Rauman historia III

Rauman historia III

Aina Lähteenoja

3. OSA

VII. PORVARISTO.

ASUKASLUVUN VAIHTELUT.

Rauman asukasluvun lisääntyminen ^{on paras} todistus kaupungin edistymisestä 1700-luvulla, vaikka kaupungin porvaristo ja maistraatti esimiehineen virallisissa lausunnoissaan säännöllisesti valittivat kaupungin köyhtymistä ja merenkulun ja kaupan taantumista. Isonvihan jälkeen toimitetussa manttaalikirjoituksessa ilmeni, että Raumalla oli v. 1722 204 ja v. 1723 250 veroamaksavaa asukasta, mutta jo v. 1736 oli manttaali- luetteloon merkitty 398 maksavaa asukasta. V. 1747 vastaava luku oli 495, v. 1748 476, v. 1749 483 ja v. 1750 506. Sataluvun puolivälillä olivat ^Rauma, Pori ja Uusikaupunki manttaalirahaa maksavien asukasten lukumäärältä jokseenkin tasaväkiset. V. 1750 oli Porissa 593 ja Uudessa- kaupungissa 515 manttaalirahaa maksavaa asukasta ^{ja v.} 1751 olivat vas-

taavat luvut 587 ja 511, Raumalla ^512, Naantalissa ^354, mutta Turussa 3,408. Turku oli siis jo asukasmäärältäänkin valtava läänin muiden kau- punkien rinnalla.

Syntyneiden ja kuolleiden suhde oli Rauman seurakunnassa

seurakunta

1700-luvun alkupuolella seuraava:

Vuosi

kuolleita

1721 14 18

1722 22 29

1723 22 18

1724 40 25

1725 23 36

1726 57 26

1727 29 29

26 henkeä

Vuosi

kuolleita

1728 50 24 26 henkeä

1729 49 21 28

1730 51 25 26

1731 60 38 22

1732 52 27 25

1733 39 35 4

1734 60 24 36

1735 55 35 20

1736 57 34 23

1739 59 36 23

1745 45 23 22

1746 67 21 46

Kymmenvuotiskautena 1750—1760 käsitti kaupunkiseurakunnan ^syn- tyneiden lukumäärä 453 ^{henkeä, sensijaan} että edellisenä ^kymmen- vuotiskautena syntyneiden lukumäärä oli ollut vain 286. Kuolleiden luku- määrä oli kaupunkiseurakunnassa ^vv. 1740—1750 208 ja vv. 1750—1760 287. Vv. 1760—1770 oli kaupungissa syntyneitä yhteensä 507 ^ja kuolleita 423 henkeä. Viisikymmenvuotiskautena vv. 1721—1770 kohosi ^synty- neiden lukumäärä ^1,715 reen ^ja kuolleiden 1,240 reen, joten luonnollinen väenlisäys kohosi ^vajaaseen 500 henkeen.

Rauman seurakunnan koko väkiluku oli v. 1749 1,621 ja v. 1750 1,612 henkeä.

1700-luvun jälkipuoliskolla oli Rauman asukasluvun lisääntyminen tasaisempaa. V reen 1775 asti väkilukutaulukot kaupunki- ja maaseura- kunnassa olivat yhteiset, mutta vuodesta 1776 lähtien erilliset. Mant- taaliluetteloihin oli allamainittuina vuosina Rauman kaupungissa mer- kitty:

V. 1760 maks. 646 henkeä

723, Uudessakaupungissa 623 ^henkeä)

„

1765

695 ⁶⁹⁵

„

1766

721

„

1767

737

„

1768

742

V. 1769 maks. 742 henkeä, hengille kirj. 2,410, niistä maaseurakunnassa 1,069 henkeä

„

1770

750

henkeä

~

1771

754 henkeä

~

1772

754

hengille kirj. 2,477, niistä maaseurakunnassa 1,097 henkeä

„

1773

768

„

1774

773

„

1775

798

„

1776

798

V. 1765 raivosi pilkkukuume maalis—kesäkuussa surmaten ^paljon ihmisiä, niin että kuolleita oli sanottuna ^vuonna 104, syntyneitä 87, maa- seurakunta mukaan luettuna. V. 1767 syksyllä liikkui rokkoa, joka vei hautaan 41 lasta ja v. 1770 kuoli 51 lasta hinkuyskään ja muihin lasten- tauteihin.

V. 1783 oli kaupunkiseurakunnassa ^1,460, maaseurakunnassa 1,203 henkeä

„

1784

^1,501

^1,231

„

1785

^1,516

^1,257

„

1788

1,449

1,242

Manttaalirahaa maksavia kaupunkilaisia oli

V. 1783 maks. 872 henkeä

„

1785

912

„

1788

825

„

1790

728

„

1792

730

„

1793

737

vapautettu 720 henkeä

~

1794

753

hengille kirj. 1,478 henkeä

„

1795

748

^1,489

~

1796

766

Porissa maksavia 1,127 henkeä, Uudessakau- pungissa 875 henkeä

~

1797

747

hengille kirj. 1,484 henkeä

„

1798

756

1,480

V. 1801 maks. 754 ^henkeä, hengille kirj. 1,477 henkeä

~

1802

750

1,434

„

1804

765

1,469

„

1806

805

^1,425

„

1807

795

^1,421

Asukkaiden sivilisääty ^näkyy seuraavasta taulukosta:

Vuosi

itsenäisiä

leskiä ja renkejä riä, naispalv.

1783 301 225 137 199 12

1794 266 211 107 157 12

1801 254 191 114 175 20

V. 1801 oli ^yli 63-vuotiaita ^ja alle 15-vuotiaita sekä ^heikkoja 712 henkeä ^ynnä etuoikeutettuja 11 henkeä.

Talouksia oli v. 1794 319, ^v. 1801 303 ja v. 1805 318, niistä varak- kaita ^8, toimeentulevia 18, varattomia 135 ja köyhiä 157.

Porvariston eri ammattiluokista olivat porvarit valtaisesti etusijalla esim. v. 1793, jolloin kauppiaita oli 2, porvareita 98, käsityömestareita 27, kisällejä 3 ja oppi- poikia 5. Suhde oli kaupungin perinnäistä elinkeinoelämää kuvaava.

Kauppapuoteja ei vähäisen liikkeen takia kannattanut pitää niitä oli 2—3 kauppatorin äärellä.

PORVARISTON SUKUNIMET.

Porvariston sukunimet ruotsalaistuivat nopeasti ja täydellisesti 1700- luvun kestäessä. Niinpä v. 1723 manttaaliluettelossa oli puolet suku- nimistä vielä suomalaisia, mutta eräässä v. 1738 työsuoritusluettelossa,

jossa mainitaan 208 sukunimeä oli suomenkielisiä tai suomalaistuneita

vain ^27, muut olivat ruotsinkielisiä. V. 1793 porvariluettelossa oli 135 ja

v. 1801 toimitetun raatimiesvaalin äänestäjäluettelossa 132 sukunimeä,

mutta joukossa ei ollut ainoatakaan suomenkielistä.

Kuitenkin on muis-

tettava, kuten edellä on mainittu, ettei Raumalla esim. v. 1772 ollut kuin

6 ummikkoruotsalaista asukasta.

Miten sukunimien ruotsalaistuminen tapahtui, siitä muutama esi- merkki. Lahden kartanon Aikon ^torpan poika Markku pääsi rengiksi Tukholman arsenaaliin ja käytti nimeä Marcus Ahlström, mutta hänen veljensä sotamies Antti käytti sukunimeä Raumolin.

Porvari Tuomas Ammalan nimi muutettiin Amnelliksi ja suojelusmies Henrik Antinpoika Apulin nimi Apuliniksi. Porvari Jaakko Envallan pojat ottivat sukunimen Almlöf ja Eskolasta tehtiin Eskolin.

Porvari Juhana Erikinpoika Jalo- nius, joka omisti Helsingin talon Raumalla, otti sukunimensä kotikylänsä Huittisten Jalonojan mukaan,

porvari Matti Erikinpoika Joki Päiväisen poika Antti otti sukunimen Berglund ja toinen poika, Matti, sukunimen Lemberg.

Porvari Matti Kaukelan pojanpoika, Henrik Markunpoika Kul-

malan poika, porvari Henrik muutti nimensä Bergmaniksi,

ja porvari Jaakko Kulmala ^käytti sukunimeä Kullmel-Reinholm.

Edelleen mainit- takoon, että Henrik Laurila muutti sukunimensä Laureeniksi ^ja porvari

Jaakko Leilan poika Gabriel käytti nimeä Oxell ja ^vävy Yrjänä Kulmala Kulmolin-nimeä.

