Rauman seudun historia I

Rauman seudun historia I

Kalevi Virkkala Pentti Papunen

2. OSA

3. TALONPOIKIEN OLOT SUURVALTAKAUDELLA

Väestökehitys

Vaikka

^seudun

asukasluku

ja

kaikki

siinä

tapahtuneet muutokset,

ⁿⁱⁱⁿ myös väestön ikärakenne, sosiaalinen ja

ammatillinen

jakautuminen ynnä monet muut

niihin

verrattavat

seikat

ovat

historiallisen kehityksen

^oikean ymmärtämisen ^kan-

nalta mitä merkityksellisimpiä,

joudutaan

1700-luvun puoliväliä edeltänyttä

^aikaa

tutkittaessa

tyytymään tässä

suhteessa pakosta

varsin hatariin

tietoihin.

Vanhimmat

väkilukuja sisältävät

lähteet ovat

1500-luvun puolivälissä laaditut luettelot

kirkol- lisen

nokkaveron

maksajista. Seurakunnallisesti Eurajokeen

kuuluvina

suorittivat Rauman

seudulla joinakin

^vuosina

nokkaveroa erotuksetta

^kaikki

kastetut

^henkilöt, niin vanhat kuin

nuoretkin,

joita

ruotsalaisen

oikeuden taloissa oli

palkollisia lukuunottamatta.

¹)

Luettelot

^ovat siksi

paljoa täydellisemmät, kuin

muualla maa-

kunnassa,

missä

alaikäisiltä, vävyiltä

ja miniöiltä ei voiveroa

kannettu.

²) Vuonna

1552 kirjoitettiin nokkaluetteloon Lapin

ja Rauman maaseurakunnan alueelta

17 kylästä yhteensä 364 henkeä.

Eniten

väkeä, yhdeksän

verovelvollista, oh Kau- kolan suurimmassa

talossa,

^jota omisti Simo

Olavinpoika.

^{Samassa kylässä sijaitsi} myös

luettelon vähäväkisin talo;

Matti Pusa

maksoi

^näet nokkavoita vain kahdelta

hengeltä.

³)

Keskimäärin

oli tämän veron maksajia taloa kohti

5,2.

^{Tähän pitäisi} saada

lisätyksi palkollisten

ja

mikäli

mahdollista myös muun

luetteloista

puuttuvan asujamiston määrä.

Kelpuutettakoon siihen

parempien puutteessa

25

vuotta nuo- remmat tiedot. Niiden mukaan oh Lapin

hallintopitäjässä

^renkejä

33,

talvehtijoita,

joiden oh tapana ^oleskella osan vuotta Ruotsissa 3, loismiehiä ja -naisia 20

sekä kolme kauppiasta.

⁴) P. Renvall on arvioinut

naispalkollisten

määrän 1 Wkertai-

a₎ »Sä wttgörs ärlighn aff Suensk Kätten wtoff huar personn ^som bondenn ^{ij synn} gord haffuer, wari sig wng ellr gamal, först thz döptt är (wndantagand leghe folk) ^...»

VA 1951: 42v.

2 ) P. Renvall: Valtiolliset vaiheet., Varsmais-Suomen historia V: 1 s. 98—99.

s) VA 1951: 46v—48v.

4 ) P. Renvall: emt. taulukko s. 102

seksi renkien lukuun verrattuna. Tämän täytynee olla Lappiin nähden varovainen arvio, sillä esim.v.

1614

^oli naispalkollisten enemmyys pitäjässä noin 2-kertainen.⁵₎ Otettakoon heidän luvukseen kuitenkin vain

50.

Loisväen

lapsia ^voidaan

^arvioida

olleen 25.

⁶) Nyt

voidaan laskea,

^että hallintopitäjässä asui

nokkaveroluettelossa

ilmoitettujen lisäksi

0,55

henkeä taloa kohti ja kaikkiaan siis 5,75 henkeä

keski-

määrin kullakin tilalla. Siten saadaan Lapin

hallintopitäjän

väkiluvuksi 1500-luvun puolivälin tienoilla noin

1400

henkeä. Lukua on

pidettävä vähimmäismääränä varsinkin

^sen

vuoksi,

että aivan

veronmaksukyvyttömiksi

^katsottuja

henkilöitä

ei asiakirjallisen

lähtökohdan

puuttuessa ^{ole voitu}

laskelmaan

^lisätä.

Kuolleisuus

saattoi suurina tautivuosina kohota niin

moninkertaiseksi,

^että

vaiku-

tukset tuntuivat vielä

vuosikymmeniä myöhemmin.

Rauman historiassakerrotaan,

että kaupungissa

menehtyi

^v.

1537

ruttoon

parisataa

^{henkeä, jasama} vitsaus uusiin- tui vuonna

1572.

⁷) Suuren tartuntavaaran

vuoksi välttivät

ihmiset kaikkea kanssa- käymistä, ja ruttoon kuolleiden ruumiit jäivät ^tästä syystä joskus pitkiksi ajoiksi

hautaamatta. Surmavuonna

1565

otti kolme

kalantilaista työkseen

^{haudataruttoon}

kuolleita kulkien

kylästä kylään.

^Kaikkien paetessa henkensä edestä

yltyivät

^hautaa- jat

juopottelemaan

^jaraivosivat tyhjilleen jätetyissä taloissa kuin

mielipuolet

^aiheut- taen

tulipaloja,

joista he

säännöllisten

olojen

palattua

joutuivat ^kuitenkin käräjillä vastaamaan.⁸⁾

Pelätty spitaali

^{ei onneksi} esiintynyt

epidemian

luontoisena. Vuonna

1614

todet- tiin Korven

kylässä yksi

tapaus, v.

1633

Vaimalassa, v.

1667

Kuolimaalla

Rekolan

talossa javuonna 1681 Mäentakana.⁹) Sairaat

pyrittiin vanhimpina

^aikoina saamaan Turun

hospitaaliin,

jonne Pohja-Suomenkin vouti toimitti

1500-luvulla

verovaroja hoitomaksuiksi.¹⁰₎ Sittemmin heidät toimitettiin Nauvon saaristossa sijaitsevaan Seilin

hospitaaliin,

joka otti

spitaalisia

^vastaan jo 1600-luvun

alkupuolella. Alallaan

etevä Turun akatemian

professori ^Elias

Tillandz tutki useita

Raumankin lähiseutu-

jen

asukkaista

jaantoi^mm.vuonna

1683 määräyksen,

^että

spitaalinen

^Maisa

Jaakon-

tytär

Hankkilasta tuli

^toimittaa pitäjän

kustannuksella asianmukaista

^{hoitoa saa-}

maan. Pari

sairaudesta epäiltyä kuolimaalaista professori

^{sen sijaan totesi}

terveeksi.

¹¹⁾

s) P. Renvall: emt. s. 103 ja VA 483 Bb: 69—71v.

6 ) Yksinäiset loiset rinnastettu perheeseen, jota kohti 1,55 lasta ^(vrt. Renvall: ^emt. s. 103) 16 X 1.55 ^{= 25. Kauppiaita} ja talvehtijoita ei ole otettu tässä mukaan laskelmaan.

i) A. Lähteenoja: Rauman kaupungin historia I s. 236.

8) VA 1056: 2v—3.

