Rauman seudun historia I

Rauman seudun historia I

Kalevi Virkkala Pentti Papunen

3. OSA

7.

SEURAKUNNAT

JA

^PAPISTO

Lapin kirkollinen itsenäistyminen

Vielä vuonna 1629

puhutaan

asiakirjoissa Lapin kappelin

kirkkopapista,

^herra

Mathiaksesta,

ja seuraavana ^vuonna mainitaan Matthias Matthiae edelleen kap-

palaisena,¹) mutta juuri

tähän

^aikaan tapahtuu pitäjän erkaneminen Eurajoen

yhteydestä, ^sillä

^v.

¹⁶³⁰

^{sanotaan Mathiasta} myös kirkkoherraksi,

vaikka hänen

isänsä ehkä

erehdyksessä

merkitään Eerikiksi.²) Matthias

Matthiae

eli Matti Matinpoika tämän vastaperustetun kirkkoherranviran joka

tapauksessa

^{sai ja hoiti}

sitä useita vuosia, ja

vaikka

^Lappia hänen aikanaan sanottiin

vielä

monesti

kappe- liksi,

^on nimitys

kirkkoherra

(pastor,

kyrkoherde)

nähdäksemme tässä ratkaiseva.³)

Ylläesitetyt huomiot ovat

hyödyllisiä

^siksi, että Lapin pastoraatin

perustamisaika

ei sitä

koskevista virallisista

asiakirjoista

tarkemmin ilmene.

Kuningatar ^huomauttaa kesällä

1637

kirjoittaessaan Turun

piispalle

Eurajoen kirkkoherran anomuksen joh-

dosta,

että Lapin

kappeli

^»kuuluu nyt

olevan pitäjänkirkosta

erillään», ja kreivi Brahe sanoo kolme vuotta

myöhemmin,

^{että Lappi »on} jokin aika sitten erotettu omaksi seurakunnaksensa».⁴₎

Tämä muutos kuului osana

niihin

moniin kirkollisiin

aluejärjestelyihin,

^joita

Suomessa toimeenpantiin Kristiina-kuningattaren

käskystä 1630-luvulla.

Uusien seurakuntien perustamisen tarve olikin ilmeinen, sillä noin sataan vuoteen ei Var- sinais-Suomessa

ollut tapahtunut

enempää kuin pari

kolme pitäjänjakoa.

⁵⁾ Seura-

kuntien oma-alotteisuudelle

ei näissä asioissa annettu arvoa, vaan korkeat viran-

!) A. Lähteenoja: Lisiä Rauman kaupungin historiaan I s. 43; VA 1890: 32.

2₎ K. G. Leinberg: Åbo stifts herdaminne 1554—1640 s. ^{115; VA 1889;} 47—47v.

3) VA 7126: 78; 1895: 114; K. G. Leinberg: Åbo stifts herdaminne s. 116; VA Suomen asutuksen yleisluettelo, Lappi.

4 ) K, G. Leinberg: Handlingar rörande finska kyrkan ^{. .} II s. ^{115, 176}

5) M. Juva: Varsinais-Suomen seurakuntaelämä., s. 11.

omaiset, lopulta toimeen ryhdyttyään, muodostivat

lyhyessä

ajassa Turun hiippa- kuntaan 18 uutta pastoraattia, kuten piispa

Rothoviuksen 1640-luvun

alussa laa- tima,

tarkemmin

päiväämätön luettelo osoittaa. Eurajoesta erotettu Lappi on siinä

järjestyksessä toisella sijalla Pyhämaan jälkeen.⁶)

Eurajoella

herätti

^Lapin itsenäistäminen ymmärrettävistä syistä

pahaa

^verta.

Paitsi sitä, että kirkkoherran tulot pienenivät, saivat

pitäjäläiset

kantaakseen entistä suuremman rakentamisvelvollisuuden taloa kohti. Eurajokelaisten harmistuminen

kasvoi

^vielä siitä, että

lappilaiset,

jotka olivat

»pakanuudesta

asti» olleet velvolliset

rakentamaan

ja

ylläpitämään

Eurajoen kirkkoa ja

pappilaa,

^{antoivat ottaa alas} ennen

rakentamansa

osat niistä nyt kun pitäjien ero toteutui.⁷)

Tuskinpa

he sen- tään

tohtivat

itse kirkkoon kajota, mutta käräjiä asiasta joka

tapauksessa

^käytiin.

Oikeudenkäynnistä ei kaiketi ollut toivottua tulosta,

koska

Eurajoen kirkkoherra,

raumalaissyntyinen Johannes

^Wojolanus

^matkasi

^{kesällä v.}

¹⁶³⁷

^Tukholmaan

valittamaan kuningattarelle,

miten vaikeaan asemaan seurakunta oli Lapin erot- tamisen vuoksi joutunut. Hän anoi hallitsijalta

nöyrimmästi,

että Lapin kirkko-

herranvirka lakkautettaisiin

ja pitäjä

yhdistettäisiin

jälleen Eurajokeen, jotta emä-

pitäjän

kirkko

ja

pappila

voitaisiin pitää paremmin kunnossa.

Wojolanusta kuultuaan kirjoitti Kristiina piispalle Turkuun asiasta mm. seu- raavaa: »Kuitenkin tiedämme

hyvin,

^että pitäjät siellä

suuriruhtinaskunnassa

ovat

laajoja ja

Teillä

sen vuoksi voi olla täysi syy

HKMmsa, korkeastikunnioitetun

^herra

Isämme

antaman ohjeen mukaisesti erottaa kirkkoja toisistaan. Siitä huolimatta

olemme kuitenkin

mainitun kirkkoherran

alamaisesta

anomuksesta halunnut teille kirjoittaa

armollisesti

^{käskien, että Te viran puolesta tutkitte asiaa, ja mikäli}

jumalanpalveluksen paremman

toimittamisen kannalta näette

hyväksi

^ja

kappeli- seurakunnalle hyödylliseksi

^{olla erossa omine} kirkkoherroilleen, olemme armolli- sesti tyytyväinen

järjestelyynne

^{ja jätämme teidän}

huoleksenne

panna ^nämä asiat

kuntoon

niin

kuin käytännölliseksi

ja hyväksi näette ^{. . ,»8})

Lapin erotessa Eurajoesta koettivat myös raumalaiset saada pitäjän

liitetyksi

omaan

seurakuntaansa

jatekivät siitä v.

1634

valtiopäivillä esityksen, jonka perus-

teluissa

sanottiin, ettei

Rauma

pystynyt

yksin korjaamaan kirkkoaan.

^Sen katto ja

holvit

olivat näet talvella

1633—34 luhistuneet. Lapin kappelin

sanottiin mui- noin

kuuluneen

Rauman kirkon alaisuuteen jaRauman kirkkoherran

huolehtineen

6) K. G. Leinberg: Handlingar^{. .} 11 s. 205.

r) J. Jaakkola; Eurajoen synty s. 25—26.

8) K. G. Leinberg: Handlingar.. II ^s. 115.

kappelin jumalanpalveluksista.

⁹) Kaupungin anomus ei johtanut tulokseen ja

Pyhän

Kolminaisuuden kirkko, jonka luhistumisen tulipalo v. 1640 täydensi, on ollut raunioina siitä pitäen.¹⁰)

Kuningatar Kristiinan kirjeen valossa on Lapin kirkollista itsenäistämistä pidet- tävä

lähinnä

^piispa

Rothoviuksen

työnä, vaikka kenraalikuvernööri Brahe jatuomio- kapitulikin myötävaikuttivat asiaan. Pietari Brahe tosin tuli maahan muutamaa vuotta

myöhemmin

^{kuin Lapin} erottamisesta päätettiin, mutta vasta hän määräsi

kihlakunnan

voudin ja lainlukija

Juhana

Bjurin valvomaan, että Lapin kirkkoherra saisi kaikki asiaankuuluvat

tilukset

jaettä

pappila

^mitä

pikimmin rakennutettaisiin niillä,

jotka

siihen

olivat velvolliset.¹¹) Maaherra v.