Laivamies Matti, joka muutti Raumalle Lempäälän

pitäjästä, otti sukunimekseen Lempelin.

^Unajan Mannilan talon poika Juhana Jaakonpoika otti porvariksi ^{päästyään} nimen Mannelin-Mandelin.

Martelan-Marrelan talon nimestä muodostettiin ^Marelin, porvari Antti Moson poika Juhana otti nimen Wahlberg ja uunintekijä Yrjänä Naulan poika Juhana ^käytti porvarina nimeä Sundberg. Neulan talon ^asukas, kirkonvartija Antti Neulan poika käytti nimeä Daniel Nåhlström. Uniluk- kari ja haudankaivaja Mikko Nilkku sai nimen Nilcutius ja Nurmes-luodon kalastaja Kustaa sukunimen Nurmelin. Pormestari Norrmenin sukunimi johtuu kuten mainittiin samaisesta Nurmes-luodosta.

Laivuri Juhana Panelius otti nimensä Panelian kylän mukaan, joka 1700-luvulla kuului Euran pitäjään.

1 Harjavaltalaisen Juhana Pussin poika, Rauman porvari Juhana Saken, oli saksankielen kautta ^(Sack

^{säkki) päässyt} vieraskie- listen joukkoon. Päiväisen talon omistaja Juhana otti nimekseen Weidgren.

Porvari Henrik Ranta-Uoti otti sukunimekseen Strandberg. Porvari

Juhana Ruikan poika Juhana käytti jo ylioppilaana nimeä Stengrund, mikä

viittaa Kiviniemen kortteliin, jossa Ruikan talo sijaitsi.

Omistamansa

Santalan talon mukaan otti majatalonpitäjä Isak Santala nimen ^Sandelin,

Sorrin talon poika, lasimestari Emanuel, käytti nimeä Såren (Sorren), ja

suutari Gabriel Sukka otti nimen ^Kjällberg.

Martti Taari muutti suku- nimensä Tarelliksi ja Antti Torniainen muutti nimensä Tornbergiksi kaup- pias Juhana Tackoun aloitteesta, kuten tk. maalisk. 20 p. 1737 kertoo.

Vahalan talon omistaja porvari Henrik otti nimekseen Wahlström, mutta raumalainen ylioppilas v:lta ^1731, Henrik Matinpoika Wallenborg, syn- tyisin Unajan kylän Jokelan talosta, oli ^nuorena käynyt paimenessa

~gått i ^väli” ja otti siitä komealta kalskahtavan nimensä esiinnyttyään ensin vaatimattomana Jokelinina. Vuorelan talon omistaja suojelusmies Erik muutti nimensä Wuorianderiksi, j.n.e.

PORVARISTON VARALLISUUS.

Olemme jo useasti todenneet Rauman porvariston vähäiset taloudel- liset resurssit. Vain muutama harva kauppias kohosi 1700-luvullakin varallisuuteen ja nekin, jotka jonkin aikaa olivat rikkaan maineessa, köyh- tyivät useimmiten ennen kuolemaansa, kuten oli esim. Bong-suvun jäsenten laita. V. 1771 valtiopäivärelatsionissa mainitsee pormestari Agricola 9 vararikkoa, jotka olivat tapahtuneet valtiopäivien väliajalla, siis parissa kolmessa vuodessa ja tullinhoitaja Bjugg oli aivan oikeassa puolustaessaan tullitilejään kamreeri Nymanssonin huomautuksilta korostamalla, että kamreerin laskelmat Rauman elintarpeiden kulutuksesta edellyttivät paljon korkeampaa elintasoa kuin kaupungin porvaristolla itse asiassa oli. Kam- reeri Nymansson oli laskenut esim. viljaa 3 tynnyriä kutakin manttaali- kirjoihin merkittyä ja IV

tynnyriä jokaista muuta asukasta kohden.

Bjugg huomautti, että vanhan luostarikaupungin asukkaat käyttivät paljon suolakalaa ja kuivattua ^kalaa, mutta vähän viljaa ravinnokseen. Halkojen kulutus oli myöskin vähäistä, sillä porvariston enemmistö oli köyhiä, joiden ei kannattanut polttaa hyviä halkoja, vaan läheisistä metsistä koottiin risuja, lastuja ja kuivaneita puita ja kuljetettiin niitä kelkalla kotiin.

Porvariston varattomuus ilmeni siitäkin, että pieninkin häiriö ulkomaan-

viennissä lisäsi verorästejä suhdattomasti, sillä harvalla oli kolikoita

kirstun pohjalla pahan päivän varalle. Varakkaimpia kauppiaita olivat

Abr. ja Henrik Sonck, Juhana Bollstedt ja Juhana Tackou, Juhana ^Rahgo

ja Juhana

Porvari Juhana Henrik

talossa lokak.

kuoli raatimiehenä tammik.

21 ^p. 1817. Kuva Rauman museosta.

Porvariston elämäntapa kuvastuu m.m. puvuston vaihtelevaisuudesta.

Siinä suhteessakin olivat raumalaiset varsin vaatimattomia. Niinpä räätäli Jaakko Malmsten valitti maistraatille heinäk. 27 p. v. 1745 osoitta-

massaan anomuksessa, että kaupunkilaiset vain käännättävät ja korjaut-

tavat hänen työverstaassaan vanhoja pukuja ja laitattavat itselleen

lammasnahkaturkkeja, jommoisia ei suuremmissa kaupungeissa ^käytetä.

Edellisen vuoden kuluessa hän oli saanut valmistaa vain 10 uutta pukua kaupungissa eikä porvaristo kuitenkaan antanut hänelle lupaa tehdä ammattityötään maaseudulla tai harjoittaa ammattinsa ohella ^myöskin kauppaa. Ellei maistraatti suostuisi hänen uudistettuun ^{pyyntöönsä} saada hankkia lisätuloja kaupalla, olisi hän pahoitettu luopumaan räätälinamma- tista ja siirtymään kauppaporvariksi.

Raumalaisen pieneläjän kodin elintasosta antaa kuvan esim. Jäärilän-' talon perunkirjoitus, joka laadittiin maalisk. 14 p. 1766. Talossa oli asuin- huoneita leivintupa ja kamari päädyssä sekä uusi pirtti ja niiden kalus- tona nähtävästi kiinteitä penkkejä, ristikko jalkapöytä j.n.e., joita ei erik- seen mainita. Ulkohuoneita oli vanha aitta ja sen alla kivikellari, ^navetta, talli, aitta ja portinvaja ^samassa katoksessa. Kiinteistön arvo oli 750 kuparitalaria.

Kotieläimiä oli Jäärilässä silloin 8-vuotinen punaruskea valakkahevo- nen, 3 lammasta ^ja 2 karitsaa sekä 1 vuohi ^ja 2 kiliä. Maanviljelysväli- neitä oli 2 välttiä ja 2 puuäestä. Pöytäkalustoa: 9 kpl. puulautasia, ¹ tusina puulusikoita, 2 puuvatia ja 1 kivivati. Muuta talouskalustoa: 1 ^kaljatyn- nyri, 4 saavia, 1 ämpäri, 2 tiinua, 1 ^vakka, 2 maitokiulua, siivilä, voipytty, 2 taikina-astiaa, 1 ^kirnu, 1 pesuastia, 2 silppupurnua, ¹ tupakanlehtipurnu, 5 nelikkoa, ¹ läkkinen lyhty, ¹ ruskeaksi maalattu arkku, 1 raudoitettu arkku, 2 paria niisipuita, 1 rukki ja 1 kehto sekä 3 rekeä. Talon omis- tajan suojelusmies Henrik Antinpoika Apulin-vainajan vaatevarastossa oli 2 vanhaa vihreätä nuttua (frisråck), 1 uusi sarkanuttu, 1 musta sarka- nuttu, lammasnahkajakku, 1 pari nahkahousuja, 2 paria sarkahousuja, raitainen liivi, 2 paria vaaleansinisiä villasukkia, 1 pari vanhoja villa- sukkia, 1 pari villakäsineitä, 1 pari villasormikkaita, 1 pari nahkakintaita,

1 talvilakki, ₁ säämiskänahkavyö solkineen, 1 pari polvisiteitä solkineen, 1 musta crepunikaulahuivi ja 1 pari saappaita. Vuodevaatteita oli:

1 ruskea vuodepeite, 1 karvoilla ^{täytetty tyyny,} 1 rohtiminen ^lakana, 1 puolivillainen peite ja 3 säkkiä sekä

lampaannahkaa. Lesken Anna Mölckerin vaatevarastoa ei ^luetella, mutta se oli varmaan yhtä vaatimaton kuin hänen puolisonsakin.