S) VA 483 Bb: 69v; VA 1908: 170; VA 7304: 595v; VA ^mm 12: 30v 10) VA ^1503; 99.

n) VA ^mm 13: 281; VA ^{mm 12:15,}

P. Renvall on Varsinais-Suomen historiassa osoittanut, miten maakunnan väes- tönkasvu

pysähtyi

vuoden 1570 tienoilla, ja miten kehitys tämän jälkeen sai

25-

vuotisen Venäjän-sodan vuoksi voimakkaasti alenevan ^suunnan. Kolmessa vuosi- kymmenessä menetti Varsinais-Suomi noin 20 ^% väestöstään.¹²) Autiotilojen määrä

lisääntyi tänä aikana nopeasti saavuttaen Lapin

hallintopitäjässä

^v. 1603 ensimmäi- sen

huippuluvun

^{111 3}

A

manttaalia eli

hieman yli puolet

^{saman alueen}

veroyksi-

köistä.¹³) Kuten

jäljempänä

^esitetään, eli suuri ^osa autiotalojen

köyhtyneistä

asuk- kaista edelleen

paikkakunnalla,

mutta heidän

lukumääräänsä

ei luetteloista saada.

Suuren ja ylimääräisen, ^v.

1614

ensi kertaa kannetun, toisten

Elfsborgin

lunnaiden nimellä tunnetun ^sotaveron maksajia saatiin Rauman

seudulta

kokoon ainoastaan

155:sta miten kuten asutusta talosta seuraavassa taulukossa näkyvät määrät:¹⁴⁾

Elfsborgin lunnaiden maksajia v. 1614 Rauman ^maaseura- T ^. Hinner- .

, Lapissa • ~ Yhteensä

kunnassa joella

Talollisia emäntineen 142 118 36 296

7 3 10

8 10 3 21

7 10 3 20

13 18 6 37

32 22 13 67

209 ¹⁸¹ 61 451

leskiä, maksukykyisiäautioiden asukkaita ym

talollisten aikuisia ^{poikia ja} vävyjä

talollisten aikuisia tyttäriä ja miniöitä

renkejä piikoja

Yhteensä

Kun

henkikirjoja

^12—60

ikävuosien

välillä olevista alettiin vuodesta

1634 lähtien

säännöllisestipitää, oh väkiluku puheenaolevien kolmen

seurakunnan

alueella vielä paljon alhaisempi kuin v. 1614, nimittäin

371 rekisteröityä

^{henkilöä.15}) Parempien vuosien tullen voitiin

henkikirjaan

piankin merkitä

maksukykyistä

väkeä huomatta- vasti enemmän vuonna 1639 esim. on

hallintopitäjän henkilucttelossa 564

^asu- kasta ¹⁽ⁱ) mistä seuraa, että vain

korkeimpia väkilukuja

osoittavia vuosia voidaan pitää edes jossain määrin

kelvollisina väkilukuarvion

perustaksi. Varattomia voitiin

12) P. Renvall: emt. 104—106.

13) VA 1636: 16v.

il) VA 483 Bb: 69—71v.

li) VA 1918: 141—161.

i«) VA 7195: 40v—44v.

nimittäin jättää

harkinnan

^mukaan pois

henkiluetteloista

suurin joukoin ja siten vapauttaa

heidät

henkiverosta. Muutamin

pistokokein

^{saattaa todeta, että} Lapin henkikirjaväestön määrä vaihteli

1650-

ja 1660-luvuilla

suunnilleen

^400:n ja 600:n rajoissa.^l7) Vuonna

1670

näyttää asukasluku olleen voimakkaasti kasvamassa. Hen- kirahoja maksoi näet silloin Lapin hallintopitäjässä

604

asukasta.¹⁸) Kun tästä summasta

vähennetään

kirkollisesti

Eurajokeen

^kuulunut väestö, jää maaseurakun-

nan,

Lapin ja Hinncrjoen osalle

507

henkeä.

Vuosisadan

alkuun verrattuna oh väki- luku nyt siis lopultakin

jonkin

verran

korkeampi

(vrt. ^taulukkoon v. 1614). Eniten

yli

3-kertaiseksi

oh

lisääntynyt

talollisten omien,

täysikasvuisten perheenjäsen-

ten joukko, mutta isäntäväen määrä oh sen sijaan laskenut, sillä autioituminen ja suurtilojen muodostaminen alensi talouksien lukua. Palkollisten määrä oh vähen- tynyt varsinkin renkien osalta, mihin olivat vaikuttaneet monet sotaväen otot

yhdessä sen seikan kanssa, että vieraan työvoiman tarve oh pienempi

talonpojan

kotonaolevien varttuneiden lasten luvun lisäännyttyä. Vielä

voidaan

panna mer-

kille, että maaseudulle oh syntymässä tilaton väestö, jonka määrä seuraavina vuosi- kymmeninä voimakkaasti kasvoi.

Viitattakoon edellä

lausuttujen

toteamusten tueksi vielä seuraaviin henkikirjasta laskettuihin numeroihin.¹⁹) Rauman

maaseurakunnassa.

^{Lapissa ja}

Hinnerjoella

merkittiin luetteloon vuonna

1670

isäntiä ja^emäntiä

yhteensä

^{213, näiden}

poikia

^ja vävyjä 69, tyttäriä jaminiöitä 78, renkejä 24,

piikoja

62, loisväkeä 23 henkeä, ratsu-

miehiä, sotamiehiä ja

laivamiehiä yht.

20 sekä heidän naispuolisia perheenjäseniään 14 henkeä. Lapin papit on erotettava omaksi säätyläisryhmäkseen, mikä

perheen-

jäsenetmukaan lukien käsitti neljä henkeä.

Kahdeksan

vuosikymmentä myöhemmin

oh ^väestön ikärakenne Rauman ^seu- dullasellainen, että alle

15-vuotiaita

lapsia ja

vh

60-vuotiaita vanhuksia oli

yhteensä

43 % koko väkiluvusta.²⁰) Otaksuen, että

ikäsuhteet

olivat suunnilleen samat jo 1600-luvullakin ja ottamalla lisäksi huomioon, että

muistakin

svistä kuin iän takia jätettiin henkikirjoista pois runsaasti väkeä, voidaan huoletta sanoa todellisen väki- luvun olleen

vähintään 2-kertainen

henkikirjoitettujen määrään verrattuna. Lapin

hallintopitäjässä

^{asui siis v.}

1670

ainakin 1200 henkeä, mistä kenties voidaan pää- tellä, ettei väkiluku ollut vielä tällöin saavuttanut tai ei

ainakaan ylittänyt

sata vuotta aikaisemmin, ennen pitkällisiä suurvaltasotia vallinnutta tasoa.

17) VA 7241: 213—216; VA 7257: 586; VA 7279: 188—189v; VA ^{7314: 133.}

18) VA 7314: ^133.

if>) VA 7314: 130—132v.

20) VA Böckerin kokoelmat III: 323—324, 327.

Suotuisampi

väestökehitys keskeytyi

taas vuonna 1675, jolloinRauman

kaupunki-

ja maaseurakunnassa oli

säilyneiden

kirkontilien mukaan ennätyksellisen korkea kuolleisuus:

58 henkilöä.

²¹) Kulkutaudit

tekivät erityisesti

^tuhoa

katovuosina,

^kun ravitsemustilanne ja

vastustuskyky

olivat huonot. Edellä joviitattiinkin

siihen,

^ettei mainitun vuoden keväällä ollut siemenviljaa

lappilaisille annettavaksi

edes Turun akatemian varastoissa. Pahimmat

hallayöt 14—16 elokuuta 1674

veivät kevätviljat Rauman seudulta, mutta

myöskin

rukiista tuli kato,

koskapa

eräiden täytyi sieme-

nen puutteessa jättää

syyskylvö ^tekemättä.

²²⁾

Vaikka kaikki vainajat eivät varmaankaan

tulleet merkityiksi

kirkontileihm, on

syytä mainita, että niiden mukaan haudattiin

kaupunki-

ja maaseurakunnassa 1660

—l7OO

keskimäärin 27 henkilöä

^vuodessa. Samoin

havaitaan,

^että korkean kuollei- suuden vuosia

1675

ja

1676 jälkimmäisenä

^haudattiin

44

vainajaa ^seurasi liki

parikymmentä

^normaalia vuotta ennen

1690-luvun

suuria

kuolovuosia.

