Rauman kaupungin historia II · DIGI

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA II

»-o■—■oOi

Oss

?>-H

CC

OÖ

BCOS

-WSU

Se

oS.■e

o

V.-iiS■w•52öjs=ö

Sa

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA ^II

RAUMA

1600-1721

KIRJOITTI AINA LÄHTEENOJA

FIL. MAISTERI

R A U MA

O.Y. LÄNSISUOMEN KIRJAPAINO

SISÄLLYS.

Siv.

ALKULAUSE IX

I. KAUPUNGIN ALUE JA ULKOASU.

Kaupungin asema ja liikenneväylät ^{. . . .} 1

Kaupungin alueen vakiintuminen ... 10

Kaupungin ulkoasu 13

Satama ¹⁴

Tulliaita 16

Asemakaava ²²

Korttelit 23

Torit 26

Kadut, sillat ja tiet 27

Talot

Rakennustapa ^.... 31

Talojen ikä ³⁴

Kaupungin palot 44

Palotarkastus ^jayövartiointi 47

Raatihuone 48

IL KAUPUNGIN HALLINTO JA OIKEUDENKÄYTTÖ.

Kaupungin hallinto

Raadin ^kokoonpano ja toiminta ⁵²

Yleiset raastuvankokoukset 55

Pormestarin jaraatimiesten ^vaalit 56

Pormestarit jaheidän suhteensa porvaristoon 58

Raatimiehet ⁷⁴

Kaupungin muut virkailijat ⁷⁸

Virkamiesten ^palkat

Rahapalkka 81

Rahan arvon vaihtelut ⁸⁵

Virkamiesten pellot ja niityt 85

Oikeudenkäyttö

Raastuvanoikeus 88

Kämnerioikeus 90

Aksiisioikeus ⁹⁰

111. KAUPPA ^JA MERILIIKE.

Merkantilistinen kauppapolitiikka 93

Ulkomaalaisten^{kauppa ja}kestioikeus 97

VI

Rauman ulkomaanpurjehdus 1600-luvulla ₁₀₃

Kauppalaivasto

Laiva veistämöt 207₁₀₉

Luotsit ^ja merimerkit _HO

Kulkureitti ₂₁₃

Raumalaisia laivanvarustajia ja laivureita 114 Kauppa

Kaupungin kauppapiirin supistuminen

Pohjanmaankauppa _HY

Ylä-Satakunnan jaHämeen kauppa ₁₂₁

Markkinat ₂₂₃

Rauman suhde naapurikaupunkeihin 227

Maakauppa ja talonpoikainpurjehdus ₁₃₀

Aateliston rälssitalonpoikain kauppapurjehdus ₁₃₈

Papiston kauppa 239

Virkamiesten kauppa _14q

Torikauppa ₂₄₁

Majamiesjärjestelmä ₁₄₂

Kauppakomppaniat. Tervakauppa ₁₄₃

Kaupan erittely eli partteeraus 145

Rihkama-, siirtomaatavara- ja kangaskauppa ₁₄₆

Leipurit ja lihakauppiaat ₄₄₇

Paloviinan, oluen ja tupakan kauppa

Viinanpoltto ja oluenvalmistus _{l4 g}

Kapakoitsijat ₂₅₀

Majatalonpitäjät ₂₅₁

Tupakan^.L upahan Kauppakauppa _H253

3

Suolan, viljan ja karjan kauppa

Suolan kauppa ₂₅₆

Viljan kauppa^Viijctn rvduppd, 2¹_-s

Karjanxvctljclii kauppalv<iupp<i _HO159 Merkantilistisen kauppapolitiikan vaikutus Rauman kaupan ja meren-

kulun taantumiseen ₂₆₂

IV KÄSITYÖAMMATIT JA TEOLLISUUS.

Käsityöläiset

Ammattipakko ja ammattikasvatus ₂₆₅

Rauman käsityöläiset _j

6^o

Teollisuuslaitokset ₁₇₄

V, MAALAISELINKEINOT.

Maanviljelys ja karjanhoito

Pellot, niityt jaluodot Karjakanta

Metsästys ja kalastus ₁₈₁

Rauman kaupungin ja Jordan-suvun väliset tilusriidat 184 Rauman kaupungin ja _Äyhön tilan väliset maariidat ₁₉₁

VI. VEROT JA RAHATOIMI.

Verotus ja veronkantotapa 194

Kruunulle maksettavat verot

Välittömät ja välilliset verot 195

Kontributio ¹⁹⁶

Karja- ja kylvövero 198

Manttaali- ^eli henkirahat ¹⁹⁸

Sakkorahat, leimapaperivero ja passimaksut 199 Tullit

Iso meritulli 200

Pikkutulli, leivinuunirahat ja aksiisit ²⁰²

Laivamiestenpito 205

Sotalotja 207

Sotaväen majoituksia, muonituksia ja kuljetuksia 207 Kaupungille suoritettavat verot ja muutrasitukset

Porvariksiottomaksu 209

Pelto- ja niittyvero ja laidunrahat ²⁰⁹

Tuulaaki 210

Porvarikaarti ²¹⁰

Muita kaupunginrasituksia 211

Rahatoimi

Kaupungin rahastonhoitajat 212

Kaupungin varojen käyttö ja tilitys 213

VALTIOPÄIVÄEDUSTUS.

VII

Rauman valtiopäivämiehet 1600-luvulla 217

Valtiopäivämiesvaaleja ja vaalirettelöitä 220

Valtiopäiväanomuksia 224

VIII KIRKKO JAKOULU.

Kirkko

Rauman kaupunginkirkot 227

Kirkon irtaimisto. ^Kirkolle tehdyt lahjoitukset 234

Hautausmaat ja sukuhaudat 242

Kirkon varain hoito ²⁴⁴

Pappila

Pappilan rakennukset ^ja niiden kunnossapito 246

Pappilan tilukset ^ja tilusriidat 248

Kappalaisen virkatalo ²⁵²

Kirkolliset virkamiehet

Kirkkoherrat 252

Kappalaiset ja apulaispapit 268

Lukkarit, urkurit ja esilaulajat 268

Kirkonisännät ja kuudennusmiehet 269

Papiston palkkaus 270

Papiston suhde seurakuntalaisiin 273

Yleinen seurakuntaelämä 274

Sairaiden ja köyhien hoito. Irtolaiset 278

VIII

Koulu Pedagogio

Koulun ylläpito . 279

Koulutupa < 283

Koulumestarit ₂₈₄

Opetus 289

Trivialikoulu

Porin trivialikoulun muutto Raumalle ₂₉₀

Koulun huoneisto 292

Opettajat 293

Koulun toiminta ^jakouluelämä 297

Raumalaisia opiskelijoita 301

IX. PORVARISTO.

Porvarisukujen alkuperä ja porvariston äidinkieli ₃₀₅

Asukasluvun vaihtelut ₃₀₈

Säätyjäkö ₃₁₀

Porvarikotien varallisuus 311

Porvarielämää ₃₁₄

Porvarinaiset ₃₁₆

Tavat ₃₁₈

Taikauskoa ₃₂₃

X. ISONVIHAN AIKA.

Puolustustoimenpiteitä

Sotaväenottoja 325

Sotaväen kuljetuksia, muonituksia ja majoituksia 330 Venäläisvallan aika

Sodan kauhuja kotimaassa ^{. .'} ₃₃₄

Pakolaiselämää ₃₃₆

Hallinto ja verotus venäläisvallan aikana 339

Seurakunnan hoito 342

Rauhan palaaminen 344

LIITTEITÄ 347

NOOTTEJA ₃₅₉

PAINAMATTOMIA LÄHTEITÄ 395

KIRJALLISUUSLUETTELO _{3 98}

KUVALUETTELO ₄₀₇

KORJAUKSIA

SUKULUETTELOJA

ALKULAUSE

Keskiaikaisena kaupunkina, joitamaassamme on vain harvoja.Rauma on aina kiinnostanut tutkijoita. Varsinkin kirkkokulttuurin alalta se tarjoo runsaasti tutkimusaiheita, puhumattakaan sen kaupan ja meren- kulun kunniakkaista muistoista. Rauman ^kaupungin entiset sielunpaime- net ja myöskin pormestarit ovat osaltaan aikojenkuluessa valmistelleet yhtenäisenkin esityksen aikaansaamista kaupungin vaiheista tehden muistiinpanojasitä varten.

Ensimmäisenä on tässä yhteydessä mainittava Rauman kirkkoherra ja rovasti, maisteri Andreas Nicolai Neocleander ^(1640—1656), jonka laatima kirkon ja pappilan inventario todistaa hyvää historiallista aistia.

