Rauman kaupungin historia I · DIGI

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA ^I

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA I

RAUMA

VUOTEEN ¹⁶⁰⁰

KIRJOITTI

AINA LÄHTEENOJA

FIL. MAISTERI

AVUSTAJINA ^{PROF. MATTI SAURAMO JA}

TRI ELLA ^KIVIKOSKI

RAUMA

OY. LÄNSI.SUOMEN KIRJAPAINO

19 4 6

SISÄLLYS

Sivu

ALKULAUSE VII

KESKIAIKAISIA MITTOJA JA RAHOJA ^IX

I. MAAKAMARA. Kirj. prof, Matti Sauramo ¹

IL ESIHISTORIALLINEN AIKA. Kirj. tri Ella Kivikoski 12 111. ASUTUKSEN VAKIINTUMINEN RAUMAN SEUDULLA.

1. Eränautintaa ja uudisraivausta ³⁰

2. Vanhin asutus 36

3. Kyläasutus 37

4. Entisajan liikenneväyliä Raumanmeren rannikolla ⁴⁷ IV. KAUPUNKI SYNTYY RAUMANMEREN ^PARTAALLE.

1. Kaupallista kehitystä Itämeren piirissä keskiajalla 53

2. Rantakaupan järjestelyä 60

3. Rauma saa kaupunginoikeudet 67

4. Rauman kaupungin nimi 8.2

1

5. Rauman kaupungin ikä ⁸⁴

V. KAUPUNGIN ALA JA ULKOASU.

1. Kaupunki ja maaseutu 88

2. Kaupungin asemakaava. ^Kadut ja korttelit 89

3. Ulkoasu ja julkiset rakennukset ⁹⁴

4. Kaupunginpalot, tonttijako ja porvaritalot 104

5. Rauman porvarien muutto Helsinkiin 110

6. Rauman kuninkaankartano ¹¹³

7. Kaupungin tilukset ja aluerajat 117

VL HALLINTO JA OIKEUDENKÄYTTÖ.

1. Pohjoismaisia piirteitä 121

2. Kuninkaan voudit esivallan edustajina 123 3. Pormestarien, raatimiesten ja muiden virkamiesten vaalit 125

4. Pormestarien jaraadin tehtävät ¹²⁶

5. Pormestareita ja raatimiehiä ¹²⁹

6. Kaupunginvouti 136

7. Kaupunginkirjuri, kämneri ja muut virkamiehet ¹³⁷

8. Kaupungin sinetti ja vaakuna 139

9. Valtiopäiväedustus 146

VI

VII ELINKEINOT.

1. Merenkulku ^{ja kauppa.}

Talouspoliittisia näkökohtia 150

Ulkomaankaupan oikeudet 151

Laivaliike ja laivanvarustajat 163

Vienti- ja tuontitavarat 165

Vanhoja meriteitä 167

Luotsit jamerimerkit 170

Pohjanmaan kauppa 171

Hämeen ^kauppa 176

Markkinat ja toripäivät 177

Maakauppa ja talonpoikainpurjehdus. Kestien oikeudet 178 Hevosten, teuraskarjan jaruokatavarain kauppa ¹⁸² 2. Käsityöammatit.

Keskiaikaiset killat. Ammattikunnat ¹⁸⁴

Rauman käsityöläiskunta 188

3. Maalaiselinkeinot.

Metsästys jakalastus 189

Maanviljelys ja karjanhoito • 190

VIII. ASUKKAAT JA VARALLISUUS. VEROT JA RAHATOIMI.

1. Asukkaat.

Säätyjäkö 194

Porvariksiottaminen 195

Asukasluku ₁₉₆

2. Varallisuus 197

3. Verot.

Kruununveroja 198

Sotarasituksia 204

4. ^Kaupungin rahatoimi ₂₀₆

IX HENKINEN ELÄMÄ.

1. Kirkko ₂₁₁

2. Luostari jakoulu ₂₁₆

3. Uskonpuhdistus ja seurakuntaelämä 225

4. Huomatulta raumalaisia ₂₃₂

LOPPULAUSE 240

LIITTEITÄ 243

NOOTTEJA Ä 251

LYHENNYKSIÄ 252

PAINAMATTOMIA _{LÄHTEITÄ 271}

KIRJALLISUUSLUETTELO ₂₇₃

KUVALUETTELO ₂₈₁

PAIKANNIMI- JA HENKILÖLUETTELO 283

KORJAUKSIA.

SUKULUETTELOJA.

ALKULAUSE

Rauman kaupungin historianIV:n osan ollessapainettavana keväällä 1939 Rauman kaupunginhallitus harkitsi tarpeelliseksi kustantaa uusitun esityksen vanhan merikaupungin oloista 1400- ja 1500-luvuilla, sillä tri Volter Högman-Rihtniemen v. 1907 julkaisema akateeminen väitöskirja Rauman kaupungin historia I oli myyty loppuun jo 1920- luvulla, jahistoriantutkimus on viimeksi kuluneina vuosikymmeninä tuo- nut päivänvaloon runsaasti varsinkin paikkakunnan keskiaikaisia oloja valaisevia lisätietoja.

Mahdollisimman

täydellisen selvityksen saamiseksi Rauman kaupun- gin synnyn edellytyksistä allekirjoittanut, jolle tehtävän suoritus uskot- tiin, pyysi prof. Matti S aur am o n kirjoittamaan Rauman seudun geologiasta ja tri Ella

Kivikosken

esittämään seudun esihisto-

rialliset

^löydöt. Lausun heille arvokkaista kirjoituksista ja kaikesta

avusta lämpimät kiitokset.

Maisteri

likka Kr ^{onqvist lupasi} kirjoittaa Rauman kivi- kirkkojen

rakentamisvaiheista,

ja maisteri Esa Kahila suoritti kesällä 1939 Rauman kaupungin myöntämillävaroilla kaivauksia Rauman

luostarin

alueellai, mutta sankarikuolema Uuraassa maalisk. 2 p. 1940

katkaisi

hänen lupaavan

tiedemiesuransa.

Maisteri Kronqvistin sortumi-

nen sydäntautiin syksyllä 1944 teki tyhjäksi kaiken muun ohella rauma- laisten hartaan toiveen saada pätevä kuvaus Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Ristin kirkoista kaupungin

historian uusittuun

^I:een osaan.

Kuten aikaisemminkin olen tätä nidettä valmistellessanikin saanut ystävällistä opastusta Tukholman Sota-arkistossa ^kapteeni H. Kö h-

linilt

^ä ja lausun siitä

kiitokseni.

Samoin maisteri Toini Melan-

derille,

jolta olen saanut 1500- ja 1600-luvun suomalaisten sivistys- sukujen kirjallisia

harrastuksia

^{ja vanhempaa} hengellistä runouttamme

koskevia

^tietoja. Tri ^Keijo Alho Helsingistä jatri Arvo L o p ^m e^r i

VIII

sekä lehtori Viljo Kangaspuro Raumalta ovat tarkastaneet käsi- kirjoitukseni ja antaneet ^arvokkaita neuvoja sen viimeistelemiseksi.

Kiitän

heitä

hartaasti heidän vaivoistaan.

Kun Rauman kaupungin historian uusittu I osa täten ^ilmestyy kir- joittamani sarjanviimeisenä niteenä, ei erinäisiätoistoja ole voitu välttää.

Sotavuodet ^ovat siihen myös painaneet leimansa. Mutta olen kiitollinen siitä, että työ on kuitenkin saatettu päätökseen Rauman kaupunginhalli- tuksen ja historiakomitean suosiollisella avulla.

Helsingissä, lokakuussa 19U5.

Aina Lähteenoj a.

KESKIAIKAISIA MITTOJA JA RAHOJA

Viljan mittana ^käytetty lasti ^{= 12 puntaa; 1} punta ⁼ 8 pan- nia; 1 pänni =73 x^/\ litraa.

Tynnyri tilavuusmittana ⁼ 2 pannia ⁼ _{1,465 hl.;} tynnyriin laskettiin ³² kappaa tai 56 kannua; 1 kappa ⁼ 4,58 lit- raa tai 1,75kannua.

Painomitta 1 kippunta ⁼ 20 leiviskää ^{= 170}kg.; 1 leiviskä^=.

20 naulaa ruokatavarapainoa.

(Ks. Eli F. ^Heckscher, De svenska penning-, vikt- och ^mått- systemen. Historielärarnas förenings publikationer 1 Stockholm 1941, ss. 31—32.)

Lästi ^traania 1. hylkeenrasvaa ⁼ 12 astiaa

„ silakoita=l2 tynnyriä.

„ hamppua =4B kpl.

Dekkeri vuotia ^{= 10kpl.}

Nippu (Bund) turkiksia ^=: 30 kpl.

(Gunnar Mickwitz, Aus Revaler Handelsbiichern, s. 6.) 1 markka ⁼ 8 äyriä; 1 äyri ⁼ 3 äyrityistä; 1 äyrityinen⁼

8 penninkiä.