Paikkakunnalla valitettiin katoa taas v.

1693. Syyskuussa

totesi lautakunta

Unajan Kodiksanttilan talon katselmuksen yhteydessä,

että sen asuja

Kaarle Mikonpoika

»on niinkuin muutkin tänä vuonna

kärsinyt

^suuren

^kadon».

Haudattujen luku kohosi Raumalla ^44;ään ensi kerran seitsemääntoistavuoteen.²³₎

Kaksi

^vuotta myö-

hemmin saatiin koko maassa ^{huono sato.}

Niinpä

kesäkäräjillä

1696

^{todettiin, että}

Rauman seutukin

oh

äskeisten

katovuosien aikana siinä määrin

köyhtynyt,

^ettei tulipalossa

tuhoutuneelle

Lapijoen

kylälle

voitu kerätä

paloapua,

kuten tällaisissa tapauksissa muutoin aina meneteltiin.²⁴) Kun sitten ankara halla elokuun alussa 1696 vei sadon kautta

koko

Suomen, syntyi seuraavana

talvena

ja keväänä nälän- hätä, jonka veroista ei historiamme tunne. Kulkutaudit lisäsivät

kuolleiden

lukua niin, että kolmannes maan väestöstä sai

lyhyessä

ajassa surmansa.²³) Eri tahoilla Rauman

maaseurakuntaa sekä

^Ilankkilan

kylässä tiedetään

ainakin viiden talon-

pojan menehtyneen ravinnon puutteeseen.

Heidän

omaistensa oh lähdettävä

ker-

juulle, sillä kruunu ei

tehnyt

juuri mitään

nälänhädän lievittämiseksi.

Esivallan armottomuutta osoittaa sekin, että nimismies kulki vielä

kesällä 1698

korjaamassa kylmien tilojen pelloilla kasvanutta ruista papin ja sotamiesten

palkoiksi.

²⁶⁾

Rauman seutu pääsi kaikesta huolimatta

tällä

kertaa muita

vähemmällä.

^Vaikka vuoden

1695

kirkontilit ovat vaillinaiset ja puuttuvat

seuraavalta

vuodelta

koko-

21) VA Suomen Sukututk. Seuran Kokoelmat, Rauma, kirkontilit.

22) VA mm 11: 42v, 44.

23) VA mm 27: 250; VA 7394: 2353.

24) VA mm 29: 196—197.

2?) E. ^Jutikkala; Vuoden 1697 kansallisonnettorr.uus^{. ..} Turun hist. ark. XI ^s. 116—117.

26) VA Suomen Asutuksen Yleisluettelo, Rauman maaseurakunta.

naan, nähdään

niistä pahimman kuolovuoden

1697

vieneen »vain» 47

henkeä.

Hcnkikirjaväkiluku

vieläpä kasvoi vähäisestä

takaiskusta huolimatta.

Juuri

^ennen

hallakesiä se oli v.

1693

Rauman seudun

kolmen

seurakunnan alueella

502,

^vuonna

1697

vastaavasti

521,

seuraavana vuonna 471, mutta vuonna

1700

jo

yhteensä 539

henkeä.²⁷)

Sodat ja taloudellinen

ahdinko

^olivat

leimaa-antavia

seitsemännentoista vuosi-

sadan alkupuolelle.

Kun rauha sitten vuosikymmeniksi

palautui, kasvoi

väestö

hyvin nopeasti. Silloiset numerot osoittavat

väkiluvun kaksinkertaistuneen:

^Vuo- den 1606 suostuntana

maksettu

henkivero kannettiin Lapin

hallintopitäjässä 345 henkilöltä,

^{mutta vuoden}

1700

henkirahoja

maksoi 704

saman alueen

asukasta.

²⁸⁾ Suuren Pohjan

sodan

aikana ja aivan ison

vihan kynnyksellä, syksyllä

^{1710, saapui}

tännekin Etelä-Suomen

rannikkokaupungeissa

raivonnut rutto, jonka

kestäessä 67

Rauman jamaaseurakunnan asukasta sai surmansa. ^Edellisinä jalähinnä seuraavina normaaleina aikoina oli

kuolleisuus

vain

20—30 henkeä

vuosittain.²⁹) Hinnerjoelle saakka ei rutto näytä

levinneen,

^{sillä v.}

1710 sieltä

maksettiin Laitilan

emäkirkolle hautausrahoja

^vain

neljästä

vainajasta.³⁰) Samana vuonna annettiin Turusta julistus, jossa neuvottiin toimenpiteitä ruton leviämisen

ehkäisemiseksi.

Ohjeissa sanottiin mm: ^»Cosca jocu Tarttuwaisesta Taudista pois cuole, eij pidä ^sen

hautamisella millähän

muoto

ylöslykättämän,

waan Ruumiin cansa 12 Hetkein culnmisesa, ilman caickia Processiä ja seurata,

kijrutettaman

^Hautaan. Paarten-Wercoja, Murhe- Waatteita ja

Capoja,

^eij

millän

^muoto sallita Ruumisten hautamises

pidettäväxi,

sillä

Ruuminlöhkä

nijhin

ryhty

ja tartumisen waicutta.»³¹)

Samana päivänä, 28. elokuuta 1713, jolloin venäläiset miehittivät

Turun, kes- keytyi

Raumallakin kirkon

tilikirjan

pitäminen

pitkäksi aikaa,

ja ^ne harvat merkin- nät, joita siihen seuraavien kahdeksan vuoden kuluessa tehtiin, eivätanna minkään- laista kuvaa näiden

ankarien

aikojen

väestönmenetvksistä.

Miehet oli jo ennen venäläisten tuloa otettu Ruotsin sotajoukkoihin niin, että esim.

Lapin seurakun-

nassa oli vuoden

1713

henkikirjan ^mukaan jokaista miestä kohti 2,4 naista.³²)

Paremman

käsityksen

ison vihan ajan

väestökehityksestä

voi muodostaavasta

1720-

luvun

lähteiden pohjalla.

27) VA Suomen Sukututkimusseuran kok. Rauman kirkon tilit; VA 7394: 2255—2265; VA ^7408;

2123—2130; VA 7412: 1546—1556; VA 7417: 748—751.

28) VA 1680: I—4; VA 7417: 748—755.

29) VA ^em. Rauman kirkontilit.

so) Hinnerjoen kirkonarkisto J. IV. 16 s. 133—136.

si) K. Grotenfelt; Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja ^... s. 160 32) VA 7462: 154v—156.

Verorasitus Apuverot

Vakinaisten verojen kannossa 1500-luvullatapahtuneet suuret muutokset, kuten nimismichcnveron ja kirkollisten verojen ottaminen

kruunun

haltuun, eivät vai- keuttaneet veronmaksajien asemaa entisestään, vaikka

kruunun

tulot

lisääntyivätkin

näiden

toimenpiteiden

ansiosta muutamassa ^vuodessa

yli kaksinkertaisiksi. Nekin

osoittautuivatriittämättömiksi, kun itärajalla v. 1

555

alkaneet sotatoimetrupesivat kuluttamaan erityisesti Suomen verovaroja. Samoihin aikoihin perustettu täkäläinen herttuakunta ja pian alkanut sota Tanskaa ^vastaan, sisäiset melskeet samoin kuin uudelleen

puhjennut

Venäjän-sota panivat

talonpoikien maksukyvyn

^jatkuvalle

koetukselle.

^Monet

ylimääräiset

^sota- jaapuverot kasvoivat

yhtä

^{mittaa saavuttaen}

vuoden 1590 tienoilla määrässä kaikki

yhteenlasketut

^{vakinaiset verot,} ja

parikym-

mentä vuotta

myöhemmin

olivat apuverot jo jättäneet pääveron ^kauas jälkeensä.¹)

Aikaisemmin oh

pieniä

satunnaisia veroja otettu etupäässä linnojen kunnossa- pitoon, ja

lappilaiset,

^jotkaasuivat kaukana Turusta, saivat suorittaa sinne vaaditut

työpäivät

rahana kuten v.