Seuraavalta sataluvulta on mainittava Rauman kirkkoherran, maisteri J. M. Gråån jakirkkoherra jarovasti, maisteri A. G. Sackliniuksen ^sekä pormestari G. Sidbergin muistiinpanot. Ensinmainittu laati näet v. 1749 konsistorin määräyksestä selostuksen Rauman kirkon muinaisesineistä, Sacklinius kirjoitti v. 1778 Tidningarutgifna av ett^sällskap i Åbo-nimiseen

lehteen kuvauksen Rauman kirkosta japormestari G. Sidberg kaupungin- historian luonnoksen, kuten maisteri Sven Mellenius väitöskirjassaan mai- nitsee. Pormestari Sidbergin käsikirjoitus on nähtävästi hukkunut, sillä siitä ei ole Raumalla mitään

tietoa

olemassa, mutta ^Sven Mellenius, uus- kaupunkilainen papinpoika, joka vv. 1770 ja 1772 ^julkaisikaksi-osaisen, tosin yhteensä vain 32 sivua käsittävän maisteriväitöskirjan Om sjöstaden Raumo, on kaikesta ^päättäen käyttänyt sitäkin lähteenään. Rauman kirk- koherran rovasti Fr. M. Ljungbergin muistiinpanot v.lta 1857 ovat sen- sijaan säilyneetRauman kirkonarkistossa.

Viime vuosisadan jälkipuoliskolta ^on ensiksikin mainittavaK. Killi- sen Raumalla suorittamat arkeologiset ja E. Aspelinin Raumaa koskevat taidehistorialliset tutkimukset. V. 1887 Rauman kappalainen H. E.

Wegelius lähetti

Muinaistieteelliselle

Toimikunnalle tietoja kaupungin

X

historiallisista muistomerkeistä ja senjälkeen ovat useat ^{tutkijat, kuten} prof. Hj. Appelgren-Kivalo, valtionarkeologi tri J. Rinne,

tri

^{J. Ailio, prof.}

A. M. Tallgren, maisterit A. Europaeus-Äyräpää, H. Salmio ja I. Kron- qvist sekä tri K. K. Meinander, tri L.

Wennervirta

jamaisteri N. Cleve suorittaneet arkeologisia ja

taidehistoriallisia tutkimuksia

Raumalla.

Erikoisesti on

mainittava

taidehistorioitsija maisteri Emil Nervande- rin osuus Rauman historiallistenmuistojen vaalinnassa. JohtaessaanPy- hän Ristin kirkon kuorimaalausten

entisöintiä

^Raumalla

vv.

¹⁸⁹¹—1892 hän innostui

arkistotutkimuksiinkin

kirjoittaenRauman lehteen jaFinlan- diaan useita Rauman

entisiä

^oloja

kuvaavia

kirjoituksia. Pari 1600- ja 1700-luvun Raumaa koskevaa paikalliskuvausta hän

liitti

sitäpaitsi Van- hoista kätköistä-nimiseen teokseensakin. Hänen

ansiotaan

on sekin, _että kauppias Fr.

Lehtisen

jo v. 1887 tekemä alote Rauman museon aikaansaa-

miseksi pääsi toteutumaan senaatin

vahvistaessa

museon säännöt

v.

189U.

Rovasti Ljungbergin tytär, kirjailija Eva Ljungberg laati v. 1895Raumaa esittelevän kirjasen pääasiallisesti matkustavien oppaaksi ja v. 1910 hän julkaisinovellikokoelman Raumo historier, jokakirjailija Hj. Nortamon Jaaritusten edeltäjänä elävöittää Rauman historiaa paikkakunnalle omi- naisilla henkilötyypeillä.

Alotteen

varsinaisen

kaupunginhistorian kirjoittamiseksi teki Rau- man pormestari U. Moniin kaupunginvaltuuston kokouksessa toukok. ^Ip.

1889. Asiaa ajamaan asetettiin heti komitea, johonpaitsi alotteentekijää valittiin jäseniksi valtuuston silloinen puheenjohtaja

kunnallisneuvos

J. W. Söderlund ja

maisteri

B. W. Panelius. Tämän komitean ansiota oli, että Rauman Alkeiskoulun kollega maisteri Volter Högman lupautui helmik. 17 p. v. 1892 kirjoittamaan Rauman historian. Hän julkaisikin koulunsa

vuosikertomuksessa vv.

1892^—1893 kuvauksen Rauman koulu- oloista ja

v.

1907 tohtoriväitöskirjanaanRauman kaupungin

historian

^ensi

osan aikoen

välittömästi

jatkaa kaupunginhistoriaa eteenpäin v:sta 1651, johon ajankohtaan ensi osan esitys ulottui. Historiakomiteaan valittiin asian tässä vaiheessa seminaarinjohtaja O. Hynninen, lehtori T. Puttila ja rovasti K. Helenius ja myöhemmin seminaarinjohtaja A. Alho ja meren- kulkuneuvos F. V. Laine. Kaupunginhistorian jatkoa

valmisteltaessa

ilmestyi v. 1909 painosta opettaja J. Helomaan kirjanen Muistelmia Rau-

man kaupungin muinaisista ja nykyisistä oloista ja maisteri O. W. ^Kan- kaanrannan kaupunginvaltuuston 50-vuotisjuhlaan

laatima

^{julkaisuSuun-}

taviivoja Rauman kaupunginvaltuuston toiminnasta 1876^—1925. Sata- kuntalaisen Osakunnan

kotiseutu

^{julkaisuun Satakunta} I—IX sisältyy myöskin useita Rauman

historiaa koskevia

kirjoituksia ja

aivan äskettäin

ilmestyi painosta maisteri Onni ^Fribergin esitys Rauman Merikoulun ^ja Merenkulkuopiston

toiminnasta

^{vv. 1880—1930.}

Rauman kaupunginvaltuuston 50-vuotisjuhlan juhlatoimikunta ehdotti uusitun

historiakomitean

asettamista kiirehtimään kaupungin- historian jatkamista. Ehdotus hyväksyttiin valtuuston juhla-istunnossa tammik. 18 ^{p. v.} 1926 ^ja historiakomiteaan

valittiin

^jäseniksi päätoimit-

taja V. Lahtonen, rehtori K. V. Tarmo ja kirjansitoja O. Harpio sekä kaupunginhallituksen edustajaksi konsuli A. Långfors.

Komitean

^ja tri V. Högman-Rihtniemen

väliset

neuvottelut johtivat siihen, että kaupunki lunasti tri Högman-Rihtniemen kokoaman

aineiston

^ja pyysi ^työn jatka- jaksi tri Jalmari Jaakkolaa. Hänen kieltäydyttyään siitä muiden tutki- mustensa takia uskottiin tehtävä allekirjoittaneelle syksyllä 1927.

Vaikein pulma Rauman kaupunginhistorian jatkon

suunnittelussa

on ollut esityksen liittäminen jo julkaistuun ensi osaan. Koska juuri 1600- luvun alkupuoli, ^jota on käsitelty kaupunginhistorian

ensi

osassa aina vuoteen 1651 asti, merkitsee

ratkaisevaa

kehityskautta Ruotsi-Suomen kaupunkien hallinnossa,

oikeuslaitoksessa

^ja elinkeinoelämässä, on nyt ilmestyvä Rauman kaupungin historian toinen osa ulotettu alkamaan 1600-luvun alusta, jotta

seuraavien

aikojen kehitys

tulisi

tältä pohjalta lähtien selvemmin esitetyksi. Täten

aiheutuneita

^{toistoja puolustaa se}

käytännöllinen näkökohta,-että Rauman

historian ensi

osa ^{on loppuun-}

myytynä enää vain harvojenraumalaistenkaan käytettävänä.

Saattaessani ^täten julkisuuteen tutkimukseni tulokset, on mieluinen

tehtäväni

kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat tavalla tai

toisella

auttaneet ja helpottaneet työtäni. Ensi sijassa

kohdistan

kiitokseni prof.

Jalmari Jaakkolaan, ^{prof. Einar} W.

Juveliukseen

^jatri Kaarlo österbla- dhiin, jotkaovat uhranneet^paljon aikaa javaivaakäsikirjoitukseni tarkas-

XII

Uimiseen sekä prof. A. R. Cederbergiin, jolta olen saanut neuvoja varsin- kin kirkkoa ja koulua koskevissa seikoissa. Samoin ^{kiitän prof. Edwin} Linkomiestä, joka on ystävällisesti tarkastanut esitykseen sisältyviä lati- nankielisiä tekstejä.

