Rauman seudun historia II · DIGI

RAUMAN SEUDUN HISTORIA

II

Rauman maalaiskunta. Vaakunaselitys: Sinisessä ^kentässä kultatyviö, jonka yläpuolella kolme hopeista, lentävää ^lokkia alatusten; lokkien varukset kultaa.

(Suunnittelija Ahti Hammar, vahvistettu 18.6. 1954.)

Lappi. Vaakunaselitys; Sinisessä kentässä ristissä kaksi ^hopeista, kultavartista piilua, joiden alakulmassa saatteena hopeinen, kaateinen kuokanterä, näiden yläpuolella kultainen lakio, jossa kolme sinistä, kultaemiöistä pellavankukkaa.

(Suunnittelija Gustaf von Numers, vahvistettu ^3.3. 1951.)

Hinnerjoki. Vaakunaselitys; Sinisessä kentässä vieretysten kolme hopeista, paaluittaista, kivistä vasarakirveen päätä. (Suunnittelija Gustaf von Numers, vahvistettu 4.5. 1953.)

RAUMAN SEUDUN HISTORIA II

RAUMAN MLK ^- LAPPI ^-

HINNERJOKI

ISOSTAVIHASTA KUNNALLISHALLINNON AIKAAN

KIRJOITTANUT PENTTI PAPUNEN

JULKAISIJA

RAUMAN SEUDUN HISTORIATOIMIKUNTA

OY LÄNSI-SUOMENKIRJAPAINO RAUMA 1972

ALKUSANAT

Tämän teoksen ensimmäisen osan valmistuessa yli kymmenen vuotta sit- ten päätettiin työn jatkamisesta aikaisemmin sovittujen suuntaviivojen mu- kaan isostavihasta 1900-luvulle. Päätoimen ohella suoritettu tutkimustyö ja kirjoittaminen ovat kuitenkin vaatineet odotettua paljon enemmän aikaa.

Työn valmistumisen kannalta kävi lopulta tarpeelliseksi muuttaa käsillä olevan osan jäsentelyä niin, että vain ensimmäinen, väestösuhteita käsit- televä jakso ulottuu 1900-luvulle, kun esitys muilta osin päättyy ajallisesti viime vuosisadan loppukymmenille. Alaotsikossa mainittu kunnallishallinto järjestettiin Rauman seudulla kuten muuallakin 1860-luvun lopulla, ja sen asema pitäjäyhteisöjcn elämässä tuli olemaan niin keskeinen, että on tun- tunut sopivalta nimetä se tämänkertaisen esityksen päätekohdaksi.

Kun käsiteltävänä on ollut vain noin puolentoista vuosisadan aika, ei esi- tyksen jakamista ajallisiin pääjaksoihin ole katsottu tarpeelliseksi; eri aihe- piirien käsittelyssä kronologiaa on sen sijaan luonnollisesti pyritty noudat-

tamaan.

Paikallishistorioihin perehtynyt lukija havaitsee helposti, että eräät tavan- omaiset aiheet on seuraavassa jätetty vähälle huomiolle tai kokonaan syr- jään. Tahtomatta tätä menettelyä varsinaisesti puolustella totean, että mikäli kuvaus kolmen vanhan pitäjän koko menneisyydestä olisi jouduttu mahdut- tamaan alun perin suunniteltuun melko pieneen sivumäärään, ei kaikkia elämänaloja olisi nähtävästi ollut edes mahdollista käsitellä aukottomasti ja

johdonmukaisesti. Työn kestäessä ^olen

kirjoittanut

joukon esitelmiä ja artik- keleita, joista muutamat on sisällytetty myös ^tähän teokseen, koska ^niiden aikaisempi julkistaminen on tapahtunut sellaisissa yhteyksissä, ettei kaikilla seudun historiasta kiinnostuneilla ole ollut tilaisuutta niihin tutustua.

Rauman seudun historiatoimikunta on osoittanut työtäni kohtaan sen pit- kittymisestä huolimatta suurta ymmärtämystä ja elävää kiinnostusta. Ras- kain mielin totean, ettei toimikunnan pitkäaikainen puheenjohtaja, talous-

neuvos Werner ^{Nokka, saanut nähdä} historian ^{toisen osan} valmistumista.

