Rauman seudun historia III · DIGI

Rauman ^söu6uu

kietoma

111

RAUMAN

SEUDUN HISTORIA

111

RAUMAN SEUDUN HISTORIA 111

RAUMAN MLK ^- LAPPI ^-

HINNERJOKI

KUNNALLISHALLINNON ALUSTA TALVISOTAAN n. 1865-1939

KIRJOITTANUT

PENTTI PAPUNEN

JULKAISIJA

RAUMAN SEUDUN HISTORIATOIMIKUNTA

OY LÄNSI-SUOMEN KIRJAPAINO RAUMA 1986

LUKIJALLE

Rauman seudun kunnissa ilmeni jo 1920-luvulla mielenkiintoa oman paikallishistorian kirjoittamiseen. Käytännön toteutuksen asteelle asia eteni vasta vuonna 1952. Tällöin esivaiheiden jälkeen valittiin Rauman maalais- kunnan, Lapin ja Hinnerjoenkuntien sekäviimeksimainittujen seurakuntien edustajista kokoonpantu Rauman seudun historiatoimikunta: sähköasentaja Erkki Saarinen ja maanviljelijä Kosti Simula Rauman maalaiskunnasta,

talousneuvos Kosti Hollmen jamuurari Valdemar Peltomaa Lapin kunnasta, maanviljelijä Werner Nokka ja rovasti Arvo Vesala Lapin seurakunnasta, vaatturi Juho Aaltonen ja maanviljelijä Väinö Paula Hinnerjoen kunnasta sekä opettaja Einar Kestilä ja maanviljelijä Kosti Lammila Hinnerjoen seurakunnasta.

Tehtävänä oli mainitun alueen käsittävän paikallishistorian aikaansaami- nen. Osakkaat sitoutuivat kustannusvastuuseen keskenään sopimassaan suhteessa. Puheenjohtajakseen toimikunta valitsi maanviljelijä Werner No- kan ja sihteeriksi rovasti Arvo Vesalan.

Hanketta lähdettiin välittömästi viemään eteenpäin. Asiantuntija-apua saatiin paikallishistoriallisesta toimistosta. Sen esityksestä tehtiin tärkeä ratkaisu, valittiin historian kirjoittaja, kun vastavalmistunut filosofian kandidaatti Pentti Papunen Ikaalisista suostui tehtävään. Sopimus historian

kirjoittamisesta allekirjoitettiinLapin pappilassa 25.6. 1953. Tavoitteena oli kirjoittaa yksi noin 500-sivuinen ^kirja mukana olevien yhteisöjen alueen historiaa.

Lähdeaineiston kokoaminen, seulonta ja järjestäminen pääsi ripeästi al- kuun. Vuosien ahkera työ tuotti materiaalia niin ^runsaasti, että siitä todettiin riittävän ainekset kahteenkin historiankirjaan. Siksi tehtiin päätös toisenkin osan julkaisemisesta.

Työn edistyessä tehtiin I osan painatuksesta sopimus Oy Länsi-Suomen kanssa. Kirja valmistui ^vuonna 1959 joulukuussa 480-sivuisena ja ¹ 500 kappaleen painoksena. Kirjat jaettiin osakkaille kustannusvastuun mukai- sessa suhteessa. Kirjoittaja jatkoityötään II osan kokoamisessa.Kirjoitustyö valmistui vuonna 1972 javieläsamana vuonna kirja oli valmiinamyynnissä.

Julkaisematonta aineistoa jäi vielä II osan jälkeen runsaasti. Se antoi aiheen pohtia ^työn jatkamista. Kun kirjoittajalta, kunnilta jaseurakunnilta saatiin suostumus, allekirjoitettiin sopimus 111 osan kirjoitustyöstä. Tämä kolmas osa ehtinee historian ystävien luettavaksi vielä kuluvanavuonna. Yli kolme vuosikymmentä työn alla ollut Rauman seudun historia sisältää yhteensä 1 200 sivua kotiseutumme menneisyyttä esihistoriallisistaajoista tämän vuosisadan puoliväliin. Tutkimus- ja kirjoitustyö on ollut laaja ja vaativa. Kirjoittaja on onnistunut tehtävässä, joka on edellyttänyt vankkaa ammattitaitoa ja elävää kiinnostusta menneisyyteen. Näitä ominaisuuksia ovat täydentäneet pitkäjänteinen uutteruus, kestävyys ja yhteistyökyky.

Työn hoitaminen päätoimen ohessa ansaitsee erityisen tunnustuksen.

Esitämme filosofian kandidaatti Pentti Papuselle lämpimät jakunnioitta- vat kiitoksemme mittavasta työstä. Uskomme lukijoitten yhtyvän kiitok- seemme. Kohdistamme kiitoksemme myös I osan luonnonsuhteita koskevan kappaleen kirjoittajalle professori Kalevi Virkkalalle.

Kiitollisin mielin muistamme meitä aikaisemmintyöskennelleitähistoria- toimikunnan jäseniä. Vain harvat kiitos tavoittaa. Heidän viitoittamaansa latua "perässähiihtäjäin” on helppo kulkea.

Alussa mainitut kunnat ja seurakunnat ovat myönteisellä, menneitten sukupolvien elämää kunnioittavalla suhtautumisellaan luoneet perustan tehdylle työlle. Kiitämme asioita hoitaneita luottamus- _ja virkamiehiä.

Paikallishistoriallinen^toimisto, erikoisestisihteeri, professoriMauno Joki- pii on alusta alkaen antanut tukea ja opastusta. Lämmin kiitos hänelle.

Kirjoja tehtäessä on myös kirjapainolla ja sen työn laadulla tärkeä merkitys. Oy Länsi-Suomen kirjapaino Raumalla on "urakoinut” kaikki

kolme osaa. Se on tehnyt osuutensa huolellisesti jatäsmällisesti. Kiitämme painotalon ammattitaitoista henkilökuntaa.

Historiatoimikunta toivoo kolmiosaisen historiasarjan täyttävän siihen kohdistuneet odotukset.

Syyskuulla 1986

Rauman Seudun Historiatoimikunta

Hannu Nokka Väinö Saarinen puheenjohtaja

Lapin kunta

varapuheenjohtaja Rauman maalaiskunta

Urpo Heuru Mauri Laihonen Unto Nokka

Hinnerjoen seurakunta Lapin kunta Lapin seurakunta Esko Tanner

Euran kunta

Jarkko Toivonen Lapin kunta

Irma Suominen sihteeri

KIRJOITTAJAN SAATESANAT

Käsillä olevan osan kirjoittamista suunniteltaessa 1975 arvelin voivani laatia noin ^kymmenen painoarkin laajuisen historiallisenkatsauksen, jota täydentämään toivoin saatavan vanhojen kunnallismiesten ja kotiseutunsa tuntijoiden muisteluksia jakuvauksia eletyiltä vuosikymmeniltä. Lähimen- neisyydestä kirjoittaminen vaati mielestäni kuvattavan kohteen tuntemista myös sisältä päin; tekijäksi olisi siten soveltunut parhaiten paljasjalkainen raumanseutulainen, epävirallisten mutta tärkeidenyhteyksien, henkilöiden,

sukulaisuuksien ja elävän paikallisen perinteen tuntija ja ymmärtäjä.

Historiatoimikunta näki kuitenkin ^hyväksi ehdottaa, että kirjoittaisin yksin koko kolmannenkin osan, mihinsuostuin saatuani sitä^vartenriittäväs-

ti aikaa sekä lupauksen ^avusta lisätietojen ja mm. kuvituksen hankkimises- sa. Työni nyt päättyessä haluan osoittaa lämpimät kiitokset paitsi historiatoi- mikunnalle kokonaisuudessaan, erityisesti rehtori Väinö Saariselle, joka on

hankkinutkäyttööni yhdistysarkistoja javalokuvia Rauman maalaiskunnas- ta, Risto Kiviniemelle, joka on kerännyt tietoja Lapin seura-ja yritystoimin- nasta sekä Esko Tannerille, joka on hankkinut tietoja mm. Hinnerjoen entisistä kunnallismiehistä ja etsinyt vanhoja valokuvia vaivojaan säästä-

mättä.

Kuvituksen osalta on syytä aivan erikseen mainita edesmenneen lappilai-

sen Toivo Vahalan keräämä ainutlaatuinen valokuvakokoelma Lapin koti- seutumuseossa. Sen ansiosta nyt ilmestyvän osan ulkoasu on toivoakseni eloisampi _ja vaihtelevampi kuin muuten olisi laita.

