

non

vuokramiesten

^{oli näet} maksettava myös torpan

rakennuksista.

Kaupassa otettiin huomi- oon kaikki ja

pienimmällekin rakennukselle

määrättiin hinta. Niinpä MullilanKylä-Jussilan lunastajan oli maksettava

rakennuksista

^{8 240}

markkaa, vajaan 12 hehtaarin pelto arvioitiin 32 535 markan ja 15 hehtaarin ^metsä 7 750 markan hintaiseksi. Kun pellon ja vähäisen nii- tyn hinnasta vähennettiin vuoden 1914 jälkei-

senä nousuna 30 ^%, vanha lampuotitila lunas- tettiin 41 580 markalla. Vuokraaja osti lisäksi metsän arvopuut ja kuutisen ylimääräistä ^heh-

taaria.

²⁶

Talonpoikaistalojen torpissa päästiin

elämi-

sen alkuun vähemmällä. Niissä rakennukset olivat vuokraajan omat. Miina

Jussila saikin

Kaukomäen

Triipusta

erotetut 28 hehtaarin maat 4 000 markan ^hinnalla, ja Kustaa Wallin maksoi Kaharin Rintamaan 33 hehtaarin tiluk- sista 14

500

^markkaa.27

Kartano tarjosi

torppareilleen

ja ^mäkitupa- laisilleen

mahdollisuuden

nousta maanviljeli- jöiksi.

Ylimääräinen

^maaoli tosin lunastettava käypään ^hintaan, ja tämä

aiheutti

vaikeuksia.

Mistä kartanon

alustalaiset

olisivat koonneet kymmenien ^tuhansien

lunastushinnan

^{tai ke-}

ränneet rohkeutta velan ottamiseen.

Niinpä

kun kartano möi huutokaupalla Rantaperen maita kesällä ^1922,paikalla oli kyllä

runsaasti

ostajia

mutta vähän tarjousten ^tekijöitä. Palstoja

pidet-

tiin liian suurina.^2” Mutta kun rahan ^arvo heik- keni

voimakkaasti

1910-luvun lopulla, vuoden

1914

markoista

^ja

torpparien

veloista oli 1925 jäljellä ^{kymmenes osa.} Ja vaikka inflaation

vauhti sittemmin

laantuikin, kartanossa vuonna

Kainun Kreula säilyi Eskolan ohella 1800-luvun muutosten läpi lampuodin hoitamana tilana. Sen isännällä oli peltoa hieman enemmänkuin torppariksi muuttuneilla naapureilla, mutta muuten hänen ja torpparin elinolot olivat kutakuinkin samat. Hänen olitultava taksvärkkiin kartanon pelloille ja käytettävä säästäenmetsiä. Kun kartanon vuokra-alueet itsenäistyivät, Kreulan Nestori-isäntä lunasti suunnilleen 37 hehtaarin maat. Kuva J.

Gummerus ^1931, Satakunnan Museon kokoelmat.

1919 noudatettuihin hintoihin perustuvat kau- pat osoittautuivat edullisiksi: inflaatio söi hin- noista lähes puolet. Velan pelottavuus unohtui, ja vuokraajat huokailivat;”olis pitäny ymmärt- tä osta maat enemä, kusit ni helvol ja halval

sai”^29.

Viljelystiloja ja

rintamamiestontteja

Moskovan rauha asetti

asutusviranomaiset

^uu- den haasteen eteen: oli löydettävä maatatuhan-

siin nousevalle karjalaiselle siirtoväelle. Mo- nissa kunnissa ryhdyttiin kuitenkin toimiin jo aiemmin ja hankittiin siirtoväelle maita vapaa- ehtoisin kaupoin. Viralliseksi ratkaisuksi laa- dittiin kiireellisesti niin kutsuttu pika-asutusla- ki. Se hyväksyttiin kesällä 1940. Suunnitelmat edellyttivät 130 uuden tilan perustamista Eura- joelle. Niille oli tarkoitus varata 770 hehtaarin eli keskimäärin 5,9 pellot. Mutta suunnitelmat jäivät

paperille,

eikä Eurajoelle ennätetty en- nen siirtoväen lähtöä perustaa ainoatakaan

pi-

ka-asutuslain mukaista tilaa.³⁰

Jatkosota nosti esille ajatuksen maanhankki-

misesta rintamamiehille. Yleinen mielipide edellytti nopeaa jamyönteistä ^ratkaisua; vas- taukset oli löydettävä^ennen sodan

loppumista.