Varakkaammat porvarit ja kauppiaat pukeutuivat kuitenkin melko

upeasti pieneläjiin verraten. V :lta 1740 on säilynyt virallinen „leimaus-

luettelo” m.m. kauppias Niilo

ja hänen puolisonsa ~ylellisistä”

puvuista. Niilo

vaatevarastoon kuului: harmaa verkapuku ja musta verkapuku liiveineen. Hänen puolisonsa vaatesäiliössä oli enemmän leimattavaa: musta verkahame, sinivalkoinen satiinihame ja ruskea danzi- ginkangashame, musta clamaskiliivi, ruskea danzigilais-kauhtana ja puoli- silkkinen kirjava röijy, ruskea kalminkkiröijy, 1 musta samettipäähine, 1 sininen ^ja 1 ruskea damaskimyssy ja ruskea ^ja sininen silkkikaulahuivi.

Kaikki nämä vaatekappaleet oli ostettu Ruotsista, mainitaan leimausluet- telossa. Ei siis kukaan raumalainen räätäli ollut saanut niiden valmista- misestakaan kipeän tarpeellista ansiota.

Porvarien varallisuus oli esim. v. 1744 niin vaatimaton, että 125 veroa- maksavasta porvarista oli vain 9 ^varakasta, 11 tyydyttävästi toimeentu- levaa, 20 varatonta, 50 köyhää ja 35 rutiköyhää. Manttaalirahaa suoritti sinä vuonna 21 virkamiestä, 125 porvaria, 12 porvarinpoikaa ja ^vävyä ja 24 miespalvelijaa. Syysk. 3p. v. 1800 toimeenpannussa varallisuusveron taksoituksessa arvioitiin Rauman 264 veroamaksavan kaupunkilaisen kiin- teistöjen yhteinen arvo 29,140; 18 specie, saatavien ja muun omaisuuden 2,629:24, ja pääomien ja saatavien ^13,191:41 Riikintal. valtakunnan- velkaseteleissä. Miten tämä varallisuus ^jakaantui kaupunkilaisten kesken nähdään mainitusta, niteen loppuun liitetystä taksoitusluettelosta ^v:lta

1800

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Porin porvariston varallisuus saman taksoituksen mukaan arvioituna v. 1801 arvioitiin seuraavasti:

kiinteistöjen arvo 38,000 Riikintal. specie

kaupungin maat 11,538

saatavat, laivanosuudet 12,000

saatavat ja pääomat 16,686

valtakunnan-

velkaseteleinä.

TAVAT JA ^TAIKAUSKO.

Tavat sievistyivät tosin huomattavasti 1700-luvulla, mutta kansan

käsitykseen juurtunutta taikauskoa säilyi Raumalla valistuksenajalla-

kin, jolloin osa vapaa-ajattelija-sivistyneistöäkin eksyi siihen. Maa-

lisk. 14 p, v. 1744 m.m. käsiteltiin kaupungissa levitettyä huhua, että vaimo Sofia Algeen olisi muka kesällä 1733 harjoittanut noituutta ^siten, että oli sivulleen sitomansa sauvan avulla eräänä ^yönä kiivennyt aidan yli pormes- tarin puutarhaan ja lypsänyt talon lehmät sekä aikonut uudistaa ^saman tempun seuraavana yönä, mutta hänet oli yllätetty ja otettu kiinni ja hänen oli täytynyt suorittaa suuret lunnaat päästäkseen vapaaksi muusta edesvastuusta. Hänen noidanmaineensa oli niin ^yleinen, että hänen poikiaankin oli nimitetty noidanpojiksi. Kirkkoherra Gråå oli ollut ^epä- tietoinen sallisiko hänen käydä herranehtoollisella, mutta todistajien puut- teessa ei mitään raskauttavaa voitu laillisesti toteennäyttää eikä häntä pelkkien huhujen takia voitu estää armonvälikappaleiden nautinnasta.

Jouduttuaan sanakiistaan huumorintajuiset raumalaiset käyttivät

1700-luvullakin vielä runsaasti ^meheviä, usein iskevyydessään teräviäkin haukkumanimiä vastustajistaan. Tukholmasta Raumalle muuttanut ^por- vari Zach. Anckar m.m. oli kova kiroilemaan, mutta hän teki sen äidin- kielellään pahentamatta kovinkaan supisuomalaisia raumalaisia. Rauman tk. elok. 4 ^p:ltä 1739 kertookin, miten Anckar oli Tukholman rannassa karkoittanut mellastuksellaan samassa aluksessa ^yötä olleen Rauman kau- pungin rahastonhoitajan Mikko Farellin viereiseen kuuttoon keskellä ^yötä

ja kun asia tuli raastuvanoikeuteen, todisti mukana ollut porvari Juhana Östman, ettei hän tosin ymmärtänyt kaikkea, mitä Anckar ruotsiksi noitui ja sadatteli, mutta hänen mellastukseensa hän oli hänelle varoittaen sanonut: „Sinä tarvitset kropsimist.”

Tukholman rannassa sattuikin usein selkkauksia raumalaisille, jotka olivat säännöllisesti pahalla tuulella satamassa vallitsevasta ^huonosta, s.o.

heille vaivalloisesta järjestyksestä. Niinpä marraskuussa v. 1741 Juhana Weidgren nimitti siellä Juhana Gebhardtia hunsvotiksi, kelmiksi ja rakka- riksi ja hänen vaimoaan laihaksi lönttänäksi (skinck-märr) sekä kauppias

Åbergia

vinohuuleksi. Mutta

antoi sanan sanasta nimittäen Weid-

grenia kanaljiksi ja hänen vaimoaan säkiksi ^{,påsemor”.} Keskellä pikku-

vihan jännitystäkin sattui naisille pahantuulenpuuskia. Niinpä vaimo

Maria Helsing sätti naapuriaan Winterin Walpuria postirepuksi, mutta ^sai

takaisin, minkä antoi. Raastuvassa elok. 14 ^{p. v.} 1742 ^pidetyssä istun-

nossa heitä kehoitettiin isänmaan nimessä sovinnollisuuteen ja keskinäi-

seen rakkauteen, ettei sodan rangaistukset heidän tähtensä kohtaisi koti- kaupunkia.

Avuliaita ja kekseliäitä olivat Rauman meripurakat ^myös, kun niiksi sattui. Aluksen ruuma m.m. oli monelle hätääntyneelle hyvä turvapaikka Niinpä toukok. 16 p. v. 1741 ^todettiin, että ^Maija Ziden, joka oli tuomittu salavuoteudesta kirkonrangaistukseen, oli ensin tekeytynyt sairaaksi vält- tyen siten rangaistuksesta ja sitten hän oli piiloutunut erääseen Tukhol- maan lähtevän aluksen ruumassa olevaan tyhjään tynnyriin. Tukholmassa hän oli pian ^senjälkeen kuollut. Pormestari ^Sidberg arveli Bartramin lahjoittaman messukaavun katoamisen olleen tämän asian yhteydessä.

Tappeluita syntyi useimmiten kapakoissa ja tanssipaikoissa. Toisinaan lankesi sellaiseen sopimattomaan käytökseen säätyhenkilöitäkin. Yliop- pilas Claudius Renner m.m. oli syysk. 19 p. v. 1741 oikeudessa vastaamassa markkinarauhan rikkomisesta, sillä hän oli markkinoilla pitänyt pahaa melua, tapellut turkulaisten kanssa, paljastanut miekkansa ja kolistellen sitä kiviin peloitellut rauhallisia ihmisiä. Renner väitti turkulaisten ensin ahdistelleen häntä, joten hänen oli ^täytynyt puolustautua, mutta kun paikalle kutsutut todistajat kertoivat hänen ottaneen ^{ryypyn liikaa, näki} hän parhaaksi tunnustaa hairahduksensa ja koska hän lupasi parantaa tapansa, sai hän sillä kertaa vain nuhteita. Renner ylennettiin, kuten tiedämme, raastuvanoikeudenauskultantiksi ja kaupunginviskaaliksi, mutta hänen tapansa eivät siitä parantuneet. Niinpä elok. 25 ^{p. v.} 1750 porvari Andreas Liffander syytti häntä oikeudessa edellisenä iltapäivänä 5 ^ja 6 välillä tapahtuneesta pahoinpitelystä, jossa kantaja oli saanut veri- haavan päähänsä, ^vasempaan käteensä ja oikeaan jalkaansa.