Hänen lämmintä ystävällisyyttään ja väsymätöntä kiinnostustaan minun on kiittäminen ^siitä, että voin nämä rivit lopulta kirjoittaa. Tulkoon maini- tuksi, että Werner Nokka ^{teki Lapin} kunnanvaltuustossa jo vuonna 1923 ensimmäisen aloitteensa pitäjän ^historian kirjoituttamiseksi. Vuosikymme- nien varrella hankkeeseen yhtyivät ^muutkin Lapin entisen hallintopitä- jän kunnat, joista Hinnerjoki ^{on äskettäin} (1970) menettänyt sata vuotta kestäneen itsenäisyytensä.

Paikallishistoriallisen ^{toimiston puolesta on} dosentti Toivo

J.

^Paloposki

tarkastanut ^{suurimman osan} käsikirjoitusta ja antanut siitä myönteisen lau-

sunnon, mistä tahdon esittää parhaat kiitokseni. Johtaja ^Leo Nikula sekä Oy Länsi-Suomen kirjapainon henkilökunta ansaitsevat niin ikään kiitokset painotyötä koskevien toivomusteni auliista ja taitavasta toteuttamisesta. Kii- toksen velkaa olen myös vaimolleni Annelille ^hänen osallistumisestaan ^kor-

jausvedosten lukemiseen.

Helsingissä joulukuulla 1971

Pentti Papun en

Lähdeviitteissä käytettyjä lyhennyksiä VA ⁼ Valtionarkisto

a\

^{= Turun} maakunta-arkisto TMA ⁾

MHA ⁼ Maanmittaushallituksen arkisto RKA ⁼ Rauman maalaiskunnan arkisto LKA ⁼ Lapin kunnanarkisto

HKA ⁼ Hinnerjoen kunnanarkisto

RSrk ⁼ Rauman seurakunnan arkisto (kirkonarkisto)

LSrk ⁼ Lapin ^{~ ~ ~}

HSrk ⁼ Hinnerjoen

SVT ⁼ Suomen virallista tilastoa mt. ⁼ edellä ^{mainittu teos} mk. ⁼ edellä mainittu kirjoitus

SISÄLLYS

Alkusanat sivu

I VÄESTÖ NUMEROIDEN VALOSSA ₁

Väkiluku 1

Rauman seurakunnat 1 Lappi 3 Hinnerjoki 5

Syntyvyys ⁶

Taudit ja kuolleisuus 11

Väestön ikärakenne 17

Asukastiheys 20

Muuttoliike 22

Siirtolaisuus Amerikkaan 26

Yhteiskuntarakenne ja ^sen muutokset 29

II SÄÄTY-YHTEISKUNNAN VÄESTÖKERROKSET 41

Kartanot ja herrasväet 41

Ylellisyydestä verotetaan 53 Vaatetus 56 Huonekalut 57 Ruokatalouteen kuuluvat esineet 59

Talonpojan elintaso 60

Arvokkain irtaimisto 60 Vaatetus 62 Sisustus 67 Ruoka- talousvälineet 68

Torpparit ja mäkitupalaiset 71

Vuokrasopimuksia 73 Torppien lukumäärä 76 Torppien nimet ⁷⁸

Käsityöläiset 81

Itselliset 87

Palkolliset 90

111 TALOUDELLISIA UUDISTUKSIA 96

Maatalouden tila isonvihan jälkeen 96

Autioita asutetaan 96 Perinnöksiostot 102 Maaomaisuudet ja varallisuus 1800-luvun alussa 107

Isojako 121

Rauman pitäjä 122 Lappi 140 Hinnerjoki 152

Metsätalouden näköaloja 159

Rauman seudun metsävarat 159 Vesisahat. Lapin ensimmäinen saha 161 Lapin ylinen saha 165 Vaaljoen saha ¹⁶⁶ Akatemian saha ¹⁶⁷ Hinnerjoen sahat 1800-luvulla 168 Perinteellinen metsätalous. Lehterien ja parrujen valmistus ¹⁷⁰

Lankut ja kupiikinajo 172 Sydenpoltto ja Kauttuan ruuk- ki 176

Hyödyn aikakauden yritteliäisyyttä ¹⁷⁹ Tupakka 179 Perunan viljely 181 Muita taloudellisia yri-

tyksiä 183

Siirtyminen tekniikan aikakauteen 185

Maatalous uudenaikaistuu ¹⁸⁵ Rakennustapa 185 Teknis- tyminen ja uudet tuotantotavat 193 Meijerit 196