Falkenbcrg

oh

kyllä

jo 1630-luvun lopulla osoittanut

pappilaksi Eerikkikin

autiotilan, jonka

kirkkoherra Matthias

oh ottanut viljclläkseen

tavallisena

kruununtilana, mutta

Matthiaksen

kuoltua joutui virkataloasia kokonaan uuteen vaiheeseen, kuten tuonnempana

kerrotaan.

Näyttää siltä, että entinenkappelikirkko ja ^hautausmaa

kelpuutettiin

toistaiseksi sellaisinaanLapin

emäseurakunnan käyttöön.

Myös pitäjän rajat jäivät samoiksi, mitkä Lapin kappelilla

vanhastaan

olivat.

Ilinnerjoen kappelin alkuvaiheet

»Jo

autuaasti edesmenneen piispa Gezeliuksen aikana päätettiin Ilinnerjoclle rakentaa uusi

kappeli»,

^tiesivät

pitäjäläiset

kertoa ison

vihan

jälkeen

pidetyssä rovastintarkastuksessa.

¹²)

Jos

kirkko oh uusimisen tarpeessa Gezeliuksen aikana, oli se varmaan peräisin 1600-luvun

alkupuolelta, kenties

^vieläkin

kauempaa.

^Vuo-

sina

1753—54

sanoivat hnmerjokelaiset

kappelikirkkonsa

ja sen silloista

paikkaa

»ikivanhaksi» (uräldrig, urgammal), mikä

myös jos kohta liioitellen viittaa

a) V. Högman; Rauman kaupungin historia T s. 157. Anomuksessa esiintyvän perimätiedon johdosta on syytä huomauttaa, että Lapin kuulumiselle ^Rauman kirkkoherrakuntaan ei löydy tukea ainakaan niissä asiakirjoissa, joihin tämän väitteen tueksi on ^myöhemmin viitattu. (K. G.

Leinberg: Finlands territoriala fÖrsamlingars namn. . s. 40, viittaa mm. A. I. Arwidsson: Hand- lingar. . VI s. 326, 329.) Kun Lapin kappeli v. 1558 mainittiin Rauman jälkeen, johtui tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että kirkonhopeiden ryöstöluettelo koski ainoastaan Varsinais-Suomea.

Lapin satakuntalainen emäpitäjä Eurajoki siten tietysti puuttuu luettelosta, vaikka Vehmaan kihlakuntaan kuuluva Lappi on mukana kuten Raumakin. Usein esiintyvät nimitykset »Lapin pitäjä jaRauman kappeli» yms. johtuvat pelkästään näiden pitäjien verohallinnollisesta yhteen- kuuluvaisuudesta, kuten aikaisemmin on huomautettu.

10 ) A. Lähteenoja: Rauman kaupungin historia II ^s. 230.

ii) Ruotsin valtakunnanarkisto, Acta Eccleslastica N:o 80 Lappi; K. G. Leinberg: Handlingar . .

IIs. 176—177.

12) Hinnerjoen kirkonarkisto, ^P. Piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoja, otteita Laitilan kirkonarkistosta.

ajassa

kauas

taaksepäin.¹³) Kymmenysluettelo ja eräs kartta nimittävät Hinnerjokea

kappeliksi

ainakin vuodesta

1651 lähtien,

¹⁴) mutta omaa, pitäjässä vakinaisesti asuvaa pappia ci seurakunnalla vielä näihin aikoihin ollut.

Vuoteen

1693

tultaessa olivat Hinnerjoen kirkolliset olot joutuneet järjestelyn kohteeksi, koska lappilaiset katsoivat ajankohdan sopivaksi esittää valtiopäiville,

että Hinnerjoen

kappeli

liitettäisiin

Lappiin,

johon se heidän tietämänsä mukaan oli vanhastaan kuulunut, vaikka

Hinnerjoki

^olikin nyttemmin

yhdistettynä

Laiti-

laan.

¹⁵)

Lappilaisten

ehdotus ei saanut kannatusta; sen sijaan parannettiin Hinner- joen

kirkollista

^asemaa siten, että Laitilan

pitäjänapulainen Eerik Rithovius

sijoitettiin asumaan Hinnerjoelle vuonna

1695.

^1C) Toimenpide edellytti tietysti

kappalaisen puustellin

perustamista ja muita taloudellisia

järjestelyjä,

jotka kuiten- kin ison vihan johdosta pahasti

keskeytyivät.

Vuonna 1693 tilasivat hinnerjokelaiset

kappalaistaan varten

Uudenkaupungin

porvarin Erkki Utan

välityksellä Tukholmasta

messukasukan ja sanoivat asiamie-

helleen,

ettei

kasukka

saisi tulla

maksamaan

_enempää

kuin kymmenen hopeatalaria.

Uta ei seurannut

neuvoa,

^vaan toi

pääkaupungista

runsaasti

kaksi

kertaa kalliim- man, 80

kuparitalarin hintaisen

silkkisen ja

kullatun

messukaavun, jota hinner- jokelaiset aluksi

kieltäytyivät

lunastamasta. Oikeuden

päätöksellä heidät siihen kuitenkin velvoitettiin.

^l7)

Vähän

myöhemmin hankittiin

kirkonkello, johon pitäjän nimi ^tuli jostain syystä

virheellisesti

valetuksi. Tämä aiheutti

merkillisen väärinkäsityksen

^{200 vuotta} myö-

hemmin, kun kannakselainen

Heinjoen seurakunta vaati kelloa itselleen selittäen sen tulleen

heiltä

muka ison vihan aikana

varastetuksi. Kellossa kun

on teksti;

»aimo

1697

tili Heinjocki

kapell.

^{Me fusit}

Ambrosius

^{Eernandt», suomeksi:}

\ uomia

1697

Heinjoen

kappelille. Minut

^valoi

Ambrosius

Eernandt.¹⁸) Ehkä noihin aikoihin oli aiottukin perustaa Heinjoelle

kappelikirkko,

jota ^{varten kello}

tilattiin.

Kun

hanke

sitten raukesi, myi valaja kellon

sellaisenaan

Hinnerjoelle,

mistä

ostaja juurisopivasti

ilmaantui.

Toisaalta suomalaisten nimienkirjoittaminen

täälläkin,

saati sitten

Tukholmassa,

oli vielä varsin horjuvaa, joten erehdys saattaa

selittyä

toisinkin.

13) Hinnerjoen kirkonarkisto, P. Piispan- ja rovastintark, pk. 9. syysk. 1753, 1754.

il) VA 7244: 193; 7247: 13—14; 7275: 232; kartta tämän teoksen sivulla 373.

15) VA mikrofilmejä Ruotsin valtak. arkistosta, n:o 1, Vehmaan khlk. valtiopäivävalitus 1693 Lappi, kohta 1.

16) C. H. Strandberg: Åbo stifts herdaminne I—ll1—11 s. 188 H) VA mm 25: 3—4.

18) Kansallismuseo, Historiallinen osasto: Lappi Tl. ^J, A. Waldstedtin selonteko v:lta 1886;

Rauman Lehti 1897; 66; 1901:4.

Kappalaisen

^asetuttua Hinnerjoelle ja kirkollisen välineistön tultua

täydenne- tyksi,

^voitiin

jumalanpalveluksia

^{pitää täällä}

^kaikkina pyhinä.