Sitten pyydän saada kiittää Valtionarkistoa, Kansallismuseota jatai- teilija J. Karhulaa kirjan kuvituksen avustamisesta, sekä samoin ^taiteilija rouva Esteri Weissenbergiä ja herra Kaino Karia

useiden

^{sinettien ja}

karttojen piirtämisestä. Lisäksi kiitän Valtionarkiston, Helsingin Yli- opiston Kirjaston ja Maanmittaushallituksen johtoa ja henkilökuntaa osakseni tulleesta ystävällisyydestä. Erikoisesti haluan lausua kiitokseni tri Arne Jörgensenille, tri Aarno Maliniemelle, tri Holger NohrStrömille, tri Paul Nybergille ja arkistonhoitaja John E. Roosille monista tiedon- annoista ja neuvoista. Samoin olen kiitollisuudenvelkaa tri V. Högman- Rihtniemelle varsinkin Ruotsin arkistoista aikaisemmin hankituista asia- kirjajäljennöksistä jatri B. Steckzenille, hänen Tukholman Sota-arkistosta lähettämästään Rauman vanhimman tullikartan jäljennöksestä. Tukhol- man Kansallismuseo taasen välitti avuliaasti Skoklosterin linnan taulu- kokoelmassa olevan eversti Michell Jordanin muotokuvan valokuvauksen.

Ainesten keruuta on lisäksi suuresti helpottanut raumalaisten lämmin harrastus kaupunkinsa historiaan.

Rauman■

raastuvanoikeuden- jamaist- raatinarkiston järjestäjä,

kunnallisraatimies

Onni ^von Zansen on väsy- mättä avustanut arkistotutkimuksiani luovuttaen, kuten lehtori Ellen Ljungberg-vainaja ja lehtori V. Lemettiläkin, käytettäväkseni arvokkaita muistiinpanojaan, joista lausun parhaat kiitokseni. Suullisia ^{tietoja olen} saanut etenkin Rauman Merenkulkuopiston johtajalta J. Putaita, satama- kapteeni A. Henrikssonilta jakapteeni G. W. Vassilta sekä rovastiK. Hele- nius- ja kauppias Fr. Grundström-vainajolta. Rauman pappilassa ja

monissa muissa raumalaisissa kodeissa olen nauttinut suurta

vieraan-

varaisuutta, jostaniinikään vilpittömästi kiitän.

Historiakomiteaa

^pyydän

lopuksi kiittää luottamuksellisesta yhteistyöstä ja Rauman kaupunkia histo7'ian kirjoittamiseen ja painatukseen tarvittavista

rahallisista

uhrauksista.

Helsingissä maaliskuussa 1932.

Aina

Lähteenoja.

Vehmaankihlakunnan läntinen^osa. MaanmittariHannu Hannunpjan laatima kartta v. 1650. Alkuperäinenkartta Valtionarkistossa.

1

I. KAUPUNGIN ALUE JA ^ULKOASU.

KAUPUNGIN ASEMA

JA

LIIKENNEVÄYLÄT.

Clara vetustatis se Raumo tuetur honore, Nec faciunt dubiam tot monumentafidem.

Marmora templorum tristi collapsa ruina Cernis, et arrosas ^igne dieque domos.

Qua

^{prius aequorea} prope tundebatur ab unda, Jam viridi tegitur cespite sicca palus.

Concessit Cereri Neptunus et ^arida motum Arcuit a prisco margine Vesta salum.

Jam seges est, übi portus erät: terit ungula campum,

Qua

pridem innantes nauta

secabat

aquas.

Tutius est tectis refugam spectare paludem Et procul a moto

carbasa

tensa

sinu.

Se Tethis angustis quondam subduxit agellis, Cum parvas urbis crescere vellet opes.

~Kuululle

^{Raumalle tuottaa} kunniaa vanha ikä, josta epäämättömänä todistuksena ovat niin monet

muistomerkit.

Siellä näkee marmoritemp- pelien luhistuneen surulliseksi raunioksi

sekä

^tulen ja auringon syömiä taloja.

Missä

ennen meren aallot lähellä loiskivat, siinä jopeittää

kui-

vunutta suota ^vihreä turve. Meri on antanut

tietä

viljelykselle, ja asutus

on häätänyt ulapan sen

vanhalta

^rajalta. Jo on

laiho siinä,

missä oli satama. Kavio kuopii maata siinä, missä ^ennen merimies kynti virtaavia vesiä. Turvallisempaa onkin katsella _talojen tieltä väistyvää suota ^ja tähystellä pingotettuja purjeita kaukana

aaltoilevasta

^{lahdesta. Meren} neito sukelsi muinoin pois ahtailta

aloilta tahtoessaan

että kaupungin vähäiset varat kasvaisivat.”

Nämä säkeet on Hecatompolis Suionum ^Svean sata kaupunkia- nimisen

runokokoelman

^tekijä omistanut 1600-luvun Raumalle.¹ Runo,

jokakuten koko teoskin on

Ruotsin

suurvallanaikaisen isänmaallisen paa- toksen innoittama, antaa suppeudestaan huolimatta sattuvan kuvan tästä vanhasta merenrantakaupungistamme. Siinä kosketellaan 1600-luvulla Raumalla tapahtuneita kaupunginpaloja ja niiden

surullisia

^jälkiä, mutta päähuomio kiinnitetään kaupungin ^{asemaan, meren} läheisyyteen ja tälle

rannikolle

^ominaiseen maankohoamiseen, joka on aiheuttanut melkoisia muutoksia seudun liikenneväylissä ja kaupungin asutusalassa. Runon tekijä oli puolikolmatta vuosisataa lähempänä Rauman ^kaupungin synty- misenaikaa kuin me, joten hänellä oli paljon enemmän edellytyksiä kuin meillä muodostaa ^käsitys Rauman alkuperäisestä ^asusta, vanhasta sata- masta ja liikennesuhteista, mutta vielä tänäpäivänäkin saattaa todeta meren sijan ja vesireittien uomat ^syvälle mantereeseen pujottautuvilla viljelysaukeamilla, joilla vilja lainehtii ja karja käy laitumella kalojen entisillä kutupaikoilla.

Varsinais-Suomen ^ja Satakunnan ^{maakunnan rajalla} sijaitsevan Lapin pitäjän alueella, johonRauman kaupunki tiluksineen kuului ja joka aina vuoteen 1692 luettiin Vehmaan kihlakuntaan, mutta ^senjälkeen Ala- Satakuntaan,² on Lapijoen ja Unajanjoen välisellä rantamalla ennen ^van- haan ollut useita vesireittejä, joiden viimeisiä järventai lahden tapaisia laajentumia vielä 1600-luvulla ja osin tänäpäivänäkin nimitetään salmiksi muistona ajasta, jolloinvesireitti jatkui syvemmälle mantereeseen. Niitä on Sorkan salmi Sorkan reitillä, Kappelin salmi Syvärauman—Äyhön rei- tillä, Pasksalmi Kaunisjärven—Äyhön reitillä, sekä Sampanalan salmi ja Unajan salmi Raumalta etelään, näistä salmista syvälle mantereeseen ^pis- täytyneillä vesiteillä. Viimemainitut reitit johtivat samoille vanhoille asutuspaikoille kuin Rauman pohjoispuolella virtaavan Lapijoen latva- puoli, nimittäin Hinnerjoelle ja Euran Mestilän ^ja Honkilahden kautta Pyhäjärven vesistön alueelle asti.

Rauman kaupungin itäpuolella, n. ^3/4

km.

etäisyydellä Pyhän Kolmi- naisuuden

kirkosta

sijaitsevan

Kukkis-

eli Kuukkiskallion laelta³ saa-

tamme vielä nytkin nähdä koko sen entisen

saaristoalueen

^{kareilleen ja} kallioineen ja niiden välisine alanteineen, missä Rauman kaupunki sijait-

3 see. Maaston suhteellinen korkeus antaa tälle maisemalle paljon leppoi- samman ^javaihtelevamman ^sävyn kuin esim. läheiselle Porin suistomaalle,

jossa maisemalla on maan tasaisen alavuuden takia meren ulappojen suu-

ret ääriviivat. Idyllisyys onkin Rauman seudun vallitsevana piirteenä.

Tämän saaristomaiseman mahtavinarajapylväinä ovat lännessäSyvä- rauman kalliot ja harjut ja idässä Kukkiskallion jatkonamereen ^päin antavat Nanunvuoren jaLonsin kalliot. Kukkiskallion jaLensun kallioi- den välillä avautuu ^Äyhön järvestä Sampanalan lahteen johtava laakso-

vana,

^joka Kourujärveä ja Pitkänjärvenvesistöä pitkin on muinen haa- rautunut itäänpäinkin syvemmälle mantereeseen.

Kukkiskallion muinen jyrkästi mereen pudonneen länsiseinämän alla leviävät ^nykyisin Kappelinpellot ja Nanunvuoren alapuolella Nanunpellot.