I. MAAKAMARA.

Kirj. prof. Matti Sauramo.

Karuina jamatalina kohoavat kallioiset luodot merestä Rauman edus- talla; rakenteeltaan samanlaisena jatkuu maakamara myös mantereella kaupungin ympäristöltä sisämaahan päin. Luotojen tilalle siellä vain tulee lukemattomia vähäisiä, muutamia kymmeniä metrejä korkeita metsäisiä tai paljaita kallioita alavampien savikkopeltojen, soiden, ^pikku järvien ja jokilaaksojen välillä. Korkokuva on kaikkialla suurin piirtein katsoen tasaista, vailla kauaksi näkyviä korkeampia kohtia, mutta yksityiskohdis- saan tavattoman rikasta vähäisistä vaihteluista.

Tämä Rauman seudulle luonteenomainen pinnanmuodostus pistää sil- mään ^myös tultaessa kaupunkiin etäämpää mantereen puolelta, Satakun- nan suurilta lakeuksilta Eurajoella, Kiukaisissa ja Eurassa. Vastakohta sikäläisten silmänkantamattomien peltoaukeamien jaRauman ympäristön paljon vähäisempien, hajallisten viljelysten välillä ei voi olla herättämättä kysymystä, mistä johtuvat nuo maisemissa niin ratkaisevasti vaikuttavat erilaiset pinnanmuodot jamaakamaran vaihtelevarakenne, toisaalta karu-

jen kallioitten ylen suuri ^runsaus, toisaalta viljavien savikkojen levin- näisyys.

Syyt selviävät,

kun

lähemmin perehdytään maakamaraan, niinhyvin itse ^lujaan, kovaan kallioperään kuin sitä verhoavaan maapeitteeseen.

Nimenomaan kallioperään tutustuminen luo asiaan paljon valaistusta, sillä se muodostuu lukuisista erilaisista ja erikoisista kivilajeista, joista eräät kuuluvat lisäksi harvinaisuuksiinmaassamme.

Karttaan kuvassa 1 on merkitty neljä toisistaan eniten poikkeavaa kivilajia: hiekkakivi, diabaasi, rapakivi ^{ja peruskal-} -1 io. Kukin niistä ansaitsee seuraavassa ^lyhyen kuvauksensa.

2

Diabaasia.

1.

Hiekkakiveä.

2.

3.

Rapakiveä.

U-

Rapakiven muunnoksia.

Peruskalliota.

5.

Hiekkakivi on nimensä mukaisesti kiveksi kovettunutta hiek- kaa, joka sisältää etupäässä kahta yleistä mineraalia, kvartsia ja maasäl- pää vähäisinä jyväsinä. Nämä ovat alkuperäisesti olleet irtonaista hiek- kaa, jota ^on vesien ja tuulen mukana kulkeutunut vahvoiksi kerroksiksi

lähimain samaan tapaan kuin nykyisin esim. keskisessä Aasiassa. Rakeet ovat ^{sittemmin liittyneet}toisiinsa melko kiinteäksi kiveksi, jossa yhä edel- leen näkee alkuperäisiä piirteitä, m.m. aallonmerkkejä muistona tuulen ja veden väreilystä hiekan pinnalla.

Hiekkakiveä näkee irtopalasina yleisesti koko seudulla. Hiekkakivi- kallioita sensijaan ^on harvassa, sillä ^ne halkeilevat ja hajoavat helposti paasiksi ja palasiksi. Niistä tehtiin aikoinaan myllynkiviä, nimenomaan Säkylässä. Sitä lukuisammissa paikoissa hiekkakivi tulee vastaan kiinto- kalliona kaivojen ja muiden kaivausten pohjalla, m.m. ^{Paneliassa ja Lu-} vialla ja yleensä koko sillä ^alueella, mikä kartalla on merkitty hiekka- kiveksi. Sen pinnanmuodot ovat kaikkialla samanlaisia, nimittäin kiven alkuperäisen vaakasuoran kerrosasennon vuoksi tasaista lakeutta, laajoja viljavia savikkoja tai matalaa järven pohjaa, kehyksenä korkeammat selkämaat jotainkovempaa kivilajia, joka juurikovuutensa vuoksi kohoaa hiekkakivialuetta

korkeammalle.

Kartalle toiseksi merkitty rapak i v i kuuluu niinikään maamme erikoisuuksiin, vaikka sitä tavataan muuallakin kuin Länsi-Suomessa.

Rapakivi on erikoislaatuista graniittia. Se sisältää pääasiassa kvartsia ynnä kali- ja plagioklaasimaasälpää usein hyvin suurina raheina. Väril- tään kivi on enimmäkseen ruskeanpunaista. Erikoisen nimensä, jota käy-

tetään kaikkialla tieteellisessä maailmassa, rapakivi on saanut siitä, että se murenee helposti soraksi eli rapautuu. Joissakin paikoissa tällaista hajonnutta kiveä saattaa tavata pari metriä vahvalti, mutta toiset kohdat säilyvät taas kovina kuin mikä muu graniitti hyvänsä.

Yllä sanottu koskee rapakiven yleisintä laatua. Sen ohella tunnetaan seudulta useampia muunnoksia, jotka on kartalla merkitty hieman tum- memmalla ristikolla. Mainittakoon näistä muunnoksista ensinnäkin Lapin—Euran rajalta Turajärven graniitti, jota on louhittu rakennus- aineeksi m.m. Raumalle. Kaksi muuta

niinikään rakennuskiviksi

louhit- tua muunnosta on Eurajoen suupuolella, nimittäin tummahko Tarkin ^gra-

4

niitti

^javaaleanpunainen Väkkärän graniitti, joka sisältää poikkeukselli- sen runsaasti harvinaista ja jalokivenätunnettua topaasimineraalia.

Rapakivi halkeilee mielellään pystysuoraan suuntaan jyrkiksi kallio- seinämiksi. Sillä on lisäksi toinen hyvin kehittynyt halkeilusuunta vaaka- suoraan suuntaan, mistä kallion pinnat tulevat tasaisiksi. Tästä ^syystä Irjanne ja Eurajoki ovat laajalti melko tasaisia, muistuttaen pinnanmuo- dostukseltaan lähinnä hiekkakivialuetta.

Rapakivi on synnyltään aivan toisenlaista kuin hiekkakivi. Se on nimittäin tulikuumana kivisulana purkaantunut maan syvyyksistä läpi kiinteän

maankuoren

lähelle sen pintaa ja jähmettynytsiinä. Kun katoksi jäänyt ohut

maankuori

^{on myöhemmin} kulunut pois, tuli rapakivi näin näkyviin maanpinnassakin. Nämä tapahtumat kuuluvat niihin ^maapallon historian varhaisiin vaiheisiin, joilta ei ole säilynyt nähtäväksemme mi- tään selväpiirteisiä elollisten olentojen merkkejä.

Kolmas kartalle merkitty kivilaji, diabaasi, on niinikään varsin omalaatuinen ja erikoinen kivi. Se poikkeaa yllä kuvatuista ensinnäkin esiintymiseltään. Kartalta huomaa, miten diabaasi esiintyy maanpinnassa kilometrin tai parin levyisinä ja monin kerroin leveyttään pitempinä, jon- kun verran mutkitelevina kaistoina hiekkakiven ja rapakiven alueella.

Luonnossa ^nuo juotit huomaa helposti, sillä ^ne ovat ympäristöään kor- keampia selkiä, joita^myöten tietkin, alustan epätasaisuudesta huolimatta, on aikoinaan pantu kulkemaan. Tasaisten savikkojen luulisi soveltuvan paljon paremmin tien pohjaksi. Teitä rakennettaessa nuo diabaasiselän- teet olivat kumminkin edullisempia, sillä ne muodostivat luonnollisia sil- toja vetisten ja soisten savikkojen yli.

Diabaasi ^on purkaantunut _syvältä maan sisuksista kuten rapakivi- graniittikin, mutta ei suurena, eheänä kupoolina, vaan pystysuorina ^juo- nina maankuoren halkeamiin, joita on syntynyt sekä hiekkakiveen että rapakiveen, silloin kun nämä joolivat nykyistensä kaltaisia valmiita kiviä.

Diabaasi on siis esiintymisestään päätellen nuorempi kuin sekä hiekka- kivi että rapakivi. Toisissa kohdissa diabaasi muodostaa kumminkin laa- jemman yhtenäisen alueen. Siinä sula kiviaines ^on purkaantunut ylöspäin niinikään jotain halkeamaa ^myöten, mutta levinnyt sitten vaakasuoraan suuntaan ^patjaksi. Todennäköisesti peitteenä on ollut hiekkakivi tai jokin

muu muodostuma, ^joka on myöhemmin kulunut pois ja jättänyt purkau- man siten näkyviin maanpinnassa. Tällaisen diabaasiesiintymän näemme kartalla aivan Rauman kaupungin pohjoispuolella Sorkan luona.