Jouluk. 14 p. v. 1789 selvitettiin oikeudessa niinikään erästä tanssi- tilaisuudessa sattunutta rähinää, ^jossa pääpukarina oli porvarinpoika

Juhana Sahlsten. Hän oli viipynyt Juhana Penseliuksen kapakassa pide- tyissä tansseissa klo 2:een yöllä, vaikka ^v. 1733 annettu säädös kielsi tanssit kapakoissa klo 9 jälkeen illalla. Puusepänkisälli Pietari Hammar- ström sai kahakassa verihaavan päähänsä, mutta ^toipui vammasta ilman pahempia seurauksia. Toisinaan tehtiin suorastaan veritekoja. Tammik.

8 ^p. v. 1747 esim. käsiteltiin kauppias Juhana Widgrenin talossa edellisenä

päivänä tapahtunutta kahakkaa, jossa salvumies Juhana Frimodig oli

saanut surmansa. Todistajina kuulusteltiin Widgrenin taloon markkina- ajaksi majoittunutta Maskun kirkkoherraa Kustaa Packaleniusta ja yliop- pilas Andreas Laurentius Packaleniusta. He kertoivat edellisenä iltana tulleensa Widgrenin taloon yöpaikkaansa n. 9 aikaan illalla ja silloin oli pihalla ollut niin kova ^melu, etteivät he aluksi ^tienneet, uskaltaisivatko taloon mennäkään. Rohkaistuaan toinen toistaan he kuitenkin menivät pihalle ja näkivät, että kamarin ikkunat oli lyöty säpäleiksi ja talon isäntä Juhana Widgren oli paennut ^saunaan veljensä Henrikin uhkaillessa häntä paljastetuin miekoin. Henrik Widgreen oli ^veljensä käskystä ollut mark- kinavartijana ja illallista ^syötäessä oli veljesten välillä ^{syntynyt riita,} niin että Juhana oli Henrikin sanojen mukaan lyönyt häntä. Juhanan paettua _saunaan, koetti Henrik kaikin voimin miekalla murtaa ^ovea auki siinä kuitenkaan onnistumatta. Hetken kuluttua oli pihaan saapunut salvumies Juhana Frimodig, joka tilanteen nähtyään oli koettanut vääntää miekkaa Henrikin kädestä. Henrik oli silloin peräytynyt muutaman ^aske- leen ja ruvennut miekalla ahdistamaan Frimodigia iskien hänen reiteensä niin syvän haavan, että hän kuoli verenvuotoon.

YLELLISYYS.

Mikäli ylellisyys ilmenee nautintoaineiden käytössä olivat raumalaiset 1700-luvun keskivaiheilla vielä sangen pidättyviä kaiken muun paitsi viinan, oluen ja tupakan käytössä. Helmik. 10 ^{p. v.} 1748 päivätty luettelo niistä, jotka olivat velvolliset suorittamaan aksiisia teen, kahvin, ^tupakan, nuuskan ja puuterin käytöstä, osoittaa, että teen juonnista suoritti aksiisin 4 tai. vain yksi henkilö, nimittäin kauppias Juhana Tackou, tupakan poltosta å

tai. 96 henkeä yht. 72 tai. sekä palvelusväkeä äV

tai.

24 henkeä yht. 6 ^tai., nuuskaamisesta å

tai. 12 henkeä yht. 4 tai. 16 ^äyr.

ja puuterista å V 4 tai. ^{8 henkeä yht. 2 tai., joten} koko erä teki 88 tai.

16 ^äyr.

Kahvin käyttö lisääntyi 1700-luvun loppupuolella huomattavasti,

vaikka sitä koetettiin varsinkin vähävaraisilta kieltää. Niinpä entisen

räätälinkisällin Z. Grönblomin vaimoa Anna Kaisaa sakotettiin 2 Riikin-

talarin sakkoon tuomiolla, joka langetettiin hänelle lokak. 20 ^{p. v.} 1801

Johanna Elisabet

Hjulhammarin

Scheffelin

öljymaalaus

Rauman Museosta. Valok. Kansallismuseo.

siitä, että hän oli kotonaan nauttinut kahvia, vaikka se oli viimeksi huhtik.

6p. v. 1799 annetulla säädöksellä kielletty. Anna Kaisaa pidettiin yhteis-

kunnalle niin vaarallisena henkilönä, että hänet uhattiin karkoittaa kau-

pungista, ellei hän 14 päivän kuluessa vapaaehtoisesti muuttaisi toiselle

paikkakunnalle. Arvattavasti tähän ankaruuteen oli kuitenkin muitakin

syitä kuin kahvikiellon rikkominen, vaikkei raastuvanoikeuden pöytäkirja

niitä mainitse.

Tehostaakseen annettuja ylellisyyskieltoja esivalta käytti apunaan myöskin kirkon auktoriteettia. Niinpä syysk. Bp. v. 1793 pidettiin Rau- malla kirkonkokous tuomiokapitulin kesäk. 5 ^p. antaman määräyksen toimeenpanemiseksi tarkoituksella vieroittaa kansa ylellisten vaatteiden ja koreuksien käyttämisestä. Valitettiin yleisesti naisten turhamielisyyttä, he kun mielellään käyttivät juhlapukuihinsa ja päähineihinsä silkkiä ja silkki- ja samettinauhoja, mutta kokouksessa tuotiin esille miestenkin heikkous tässä suhteessa. Liiaksi oli heilläkin taipumusta turhuuteen:

taskukelloja piti olla ja hopeisia kengän- ja polvisiteiden solkia ulkoasua juhlistamassa. Yksimielisesti päätettiin, ettei silkkiä saa käyttää pukuihin, eikä naisten päähineitä, joihin toki tarvittiin ^silkkiä, samettia ja nauhoja, ollut lupa koristaa reunapitseillä eikä kulta- tai hopeagaluunalla. Villa- satiineja ja kamlotteja ei sallittu käyttää viitoiksi, röijyiksi tai hameiksi, mutta jo hankitut vaatteet saatiin käyttää loppuun. Ankarimmat kokouk- sessa läsnäolijoista vaativat pöytäkirjaan merkintää, ettei miestenkään tarvitse käyttää kuin harmaata ja mustaa väriä puvuissaan, mutta tätä sekä taskukellojen ja kengänsolkien käyttämiskieltoakin vastustettiin niin tarmokkaasti, ettei siitä ^tehty mitään ^{päätöstä.}

Itse asiassa ei ylellisyys viekotellutkaan raumalaisia pauloihinsa.

Rauman yksinkertaisia tapoja pilkkasivat naapurit päinvastoin muualla kertoen, että kun raumalaiset näkevät kynttilän palavan naapurin ^pöy-

dällä, arvaavat he siitä, että naapurilla on vieras ja silloin kaikki rientävät vierasta katsomaan. Toinen juttu kertoi Rauman rumpalien rummuttavan markkinain aikana:

Tänäpänä tulevat,

Tulevat Rauman markkinat.

Porrvarit kokohon, Porrvarit ^kokohon, Sianliha etehen, Makkara kätehen.

Vaikea oli ollakin kaikkein mieliksi. Uuskaupunkilaiset esim. valit-

tivat ja paheksuivat sitä, etteivät raumalaiset suvainneet edes tulla

kaduille kävelylle heidän tehdessään joukolla huviretkiä luostarikaupun-

Kapteeni

Adolf ^Ur

Museosta.

Valok. Kansallismuseo.

kiin, vaan pysyttelivät huoneissaan, niin että kaupunki oli kuin kuollut kauniina kesäpäivänä. Naiset vain kurkistelivat salaa ikkunoiden puoli- verhojen takaa kadulla itsekseen astelevia vieraita. Kumpikin mielen- ilmaisu oli rannikkoväestöllemme ominaista naapurin kiuscttelua.

PORVARISTON KIRJALLINEN ^SIVISTYS.

Kuten kouluoloista puhuttaessa havaittiin oli Rauman porvariston kirjallinen sivistys verrattain korkealla kannalla. Varakkaimmat kaup- pias- ja porvarisuvut katsoivat näet asemansa ^vaativan, että. ^{pojille kus-}

tannettiin yliopisto-opiskelua sellaisissakin tapauksissa, jolloin poikien tuli jatkaa isiensä porvarillista ammattia. Niinpä 1700-luvulla sepitetyistä häärunoista ja onnentoivotuksista m.m. ilmenee, että varsinkin nuoret ylioppilaat kykenivät taivuttamaan ajatuksiaan runonsäkeihinkin, ^ja rimoissa ilmeni sekä ritarillista mielenlaatua että sydämellisyyttä ja sukulaiskiintymystä. Yrittivätpä teinitkin toisinaan runontekoa. Eräästä sellaisesta yrityksestä koitui tekijälleen, sen pahempi, hyvin ikävät seu- raukset.