1556

ja 1557, jolloin

maksettiin

^viisi äyriä manttaalilta kahdeksan

apupäivätyön lunastamiseksi.

^{Vuonna 1}

543

suoritettiin rakennusrahoina

vain kahdeksan penninkiä manttaalilta ja lisäksi jokaiselta verokunnalta kaksi

pan-

nia apuveropapuja. Kymmenen ^vuotta

myöhemmin

^{sai kruunu} Lapista apuveroina

73 kyynärää

sarkaa sekä lähes 11 leiviskääpuhdistettuja

höyheniä.

²)

Rauman kartanoon ja hevossiittolaan voitiin myös ^maksaa apuveroja ^tavaroina, päivätöinä ja hevosajoina.

Verotustavalle

^on

kuvaavaa,

^että

suorituksia

voitiin vaih- taa sopimuksen ^mukaan.

Juho ^Antinpoika

^jaPentti

Heikinpoika Kodiksamista

^oli-

vat v.

1557

velvolliset tuomaan Rauman kartanoon kattotuohia ja heiniä, mutta saivat luvan tuoda niiden edestä sata

kappaletta

puuvateja sidottuina

25 kappaleen nippuihin.

³) Tänne kuljetettiin ^myös v.

1555

^{Lapista ja} eteläisistä

lähipitäjistä

koottu melko raskas sotavero: joka savulta eli noin neljältä keskikokoiselta talolta oli luovutettavayksi lehmä. Muutamat luovuttivat kruunun teuraaksi mieluummin härkänsä, ja siten saatiin kuninkaankartanoon kootuksi voutikunnasta 228 lehmää ynnä 28 härkää.⁴)

Kun Eerik XIV oh tehnyt väkivalloin lopun veljensä suomalaisesta

herttuakun-

1) P. Renvall: Valtiolliset vaiheet^{. ..} Vars. Suomen hist. V: 1 s. 118—121.

2) VA 616: 1; VA 491: ^14v; VA 545: 2v.

3) VA ^{704: 1} 4) VA 616: 6

Verokuorman kasvu Pohja-Suomessa uuden ajanalussa.

Lähteenä P. Renvallin diagramma Varsinais-Suomen hist. V: 1 s. ^118. Vuoden 1610 pääveroksi otettu

v:n 160 U

arvo.

nasta ja joutunut samaan aikaan taisteluun

ulkopuolisiakin

vihollisiaan Puolaa ja

Tanskaa

vastaan, antoi

hän

^{kohta armotta}

kiskoa

^entistä suurempia apuveroja Var- sinais-Suomesta. Niinpä määrättiin vuoden

1564

^kuluessa

Vehmaan kihlakunnasta

Rauman seutu

mukaan

luettuna koottavaksi erinimisiä apuveroja seuraavaan tapaan:⁵)Ruokatavaroina täytyi jokaisen

täystalonpojan

^luovuttaa

leiviskä

kuivattua lihaa,

puoli

leiviskää kuivaa kalaa ja viisi naulaa voita sekä jokaisen papin samoja tavaroita nelinkertaiset määrät. Hevosapuveroksi nimitettiin

pakko-ottoa,

jolla lap- pilaisilta vietiin

korvauksetta

seitsemän hevosta ja^Rauman porvareilta neljä.

Tätäkin

veroa piti

kunkin

papin maksaa suunnilleenneljän talollisen edestä. Hevosetkulje- tettiin

kesällä

¹⁵⁶⁴

Tukholman

linnaan, ja ^ne jäivät tietenkin sille tielleen.

Syksyllä

tuli sitten

lehmien

^vuoro. Niitä tarvittiin armeijan muonaksi taistelussa Puolaa vastaan, jaLapin

hallintopitäjästä

savulukujen

perusteella

^{kootut 22} nautaa laivat- tiin

Tallinnaan.

Koko

kihlakunnan

teuraskarjalähetys käsitti

124 lehmää,

joista

yksi

5) VA 999: 67—71.

menehtyi

^merimatkan

rasituksiin.

Pieni

apuvero sotalaivaston

^{tarpeisiin oli vas-} toin

odotuksiamme

jotakuinkin nimensä mukainen. Lapin

veropitäjän

^velvolli-

suus oli nimittäin suorittaa kuusi pannia papuja,

kolme ketunnahkaa sekä

30 jänik- sennahkaa. Pavut

lähetettiin Tukholman

^linnaan,

nahat

^Turkuun, missä niillä piti vaihdettaman

purjekangasta

^Hänen Majesteettinsa Kuningas ^{Eerikin sota-} laivoihin.

Vihoviimeisenä

vuoden

1564

apuveroista tulkoon

mainituksi

^oikaisu- käräjicn takia koottu

ruokatavaravero.

^Aina

kutakin kolmeakymmentä talonpoikaa

kohti

piti

säätämän

kokoon

pänni rukiita, ^kaksi pannia maltaita, viisi naulaa huma- loita, puoli leiviskäävoita,

leiviskä

läskiä, puolitoista

leiviskää kuivattua

^{lihaa, saman}

verran

kapakalaa

sekä nelikko suolakaloja ynnä yksi lammas.

Vouti Kristoffer Blomen aikana näyttää

apuverojen maksu

käyneen suorastaan

ylivoimaiseksi. Niinpä lappilaiset lähettivät yksissä

^tuumin

syksyllä 1582 kaksi

Sorkan

kylän

isännistä viemään kuninkaalle

anomuskirjelmää,

missä sanottiin mm., että ^vuonna

1580

oli

ruokatavaravcro

jäänyt

maksamatta pitäjäläisten

suuren köy-

hyyden takia,

ja

jatkettiin: »Jos

^Teidän

Kuninkaallinen Majesteettinne

^ei

tahdo

Jumalan

^{tähden antaa mainittua veroa anteeksi, olemme me}

köyhät talonpojat pakotetut ^lähtemään

taloistamme ja

hylkäämään

^{ne ..,»c)} Autiotilojen

voimakas lisääntyminen

^osoittaa

todella,

^{etteivät anojat}

liioitelleet,

^{ja v.}

1590 Juhana

¹¹¹

näkikin hyväksi

^suoda

lappilaisille uudistetun

anomuksen

perusteella tilapäisen

verohelpotuksen^.7₎

Apuveron seuratessa toistaan pantiin niiden koonti

erityisten apuverokunta- miesten velvollisuudeksi

^samaan tapaan ^kuin pääveron kanto oli

vanhastaan

ollut

verokuntamiesten tehtävänä. Apuverokunnat

^olivat pieniä; kuhunkin kuului taval-

lisesti vain 16 täystilaa. Asiakirjoissa esiintyvät Rauman seudulta

ainakin kivikylä-

läinen apuverojen kantaja, joka toimitti piiristään viranomaisille v. 1

591

^silakoita, papuja ja lihaa, sekä

Sipi

Jaakonpoika Kaukolasta, joka

kokosi

ja kuljetti alueeltaan Turun linnaan vuoden 1616 sota-apuverona 28 lammasta ja

yhden

^härän.8)

Kovin kalliiksi

kävivät veronmaksajille

^{myös ne}

sotakorvaukset,

joilla Ruotsi

kahdesti

^lunasti

takaisin

^sodissa

Tanskalle

menettämänsä

tärkeän Elfsborgin

^lin-

noituksen. Ensi kerralla v.

1571

suoritettiin ns.

hopeaverona

maaseudulla 10 %

irtaimen omaisuuden arvosta, ja ennen muuta jalot metallit, metalliesineet

sekä

karja luetteloitiin ja

hinnoiteltiin tarkoin

talo talolta Raumankin

seudulla. Näihin

mielenkiintoisiin tietoihin

palataan

^vielä tuonnempana mainittakoon tässä

yh-

6 ) VA mikrofilmit N:o 4 (Rahvaanvalituksia Ruotsin valtakunnanarkistossa).