Diabaasi kuuluu siis synnyltään purkaantuneisiin kivilajeihin kuten rapakivikin. Diabaasi muistuttaa rapakiveä erään toisenkin kiville ei val-

lan yleisen ominaisuutensa puolesta. Sekin hajoaa suhteellisen helposti soraksi, mikä rapakivimoron tapaan kelpaa erinomaisen hyvin tien peite- aineeksi. Diabaasisora eroaa vain rapakiven vastaavasta tuotteesta vä- rinsä puolesta, se kun on jokomustaa ^tai tervan väriseen ruskeaan vivah-

tavaa.

Diabaasi sisältää pääasiassa aivan toisia mineraaleja kuin rapakivi.

Tätä nimeä käytetään kivistä, joissa on pääaineksena vaaleahko plagio- klasimaasälpä ohuina levyinä. Kiven pinnassa ne näkyvät kapeina liistak- keina, kun taas ^välipaikat täyttää tumma oliviini ja augiitti, biotiitti sekä

rautamalmimineraali ilmeniitti-magnetiitti. Rautaa sisältyy koko kiveen kaikkiaan 12 prosenttia, mikä on aika suuri määrä, ja liittää kyseisen kiven

basaltteihin.

Suuri ^{rautamäärä}

tekee kivisulan

^helposti juoksevaksi,

ja pidetään senvuoksi ilmeisenä, että Rauman seudunkin diabaasi on

maan sisuksista purkaantuessaan ollut vesimäisen juoksevaa ja saattanut sen vuoksi levitä laajana patjana maankuoren yläosissa. Basaltin ulko- näköä lähentelee Sorkan esiintymässä eräät juonet, joissakivi on niin tii- vistä, ettei paljainsilmin erota siinä lainkaan erillisiä rakeita.

Diabaasikivestä rapautumalla syntynyt maa on kasveille edullista sii- hen sisältyvän runsaamman kalkinpitoisuuden vuoksi. Niinpä Sorkan kal- lioitten lähiympäristö eroaa selvästimuusta alueesta rehevämmän ^{ja laji-} rikkaamman kasvillisuutensa ja kasvistonsa puolesta. Sikäläisissä lehto- maisissa metsissä kasvaa m.m. vaatelias kuusama ja pähkinäpensas.

Viidenneksi on kartalle merkitty erikseen peruskallio. ^Sillä käsitetään

ikivanhan

kallioperustamme kaikkein vanhimpia kiviä, jotka ovat täysin kiteisiä, mutta alkuperältään hyvin erilaisia, pääasiassa gneis- sejä, liuskeita ja leptiittejä, s.o. hienorakeisiakvartsi-maasälpäkiviä, ^jotka ovat syntyneet osaksi tulivuorien laavoina ^jatuffeina, osaksi myös kerros- tumina. Näiden sekaan on useasti purkaantunut runsaasti graniittia, joka on osittain sulattanut itseensä nuo muut ainekset juovaiseksi

seoskiveksi.

6

Nämä ovat maankuoren kaikkein vanhimpia rakenneosia, ja sellaista ^on Suomen kallio hyvin laajalti, m.m. Länsi-Suomessa. Rauman kaupungissa ja lähiympäristössä kallioperä rakentuu juuri tällaisesta seoskivestä.

Vaihtelevan laatunsa vuoksi ^{se on} pinnaltaan kulunut epätasaisemmaksi kuin mikään muu yllämainituista neljän eri ^kivilajin alueista. Näin olemme lopulta löytäneet selityksen myös kaupungin vaihtelevaan korko- kuvaan.

Rauman seudun kallioperä on useitten erilaisten ja erikoisten kivi- lajiensa vuoksi antanut tutkijoille paljon selvittämistä. Sitä ovat ^viime vuosikymmeninä selvitelleet varsinkin professorit Pentti Eskola jaAarne Laitakari sekä ylioppilas Aarno Kahma. Useasti on siellä nähty ^myös ulkomaalaisiageologeja, sillä harvoinpa maassamme ^on järjestettyretkei- lyjä, joita ei olisi ^{ohjattu myös} Länsi-Suomen rannikkoseudulle. Ja vas- taisuudessa voi nimenomaan peruskallio Rauman lähiympäristössä omalta osaltaan vieläkin lisätä mielenkiintoaseutua ^kohtaan.

Nykyinen kallion pinta on syvä leikkaus maan kivikuoressa. Sen päällä on ollut vahvalti samanlaatuista kovaa ^kiveä, mutta rapautuminen jamuut maanpinnalla toimivat erilaiset hävittävättekijät ovat sen hiljal- leen, suunnattomienaikojen kuluessapyyhkäisseetpois. Viimeksi on kallio- perää muovaillut mannerjäätikkö jääkaudella. Tämän päät- tymisestä on kulunut tuskin kymmenisen vuosituhatta, mikä maanpallon historiassa merkitsee vain lyhyttä hetkeä. Jäätikkö tempasi mukaansa kaiken irtaimen rapautumistuotteen jahankasi vielä eheääkiveäkin, muo- vaillen kalliot pyöreiksi ja sileäpintaisiksi. Työn jälki, hienot jäänetene- misliikkeen suuntaiset uurteet näkyvät vielä monin paikoin, parhaiten saariston silokallioissa.

Kulutustyönsä ohella mannerjäätikkö myös teki rakentavaa työtä, kasaten mo re e n i^{s or a} k errost ^{u m a}

a,

joka kovana karina tulee vastaan kaikkialla saven ja hiekan alta, mutta näkyy sitäpaitsi maanpin- nassa useimmiten metsän haltuun jätettynä kivikkoisena soramaana.

Tämän ja muiden maalajien levinnäisyys ilmenee kartasta kuva 2.

Toinen maalaji, puhdas tasarakeinen sora, jota useimmiten käyte- tään maanteiden peiteaineena, on niinikään jääkaudenaikaista. Se syntyi

jäätikön hävitessä suurien sulamisvesimäärienkuljettamasta ja lajittele-

Kuva 2. Rauman seudun maalajipeite.

1. Paljasta kalliota. 2. Moreenia. 3. Soraa jahiekkaa. U- Savea. 5. Tarvetta Geologisen toimikunnan kartan mukaan.

masta aineksesta, mikä kasaantui vuosien kuluessa pitkiksi selänteiksi, suomalaisissa maisemissa tutunomaisiksi har j uik si. Sellaista pitkin kulkee esim. maantie pitkät _matkat Mynämäeltä Laitilaan ja Irjänteeltä Kuivalahdelle. Raumallakin kulkee sellainen kerrostuma Vasaraisista luo-

teeseen ^{päin läpi} kaupungin Nurmesluodolle saakka. Harju ei kummin- kaan kohoa sanottavasti ympäristöään korkeammalle. Sen olemassaolon toteaa etupäässä itse maalajista hiekka- ja sorakuopissa. Ilmeisesti tämä seikka on otettu huomioon aikoinaankaupungille paikkaa valittaessa, sillä tasaisena, kuivana, sorapohjäisenä maana se sopii paremmin kuin kovat kalliot tonttimaaksi. Nimenomaan kirkot hautausmaineen on kaikkialla

8

säännöllisesti pyritty sijoittamaan harjuille, ja näin on asian laita ^myös Raumalla.

Samat jään sulamisvedet, jotka rakensivat mukanaan kuljettamas- taan sorasta ^harjut, kerrostivat ^myös pääosan savista, ^joitaRauman seudulla tapaa hajallaan kallioitten välisissä alavissa laaksoissa, ja kuten aikaisemmin mainittiin, erikoisen laajalti Eurajoen varrella. Saven epä- tasaisen jakaantumisen voidaan katsoa johtuvan

lähinnä

kallioperän eri- laisista pinnanmuodoista, kuten selvinnee seuraavasta.

Savi on alkuperäisesti syntynyt meren ^pohjalle, Rauman seudullayli 100 m. ^syvyiseen veteen. Kuiville se on joutunut sen luonnonilmiön joh- dosta, jotasanotaan maankohoamiseksi ja joka jatkuu yhä edel- leen kautta koko maamme. Kaikkialla näet maan korkeus kasvaa jatku- vasti, vuodesta vuoteen, ja on samaan tapaan kasvanut koko jääkauden- jälkeisen ajan, vaikkakin alussa paljon kiivaammin. Maankohoamisen nykyinen määrä ^on saatu selville uusimalla n.s. tarkkavaakitus, s.o. ^mah- dollisimman tarkka

korkeusmittaus

pitkin maanteitä jarautateitä kautta maan. Ensimmäinen tarkkavaakitus suoritettiin maassamme vuosina 1892—1910. Äskettäin mittaus uusittiin samoja linjoja pitkin, ja silloin todettiin paikkojen korkeuden muuttuneen kuluneina neljänä vuosikym- menenä mittauksen lähtökohtaan nähden. Jo aikaisemmin on maankohoa- misen suuruutta mitattu meren rannikolla, sillä siellähän rantaviiva maan noustessa ja maan kasvaessa meren kustannuksella siirtyy merelle päin.