Grels Korpolaisen poika Talonpoikain korttelista Matthias Gregorii oli

yhdessä teinikumppaninsa syökäri Juhana Henrikinpoika Bergenin kanssa

keväällä 1739 laatinut rakkauslaulun, jonka

Briitta neuvoi sovit-

tamaan Sukkalan Annaan, koska tiesi hänellä olevan ihailijoita. Mutta

asianomainen sydämystyi asiasta niin, että haastoi laulun sepittäjät ja

levittäjät oikeuteen. Matthias Gregorii ja syökäri, entinen teini Juhana

Henrikinpoika pantiin kistuun vedelle ja leivälle 8 vuorokaudeksi ja kolmas

syyllinen, Mikko

4 vuorokaudeksi. Kun he olivat kärsineet ran-

gaistuksensa, viritti kaupunginpalvelija hiillosvalkean keskelle kauppatoria

kesäk. 14 ^p. v. 1740, pojat tuotiin kistusta rovion ääreen ^ja Matthias luki

kaiken kansan kuullen seuraavan kirjoituksen: ~Teemme tiettäväxi, että

tesä Caupungin Torilla, Raadistuvan oikeuden duomion jälken minun pitä

julkisest ylöspolttaman sen Pasqvillin eli häväistys kirjan, jonga ^me olema

Cunniallisist Ichmisist, Schoulussa Käymisesäm salaisesta tehnet ja ^cocon

pannet, ett tämä tulis Caickille sencaldaisillevaroituxexi.” Sitten hän heitti

paperin tuleen. Parantuiko teini Matthias runonteonhalusta tämän ^jälkeen,

Kauppias Henrik

C

l li

marrask.

ei ole tiedossa. Ylioppilasta hänestä ei tullut, vaikka oli jo korkealla luokalla ja Mikko

jatkoi ylioppilaanakin samantapaisia epärita- rillisia temppuja naapuriensa ja omaistensa harmiksi. Uudenaikaisena piirteenä mainittakoon 1700-luvun ^Raumalta, että rovasti Sacklinius oli

Åbo

Tidningar-lehden avustaja ja kirjoitti siihen ^m.m. kuvauksen Rauman luostarikirkosta, samoin uutisen nimipormestari

lahjoituksesta.

Vaikka valistuksenajalla yleensä käytettiin suhteellisen ahkerasti kirjallisuutta mitä moninaisimmilta ^aloilta, ei raumalaisten yksityisistä kirjastoista ole säilynyt juuri nimeksikään tietoja. Maininnan ansaitsee kuitenkin Wismarista Raumalle muuttaneen jalosukuisen luutnantti Ernst

Joachim von Klinckovströmin kirjasto, joka sisälsi 59 nidettä ja nämä

kirjat edustivat miltei kaikkia siihen aikaan edustettuja kirjallisuuden ja

henkisten harrastusten aloja, mutta ^hyvin vähän sotilaallista ammatti-

kirjallisuutta. Luutnantti Klinckovström kuoli Raumalla Ruudun talossa

heinäk. 14 p. v. 1765 lapsettomana ja naimattomana, vieraan taloudenhoi-

tajattarensa hoivaamana. Hänen sukulaisensa elivät siihen aikaan Ruotsin

Pommerissa. Hänen kuoltuaan hänen kirjastonsa ja muu jäämistönsä,

arvoltaan ^4,041 kuparital., hupeni hautaus- y.m. kuluihin. Raumalaisilla

ylioppilailla oli enimmäkseen vain yliopiston kurssikirjoja ja porvari-

kodeissa yleensä vain hengellistä hartauskirjallisuutta, jota näillä seuduilla

on kautta aikojen viljelty runsaasti.

VIII. VEROT JA ^RAHATOIMI.

VEROT.

Kruunulle suoritettavia ^veroja ja maksuja.

Heti isonvihan jälkeen kaupungille myönnettyjen vapaavuosien umpeen mentyä oli porvaristo pakoitettu entiseen tapaan suorittamaan veroja ja maksuja kruunulle. Niitä oli ensiksikin maakirj av eroihin eli vakinaisiin veroihin ^kuuluva, kaupunkien suoritettava karjarahavero, joka 1760-luvulla oli kiinteästi määrätty Rauman osalta 29 hopeatalariksi eli 9 Riikintal. 32 kilhksi. vuodessa sekä kruununluotojen vero, joka niinikään oli kertakaikkiaan ^määrätty 14 hopeatalariksi 14 äyriksi vuodessa eli raha- valvatsionin jälkeen 4 Riikintal. 39 killrksi.

Manttaalirahaa eli henkirahaa suoritettiin 24 hopeaäyriä hengeltä ja sen kokonaistulo vaihteli vuosittain asukasluvun vaihteluja ja verovelvol- listen varallisuuden muutoksia seuraten. V. 1765 esim. manttaalirahoja kertyi 516 hopeatal., ^v. 1770 565 tai. 20 äyriä, v. 1775 587 tai. 8 äyriä.

Rahavalvatsionin jälkeen tekivät Rauman manttaalirahat esim. v. 1785 228 Riikintalaria ja v. 1794 188 Riikintal. 12 kili.'

Sakkorahoista kruunulle suoritettu osuus kohosi ^v. 1765 37 hopea- talariin,

1770 vain 8 ^talariin, v. 1775 40 hopeatalariin ja v. 1785 7 Riikintal. 12 kili. 6 runstykkiin. V. 1794 kertyi kruunulle sakkorahoja 27 Riikintal. 42 kili. Br. Kruununkymmenykset oli ^v. 1794 arvioitu rahana 2 Riikintal. 13 kilhksi.

Neljäntenä kruunulle menevänä verona on mainittava Tukholman linnan rakennusapu, joka vahvistettiin kunink. kirjeellä jouluk. 18 ^p.

v. 1727 V 4 ^palkka- ja suoritusmaksuista, kohosi Raumalla v. 1765

87 hopeatalariin, v. 1770 94 tai., v. 1775 95 tai. 16 äyriin ja v. 1785

18 Riikintal. specie. V. 1794 teki tämä ^vero 17 Riikintal. 6 kili. 6 r.

Palkka- ^ja suoritusvero eli Valtakunnanrahaston vero, josta oli olemassa valtiosäätyjen päätös toukok. 22 p:ltä 1719 ja elok. 5 ^p:ltä 1727, vaihteli Raumalla vv. 1765—1775 400 hopeatalarista 8 äyristä 382 talariin ^ja oli v. 1785 72 Riikintal. specie. V. 1794 teki tämä vero 68 Riikintal. 26 kili.

Säätyjen suostuntaverot vahvistettiin toukok. 30 ^{p. v.} 1719 ja lokak.

17 ^{p. v.} 1723 ^ja porvariston kontingentti heinäk. 24 ^p. 1727. Suostunta- veroa maksoivat papistoon kuuluvat henkilöt ja maistraatin jäsenet sekä kaupungin virkailijat 2

palkastaan, kauppiaat ja porvarit, käsityöläiset, suojelusmiehet, kalastajat, kadunlaskijat j.n.e. ^määrätyn taksan mukaan ja säätyhenkilöiden, papiston, porvariston ja käsityöläisten kotona olevat pojat, apulaiset, kisällit, työmiehet ja sotaväen varamiehet ¹ tai. hopea- rahaa hengeltä. Tämä varsinainen suostuntavero teki Rauman kaup- piailta ja porvareilta v. 1765 ^1,671 hopeatal. 8 äyriä ja käsityöläisiltä 159 tai. V. 1794 oli suostuntaveron yhteissumma 642 Riikintal.

15 kili. 2 ^r.