Merenkulku 199

IV PITÄJÄNHALLINTO 205

Pitäjänkokoukset 205

Köyhäinhoito 207

Huutolaiset 212 Köyhäinhoito-ohjesäännöt 213

Matkanteko, tiet ja kyydit ²¹⁷

Pitäjänmakasiinit 228

Terveydenhuolto 234

Tulen tuhot ja paloapa 240

Petoeläinten hävittäminen 245

V VALTIOLLISIA TAPAHTUMIA 252

Välikohtaus Lapissa 252

Kortelan isäntä ^v;n 1726—27 valtiopäivillä 254 Kaarle Nordman valitaan talonpoikien edusmieheksi 254 Ala-

Satakunnan talonpoikien valtiopäivävalitus 261 Kaarle Nord- man Tukholmassa 266 Kotona Kortelassa 271

Pikkuvihan aika 273

Sotaväen tila Turun rauhan jälkeen 275

Ruotusotamiehet ja henkirakuunat 280

Suomen sodan aika ²⁸²

Venäläismiehitys alkaa ²⁸² Jussi Lindgrenin sotatarina ²⁸⁵

Itämaisen sodan maininkeja 289

Oikeudenkäyttö 290

Käräjät ja rikollisuus 290 Rangaistusten täytäntöönpano 294 Lautamiehet ²⁹⁷ Silta- ja jahtivoudit 299 Pitäjän- kirjurit 301

VI SEURAKUNNAT 303

Kirkkorakennukset 303

Hinnerjoki 303 Lapin kirkko ja hautausmaa 309

Rauman maa- ja kaupunkiseurakunnan suhteet ³¹⁵ Kristillinen penkkijärjestys Lapissa ja Hinnerjoella ₃₁₈

Hinnerjoen itsenäistyminen ₃₂₁

Papisto ₃₂₅

Rauma 325 Lappi 327 Hinnerjoen papit ³³³ Papin- vaalit 335

Lukkareita ^ja kirkkoväärtejä 337

Kansanopetus 342

Koulunkäynti ₃₄₇

Herätyksen tuulet 351

Henkilöhakemisto I ja II ^{osaan 358}

I VÄESTÖ

NUMEROIDEN VALOSSA

Kuten tämän teoksen edellisessä osassa todettiin, toipui Rauman seutu pian 1690-luvun suurten nälkävuosien aiheuttamista väestönmenetyksistä. Kohta

seuranneet isonvihan vuodet sen sijaan alensivat väkilukua tuntuvammin.

Henkirahoja maksavien määrä oli v. 1713 Rauman maaseurakunnassa 190 ja sodan päätyttyä v. 1722 138 henkeä sekä Lapissa vastaavasti 258 ja 226 henkeä. Hinnerjoelta puuttuvat vuoden 1713 tiedot, mutta esim. v. 1700

henkikirjoitettuja

oli 113 ja ^v. 1722 vain 87 henkeä.¹⁾ Isonvihan päättyessä oli manttaaliluetteloon merkittyjen määrä siis pienentynyt miehitystä edel- täneeseen aikaan verrattuna Rauman maaseurakunnassa 27 °/o, Lapissa ₁₂

°/o ja Hinnerjoella 23 °/o. Vaikka ^on syytä otaksua, että sodan ^{päättyessä} oli maksukyvyttömyyden vuoksi henkikirjasta poisjätettyjä suhteellisen ^run-

saasti, merkitsi isonvihan aika väkiluvun huomattavaa alenemista koko Rau- man seudulla.

VÄKILUKU

Rauman seurakunnat

Kaupunki- ja maaseurakunnan väkiluvut eivät 1700-luvun väestötilas-

tossa esiinny yleensä erikseen, joten on suurelta osalta tyytyminen molem- pien seurakuntien yhteissummiin. Säilyneet ^luettelot kastetuista ja hauda- tuista antavat jonkinlaisen mahdollisuuden laskea väkilukuja taaksepäin aina isonvihan päättymiseen asti. Lähtökohtana on tällöin pidettävä väki- lukua vuodelta ^1749, jolloin järjestelmällinen väestötilaston laatiminen koko valtakunnassa aloitettiin.