Hautaamista varten oli

kappelilla ^vanhastaan

kirkkotarha, ja monet saivat ajan tavan mukaan lepo- sijan kirkon lattian alla. Otaksuttavasti juuriLaitilaan

tehtyjen

vaivalloisten hau-

tausmatkojen välttämiseksi

oh kappeli alkuaan Ilinnerjoclle

perustettukin,

^{sillä sen}

asukasluku

oh vähäinen, _noin sata

hengillekirjoitettua,

ja maakirjoissa esiintyy

pitkät

ajat vain

parikymmentä

taloa. Vuonna

1754

selitettiin rovastille, ^että Hin-

nerjoen

kappelilla

oh aina ollut hautaamisoikeus ja osittainen

vapaus

^Laitilan emäkirkon rakentamis- jakunnossapitotöistä

pitkän

matkan vuoksi.

Päivätöiden

edestä hinnerjokelaiset suorittivat Laitilan

kirkonkassaan

4

hopeaäyriä

^jokaiselta

hautaamaltaan aikuiselta ja 2 äyriä jokaiselta lapsen

ruumiilta.

¹⁹) On olemassa todisteita siitä, ^että Hinnerjoen

kirkkotarhassa

toimitettiin

hautauksia

^ainakin jo 1680-luvulla.²⁰) Luultavasti vain varakkaammat suorittivat ruumisrahoja,

sillä

^niitä koskevat, vuodesta

1707

säilyneet luettelot

sisältävät

merkintöjä aluksi ainoastaan

parista

^{kolmesta vainajasta} vuosittain.²¹)

Rithoviuksen kuoltua v.

1721

^joutui

seurakunta

jonkinaikaa olemaan vailla joka-

viikkoista jumalanpalvelusta, mikäli

^on uskomista v.

1754

^annettuun

selitykseen,

että »noin 28 vuotta sitten Hinnerjokea pidettiin

syrjäkulmana yksinekolmatta taloineen,

niin että siellä

pidettiin jumalanpalvelus

^vain joka kolmantena tai nel-

jäntenä sunnuntaina».

Luultavasti

tällöin tarkoitettiin varhaisempaa aikaa kuin

1720-lukua, sillä yksi

^{Laitilan papeista määrättiin asumaan} Ilinnerjoclle ^kohta ison vihan päätvttyä.²²⁾

Kappeliseurakunta muodostui siitä Lapin hallintopitäjän osasta, joka oli

yli-

muistoisista ajoista kuulunut kirkollisesti Laitilaan, ts. Hinnerjoen, Korven, Kivi- järven ja Vaaljoen

kylistä.

Näiden ohella on syytä mainita myös Lapin Kuolimaa, jonka asukkaat ovat aina tunteneet itsensä

kirkollisessa

suhteessa lähinnä hinner- jokelaisiksi.

Lyhyt matka

lienee alkuaan antanut kuolimaalaisille aiheen

käydä

naapuripitäjän kirkossa, ja ^vähitellen tämä tapa sai

yhä vakiintuneempia

muotoja.

Niinpä

^jopiispa Gezelius antoi Laitilan

papistolle määräyksen

^{kirjoittaa tarkoin}

muistiin kaikki ne kuohmaalaiset, joiden ^oli tapana

käydä

Hinnerjoen kirkossa, jatätä varten heidän käskettiin ilmoittautua

papille jumalanpalveluksen

jälkeen.²³⁾

i») Hinnerjoen kirkonark. P, Rovasti Alanukselle anneltu kertomus v. 1754.

20) VA mm 17: 4v.

21) Hinnerjoen kirkonark. J.1V.16: 133—136.

22) Hinnerjoen kirkonark. P. Rovasti Alanukselle annettu kertomus 1754; C. H. Strandberg- Åbo stifts herdaminne^{. .} I—ll s. 188—189.

23) Hinnerjoen kirkonark. P. Piispantarkastus Laitilassa 1731.

Tarkoituksena oli kaiketi saada ^nämä ulkoseurakuntalaiset osallistumaan

Hinner-

joen kirkollisiin

maksuihin.

Kuolimaalaiset

suorittivatkin

niitä aivan

vapaaehtoi-

sesti, kuten eräät

uudemmat

asiakirjat osoittavat.

Heillä

^oh Ilinnerjoen kirkossa myös omat, tarkoin määrätyt

penkkisijansa,

mitä seikkaa menneiden vuosisatojen

kirkkokansa

piti tuiki tärkeänä.²⁴)

Lapin papisto ei katsonut edellä kerrottua tapaa suopein silmin; haastoipa

kirkkoherra Welinus

erään

Juho ^Juhonpojan

oikeuteenkin vuonna

1707

syyttäen

häntä kolmena rukouspäivänä tapahtuneesta jumalanpalveluksen laiminlyönnistä.

Vastaajalla oh kuitenkin esitettävällään kolme Ilinnerjoen papin antamaa kirjallista

todistusta

siitä, että hän oli

käynyt

mainittuina sunnuntaina

kirkossa

Hinnerjoclla.

Welinus

^{vetosi nyt}

kuninkaallisiin säädöksiin,

joiden

mukaan

^suurina

juhlapäivinä

tuli olla läsnä oman

seurakunnan jumalanpalveluksissa,

mutta oikeus päästi syy- tetyn

pelkällä

varoituksella sillä

kertaa.

²⁵⁾

Kirkot ja papp iJa t Rauma

Rauman

kaupungin

historiassa, erityisesti sen ensimmäisessä ja toisessa osassa, ovat V.

Högman-Rihtniemi

ja A. Lähteenoja antaneet

kaupunki-

^{ja maaseura-}

kunnan

yhteisistä

^kirkoista

yksityiskohtaisen kuvauksen,

minkä vuoksi asiaa on tässä tarpeen

käsitellä

vain lyhyesti.

Luostarin

lakkauttamisen

jälkeen oh

Pyhän

Ristin kirkko autiona ja

rappiolla, kunnes

P. Kolminaisuuden kirkon sortuminen ja palo pakottivat seurakunnan

1640-luvulla

ottamaan luostarikirkon

jälleen

käytäntöön. Pappila oli muutettu sen

vierelle

jo noin sata vuotta

aikaisemmin. Erillinen kellotapuli rakennettiin

^vuon-

na

1647. Fransiskaanien

ajoilta

kuuluivat kirkkoon

^sakaristo

paljon tilavampi

kuin P. Kolminaisuuden

kirkossa sekä

^kivinen maanpäällinen kellari, jota

käytet-

tiin

ainakin

vuodesta

1724 lähtien lantavarastona. Jokainen maaseurakunnan

talo oli näet

velvollinen

tuomaan kirkon jatkuviin korjaustöihin

kaksi

lautaa vuodessa.

Kirkkoväärti otti laudat vastaan ja talletti ne lukkojen taa

kirkonkellariin.

¹⁾

Kesällä

^{1682 sattunut}

kaupunginpalo, pahin

^Raumaa kohdanneista, tärveli kirk-

koa ulkoapäin

melko

pahoin.

Kihlakunnanoikeuden antaman todistuksen mukaan

24) Hinnerjoen kirkonark. K.11.1. Kirkonkokouksen pk. 1811 ^s. 3; ^Johtaja V. Kaulan arkisto ja suullinen tiedonanto: ^Hinnerjoen kirkonarkisto ^U. Penkkisijojen jakoasiakirja v:lta ^1804,

25) VA mm 46: 145v—146v.

i) Rauman kirkonarkisto U 4, Diverse handlingar 1723—1870.

1500-luvul\a ^kudottu täkänä, joka on saatu Pyhän Ristin kirkosta Rauman museoon, on lajissaan vanhimpia Suomessa säilyneitä.