Kaupungin nykyisen hautausmaan pohjoiskulmassa, jossa maata ei ole vielä keinotekoisesti korotettu, nähdään Rauman itäisen tullin edessä sijainneen Kaunisjärven jo maatuneen aukeaman rantaviiva. Tämän vedenselän alkuperäinen nimiPasksalmi olikäytännössä vielä 1600-luvulla, sillä v. 1694 riideltiin sennimisestä vesijättöniitystä, josta osa oli Rauman silloisen tullinhoitajan Juhana Wilhelmin hallussa.⁴

Tämän sittemmin ^järveksi muuttuneen salmen risti Rauman pormes- tari Frans August Törnroth eräissä sampanjakesteissä 1880-luvulla Kau- nisjärveksi. Sen

rannalla mainitaan

vielä 1600-luvun alkupuolella m.m.

lahdenpohjukoita, joiden nimet Kukkiskallion kerällä viittaavat

vanhoihin laivaliikemuistoihin

^kaupungin tällä äärellä.⁵

Todisteena seudun vanhasta

alavuudesta

on vieläkin Turun

maantien

poikitse kaupungin itäisellä rajalla virtaava Aarningonoja, joka kulkee samannimisen kadun suuntaa Karilahteen, Kaupungin länsipuolta huuh- teli vielä 1600-luvullakin satamatien ^ja kanaalin tienoot peittänyt Salmi.

Se ulottui korkean veden aikana aina Rantalan ^jaAnundilan talojen edus- talle asti muodostaen nykyisen Savilan puiston kohdalla poukaman, jota maatuneena nimitettiin läntiseksi tullihaaksi. Raumanjoki oli siis alkuaan vain kapea salmi, rauma, joka yhdisti Äyhön vedet suolaiseen ^mereen.

Tästä salmesta eli raumasta ^{sai ensin kylä ja}sitten kaupunki nimensä.

Kaupungin länsipuolella olleen Salmen ja Syvärauman vesireitin välillä levitteleihe laaja Tarvonsaari, jossa vanhastaan mainitaan Leika-

4

rinniemi ja

Pidesniemi

sekä Tarvonsaarenotsa ^(Ota).0 Syväraumasta Äyhölle johtavan

vesireitin

^laajimmat kohdat

Noidanlahti

^{ja Lajonlahti} olivat 1600-luvulla vielä osittain veden peittämät, sillä Noidanlahden ^yli johtavakivisiltä mainitaan olleen 45 kyynärää jaPirttialhon silta 35 ^kyy- närää pitkä. Noidanlahden yläpuolella olevat

Kukonkarin

niityt kärsivät vielä 1600-luvun lopulla „suolaisen veden” takia, joka toisinaan rasitti niitä, kuten m.m. porvari Martti Hannunpojan 1690-luvulla suorittamasta niittytarkastuksesta ilmeni.⁷ Nykyistä Kaivopuiston järveä eli Prunni- järveänimitettiinm.m. vielä Rauman kaupungin 1830-luvun

tiluskartassa-

kin Kappelin salmeksi.

Kaupungin varsinainen rakennuspohja Kaunisjärven ja kaupungin Salmen välillä on laajentunut sitä mukaa kuin maa ^on

kohonnut.

Talon- poikaisasutus säilyi kaupungin perustamisen jälkeenkin entisellä paikal- laan Lajonlahden ja Kaunisjärven välillä kohoavalla pönkällä, jota Lajon vanhan kylätonttipaikan

mukaan

vieläkin nimitetään Lajon pönkäksi.

Sen jatkona länteenpäin

olevalla

harjulla sijaitsi alkuperäinen Rauman kylä. Rauman kaupungin

kolmas

^{peruskylä, Nummi,} sijaitsi nykyisen vanhan kaupungin itäosassa, Pyhän Kolminaisuuden kirkon ja nykyisen Nummen tienoilla ja se oli jo niin varhain sulautunut kaupunkiin, ettei sitä mainita

erikseen vanhimmissa

tunnetuissa verokirjoissakaan, joissa Rauman ja Lajon talonpojat ja

heidän

tiluksensa on vielä erotettu kau- pungin

asukkaista

^jatiluksista.

Koko

Vetiskon

asuntoalue oli 1600-luvulla soistunuttakarikkoa, jonka korkeammille maatuneille paikoille vähitellen alettiin raivata pieniä pelto- tilkkuja jaaidataniittysarkoja. Vanhat raumalaiset muistavat vielä ajan,

jolloinVetiskossa, kuten nykyisin Petäjäksessä, erotettiin 3 osaa eli luotoa, ensimmäinen Vetisko lähellä Naulamäkeä, toinen Vetisko nykyisen mei-

jerinkohdalla jakolmas siitä Lonsiin päin.⁸

Tämän jaon saattaa vieläkin todeta

Vetiskon

alueen halki

kulkevista

ojista. Yksi suuremmista ojista kulki Naulankadun kohdalta Isonpoikki- kadun kulmaan jasiitä Eteläkadun suuntaa Karin lahteen. Piltolan talon tontilta alkoi n.k. Kriipinoja kulkien Eteläistä Pitkääkatua

Rännikadulle

ja siitä myöhemmin puusuojuksella varustettuna Vanhankirkonkatua Anundilankadunkulmaan, josta se

virtasi

^Savilan

alanteen

^{halki jokeen.9}

Luondilan talo Raumalla. Valok. Ida Berglund, kuva julkaistu J. Vikstedtin teoksessa Suomen ^kaupunkien vanhaa rakennustaidetta.

Rannikon rikkinäisyydestä johtuu, että kaupungista johtavat maan- tiet ovat suhteellisen myöhäisiä. Nykyinen Turun—Rauman—Porin maantie kulkeekin koko matkan rannikon entisten vesireittien poikkisuun- taan. Turusta Ulvilaan ja päinvastoin kuljettiin sen

tähden entisaikaan

Kokemäen—Köyliön—Säkylän ja Virttään kautta vievää

~Huovintietä”

Turun jaPorin välillä mainitaan

v.

1639 virkamiehiä majoittavina nimis-

miehentaloina Mäen

^talo lähempänä Turkua, Vaani Eurassa ja Haistilan sekäRavaninkylän nimismiehentalo Ulvilan pitäjän alueella.¹¹

Ulvilasta Eurajoelle vievä maantie tunnetaan jo 1500-luvulla, mutta Eurajoen kirkolta ja Euran Vaaniista Rauman kaupunkiin rakennettiin

„vaunutie” vasta raumalaisten

v.

1668 valtiopäivillä

esittämän anomuksen

johdosta. Uusikaupunki oli v. 1660 valtiopäivillä ehdottanut Uudenkau- pungin ja Euran välisen tien kuntoonsaattamista jatämä esimerkki näh- tävästi kannusti raumalaisten alotehalua. Keväällä 1669 tiedetään Rau- man

raadin

lähettäneen edustajan Turkuun kiirehtimään maantieteiden alkamista ja kaupungin varoista myönnettiin siihen tarkoitukseen vaati- maton rahaerä.¹²

5

Säännöllinen kotimainen valtion 'postilaitos alkoi

toimintansa

Ruot- sissa

v.

^{1636 ja} Suomessa ^v. 1638 lähtien. On arveltu postinkulun järjes- tyneen Raumallekin joviimemainitusta vuodesta lähtien,¹³ mutta se ^tapah- tui kuitenkin vasta 1670-luvun

keskivaiheilla.

^V. 1672 valtiopäivillä näet Rauman ^ja Porin kaupungin puolesta anottiin säännöllisen postinkulun järjestämistä Turusta näihin kaupunkeihin ja hallitus ilmoitti sen joh- dosta, että pyyntö otetaan käsiteltäväksi, kun postioloja lähitulevaisuu- dessa järjestellään. Tämä tapahtui v. 1676, jolloin

kanslianeuvos

Jonas Klingstedt teki tässä tarkoituksessa

tarkastusmatkan

^{Suomeen ja}Balttian maihin. V. 1678 Turun postimestari mainitsee palkkaansa väheksyen, että hänen ^on kahdesti vuodessa tehtävä

tarkastusmatka

läänin muihin kau- punkeihin valvoakseen niiden postikonttoreja, joten posti jo silloin oli nähtävästi järjestetty Raumalle, kuten sen naapurikaupunkeihin Poriin ja Uuteenkaupunkiinkin. ^V, 1680 postitileissä mainitaan Turun läänin kaikkikaupungit Naantalia lukuunottamatta.

Porissa

hoiti postikonttoria pormestari ja Uudessakaupungissa eräs

raatimiehistä.

Raumalta ei ole säilynyt tietoa, ottiko mahdollisesti pormestari sielläkin haltuunsa posti- mestarin tehtävät, vai

hoitiko

Rauman ensimmäinen postimestari Henrik Sonkki, jokaoli postimestarin virassa ainakin vuosina 1686—1698, toimen alusta lähtien. Hänen postitileissään ilmeni v. 1696 vajausta, minkä vuoksi

maaherra

seuraavana vuonna ^pyysi pormestarin jaraadin ehdotta- maan jonkuntoisen sopivan henkilön postimestariksi. Siksi nimitettiinkin v. 1699 tullinhoitaja ja raatimies

Juhana

Spornhery, joka oli virassa yli isonvihan.¹⁴

Ennen valtion postin järjestämistä kuljetti n.k. kihlakunnanposti

hallinnollisia

virkakirjeitä nimismiehen talosta toiseen ja

kirkollisten

virkakirjeiden kuljettaminen kuului

lukkareille.