‘) Rauman seudun historia I ^s. 212—213i VA ^7462; 154v162vi VA 7417: 748; VA 7465: 2453—2460.

Muuttoliikkeestä ^alettiin pitää kirjaa ^vasta 1800-luvulla, joten ^vanhem- pien aikojen osalta on tyydyttävä ^laskemaan pelkästään

syntyneiden

ja kuolleiden lukumäärien avulla luonnollinen väestönkasvu ^{ja sen} mukaiset väkiluvut. Näin on tehtävä, paitsi 1700-luvun alkupuolen, myös vuosisadan viimeisen

neljänneksen

kohdalla, jolta säilyneissä väkilukutiedoissa on auk- koja. Yhteensä Rauman kaupunki- ja maaseurakunnassa oli:²⁾

asukasta niistä maaseura- kuntalaisia

vuonna

1721 1071

1730 1151

1740 1393

1749 1621

1751 1752

1760 2049

1763 2273 959 ⁼ 42 °/o

1069 ⁼ 44 °/o 1097 ⁼ 44 °/o

1769 2410

1773 2488

Kirkon historiakirjoista, jotka alkavat jo 1640-luvulta, ei kaikkina vuo- sina käy varmuudella selville, kutka haudatuista ^ja kastetuista olivat maa-

seurakuntalaisia, joten heidän määränsä voimme arvioida ^vain väkiluku- tauluissa muutaman kerran esiintyvien tietojen perusteella.

Jos

otaksutaan, että syntyvyyden suhdeluvut olivat molemmissa seurakunnissa suunnilleen

samat, on väkiluvun kannalta arvoa silläkin toteamuksella, että vuosina 1725—1760 syntyneistä 2140 lapsesta oli maaseurakuntalaisia ^{913 eli 42,7}

°/o. Kuten huomataan, prosenttiluku on täysin yhtäpitävä yllä esitettyjen v. 1763—1773 väkilukutietojen kanssa. Edellyttäen, että maaseurakunnan

ja kaupungin asukasluvut suhtautuivat toisiinsa kuten ^4:5, saadaan ^maa- seurakunnan asukasluvuksi ^{esim. v.} 1721 vain 476 henkeä ja v. 1749 720 henkeä.

Kahdeksannentoista vuosisadan viimeiseltä neljännekseltä lähtien ^ovat maaseurakunnan (maalaiskunnan) väkiluvut lähteissä erikseen, ja voimme

esittää seuraavan sarjan:³⁾

2) Vuosien 1721, 1730 ^{ja 1740} väkiluku ^on laskettu luonnollisen väestönkasvun ^{nojalla, muut} väkilukutau- luista RSrk S 1.

s) Vuosien 1780 ja 1790 väkiluvut ^on otettu henkikirjasta VA ^{7711; 617} ja ^{VA 7763;} 645, jossa on jo otettu huomioon koko pitäjässä asuva^{väestö. Muut} väkilukutauluistaRSrk S^3, S4 sekä^Suomen Virallisesta Tilastosta VI; 45, 56, 76, 98, C 102.

asukasta vuonna

1780 1042

1790 1114

1800 1498

1810 1594

1820 1812

1830 1862

1840 2046

1850 2120

1860 2161

1870 2371

Muuttoliikkeen osuus väkiluvun vaihteluun olevan kaupungin läheisyydestä johtuen

joella. Kymmenvuotiskautena _1801—lBlO 74 henkeä ja luonnollinen väestönkasvu

vuonna asukasta

1880 2736

1890 3268

1900 3661

1910 4182

1920 4665

1930 5562

1940 6477

1950 7831

1960 6548

1970 7382

leluun näyttää maaseurakunnassa suurempi kuin Lapissa ja Hinner-

-1

oli maaseurakunnan muuttotappio 170 henkeä, joten todellinen väes- tönkasvu (96) oli vain vähän suurempi kuin vastaavan ajan muuttotappio.⁴⁾ Suomen sodan poikkeukselliset olot lienevät osaltaan aiheuttaneet näin suuren muuttoliikkeen, sillä luvut tasaantuivat myöhemmin niin, että vuo- sina 1831—lB4O maaseurakunnan muuttovoitto oli yhteensä vain 28 hen- keä siis alle 3 henkeä ^vuosittain kun todellinen väestönkasvu oli 184 henkeä. Varsinkin taloudelliset suhdannevaihtelut ovat sittemmin heijastu-