Valok. Kansallismuseo.

tuhoutui kirkon katto torneilleen jälkimmäistä ei sitten enää rakennettu uudel- leen. Niin ^ikään paloi »korkea ja ^arvokas kellotapuli kolmine kelloilleen» sekä

kaksi

kirkon ovea. Sisäovet ja sisustus sen sijaan säilyivät suuremmitta vaurioitta,

sillä tulen levitessä kirkkoon

ryhtyivät

^{muutamat sitä} sammuttamaan ja onnis- tuivatkin.²) Kirkon korjausta varten suoritettiin

valtakunnallinen

rahankeräys,

jonka tuotolla saatiin pian

hankituksi

^{mm. uudet}

kellot. Tapulin

^{teko sen} sijaan viivästyi, koskapa

kirkkoherran

piti ^vielä v.

1689

^muistuttaa maascurakuntalaisia,

että nämä vedättäisivät hirsiä

kellotapulin

rakentamista varten.³)

Pappila oh, niin kuin luostarin ja toisaalta papiston yhteydessä tarkemmin esi-

2) VA ^{mm 13;} 26v—27v.

3) A.Lähteenoja: Rauman ^kaupungin hist. n s. 240—241; VA ^mm 19: 14v.

tetään,

perinyt

Rauman luostarilta melkoiset tilukset, joten se oli

viljelyksiltään

tavallista parempi. Sen

rakennuksista

^on kunnollisia tietoja vasta 1600-luvun lopulta. Mainitussa vuoden 1682

kaupunginpalossa

^{pappilasta oli} säilynyt tuskin muuta kuin vanha riihi.⁴)

Rauman kaupungin historiassa on esitetty, miten

pappilan

rakentamisvelvolli- suus jaettiin

seurakuntalaisten kesken.

⁵⁾ Porvarit pitivät kunnossa asuinrakennuksia, kun taas maaseurakunta huolehti

melkein

kaikista muista. Tietysti

pitäjäläisillä

oh puutavaran

hankkimiseen

paremmat mahdollisuudet kuin

kaupunkilaisilla,

^mutta

kun

^maalaisten

penkkisijojen

luku kirkossa oh

paljon

pienempi

kuin kaupunkilais-

ten, tuntui

rakennusvelvollisuus talonpojista epäoikeudenmukaisesti

jaetulta. Kii

vas ja

levoton kirkkoherra

Rajalenius

joutuikin

kohta Raumalle tultuaan maaseura-

kuntalaisten kanssa

^riitoihin pappilan jälleenrakentamisesta. Vuoden 1684 syys- käräjillä

hän

sakotutti kaikkiaan

35 talonpoikaa,

^jotka olivat osoittaneet uppinis- kaisuutta ja

tottelemattomuutta

tässä asiassa.

Varsinkin pitkämatkaiset

^Vermun-

tilan

jaSorkan isännät joutuivat joukolla syytettyjen

penkille.

⁶⁾

Kun pappilan

rakentaminen

ci sittenkään sujunut

tarpeeksi

^ripeästi, teetti kirk- koherra

yleiseen

tapaan työt omin varoin javaati saatavansa

seurakuntalaisilta kihlakunnanoikeuden kautta.

⁷) Mutta kun esim.

pappilan myllyn

rakentamisesta

aiheutuneet kustannukset,

^noin

113 talaria,

piti Rajaleniuksen mielestä jakaa siten,

että

maaseurakunnan

osalle olisi tullut 81 talaria ja

kaupunkilaisten

maksettavaksi loput,⁸) on

luonnollista,

että talonpojat olivat tyytymättömiä. Vermuntilalaisct vahttivatkin vielä

1696,

että

pappilan rakennusvelvollisuus

oh jaettu

epäoikeuden-

mukaisesti maa- ja

kaupunkiseurakunnan

^{kesken ja} että palon jälkeen annettuja lupauksia ei tässä suhteessa ollutpidetty.⁹⁾

Pappilan avuksi

^{oh v.}

1683

^koottu myös kaikkialla

Lapin nimismieskunnassa paloapua

^kolme

hopeaäyriä

^{talosta,10) mutta}

tällä

tavoin ei

nähtävästi

saatu

peitetyksi

muuta kuin pieni osa

rakennusmenoista.

Kaupungin historiassa kerrotaan,

^{miten pappila} menetti Aikkosaarcn eversti jordanille ja osan Tarvonsaarcsta Rauman porvareille.

Korvaukseksi

edellisestä annettiin

pappilalle

^v.

1703

Mattilan 3/8 manttaalin tila Tarvolan kylästä.¹¹)

Se oh kuulunut

Jordanin läänityksiin,

mutta peruutettu

kruunulle

v. 1683 ja

4) VA ^mm 13: 319v.

5) A. Lähteenoja: emt. II ^s. 247

6) VA ^mm 13: 734—734v.

7) VA mm 15: 16—17.

8) VA ^mm 17: 20—20v.

9)VA mm 29: 17.

10) VA ^{mm 13;}283.

il) A. Lähteenoja: Rauman kaupungin historia ^II s. 249—251.

määrätty

valtakunnan amiraalin palkkatilaksi.

Mattila oli kauan autiona, ja kun sen viljelijä otettiin

sotamieheksi

^{samaan aikaan jolloin} tila annettiin

pappilalle,

ei uusista tiluksista ollut

kirkkoherralle

välitöntä

hyötyä

^niiden

autionaolon

jat- kuessa

yli

ison vihan. Ilman

aputilaakin

^{oli Rauman}

pappilassa

^runsaasti

viljelyksiä.

Syksyllä

¹⁶⁴⁰

kylvettiin

Kotovainioon

5 tynnyriä,

Korvenvainioon 4 jaTeräväisten peltoon 1 tynnyri.

Kevätkylvöön

piti

käytettämän

^kolme tynnyriä ohria, joten^koko vuotuinen

kylvö teki 13 tynnyriä

^{huolimatta siitä, että}

pappila

^oh päässyt näinä aikoina kaikin

puolin

rappeutumaan.^u

a)

Rauman

kappalaiset,

^jotka samalla tavallisesti toimivat myös koulumestareina, asuivat omissa

kaupunkitaloissaan

tai

vuokrahuoneissa.

^\ irkataloa heillä ei ollut ennen

kuin maaherra

^{Creutz määräsi}

sellaiseksi

^ennen

Jordanien

läänityksiin kuu-

luneen

Siut

tilan

kruununtilan Uotilassa v.

1687.

^Kuten

aikaisemmin

^{on ker-}

rottu, oh Siuttila jäänyt autioksi

vuosisadan puolivälissä

^sattuneen tulipalon takia, ja

kappalainen

Matias Arvelius oh sitten ottanut sen viljelläkseen (ks. ^lukua

»Autiotiloja yhdistetään»).

^Se

käsitti puoli vanhaa

ja 1/3 ^uutta manttaalia ja ^oh

tavallisesti lampuotien

^{hoidossa, sillä} kappalaiset asuivat edelleen

kaupungissa.

Lappi

Lapin

nykyisen,

^v.

1760 rakennetun

kirkon

edeltäjistä

^{ci ole}

säilynyt paljonkaan

tietoja osaksi siitä syystä, ^että kirkonarkisto tuhoutui

pappilan palaessa

^keväällä

1817.