1) VA 1520: 134v.

8) VA 1520: 85; VA 1793: 58.

teydessä

vain,

että irtaimistojen

yhteenlasketut

^arvot ja niistä

maksuunpannut

veromäärät olivat:⁹⁾

Irtaimen omaisuuden v.1571 arvo

hopeaveron

maksajia _yl^{, , ..} tilaa kohti

j

^teensa kaskiin.

mk:ayna mU:äyriä

Veromäärä yhteensä mk: äyriä

1.373:7 Rauman maaseurakunnassa

(Vermuntilaa lukuunottamatta) Lapissa

132 84 22

13.739: 104:1

10.489:

4.424:4

124:7 201:1

1.048:7

Hinnerjoella 442:4

Yhteensä ^{238 28.652:4 120:3 2.865:2}

Voidaan

^{todeta, että}

yksistään

Rauman

seudulta

koottiin tätä omaisuusveroa niin

paljon,

^{että se} vastasi suunnilleen

24:n

keskikokoisen talon

koko

irtaimiston arvoa. Paljon

raskaammaksi

kävi kuitenkin uusi

Elfsborgin lunnaiksi

^kannettu sota-

vero,

jota suoritettiin ensi kerran v.

1614.

^{Edellä on} jo (s.

210) tehty selkoa

sen

maksajien lukumäärästä. Kysymyksessä

oh tällä kertaa

henkivero,

jota

isäntäväki

ja

täysikasvuiset miehet

maksoivat

yhden

talarin, tyttäret ja piiat

puoli

^talaria hengeltä

vuodessa.

Rauman

kirkkoherra

suoritti

14

^talaria ja nimismies 8. Rälssi- tilojenkin

asukkaat olivat verovelvollisia,

mutta monia vapautettiin kokonaan varat- tomuuden

takia.

Vaikka

Lapin hallintopitäjästä ensimmäisessä

kannossa v.

1614

saatu 410 talaria eli

1640

markkaa ei

ollut puoltakaan vuoden 1571 hopeaverosta,

joka teki

samalta

^alueelta

3.499 markkaa,

täytyy ^ottaa

huomioon,

että ^uutta omai- suusveroa kannettiin

suunnilleen yhtä paljon

^kuutena

peräkkäisenä

vuonna.¹⁰)

Ylimääräiset

verot

vakinaistuvat

Apuverojen määrä vaihteli

1500-luvulla

suuresti vuodesta toiseen,

vaikka kehi- tyksen

pääsuunta ^olikin nouseva. Seuraavan vuosisadan alusta

pyrki hallitus

^muut- tamaan apuverot mikäli mahdollista

rahassa maksettaviksi,

ja suurvaltasotien nyt toden teolla alettua otettiin

käytäntöön

toinenkin, maksajien kannalta

paljon

pahempi uudistus. Apuveroa, jonka valtiopäivät

yhtenä

^{vuonna lupasivat}

maksaa,

ei nimittäin enää

yleensä

lakattukaan

kantamasta,

^{vaan se} vakinaistettiin

talonpoi-

8) VA 1185: 11—35.

10) VA 483 Bb: 69—71v; A. G. Fontell: Finlands sölfskatlsregister af år 1571. Egentliga Finlands sölfskattsregister s. 45.

kien valituksista ja

vastalauseista

huolimatta.

Tyypillisenä

esimerkkinä

hallituksen

omavaltaisuudesta näissä asioissa voidaan mainita, että v. 1634

tehtyyn valitukseen

ns.

ketunnahkarahojen

^{jatkuvasta kannosta} vastattiin, ettei

ylimuistoisista

ajoista maksettua veroa

(urminnesskatt)

voitu enää ^muuttaa. Itse asiassa oli mainittua veroa

kannettu

ensi kerran vain

27

vuotta

aikaisemmin!

¹¹⁾

Manttaali ja uusi tilaluku tulivat 17. vuosisadalla entistä

tärkeämmiksi

vero-

perusteiksi, ja

niiden

^{suuruutta oli siksi tuon} tuostakin tarkistettava tilojen kanto- kykyä

silmällä

pitäen. ^Vielä 1600-luvun alussa manttaali merkitsi suunnilleen

samaa kuin tilaluku, mutta kun kehitys kävi vuosisadan lopulla kohti pienempiä manttaaleita, osoitti uusi tilaluku lähinnä

talouksien

lukumäärää. Lapin hallinto- pitäjässä ^oli12)

savuja manttaaleja tiloja

v. 1540 65 219

v. 1584 64 1/2 ²³⁴ 1/2

v. 1616 66 15/32 ²¹² 2/3

v. 1669 66 15/32 ²¹³ 2/3 ²⁶²

v. 1690 58 26/32 ^{184 1/3 219}

v. 1705 53 15/32 ¹¹⁵ 1/3 ²⁰⁶

Manttaalimäärä

laski siis

miespolven

aikana melkein

puoleen

entisestään

vanhan

peltoveroluvun, savun,

aletessa

vain vähän. Tilaluku aleni tosin sekin pysyen ^kui- tenkin

manttaalimäärää korkeampana.

V.

1340

oli koko manttaalin taloja 200, puolen manttaalin taloja 38 eikä muita tilakokoja ensinkään, mutta v.

1584

ilmoi- tettiin Lapin manttaalit jo l/4:n tarkkuudella, v.

1645

kahdeksasosan ja v. 1690

kahdestoistaosan

tarkkuudella. Pienin joskin harvinainen tilakoko v. 1584 oli 1/4

manttaalia

ja ^v.

1705

^vain 1/6 ^mantt. Talojen halkominen oli vain

poik- keustapauksessa

syynä manttaalien pienenemiseen, sen sijaan alennettiin köyhty-

neiden

tilojen verolukuja useaan otteeseen, jotteivät kaikki olisi autioituneet tai jääneet

sellaisiksi.

Manttaalin ja

tilaluvun

mukaan suoritettiin 1600-luvun alusta lähtien talviajot eli

linnanrakennusapu,

maaretken vero sotavarusteluja varten, papiston rahat

sekä

salpietarivero, jota

maksettiin

kotimaisen ruudinvalmistuksen tehostamiseksi.Karja-

ja

kylvörahoja

kannettiin aluksi todellisen, vuosittain luetteloidun varallisuuden

mukaan,

^{mutta v.}

1642

siirryttiin ^niidenkin

suorituksessa yksinkertaisempaan

mant-

11 ) K. ^R. Melander: Suomen ynnä Käkisalmen läänien ja Inkerin veroista vuosilta 1617—1634.

Hist. Arkisto XIV ^{s. 346.}

12) Varsinais-Suomen I maakirja, faksimile; VA 1438; VA 1793; VA 7309; VA 7384; VA 7430.

taaliperusteeseen. Viljakymmenykset

jäivätkuitenkin edelleen

kylvön

^määrästä riip- puviksi.

Linnanapu

^{meni yksinomaan} Tukholman linnan tarpeisiin,

pikkutullina

perittiin 1/32

kaupunkiin

vietävien tavaroiden arvosta ja

myllytullista kehittyi pian

pysyvä henkivero, jota on

maksettu

kautta kolmen vuosisadan. Kruunun

kyydit

ja päivätyöt vaihdettiin 1600-luvun

puolivälissä

lopullisesti

rahamaksuiksi.