Pystysuora nousu on Rauman seudulla 60 cm. vuosisadassa. Vaakasuo- rassa suunnassa ranta tämän johdosta työntyy merelle päin, jyrkilläkal- lioilla tietenkin mitättömän vähän, mutta alavilla mailla kymmeniä jopa satoja metrejä. Nämä uudet maatumat liittyvät entiseen kuivaan mante-

reeseen ja otetaan viljelykseen sitä mukaa kuin niissä pohjavesi ^maan jatkuvankohoamisen johdosta on

riittävästi

alentunut. Tällä tavalla on pääosa maamme pinta-alasta, m.m. koko Rauman seutu, noussut ^jääkau- denjälkeisenä aikana meren helmasta. Länsi-Suomessa tapaa vasta ^Urja- lassa ja Tammelassa sellaista

korkeata

maata, joka oli kuivilla heti ^jään

hävitessä.

Kaikki muu on nykyiselle rannikolle saakka vanhaa maatumaa.

Meren

rantaviivan asema ajanlaskumme alussa ja tuhat vuotta myöhem- min ilmenee kartalta kuva 3.

9

Kuva

3.

Rannan siirtyminen Rauman seudulla.

_1.

_Meren

_ja

_{järvien nykyinen laajuus.}

2.

Meren laajuus 1000-luvulla j.Kr.

3.

Meren laajuus ajanlaskumme

alussa. Kuiva maa viimeksi mainittuna ajankohtana. Yli-insinööri Gustafssonin mukaan.

10

Maan verkalleen kohotessa merestä korkeammat kohdat nostavat tie- tenkin ensinnä päätään meren pinnan yläpuolelle kareina ja luotoina.

Tyrsky myllertää niiden ympärillä, pieksää niitä voimakkaasti, pyyhkäis- ten niiden pinnalta pois kaiken irtonaisen maan, soran, hiekan ja saven, mikä niitä on meren pohjalla saattanut peittää. Tämä hävitystyö jatkuu sitä mukaa kuin luoto kasvaa korkeutta. Mutta kun se samalla laajenee ja^saa rinnalleen uusia luotoja, kokonaisen saariston, niin myrskyn hävi- tysvoima tietenkin aikojen kuluessa

heikkenee.

^Entisillä ulkokareilla,

jotka nyt ovat sisäsaaristoa, ^säilyy näin ollen jääkaudensora entistä pa- remmin paikoillaan samoinkuin niiden välisissä notkoissa savikot, joita

meri ei pääse lainkaan hävittämään. Vuosituhansien kuluttua tuo entinen saaristo on kokonaan kuivaa maata; vain paljaatkalliot ja savikot niiden välissä todistavat sen entiseksi maatumaksi. Savikkojen epätasaiseen

jakaantumiseen on siis ^syynä viime kädessä se seikka, miten ne kussakin paikassa ovat säästyneet meren tyrskyjen tuhoavalta vaikutukselta.

Veden vallasta vapautuessaan maatumat tietenkin saavat mantereen kasvipeitteen,

kalliot

havumetsän, kosteampien notkojen joutuessalepikon tai niittymäisen ruohokasvillisuuden, kaislan, ruovikon ja saraheinän hal- tuun. Kosteuden vaikutuksesta tämän kasvillisuuden jätteet eivät täydel- leen lahoa kuten kuivalla maalla, vaan niistä syntyy aikojen kuluessa lie-

jua,mutaa ja turvetta: merenlahti ja järvi kasvaa näin umpeen. Tällä pohjalla kasvillisuus kehittyy edelleen. Paikalla alkaa rehoittaa varsinkin sammalta, ^ja niin entiset merenlahdet ja järvien altaat ovat vuosituhan- sien kuluessa muuttuneet rahkasammalsoiksi, joissa elävän kasvipeitteen alla tulee vastaan aikaisempien vuosisatojen puoliksi lahonneet jätteet rahkana, turpeena ja kannokkoinakin muistona entisistä paikalla kasva- neista vanhoista

metsistä.

Merenrannalla, nuorilla maatumilla, turveker- roksen

vahvuus

on vielä vähäinen. Ne ovat nuoria soita. Sisämaan kor-

keammilla

paikoilla, vanhemmissa soissa, turvetta tapaa useita metrejä vahvalti, mutta niiden alta tulee säännöllisesti vastaan entisen meren muisto: lieju ja savi.

Umpeenkasvaneista merenlahdista ja järvistä tapaa paitsi liejua ja savea ^myös muita sitovia todistuksia entisestä vesipeitteestä. Tarkoitan ruuhia ja katiskoja, joita tunnetaan ^{myös Rauman} ympäristöltä. Nuo

muinaismuistot nykyisin oudossa ympäristössään puhuvat vastaansano- mattomalla tavalla, miten luonnon olot ovat todella muuttuneet ^paljon rinnan inhimillisen historian kanssa. Kivikauden ihmisen muistot sijait- sevat kauempana ja korkeammalla rannikosta. Vasarakirveskulttuurin edustajan muistot taas löytää alavammilta seuduilta lähempää nykyistä merenrantaa, sillä ne seurasivat mukana, kun ranta siirtyi aikaisempaa asemaansa alemmaksi. Varhaishistoriallisetyksipuiset veneet ^jakatiskat tulevat vastaan vieläkin lähempänä nykyistä merenrantaa tai järvien rantoja. Inhimillinen asutus ^jakulttuuri on aina ja erikoisesti juuri enti-

sinä aikoina ollut riippuvainen luonnon oloista. Siksi ^{se myös} kuvastaa luonnossa tapahtuneita suuria muutoksia.

12

11. ESIHISTORIALLINEN AIKA.

Kirj. tri Ella Kivikoski.

Kautta koko ensimmäisen esihistoriallisen ajanjaksomme, kiv i- ka ^u cl en, peitti meri sen seudun, johonvuosituhansia myöhemmin muo-

dostui Rauman kaupunki ^{ja pitäjä.} Vain joitakin yksinäisiä saaria ja luo- toja pisti sen alueella ylös merestä, jokakivikauden alkupuolella, niinkuin kartasta kuva 4 näemme, idässä ulottui aina nykyisille Honkilahden ja Euran kirkonseuduille asti ja kurottui pitkänä kapeana lahtena myöskin Köyliöön. Koko se pitkän pitkä ajanjakso, jonka kivikausi käsittää Länsi-Suomessa n. ^v;n 4000 vaiheilta e.Kr. aina n. v:een 1400 e.Kr.

ei Rauman historiassa niinollen ole muuta ^{kuin tyhjiö. Tänä} ajanjaksona merenranta kuitenkin jatkuvasti vetäytyi alemmaksi, ja sen päättyessä oli pitäjän itäosa jo saaristona ja Nihattulan kulma mantereenkin yhtey- dessä kuten kartasta kuva 12 ilmenee.¹ Maaston muutoksen aiheuttajana oli edellisessä luvussa selostettu maannousuilmiö; maankuori, ^{jonka jää-} kauden jäämassat aikanaan painoivat ^alas, palaa hitaasti entiselle tasol- leen javeden peitossa olleet alueetmuuttuvat kuivaksi maaksi. Maisemat muuttuvat vuosisatojen kuluessa sen kautta kokonaan toisenlaisiksi, ja Maamme-kirjan kuvausta toistaen voimme sanoa, että ”missä ennen oli isojen laivojen kulkuväylä, siinä nyt tuskin ui tavallinen vene. Missävan- hat muistavat soutaneensa nuoruudessaan, siinä ^nyt lapset kävelevät kui- vin jaloin hiekassa. Mihin kalastaja _ennen laski verkkonsa, siitä nyt maa- mies niittää heinää. Lahdet ^kuivuvat, matalikot kasvavat saariksi ja saa- ret kasvavat yhteen mannermaan kanssa.” Maannousu on erivahvui- nen eri seuduilla jakasvaa pohjoiseenpäinrannikkoa kuljettaessa. Turun

Kuva k. ^{Raumajn seutu} kivikaudella. Meren peittämä alue kivikauden päättyessä on ruudutettu; silloinen merenranta on 10 syltä (21,3 m.) nykyistä korkeammalla. Kivi- kauden alkupuolella meri peitti myös pisteillä ^merkityn alueen, ulottuen rantaviivaan,

jonka nykyinen korkeus ^on n. 20 syltä (U2fi m.). ^• Hinnerjoen Lammilan ^ranta- asuinpaikka. J. Ailion mukaan.

seudullase on nykyään n. 50 cm., Rauman ^{n. 60,} Porin n. 70 cm. Pohjan- maalla se ^nousee metriinkin sadassa vuodessa. Aikaisemmin se on ollut nykyistä suurempi.