Moni tärkeä seikkajahenkilö lienee tässäkin osassa jäänyt mainitsematta, jatoisaaltaon saatettukertoa asioita, joistaniidenvähäpätöisyydentai muun syyn vuoksi olisi ehkä ollut parempi vaieta. Jos teokseni kuitenkinkykenee herättämään kiinnostusta seudun lähihistoriaan tai antamaan virikkeitä omakohtaiseen kirjalliseen muisteluun, se on mielestäni ^täyttänyt ainakin yhden tehtävistään.

Helsingissä lokakuulla 1986

Pentti Papunen

Lähdeviitteissä käytettyjä lyhenteitä VA ⁼ Valtionarkisto

MHA ⁼ Maanmittaushallituksen arkisto RKA ⁼ Rauman maalaiskunnan arkisto LKA ⁼ Lapin kunnanarkisto

HKA ⁼ Hinneijoen kunnanarkisto

RSrk ⁼ Rauman maaseurakunnan arkisto (kirkonarkisto)

LSrk ⁼ Lapin seurakunnan arkisto ^~ HSrk ⁼ Hinnerjoen seurakunnan arkisto

SVT ⁼ Suomen virallinen tilasto mt. ⁼ edellä mainittu teos

SISÄLLYS

Lukijalle 5

I KUNNALLISHALLINNONENSI ASKELEET RAUMAN SEUDULLA 11

Paikallishallinnon piirijakoja 16

Kunnille kuuluvatasiat 19

Kuntien kokoontumistilat 20

Kuntakokouksetja äänivalta 23

"Parlamentaarinenkeskustelu” ²⁵

KUNTIEN TALOUS

Kassajärjestelmä 26

Menoarviot 29

Verotus 38

Kunnalliset ^{äyrit 38} Verotusta uudistetaan 44 Manttaalien kunnalliset rasitukset 46 ^- Henkilöverot 49 ^- Koiraveroja ja susirahoja 53 ^- Maatilojen valtionverot ja koko verokuorma 56

Kuntien varat javelat ⁵⁹

Omaisuudet karttuvat 59 ^-Kuntien lainanotto 67 ^- Viljelyslaina- rahastot 71 Viinaverorahat 75

KUNTIEN LUOTTAMUSMIEHIÄ

Kuntakokousten jakunnallislautakuntienjohtomiehet 78

Lautakunnat 88

Ensimmäiset valtuustot 93

Kuntien toimenhaltijoita 101

II VAPAAKANSALAISTOIMINTA ¹⁰⁷

Järjestöjen^synty 107

Aatteellisiayhdistyksiä 108

Raittiusasia 108 ^- Nuorisoseurat 116

Maatalouden seuratoiminta 124

Maanviljelysseuratyönalkajana 124 ^- Maatalousnäyttely Lapissa 1892 126^- Rauman seudun maamiesseurat 129 ^- Osuusmeijeritja muuta maatalouden yhteistoimintaa 134^- Pienviljelijäyhdistykset

139

Palovakuutusyhdistyksiä javapaapalokuntia 143

Voimisteluja urheilu 148

Työväenyhdistykset 151

Suojeluskunnat 161

Lottatoiminta 168

111 MAASEUTU KIINNOSTUU POLITIIKASTA ¹⁷¹

Lehdistön merkitys kasvaa 111

Edustajia valtiopäiville 116

Suurlakko muutosten vauhdittajana 188

Kohti ensimmäisiä eduskuntavaaleja 192

Punaiset viivatja vaalien tulos 196

Maanvuokrakysymykset puhuttavat 200

Vuoden 1918tapahtumat 208

Sodan alkuvaiheet 208 Punaisten lähtö212 Mannerinveljekset 216 Sodan loppuselvittelyt 218

IV ELINKEINOJEN ALALTA 222

Yhteydetparanevat 222

Rautatie 222 Maantietjakyytilaitos 224 Posti 228 Puhelimet 232 Sähköistäminen 236 Autoliikenne alkaa 239

Kaupankäynti 244

Markkinat ja toripäivät 244 ^- Kulkukauppiaita rajan takaa 248 Tyhjätaskusta suurliikemieheksi 252

Maaseudunkauppiaita 253

Hinnerjoen kauppiaat ja väkijuomakysymys 254 Lapin ja Rau- man maaseudun kauppiaita 260 Osuuskaupat 263

Teollisiayrityksiä 270

Käsi- ja pienteollisuutta 270 Myllyt ja sahat 276

Rahalaitokset 282

Säästöpankit 282 Osuuskassat 289

Mitänumerotkertovat maataloudenkehityksestä 293

Viljelyalat 293 ^- Viljelykasvit 299 ^- Karjamäärät 302 Kalastus 304 Sukupolvenvaihdos maatalouden ongelmana 309

V KIRKKO JAKOULU 311

Seurakuntien hallintojatalous 311

Papiston palkat 312^- Papiston virkatalot 316 Virkatalorahastot 319 Kirkkorakennukset 322 ^- Hautausmaat 329 Hinnerjoen ja Honkilahden yhdistämispuuhat 331

Seurakuntaelämäaikojen vaihteluissa 333

Uusia toimintamuotoja 337 Rukoilevat ja heidän hengellinen perintönsä 343

Papisto 351

Rauma 351 Lappi 355 ^- Hinnerjoki 360 Kanttori-urkurit 363

Kirkollisesta kiertokoulustakunnalliseen kansakouluun 367 Alkeisopetus seurakuntien ja yksityisten asiana 367 Taistelu

kansakoulusta 373 Kansakoulut toiminnassa 380 Kohti yleistä oppivelvollisuutta 383

Kirjastot 389

Henkilöhakemisto 396

Väestötiedot sisältyvät II osaan s. 1-40

I

KUNNALLISHALLINNON ENSI ASKELEET RAUMAN SEUDULLA

Niin kuin Rauman seudun historian II osassa (s. 213 ^{216) on} kerrottu, vuoden 1852 köyhäinhoitoasetus merkitsi suurta askelta pitäjänhallinnon kehittämisessä kohti seuraavalla vuosikymmenellä aluelle pantavaa varsi- naista kunnallishallintoa. Seurakunnasta riippumaton paikallinen itsehal- linto ei Rauman seudulla tosin ollut ennestäänkään aivan outo tai ^tuntema- ton olihan ainakin maaseurakunnan väki jossainmäärin selvillä Rauman raastuvankokouksista janiiden päätöksiä toimeenpanevan raadin tekemisis- tä. Tärkeänä syynä kunnallishallintoonsiirtymiseen olikin se, että maaseu- dun pitäjänkokouksilta puuttui raatia ja maistraattia vastaava valmisteleva ja toimeenpaneva elin, jollaiseksi suunniteltu kunnallislautakunta (nyk.

kunnanhallitus) oli tarkoitettu. Yleisinä periaatteellisina syinä paikallishal- linnon uudistamiseen voi mainita sen vapaamielisen toimeliaisuuden, joka seurasi Aleksanteri II:n nousua valtaistuimelle ja jokailmeni mm.valtiopäi- vien koollekutsumisena sekä monina uudistuksinaelinkeinojenalalla. Unoh- taa ei sovi myöskäänRuotsin esimerkkiä, siellä 1862säädettyjäkunnallisla- keja.

Kunnallishallinnon perustaminen 1865 annetulla armollisella asetuksella oli uudistus, joka toteutettiin korkean esivallan tahdosta ja siis ylhäältä alaspäin, vaikka sitä olikin ^saatu käsitellä vuosien 1863—64 valtiopäivillä.

Sen sisältöön ei pitäjän tasolta voitu vaikuttaa eikä koko uudistuksen tarpeellisuutta väestön keskuudessa yleensä ymmärretty.