Lisäksi kuului suostuntoihin paloviinasta suoritettava myyntiaksiisi- vero ja vähittäismyyntimaksu, paloviinan kotitarveaksiisi, tupakanpol- tosta suoritettava ylellisyysvero, kuninkaallisen perheen hääapu, kruu- najais- ja hautajaisapu, ylimääräisiä lisäveroja esim. tupakan ^lisävero, edelleen Vadstenan sotilashuoneelle tuleva maksu, laivamiespitovero ja lääkintälaitoksen rahastoon suoritettava maksu. Ylellisyysveroa kertyi Raumalta v. 1770 327 hopeatal. 24 äyriä, v. 1772 286 tai. 24 ^äyriä. Hääapua suoritti Rauma v. 1767 667 ja v. 1768 pyörein luvuin 625 hopeatal., kruu- najais- ja hautausapua v. 1773 339 hopeatal. 21

äyr. ja vv. 1774—1775

503 tai. 25

äyriä vuosittain. Kehruuhuonemaksua kertyi Raumalta v. 1775 8 hopeatal. 14 äyriä ja v. 1776 3 tai. 20

^äyr. Lääkintälaitoksen rahastoon maksettiin ^v. 1772 säädösten mukaisesti v. 1772 10 hopea-

tal., v. 1775 25 hopeatal. 8 äyriä, v. 1776 25 tai. 3 ^{äyriä, v.} 1785 4 Riikintal. 13 kili. ¹ r. ja v. 1794 3 Riikintal. 11 kili. 9 ^r. Laivamies- pitoveroa maksoi Rauman kaupunki vuodesta 1685 lähtien 165 hopeatal.

vuodessa rauhan aikana ja sotavuosina kaksinkertaisen erän. Raha-

uudistuksen jälkeen suoritettiin laivamiespitoveroa 55 Riikintal. specie

vuodessa.

Rauman kaupungin kruunulle suorittamien verojen kokonaissumma oli v. 1768 3,276 hopeatal. 20 äyriä, v. 1772 ^2,483 tai. 17 äyriä, v. 1775 3,275 tai. 18 V 2 ^{äyriä ja v. 1794 1,305} Riikintal. 46 kili. 7r. Siihen on lisättävä leimapaperimaksut, passimaksut, luotsi- ja majakkamaksut ja tullit sekä sotamiesten majoitukset ja kuljetukset. V. 1800 valtiopäivillä suostuivat säädyt valtakunnan velan maksuksi suorittamaan erikoisen omaisuusveron, jonka suuruus ilmenee niteen loppuun liitetystä taksoitus- luettelosta

Kruununverojen kanto järjestettiin tarkoilla säädöksillä ottaen huo- mioon, että veronmaksajain rasitukset jakaantuvat sopivasti kullekin kuukaudelle. Samalla helpotettiin lääninkonttorin kontrollia vaatimalla kantomiehiltä tilitys kuukausittain. Rauman kaupungin rahastonhoitajan

tileissä ^{on säilynyt} vuodelta 1762 kruununverojen kantoa koskevia ohjeita.

Niissä määrättiin ensiksikin, että kunkin kesäkuun kuluessa oli edellisen

vuoden kruununverojen kannosta lääninrahastoon lähetettävä summit-

tainen selostus. Samoin oli lääninkonttoriin lähetettävä pääkohdittain

selonteko edellisen vuoden ylimääräisistä varoista eli valtiosäätyjen suos-

tunnoista ja edellisen vuoden balansseista, centonalilaskelma tilitodistei-

neen ja kaikkia edellämainittuja maksuja koskevista rästeistä. Ennen

heinäkuun loppua oli kunakin vuonna lähetettävä lääninkonttoriin ehdotus

seuraavan vuoden kruununtuloista ja suostuntaa koskeva ehdotus 8 päivän

kuluttua taksoituksen tapahduttua, samoin palkka- ja suoritusmaksu-

varat heti taksoituksen jälkeen. Paloviinan vähittäismyyntiluetteloon

sisältyvä tulo samoinkuin kotipolttoverokin oli niinikään ilmoitettava

lääninkonttoriin heti taksoituksen tapahduttua. Vuoden vaihteessa

oli edellisen vuoden rästien kantoehdotus lähetettävä lääninkonttoriin

viimeistään tammikuun 14 päiväksi ja tammikuun kantoehdotus vii-

meistään helmik. 14 päiväksi j.n.e. kuukausi kuukaudelta vuoden lop-

puun asti. Palkka- ja suoritusmaksuja, säätyjen suostuntoja ja rästi-

poistoja koskevat ehdotukset palautti lääninkonttori merkinnällään varus-

tettuina kaupungin rahastonhoitajalle liitettäväksi tiliverifikaatteina

vuositileihin. Edellisen vuoden kruununverojen kantotilit oli viimeis-

tään tilivuoden joulukuussa lähetettävä kaikkine todisteineen läänin-

konttoriin.

Tullit.

Tuontikiellot ja salakuljetus.

Koska Rauma ollen vailla tapulioikeuksia ei tuottanut ulkomaantava- roita itse ulkomailta, _vaan osti niitä Tukholmasta, Turusta ^ja Porista, ei ole aihetta esitellä laajemmin 1700-luvun suojelustullipolitiikkaa, joka pyrki korkeilla tuontitulleilla ^suojaamaan kotimaista teollisuutta ja kiristi ne täydelliseksi tuontikielloksi heti kuin asianomainen teollisuudenhaara kotimaassa kohosi sille asteella, että kotimainen tuotanto kykeni tyydyttä- mään kyseessäolevan tavaran ^{kysynnän. Samaten} ei ole ^myöskään syytä selostaa niitä avustuksia ^ja vientipalkkioita, joilla kotimaisten tavarain menekkiä ja ulkomaille vientiä koetettiin ^edistää, koska Rau- malla ei voida puheenaolevalla aikakaudella puhua varsinaisesta teolli- suudestakaan.

Ulkomaantavarain tuontikiellot aiheuttivat näiden tavarain kuljetusta maahan salateitse, niin että salakuljetus tuli suoranaiseksi vitsaukseksi valtakunnalle. Erikoisen suuressa määrässä salakuljetettiin tupakkaa, raakavillaa ja silkkikankaita. Raumalaisilla oli tietysti suuri kiusaus tuoda luvatta ulkomaantavaraa omilla laivoillaan palatessaan Saksasta. Ulko- maantavaroiden takavarikointia olikin Raumalla 1700-luvun alkupuolella

ja keskivaiheilla runsaanpuoleisesti, mutta 1700-luvun viimeisinä vuosi- kymmeninä verrattain harvoin. Heinäk. 10 ^{p. v.} 1745 ^pidetyssä aksiisi- oikeuden-istunnossa ^m.m. ilmoitti Rauman silloinen tullinhoitaja E. Berch eräästä ulkomaantavarain takavarikoinnista, joka oli tapahtunut muuta-

maa päivää aikaisemmin Salmensuun sataman tullituvassa. Asiaan oli sot- keutunut useita kaupunkilaisia, ^jotka olivat tuoneet ~tuliaisia” ^Flensbur-

gista. Ensiksikin oli herra Berglundin laskuun merkitty 5 V 2 ^{kyyn. mustaa}

verkaa, 2V

^kyyn. puolivillasta, pilkullista kangasta, 2

kyyn. kattuunia,

7V

kyyn. satiinia, 7 kyyn. friisiä, 7 korttelia kalminkkia, 2 kpl. pumpuli- palttinanenäliinoja, 3 huopahattua, 1 ulkolainen rukki ja 1 maksanvärinen

naisenpuku. Ylioppilas Nath. Wessmanin laskuun oli merkitty 1 verka-

puku

ja 1 kullattu messinkimiekka, ylioppilas Kristian Wahl-

beckin laskuun 1 flanellinen yömekko ^ja 1 ihokas, nuoren Sparrenborgin

laskuun 1 liivit, Matti Mouhinin 3

kyyn. kattuunia, Antti Teräväisen

5 '/2 ^{kyyn. punaista} verkasarssia,

4V

^{kyyn. mustaa verkaa ja 4 pa-}

ria lapsenkenkiä, herra Gebhardtin 3 kyyn. friisiä, ¹ V 4 ^{kyyn. punaista}

verkaa, 1 verkaliivi ^ja housut ja 1 flanelli-ihokas,

1 musta naisenpuku, Juhana Friskelin-vaina-

jan laskuun 3 kyyn. punaista kat- tuunia, 2 kpl. pumpulipalttinanenälii- noja, 3 silkkistä kaulaliinaa, clamas- tia, 2V

^kyyn. mustaa taftia, 4

kyyn. mustaa sarssia, 3

kyyn.

kukallista talminkkiä ja 5

kyyn.

sveitsiläistä kattuunia. Raastuvassa ylioppilaat Nath. Wessman ja Kris- tian ^Wahlbeck, jotka olivat olleet Gebhardtin laivamiehinä aluksella Saksassa, selittivät Dalarön tullinhoi- tajan antaneen heille luvan ostaa ihokkaan Flensburgista. Aksiisi- oikeus ei ottanut käsitelläkseen tätä asiaa, vaan lähetti sen merioikeuteen, koska oli kysymyksessä ulkomaan- tavarain tuonti. Elok. 4 p. v. 1783 taasen oli torppari Juhana Limnellin renki Rauman aksiisioikeudessa vas-

Rauman tullisinettejä.