Nimismiehentaloja tun- netaan 1600-luvulla näillä seuduin edellä mainittujen

lisäksi

^Vehmaan

Vinkkilässä, Uudenkirkon Kylähiidellä, Laitilan Vahantaan kylässä ja Lapin Kauklassa.¹⁵ Vanha paljon käytetty tie kulki Laitilan Vaimaron kylästä Lapin Yläkeeren kylään, siitä Kullanperän ja

Murtamon

kylän kautta Eurajoen Saaren ^{kylään ja sieltä}Rikantilan, Lutan, Sydänmaan ja

Kaukomäen

kautta Irjanteelle. Lutan ja Sydänmaan kylän välistä

tietä

nimitettiin

Kopon tieksi.¹⁶

7 Turun—Ulvilan ja Turun—Rauman—Porin tien varrella vanhastaan tunnetut majatalot, jotka entisajan liikenteessänäyttelivätvarsin tärkeätä osaa, säilyivät samoissapaikoissa läpi 1600-luvun aina 1700-luvun keskivai- heille asti, osin myöhemminkin. Niitä oli Leikola Prunkkalassa, Vahantaka Laitilassa, Unajan majatalo Rauman lähellä, samoin Taipaleen majatalo Eurajoella jaLeistilän majatalo lähempänä Poria. Mynämäen jaLaitilan kirkon väliselle 3-penikulmaiselle metsätaipaleelle antoi maaherra Harald Oxe ^v, 1679 luvan perustaa majatalon, joka tunnetaan Nästin krouvin nimellä. Nästistä ^{kuljettiin suoraan} Laitilan kirkolle ja siitä Raumalle tai Laitilasta Malon kautta Hinnerjoelle, jostatie vie joko Euran—Harja- vallan tai Eurajoen—Leistilän kautta Poriin.¹⁷ Teittömillä taipaleilla,

joita oli Rauman seuduilla vielä ^{sangen paljon} 1600-luvullakin, kuljettiin kesäisin ratsain ja jalan. Taakkoja kuljetettiin eräänlaisilla kanto- ja vetopaarilla, joitaPorin puolessa nimitettiin ,piipuiksi”.¹⁸

Rauman seudun 1600-luvun

maanteistä olivat

^{tärkeimmät ne kaksi,} nimittäin ^Unajan kautta Turkuun ja Eurajoen kautta Poriin johtavatie, jotka vielä nykyisinkin ovat ^maanteitse tapahtuvan liikenteen pääväylät.

Vanha talvitie, jotanähtävästi^käytettiin 1600-luvullakin, kulki Honki- lahdelta jaEuran pitäjän Mestilän kylästä entisiä vesireittejä noudatellen ja siten maaston mäet ^ja ahteet välttäen Kollan kylässä Rauman maa-

seurakunnassa

sijaitsevan Naarjärven yli ja siitä kylään, niin että rahti- kuormat nousivat vaivalloisesti maantielle Kollan Simulan talon kohdalla olevasta ahteesta, mutta poikkesivat vähän matkaa

maantietä

^ajettuaan

jälleen oikotielle, nousivat taasen maantielle, poikkesivat uudelleen alan- teihin jalaskeutuivat vihdoin Uotilankylän Viljalantalon kohdalla Äyhön- järven jäälle jasiitä Kaunis^järvellenousten ^maantielle vasta kaupungin tullissa.¹⁹

Kollan ^kylässä oli rahtimiesten kortteeripaikka, johonpoikkesivat myöskin Lapin pitäjän pohjoispuolen ja Murtamon kylän miehet, sillä

heidänkin talvitiensä yhtyi tässä valtatiehen. ^Eurajoen suupuolen

asuk-

kaat ja rahdinkuljettajat käyttivät talvisin Sorkan tienoilta kulkevaa

saaristotietä. ^- Vasaraisten ja Soukaisten kylään vievä tie on maastosta jaasutuksesta päättäen ^myöskin verrattain vanha.

Meritietä käytettiin tietysti mikäli mahdollista ja matkat tehtiin

10

pääasiallisesti purjehdusaikana, mutta kauppamatkat kaupungin kauppa- piiriin kuuluvalle maaseudulle olivat välttämättömiä, samoin kuin viralli- set matkatkin

läänin

pääkaupunkiin Turkuun, olipa keli hyvä tai huono.

Hevoskyyti oli suhteellisenkallista, vaikkapa vain ratsain matkustettaissa.

Hevoskyyti Raumalta Turkuun ja takaisin laskettiin 1600-luvun keskivai- heilla 7 talariksi. Se laskettiin 16 äyriksi penikulmalta jamatka Raumalta Turkuun 7 penikulmaksi eli edestakaisin 14 penikulmaksi. ²⁰

KAUPUNGIN

ALUEEN VAKIINTUMINEN.

Kaupungin

rakennusalan

laajentamisen vuoksi

oli

tärkeätä saada v, 1546 lunastettujen tonttien jakaalimaiden lisäksi porvariston käytettä- väksi uutta, varmaa rakennuspohjaa.²¹Raumalaisten anomuksesta lahjoit- tikin Kaarle IX v. 1607 kaupungille kaikki Rauman ja Lajon kylän entiset tilukset, ja Kustaa Adolf vahvisti tämän lahjoituksen Turun linnassa maalisk. 4p. v. 1616 päivätyllä kirjeellään. Vedoten kaupungin kruunulle tekemiin

uhrauksiin

raumalaiset anoivat myöskin kuningatar

Kristiinalta

vahvistusta tälle alueenlisäykselle ja kuningatar

antoi

^sen marrask. 8 ^p,

v.

1650 mainiten lahjoituskirjeessä näiden kylien olevan kaupungille

kor-

vauksena kruunulle annetusta

sota-avustuksesta.

^{22 Rauman ja Lajon}

kylien tilat laskettiinyhteensä 14 ¹/₆ manttaaliksi.

Näissä

^{kylissä maini-} taan olleen aikoinaan 21 taloa.²³

Rauman kaupungin rajanaapurina Unajaan päin oli Sampanalan kylä samannimisen salmen rannalla. Kaupunki koetti saada myöskin sen

tilukset

haltuunsa. Aluksi näytti onni myötäiseltä. Rauman pormestari Lauri Baltzarinpoika (1616—1636) sai palkan lisäksi kaksi Sampanalan kylän taloa nautittavakseen

koko

elinkaudekseen. Mutta hänen kuoltuaan nämä tilat palautettiin jälleen

kruunulle.

Vuoden 1643 valtiopäivillä Rauman edustaja anoi Sampanalan tiluksia kaupunkilaisten humalatarhoiksi, johon tarkoitukseen esivalta silloin kernaasti myönsi maata. Anomukseen anne- tussa päätöksessä, jokaon päivätty jouluk. 2p. v. 1643,²⁴ kuningatar suos- tuikin raumalaisten pyyntöön ja teroitti päätöksessä nimenomaan, _että Sampanalan kylän tilukset

luovutetaan

Rauman kaupungille alaksi, laitu- meksi ja humalatarhoiksi siten, että tiluksia saavat ^{käyttää ja} nauttia

ei ainoastaan pormestari ja raati, vaan kaikki kaupungin asukkaat ja yhteinen porvaristo.

Kruunulle

oli kuitenkin suoritettava niistä sään-

nöllinenvero.

Humalanviljelys ei

kuitenkaan

^päässyt sellaiseen vauhtiin kuin yllä- kerrotussa anomuksessa oli kuviteltu mahdolliseksi, joten lahjoituksen peruutus saattoi tullakysymykseen, ja kuningatarKristiina oli muutenkin tunnettu siitä, että hän suosi aatelisiayhteisen kansan japorvariston kus- tannuksella. Niin kävi tässäkin tapauksessa, sillä Rauman kaupunki menetti Sampanalan aatelisen Wittenberg-suvun hyväksi. Kreivi Arwid Wittenberg, 30-vuotisen sodan sankari, sai 1650-luvun alussa läänitykseksi koko Loimijoen pitäjän ja tiluksia muissakin pitäjissä, niin että m.m.

Rauman maaseurakuntaan kuuluva Anttilan kylä luovutettiin hänelle jo

v.

1651 ja Sampanala nähtävästi samaan aikaan. Rauman pormestari Baltzar Laurinpoika anoi

v.

1647 valtiopäivillä palkkansa parantamiseksi

niitä

^kahta Sampanalan kylän tilaa, jotka olivat olleet hänen isällään tämän pormestarina ollessa. Vastauksessaan kuningatar lupasi harkita asiaa ja v. 1650 valtiopäivillä pormestari Jaakkima Timme saikin tätä asiaa koskevaan anomukseensamyönteisen vastauksen. Mutta hänen jou-

duttuaan

v.