^Santtolvin keskiaikainen

pikkukirkko

^jäi todennäköisesti jo

varhain

käytöstä, ja varsinainen

kappehkirkko

rakennettiin

ehkä 1500-luvulla nykyisen

^kirkon

tienoille. Tämä

näkyy

^vuoden

1650

vaiheilta peräisin olevalta kihlakunnankartalta sekä siitä, miten

pitkäksi

matka kirkolle eri

kylistä

ilmoitettiin ison vihan jälkeen suoritettujen

kartoitusten

yhteydessä. Esim. Kivikylästä sanottiin pitäjän kirkolle kertyvän matkaa 1/8

penikulmaa, Kullanperältä puoli penikulmaa

jne., mikä sopii hyvin

yhteen

^kirkon

nykyisen sijaintipaikan kanssa.

¹²) Mahdollisesti

hautaus-

maalla

myöhemmin

ollut vanha rappeutunut

kellotapuli,

^{joka teki}

lopulta

^ase-

huoneen

virkaa,

^{oh peräisin} edellisen kirkon ajoilta, sillä lappilaiset alkoivat jo neljäkymmentä vuotta

nykyisen

kirkon

rakentamisen

jälkeen puuhata uuden tapu- lin pystyttämistä. Myös

hautausmaalla

^1800-luvim

alkupuolella

sijainneet monet

Ha) A. Lähteenoja: emt. ^{II s.} 258.

12) VA MH 8/2DI/1; MHA A 50 5/1, 8/I—2.

Lapin kirkkoherrojen Johannes Welinuksen ja Mikael Brunlöfin ^sinetit. Valtionarkisto.

vanhat muurihaudat viittaavat siihen, että paikalla

todennäköisesti

^{oh Lapin hau-} tausmaa jo edellisen kirkon aikana.¹³)

Penkkiriitoja tutkittaessa

käy selville,

^{että Lapin} vanha kirkko oh jotensakin

ahdas, vaikkei

asiakirjoissa mitään mittoja

ilmoitetakaan. Markus

Antola Lapin- kylästä sanoivuonna

1708,

^että »olemme rakentaneet

niinhyvin

kirkon kuin pen-

kinkin»,

mistä syystä hän mielestään oh osaltaan oikeutettu määräämään myös

istuinpaikoista.

¹⁴⁾

Papiston virkatalojen

vaiheista

on

säilynyt

tietoja enemmän kuin Lapin van-

hemmista kirkkorakennuksista. Kappalainen

Christien! Andreae sai

Juhana

^llLlta

6. päivänä

lokakuuta 1575 verovapauden

omistamaansa Lukkarin torppaan

Lapinkylässä,

^koska

kappalainen

ei ^saanut varsinaista

palkkaa

enempää kirkkoher- ralta kuin

talonpojiltakaan.

Itse asiassa

hän

ei ollut maksanut tilalta veroja ennen

kuninkaissa käyntiäänkään,

vaikka oh sitä

viljellyt.

¹⁵⁾ Toiset samanaikaisetasiakirjat lisäävät, että tämä

kappalaisen

tila oh entinen kirkon

prebenda,

^{16) joka} peruutettiin

uskonpuhdistuksen

^jälkeen

kruunulle

ja luettiin sittemmin

vanhaksi

rälssiksi, jota

lampuodit

viljelivät.

1500-luvulla

siitä

käytettiin

nimeä

Lukkari, myöhemmin Lukkaristo. Täällä

^asuvan

kappalaisen

varallisuus oli melko vaatimaton käsit-

täen v. 1571 viisi lehmää, neljä hiehoa, kuusi lammasta, kaksi vuohta ja sian

sekä

muutamia metallikaluja, niiden joukossa pitäjän ainoat hopeaesineet.¹⁷) Papiston haltuun ei Lukkaristo pysyvästi jäänyt enempää kuin Kuolimaan Tasainen-

13) H. Klemetti: Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla ^s. 174, nykyisen tapulin piirustukset olivat intendenttikonttorissa v. 1803; Lapin kirkonarkisto: kalustoluettelo ^v;lta 1830.

34) VA mm 47: 361v—362.

15) VA 1363:98; 1089:18; 1340:47 vapaus ilmoitetaan annetun 6,10.1557, mutta tämä vuosiluku lienee virheellinen.

ie) VA 1311: 72v—73

17) VA 1185: 34.

kaa n, jota

sokea Maskun

entinen

kappalainen

^{piti hallussaan} parikymmentä

vuotta 1600-luvun alkupuolella (ks. lukua »Vanha rälssi ja

pikkuläänitykset»).

Lapin ensimmäinen kirkkoherra

Matthias

otti haltuunsa

yhdeksän

vuotta autiona olleen E erik k i 1än tilan Lapinkylässä ja sai sille kolmeksi

vuodeksi

^verova- pauden

käytyään syksyllä 1634

Turussa

puhumassa

asiasta läänin

käskynhaltijalle Henrik

Stubbclle.

Tällä

ei ollut valtuuksia tehdä asiassa enempää, ^vaan

hän

huo- mautti, että tila edelleen pysyisi kruununluontoisena, ellei kirkkoherra myöhem-

min jos niin

haluaisi

hakisi »kumngattarelta ja valtakunnan hallitsevilta her- roilta» vahvistusta siihen, että Eerikkilästä tulisi oikea

pappila.

^{19) Näin ci}

ehtinyt

Matthiaksen

lyhyenä

^elinaikana

tapahtua,

jahänen taloutensa jäi

vaatimattomaksi

varsinkin

viljelysten

osalta. Esim. vuonna

1636

^{hänellä oh}

kylvössä

^vain

yksi

tyn- nyri jyviä.

Kotieläiminä

mainittiin hevonen, kolme

härkää,

^{kolme lehmää, seitse-}

män lammasta ja pari

vuohta.

¹⁹⁾

Matthiaksen

seuraaja, kirkkoherra Aurelius, oh tyytymätön Eerikkilään, joka

vanhastaan käsitti yhdeksän

äyrmmaata ja

yhden manttaalin, sillä viljelykset olivat

tilan autiona ollessa

heikentyneet.

Kirkkoherran kertoman mukaan niihin kuului vain kolmen tynnyrin

(alle 5

^hl)

kylvöala peltoa,

minkä

lainlukija

Bjur oh

pappilaa

erotettaessa v.

1644 katsonut

papille riittävän. Aurelius ilmoitti

kuitenkin

kohta tyytymättömyytensä ja

pyysi

saada liittää pappilaan lisäksi

Lapinkylässä

sijaitsevan, Täpä 1ä-nimisen, lähes sata vuotta autiona olleen

ulkokyläläisten maan,

^suu- ruudeltaan viisi äyrinmaata.

Tähän

suostuttiin ottaen huomioon, että kirkko-

herra joutui majoittamaan ja

kestitsemään

luonaan paljon

matkustavaisia.

²⁰⁾ Kun

autiotiloista

ei ollut puutetta, ^havaitsi

kirkkoherra

Aurelius pian, että hänen oli parasta vaihtaa Eerikkilä isompaan, 11 äyrinmaan jakoko manttaalin suuruiseen S ep p ä 1^{ä ä}n, jota Lauri

Pekanpoika

oh viimeksi

viljellyt

^{mutta jättänyt autioksi}

vuoden 1630 tienoilla.²¹)Kenraalikuvernööri Brahe antoi suostumuksensa pappilan vaihtamiseen 12. kesäkuuta

1649

korostaen samalla, että kirkkoherran oh luovut- tava

Eerikkilästä

ja ^hankittava

sille

viljelijä, joka maksaisi entisestä pappilasta kruu- nulle veroa.²²) Näin ei

kuitenkaan

näytä

tapahtuneen,

^{vaan Eerikkilä} jäi autioksi,

kunnes

^sen otti ^v. 1661 haltuunsa

kapteeni

^Ziul

Sakariaanpoika.

^{Hänen jälkeensä}

se oh Martti Pentmpojalla, joka jättitilan v.