Asian näin ollen on luonnollista, ettei Rauman pitäjästä tunneta mi- tään kivikauden kiinteitä asutuslöytöjä. Sieltä on kuitenkin saatu talteen

hajalöytönä aivan ^ajanjakson lopulta (ehkä vasta pronssikaudelta) reikä- kirveen

teräkatkelma

^{kuva 5 (Rauman Museo n:o 1569) Rauman maa-} seurakunnan Kollan ^kylän Simulan talon ^{n.s. Rapajärven} kedosta. Mah- dollisesti kivikautinen on vielä ^muuan toinenkin Rauman pitäjästä löy- detty kiviesine; nuotanpaino Sorkan kylän Pramin talon perustuksista.

14

Lähin tunnettu kivikautinen asuin paikka on Hinnerjoen Lammi- lassa (merkitty karttaan kuva 4). Se on merenranta-asuinpaikka

jakuuluu Suomen n.s.kampakeramisen kulttuurin piiriin ^(korkeus meren- pinnan yläpuolella n. 42,5 ^m.). Euran Turajärveltä on niinikään asutus- löytöjä, ja Lapinkin pitäjän alueelta löydettyjen kivikauden esineiden

lukumäärä

^on suurehko.

Seuraava ajanjakso, pronssikausi, merkitsee nykyisen Rau- man pitäjän alueen ensimmäistä varsinaista asutusta. Kartalle kuva 12

Kuva 5. Reikäkirveen teräkatkelma ^{Kallan kylästä} Simulan talonRuka-

järven kedosta (Rauman museo n:o 1569). Valok. Kamsallismuseo.

on merkitty kaksi korkeuskäyrää, jotka suunnilleen osoittavat merenran-

nan asemaa aikakauden alkaessa (ks. noottia ¹⁾ ja päättyessä (8 sylen käyrä ⁼ 17,04 m.). Kartalle on merkitty ryhmä tärkeitä muinaisjään- nöksiä, hautaröykkiöitä, jotka ovat pronssikaudelle ominaisia, ja joiden sijainti, kuten kartasta näkyy, suurin piirtein osuu juuri näiden käyrien väliselle ^alueelle, silloiselle saaristoalueelletai mantereen rannikolle.

Nämä pronssikauden hautaröykkiöt hiidenkiukaat 1. väreet ovat kivistä rakennettuja. Ne ovat kekomaisia, pohja-alaltaan tavallisimmin pyöreitä, kooltaan vaihtelevia (kuvat 6,7, 8). Pohja-alan ympärillä on

Kuva 6. Isonsuon röykkiö jatielatomus. Valok. E. Kivikoski.

usein kivistä ladottu säännöllinenreunakehä, mutta muuten kivet näyttä- vät kasatun ilman määrättyä järjestystä. Ajanjakson alkupuolella vainaja tavallisesti haudattiin polttamatta, usein paasista tehtyyn arkkumaiseen latomukseen (kuvat 9, 10), jonka päälle röykkiö sitten kasattiin. Suurim- missa hiidenkiukaissa saattaa olla useampiakin näitä arkkuja. Pronssi- kauden jälkipuoliskolla vainajat poltettiin, ja roviolla palaneet luut koot- tiin, puhdistettiin ja pantiin kasattavan hautaröykkiön pohjalle. Joskus ne asetettiin siihen kahden laakakiven väliin, toisinaan ne pantiin astiaan, usein paljaaltaan. Haudan paikaksi valittiin yleensä korkea kallio, ja tavallisesti avautuu hiidenkiukaitten luota avara ^ja komea

näköala.

Pronssikauden hautaröykkiöitä tunnetaan Rauman pitäjän alueelta satakunta kappaletta. Perustavat tiedot niistä kokosi maisteri V. Hagman

v.

1891 Muinaistieteellisen toimikunnan apurahalla suorittamallaan mat- kalla. Paitsi röykkiöiden luettelointia ja kuvausta hän tällöin

tutkikin

niistä useita. Seuraava luettelo Rauman pitäjän hiidenkiukaista perustuu

Hogmanin Toimikunnalle antamaan matkakertomukseen,^{2 vain joitakin}

16

Kuva 7. Kallan ^kylän Simulan talon ^röykkiö. Valok. E. Kivikoski.

lisätietojaon myöhemmin saatu. Paikannimiin nähden seurataankuitenkin nykyisiä nimityksiä, mikäli ne on voitu tarkistaa;³ onhan luonnollista, että maanomistusolojen muutoksien vuoksi useat rauniot esim. nykyään ovat toisten talojen maalla kuin viisikymmentä vuotta sitten. Högmanin mukaan käytetään luettelossa vaihdellen nimityksiä väre jaraunio.⁴

Kulamaan ^kylä.

Helklan talon maalla, Pinaronvuorella n. 1 km:n päässä talosta, on kallion korkeimmalla kohdalla väre, jonka yhdellä sivulla näkyy reunakehää. Läpimitta 8,5 m., korkeus n. 1 m.

Kartalla n:o 1.

Saman talon maalla Tarnarovuorella, n. 1,5 km. edellisestä on maakuntarajalla kaksi pientä pyöreätä värettä suunnassa NO—SW. Högman kaivautti molemmat. Koillisesta röykkiöstä saatiin talteenluunmuruja koko pohjan alalta, lounaisessa olivat luunmurut kapeassa syvennyksessä. Kummassakaan röykkiössä ei ollut reunakehää. Kartalla n:o 2.

T

Anttilan kylä.

Köymerin talon ^maalla, talosta n. 6 km. etelään, on Köyhä- järven itäpuolella Vilovuorella neljä värettä suunnassa NW—- SO. Högman tutki näistä kaksi luoteisinta. Suuremmassa oli isoista kivistä ^tehty reunakehä, jonka kivet paikoitellen olivat kaksinkertaisesti päällekkäin, sisempänä oli toinen epämääräi- sempi kehä ja sisimpänä 80 cm:n levyinen, 2,30 m. pitkä lato- mus, jonka pohjakivinä oli laidalleen asetettuja paasia. Läpi- mitta 7 m. Ulkoreunalta kivien välistä löydettiin luunsirpale, mutta muuten kaivaus jäi tuloksettomaksi. Toisessa tutki- tussa ^{röykkiössä} oli niinikäänreunakehä, suuruudeltaan ^1,5 X 2,20 m. Kaakkoisimman röykkiön läpimitta on 8 m., neljäs on hajoitettu. Kartalla n:o 3.

Vermuntilan kylä.

Korkealla Ritakalliolla lähellä Pyhämaan rajaa on neljä röykkiötä, joista kaksi on Perheen tilan maalla, ja

kaksi

n.

50 m. näistä itään. (Tieto prof. A. Hackmanin.) Kartalla n:o 4.

Kuva 8. Hiidenkiuas Susikallion takana Rauman Vetiskosta lounaaseen. Valok. v 1910 asemapäällikkö Emil Edelman. O. v. Zansenin kokoelmassa.

18

Soukaisten kylä.

Ruoholan, ennen Heikintalon maalla, Suurenniemen kal- liolla Pitkäjärven eteläpäässä on puoleksi hävitetty raunio.

Läpimitta 5,30 m. Saman talon maalla, Pitkäjärven kaak- koisrannalla, on korkeilla kallioilla, joitasyvät notkoterottavat

toisistaan, ₁₁ röykkiötä (Högmanin mukaan 8 rauniota, 2 vä-

rettä ja yksi laakea ^latomus). Useimmat ovat pyöreitä, kol- messa on näkyvissä reunakehää. Läpimitta vaihtelee 3—lo met- riin, korkeus ^0,3—1,8 metriin. Kartalla n:o 5.

Heikintalon maalla, n.s. Saluksen maassa Pitkäjärven eteläpäässä on vuorella kaksi rauniota suunnassa S—N. Poh-

joisempi on suorakaiteenmuotoinen, 3 X 6 ^m. suuri jakeskeltä metrin korkuinen. Toinen on pyöreä. Sen läpimitta on 8,5, ^kor- keus 1,5 m. Kartalla n:o 6.

Isontalon^maalla, Varustanvuorella ^(ennen Heikin- jaIson- talon yhteismaata) on kaksi rauniota suunnassa NW—SO.

Kumpikin on pyöreä. Läpimitat 9 ja 10, korkeudet 1,2 ja 1,25 m. Kartalla n:o 7.