1655 pois viralta, nämäkin kaksi tilaa liitettiin kreivi Witten- bergin läänitykseen. Sampanalan kylän tiloista muodostettiin säteritila.

Arwid Wittenbergin kuoltua

v.

¹⁶⁵⁸ Sampanala siirtyi hänen pojalleen Juhana Leonardille ja sitten tämän perillisille säilyen suvulla aina 1680- luvun loppupuolelle

asti.

^V. 1689 mainitaan Sampanalan omistajana Yrjänä Koppasman, jolla oli verosopimus kruunun kanssa vuoteen 1692.

Hänen hallussaan Sampanala oli 1700-luvun vaihteessakin.²⁵

* * *

Edellisellä

aikakaudella

käytyjä ja

Rauman historian

^I:ssä osassa selostettuja rajariitoja Rauman kaupungin ja läheisen maaseudun välillä jatkuikautta 1600-luvunkin. Koska ei ole säilynyt rajakarttoja näin var- haisilta ajoilta, ei kaupungin tilusten riidanalaisista rajankohdista voida enää saada täyttä selvyyttä. Mutta Rauman kaupungin

maistraatin

arkis- tossa on tallella

kihlakunnanoikeuden

tuomio syysk. 10 p:ltä

v.

1639, josta näkyy, että Rauman rajanaapuri, Lahden kartanon omistaja, eversti

12

Michell Jordan ei silloinsaanut haluamaansa muutosta kaupungin jaLah- den kartanon Hiusrajaan, jokakulki Sorkan kylän tilusten vanhasta pää- rajasta Sorkanrististä ^lounaista suuntaa

Pirttialhon kivisiltaan

ja siitä

etelämpänä sijaitsevaan suurempaan,

Noidanlahden

eli Lempsän kivisil- taan jatkuen Pyypä- eli Hyypäniemen ojan ja torpan

lähellä

olevaan rajamerkkiin ja siitä Syvärauman jokea pitkin mereen. Raja pysytettiin

entisellään.

Samoin kävi maanmittari O. Mörtin Raumalla toukok. 15 p. ^v. 1700 toimittamassa rajatarkastuksessa, jossa olivat läsnä jalosukuinen herra Michell Jordan nuorempi, Rauman pormestari Hans Binman ja raati- miehet sekä porvariston edustajat ja jonka pöytäkirjan maanmittari Mört vahvisti allekirjoituksellaan. Itse rajakartta, jota pöytäkirja selostaa, on sen pahempi kadonnut, mutta säilynyt kartan selitys on sitä arvokkaampi.

Rauman kaupungin tilusten läntinen rajaviiva kulki sen mukaan Rauman ja Lajon kylien sekä Sorkan kylän kulmarajasta Valkiavakasta Sorkan- ristiin,

siitä

Pirttialhon ja

Noidanlahden

kivisiltaan, siitä Myypä- eli- Pyypäniemen lahteen, ja Tarvonsaaren ojaa ja rantaa seuraten Syvärau- man lahteen, suuntautuen sitten Kaskistenkariin, jossakaupunkilaisilla

oli kalavesiä.

Kaupungin tilusten

itäinen

^raja

vahvistettiin

samassa

tilaisuudessa

käymään Valkiavakasta Kotkankariin, joka sijaitsi silloin

vielä

^Äyhön

järvessä, nyttemmin sen rannalla. Tästä rajasta oli kaupungin jaÄyhön

tilan välillä käyty rajariitoja 1640- ja 1670-luvulla ja halutessaan

tarkas-

tustilaisuudessa vahvistaa rajan itselleen edullisemmaksi Rauman kaupun- gin edustajat

esittivät laamannintuomion

syysk. 14—16 p:ltä 1644 ja

kihlakunnanoikeudentuomion

heinäk. 19—20 p:ltä 1677. Kummassakin tuomiossaraja oli vahvistettukäymään

vähän

idempää kuin Äyhön haltija olisi toivonut. Tämä idempää kulkeva raja

vahvistettiin

maanmittari Mörtin

suorittamassa

tarkastustilaisuudessakin lailliseksirajaksi.

Kotkankarista raja kulki edelleen

Muna-aron

korkealle kalliolle, joka oli Tarvolan kylän tilustenraja,

siitä

Helistön suon kautta

Monnavuorelle,

johon

korkeaan

kivirajaan rajoittuivat Tarvolan, Vasaraisten, Soukaisten ja Kordelan eli Korrelan kylän tilukset, siitä Vähäjärveen, Hyyplän rajaan, johon Sampanalan tilukset ulottuivat, sitten Haapanojan suuntaa

Turun ja

Rauman

^{välisen yleisen} maantien siltaan ja siitä Hannivahaan, joka oli meressä. Kordelan ja Sampanalan kylän jaRauman kaupungin välillä oli, kuten selostetusta pöytäkirjasta näkyy, riitaa Monnavuoren ja Haapanojan välisestä rajasta. Kordelan kyläläiset tahtoivat vetää ^rajan Haapanojaan ja

raumalaiset

suoraan Vähäjärveen ja Hyyplän rajaan.

Hyyplän rajasta lähtien Sampanala puolestaan hyväksyi rajan vain Pitkänjärvenniemeen ja Haapanojan suuhun asti. Riidanalainen ranta- raja jätettiin avoimeksi, mutta Rauman ^edustajat puolestaan vaativat, että ^raja oli Hyyplän rajakohdasta vedettävä suoraan keskelle Sam- panalan salmea.

KAUPUNGIN ULKOASU.

Rauman kaupungista ei, ikäväkylläkin, ole säilynyt muutavanhempaa kuvaa kuin pormestari Matti Jönsinpojan tyttären, vaimo Margaretan votiivitaulun taustana oleva maisema- ja kaupunkikuva,²⁰ ja sekin on

mielikuvituksellisesti

^ja

taiteellisesti

tyylitelty, joten se antaa liian suurel- lisen kuvan

todellisuudesta.

Perintätietokertoo, ettäv. 1572ruttoon kuol- leet taulun hautajaissaatto esittää ^juuri mainittuna vuonna sattunutta tapausta

haudattiin

kaupungin ulkopuolelle n.s. ^Blåspakan länsipuolella olevaan

ruttohautausmaahan.

^{Kaupunki näkyy} siis mainitussa kuvassa mantereen ^{puolelta. Kaunisjärvi}on siinä laajana ulappana Lajon kallioi- den kaakkoispuolella ^{ja joki} virtaa siitä leveänä merta ^kohti. Joen^yli

johtavan sillan toisella puolella näkyy kaupunginportti ja siitä itään rivi

tiheästi

yhteen rakennettuja taloja. Uloinna idässä kohoaa PyhänKolmi-

naisuudenkirkko, sitten raatihuone pienine torneilleen ^kaupungin keskuk- sessa ja Pyhän Ristin kirkko sekä sen lähellä luostarirakennusten kattoja ja päätyjä

uloinna

^lännessä. Koska Rauman kuninkaankartanossa tie- detään

olleen 1560-luvulta

lähtien tiilinen rakennus, jossa oli

kokonaista

7 savupiipulla varustettua huonetta, ^{ja joka}siis oli verrattain suuri, saat- tavat kuvassa lähellä

luostarikirkkoa

^näkyvät pienemmät tornit kuulua siihen.²⁷

Vuodelta 1654 on olemassa kirjallinen tiedonanto siitä, että Rauman kaupunki silloin tuli kuparipiirroksena ikuistetuksi.

Insinööri Juhana

14

Sasse Paiotsista oli näet v. 1652 laatinut Kristiina-kuningattarelle ja prinssi Kaarle Kustaalle omistetun, Tukholmaa esittävän kuparipiirroksen

jahän sai ^{sen johdosta}kesällä 1653 kreivi Pietari Brahelta valtakirjan ja luvan valmistaa kuvia kaikista valtakunnan kaupungeista. Hän saapui Raumallekin seuraavana keväänä, niin että hänen valtakirjansa esitettiin Rauman raastuvassa toukok. 24 p.

v.

1654.²⁸ Plän viipyi Raumalla sinä kesänä useita viikkoja ja joutuim.m. riitaan mahtavan porvarin Lauri Pietarinpoika Toivaisen ja tullinhoitajan juoruavanvaimon kanssa. Kum- mastakinriitajutusta on Sasselle vähemmän edullinen muisto jäljelläRau- man raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa, mutta hänen Raumasta

laatimaa

kuparipiirrostaan ei ole mistään tavattu.