1673

sattuneen kadon ja

verorästiensä.

1S) K. G. Leinberg: Handlingar ^{. .} 111 s. 375—376.

10) VA 7164: 191v.

20) Ruotsin valtakunnanarkisto, Acta ecclesiastica ^n:o 80 Lappi; K. G. Leinberg: Handlingar..

Il ^s. 176—177.

21) VA 1889: 75—.

22) Ruotsin valtakunnanarkisto, Acta ecclesiastica ^n:o 80 Lappi

Kenraalikuvernööri Pietari Brahen kirje, jolla Seppälän autiotila määrättiin Lapin pappilaksi.Annettu Turussa 12 p:nä kesäkuuta

1649. Ruotsin Valtaktmnanarkisio.

vuoksi. Sitten oli Eerikkilä seitsemän vuotta sotamiesten nimissä, kunnes kirkko-

herra Aurelius

otti tilan vanhoilla

päivillään

v. 1681 uudelleen viljclläkseen ja piti

sitä kuuden hänelle

myönnetyn vapaavuoden ajan. ^{Hän lienee}

edellisinäkin

^vuosi- kymmeninä jatkuvasti viljellyt muutamia Eerikkilän peltoja vastoin

1649

^annettua

määräystä, sillä v.

1688

hän selitti olleensa aina siinä luulossa, että koska hänen palkkansa oli pieni »voi hän

edellyttää

^saavansa korkealta esivallalta luvan pitää

molemmat tilat».

^Samasta syystä oli

hänen poikansa käyttänyt

^{hyväkseen Eerik-} kikin rakennuksia hajoittaen niistä uunit tarvitessaan tiiliä ja

savupcltejä. Olipa hän kuljettanut

pois ^kokonaisen

rakennuksenkin suunnittelemaansa pikkupappilaa

varten. Kirkkoherra Aurelius

puolestaan

väitti rakennuttaneensa uuden virkatalonsa

Seppälän

^omalla kustannuksellaan, vaikka tiesi tämän työn

seurakuntalaisten

^vel-

vollisuudeksi.23)

Eerikkilä liitettiin vuonna

1687

^Mattilan rustholliin, johon se on siitä lähtien

kuulunut.

Ison

pappilan

kameraalinen suuruus muutettiin ^v.

1691 tapahtuneessa

verollepanossa noin

puoleksi

entisestään eli 6 ²

iz äyrinmaaksi

ja

Vl2 manttaaliksi,

mutta

myöhemmin

^on

Seppälään katsottu

kuuluvan tiluksia kokonaisen mant- taalin arvosta.²⁴)

Välittömästi pitäjän itsenäistymisen jälkeen ei Lapissa liene ollut erityistä kap- palaisen virkataloa, mutta vuonna 1668 tiedetään maantarkastusta pitäneen ^Harald Oxen antaneen

kappalaiselle

luvanottaa

viljelyyn yhden

^autiotilan

Kivikylästä kym-

menen vuoden

verovapauden

turvin.²⁵) Herra

Matthiaksen

kuoltua tila jäi

kuitenkin

taas

autioksi,

javasta Kustaa Lapponius

kohensi kappalaistilan parempaan

^kuntoon.

Peko 1a n talo nimi kirjoitettiin joskus myös

Rekola

^oli

asukkaansa

Lauri Antmpojan

aikana

määrätty sotaväen

palkkatilaksi

^{ja sen}

verolukua

alen- nettiin v.

1680

neljännesmanttaalilla.²⁶₎ Tästä

helpotuksesta

huolimatta ei talon- poika

kyennyt

tilaa pitämään, vaan se annettiinLapin

kappalaiselle pysyväksi

^virka-

taloksi kuninkaan päätöksellä, josta maaherra Creutz tiedoitti Kustaa

Lapponiuk-

selle 22. marraskuuta 168

3.

²⁷⁾

Kappalainen _{esitti nyt}

pitäjän miehille,

että nämä

rakentaisivat

Pckolan viral- listen määräysten

mukaiseen

^kuntoon, ja niin luvattiinkin

tehdä.

^{Mutta kun} herra Kustaa oh jo

ehtinyt

rakennuttaa itselleen talon omilla varoillaan Lapin

kirkonmäelle,

hän esitti, että nämä huoneet siirrettäisiinKivikylään, ja

pitäjäläiset

suostuivat siihen mielellään, koska kuten Lapponius korosti

kappalaispappi- lan rakentaminen

tuli täten seurakunnalle hyvin halvaksi. Itse asiassa eivät

kap- palaisen yksityiset

rakennuskulut liene olleet kovin suuret, sillä hän oli ottanut omin luvin

tarvikkeita Eerikkilän

^autiotilan

huoneista.

Ainoastaan rusthollari

Juho

Mattila korotti äänensä tätä laitonta

menettelyä

^vastaan, mutta koska Lap- poniuksen omatoimisuus oli

loppujen

lopuksi kaikkien

yhteisen

^edun

mukaista,

23) VA 7281: 18v; ^mm 23: 225—228; ^mm 12: 31; ^mm 17: 17; ^mm 13: 771v.

24) VA ^{mm 17;} 16v; 7398: 871v—; MHA A 50 10/64.

25) VA ^{7304; 365.}

26) VA 7309: 70—; 7384: 796v—- -27) VA mm 13: 771v.

näyttää kysymys hautautuneen hiljaisuudessa.

Lappilaiset

^lupasivat siis vuoden

1685 syyskäräjillä

kuljettaa

Lapponiuksen

huoneet kirkolta

Kivikylän

^Pekolaan ja ^suorittaa

hänelle avustuksena

vielä seitsemän

kappaa jyviä

jokaiselta tilalta.Kap- palaisen

puustelli

^käsitti

aluksi

vain leivintuvan, kamarin, aitan,

mallaspirtin,

^tallin,

navetan ja ^riihen.28) Suuruudeltaan tila oh 1/4 manttaalia ja8 äyrinmaata. ^Sen kylvö oh äyrilukuun katsoen melko pieni, esim. ^vuonna

1693

ja myöhemminkin vain 2 Vz tynnyriä.²⁹⁾

Hinneijoki

Hinnerjoen kappelikirkko

nähdään

jo vuoden

1650

tienoilla laaditussa kihla- kunnankartassa suunnilleen

nykyisellä paikallaan

^joen

^vasemmalla

^{rannalla, välit-}

tömästi kyläntontin

eteläpuolella.

³⁰⁾

Edellä

mainittiin, että kirkko

piti

^uusittaman

piispa

Gezeliuksen aikana, mutta hanke

lykkääntyi yli

ison vihan. Vuonna

1724

kertoivat

paikkakuntalaiset,

^{että heidänkappelinsa} seinät olivat edelleen

hyvin

^vah-

vat, ja siksi he olivat valmistautuneet suorittamaan ainoastaan

perusteellisia

^kor- jaustöitä.Välttämätön sakaristo, joka Hinnerjoen kirkosta oh

näihin

asti puuttunut, rakennettiin tällöin. Uudestaan tehtiin myös lehteri, penkit, alttari ja

saarnatuoli.

Ilinncrjokelaiset lienevät kuitenkin liioitelleet kirkkonsa seinien

hyvää

^{kuntoa, sillä}

ne olivat jo

1733

niin kallistuneet, että

piispalta

^oh

pyydettävä

yleistä kolehtia

niiden

korjaamista varten.³¹⁾

Kirkon

paikkaa

^kosken

äyräällä

mainittiin

maaperältään

pettäväksi. Vaaraa lisä- sivät tulvat ja vieressä oleva myllv, jossa alinomaa käsiteltiin tulta.³²) Siitä huoli- matta ci

paikasta

^haluttu luopua,

kun

uuden kirkon

rakentaminen lopulta

v.