Eduskunta vastasi haasteeseen säätämällä ke- väällä 1944 lain rintamamiesten

vapaaehtoises-

ta asuttamisesta. Kuntiin

perustettiin

kevättal- ven aikana

vapaaehtoisia

asutustoimikuntia tal- kooavun järjestäjiksijaasutustoiminnan edistä- jiksi. Mutta kun keskusteluun tuli kevään 1944 mittaan mukaan siirtoväen uusi asuttaminen, kuntien ja kuntalaisten omatoimisuus ei riittä- nyt, tarvittiin uusi laki.

Toukokuussa 1945 voimaan astunut maan- hankintalaki oli edeltäjiään laajempi. ^Se

lupasi

maata siirtoväelle, sotainvalideille,

perheellisil-

le sotaleskille ja rintama- ja vuokramiehille ^se- kä kaikille lunastettaviksi tulevilta tiloilta pois- joutuville työmiehille ja antoi näin tuhansille tilaisuuden maannälän tyydyttämiseen.

Eurajokelaiset ryhtyivät kesällä 1944 vilje- lyskelpoisen ^maan inventointiin ja löysivät 2 208 hehtaarin uudismaat.'

1

Tämä ei riittänyt;

maantarve oli

suurempi.

Tehtävästä suoriutu- minen edellytti ^virallisenorganisaation^luomis-

ta, kaikkien resurssien ottamista käyttöön.

Maanhankinta ja ^uusien tilojen

perustaminen

annettiin maanlunastuslautakunnan huoleksi.

Se kartoitti kunnan tilanteen, luokitteli maan- omistajat ja laski, paljonko maata oli saatavis- sa. Laki edellytti joko valtion omistamien tai vapaaehtoisin kaupoin hankittujen maiden käyttämistä. Seuraavaksi tulivat vuoroon muut ensisijaiset luovuttajat ^- rappiotilojen omista- jat, keinottelijat, yhtiöt, seurakunnat, säätiöt ja harrastelijavilje 1 ij

ät.

^”

Eurajoella saatiin vapaaehtoisin kaupoin 327 ja pakkolunastuksin 1 664 hehtaaria^11, joten 6 ^% kunnan alasta vaihtoi lain myötä omista- jaa. Peltoa ostettiin ja lunastettiin 393 hehtaaria

- 7 ^% peltoalasta. Luovuttajina olivat yksityi- set viljelijät ja pappila. Eurajoen ensisijaisilta luovuttajilta, lähinnä kunnalta ja valtiolta, saa- tiin tiloille osoitetut metsät.

Lunastetulle maalle perustettiin joko vilje- lys-, asuntoviljelys-, kalastus- tai asuntotiloja ja tontteja. Maata omistaville suotiin lisäksi oi- keus saada lisäalueita. Viljelystilalle erotettiin 6-15 hehtaarin maatalousmaa sekä kotitarpeen ja 75-125 kiintokuutiometriä vuosittain myytä- vää tuottava metsä. Asuntoviljelystilan peltoala vaihteli 2-6 hehtaarin välillä. Se luettiin ensin mainitun ohella maataloustilaksi. Muut tilatyy- pit edellyttivät ansioiden etsimistä muualta, jo- ko kalastuksesta tai teollisuudesta. Eurajoelle

perustettiin

yhteensä 64 uutta tilaa, 37 viljelys-

Eurajoen 1950-luvun Kirkonkylä oli rauhallinen ja vuosikymmenien ajalta tutuksi tullut. Vain autojen vaihtuvat merkit ja kirkon eteen rakennettu osuus- kaupan uusi myymälä erosivat entisestä. Satakunnan Museon kokoelmat.