Turun ja Porin läänin pitäjissä, erityisesti Varsinais-Suomessa, esiintyi voimakasta vastustusta jahalua pysytellä vanhan kirkollisen pitäjänhallin- non kannalla. Kun uudistuksen toteuttamista voitiin laillisesti lykätä jopa kolmella vuodella, käyttivät kaikki Rauman seudun kunnat tätä mahdolli- suutta. Syitä kunnallishallinnon vastustamiseen ei ole helppo varmuudella

sanoa; on viitattu varsinaissuomalaisten pitkiin perinteisiin, mahtitalollisten 11

Kirjoitustaidon puute haittasi aluksi kunnallisasetuksen toimeenpanoa. Hmnerjoelta keisarilliselle senaatille 1864 lähetetyn kirjelmän allaonrunsaasti puumerkkejä, mutta herastuomari Juho Mäki ja Pietilän sotilasvirkatalon vuokraaja Erkki Erkinpoika osasivat jo kirjoittaa itse nimensä. Talojen puumerkit olivat sinänsä arvokkaita tunnuksia, Hinnerjoellakin useiden vuosisatojen ikäisiä (vrt. II osa s. 308).

vahvaan itsetuntoon ja yleiseen vanhoillisuuteen.¹ Tähän voisi Rauman seudun osalta ehkä lisätä vielä rukoilevan herännäisyyden, jokaoli luonteel- taan voimakkaasti säilyttävää ja kirkolliseen perinteeseen pitäytyvää myös hallintoasioissa. Luopuminen seurakunnan nimissä tapahtuvasta ja papiston johtamasta pitäjänhallinnostaon täällä saattanut tuntua uskonnol- lisistakin ^syistä arveluttavalta.

"Asetus kunnallishallituksesta maalla” tuli voimaan 6. helmikuuta 1865 ja luettiin kaikelle kansalle saarnatuolista kirkonkuulutustenyhteydessä niin

1 Hannu Soikkanen. Kunnallinenitsehallinto kansanvallan ^perustas. 179-181

kuin ^tapana oli. Asiaa alettiin pohtia kiirettä pitämättä, sillä kului lähes vuosi, ennen kuin Lapissa saatiin aikaan jonkinlainenvälipäätös. Kirkko- herra Salenius tiedusteli ^14. tammikuuta 1866 kirkkoon kokoontuneilta pitäjäläisiltä, ”jostätäkunnallishallitustaruvetaan kohta järjestämäänelijos sen kanssa ylöslykätään niin kauvan kuin mainittu asetus saltii ja myöden antaa.” Käydystä keskustelusta ei ole tehty pöytäkirjamerkintöjä, mutta

yksimielisyys ^näyttää olleentäydellinen, koskapa "Tähän vastattiinkaikilta,

että kuin ei seurakunnassa^nyt ole niin montaa kirjoitustaidossa jamuiden lakiasiain tuntemisessa ⁿⁱⁱⁿ taitavia jäsenniä,kuin kysymyksessä olevaan kunnallishallitukseentarvittaisiin, niin ylöslykätään tämän toimen kanssa edestulevaisiinaikoin, eli niin kauvas kuin yllä mainittu ^{asetus sen myöden} antaa.”²

Viranomaiset lienevät ennen pitkää kiirehtineet asian käsittelyä, koska lappilaiset valtuuttivat saman vuoden lopulla (2.12. 1866) lainamakasiinin puukhollarin eli kirjanpitäjä Nils Tallgrenin anomaan kunnallishallinnon toimeenpanoon mahdollisimman pitkää lykkäystä, "sillä asia sentään on heille (lappilaisille)kokonansa outo.”³ Erityisistä syistä voitiin kunnallishal-

linnon aloittamiseen ^myöntää kolme vuotta lisäaikaa eli 6. päivään helmi- kuuta 1868^{saakka, mutta} läänin kuvernööri saattoi vielä sitäkin pidentää, ja niinpä hän päätti lappilaisten anomuksesta, että pitäjänon siirryttäväuuteen kunnallishallintoon viimeistään helmikuun alusta 1869.

Ensin oli valittava tarpeelliset toimihenkilöt ja luottamusmiehet. Sitä varten pidettiin 25.10. 1868 kirkkoherra Saleniuksen johdolla pitäjänkokous, jossaLapin ensimmäiseksi kunnallislautakunnan esimieheksi valittiinrust- hollari Isak Hollmen ja varalle talollinen Kustaa Eskelä. Kuntakokouksen puheenjohtajaksi valittiin lautamies Fredrik Tamlander ja varalle kirjuri Nils Tallgren.⁴ Heidän toimikautensa oli määrä kestää kolme vuotta.

Kuntakokouksen puheenjohtajantehtävää tarjottiin monessa pitäjässäkirk- koherralle, jokaoli ollut pitäjänkokouksissa itseoikeutettunapuheenjohtaja- na, mutta ainakin Salenius näyttää kieltäytyneen, mihin hänellä olikin oikeus. Pidettiin näet suotavana, että papit vetäytyisivät syrjään uudesta hallinnosta ja keskittyisivät ^etupäässä hengellisten asiain hoitoon. Silti melkein puolet kunnista valitsi papin ensimmäiseksi kuntakokouksen pu-

2 LSrk pitäjänkokouksen l4. 1. 1866^§ 1 3 LSrk pitäjänkok. ^{2.12. 1866}

4 LSrk pitäjänkok. 25.10. 1868.

Kirjuri Nils Fredrik Tallgren ⁽¹⁸¹² 1907) oli harvinaisen pitkän elämänsä aikana Lapin vanhan pitäjänhallinnon samoin kuin uuden kunnallishallinnon- kin kysytyimpiä kynämiehiä. Luonteel- taan ”herras-Tallgren” kuuluu olleen suora, puhelias ja hilpeä, vaikka tulikin usein höystäneeksi puhettaan papin po- jalle vähemmän sopivin voimasanoin.

Valok. S.E. Lehtinen, Lappi.

heenjohtajaksi.⁵ Näin ei kuitenkaan^käynyt missään Rauman seudunpitäjäs- sä.

Marraskuun 20. päivänä 1868 kokoontuivat Hinnerjoen miehet Uuden- kartanon taloon valitsemaan ensimmäisiä kunnallisia luottamushenkilöi- tään, joiden oli määrä suorittaa taksoitus. Seuraava kokous oli jo 11.

tammikuuta 1869, jakoska tällöin pidetyn pöytäkirjan allekirjoitti nahkuri,

"pitäjänkarvari” Gerhard Lunden, hänet oli ilmeisesti valittu Hinnerjoen ensimmäiseksi kunnanesimieheksi eli kuntakokouksen puheenjohtajaksi.*’

Kunnallislautakunnan esimieheksi valitulleväljän Isak Lundenille luvattiin maksaa sadan markan vuosipalkka. Hänen avukseen määrättiin seitsemän taksoitusmiestä verotusta suorittamaan.

Kunnallisasetus edellytti, että luottamustoimet piti hoitaa palkatta, mutta ainakin Hinnerjoella lähdettiin alun pitäen palkkalinjalle; pitäjäläiset tosin alensivat kunnallislautakunnan puheenjohtajan palkkiota muutaman vuo- den kuluttua parillakymmenellä markalla, kun aluksi luvattu summa alkoi

5 Hannu Soikkanen, Kunnallinen itsehallinto s 192.

6 HKA 1 Ca 7; Pentti Papunen, Rauman seudun historia II s.234

tuntua liian suurelta. Lautakunnan muille jäsenille ei sen sijaan ^näytä maksetun kokouspalkkioita missään Rauman seudun pitäjässä.

Palkkiokysymysten hoitamista vaikeutti se, että viran jaluottamustoimen välistä ^eroa ei oikein tajuttu, olihan seudulla vanhastaankin palkkaa nauttivia sivutoimisia ”kunnallismiehiä” kuten lainajyvästön hoitajia, kir- konisäntiä ^ym. Kaikille olikin selvää, että vaativat kirjoitustehtävät, niin kuintilikirjojen hoitoja kirjelmien varsinkin ruotsinkielisten laatiminen edellytti palkattua ammattimiestä, vaikka varsinaisia pitäjänkirjureita ei Rauman seudulla enää 1700-luvun jälkeen ollutkaan. Asetuksessa olivat kunnalliset palkkiokysymykset jääneet vaille huomiota, ja siksi käytäntö muodostui varsin kirjavaksi.

Rauman maalaiskunnan kunnallishallinto otti ensi askeleensa loppu- vuodesta 1869. Kuntakokouksen puheenjohtajaksi valittiin ensimmäiseksi kolmivuotiskaudeksi Vanhan-Lahden omistaja, "possessionaatti” Robert Grundström, joka oli näihin aikoihin iältään vielä alle kolmenkymmenen.