1755

toteutettiin Tästä tulee lähemmin kerrottavaksi esityksemme_J toisessa osassa.

Pappila

^tehtiin joentoiselle

rannalle

vastapäätä kirkkoa. Kim Hinnerjoen kylässä ei ollut sopivia autiotiloja kuten

Lapissa,

joutuivat talonpojat yhdessä antamaan

osan

tiluksistaan kappalaiselle.

Hän sai maapalstoja

muistakin kylistä.

Talonpojat eivät

kuitenkaan

luovuttaneet niitä

lopullisesti pappilalle,

^vaan kappalainen sai niihin nautintaoikeuden samaan tapaan kuin seppä,

mylläri,

^lukkari ja torpparit saivat hallita heilleluovutettuja ^tiluksia. Pappilaa ei

myöskään

merkitty maakirjaan eri numerona niin kuin Lapissa. Kappalaisen haltuun annettiin ainakin Hevoshaka

28) VA mm 17: ^{17; mm} 13: 771v—772.

29) VA 7384: 796v—; 7394: 2035; 7465: ^2443—, 30) VA MH 8/2 ^D 1/1.

31) Hinnerjoen kirkonark. P. Piispan- ja rovastintarkastusten pöytäkirjoja 1724, 1733.

32) Hinnerjoen kirkonark. P. Kirkonkokous 20.6.1797.

Papinalhon

^{luona jametsä}

^Anttilan

suon luona, niittyä Vaaljoella 1,5 ^ha ja samoin Korvella useita niittykappaleita, joista Hinnerjoen

kylän

^{rajojen sisällä sijainnut,}

lähes 13

tynnyrinalan

laajuinen Rajasuon niitty oh tärkein.

Kirkonkylän

^isojaossa

tasoitettiin

pappilan kokonaispinta-ala ^sadaksi tynnyrinalaksi,

^mutta

manttaaliin

sitä ei

merkitty.

³³)

Mainittakoon vielä, että emäpitäjän kirkkoherra Eerik Salonius omisti Kivijärven

ratsutilan Pietilän ainakin

^vuosina 1674—88,

i

^u)mutta

^myöhemmin

^{se ei enää ole}

ollut papiston hallussa.

PAPISTO

Rauman seurakunta Kirkkoherrat

Samoin kuin

naapurikaupungeilla,

^{Porilla ja}

Uudellakaupungilla,

oli Raumal- lakin

yksi

ja jakamaton

kaupunki-

ja maaseurakunta, joten ^sen papistoa koskevat tiedot

löytyvät

jo ilmestyneestä ^Rauman kaupungin historiasta. Silti ei sanan-

julistajia ole

tässäkään

syytä sivuuttaa, ^vaikka A. Lähteenojan tutkimuksiin ei

näiltä

osin olisikaan paljoa lisättävänä.

Uskonpuhdistuksen

seurauksena oh kirkon

ylin

hallintovalta joutunut^kuninkaan käsiin eikä hän siekaillutkäyttää sitä

hyväkseen.

^Kun myös ^aateli

sekaantui

seura- kuntien asioihin, _ei piispan ja

tuomiokapitulin

eli konsistorin arvovallasta jäänyt

paljon jäljelle. Tämä ilmeni, paitsi taloudellisella alalla, mm. papinvirkojen täyt- tämisessä.

Nimittämisoikeuttaan

käyttäen

antoi

Juhana

^{111 vuonna}

¹⁵⁷⁷

^Michael

Stephanille

vahvistuksen

^Rauman

kirkkoherran virkaan

käskien seurakuntaa anta- maan

hänelle

hyvän ja

kristillisen

tavan

mukaan

samanlaiset

palkkaedut

^kuin

edellisellekin esipapille.

Kirkkoherra Michael puolestaan oh kuninkaan kirjeen mukaan

»velvollinen

julistamaan

Jumalan

puhdasta ja selvää sanaa ilman mitään

harhaoppia

^tai

inhimillisiä

runoilemisia ja keksintöjä, sen

parhaan

ymmärryksensä mukaan, jonka

kaikkivaltias Jumala

oli hänelle antanut».¹) Kuningatar Kristiina taas kirjoitti vahvistaessaan v.

1640

Rauman kappalaisen

Johannes

Wojolanuksen nimittämisen Eurajoen

kirkkoherraksi havainneensa

hänet sekä oppineisuutensa

33) MHA Al 2 1/19, 6/19, 3/13v.

3-t) VA Suomen Asutuksen Yleisluettelo, Lappi, Kivijärvi i) K. G. Leinberg; Handlingar I s. 156.

Rauman kirkkoherrojen sinettejä 1500-luvulta. Michael Andrea, ylh. vas., on ottanut sinettiinsä ns. Andreaksen ristin isänsä nimen mukaan, keskim- mäinen sinetti kuului Michael Stephanille ja oikeanpuoleinen Mathias Sigfridi Bryggerille. Martinus Olaikäytti molempia alhaalla olevia. Niiden

tunnuksena on papinsineteissä tavallinen kalkki. Valtionarkisto.

että

elämäntapansa

^puolesta korkeat vaatimukset

täyttäväksi

(wäl qualificerad) ja soveliaaksi

tähän

toimeen.²)

Vaikka

Kaarle

IX aikoinaan kielsi piispoja asettamasta virkaan ainoatakaan pap- pia ilman

kuninkaan

suostumusta, näyttää konsistorin suorittama nimittäminen

ainakin

Rauman papiston kohdalla olleen usein sellaisenaan pätevä. Paikkakun- nalla asuvan aatelin sananvalta oli

kuitenkin

suuri: Lahden kartanon rouvan Kris- tiina van

Monkhovenin

^sana oli aivan vähällä estää Olaus Leistemuksen valitsemi- sen ^v.

1657,

vaikka sekä konsistori että seurakunta olivat ehdokkaan puolella. Seu- raavan papinvaalin tulos riippui

kokonaan

mainitun ^rouvan kannanotosta, kuten

tuomiokapitulikin

myönsi.³⁾

Seurakunnankin mielipidettä saatettiin pappia nimitettäessä tiedustella. Näyttää

kuitenkin siltä,

että

maaseurakuntalaiset

usein sivuutettiin näissä asioissa. Vain por-

2 ) K, G. Lamberg: emt. H s. 183.

3 ) A. Lähteenoja: emt. II s. 261—262.

Rauman kirkkoherra Gregorius Clementis Finno. Yksityiskohta votiivitaulusta.

Valok. Kansallismuseo.

värit keskustelivat

raastuvankokouksessaan

ehdokkaista ja ilmoittivat

päätöksestään

konsistorille, joka saattoi suorittaa

ratkaisunsa

seurakuntalaisista

riippumattakin,

mikäli niin tahtoi. Siten piispa ja konsistori nimittivät v.

1640

kirkkoherraksi Andreas Neocleanderin, vaikka seurakunta kannatti Leisteniusta; vuonna 1677 tyytyi seurakunta konsistorin ehdokkaaseen, mutta v.

1683 kirkkoherran

nimittä- minen

tapahtui

taas vastoin raumalaisten mieltä. 1600-luvun lopulla Raumakin liitettiin virallisesti ns.

kuninkaanpitäjiin,

ja pappien

nimitysoikeus

siirtyi jälleen

kokonaan kuninkaalle.

⁴₎

Rauman ensimmäinen luterilainen kirkkoherra, jonka nimi on

säilynyt

jälki-

maailmalle,

^oh

Johannes Jacobi

^{Wenne, mainittu v.}

^1544.