neet voimakkaasti muuttoliikettä osoittavissa luvuissa. Niinpä viiden vuoden väliajoin tehdyt pistokokeet osoittavat, että laskukausina esiintyi suoranaista muuttotappiota; vuonna 1855 itämaisen sodan vuoksi, 1870-luvulla jyrkän suhdannekäänteen jälkeen sekä vuosisadan vaihteessa, jolloin vientimaissa oli pitkä laskukausi juuri sivuuttanut aallonpohjansa. Muulloin muuttoliike merkitsi väkiluvun lisäystä ja tämän vuosisadan puolella on muuttovoitto ollu* säännöllisesti useita kymmeniä henkilöitä vuosittain.⁵) Muuttoliikkeen alueellista jakautumista tarkastellaan tuonnempana erikseen.

Lappi

Kirkonarkiston tuhoutuminen keväällä 1817 sattuneessa tulipalossa ^on syynä vanhempien väkilukutietojen puutteellisuuteen. Papiston laatimien väestötaulujen numeroita on säilynyt vain muutamilta hajanaisilta vuosilta,

mutta vuodesta 1770 lähtien voidaan käyttää _apuna henkikirjoja, joissa jo

4) RSrk S 2.

5) RSrk ^BI: 1.

tuolloin ovat mukana myös vanhukset, lapset ja muut verosta vapautetut, siis periaatteessa koko läsnäoleva väestö.⁶) Lapin syntyneiden ja kuolleiden lukumäärä vuosilta 1721 —1739 on sattumalta säilynyt ja osoittaa, ^että pitä-

jän väkiluvun luonnollinen lisäys oli tänä aikana keskimäärin 15,2 henkeä vuosittain.⁷) Kun tämän keskimääräisen väestönkasvun avulla täydennämme tilaston vuosilta 1740^—1749, voimme viimeksimainitun vuoden väkiluvusta lähtien arvioida väkiluvut taaksepäin isonvihan päättymiseen saakka. On kuitenkin ^syytä korostaa tuloksen epävarmuutta, koska muuttoliikkeen vai- kutus vuosina 1721 —1749 ei ole arvioitavissa. Vuoden 1817

jälkeiseltä

ajalta on käytettävissä väkilukutaulut sekä virallisen väkilukutilaston ^nu- meroita.⁸⁾

Lapin _pitäjän väkiluku

asukasta asukasta

vuonna vuonna

1721 394 1840 ¹⁸⁴⁴

1730 527 1850 2112

1740 683 1860 2256

1749 835 1870 2290

1754 923 1880 2732

1760 931 1890 3137

1770 1036 1900 3411

1780 1185 1910 3762

1790 1285 1920 3588

1800 1465 ¹⁹³⁰ 3562

1810 ^{1481 1940} 3488

1820 1519 1950 3763

1830 ¹⁶⁶⁴ 1960 3441

1970 3227

Kahden vuosisadan kuluessa ^isonvihan päättymisestä ^lähtien on pitäjän asukasluku kasvanut lähes kymmenkertaiseksi. Vuonna 1910 oli seurakun-

nassa läsnäolevan ja kirkonkirjoihin merkityn väestön (3861) erotus 99 henkeä, mikä osoittaa muualla ^asuvien lappilaisten määrän. Suurin osa näistä oli epäilemättä Amerikkaan menneitä siirtolaisia, joita ei oltu mer-

kitty kirkonkirjoihin poismuuttaneiksi. Vuonna 1920 muualla asuvia oli 403 henkeä, v. 1930 374 ja v. 1940 324 henkeä.⁹)

6) Vuoden 1749 väkiluku VA Böckerin kok. ^{III; 323,} v. ¹⁷⁵⁴ ja 1760 Hinnerjoen kirkonark. S 1, v. ¹⁸¹⁰ Tilastollinen Päätoim. väkilukutaul. Vehmaan rovastikunta. Henkikirjat ^{VA 7660,} 7711, 7763, ^7831.

’) Statistisien Centralbyrän, Tukholma, Vissa förteckningar ^över födda och ^döda i Finland 1721^—1736, voi. 5.