Kunnallislautakunnan puheenjohtajaksi tuli Johan Lundell nuorempi Äy- höltä,' _mutta hänen valintansa ei näytä olleenyksimielinen, sillätoistakym- mentä vaalikokouksesta poissa ollutta talollista, etupäässä Anttilasta ja Voiluodolta, laati ^seppä Antti Augustinin johdolla läänin kuvernöörille vaalista valituksen. Kun Lundellin kannattajat saivat taakseen yli viiden manttaalin äänet valittajien 3 1/2 manttaalia vastaan, maaherra ratkaisi riidan Lundellin hyväksi.^h

Kun kunnalliselämä ^kaupungin liepeillä alkoi näin riitelyn merkeissä, saattoi asiaan vaikuttaa ^{sekin, että} täällä oli kunnallismiesten hoidettavaksi uskottu huomattava maaomaisuusjasuuretrahastot. Hinta-jatulotaso olivat korkeammat kuin Lapissa ja Hinnerjoella, ja niinpä Rauman maalaiskunta-

laiset olivat alusta pitäen valppaina valvomassa niitä todellisiaja otaksuttuja etuja, joita ^uusi kunnalliselämä näytti tarjoavan.

Lundell lienee pahoittanut jonkinverran mielensä edellä mainitun riita- vaalin ^takia, sillä hän ilmoitti haluavansa kieltäytyä tarjotusta palkkiosta, koska "semmoisten rahain ylöskanto ei maksa vaivoja”, ja hän sanoi ^myös uskovansa, "ettei sitäkään vähää rahaa kaikki ilman ^{ryöstöä (= ulosottoa)} maksa.” Kuntakokous halusi^lepyttääLundellinjapäätti vuoden 1870 lopulla maksaa hänellejahänen seuraajilleenpalkkaa suoraan vaivaiskassastasata

7 Länsi-Suomi 1912^n;o48.

8 RKA I Ca^1, kuntakok. 10.10. 1869

markkaa vuodessa perustellen tätä sillä, ettei Lundellin jälkeenkuitenkaan saataisi ketään ^rupeamaan ilmaiseksi kunnallislautakunnan esimiehen teh- täviin, vaikka Lundell hyväntahtoisuudessaan olisikin palkatta.⁹

Paikallishallinnonpiirijakoja

Kunnallisasetus merkitsi myös askelta kohti edustuksellista paikallishal- lintoa, sillä kunnallislautakunta sai huomattavan vaikutusvallan, joskin lopulliset päätökset tärkeissä asioissa jäivät yleisen kuntakokouksen täi manttaalimiesten tehtäviksi.Pitäjänhallinnossakin oli noudatettu jonkinlai- sia edustuksellisia periaatteita jo 1600-luvulta ^asti, sillä kirkkoneuvostoon kuuluneet kuudennusmiehet pyrittiin valitsemaan siten, _että pitäjän eri kulmakunnat tulivat edustetuiksi. Kunkin kuudennusmiehen katsottiin vastaavan omasta piiristään, yökunnastaan, joita oli muodostunut pitäjiin kinkerilaitoksen myötä. Rauman maaseurakunnassa oli vanhastaan 13, Lapissa 12 (myöhemmin ¹³⁾ ja Hinnerjoella 5 tällaista yökuntaa.¹⁰

Myös muunlaisia piirijakojaoli pitäjiin aikojenkuluessa syntynyt tarpeen mukaan: köyhäinhoitoa varten oli kohta isonvihan jälkeen muodostettu vaivaisruodut, joita Lapissa oli 20, Rauman pitäjässä 13 ja Hinnerjoella todennäköisesti neljä. Itämaisen sodan alettua 1853 järjestettiin myös sota- miesruodut uudelleen. Niitä tuli Lappiin kahdeksan, Rauman pitäjään ja Hinnerjoelle neljä kumpaiseenkin. ¹¹

Tärkeä uusi piirijako pantiin toimeen köyhäinhoitoasetuksen antamisen jälkeen 1853 niin kuin Rauman seudun historian II osassa ^(s. 214 ²¹⁵⁾ on kerrottu. Järjestelmä ehti piireineen ja kaitsijoineen olla voimassa vain toistakymmentä vuotta, sillä kunnallisasetuksen mukaan köyhäinhoidon tehtävät siirtyivät vastaperustetulle kunnallislautakunnalle.

Rauman maalaiskunnassa, jossaoli ollut seitsemän köyhäinhoitopiiriä, uusi kuntakokous perusti 22. marraskuuta 1869 kahdeksan uutta piirikun- taa. Näistä kustakin valittiin samallayksi jäsen ja yksi varajäsen kunnallis- lautakuntaan(kunnanhallitukseen), jokatäten syntyi alueellisen edustavuu- den pohjalle. Piirijako oli ensimmäisinä edustajineen seuraava:¹²

9 RKA I Da 1, kuntakokousten knjekonseptit 1869-1925; RKA 1 Ca 1, kuntakok. 11.11. 1870.

10 Mikko Juva, Varsinais-Suomenseurakuntaelämäs.47, 104; PenttiPapunen, ^Rauman seudun historia ^IIs. 344; Maiju Kiviniemi, Seurakuntaelämää Lapissa vuosina 1817-1870 (Laudaturkirjoitus) s. 63

11 Pentti Papunen. Rauman seudun historia^{II s.}207-210, 289.

12 RKA I Ca 1,pöytäkiijat 1869—97

Nortamon ”Kivelän kapteeni” eli laivuri-maanviljelijä Johan Henrik Östman isännöi Kortelan Alataloa kunnallishallintoa aloiteltaessa. Valokuva lienee^vasta 1910-luvulta,

koska pihaveräjällä näkyy jo automobiili. Näitä rakennuksia ei ^enää ole.

piiri edustaja varamies

1. Anttilan piiri ^(Anttila ja Kustaa Hallio ^seppä A. Augustin Voiluoto

2. Kulamaan piiri Kustaa Mattila ^-

3. Vermuntilan piiri Vilhelm Jussila torppari Juho Kylänpää 4. Unajan piiri Adrian Jokela torppari JuhoVärkniemi

5. Vasaraisten piiri ^(Vasarai- Fredrik Lauri seppä Emanuel Silfvan nen ja ^Soukainen)

6. Nihattulan piiri (Nihattula, Samuel Yli-Sunila torppari Joel Sunelius Kolia ja Tarvola)

7. Sorkan ^{piiri (Sorkka, Haapa-} Vilhelm Taipalmaa torppari Isak Mäkelä saari, Lahti, Taipalmaa)

8. Uotilan ^piiri Kustaa Stenroos-Vilkkilä torppari Karl Vuorenpää (Uotila ja Äyhö)

Kortelan ja Sampaanalan kyliä ei ^{mainittu, mutta ne} luettiin luultavasti Unajan piiriin, kuten köyhäinhoidossa 1853 ja myöhemmin kouluasioissakin oli laita. Varsinaisiksi edustajiksi eli kunnallislautakunnanjäseniksi valit- tiin siis talonisäntiäjavaralle torppareita ja käsityöläisiä. Jokaiseen piiriin määrättiinjo 1869^myöskulonsammutuksenpäällysmiehet elipaloruotupääl-

— 17 ^—

Herastuomari Fredrik Tamlander(s. 1836) oli La- pin ensimmäinen kunnan- esimies ja toimi kunnallis- lautakunnan puheejohtaja- nakin kolmattakymmentä vuotta. Tamlanderin kau- lassaon hänelle 1907myön- nettykeisarillinen ansiomi- tali, jota kannettiin Vladi- mirin ritarikunnan nauhas- sa. T. Vahalan kokoelma.

liköt, joiden tietysti odotettiin johtavankunkin alueellaan palonsammutus- töitä.

Kun kunnille vahvistettiin 1892 pelätyn koleraepidemian vuoksi erityiset terveydenhoito-ohjesäännöt, Rauman maalaiskunta jaettiin ^{17;ään tervey-} denhoitopiiriin, jakuhunkin niistä määrättiinerityinen katsastaja. Koulupii- rijako sai täällä alkunsa jo yksityisten lastenkoulujen aikaan ^(Nordmanin ja Hellmanin koulut 1860-luvulla). Pakollisiksi yläkansakoulujen koulupiirit tulivat 1898 annetulla asetuksella.¹³

Lapin yökuntia, joissakussakin erikseen nimetty valvoja eliruotumesta- ri huolehti köyhäinhoitoasioista, oli samat kaksitoista, jotka on lueteltu Rauman seudun historian II osassa.¹⁴ Kunnallislautakunnan varsinaisia

13 Rauman Lehti 1893^n;o47.^PenttiPapunen, Rauman seudun historia II s.342-343; Maiju^Kiviniemi, Kansanopetuksesta Lapissa ^{s. 72,}