^{5) Miltei}

vain

nimeltä

^{tunnetaan eräät} muutkin varhaisemmista esipapeista; Hannu v.

1551

ja

Johannes

^eli

Jöns ^1554. Jälkimmäistä

^sanoo

vuoden 1556

tili- kirja »Herra

Jönsiksi

^{joka oli}

kirkkopappina

Rauman

kartanossa». Hän

kuoli tai siirtyi pois näihin aikoihin, sillä seuraavana vuonna oli virassa Mieh ae 1

Andrea 1557-1558.

*) A. Lähteenoja: emt. ^II s. 261^—263, 265—266; E. Matinolli: Turun hiippakunnan papinvaa- lit^{. .} s. 24—25.

5 ) Rauman papistoa koskevan esityksemme pääasialliset lähteet ovat: A. Lähteenoja: Rauman kaupungin historia II^s. 252—268, 284—288; C. H. Strandberg: Åbo stifts herdaminne ^I s. 191—192;

K. G. Leinberg: Åbo stifts herdaminne 1554—1640 s. 178—180. Muihin lähteisiin viitataan ^tarpeen mukaan erikseen.

Kaarina Olavintytär, kirkkoherra Grels Finnon ensimmäinen ^puoliso, joka kuoli v. 161Jf. Yksityiskohta perheen votiivi- iaulusta. Valok. Kansallismuseo.

Kirkkoherra Johannekselta

^{oh jäänyt}kartanoon ainakin neljä

inventaarilehmää.

⁶)

Maininnat kartanosta johtuivat siitä, ^että viranomaisten mielestä

pappilaksi

^kaikin puolin liian iso entinen luostari juuri näihin aikoihin osittain peruutettiin kirkko- herralta uuden

kuninkaankartanon hyväksi.

Tässä tosin rikottiin Kustaa Vaasan v.

1538

^antamaa määräystä, jonka mukaan koko harmaavcljien luostarin omaisuus piti annettaman pappilalle, mutta kun

kuningas

^{nyt olikin muuttanut mieltään,}

olisivat kirkkoherran vastaväitteet tietysti olleet turhia. Michael Andrea valitteli

kyllä

^pieniä

tulojaan

^ja lisäsi: »Minulla ei ole

lainkaan

peltoa tai niittyä, ei edes

pappilaa,

mistä voisin saada

elantoni. Ja

^herra

^Jöns,

^{joka oh täällä ennen minua}

Jumalan

^sanan

palvelijana,

^{on koonnut}

talonpojilta lukkarinveron

^{.. .»} (etukä- teen).^öa) On selvää, _ettei myöskään herra Michael näissä oloissa kauan viihtynyt.

Mart in us

O 1 a

ⁱ oh sitten kirkkoherrana lähes parikymmentä vuotta

1558 1576.

Hän

kiintyi alusta

pitäen uskollisuuden sitein ^nuoreen

Juhana-herttuaan,

jokavieraili Raumalla niihin

aikoihin,

kun herra Martinus astui virkaansa. Herttua antoi

kirkkoherralle

huomattavia taloudellisiaetuja: kokonaisen Uistin eli

48

tynnyriä viljaa vuosittain Rauman pitäjän

kymmenyksistä

sekä entisen luostarintilan Uoti- lan kylästä.⁷) Eipä siis ihme, että kirkkoherra sisäpoliittisen kriisin v.

1563

kärjis-

ti VA 700: 10.

6a) VA 704: 19.

7) Suomen hist.seuran julk. Todistuskappaleita Suomen historiaan 111 s. 15, 36; K. G. Leinberg:

Äbo stifts herdaminne ^s. 178: kun herra Matti (Martti?) esiintyy Uotilan tilanhaltijana jov. 1557 tileissä, VA 704: 48—, on mahdollista, että hän tuli Raumalle aikaisemmin kuin ^on otaksuttu.

tyessä asettui

Juhanan

puolelle ja vannoi hänelle uskollisuutta ^{monen muun} tavoin. Tämän tekonsa vuoksi Martinuksen oh kuitenkin maksettava

50

^markan sakot herttuan kukistuttua. Voittaja osoittautui muuten suopeaksi Martinus Olaille, sillä jo vuoden

1564 lopulla

sai kirkkoherra

kuninkaalta

kirjallisen vakuutuksen siitä, että luostarin entinen omaisuus oh vastaisuudessa kuuluva Rauman pappi- lalle,

kuten

Kustaa Vaasa oh

aikoinaan

päättänyt.⁸)

Vuoden

1577

^tienoilla

lyhyen

^aikaa

kirkkoherrana

olleen Ilenricus Mar- tinin jälkeen antoi

Juhana

111 tähän virkaan vahvistuksen Mieh ^{a e}1 S te-

ph a n ¹ 11e,

kuten

jo edellä on kerrottu. Hän toimi Raumalla vv.

1577—1592

kokien kuninkaalta saamansa

kehoituksen

^{mukaan »niin itsensä} käyttää, että saat-

taisi

Jumalalle,

^Meille ja jokaiselle kristitylle ^{virastaan vastata».9)}

Juhana

^myönsi

hänelle ylläpidoksi

sen määrän

kymmcnysrukiita

^nim.

yhden

^lästin

^mikä

Martinus Olain aikana oh tullut tavaksi.¹⁰) Kirkkoherra Michael

kääntyi

apua tarvitessaan

rohkeasti

^{suoraan kuninkaan puoleen ja} selitti esim. ^vuonna 1581 ole- vansa

perheineen köyhyydessä

ja nälässä, kun ei ollut saanut

palkkaansa

^kokonaan

kannetuksi.

Lisäksi

hän

valitti kihlakunnan voudin rasittavan pappilaa vaatimalla ylenmäärin kestitystä, linnaleirin pitoa ja muuta sellaista.

Juhana suvaitsikin

^aina ojentaa

kirkkoherralle

auttavan

kätensä.

¹¹) Samaten osoitti kuningas Sigismund myöhemmin suopeuttaan Michaelin leskelle Maalin Olavintyttärelle. ¹²)

Mynämäen kappalaisen

poika

^Mathias

Sigfridi

^{Brygger eli Ceres-} tis oli Rauman esipappina vv.

1592—1609.

Hänellä tiedetään olleen mm. kirjal- lisia harrastuksia, ja ^hänestä

polveutuvat

eräät merkittävät sivistyssuvut.¹³) Kirkko- herra Brygger kuoli alkupuolella vuotta 1609, sillä hänen leskclleen Kirstille luvat- tiin eläke-etuja

toukokuun viidentenä

päivänä mainittuna vuonna.¹⁴)

Martinus

^{Laure n ti i We 11er u s vv.}

1609—1615

aloitti kotoisen rau-

malaisen

pappissuvun, _sillä myöhemmin tulivat sekä hänen poikansa että pojan- poikansa

kumpikin

vuorollaan Rauman kirkkoherraksi. Pormestari Simo Laurin-

poika

oh nähtävästi Martinus Laurentiin veli,¹⁵) jakoko suku lieneeperäisin Rau- man

seudulta;

^olihan Soukaisissa

1560-luvulla

Vellerin eli Vällärin talokin.¹⁶)

8 )K. G. Leinberg: Handlingar 1 ^s. 74.

9) K. G. Leinberg: emt. r ^s. 156.

10) VA 1477: 70v.

n) K. G. Leinberg: emt. 1 s. 189, 215.

12) VA 2425: 215.

13 ) A. Lähteenoja: Rauman kaupungin historia II ^s. 252—254.

n) K. G. Leinberg: emt. 111 s. 238.

15 ) A. Lähteenoja: emt. Il s. 263.

16) VA 879: 185v—; 1055: ^30—,