8) LSrk väkilukutauluja; SVT VI ^45, 56, 76, 93, C ^102.

8 ) SVT VI 45:1, 56:1, 76:1, 98:1.

Hinnerjoki

Väestönmuutoksista ^ennen vuotta 1749 ei ole tietoja erikseen Hinnerjoen kappelin osalta lukuunottamatta Laitilan emäkirkolle maksettujen multa- rahojen luetteloita, jotka sisältävät tietoja haudatuista vuosilta 1707—1791.

Vertailu väestötaulukoihin osoittaa kuitenkin, _ettei multarahoja maksettu läheskään kaikista vainajista, joten luvut eivät ole tässä käyttökelpoisia. ¹⁰⁾ 1700-luvun viimeisen neljänneksen osalta on Hinnerjoellakin turvauduttava henkikirjaväkilukuihin, jotka ovat huomattavasti pienempiä kuin väestön- laskentaluvut, koska väkilukutauluissa esiintyy aina muualla asuvia, vaik- kakin seurakunnassa kirjoilla olevia henkilöitä.

Hinnerjoen väkiluku taulustolaitoksen perustamisesta lähtien

asukasta ^asukasta

vuonna 1749

vuonna

335 1860 1161

1750 336 1870 1106

1760 355 1880 1367

1770 462 ¹⁸⁹⁰ 1568

1780 543 ¹⁹⁰⁰ 1740

1790 605 ¹⁹¹⁰ 1741

1800 562 1920 1694

1810 730 ¹⁹³⁰ 1615

1820 758 1940 1617

1830 856 1950 ¹⁸⁴⁹

1840 922

1110

1960 1744

1850 ¹⁹⁶⁹ 1469

Vuodesta 1910 lähtien yllämainitut luvut osoittavat läsnäolevan väestön määriä.

Jotta

saataisiin tietää seurakunnassa kirjoilla olevat, on lukuihin lisättävä seuraavat poissaolevat: vuonna 1910 186 henkeä, v. 1920 192 h., v. 1930 215 h. ja ^v. 1940 184 henkeä. Melkein kaikki poissaolevat olivat Amerikkaan menneitä siirtolaisia. ^{Esim. vuonna} 1930 asui heistä 164 hen- kilöä USA:ssa ja 43 Kanadassa, vain kahdeksan muualla.¹¹⁾

Lapin ja Llinnerjoen väkilukujen kehitys on melko samankaltainen; 1860- luvun nälkävuosien jälkeinen tasainen väestönkasvu pysähtyi 1900-luvun alussa kääntyen jopa vähäiseksi väkiluvun alenemiseksi. Sitä vastoin Rau- man maalaiskunnassa on nouseva suuntaus keskeytyksettä vallitsevana. Seli-

10) HSrk J IV ^16, S1.

*') HSrk väkilukutauluja v. 1930.

Väkiluvun kehitys kolmessa Rauman seudun pitäjässä kahden vuosisadan aikana.

tys tähän ilmiöön löydetään muuttoliikkeestä, "maaltapaosta”, joka on tuo- nut väkeä myös kaupungin lähiympäristöön, samoin tuotantoelämän ja elin- keinorakenteen muutoksista, joita käsitellään vielä tuonnempana erikseen.

Toisaalta ^on Syvärauman asutusalueen ja Sampaanalan liittäminen kau- punkiin vuoden 1954 alusta vähentänyt maalaiskunnan väkilukua varsin

tuntuvasti.

SYNTYVYYS

On tunnettua, että kaikkialla ^{maassa vallitsi} suhteellisen korkea ^synty- vyys aina viime ^{vuosisadan lopulle asti.} Se oli suunnilleen kaksinkertainen nykyiseen verrattuna. Kun tarkastellaan Rauman seudun syntyneisyyslukuja koko maan vastaavien lukujen rinnalla, huomataan varsin suurta yhden-

mukaisuutta. Rauman seurakunnissa sekä Hinnerjoella syntyi 1700-luvulla vuosittain yleensä enemmän kuin 40 lasta ¹⁰⁰⁰ asukasta kohden. ^Luulta- vasti kaupungissa vallinnut pienempi syntyvyys aiheutti kaupunki- ja maa- seurakunnan yhteisten syntyvyyslukujen pienuuden Hinnerjoen vastaaviin numeroihin verrattuna. Niipä ne näyttävät 1800-luvulla olevankin suun- nilleen yhtäpitäviä, kun maaseurakunnan syntyvyysluvut ovat saatavissa erillisinä.