Rauman maalaiskunnan ^maalla, ent. Heikin- ja Juhan

(Isontalon) talojen yhteismaalla, Isonsuon kalliolla, muutaman kivenheiton päässä nyk. Niemenmaan talosta (ent. Forsmanin torpasta) koilliseen on suureksi osaksi hävitetty raunio, jossa on paljastunut paasiarkku. Raunion yhteydessä on tielatomus:

kalliopohjalle on tehty kaksi samansuuntaista, ^n. 6 metrin pi- tuista kiviriviä, joiden väli ^on n. metrin levyinen ja siis muo- dostaa eräänlaisen reunustetun tien. Se lähtee röykkiön kaak- koiskulmasta suoraan etelään ^{(kuva 6).} Kivet riveissä ovat

enimmäkseen vain yhdessä kerroksessa, mutta paikoitellen on kaksi jakolmekin päällekkäin. Rivien sisäreunaton tehty aivan tasaisiksi, niin että tie on hyvin säännöllinen. Kartalla n:o 8.

Kuva 9. Paasiarkku Leilsuon tutkitussa röykkiössä. Tuomari A. Sunellin luonnos v. 1891.

Jalmar Soukaisten (ent. Nestorin) talon maalla, Luonnilan perkossa Sydänmetsän rinteessä n. 2 km. kylästä itään ^{on ava-} ralla kalliolla pyöreäraunio, jossa^näyttää olevan kaksi arkkua peräkkäin. Läpimitta 7,7, korkeus 0,8 m. Kartalla ^n:o 9.

Vasaraisten

^kylä.

Laurin ja Uudentalon talojen maalla, Kylmänkorven kal- liollakylästä itäänpäin, on yhteensä 9 rauniota. 5 niistäon pyö- reätä, läpimitoiltaan 3,9, 12, 5,6 ja 4,5 m. Suurimman kor- keus on 2,1 ^{m. Muista} on yksi 2,5 X 4,8, ^toinen (soikea) 5,4 X 4,2, kolmas ^6,7 X 5,7 ja neljäs 3 X ^{3,8 m. Kustaa Kylänpään,} ennen Vahalan, talon maalla samallaKylmänkorven kalliolla^on kolme pientä matalaa rauniota, läpimitoiltaan 4, 5 ja 5,4 m.

Kartalla ^{n;o 10,}

Saman talon maalla on Leilsuon kalliolla^suon eteläreunalla Vähäjärven rannalla pyöreä raunio, läpimitaltaan 8,5, korkeu- deltaan 1,25 m. Kun raunio tutkittiin, tavattiin siinä 65^— 75 ^{cm:n levyinen,} 2 m:n pituinen paasiarkku (kuva ⁹⁾ suun- nassa O—W. Löytöinä saatiin sekä poltettuja että peittämättö- miä luita. Kestilän talon maalla samalla Leilsuon kalliolla muutaman sadan metrin päässä edellisistä ^on kaksi rauniota.

Kumpikin on pyöreä. Tutkittaessa paljastui suuremmassa, jonka läpimitta oli 12,5—13 ja korkeus 1,8—2 m., jäännöksiä paasiarkusta. Pienempi oli ^{6,2 m.} läpimitaltaan. Kummasta- kin saatiin talteen luunmurusia. Kartalla ^n:o 11.

Matin talon maalla (om. Samuel ^Isotalo) on Pitkäjärven itäkolkassa Suurenniemen korvessa vuorenrinteellä kaksi ^rau- niota. Suurempi on pyöreä, läpimitaltaan 8 ja korkeudeltaan 2 m.; pienempi soikea, 6,3 X 3,7 ^{m. suuri ja 80 cm.}

korkea.

Kumpikin on Högmanin tutkima. Löytöjä ei saatu. Kartalla n:o 12.

Hannulan talon maalla, Keinun eli Kuljun kalliolla on kolme rauniota suunnassa ^NO—SW. Koillisin on hävitetty, mutta ^{näyttää se} olleen 3 X 4,3 m., toiset ovat ^{pyöreitä. Viime-} mainitut ovat läpimitaltaan toinen ^14, toinen 5,5 m., jakorkeuk- siltaan 2 ja 1 m. Niiden välillä ^näyttää olleen nyt hävitetty pieni raunio. Kartalla n:o 13.

Heikintalon (Isontalon) maalla äskenmainitulta ^Kuljun kalliolta vähän matkaa pohjoiseen on Isonniitynkalliolla pyöreä poikkileikatun keon muotoinen raunio. Sen läpimitta on 9,5, korkeus ^{1,6 m.} Kartalla ^n:o 14.

Saman talon maalla ^Salijärven kaakkoispuolella on kaksi suurta kokomaista rauniota suunnassa NO^—SW. Koillisemman läpimitta on 9,3 jakorkeus 2 m., toisen vastaavat mitat ovat ¹¹

ja 1,6 m. Kartalla n:o 15.

20

Uudentalon

maalla talorakennuksen vieressä lehdossa aivan Vähäjarven eteläpuolella on vähäinen melkein kokonaan hävi- tetty raunio^. Kartalla n:o 16.

Nihattulan

^kylä.

Nihattulan kartanon maalla Harevuorella Iso-Harejärven rannalla on U rauniota, joista yksi on melkein suorakulmion muotoinen, toiset soikeita. Ensinmainitun suuruus on 2,5 X 4,4 m., toisten 1,2 X 2,6, ^1,3 X ^{2,5 ja 1,7 X} 2,3 m. Viimemai- nituista saatiin kaikista talteen palaneita luunmuruja. Kartalla n:o 17.

Ent. Rauvaisten talon maalla ^(nyk. Lehtolan tilalla), Mano- laisniittyjen sisällä ^on matalalla kalliolla Iso-Kumaraisen jär- ven luoteispuolella pyöreä raunio, jossa on näkyvissä sekä reunakehä että paasiarkku. Röykkiön läpimitta on n. 7,5 m., korkeus metri. Paasiarkun leveys on 60 cm., pituus 1,9 m.

Kartalla n^;o 18.

Yli-Sunin talon maalla Retken vuorella on loivarakenteinen raunio. Läpimitta ^11, korkeus 1,2 m. Kartalla n:o 19.

Vainio-Sunilan talon maalla Kaskisten myllyn kalliolla on raunio, joka suurimmaksi osaksi on hävitetty. Alkuaan lienee

sen läpimitta ollut 8,5—9,5 m. Kartalla ^n;o 20.

Kaskisten talon maalla Riihivainion mäessä on pitkulainen, toisesta päästä pyöreä, toisesta ^suora kivilatomus sekä kaksi 'pyöreätä rauniota. Ensinmainitun latomuksen suurin pituus on 29 m. ja leveys 7,8 m. Pituussuunta on W—O. Suurin korkeus röykkiön keskellä on 1 m. Pyöreistä röykkiöistä on toi- sen läpimitta 9, toisen 11 m. Vastaavat korkeudet ovat 2 ^ja

1,25 m. Kartalla n:o 21.

Saman talon maalla Pruukin vuorella, edellisistä röyk- kiöistä itään, alangontoisella puolella on pieni raunio^, läpimital- taan ^5,5—6 m., korkeudeltaan 50 cm. Kartalla n:o 22.

Koltan kylä.

Kylä-Heinilän talon maalla, jonka nykyään omistaa Rau- man maalaiskunta, Tokkohaassa Tuitinvuorella, Tuitinjärvestä itään, ^{on kaksi} pyöreätä värettä ^{suunnassa O—W,} Läntisessä voi huomata reunakehää. Sen laajuus on ^7,5 m. läpimitaten, korkeus 80 cm. Itäisemmän vastaavat mitat ovat 6,5 m. ja 90 cm. Kartalla n:o 23.

Saman talon maallakylästä itäänKaupin vuorella on kaksi pyöreätä värettä suunnassa NW—SO, maantien eteläpuolella.

Kaakkoisemmassa voi huomata reunakehän. Kumpikin on läpi- mitaltaan 11,5 m., kaakkoisempi 1,75 m., toinen 1,6 m. korkea.

Kartalla n:o 24.

Kuusiston talon maalla Isonvainion mäen kallioilla on kolme rauniota, joistakahdessa näkyy reunakehää. Läpimital- taan ne ovat 6,6, 9,5 ja 7 ^m., korkeudeltaan 1, 1,25 ja 1 m.

Kartalla n:o 25.

Saman talon maalla on Kotohaassa, muutamia satoja met- rejä talosta koilliseen kaksi pyöreätä värettä suunnassa SW—- NO. Molemmat ovat ^Högmanin tutkimat. Koillinen oli läpimi- taltaan ^6,6 m., korkeudeltaan 1,25 m., jälkimmäisen vastaavat luvut ovat ^4,5—5 m. ^{ja50 cm.} Edellisessä oli ^pyöreä reunakehä ja siitä löydettiin palaneita luita. Jälkimmäinen oli löydötön.

Kartalla n:o 26.