14 mt. s. 215; MaijuKiviniemi, Seurakuntaelämää Lapissa (käsikirj.) s. 64-65, 163

jäseniäei kaikista Lapin ruotumestareista kuitenkaantullut, sillä lautakun- taan kuului täällä normaalisti vain kuusi jäsentä puheenjohtajan, ^varapu- heenjohtajan ja rahastonhoitajan lisäksi. Köyhäinhoitoasioita käsiteltäessä kunnallislautakuntaa kuitenkin täydennettiin ns. piirimiehillä (tavallisesti 6) sellaisista kylistä, jotka muuten eivät olleet kunnallislautakunnassa edustettuina.¹⁰ Keväällä 1893 pitäjä jaettiin 17:ään terveydenhoitopiiriin kuten Rauman maalaiskuntakin. Pian syntyi myös muita piirijakoja, joista tärkein oli koulupiirijako. Kiertokoulualueita oli Lapissa lopulta neljä kuhunkin kuului kolme piiriä ja1900 kunta jaettiinviiteen kansakoulupii- riin nimittäin Lapin, Kaukolan, Kuolimaan (myöh. Kodiksamin), Kaukiais-

ten jaKullanperän piireihin.¹⁶

H innerjoella, jossaoli vain neljä kylää, kunnallislautakuntaan valit- tiin viisi jäsentä puheenjohtajan javarapuheenjohtajan lisäksi. Yökuntiakin Hinnerjoella mainittiin olleen ^viisi, mutta terveyshoitopiirejä 1893 vahviste- tun ohjesäännön mukaan seitsemän. Asetus ^{edellytti, että} kunnallislauta- kunnan jäsenet jamuut luottamusmiehet edustivat kukin tiettyä aluetta tai piiriä mm. henkikirjoituksessa,taksoituksessajne. Laajoissa pitäjissäsaattoi kunnallislautakunnanjäsenmäärä siksi nousta pariin kymmeneen, kun taas pienissä kunnissa, jollainen Hinnerjokikin oli, tultiin toimeen pienimmällä mahdollisella (viisijäsenisellä) lautakunnalla. Useat päällekkäiset piirijaot saman kunnan sisällä aiheuttivat sekaannusta ja tehottomuutta, mikä havaittiin jo 1880-luvulla erityisesti köyhäinhoito-ja kouluasioissa.¹'

Kunnille kuuluvat asiat

Uuteen hallintoonsiirryttäessä oli kirkollisten asiain määrä jäädäkunnan toimivallan ulkopuolelle, mutta asetuksen mukaan tulivat^myös kirkollisten maksujen taksoitus, kanto ja tilitys kunnallislautakunnan huoleksi. Tästä seurasi ^paljon tarpeetonta sekaannusta, kuten mm. Hannu Soikkanen on tutkimuksessaan todennut.^ls Niinpä kirkon ja pappilan rakennusasioita saatettiin käsitellä yhtä hyvin kuntakokouksessa kuin kirkonkokouksessa- kin, mistä Rauman seudun historiassa ^{(II s. 205) on} esimerkkejä. Koska

15 LKA I Ca, kuntakok pöytäkirjat 1898; Vuosikertomus Lapin kunnan hallinnosta v. 1912 ^s. 4 5.

16 Maiju^Kiviniemi, Kansanopetuksesta Lapissa ^s. 41, 73-75.

17 Hannu Soikkanen, Kunnallinen itsehallinto s. 328, 400 401 18 Hannu Soikkanen, mt. s. 164.

uskonvapautta ei vielä kunnallishallinnon alkuaikoina ollutja kaikki olivat niin muodoin seurakunnan jäseniä, ei kukaan ollut kuntakokouksessakaan jäävi näitä asioita käsittelemään.

Erikseen oli säädetty, mitä kuului yleisen kuntakokouksen ja mitä sen päätöksiä toimeen panevan kunnallislautakunnan päätäntävaltaan. Kunta- kokouksen tuli huolehtiamm. köyhäin- ja terveydenhoidosta, kansakoulujen perustamisesta ja ylläpidosta, yleisestä järjestyksestä, pitäjäntuvan ^(kunnan-

talon) rakentamisesta, yleisistä teistä, lainamakasiineista, petojen jatulipalo- jen torjunnasta sekä kaikkeen tähän tarvittavien varojen hankkimisesta taksoittamalla javerottamalla kuntalaisia.

Kunnallislautakunta puolestaan vastasi ^{siitä, että} esiin tulevat asiat valmisteltiin kuntakokousta varten ja että kuntakokouksen päätökset pan- tiin asianmukaisesti ^toimeen; lautakunnalle kuului myös kunnanrahojen ja omaisuuden ^hoito, veronkanto ja tilinpito, holhoustoimi jne. Kun oli vielä säädetty,ettäkirkollistenkin maksujenkantoja tilitys siirtyikunnallislauta- kunnan huoleksi, saattoi vanha pitäjänhallinto vaihtua uudeksi kunnallis- hallinnoksi melkein kuin huomaamatta: laadittiin vain uuden asetuksen edellyttämäääniluetteloäyrimäärineen jasiirrettiinköyhäinkassa seurakun- nalta kunnallislautakunnan hoitoon. Verotustakaan ei aluksi kaikissa kun- nissa muutettu, kuten asiaa tutkinut K. V. Kaukovalta on todennut.¹⁹ Tuonnempana selviää, miten Rauman seudulla meneteltiin.

Kuntien kokoontumistilat

Asetus kielsi kuntakokousten pidon pyhäpäivinä ja edellytti myös, ettei niitä pidetty kirkossa vaan jossakin muualla, mieluiten pitäjäntuvassa.

Lappia lukuun ottamatta sellaisia ei Rauman seudulla ennestään ollut, ja niin oli alkajaisiksi hankittava kunnille kokoontumistilat.

Rauman maalaiskunnan asioita käsiteltiin syksyllä 1869 sekä kirkossa että Uotilan Sipolassa; jälkimmäisessäkokouksessa toimitettiin henkikirjoi- tus, ja samalla keskusteltiin pitäjäntuvan hankkimisesta.²⁰ Yksimielisesti päädyttiinvuokraamaankaupungista Teräväisten talosta siltavouti G. Smed-

19 K. V. Kaukovalta, Suomen maalaiskuntien kunnallisen itsehallinnon ^{historia s.} 104-112; 138.

20 RKA I Da 1, kuntakokousten kiijekonseptit 1869-1925.

Lapin kunnanhuone, aikaisemmin pitäjäntupa, kuvassa oikealla, oli kanttorin virka- asunnon jatkona. Kanttori F. Kiviniemen aikana talossa oli myös postiasema ja puhelinkeskus. T. Vahalan kokoelma.

bergiltä kunnalle huone kymmenen markan vuotuista vuokraa vastaan.

Seuraavana vuonna vuokra tosin nousi 15markkaan, jakun Smedbergennen pitkää vaati huoneesta 20 markkaa, alettiin etsiä uutta kokouspaikkaa.

Kunnallislautakunnan esimies Johan Lundell lupasikin 1873 kunnalle talostaan Äyhöltä huoneen ilmaiseksi puolen vuoden ^ajaksi, minkä jälkeen aiottiin pitää kuntakokoukset Nordmanin pientenlasten kouluissa.

Ehkäpä kaupungin keskeinensijainti jamahdollisuudettoimittaa kuntako- kousmatkoilla myös yksityisiä kauppa- _ym. asioita johtivat siihen, että

syksyllä 1874 vuokrattiin maalaiskunnallejälleenhuone kaupungista, vara- nimismies Smedbergiltä Tammelan ^talosta, vaikka vuokra oli noussut jo 30 markkaan. Samalla päätettiin, että veronkantojahenkikirjoitukset toimitet- taisiin vastedes samassa paikassa. Yleinen kustannustason nousu jouduttiin jatkossakin ^ottamaan huomioon: vuonna 1882 ^Smedberg korotti vuokran 50 markkaan, javielä 1890 ”kunnanhuoneen^hyyry” merkittiinsaman suurui- seksi, _mutta vuoden 1900 alusta jouduttiinmaksamaan 75 markkaa. Jonkin ajan kuluttua kunta vuokrasi kokoushuoneen osuuskaupalta, mutta 1920- luvullakunnantoimistoja kokoushuone olivat säästöpankin talossa Uotilas-

sa. Vielä vuonna 1928 Rauman maalaiskuntatoimi vuokratiloissa,^nytjälleen kaupungissa, tohtori Hiilivirran talossa."¹