Valok. Ruotsin Tullimuseosta.

taamassa ^siitä, että hänen luotaan oli tavattu kiellettyjä ylellisyystava- roita, silkkiä ja ulkolaisia pumpulikankaita sekä luusta tehtyjä nappeja.

Iso meritulli.

Ulkomaanmatkoille lähtevät ja sieltä palaavat raumalaiset alukset suo-

rittivat tulliselvityksen entiseen tapaan Dalarön tullikamarissa. Kuten

naapurikaupunki Pori joutui Raumakin toisinaan rettelöihin meritullin

suorituksesta. Pitkällisin ja uhkaavin oli laivojen lästimäärän arvioimi- sesta syntynyt riita 1750- ja 1760-luvun vaihteessa. Rauman kuten Porinkin klinkkarityyppiset alukset olivat rakennetut ^{yksinomaan puu-}

tavaralasteja varten, usein vailla sisävuorausta ja puoliksi katettuja, joten niissä ei voitu ^kuljettaa rahtien kannalta edullisia raskaita ^lasteja;

ja tästä ^syystä oli niiden lästimäärä kotona toimitetuissa mittauksissa vahvistettu tilaa vaativan keveän lastin painon eikä laivan varsinaisen

Rauman leivinuunirahaluetteloa

Valok. Suomen Tullimuseosta.

tilavuuden mukaan. Da- larön tullissa hyväksyt- tiin tämä menetelmä jon- kin ^aikaa, mutta tullihal- lituksen revisionikonttori kiinnitti asiaan ^myöhem- min huomiota sillä ^seu- rauksella, että sekä Rau- man että Porin laivureita vastaan nostettiin ^syyte meritullitaksan alittami- sesta purjehduskaudella

1758. Koska näitä aluk- sia käytettiin myös kruu- mm rahteihin oli- han Pommerin sota ^käyn- nissä ^lykättiin asia valtiosäätyjen käsiteltä- väksi. Kolme säätyä yhtä vastaan ^{puolsi kyseessä-} oleville keveille aluksille

V 3 tullialennusta. ^Asia

jäi kuitenkin ^avoimeksi, niin _että vasta ^syksyllä 1764 revisionikommisa- rius G. Wretlundin esi- tyksestä syyte jätettiin

w m.

^,fqfl

Redorcs aff Bcfolöf

Cåppclhncr,9) ttMtlKl&d mos &tis>U

t%flilfc£ ^httttm

Dico ^ritigarc

I

fcritftva

Sdrarägcn 950r#sr<

Stlngan Morgan/

l _i*

dico fan ^§afroa sa<f ^egti

^; 8

SÖf&fatf ^{fge dico} fom ^(ngcnsatf ogn (af*

»a ^gif «ra fntrf

©f4(rtar!ar fot&arffefa p 4 Smftet/ ^0$

to ^ja

rfoflaN

f

t i t

W:^

vanhentuneena silleen, koska useat syytetyistä laivureista olivat jo kuol- leet. Oikeudenkäyntikulut kohosivat tässä pitkällisessä riidassa huomat- taviksi. Rauman kaupunki esim. suoritti Porin pormestarille Lauri Sack- lenille tässä jutussa 100 kuparitalaria asianajopalkkiota."

Ison meritullin taksan vaihteluista on ollut puhe jo aikaisemmin ^puu- tavarakaupan yhteydessä.

Pikkutulli, leivinuunirahat ^ja aksiisit.

Pikkutulli- ja aksiisituloista leivinuunirahat mukaanluettuina ei Raumalta ole 1700-luvun alkupuolelta säilynyt tilastoa kuin vuo- silta 1712 ja 1724, jolloin tullitulot Raumalla kohosivat 527 hopeatal.

15

äyriin edelliseltä ja 453 hopeatal. 23

äyriin jälkimäiseltä _vuo- delta.

Leivinuuniveroa suoritettiin v. 1681 vahvistetun taksan mukaan seuraavasti:

kirkkoherra 2 tai. hopearahaa

koulun rehtori 1

kappalainen, lukkari ja hänen vertaisensa

1

korkeammat kruununvirkamiehet 1

16 äyriä

alemmat

1

pormestari 1

16

raatimiehet, jotka eivät harj. kauppaa 1

16

tukkukauppiaat ja kauppaa harj. raatimiehet 2

varakkaat porvarit 2

varakkaat käsityöläiset 1

alemmat porvarit 1

16

köyhät

24

aivan köyhät, joilla on uuni 8

aivan köyhät, joilla ei ole uunia

työmiehet 24

Tukholman neuvoskamarissa kesäk. 26 ^p. v. 1740 annetun leivinuuni-

rahojen taksan mukaan suorittivat Rauman asukkaat tätä veroa seu-

raavasti

kirkkoherra 2 tai. 16 äyriä hopearahaa

koulun rehtori ^ja kappal 1

8

urkuri ^ja lukkari y.m 1

kruununvirkamiehet:

ylemmät 1

28

alemmat 1

20

vielä alemmat 1

12

alhaiset 1

8

Kaikki muut virkailijat, joilla oli 200 tai. vuotuispalkka tai väh.

V 2

^palkasta.

pormestari 1 tai. 28 ^äyriä hopearahaa

raatimiehet, jotka eivät ^harj. kauppaa 1

8

raatimiehet, tukkukauppiaat ja rikkaat ^por-

varit 2

16

hieman vähemm. varakkaat porvarit ²

8

vielä vähemmän varakkaat 2

—■

» » » 1 » » ^"

» » »> -i ^» -i-" ^{» »»}

vielä vähemm. varakkaat ^porv. ja käsityöl. 1

8

varattomat 8

rutiköyhät, joilla oli uuni 8

rutiköyhät, joilla ei ollut uunia vapautettiin suojelusmiehet ja ~skåttkarlar", jotka teki-

vät ^työtä maalla 30 ^äyriä hopearahaa

V. 1767, jolta ajalta jälleen ^on säilynyt tullitilastoa, kohosi Rauman tullitulo 2,263 hopeatalariin. Siihen ^sisältyi porttitulli ja aksiisi sekä

matka- ja rajatullimaksuja yhteensä 1,643 hopeatal. 19

äyriä, v. 1747 säädettyä lisätuilla 393 tai. 25

äyr., juomanpanennasta myytäväksi 34 tai. 17

äyriä, kotitarpeeksi 85 tai. 18

äyr., myyntiteurastusaksiisia

3 tai. 21 ^äyr. ja kotitarveteurastusaksiisia 14

^äyr., leipuri-aksiisia 7 tai.

16 ^äyr. ja leivinuunirahoja 80 tai. 10 ^äyr.

Eri tullihuoneiden osalle jakautui yllämainittu tullinkanto ^v. 1767 seuraavasti:

itäisestä tullista ^kertyi 976 tai. 12

äyr.

läntisestä

165

25

Salmensuun satamasta 397

15

Maaseutumarkkinoilta, joiden tullinkanto oli vuoroin Rauman vuoroin Porin tullikamarin suoritettava, kertyi v. 1767 tullia seuraavat erät:

Hämeenkyrön markkinoilta 13 hopeatal. 20 V 6 ^äyr.

Pirkkalan

65

28 V,

Huittisten

24

13

/r,

Takavarikoinnista ja sakkorahoista ^{kertyi sanottuna vuonna 252 tai.}

9 ^äyr., 1

takavarikointi-osuutta ^{1 tai. 9}

^{äyr. ja} leimapaperiveroa 3 tai. 27 ^äyr. Väkijuomien vähittäismyyntiaksiisia (tapperian) suoritti raatimies Ståhle vv. 1767—1768 24 hopeatal. Kaupungeille vuonna 1767 myönnetty alennus aksiisista ^ja leivinuunirahoista teki Rauman osalta 39 hopeatal. ²⁵

äyr.'

Varsinaista „kaupunginkellaria” ei Raumalla ollutkaan.

V. 1768 kertyi pikkutullia:

itäiseltä tulliportilta 877 hopeatal. 57, ^äyr.

läntiseltä

147

14 V,

Salmensuun lastauspaikalta 11

6

Pirkkalan markkinoilta

87

24

Huittisten

15

8

Väkijuomien vähittäismyyntiaksiisia kertyi tänä ^vuonna 24 ^tai., oluen- valmistuksesta myytäväksi 61 tai. 18

äyr., kotitarpeeksi valmistetusta 78 tai. Vo ^äyr., teurastuksesta vastaavasti ² tai. 29 ^äyr. ja 16 tai. 21 ^äyr.