Aro-Heinilän talon maalla Pitkä-Aron haassa on maantien varrella n. 2,5 km. päässä kylästä itään kalliokielekkeellä U värettä suunnassa NW—SO. Röykkiöistä on kolme pyöreätä

ja yksi soikea. Edelliset ovat läpimitaltaan 7,5, 8 ja5,5 m., kor- keudeltaan vastaavasti 1,25, 1,4 m. ja 50 cm. Soikea on 5,3 X

2,7 m. kooltaan ja80 ^cm. korkea. Röykkiöistä on yksi pyöreistä ja soikea tutkittu. Edellisestä saatiin luunmuruja. Samalla vuorella muutama sata metriä edellisistä lounaaseen ^on Hon- giston ^(?) kalliolla kolme pyöreätä rauniota. Läpimitat ^10,5, 3

ja 7,5 m. Vastaavat korkeudet ovat 1,6 m., 30 cm. ja 1,2 m.

Kartalla n:o 27.

Kollan talon maalla Ruuhenmaa-nimisellä kallioryhmällä on osaksi hävitetty pyöreä raunio, jonka läpimitta lienee ollut n. 9 m. Kartalla n:o 28.

Saman talon maalla Kaskisten luhdasta itään, alangon toi- sella puolella ^on vuorenrinteessä soikeahko raunio, ^5,8 X ^4,8 m:n kokoinen. Korkeus ^{on 1} m. Reunakehää näkyvissä. Kar- talla n:o 29.

Simulan talon maalla Rapajärven haassa, samannimisen järven pohjoisrannallaon matala raunio. Koko 5,4 X 7 ^m.,kor- keus 65 cm. Edellisestä pohjoiseen kallioilla on neljä ^pyö- reätä rauniota. Näistä ^on kaksi aivan pientä, vain 1,5 m. läpi-

mitaten. Suurempien läpimitta on 10 ja 8,5—9 m., korkeus 2 ja 1,3 m. Kartalla n:o 30. Yksi kuvattuna ^{(kuva 7).}

Tarvolan kylä.

Mattilan talon Listoniityn pohjoispuolella Haapkorvessa

on kallionrinteelläpyöreä raunio. Hiukan reunakehää on näky- vissä. Läpimitta 6 m., korkeus 80 cm. Kartalla n:o 31.

Uotilan kylä.

Vilkkilän talon maalla Vahteriston torpan luona Uotilasta Kollaan vievän maantien varrella on kalliokunnaalla soikeahko

väre. Suuruus 4,7 X 3,7 ^{m., korkeus 60 cm. Kartalla n;o 32.}

22

Kuva 10. Paasiarkku Euran Kah alankuIman Lähteenmäen talon röykkiössä.

Valok. A. M. Tallgren.

Saman talon maalla Uudessahaassa ^on kahden puolen maantietä yhteensä 3 värettä, joista kaksi ^on pyöreätä, kolmas pyöreänsoikea. Ensinmainitut ovat läpimitaltaan n. 4 m., kor- keudeltaan 50 cm. Kolmas on 6 X 7 m., korkeudeltaan 90 cm.

Kartalla n:o 33.

Muutama sata syltä kylästä kaakkoon, Isovuorella, on kaksi värettä, toinen pyöreä, läpimitaltaan 7 m. ja korkeudeltaan 80 cm. Toisesta ^puuttuu tietoja. Kartalla n:o 34.

Sorkan kylä.

Kylänpään talon ^maalla, Hiittenvare-nimisessä mäessä on mäen korkeimmalla kohdalla suuri pyöreä raunio. Mitat [A.

Europaeuksen (Äyräpään) mukaan 1911] 9 ^{(S —N)}

x

^9,5

(O—W) m. Korkeus 1,5 m. ^{Etäisyys merestä} 4 km. Kartalla n :o 35.

N.

1/2

^{km. Sorkan} kylästä etelään, Taka-Alhon torpan vie- ressä kalliolla on raunionjäännös. Kartalla n:o 36.

Äyhön kylä.

Matolahden

lähteellä lienee hautaraunio.

Lähemmät

tiedot puuttuvat.

Rauman kylä.

Kaupungin äärellä, Vetiskosta lounaaseen Susikallion ta- kana on hiidenkiukaan jäännös (kuva 8). (Tieto jakuva O.

v.

Zansenin kokoelmasta.)

Kuten luettelosta ^selviää, vaihtelee hiidenkiukaitten läpimitta Rau- man pitäjän alueella 3—14 ^metriin, korkeus —2 metriin. Poikkeuksen tekevät Kollan kylän Simulan talon kaksi pienintä röykkiötä, joiden läpi- mitta on vain m. Varsinaisiin hiidenkiukaisiin niitä ei voikaan lukea.

Suurin osa röykkiöistä on pyöreitä, mutta sekä soikeita että miltei suora- kulmaisiakin on. Erityisesti kiinnitettäköön huo-

miota Nihattulan Kaskisten Riihivainion pitkulai- seen ^{röykkiöön, joka jo} mittasuhteiltaankin 7,8 X ^{29 m. on} harvinaisuus. Niinikään kan- nattaa kiinnittää huomiota Soukaisten Isonsuon

kalliolla olevan röykkiön tielatomukseen ^{(kuva 6).}

Kaikki Raumalla suoritetutröykkiökaivaukset ovat jääneet löydöttömiksi, ja ajoittavien esinei- den puutteessa ei röykkiöidenkään ikää voi tar- kemmin määrätä. Ainoa pitäjän alueella tehty pronssikauden löytö on hajalöytö. Se on korvalli-

nen pronssinen n.s. onsikirves, kuva 11 (K.M.

5235). Esineen löysi maanmittari O. A. Autonen

v.

1908 ollessaan virantoimituksessa Vermunti- lan kylän metsämailla. Löytöpaikka on Takavilo-

Kuva 11. Vermuntilan pronssikirves (K.M. 5235).

nimisessä metsässä Tiirikan Köykän talojen rajalla, lähellä Pyhämaan rajaa. Kirves on pronssikauden lopulta, verrattain yksinkertainen ja vaa- timaton kappale, mutta kun muistaa, että koko maan pronssikautiset esine- löydötkaikkiaan nousevat vain ^n. sataan, ymmärtää esineen harvinaisuus- arvon.

Hautarauniot eivät anna tietojaRauman alueen samanaikaisistakylä- paikoista, ja näitä ei toistaiseksi ^tunneta, mutta ^hautojen perusteella saat- taa kuitenkin määritellä asutuksen summittaisen levinneisyyden. Kysy- myksessä on, kuten kartasta kuva 12 vakuuttavasti ^ilmenee, merenranta-

ja saaristoasutus. Runsain se on ^pitäjän kaakkois- ja itäosissa, jossa se

Kuva 12. Rauman seutu pronssikaudella. Meren ja järvien nykyinen laajuus merkitty mustalla. Pronssikauden päättyessä meri peitti pilkutetun alueen (8 sylen korkeuskäyrään asti) ja ajanjaksonalussa lisäksi viivoitetun (i 2^sylenkorkeuskäyrään asti). Ympyrät ⁼ hiidenkiuasryhmiä

keskittyy nykyisten laajojen laaksomuodostelmien varsille. Unajan, Sou- kaisten ja Vasaraisten kylien kautta kulkevan laakson, silloisten salmien

ja lahtien varsilla, samoinkuin nykyisten Voiluodon jaKulamaan kylien kautta itään kurkottaneiden vesien rannoilla on varmasti ollut kiinteää asutusta. Niinikään on sitä ilmeisesti ollut Uotilan ^kylän kohdalla lahden pohjukassa, mahdollisesti myöskin Sorkan lahden seuduilla.

Hiidenkiukaitten asema on kaikkialla maassamme yhdenlainen: nii- den leviämisalue käsittää rannikko- ja saaristoseudun verrattain kapeana kaistaleena alkaen Säkkijärveltä Viipurin seuduilla aina Kokkolaan asti.

Sisämaasta ne puuttuvat. Kysymyksessäolevalla kantamuodolla ei ole esi- asteita maamme kivikauden kulttuurissa, se ^on kokonaan uusi, ja yleisenä käsityksenä on, että sen käyttäjinä meillä oli maahanmuuttaneita uusia asukkaita, siirtolaisia, lähinnä skandinaaveja, jotka asettuivat saaristoon ja rannikoille harjoittaen kalastusta, merenkulkua ja kauppaa, ehkäpä myöskin sisämaan väestön verottamista. Rauman pitäjän alueella he var- masti olivat uusia tulokkaita, pitäjän ensimmäiset vakinai- set a su k^1; a at, mutta ^sisempänä maassa asuva kivikauden väestö jou- tui

kosketuksiin

heidän kanssaan jaehkä lainasi heiltä hautamuodon niin- kuin se heidän kauttaan epäilemättä tutustui uuteen metalliin, ^pronssiin.

Rauma liittyy välittömästi alisen Satakunnan rikkaaseen pronssikau- teen kulttuurikeskukseen, jonka alueelta tunnetaan lähes 350 hiiden- kiuasta, ^ja joka etelässä liittyy pohjoisen Varsinais-Suomen hiidenkiuas-

alueeseen.