Lapissa alettiin kuntakokouksia pitää lukkarin virkatalon ^yhteyteen rakennetussa pitäjäntuvassa. Seurakuntalaiset olivat tehneet huoneetyhteis- voimin lukkari Grönroosin tullessa virkaansa. Talon paikka valittiin ^maan- tien ^varresta pappilan maalta jase valmistui vuonna 1848. Vaikka lukkarin asunto oli näin selvästi seurakunnanomaisuutta,puhuttiin siitämyöhemmin kunnan huoneena. Niinpä Lapin kunta päätti 1894 ^korjauttaa koko raken- nuksen ja lisätä siihen samalla eteisen. Kustannukset jaettiin siten, ^että manttaalinomistajat suorittivat 2/3 rakennuskuluista ^ja loput otettiin kun- nan kassasta. Vuonna 1923 kunnanhuoneen kirjanpitoarvoksi merkittiin 5 000 markkaa.²²

Hinnerjoella aloitettiin 1869 vuokraamalla kunnalle huone Mattilan talosta vuodeksi^neljällämarkalla. Kokouksia ^näyttääpidetyn ^myös Vahalas- sa javuodesta 1872 lähtienPietilässä, ^jollemaksettiin huoneen vuokraa ensin kuusi, myöhemmin kahdeksan markkaa vuodessa. Kokoukset siirtyivät 1875 kunnallislautakunnan esimiehen Erland Kylä-Airilan luo Korvolle, ja syk-

systä 1877 lähtien niitä pidettiin nimismiehen asuinpaikassa Korven Nakki- lassa. Vuonna 1880 päätettiin kuntakokoukset pitää vastedes kirkon luona olleessa kunnan omistamassa rakennuksessa, joka lienee ollut sama kuin ruumiinavauksiin tarvittaessa^{käytetty ns.} leikkaushuone.^{2 1} Se oli kuitenkin vailla lämmityslaitetta ja ahdas, janiin päätettiin 1890 vuokrata kunnalle tilapäisesti kokoushuone kauppias Kustaa Mäeltä. Jo seuraavana vuonna kuntakokoukset pidettiin Uudenkartanon^talossa, mistä maksettiin isännälle 20 markan vuotuinen vuokra. Ehkä nämä kulut katsottiin kuitenkin tarpeettomiksi, koska vuoden 1895 lopulla päätettiin taas palata kirkon luona olevaan kunnanhuoneeseen, mikäli kokousväkeä olisi niin vähän, ^että sinne mahduttaisiin.²⁴ Samaan aikaan suunniteltiinkyllä jokokonaisen maatilan ostoa tulevaa kansakoulua varten. Mäki-Mattila oli tuolloin myytävänä, ja sinne aiottiin sijoittaa koulun lisäksi kunnanhuone. Talonkauppa tehtiin, ja alkuvuodesta 1895 tiedettiin kunnan aikovan ottaa 15 000 markan kuoletus- lainan kauppahinnan maksamiseksi.²⁵

21 RKA I Ca 1,kuntakokouksia 1869-97; RKA IGk 2,veronkantokirja 1882-91, RKA I Ca 2, kuntakokoukset ^1899- 22 MaijuKiviniemi, Seurakuntaelämää Lapissa vuosina 1817-70,käsikirjoitus, s. 188-190; Rauman Lehti 1893^n:o98, 1894

no 29 A; 1895n:o 2;LKA ^{II Ca,} pöytäkirja 24.2. 1923.

23 HKA I Ca 7; Johtaja Väinö Raulan tiedonanto.

24 HKA I Ca 7, kuntakokous 19. 10 1891;Rauman Lehti 1896no 1 25 Rauman Lehti 1894 n:o ^48; 1895 ^n:o 13.

Kuntakokoukset ja äänivalta

Kuntalaisten oli määrä kokoontua vähintään kolmasti vuodessa ennalta kuulutettuun kuntakokoukseen. Niissä päätettiin asioista samaan tapaan kuin aikaisemmin pitäjänkokouksissa, joissa kirkkoherra oli toiminut pu- heenjohtajana. Kunnallinenkinpäätösvalta oli keskitetty vauraille talollisil- le, vaikka jonkinverran sananvaltaa olivähäväkisemmilläkin, kuten torppa-

reilla, sikäli kuin he maksoivat kunnalle veroa. Täysin vailla äänioikeutta olivat mm. palkolliset samoin kuin aviovaimot; jälkimmäisiä edustivat heidän miehensä.²⁶

Vain silloin kun tiedossa oli uusien rasitusten määrääminen(köyhäinhoito- ja kansakouluasiat esimerkiksi) osanottajia saapui kuntakokoukseen run- saasti: tultiin miehissä panemaan vastaan jausein onnistuttiinkintorjumaan menojen kasvattaminen, niin tarpeellisia kuin monet uudistukset olisivat sinänsä olleetkin. Ennakkoluuloinen vanhoillisuus peri Rauman seudullakin yleensä voiton, vaikka kunnallislautakunnan enemmistö ja pitäjän herrat olivat valistuneina monien uudistusten kannalla. Ei edes maaherran arvoval-

ta riittänyt aina taivuttamaan itsepintaista enemmistöä, kuten kuvernööri Creutzin turhat käynnit Rauman maalaiskunnassa 1872 ja Lapissa 1877 osoittavat.²⁷

Kun kuntakokouksen puheenjohtajaesitti uuden asian päätettäväksi, hän sai vastaansa oven suuhun ryhmittyneiden vanhoillisten joukosta äkäistä puheen sorinaa, joka usein yltyi suoranaiseksi meteliksi kuten Lapissa lokakuulla 1876. Eräs mukana ollut valitti ^{myöhemmin, että} lainamakasii- nista keskusteltaessa oli ^syntynyt "melkoinen melske”, koska varsinkin torpparien joukossa oli muutamia "aina vastaan pistäviä kiljukurkkuja”, jotka vaativat jo aikaisemmin tehtyjä päätöksiä kumottaviksi.²⁶

Riitaisessa kuntakokouksessa ei vastustajien ja kannattajien lukumäärä merkinnyt sinänsä ^mitään, vaan puheenjohtajan oli pidettävä silmällä erityisesti sitä, minkä kannan muutamat avainasemassa olevat manttaali- miehet omaksuivat. Ellei päätökseen muuten päästy, oli otettava esiin

"ääntölista”, kunkin veronmaksajan äyrimääränsisältävä luetteloja huudet- tava jokainen vuorollaan esiin antamaan äänensä, joitakullakin oli saman

26 Hannu Soikkanen, mt. ^s. 160, 240-244

27 RKA ^I Ca 1,pöytäkirja 2.5. 1872;Maiju Kiviniemi, mt. s. 54, 28 Satakunta 1876 ^n;o 43.

verran kuin ^veroäyrejätai ainakin niiden ilmaisemassa suhteessa. Tällaiseen hankalaanääntenlaskutoimitukseen oliryhdyttävä esim. ^vuonna 1878Lapis- sa, kun kansakoulun perustamisesta ^yritettiin saada päätöstä aikaan. Koulun vastustajat voittivat tällöin täpärästi äänin 668 kannattajien 658 ääntä vastaan.²⁹ Näin paljonei kuntakokouksessa toki ollutosanottajia, sillääänet muodostuivat läsnä olleiden äyrimääristä. Niinpä esimerkiksi kirkkoherra Roschier saattoi^käyttää virkatalonsasata ääntä ynnä hänelle henkilökohtai-

sesti kuuluneet 80 ^ääntä. Varakkaimmilla Lapin talollisilla oli 50-70^ääntä, mutta torppareilla niitä oli miestä kohti vain 2-12.³⁰ Saman tapainen oli äänimäärien suhde muissakin^kunnissa, mistä kerrotaan enemmän tuonnem- pana.

Jotta eniten ääniä omistaneet eivät olisi ^yksin voineet sanella kuntako- kousten päätöksiä, oli asetukseen otettu määräys, ettei kukaan ^saanut äänestää enemmällä kuin kuudenneksella ^(Ve) kokouksessa läsnä olevien äänten yhteenlasketusta määrästä.^al Tästä huolimatta saattoi silti kolme riittävän varakasta ^jakeskenään yksimielistä kuntalaista ratkaista ^äänes- tykseen otetun asian. Tällainen järjestelmä oli omiaan turhauttamaan tilattomia javieroittamaan heitä kunnallishallinnosta, sillä yksikin talolli- nen saattoi äänestää kumoon vaikkapa kymmenen torpparin tai itsellisen mielipiteen.