Leipuri-aksiisia suoritettiin 7 ^{tai. 16 äyr.,} leivinuunirahoja yhteensä 66 tai.

28 ^{äyr. ja} leimapaperimaksua 6 tai. 18

äyr. hopearahaa.

Yksityiskohtaisia tilastotietoja on lisäksi säilynyt vuosilta 1783 ^ja

1795. Näiden vuosien tullinkanto ^on laskettu Riikintalareina.

V.

Kaupungin ja maaseutumarkkinain pikku-

tulli yht 459.24. 2 360.25. 2 specie

Jaettava aksiisi

kotitarpeeksi käyt. viljasta 52.24.10 56.4.10

myytäväksi valm. oluesta 13.24. 1.41. 7

myytävästä leivästä 1.32. 1.32.

kotiteurastuksesta 26.33. 5 26.35. 5

myyntiteurastuksesta —.46. 8 —.43. 9

Yksityinen aksiisi:

portti-aksiisia 12.33. 20.24. 9

takavarikoinn. ja sakoista 98.24.11 9.10.

kehruuhuonemaksuja 5.38. ¹

takavarikointi-osuuksien centonali 24. 8 2.10

tiilisuostunta —.32.

tullivapauksia 161.34. 7 36.20.11

Vadstenan sotilashuoneen ^hyväksi koottiin maatullihuoneissa portti- tullia suorittavilta avustusta. Sitä kertyi Raumalta vv. 1793—1801 seu- raavasti:

V. 1793 itäisessä tullissa 21 kili. 2 r. specie

„ ~

läntisessä

10

^1,.

~ ~

Salmensuussa

3 Rt. 22

^1,,

yhteensä 4 Rt. 5 kili. 4 r. specie

„

1794

3

45

9

~

1i

„

1797

4

19

9

„

1798

4

33

9

„

1799

5

16

4

„

1801

3

4

~

1802

4

18

„

1803

4

2

6

V. 1804 yhteensä 2 Rt. 36 kili. ^{4 r. specie}

„

1805

3

„

1806

2

46

6

„

1807

2

35

7

Rauman maatullikamarin kokonaistullinkanto vaihteli puheenaolevan aikakauden loppuvuosina seuraavasti:

V. 1803 530. 7. Riikintal. valtakunnanvelkaseteleinä.

„

1804 614.2. 6

banco.

„

1807 575.27. 7

Rauman tullitulot olivat puheenaolevana aikana korkeimmillaan v. 1781, jolloin ne kohosivat 615 Riikintal. 1 kili. 3 runstykkiin. Vertailun vuoksi mainittakoon Rauman rinnalla myöskin naapurikaupunkien Porin

ja Uudenkaupungin tullikamarien pikkutullitulot

Rauma Pori Uusikaupunki

V. 1761 1,835 hopeatal. 2,818 ^hopeatal. 2,860 hopeatai.

~

1764 ^2,884

^2,805

3,104

„

1765 2,698

3,001

^2,880

„

1780 589.21.Riikintal. 457.35. 8 Riikintal.

„

1781 615.1. 3

453.14. 4

„

1785 723.44. 1

„

1788 575.40.

„

1806 801.46. 9

„

1807 575.27. 7

761.36. 4

Tullivirkamiehiä oli Raumalla 1700-luvulla paitsi tullinhoitajaa, kaksi tullikirjuria ja kaksi tai kolme syökäriä. Kuten aksiisioikeuden pöytäkir-

joista voidaan todeta, muodostui tullinvalvonta pienessä kaupungissa

useimmiten naurettavan pikkumaiseksi rettelöimiseksi. Niinpä hevosen-

kengittäjä Gästelin joutui tammik. 3 ^{p. v.} 1784 vastaamaan ^siitä, että oli

Perniössä sukulaistensa luona jouluvierailuilla käydessään tuonut ^Teijon

rautaruukista pari rautapataa kotiväelleen tuliaisiksi, niitä lullaamatta ja

lokak. 5 p. samana vuonna käsitteli Rauman aksiisioikeus Aikon torpan

pojan Juhana Simonpojan tullikavallusta, ^joka _oli siinä, että hän oli tullut

Rauman kirkkoon aikoessaan ^suoraan Kuikan veräjästä kaupunkiin eikä läntisestä tulliportista, vaikka hänellä oli kirkkoeväitä mukanaan. Lahden herran Sam. Jerlströmin puolustaessa tätä nuorukaista, joka kuului hänen alustalaisiinsa, kanne raukesi. Samainen Lahden herra päästi pälkähästä myöskin Uotilan ^kylän Siuttilan isännän Pietari Henrikinpojan hänen jouduttuaan syytteeseen siitä, että oli ilmoittanut kappalainen Juhana Erik Tallqvistille velan korkojen vastikkeeksi tuomansa 2 leiviskää sianlihaa suolaiseksi, vaikka se oli edellisenä päivänä teurastettua lihaa.

Liha olikin ollut yön suolattuna, mutta tullisyökäri luuli ^sen aivan tuoreeksi, koska suola oli siitä varissut pois matkalla kaupunkiin. Lahden herra tuli aksiisioikeuteen ja huomautti tulliviranomaisille, ettei ~yksink- ertaista talonpoikaa” pidä solmia ^{sanoista, vaan} tulli-etsivänkin tulee pysyä asiallisella pohjalla.

Rauman tullinhoitajista ansaitsevat mainintaa ensi sijassa Juhana Spornberg ja hänen poikansa Juhana Spornberg nuorempi, joiden hallussa tullinkanto oli suurimman osan 1700-luvun alkupuolta. Pikkuvihan vuosina oli Rauman tullinhoitajana Elias Berch ^ja väliaikaisesti Lauri

Berch joutui ikävään välikäteen kaupunkilaisten kieltäydyttyä jo elo

syyskuun vaihteessa 1742 suorittamasta tavanmukaista porttitullia ^ja aksiiseja, ~koska tulli oli Turussakin lakkautettu” venäläisten vallattua seudun. Tullinhoitaja oli edeltäjänsä leskelle velkaa edeltäjänsä hautaus- apua 80 tai. ja säälistä hätäänjoutunutta leskeä kohtaan porvaristo vihdoin suostui suorittamaan tullimaksuja vielä elokuun ajalta, jotta leski ^saisi, mitä hänelle ^kuului, mutta syyskuun alusta lähtien ei kukaan enää luvannut suorittaa porttitullia eikä aksiiseja. Tullinhoitaja Elias Berch vaati vastalauseensa raastuvanoikeuden pöytäkirjaan ja antoi samalla

alaisilleen tullivirkailijoille neuvon pitää huolta toimeentulostaan, miten parhaiten taitaisivat, sillä tullinhoitaja ei näissä oloissa voisi suorittaa heidän säännöllistä palkkaansa, joka otettiin tullituloista. Pikkutullien kanto keskeytyikin koko pikkuvihan ajaksi ja tullinhoitaja Berch sai toimen Turussa. Vasta marraskuussa 1743 maatullia alettiin uudelleen vaatia Raumankin porvaristolta, joka koetti silloinkin kaikin voimin lykätä asiaa tuonnemmaksi.

Laajemmalti tunnetuksi tuli Rauman tullinhoitaja, runoilija Matthias

Jakob Bjugg, joka oli tullinhoitajana Raumalla ^vv. 1793—1807. Suomen tullimuseon arkistossa on säilynyt ^muuan häntä koskeva mielenkiintoinen kirje, jonka Tukholman maatullin päällikkö C. Humble oli marrask. 24 ^p.

v. 1807 kirjoittanut Bjuggin seuraajalle, kapteeni Gust. Jägerhornille.

Kirje kuuluu suomennettuna: ~Jalosukuinen Herra Kapteeni! Edeltäjänne, onneton tullinhoitaja Matth. J. Bjugg sai saamamme tiedon mukaan viime

Tullinhoitaja

Adolfin

^Valo- kuvattu Suomen

museosta.

Tullisyökäri vuoden 1803

vaiheilta. Valok. Suo-

men Tullimuseosta.

sunnuntaina keskipäivällä kävellessään kadulla täällä kaupungissa, Söder-

malmin kaupunginosassa, niin ankaran halvauskohtauksen, että hän heti

kuoli ja saavutti siis ensimmäisen onnensa täällä maan päällä päästessään

rauhaan. Ja koska poliisi ilmoitti asiasta ensiksi minulle, maatullin päälli-

kölle, täytyy minun huolehtia Bjuggin hautauksesta, joka tapahtuu huo-

menna kaikkea mahdollista säästäväisyysttä noudattaen ja hiljaisesti."