Insinööri

Sassen

harvoista

^säi-

lyneistä kuparipiirroksista ovat taiteentuntijat tosin antaneet sen muser- tavan arvostelun, että ^ne ovat itsetiedottomia karikatyyrejä, mutta sellai- nenkin kuva olisi ollut sangen tervetullut Rauman vanhemman historian kuvitukseksi.²⁹

SATAMA.

Rauman kaupungin ympärillä olevat korkeat kalliot, Lensun kalliot koillisella suunnalla, Kukkiskallio,

Nanunvuori

^ja Lonsi kaupungin itä-

puolella, Vähämaankalliot, Myllymäki ja Puomkallio sekä Syvärauman kallio- ja hietaharjut lännen puolella ovat kaukaisina aikoina ^suojelleet saariston vesireittejä aavan Rauman meren ärjyiltä tarjoten sopivia val- kamia merenkävijöille. Maaston korkeus selittääkin, miksi Rauman sata- ma on ^kaupungin koko olemassaolon aikana

ollut

^{erittäin hyvässä mai-}

neessa. Raumalla ei siis ole ollut vedenalaisista hiekkasärkistä samanlaisia vastuksia kuin esim. sen naapurilla Porilla, jossa 1600-luvun lopulla alitui- sesti valitettiin kulkuväylän mataluudesta johtuvia haittoja ja purjehduk- sen vaikeutta. Porilaiset väittivät, etteivät he ehtineet tekemään kuin yhden matkan Tukholmaan kesässä, kun Rauman ja Uudenkaupungin porvarit tekevät 3—4 Tukholman matkaa jalisäksi ulkomaanmatkan,

sillä

he eivät päässeet edes ulkomerelle, ennenkuinnaapurikaupungit joennätti- vät tehdä kaksi matkaa Tukholmaan. ^V, 1713 esitetyssä valituksessa mai- nittiin, etteivät Porin alukset jääesteiden takia päässeet lähtemään sata-

masta, ^ennenkuin niin myöhään, että raumalaiset ja uuskaupunkilaiset jo hankkiutuivat toiselle matkalle.³⁰

Rauman satamastakaan ei ole ^säilynyt vanhempaa karttaa kuin Röneholmin laatima Rauman kaupungin tilusten kartta v. 1839 ja 1600- luvun satamaoloja koskevat tiedot ovat muutenkin sangen niukat. Niiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ^kaupungin ulkosatama oli Sal-

mensuussa,

Salmensuunluodon eteläisellä puolella. Tätä satamaa nimi- tettiin Salmensuun

satamaksi

^ja siihen saattoivat laskea suuretkin alukset,

jotkatulivat satamaan

Valkiakarin

kulkureittiä.³¹

Salmensuunluodon ^ja Tarvonsaaresta ulkonevan Pidesniemen välillä oli Tyrän salmi, jostapäästiin sisempään satamaan Tyränperään jaPuom- kallion lahteen. Tätä satamaa nimitettiin Puomkallion satamaksi ja siihen voivat laskea vain pienemmät alukset, kalastajaveneet ja muut purje- ja soutuveneet. Kolmas maihinnousupaikka oli Tarvonsaarenotsan satama nykyisen Otanlahden ^{tienoilla.32 Sitä käyttivät} varsinkin Aikon „aukosta”

eli salmesta (~Aikon veräjä”) sisäreittiä kaupunkiin tulevat kalastajat.

Mutta 1600-luvun valvonta- ^ja säännöstelysysteemi ulottui näihin pouka- miinkin. Koska alusten tullitarkastus tapahtui Salmensuunluodon tullissa, kiellettiin kaupunkilaisia jakaupunkiin meritse saapuvia vieraita käyttä- mästä muita satamia kuin ^kaupungin varsinaista ^satamaa, Salmensuuta.

Kalastajat eivät kuitenkaan noudattaneet tätä ^{määräystä,} niin että ainakin ajoittain tullinhoitaja järjesti tullivartijan ottamaan kalatullia Tarvon- saarenotsassa sinne saapuvilta kalastajilta.³³

Varsinkin halonvientisatarnana käytettiin

'Hanhisten

lastauspaikkaa Hanhisten^rauman äärellä, jaRauman porvareilla oli suuri kiusaus mennä sieltä suoraan merelle poikkeamatta Salmensuun satamaan tullitarkastuk- seen. Niinpä Rauman tullinhoitaja vaati raastuvanoikeudessa syysk. 10 p.

v. 1651 porvari Juhana Antinpoika ^Pungilalle sakkoa siitä, että hän oli Tukholmasta palatessaan mennyt suoraan Hanhisiin, ottanut sieltä lastin ja purjehtinut taas suoraan merelle käymättä Salmensuun satamassa ilmoittamassa

lastiaan.

Pungila syytti vaikeata vastatuulta javäitti hänen vaimonsa selvittäneen tullin.

Pääsy satamasta kaupunkiin

veneillä

pitkin Karilahtea ja joen uomaa oli 1600-luvun alussa vielä helppo ^jamukava, mutta 1600-luvun keskipaik-

16

keillä

alkoi maatuminen

^edistyä niin pitkälle, että matalan veden aikana oli hankala liikkua varsinkin raskaassa lastissa

olevilla

veneillä. Karilah- dessa olevaan luotoon

rakennettiin venehuoneita

ja tavara-aittoja, joitaoli aikaisemmin ollutpääasiassa Kolminaisuuden kirkon äärellä. Karia nimi- tettiinkin

Aittakariksi.

Mäkipäästä, Rahgon talon luota, johti tie ja silta Aittakarille jo 1660-luvulla.³⁴ Savilanpuisto-aluetta järjestettäessä löydet- tiin maasta puutolppia juuriAittakarin tien suunnassa.³⁵

Anundilan

^talon kohdalta vei tie yli Tarvonsaaren sillan maitse satamaan.

Joen uoma ^ja sataman pohja ^olivat jo 1600-luvun

keskivaiheilla

niin mataloituneet, että kiellettiin korkean sakon uhalla kenenkään

heittämästä

lehtipurjeita ja muuta roskaa jokeen kaupungin sillan kohdalla, ja sata- masta täytyi asianomaisten tarkoin korjata pois veteen ^jääneetlaivahylyt

ja joutopuut.³⁶ Tarvonsaaren sillan ja sataman välillä mainitaan n.s.

Tarvonsaaren kahluupaikka jo 1660-luvulla,

mikä

^seikka

niinikään todistaa

salmen mataloitumista.³⁷ Heti isonvihan jälkeen suunniteltiin joen uoman perkaamista Aittakarin kohdalta, koska pääsy veneillä satamasta kaupunkiin yhä vaikeutui, varsinkin matalan veden

aikana.

^{38 Järjestys} satamassa myöskään ei aina ollut mallikelpoista. Siellä liikkui

toisinaan

juopotteleviavieraspaikkalaisia venekuntia jakaupunkilaisten airoja käy- tettiin usein yhteisomaisuutena, niin että Salmensuussa ^ja Aittakarilla

olevien venehuoneiden

^omistajat

valittivat

^airojen olevan poissa, juurikun

niitä olisi paraiten tarvittu.³⁹

TULLIAITA.

Keskiaikaiseen tapaan, rykelmittäni maastoa eikä määrättyä asema- kaavaa noudatellen rakennetut, maalaiskyliä muistuttavat vanhat kau- pungit puristettiin kaupunkien ympärille 1620-luvulla

rakennetulla

^tulli- aidalla eli staketilla tarkasti rajoitettuun alaan, jonkaulkopuolelle ei

ollut

enää lupa levitteleidä edes vaatimattomimpien syrjäkaupungin mökkien- kään. Tulliaidan kunnossapitäminen

oli

kaupungin porvariston tehtävä

ja se oli siksi suuri rasitus, ettei kaupungin omalta kannalta

katseenkaan

sopinut aiheettomasti laajentaa

aidattavaa

alaa. Suurimmissa kaupun- geissa tulliaita rakennettiin hirsistä, mutta pienemmissä kaupungeissa,

öCO

co

O CO

Öi Ö

o

Sö

'—-

-seo

s ås

e

Os sa,

a.o SS

?

«sI CO 1-1

Ö

Ö

•<s>

i—^

»»—i

Ö

Ö

18

kauppaloissa ja markkinapaikoilla hyväksyttiin lankkuaita, jopa hätä- tilassa aidaksistakin^tehty aita

tulliaidaksi.

Tulliaita häiritsi kiusallisesti porvarien arkitoimia. Kullakin talolla oli

Raumallakin

ollut vanhastaan peltonsa ja niittynsä, riihensä, aittansa ja latonsa kaupungin ulkopuolella. Niihin oli ^ennen saanut mennä milloin jamitä tietä kukin halusi, mutta tulliaita lopetti tämän vapaan liikehtimi- sen. Tie pellolle ja niitylle, riihelle ja aitoille tuli pitemmäksi ja vaivalloi- semmaksi, sillä tulliaitaan sallittiin tehdä vain muutama veräjä.