Lapin syntyneisyys pitää hyvin yhtä muiden Rauman seudun seurakun- tien ja koko ^maata koskevien lukujen kanssa. Viime vuosisadalla syntyvyys oli useimmiten 35%0:n vaiheilla. Vuosisadan korkein syntyvyys oli kaikissa kolmessa pitäjässä 1870-luvulla, jolloin ^muuallakin maassa merkittiin en-

nätyksellisen suuria lukuja. Sitä vastoin 1820-luvulla Rauman seudun syn- tyvyys oli hieman jäljessä yleisestä kehityksestä. 1870-luvun maksimivuo- sista lähtien on syntyvyys kaikkialla alentunut. Lisäksi voidaan panna ^mer- kille, että 1900-luvun alusta lähtien syntyneisyysluvut ovat Rauman seu- dulla olleet ^alempia kuin muualla maassa. Syntyvyyden aleneminen ei kui- tenkaan ole vaikuttanut kovin haitallisesti väestönkasvuun, ^sillä kuollei- suusluvut alenivat vastaavasti. Syntyvyysluvuissa ei juuri havaita niin suu- ria _Jia äkillisiä heilahtelulta kuin kuolleisuusnumeroiden suhteen saattaa

!

tapahtua.

Elävänä syntyneiden määrä ylitti sadan Rauman maaseurakunnassa en-

simmäisen kerran vuonna 1869, siis kohta suurten nälkävuosien jälkeen.

Tässä voi nähdä reaktion edellisen vuoden harvinaisen pienelle synty- vyydelle 62. Sota näyttää aiheuttaneen maaseurakunnassa poikkeuksellisen alhaiset syntyneisyysluvut vuosina 1809 ja ^{1919, mutta itämainen sota} 1850- luvulla ei näy tässä suhteessa sanottavia vaikuttaneen. Talvisotavuoden 1940 syntyneisyys oli pieni, ainoastaan 90 lasta, mutta heti rauhan tultua 1945 kohosi luku ennätyksellisesti 177:ään (ks. taulukko ^s. 10—11).

Hinnerjoella ei syntyvyys näytä viime vuosisadan sotien johdosta alen- neen, mikä ei silti estänyt väkiluvun vähenemistä poikkeuksellisen suuren

kuolleisuuden takia. Tavattoman alhainen syntyneisyys, 16 lasta, merkit- tiin pitäjässä v. 1868 suuren nälkävuoden ja kulkutautien välillisenä seu-

rauksena. Toisen maailmansodan aikana syntyneitä oli vähiten vuonna 1942, vain 21 lasta, mutta rauhan tultua suuret ikäluokat merkitsivät syn- tyneiden määrän nousua jopa 56:een vuonna 1947.

Myös Lapissa voidaan todeta syntyvyyden olleen normaalia alempi kato- vuosina 1867—1868, samoin ensimmäisen maailmansodan alkaessa sekä sodan viimeisenä ^vuonna 1918. 1930-luvun alkupuolella suuren maailman- pulan aikana oli useita keskimääräistä pienemmän syntyneisyyden vuosia, samoin toisen maailmansodan vuosina 1940, 1942 ja 1944. Vuonna 1880 syntyneiden määrä nousi Lapissa ensi kerran toiselle sadalle ja ^vuoden 1917 jälkeen se on jälleen pysynyt sadan alapuolella. Vuosien 1932—1935 muita alemmat syntyvyysluvut kuvastelevat silloista taloudellista lama- kautta.

Seuraavat syntyvyyttä osoittavat suhdeluvut on laskettu mikäli mahdol- lista 10-vuotiskausittain vertaamalla ko. kauden keskimääräistä vuotuista syntyvyyttä ^saman kauden keskimääräiseen väkilukuun (10-vuotiskauden viimeisen ja edellisen kauden viimeisen vuoden väkilukujen keskiarvoon).