Kuten Hannu Soikkanen ^on huomauttanut, kunta käsitettiin vielä viime vuosisadalla eräänlaiseksi osakeyhtiöksi, jossa määräysvalta jakautui kun- kin sijoittamien varojen ^(ts. hänen maksamiensa ^verojen) suhteessa. Kun- nallista vaikutusvaltaa saattoi ainakin Rauman seudulla saada ^myös muulla tavalla. Täällä valittiin usein kirjoitus- ja laskutaitoisia torppareita ja käsityöläisiä kunnallisiin luottamustoimiin heidän vähäisestä ^{äyri- ja} ääni-

määrästään huolimatta. Näin heilletarjoutui mahdollisuus vaikuttaapaljon- kin asioidenkäsittelyyn japäätöstentekoon ^- samoin kuin eräillä viranhalti- joillaon myöhemminkin ollut vaikutusmahdollisuuksiaasiantuntija-aseman- sa perusteella. Veronmaksu ei aina ^tuottanut vähäisintäkään äänioikeutta;

sitä vaille jäivätkaikki palkolliset, vaikka heiltä perittiin kunnalle henkira- haa ja seurakunnallekin meneviä maksuja.

29 Maiju^Kiviniemi, Kansanopetuksesta Lapissa s.^55.

30 ^LKA, ääniluettelo vuodelta 1881.

31 Hannu Soikkanen, mt. s. 161.246.

32 HannuSoikkanen, Paikallisen itsehallinnon 1860-ja 1870-luvunuudistusten edellytykset. Hist. Ark 75 s. 91

Torppari ja lautamies Henrik ^{Heikkilä (1836-}

1917)Korven kylästä oli Hinnerjoen kunnanesi-

miehenä ^{1874—86 ja sen} jälkeen vielä kunnallis-

lautakunnankin puheen- johtajana. Torpparit ja

käsityöläismestarit oli- vat Hinnerjoen kunnal- liselämässä varsin aktii- visia.

''Parlamentaarinen keskustelu”

Aikaa ^myöten kuntakokousten pito alkoi saada järjestyneempiä muotoja.

Kokoustekniikkakehittyi sitäkin^tietä,ettäsyntyi seuroja jayhdistyksiä sekä niille johtoelimiä, toimikuntia ja lautakuntia, joissa kaikissa laadittiin protokollia ja pyrittiin noudattamaan virallisia muotoja niin pitkälle kuin taitoa riitti. Puutteita tietysti oli. Hinnerjoen kuntakokouksessa todettiin 1901, että ”on vanhan tavan mukaan mahdoton saada mitään järjellistä keskustelua toimeen”, ja ^tämän vuoksi päätettiin seuraavan vuoden alusta ottaakuntakokouksissakäytäntöön "niinkutsuttu parlamentaarinen keskus- järjestelmä”!!), millä tarkoitettiin kaiketi ^sitä, että puheenvuorot oli vastedes pyydettävä puheenjohtajalta;tämän asiana oli ^valvoa, etteivät kaikki huuta- neetkäsityksiään yhteen ääneen. Saman tien päätettiin ^"myöstupakan poltto jakaikenlainen likastaminen(syljeskely?) kokouksen aikana kokoushuonees- sa poistettavaksi.”³³

Myös Lapissa oltiin samoilla ^linjoilla, sillä 23. helmikuuta 1903 ^pidetyssä kuntakokouksessa ^käytettiin ensimmäistä kertaa säännöllisiä puheenvuoro-

33 Rauman Lehti 1901^n:o53.

ja.Tämä tapahtui puheenjohtajan,rusthollari Juho Isotalon kehotuksesta. On silti ^ilmeistä, että kokousten kulku muistutti joskus myöhemminkin entistä menoa, kun tunteita kuumentavat riitakysymykset, verojen korotukset^yms.

olivat esillä. Isotalo saattoi kumminkin ilmoittaavuonna 1913, että kuntako- kouksissa oli "mahdollisuuksien mukaan käytetty järjestettyjä puheenvuo- roja”.³⁴

Kaikki äänivaltaiset kuntalaiset voivat kuntakokouksissa osallistua asiain käsittelyyn ja päätöksentekoon. Mutta äänioikeuden erittäin epätasainen jakautuminenaiheuttijatkuvaatyytymättömyyttä javaatimuksia kunnallis- asetuksen uudistamiseksi. Äänioikeudenlaajentamisella jayhtäläistämisellä oli tietenkin myös vastustajansa. Niinpä vielä sittenkään, kun 1906 oli saatu aikaanyleinen ja yhtäläinen äänioikeus valtiollisissavaaleissa, ei ^tätä voitu ulottaa kunnalliseen elämään ennen vuotta 1917, jolloin elettiin jo varsin poikkeuksellisissa oloissa. Samalla muuttui kunnallinen vallankäyttövälilli- seksi: ensimmäiset valtuustot valittiin Rauman seudun kunnissa vuonna

1918 tai 1919, ja siihen päättyi kuntakokousten puoli vuosisataa kestänyt kausi.

KUNTIEN TALOUS

Kassajärjestelmä

Vanhan pitäjänhallinnon perintönä kunnat saivat hoitaakseen moniaita kassoja ja rahastoja, joillakullakin oli oma erillinen tilinpitonsa. Lisäksi oli makasiineissa talollisten maksamista ruiskapoista kertyneitä luontoisvero- varoja, joiden mittaaminen oli ^työlästä. Kunnan maksukyvystä tai varalli- suudesta ei siten voinut olla täsmällistäkäsitystä juurikenelläkään. Menojen arviointiin edeltäkäsin ei myöskään ollut totuttu, vaan veroja kannettiin eräänlaisen kädestä suuhun -periaatteen mukaan lähimmän hetken välttä- mättömiin tarpeisiin.³⁵ Niinpä alkuaikoina saattoi sattua sellaistakin kuin

Hinnerjoella 1869, että kunnan varat eivät riittäneet kirjoitusvälineiden ja

34 Rauman Lehti 1903n:o 24; VuosikertomusLapin kunnan hallinnostav. 1912 35 HannuSoikkanen, Kunnallinen itsehallinto kansanvallan perustas. 371-372,

Rauman maalaiskunnan Sorkan kylää valokuvattuna vuosisadan ^{vaihteessa ennen} kansakoulun rakentamista.

pöytäkirjan maksamiseen, jasiksi päätettiin ”ylöskantaa”seuraavana vuon na veroja kaikkiaan kahdeksan markkaa enemmän kuin ennen. ⁵⁶

Rauman maalaiskunnassaniin kuin ilmeisesti muuallakin kunnan kätei- siä varoja säilytettiin lukitussa kirstussa, josta niitä annettiin lainaksi korkoa ja luotettavia takuita vastaan. Kassavarojen hoidossa tapahtui kuitenkin laiminlyöntejäkunnan^vahingoksikuten kauppias Fredrik Grund- strömin konkurssin yhteydessä 1883 kävi ilmi. Niinpä maalaiskunnan kasööriksi valitulta vaadittiin tästä lähin riittävät takuut.'

51

Hinnerjoella tilintarkastajat ^näyttävät olleen valppaampia, koska eivät hyväksyneet kunnallislautakunnan esimiehenH. Heikkilän 1889 esittämiä^tilejä. Asiasta sukeutui lihava riita, jota ratkaisemaan oli nimitettävä erityinen sovinto- oikeus ent. opettajan Kustaa Lundenin johdolla.^iH

Lapissa kassajärjestelmän haitat näkyivät muun ohella siinä, ettei ^kirjan- pito vastannut likimainkaan lainajyvästössäolevan viljantodellista määrää.

Vuosien varrella oli ^syntynyt mittatappioita ja muuta hävikkiä, jota oli vaikea tarkistaa. Kun 1877 suoritetusta mittauksesta oli kulunut ^jokolmi-

36 HKA I Ca ^7,kuntakokous31.3. 1870.

37 RKA I Ca1, kuntakokous 8.3. 1883.

38 HKA I Ca ^7, kuntakokous 23.12. 1889

senkymmentä vuotta, huhut ja epäilyt vaillingista vahvistuivat ^{niin, että} vuonna 1906 päätettiin suorittaa makasiinissa olevan ^viljan perusteellinen

mittaus. Tällöin ilmeni, että huhuissa oli todella ^{perää: vajauksen} määräksi todettiin 95 hehtolitraa. Kun ketään ei katsottu voitavan ^tästä nimenomai- sesti ^{syyttää -} N. F. Tallgren oh eronnut toimestaan muutamaa vuotta aikaisemmin vaillinki poistettiin makasiinin kirjanpidosta mutta päätet- tiin, _että jyvävarastojen mittaus suoritettaisiin varmuuden vuoksi vastedes joka viides vuosi.³⁹

Erillisiä ^rahastoja kassoineen Lapin kunnalla oli kymmenkunta. Vuonna 1897 lueteltiin vaivaisrahasto, kansakoulurahasto, maantierahasto, vesilai- tosrahasto, viljelyslainarahasto, ^{tilattoman väestön} lainarahasto ja säästö- pankki, joka sekin katsottiin tuolloin yhdeksi kunnan rahastoista. Lisäksi kunnan hoidossa oli talollistenlainajyvästö jatorpparien lainajyvästö, joiden varat eivät tietenkään olleet käteisenä rahana ^{vaan viljana.} Eri rahastoina pidettiin myös kestikievarirahoja javuodesta 1895 kannettua koiraveroa.^4"

Vaivaisten ja kansakoulujen ylläpitoon tarkoitetut rahastot hoitivat valta- osan kunnan kassatapahtumista; muidenrahastojen merkitysoli vähäisempi.