Ei olekaan siis ihme, että raumalaisetkin koettivat viivästyttää tulli- aidan rakentamista. Mutta

v.

1626 vaiheilla se

kuitenkin

^{kaikesta päät-} täen valmistui, sillä toukok. 21 ^{p. v.} 1627 ^pidetyssä raastuvankokouksessa määrättiin edellisen vuoden maksamattomat

tulliaitarahat

heti koottaviksi.

Koska tuomiokirjat vv. 1640—1645 ovat hävinneet, ei ole tietoa siitä, vaa- dittuako tulliaidan rakentamista heti

v.

1640 sattuneen kaupunginpalon

jälkeen. Vasta kesällä 1646 se ^jokatapauksessa rakennettiin maaherran ja tullitarkastajan järjestettyä asian alkuun käymällä itse Raumalla.

Tuomiokirja mainitsee, että tulliaidan rakensivat talonpojat. Sanonta tar- koittaa nähtävästi sekäkaupungin piirissä asuvia entisiäKajon jaRauman kylän talonpoikia että läheisten maakylien väestöä, sillä esim. Uudenkau- pungin tulliaidan rakentamiseenkin ottivat maalaiset osaa ^2/3

:11a,

^joten vain

V 3

^{jäi kaupungin} porvarien rasitukseksi.⁴⁰ Tulliaidan pitivät kun- nossa kaupungin porvarit, joillekullekin määrättiinosuutensa siitä.

Tulliportti jatullihuone rakennettiin kaupungin itäiseen päähän, Po- rin tulliin. Itse tulliportti varustettiin vahvoilla määrlyillä, rautaisella

poikkitangolla ja lukolla. Kukaan ei ^päässyt öiseen

aikaan

siitä kaupunkiin tai kaupungista pois muutoin kuin erikoisella luvalla välttämättömien tapausten sattuessa.⁴¹ Sivulla 17 olevasta tullikartastanäkyy, että Turkuun päin menevien ja sieltä tulevien täytyi kiertää

~Porin

tullin” kautta kau- pungista

lähtiessään

ja kaupunkiin saapuessaan, eikä sallittukäyttää nykyistä suoraan Turun tullissa olevan puiston editse

kulkevaa

tietä.

Kaikki kuormat jakantamukset, joitakaupunkiin tuotiin tai joita kulje- tettiin pois, tarkastettiin tulliportilla, jossatulli suoritettiin.

Tulliaitaan

saatiin maaherran luvalla tehdä kaupunkilaisia varten pieni ^portti eli veräjäKolminaisuuden kirkon lähelle. Siitä tulliaita kulki

Eteläisenpitkänkadun suunnassa

Lakarinkadun

eteläpäähän jasiitä

Naula-

mäen ja Mäkipään talot jakalliot kiertäen

Vanhankirkonkadun

^länsipää- hän, jossaoli

Aittakarin

tielle johtavan.k. Rahgon veräjä. Siitä Anundi- laan asti näyttävät asuntotontin aita tai sen

länsisivulla

sijainneet raken- nukset korvanneen

tulliaidan.

Anundilan talon luona oli satamatielle joh- tava tulliveräjä. Rautilankadun länsipäästä johti veräjä jaedellä mainit- tuun tiehen yhtyvä tie Tarvonsaarelle. Seuraavan rantakorttelin nurkalta vei veräjä poikki Leikarin niityn johtavalleLahden kartanon tielle. Siitä tulliaita jatkui tonttiaitana joen rannalle sulkien aidan sisäpuolelle kau- pungin panimon⁴² jakulki sitten yli joenpappilan kymmenysaitan jasen yhteydessä olevan majatalon, pappilan, koulun jakirkon sekä Talonpoikain korttelin taaitse tulliportille.⁴³ Lajon kallioita nimitetään vielä nytkin staketin taustaksi.

Ainoastaan kaupungin rannassa oli tulliaita tehty hirsistä, mutta muualla vahvoista lankuista. Nykyistä Savilan puistoaluetta järjestet- täessä löydettiin maahan vajonnutta hirsiladelmaa siltä kohdalta, missä

1600-luvun rantaviiva lähipitäen kulki.⁴⁴ Ladelma oli siis nähtävästivan- han tulliaidan ^jäännös.

Salmensuun sisäsatama suljettiin tullinkantoa varten tullipuomilla siitä läheisen kallion, Puomkallion, nimi. Puomkalliosta Avainkimpun kallioon ja Pläkkiluodon nokkaan vedetty puomi esti tarvittaessa sekä

Salmensuun että Tyrän salmen kautta kulkevien veneiden pääsyn kaupun- kiin. Salmensuunluodolla oli kaupunkilaisten tavara-aittoja javenehuo-

neita. Luodon eteläpuolella

mainitaan v.

^{1649 m.m.} pormestari Jaakkima Timmen aitta ja v. 1655 porvari Matti Soukin aitta. Isonvihan jälkeen sallittiin kaupungin porvarien rakentaa aittoja ja venehuoneita Salmen- suunluodon pohjoiselle rannallekin, koska varsinaisen sataman puolella oli tilanahtautta.⁴⁵

Pikkutullisysteemi oli,kuten mainittiin,kaupungin porvaristolle hyvin vastenmielinen ja kaupunkilaisten harmi suuntautui ensi aikoina yhtä paljon tulliaitaan sellaisenaan kuin tullipalvelijoihinkin. Raumalta, kuten muistakin kaupungeista, tiedetään tapauksia, jolloinkaupunkilaiset särki- vät tulliaitaa polttopuiksi tai lattiapalkeiksi tai irroittivat tulliaidasta lankkuja, piilottivat _ne puutavarakuormaansa ja myivät muun tavaran

20

kerällä hyvästä maksusta. Tullipetosta harjoitettiin m.m. siten, että heiniä ja puimatonta viljaa tuotiin yöllä kaupunkiin ja viinaa poltettiin salaa.⁴⁶ Tullivartijat torailivatkaupunkilaisvaimojenkanssa vähäpätöisten kan- tamustenkin tullaamisesta. Toisinaan syntyi suoranaista käsikähmääkin.

Silloin miehet iskivät kimmastuksissaan tullipalvelijaa jopa airoilla ja haloillakin.⁴⁷

Vaikeimmin

vartioitava oli Mäkipäässä oleva Rahgon veräjä, sillä siitä meni tie Aittakarille ja sieltä venetie satamaan. Kesällä 1648 tullin- hoitaja vaati tämän ^veräjän kokonaan suljettavaksi, mutta ^porvaristo vastusti sitä ^jyrkästi. Tulliaitakin oli Aittakarin kohdalta matalampi, vain polvenkorkuinen, sillä ^{sen yli} nostettiin arkkuja veneisiin satamaan kuljetettaviksi.⁴⁸

Tulliaidassa olevien veräjien valvonta oli milloin tiukempaa, milloin höllempää tullinhoitajan ja hänen apulaistensa virkainnosta riippuen.

Lahden kartanon mahtava herra Michell Jordan ja hänen lähes yhtä itse- tietoiset voutinsa joutuivatusein riitaan tullinhoitajankanssa Lahden tien

tulliveräjästä. Niinpä se määrättiin

v.

1653 naulattavaksi kiinni, mutta kartanon vouti repi naulat pois ja aukaisi taas ^veräjän omin lupinsa.

Valpurina pidetyssä yleisessä raastuvankokouksessa v. 1655 luettiin por- varistolle käsky, että kaikki tulliaidassa olevat salaportit oli suljettava, mistä näkyy, että kaupungin porvareilla oli keinonsa kiertää tullia.

Pappilan pelloille jariihille johtavatulliaidanveräjä oli myöskin tullinhoi- tajan

alituisena

silmätikkuna.

Mutta

^kaupungin

kirkkoherra oli

^puoles- taan siksi vaikutusvaltainen henkilö, että hän sai tullinhoitajan toimenpi- teet _tämän veräjän sulkemiseksi useimmiten peruutetuiksi vetoamalla maaherraan javieläkin korkeampiin viranomaisiin.⁴⁹

Tulliaidan kunnossapitoa valvoivat lähinnä työruotujen ruotumesta- rit, sillätulliaita, kuten kaupungin muutkinyleiset työt, jaettiinruoduttani porvarien tehtäväksi jakunnossapidettäväksi. Ruotu käsitti 10 lähellä toistaan asuvaa ^{porvaria ja yksi} heistä oli ruotumestari. Vuodelta 1649 säilyneessä ruotuluettelossa mainitaan kaupungin silloiset suorituskykyi- set porvarit 13 :een ruotuun jaettuina. Kun tulliaita^v, 1675 tarvitsi perin- pohjaisen uudistuksen, koetettiin pakoittaa porvareita rakentamaan se

hirsistä salvamalla kuten hirsiseinät, mutta porvaristo teki niin jyrkän