¹³⁾

Vielä

kertyi kruunulle

vaihteleva

määrä autioveroja, sakkorahoja, kuivattuja verosäynäviä kalastamoista, heiniä Haapasaarelta

sekä

laamannin, tuomarin ja papiston rahoja,

ratsumiesapuveroja,

kiväärirahoja ynnä ^muita suhteellisen

vähämerkityksisiä

tuloja.¹⁴)

Vanhan vuotuisen veron suhteen saatiin 1600-luvun

alussa

toimeen suuri

yksin-

kertaistaminen, sillä siihen

sulatettiin

jo aikaisemmin kruunulle otettu nimis- miehenvero jamonet kirkolliset

maksut. Kollektiivinen pitäjänkolmannes

^{ei enää} esiinny veroperusteena, ja parseelien ^{lukua on suuresti} vähennetty,

kun

^{ottaa huo-} mioon, mitä

kaikkia

entisiä veroja päävero ^nyt

sisältää. Lisäksi

on rahamaksuilla entistä

tärkeämpi

^{asema. Lapissa maksettiin} pääveroa ^vuonna

1604

seuraavasti:¹⁵)

Jokaiselta ^savulta

^rahaa

⁷

^mk

⁷

3/4 äyriä, leipäviljaa ⁶

tynnyriä,

^kauroja 1

1/2

^tyn-

nyriä, voita jalihaa 2 leiviskää

kumpaakin

^{sekä kaksi} lammasta; jokaiselta manttaa- lilta rahaa

3

mk 1/2 äyriä, puita ² kuormaa, heiniä 3 aarnia ja 6 työpäivää. Vero

jäi tämän jälkeen muuttumattomaksi; vain aivan pieniä eroja

havaitaan,

jos ^verra- taan sitä

vaikkapa

^sata vuotta ^nuoremman maakirjan

tietoihin. Ainoastaan ketun- nahkarahat,

^{4 markkaa savulta, ovat tulleet}

lisäksi,

ja

lampaita

menee vain

yksi

entisten kahden asemasta.¹⁶)

Vaikka pääveron rakenne oh

paljon

^entistä

yksinkertaisempi,

tekivät monet vaki-

naistuneet »ylimääräiset»

verot

kirjanpidon

^{ja kannon}

edelleenkin monimutkai- seksi,

eikä asiaa ollut omiaan

helpottamaan

^{se seikka, että} autioitumisen,

läänitys-

ten yms.

syiden

^vuoksi

kruunulle kertyi

^{lopulta vain} murto-osa sen laajassa tilin- pidossa

esiintyvistä

teoreettisista saatavista. Esimerkiksi vuonna

1623

meni Lapin

hallintopitäjän

²¹² 2/3 tilan päävero

kokonaisuudessaan

erilaisiin

vähennyksiin,

joten pitäjää ei

lainkaan

tarvinnut mainita kruunulle veroa maksavain (kronan

behållit) luettelossa.

^{17) Vuonna}

1669

^piti

kihlakunnasta koettaman apupäivätöiden, linna-avun

ja apuhalkojen edestä rahaveroa yhteensä

5.610 talaria,

^mutta

koska

is) E. Jutikkala: Suomen talonpojan historia s. 300 ^ja K. R. Melander: Suomen ynnä Käki- salmen läänien^. Historiallinen Arkisto XIV ^s. 392 ja seurr.

il) VA 7203 foliotta.

15) P. Renvall: Valtioll.^{. . ,} Vars.Suom.hist. V;1 s. 116—117, 248—249 16) VA 7430: 715—725.

H) VA 1837: 1, 17—18.

rälssi- ja^sotaväen

palkkatilat

olivat näistä maksuista vapaat, eikä autiotiloilta voitu mitään saada, muodostui tulos kruunun kannalta katsoen aivan mitättömäksi:

Koontiin jäi vain

parikymmentä

^talaria.18) Vuosikymmentenkuluessa olikin

käynyt selväksi,

^ettei

ilman rälssitilojen

peruutusta ja autiotilojen

tehokasta

asuttamista voitu valtiotalouden

hoitamista

enää

jatkaa.

^Näiden

toimenpiteiden

ansiosta pääsi kestävän vaurastumisen kausi alkamaan

kuitenkin

^vasta ison vihan kynnyksellä.

Suurvaltasotien aiheuttamaa todellista verorasitusta Rauman seudulla ei

voida

helposti

laskea,

koska kokonaan tai osittain maksamasta vapautettujen tilojen luku- määrä vaihteli suuresti eri veroryhmissä ja

lisäksi

vuodesta toiseen. Samaakin veroa suorittivat maksuvelvolliset manttaalinsa laadusta riippuen eri tavoin.

Esimerkki

valaiskoon asiaa. Vuonna

1655 maksettiin

Lapissa

karjarahoja

²² 1/2 ^vero- jakruu-

nunmanttaalilta

²

talaria

^kultakin ynnä

72 3/4 rälssimanttaalilta yksi

talari kul- takin, mistä siis

kertyi 117

^tai.

24

äyriä

hopeata

lukuunottamatta taksan

mukaisia

kirkkoherran karjarahoja.

Kyytirahoja

mainittiin

maksettavan

samojen manttaalien

mukaan

veromanttaalilta 3 tai., rälssimantt. 1 1/2 tai. mutta

kuitenkin

niin, että ratsu- ja sotamiestilat sekä

palkkatilat

nauttivat täyttä vapautta, ^mistä syystä

maksavia

^{oh vain 1 +}

72

3/4 manttaalia, ja

kyytirahoja

kertyi 112 tai. 4 äyriä ^ho- peata.¹⁹⁾ Puuttumatta

lainkaan

^niihin enimmäkseen

autioihin

¹¹⁸ manttaaliin,

jotka pitäjässä

lisäksi löytyivät,

^mutta

joihin

tilien p.o.

kohdassa

ei

ollenkaan

vii- tata, voidaan todeta, että tässä

tapauksessa kaksi perusteiltaan erilaista

^veroa tuotti

kruunulle todellisuudessa

miltei

yhtä paljon.

Vastaavanlaisia

esimerkkejä

voisi hel- posti luetella

enemmänkin,

jotcir ^nähdään, että

yhden

^kooltaan ja laadultaan

keski-

määräisen tilan kruununverot ovat

helpommin laskettavissa

^kuin

kokonaisten

pitä- jien. Seuraava laskelma ei tosin osoita täsmälleen keskikokoisen tilan verokuormaa,

sillä havainnollisuuden

vuoksi on veroperusteet pyöristetty

kokonaisluvuiksi.

Koko manttaalin tilat

olivat

joka

tapauksessa puheenaolevana

aikana vielä aivan

yleisiä

kaikkialla Rauman

seudulla.

Eräät

pienehköt, paikallisten

viranomaisten kantamat maksut sekä mahdollisen autioveron ja

pikkutullin osuudet

puuttuvat taulukosta, mutta tästä huolimatta se antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, miten

1600-luvun

sotien

taloudellinen

kuorma

painoi lappilaisen talonpojan

^hartioita.

18) VA 7310: 950—951.

19) VA 7257: 628—644.

Yhteensä vuodessa 33 ^: 11 ^: 18

Koko manttaalin tilan

kruununverot

Rauman

seudulla

1600-luvun

puolivälin

jälkeen ylimääräisten verojen vakinaistuttua.^2o)

Vero

Vuotuinen ^vero (päävero) ja

Ketunnahkarahat

Maaretken vero Talviajot

Salpietariapu Kymmenykset

Karja- ja kylvörahat Manttaali- eli henkirahat Päivätyörahat

Linna-apu Apuhalot Kyytirahat Laamanninvero Tuomarinvero

Veron kohde

8 äyrinmaalta ja 1 manttaalilta 1 manttaalilta 1 manttaalilta 1 tilalta

4 tynnyrin kylvöstä (1 tynn. veroa) 1 manttaalilta 3;lta hengeltä 1 manttaalilta 1 manttaalilta 1 tilalta

1manttaalilta 1 tilalta 1 tilalta

Veromäärä.