Rauman maalaiskunnan suuret lahjoitus- jatestamenttirahastot edesaut- toivat ^paljonkunnan taloudenpitoa. Köyhäinhoito-ja koulumenojenkatteeksi

näet saatiin säännöllisiä korko-, vuokra- ja metsänmyyntituloja Ludinin, Grundströmin, Nordmanin, Lahden koulun ja rovasti Kaitilan rahastoista sekä Sampaanalan, Ottilan, Kollan, Marttilan, Tuomiston, Vainio-Sunilan, Sipolan ja Jokelan tiloilta. Valtionapujen varassa toimi täälläkin kolme maanviljelyslainarahastoa jaseurakuntahallinnonperuina lainajyvästö, jolla oli ^myös käteisiärahoja.⁴¹ Paloapukassa päätettiin maalaiskuntaanperustaa jo 1874. Väliaikaisiksi lienee tarkoitettu kirkonrakennusta ^ja rautatien maanlunastusta varten perustetut kassat.

Hinnerjoenkinkunnalla oli 1900-luvun alussa kolme erillistäviljelyslaina- rahastoa, viinaverorahasto ^(alkoholin valmisteverosta vuosittain jaettuja valtionapuja, joitasaivat kaikki ^kunnat), koulutilan jakoulun johtokunnan rahastot, tilapäisluonteinen suuren lähetystönrahasto sillä oli yhteytensä routavuosien valtiollisiin tapahtumiin sekä tietysti muita tärkeämmät kunnankassa, vaivaiskassa ja manttaalikassa.⁴²

39 Rauman Lehti 1906^n;o 63

40 Rauman Lehti 1892^n;o 32, 1896n:o39; LKA I Cav. 1897.

41 Länsi-Suomi 1912 ^n;o48; RKA II Ja 2 ^v. 1917.

42 HKA 111 10 Bb; Rauman ^{Lehti 1911n;o 48}ja49.

Menoarviot

Jo ensimmäinen kunnallisasetus ^{edellytti, että} kunnissa tehtäisiin vuosit- tain ”maksujen ja tulojen arvio”,mutta tämä määräys jäialkuaikoinayleensä käytännössä toteuttamatta⁴³ eikä siihen ollut oikein edellytyksiäkään asian outouden ja monien itsenäisten ^kassojen vuoksi. Varhaisimpia ^yrityksiä talousarvion laatimiseksi oli ^Hinnerjoen kunnan ”makso ja tulo arvio tulevaksi vuodeksi”, joka tehtiin syksyllä 1869 ja päätyi 120 markan loppusummaan ”niin kuin edellisenäkin vuonna”.⁴⁴ Menoarvion laadintaa lienee haitannut ^{sekin, että} huomattava osa kunnallisveroista maksettiin edelleen viljana (köyhäin- eli vaivaistenkapat); ^myös rahaveroa koottiin manttaaleilta eri ^perusteen mukaan kuin palkanansaitsijoilta ^ym. tulonsaa- jilta ja äyriverotuksen lisäksi kannettiin kuntalaisilta mm. henkirahoja.

Petoeläinten tapporahoja maksoivat ainoastaan ^karjaa omistavat jne.

Menojen arviointi tapahtui pakostakin eräänlaisen sormituntuman ^mu- kaan, ja niin päädyttiin enimmäkseen pyöreisiin summiin. Esimerkiksi Lapissa arvioitiin syksyllä 1882 tulevan vuoden menot seuraavan suurui-

siksi:⁴⁵

mk erilaisia juoksevia hallintomenoja 105,

kunnanesimiehen palkka ^30,

lautakunnan esimiehen palkka ^150,- lautakunnan jäsenten palkkiot 65,

koulumenot ^575,

seurakunnan vararahastoon ^150, yhteensä 1 075,

Tulopuoli oli vielä yksinkertaisempi. Tiedossa oli melkoinen säästösumma, arvion tekohetkellä 325 mk ₄₃ p. Kun tämä vähennettiin menoarvion loppusummasta, havaittiin, että "seurakunnasta tarvitaisin niin ^muodoin koota äänilaskun⁽⁼ äyrien) mukaan” 749 mk 57^p,kuten esimies J. W. Setälä totesi. Kun kunnan äyrimäärä ^{(5 867)} oli jo tiedossa, saatiin samalla lasketuksi äyrin hintakin, joksi ehdotettiin 13 penniä.

43 Hannu Soikkanen,Kunnallinen itsehallinto^{s. 382.}

44 HKA I Ca ^7,kuntakokous 30.9. 1869.

45 LKA irrallisia asiakirjoja,tulo- jamenoarvio vuodelle ^1883, laatinut^{J. W.} Setälä.

Kassajärjestelmän takia ei niinkään tärkeätä momenttia kuinköyhäinhoi- tomenoja pidetty aluksi tarpeellisena ottaa mukaan kunnan talousarvioon.

Vaivaiskassan tulopuoli olikin perinteisesti monenkirjava Lapissa siihen kuului mm. 38 hl rukiita vuodessa. Köyhäinkassaan kunnan verotuloista luovutettu harkinnanvarainen lisäavustus alettiin kuitenkin ^ottaa menoarvi- oon. Niinpä se kasvatti vähitellen koulumenojen ohella budjetin loppusum-

maa, ja äyrinhintakin miltei kaksinkertaistui ^muutamassa vuodessa. Varsin yksinkertaisena säilyi silti Lapin menoarvion rakenne, kuten seuraavasta esimerkistä ^näkyy.4h

menot ^v. 1890 mk

sekalaisia juoksevia menoja, toimihenkilöiden palkkoja ym. 420,

kansa- ja kiertokoulumenoja 785,

vaivaiskassalle ja seurakunnan vararahastoon ^500, yhteensä kultamarkkaa 1 ^705, Huonot ajat 1890-luvun alussa aiheuttivat niin suuren avustustarpeen, etteivät perinteiset huoltoavun lähteet kuten ruotujyvät, kolehdit, perunkir- joitus-, sakko- ja henkirahat enää alkuunkaan riittäneet, sillä pelkkään vaivaisapuun katsottiin Lapissa ^v. 1891 tarvittavan noin 2 000 markkaa.

Kymmenen vuotta myöhemmin vaivaisrahaston menot olivat jo 5 747 mk, missä oli tosin mukana ^myös vain lainaksi annettuja varoja 2 000 mk.^{4 '}

Myöhemmissä talousarvioissa tuntuu voimakkaana inflaation vaikutus,

mutta näin ei ollut laita vielä esim. vuonna 1910, jolloin Lapissa piti koettaman kunnallisveroa 11 053 mk. Tästä arvioitiin vaivaisrahastoon tarvittavan^{4 014} mk jakoulutoimeen vähän enemmän, 4 708 mk. Ikään kuin kylkiäisenä talousarvioon kuului lisäksi vain manttaalimiehiä rasittava menoerä, 1 648 markkaa, joka oli määrä käyttää kolmen kestikievarin, Vuojoen, Euran jaLapin, kyytimaksuihm. Vuonna 1912 Lapissa kannettiin äyreiltä 14626 mk ja henki- ynnä manttaalimaksuilla lisättynä yhteensä 16 253 mk, mikä osoittaa menotalouden olleen edelleen voimakkaasti kasva- massa.-48

Vuonna ^{1914 puhjennut}ensimmäinen maailmansota toi mukanaan inflaa- tiokierteen, jokakolmessa neljässä vuodessa romahdutti markan arvon alle

46 LKA irrallisia asiakirjoja, Lapin tulo-ja menoarvio v;lie 1890.

47 Rauman Lehti 1890 ^{n;o 99;} 1902 ^n;o 16.

48 LKA I^Ca;Länsi-Suomi ^{1912 n:o 125/4,}