Naapuripitäjien alueeltaon väreitä Pyhämaasta kolmattakym- mentä, Lapista puolisensataa, Eurajoelta lähes 20. Hinnerjoelta, Honki- lahdeßa ja Köyliöstä ne puuttuvat tykkänään.

Vuosisadat ennen Kr. syntymää, n.s. esi roomalainen rauta- kausi, on Suomen esihistoriassa vähiten tunnettu ajanjakso. Satakun-

nasta on tältä ajalta vain yksi löytö, kolme pronssista kaularengasta Kiu- kaisten Paneliasta, ja lukuunottamatta muutamia itäisiä pronssiesineitä

(ks. alempana) se ^on ainoa tämän ajanjakson löytö koko maastammekin.

Yleisen käsityksen mukaan on pronssi- ja rautakauden taitteessa tapah tunut, geologisesti todettu ilmaston huonontuminen aiheuttanut väes- tön osittaisen siirtymisen edullisemmille seuduille ja maan autioitu-

misen.

Tätä otaksumaa tukevat paitsi löytötyhjyys toisetkin tosiasiat.

27 Kun Länsi-Suomen varsinainen rautakautinen talonpoikaisasutus nimit- täin Kr. ^synt. jälkeisinä ensimmäisinä vuosisatoina alkaa, edustaa se aivan uutta kulttuuria, ^jolla ei ^näytä olevan yhteyttä maamme varhaisem- paan esihistorialliseen kehitykseen, ja tuntuu siltä kuin olisi kysymyk- sessä uusi kansakin. Lisäksi ^on huomattava, että suurin ^osa pronssikau- della asutusta saaristo- ja rannikkoalueesta jäi autioksi aina keskiaikaan asti ja myöhempäänkin, ainakaan ei sille sijoittunutkiinteää asutusta.

Toisaalta on kuitenkin syytä korostaa sitä tosiasiaa, että pronssikautisen kulttuurin alueella ^on sellaisiakin hautaröykkiöitä, jotka sijaitsevat niin matalalla merenpinnan yläpuolella, että ne eivät saata olla rakennettuja ennen pronssikauden päättymistä, paikka ei sen kestäessä ole ollut kuivana ^maana. Rautakauden varsinaisiin röykkiöihin niitä taas ei voi yhdistää niiden näistä eroavan rakenteen ja sijainnin vuoksi. Kenties täl-

laisten matalalla sijaitsevien röykkiöiden avulla vastaisuudessa voidaan osoittaa, ettei puheenaoleva esiroomalainen rautakausi maassamme sitten- kään ole aivan niin ^{köyhä kuin} on otaksuttu, ja kenties voidaan niiden avulla osoittaa kehityksen jatkuvaisuutta. Mitä sisämaahan^tulee, osoit- tavat eräät muodoltaan itäiset ^myöhäisen pronssikauden löydöt, jotka on ajoitettava aikaan 400—200 e.Kr., että ^maa ei ole esiroomalaisella ajällä- kään kokonaan autioitunut. Nähtävästi ovat lappalaiset olleet sisämaan kulttuurin kannattajia tähän aikaan, ja senjälkeen kun Länsi-Suomen pronssikauteen skandinaavinen asutus on vetäytynyt pois, ovat he, kuten eräät löydöt osoittavat, löytäneet tiensä senkin ^alueelle, Länsi-Suomen rannikoille.

Näyttää siltä kuin kuuluisi Rauman pitäjäkin vakinaista

rautakau-

tista väestöä vaille jääneisiin seutuihin, ja mitään jatkuvaa yhteyttä sen pronssikautisen ja nykyisen asutuksen välillä ei saata osoittaa. Yhtään varmaa rautakauden (Kr. synt. n. 1100) löytöä ei pitäjästä tunneta.

Högmanin

Reksaaressa

^{tutkima röykkiö, n.s. Kartun kiuas, on tosin} niin matalalla—V. A. Mailan⁵ mukaan ainoastaan 9,44 m. ^y.m.p. että se aikaisintaan saattaa olla rakennettu Kr. ^{synt. jälkeisen}vuosituhannen keskivaiheilla, mutta toiselta puolen se. saattaa olla paljon myöhäisempi-

kin. Högmanin löydöt raudanpalaset, naula ja sieran pala eivät anna mahdollisuutta tarkempaan ajanmääräykseen, eikä luupaloja, joita

röykkiössä niinikään oli, otettu talteen, joten ei voi päätellä olivatko ne ehkä ihmisen luita jaoliko siis todella kysymyksessä hauta. Vielä ma- talammalla ovat ^Högmanin mainitsemat muutamat ^(2—5) epämääräiset röykkiöt Taipalmaan yksinäistilalla, Kailan mukaan ne sijaitsevatvain

6—B m. ^y.m.p. Viimemainittuja ei ole

tutkittu.

Lueteltakoon tässä yhteydessä muutkin Rauman pitäjän muinais- jäännökset, jotka ovat ajaltaan epämääräisiä. Nurmen talon maalta mai- nitsee Högman muutamia kivillä peitettyjä pyöreänsoikeita kumpuja,

joissa kivipanos on painunut melkein maanpinnan tasalle, sekä näiden lähellä maan tasalle vajonneen kiviaitalatomuksen ^ynnä kuoppia jamaa- kumpuja. Tutkimatta ei näiden ajasta saata sanoa mitään varmaa, kuvauksesta päätellen on kuitenkin luultavinta, _että ne palautuvat vasta historialliseen aikaan. Nihattulan kylässä silloisen Luvenin torpan luona ”Lonnassa” Högman niinikään on nähnyt kiviaitalatomusta 40 m ^;n pituudelta. Sen toinen pää oli ^pyöreä.

Vielä on mainittava kivivallirakennelma Tarvolan ja Nihattulan väli- sen tien varrella,

Kertunmäessä.

^{Se on} epäsäännöllisen viisikulmion muo-

toinen, pisin seinämä 35 m. Valli on leveimmältä kohdaltaan 2—2,5 m,

korkeimmalta

^{90 cm. Högmanin} paikalla suorittama

vallien

sisäpuolisen alueen kaivaus jäituloksettomaksi: kaikkialla tuli vastaan vain koskema- tonta ^{maata, ja} mitään aikaa määrääviä löytöjä ei tehty. Kysymyksessä saattaisi olla muinaislinna, mutta sekä asema että maasto tekevät sen epätodennäköiseksi. Luultavimmin varustus on vasta historialliselta

ajalta.

Niin on varmasti laita myöskin Reksaaren kivivallirakennuksen, jonka ympäröimää aluetta on nimitetty Kirkonmaaksi, ja joka nähtävästi on ollut vanha

kristillinen

kalmisto ja ehkä kirkko.

Ylläluetellut ajaltaan epämääräiset muinaisjäännökset eivät muuta käsitystämme Rauman pitäjän oloista rautakaudella: ^se oli vailla kiinteää asutusta. Sama pitää suurin piirtein paikkansa koko Vakka-Suomen ^ja

Kokemäenioenlaakson

välisen rannikkoalueen suhteen. Lukuunottamatta Euran ja Köyliön tavattoman rikkaita

rautakauden

^{löytöjä, on koko ali-} sesta Satakunnasta Kokemäenjoenlaaksoon asti vain yksi tämän ^ajan

29 muinaisjäännös, Lapin pitäjästä. Se on vanhemman

rautakauden hauta-

röykkiö Vahalan talon alueelta, raunioryhmässä, jonka eräästä toisesta röykkiöstä on löydetty pronssikauden esineitä. Aivan mahdotonta ei ole, että se merkitsisi vakinaista rautakautista asutusta seudulla, mutta var- muudella sitä yhden ainoan löydön nojalla tuskin voi päättää, ja vasta keskiajalla tiedämme Lapin pitäjän varmasti saaneen nykyisen suomalai- sen asutuksensa. Sama pitää paikkansa Rauman nykyiseen pitäjään näh-

den.

Tämä ei merkitse sitä, etteikö seuduilla jo aikaisemminkin olisi liik- kunut erämiehiä, vuosittain säännöllisesti saapuvia kalastajia jametsäs- täjiä lähiseutujen asutuskeskuksista, joiden nautintamaana se oli, vaan että varsinainen maanviljelijä- ja kyläasutus puuttui, ja metsät olivat rai- vaamatta. Lähinnä lienee alue kuulunut Vakka-Suomen asutuskeskuksen

intressipiiriin. Vielä uuden ^ajan alussa luettiin nimittäin Lapin ^pitäjä ja siihen ”Alama bool”in verokuntana kuuluvat Rauman nykyiset kylät hallinnollisesti Varsinais-Suomeen, Vehmaan kihlakuntaan, seikka, jolla saattaa olla merkitystä, kun yritetään ratkaista miltä suunnalta Rauman seutu on ^nykyisen asutuksensa saanut.