Tavarat rahaksi laskien. Hopea- rahaa talaria^:äyriä ^:penninkiä

11 ^: 1 ^: 22 7 ^: 7 ^: 14

: 28 ^:

1 ^: 18 ^: 6 2:8:

2 ^{: :}

1:4:

3 ^{: :}

: 16 ^:

: 8 ^:

3 ^{: :}

: 4 ^:

: 12 ^:

Vuotuinen

^vero suoritettiin osaksi rahana, mutta maksajalla oli

tilaisuus

luovut- taa lisäksi

kruunun

varastoihin maataloustuotteita jatehdä päivätöitä (vrt. ss.

128,

219). Esim. v.

1615

suorittivat

lappilaiset

^Koiviston karjakartanossa

yht. 242

^Vz

työpäivää

sekä

vuotuisten että

ylimääräisten

päivätöittensä edestä. Myös maa-

retken vero,

joka

oh ylivoimaisesti

^suurin

ylimääräisistä rasituksista, maksettiin

tavaroina, kuten

viljana,

heininä, olkina,

humaloina,

voina, lihana, talina,

härkinä, lampaina,

kanoina ym.²¹₎ Samoin suoritettiin

kymmenykset

aina luonnossa; kol- mannes niistä meni

kirkkoherralle,

ja

lisäksi pitäjänkirkon

tarpeisiin pienempiä eriä

viranomaisten

suostumuksella.

Aikaisemmin laskettiin

keskikokoisen

talon

vakinaisten

verojen olleen

1500-

luvun

puolivälissä raha-arvoltaan

^{n. 10}

markkaa (s. 131 tauh). Kun

näistä

muodos-

tettiin

yhteenliittämällä

seuraavina

vuosikymmeninä

^se päävero, jonka

raha-arvo

oh

1600-luvun puolivälissä

noin 11 talaria

eli

44 markkaa, näyttää ^ensi

silmäyksellä

siltä,

kuin

päävero olisi sadassa

vuodessa

noussut

yli nelinkertaiseksi. Jos

^kuitenkin

20) VA 7309: 91—92, VA 7310: 784—984, VA 7257: 586 ja seurr.

21) VA 1785: 13—14v; VA 7203: 1 ja seurr.

otetaan huomioon rahanarvon voimakas aleneminen tuona aikana viljan hinta oli noussut ^4;stä 9:ään

hopeamarkkaan

tynnyriltä, voin

3:sta

^{7:ään mk}

leiviskältä

jne. jää pääveron todellinen kasvu

paljon pienemmäksi.

^{Kuten P. Renvall on} osoittanut,

tapahtui

tämä nousu jo ennen 1600-luvun alkua.²²)

Voimakkain

^oli rasitusten

lisääntyminen apu-

ja

ylimääräisten

^verojen

puolella,

^{ja tätä}

kehitystä havainnollistaa

vielä seuraava piirros, jota ^o nsyytä ^verrata myös kuvioon siv.

215.

Selitykseksi piirrokseen: Lähteenä on käytetty taulukkoa koko manttaalin tilan kruununveroista s. 221. Vuoden 1604 apuverojen japääveron suhde saatu P. ^Renvallin diagrammasta Varsinais-Suomen historia V: ^{1 s.} 118; Vehmaan ^{ja Maskun} kihlak.

käyrä. Koska pääveron reaaliarvo ei v:n 1604 jälkeen sanottavasti muuttunut, on se piirretty molempina vuosina ^yhtä suureksi. Vaikka kymmenykset vaihtelivat paljon vuodesta toiseen, on jonkinlaista keskimäärää osoittava kuvio niistäkin ^otettu mukaan.

Kruununverojen lisäksi oli

talonpoikien

suoritettava maksuja

papistolle

ja pitäjän omille viranomaisille sekä huolehdittava teiden ja siltojen

kunnossapidosta

ynnä monista muista

paikallisista

töistä. Samaten oh

kyydittävä,

majoitettava ja ^kestit-

tävä viranomaisia sekä sotaväkeä. Nämä rasitukset tulevat lähemmin

selostettaviksi

toisaalla kosketeltakoon tässä vain ^erästä, varsinaisesti veroihin kuuluvaa työ- rasitusta.

Jo

1500-luvulla oh

talonpojilta

^vaadittu raaka-aineita, joista voitiin valmistaa

salpietaria

ja edelleen mustaa ruutia. Lannoitteena ei salpietaria menneinä vuosi-

22 ) P. Renvall: Valtiolliset vaihet^{. , , Vars.Suom,} hist. ^V; 1 piirros s. ¹¹⁸

satoina

käytetty;

^siiliense olisi ollut liiankallistakin, mutta päin vastoin

salpietarin valmistukseen

kulutettiin suuria määriä

karjanlantaa,

typpipitoista multaa, tuhkaa, olkia sekähalkoja

polttoaineeksi.

²³) Näitä piti vietämän kustakin talosta

salpietarin- keittimöön,

jollainen sijaitsi mm. Ulvilassa. Siellä suorittivat

lappilaisetkin

^päivä-

töitä kruunun palkkaaman

salpietarinkeittäjän

johdolla.²⁴⁾ Lantavettä ja muita siihen liuotettuja aineita

kiehutettiin

suurissa kattiloissa viikkokausia,

kunnes

^nes-

teen

haihduttua

jäi

lopulta

jäljelle

salpietariksi kiteytyvä

sakka. Se lähetettiin sit- tenRuotsin ruutitehtaisiin edelleen jalostettavaksi.²⁵) Kuten ylimääräiset päivätyöt, kyyditykset yms., muutettiin salpietarinvalmistusvelvollisuuskin rahaveroksi 1600-

luvun

puoliväliä lähestyttäessä.

Rauman kartanossa tai

Haapasaaressa

^{ei voitu nähtävästi} käyttää kaikkia ympä- ristöstä kertyviä veropäivätöitä, koskapa täältä

käytiin

tekemässä Porin

puolen

^kar-

tanoissa muitakin töitä kuin mitä

salpietarin

valmistukseen vaadittiin.

Niinpä

oltiin v.

1604 Hnmerjoelta

^saakka päivätöissä Koiviston kartanossa, ja^vuonna

1615

tehtiin sinne

edellä

mainitut

242 V 2 ^päivää.

^{Seuraavana vuonna oltiin jokaisesta}

Lapin

kappelin

ja Hinnerjoen

maksukykyisestä

talosta tekemässä Koiviston kaija- kartanoon

kolme

työpäivää, mistä kertyi yhteensä 168 päivää.²⁶⁾

T ilojen autioitu m in e n

Mitä

autiotilat olivat ja miten niiden määrä kasvo!

1500-luvun

^lopulla Uuden ajan alussa ei asiakirjoissa usein esiintyvä nimitys »autio» tarkoittanut asumatonta,

kylmää

^tilaa, vaan

veronmaksukyvytöntä,

joka tosin autiona olon jat- kuessa pitempään saattoi jäädä

tyhjilleen

^{ja aivan} viljelemättä. Kun apuverot

1500-

luvun jälkipuolella voimakkaasti nousivat, ja

linnaleiri, kyyditykset

ym. sotarasi- tukset vuosi vuodelta lisääntyivät, syntyi

yhä

useammille taloille verorästejä, joita

ei saatu

ulosmittauksillakaan

tyystin perityiksi ^siitä yksinkertaisesta _syystä, ettei maksaja enää omistanut mitään otettavaksi

kelpaavaa.

Kolmen vuoden verorästeistä hänen talonsa siirtyi ^kruunun omaisuudeksi, ja hänet häädettiin tilaltaan

varsinkin

siinä tapauksessa, että ilmaantui joku, joka lupasi maksaa tilan kruununverot, kun- han saisi sen asuakseen ja viljelläkseen. Ennen häätämistä oh talonpojan

suku-

^eli

23) E. Laine: Salpietarinvalmistus ja ruutltehdaspuuhat 1810—1820-luvuilla. Hist.Ark. XLVI s. 295—296.

24) VA 1622: 69—70.

25) E. Laine: ^emt. s. 296—299.

20) VA 1652: 201; VA 1793: ⁴⁴ 45.

perintöoikeus

^mikäli

hänellä vielä

oli sellainen tilaansa nähden

jäljellä

^huu-

datettava kelmillä

peräkkäisillä

^{käräjillä kruunun} nimiin. Lahjoitusmailla ^meni sukuoikeus vastaavasti

rälssimiehelle.

Lukemattomat maatilat

vaihtoivat

^täten 1600-luvulla viljelijää viranomaisten

myötävaikutuksella.

Tavallisesti annettiin uudelle asukkaalle

aluksi parin

kolmen vuoden ^vero-

vapaus,

jonka kestäessä hänen piti saattaa

autiotila hyvään

kuntoon. Kun kovin usein

tapahtui,

ettei

uusikaan

isäntä pystynyt

vapaavuosien

jälkeen veroja

maksa- maan,

alettiin autiotilaa luovutettaessa vaatia saajaa esittämään

puolestaan

^luotet- tavat takaajat. Usein

tämäkään

ei ^{auttanut, vaan monet} tilat pysyivät autioina ja

jäivät lopulta

kylmilleen,

^jolloin

pellot

metsittyivät ja rakennukset luhistuivat.

Esim. Vasaraisten kylässä voitiin

myöhemmin

^isojakoon

ryhdyttäessä

osoittaa eräästä autiotilasta jäännöksenä vain

epämääräinen kiviröykkiö,

^{jonka sanottiin}

olleen

pirtin

^uunina.l)

Kun

työkykyinen

miesväki väheni sotaväenottojen takia, ei kaikille autiotiloille enää ilmaantunut mistään uusia isäntiä, ja niin saivat entiset asukkaat elää autio-

taloissaan

vuosikymmenestä

^{toiseen veroa} maksamatta, eräänlaisena

loisväkenä,

jonka määrä

lisääntyikin

kovasti. Maata

he

^{eivät enää} voineet ainakaan

julkisesti

viljellä, sillä kruununmiehet olisivat sellaisissa

tapauksissa

ottaneet heti koko vuo- dentulon verorästien

lyhentämiseksi. Naapureillakaan

ei ollut oikeutta

viljellä

autiotilan peltoja, elleivät ensin

tehneet

sopimusta siitä,

paljonko

antaisivat kruu- nulle ns. autioverona tästä

ylimääräisestä

^tulosta.

Myöskään

autiotilan rappeutu- viin ja

hylättyihin rakennuksiin

ei

sivullisilla

^ollut

lupa

kajota.

Koska varsinainen

talonpoikaisväestö

^ei

raskaan verotaakan

muuttamana enää

kyennyt »ottamaan

ylös»

^kaikkia autiotiloja, alkoivat

edullisemmassa

asemassa olevat säätyhenkilöt niillä keinotella, ja moni aatelismies, pappi, vouti ja kirjuri kokosi aivan ilmaiseksi nimiinsä huomattavia

maaomaisuuksia,

joita sitten

yhdis-

teltiin

suurviljelmiksi,

^usein

verovapaiksi

säterikartanoiksikin, niin lain vastaista kuin tällainen

menettely olikin.

Jos

^verrataan Rauman seudulla tapahtunutta autioitumista vastaavaan

kehityk-

seen muualla maakunnassa, havaitaan kohta, että Lapin

hallintopitäjä

^{on aivan}

omaa luokkaansa Varsinais-Suomen

kuudenkolmatta

pitäjän joukossa: Aniharvoja

poikkeuksia

lukuunottamatta olivat Lapin

autioluvut

vuodesta toiseen

paljon

^suu-

remmat kuin muissa pitäjissä. Muutamat numerot osoittavat, millaisesta

kehityk-

sestä oh

kysymys.

²⁾

1) MHA A 92 16/I—B.

'*) Lähteenä P. Renvall: emt., taulukko ^s. 238—239, missä myös maakirjasta poistetut manttaalit on huomioitu.

Autioita manttaaleja ^% :eina ^{v:n 1540} mantt.luvusta v. 1581 v. 1588v. 1588 v. 1593v. 1593 v. 1596v. 1596 v. 1604v. 1604

Lapin hallintopitäjässä 42,9 35,1 30,5 47,5 70,0

Varsinais-Suomen muissa pitä-

jissä keskimäärin 22,1 17,2 20,8 26,6 35,7

Suhteellisesti oli Lapissa siis jo

1500-luvulla

maakunnan muihin osiin verrat- tuna

kaksinkertainen

^määrä autiotiloja.

Syytä tähän

^{ei ole}

helppo

varmuudella sanoa.

Todennäköisimmin

karu maaperä ja

viljelysten

^pienuus

yhdessä poikkeuk-

sellisen rasittavien sotilasmajoitusten kanssa

tekivät

toimeentulon täällä vaikeam- maksi

kuin

muualla. Rauman kirkkoherra Mikael Stefani todistikin

yhdessä

pitä- jäläisten

kanssa

v. 1579, että

kaksikymmentä

manttaalia oli Lapissa autioitunut

»menneinä vuosina ratsumiesten ja ^sotaväen takia», mutta sama valitus kuului myös lähipitäjistä, missä autioitumisen sanottiin

tapahtuneen

ratsumiesten, ^nihtien ja laivaväen edestakaisin

kulkemisen

vuoksi sekä aivan erityisesti linnaleiriväen takia. Lapin

autioluvut

olivat kuitenkin jo

tällöin

suuremmat kuin missään muussa

Pohja-Suomen pitäjässä.³⁾

P. Renvall on

yksityiskohtaisesti

osoittanut, että juuri

1500-luvun

sotavuosina autioituminen

lisääntyi

Varsinais-Suomessa kaikkein

voimakkaimmin.

⁴) Myös halla- vuodet harvensivat veronmaksukykyisten joukkoa, kuten näkyy siitäkin, että v. 1602 sattuneen ankaran kadon jälkeen saavutettiin välittömästi autioitumisen ensimmäinen

huippu: Lapissa

oh nimittäin v.

1603

autiona 111 3/4 manttaalia ja n. 32 verosavua eli joka toinen

maatila.

Vuoden 1606 autiotarkastusluettelosta laskien havaitaan vain

75

^talon

kyenneen hallintopitäjässä

veronmaksuun 180

ollessa

^samaan aikaan autiona.

Veronmaksukyvyttömiä

oh siis

70

%.⁵)

Vuonna 1540, jolloin kruunu ei vielä tarvinnut apuveroja, oh Lapissa ainoas- taan

7

⁴/2 panninmaan suuruinen Haudan

yksinäistila

^autiona (ödis böle), mutta sekin oh annettu

ulkokyläläisten

viljeltäväksi samaan tapaan kuin monien muiden kylien

ulkoveropalstat,

jotka lienevät syntyneet

paljon

aikaisemmin keskiajalla autioituneista

uudistiloista.

⁶⁾

Vielä

v.

1567

oli Hauta ainoa autiotila Lapin

kappe-

lissa,⁷) mutta

seuraavalla vuosikymmenellä alkoivat

verorästit käydä jo monille muillekin

ylivoimaisiksi

Haudan tila joutui sen sijaan pian vouti Sven

Pärttylin-

pojan ^rälssinä

voimalliseen viljelykseen.

3) VA 1362: 33—91.

4) P. Renvall: emt. s. 88—95.

6) VA 1636; 16v; 1681: 103—111.

6) Varsinais-Suomen maakirja 1540, faksimile s. 297; A. Oja: Keskiajan ja 1500-luvun Maaria Maarian pit. historia ^{I s.} 104—105.

7) VA 1093: 39—42v.