Syntyvyys tuhatta asukasta kohti¹²⁾

Rauman kaupunki- ja maaseurakunta

vuosina Lappi Hinnerjoki Koko maa

1749—50 1751—60 1761—70 1771—73

34,5 41,8

42,7 43,5 44,9

40,5 47,8 42,7

37,8 33,6

Rauman maaseurakunta 1801 10

1811—20 1821—30 1831—40 1841—50 1851—60 1861—70 1871—80 1881—90 1891—00 1901 10 1911—20 1921—30 1931—40 1941—50

32,7 34,4 36,3

31,8 34,7 37,4

35,2 35,3 32,7 38,2

34,0 30,7 34,8 33,4

31,9 35,3 34,8 35,5

33,9 35,2 32,1 35,9

37,1 34,9 32,5 34,4

37,5 38,0 37,2 37,0

32,0 34,8 34,2 35,0

32,6 34,0 32,1 32,5

32,0 31,1 27,9 32,4

26,4 24,2 21,6 27,0

22,1 22,9 18,6 23,5

18,0 19,0 18,4 19,7

20,7 19,1 20,5 24,0

,2) RSrk väkilukutauluja S 1, S 3—4; LSik väkilukutauluja 1817.—1940 i ^vuosikirja 1951, väestönmuutokset.

HSrk väkilukutauluja 1750 1940; SVT VI; Tilastollinen

Rauman kaupunki- ja maaseurakunta 1722—1780

Vuosi Synt. Kuolleita luonoll. Vuosi Synt. Kuolleita luonnoll.

väestönkasvu väestönkasvu

1722 22 29 7 1752 76 29 47

1723 21 19 2 1753 88 35 53

1724 ⁴¹ 28 ¹³ 1754 78 55 23

1725 23 40 17 1755 91 56 35

1726 55 ²⁶ 29 1756 91 73 18

1727 26 29 3 1757 69 43

1758 99 74

26

1728 49 ²⁴ 25 99 74 25

1729 48 21 27 1759 83 40

1760 88 54

43

1730 51 25 26 88 54 34

1731 60 38 22 1761 100 41 59

1732 52 27 25 1762 99 44

1763 ⁹² 45

55

1733 39 35 ⁴ 92 45 47

1734 61 24 37 1764 84 72 12

1735 55 35 ^{20 1765 87 104} 17

1736 57 ³⁴ 23 1766 88 72 ¹⁶

1737 65 27 38 1767 84 74 ¹⁰

1738 54 46 8 1768 91 74 17

1739 ⁶¹ 36 25 1769 99 39

1770 78 100

60

1740 48 55 7 78 100 —22

1741 48 36 ¹² 1771 ¹²⁰ 53 67

1742 35 61 —26 1772 73 63

1773 90 45

10

1743 ⁴⁰ 38 2 90 45 45

1744 54 40 14 1774 78 44

1775 90 107

34

1745 45 ²³ 22 ^{90 107} 17

1746 64 22 42 1776 82 52 ³⁰

1747 46 28 18 1777 92 73 ¹⁹

1748 63 21 42 1778 94 33 ⁶¹

1749 48 59 —ll 1779 93 56

1780 87 49

37

1750 64 37 27 87 49 38

1751 ^{48 20} 28

Rauman maaseurakunta 1781—1950

Vuosi Synt. Kuolleita luonnoll. Vuosi Synt. Kuolleita luonoll.

väestönkasvu väestönkasvu

1781 ^{38 15} 23 1790 47 ³⁰ 3

1782 31 32 1 1791 37 13 24

1783 44 33 11 1792 ⁵⁵ 18 37

1784 36 23 13 1793 ⁵³ 23 30

1785 38 25 13 1794 55 33 22

1786 40 39 ¹ 1795 55 45 10

35

1787 38 33 5 1796 58 23

1788 45 31 14 1797 54 18 36

1789 38 22 ^{16 1798 46} 24 22

10

Vuosi Synt. ^{Kuolleita luonoll.} Vuosi Synt. Kuolleita luonoll.

väestönkasvu väestönkasvu

1799 43 32 11 1847 54 41 13

1800 48 42 6 ¹⁸⁴⁸ 65 39 26

1801 58 29 29 ¹⁸⁴⁹ 71 58 13

61 33 28 ¹⁸⁵⁰ 75 ⁴¹ 34

1802

71 40 31

1803 47 40 7 ¹⁸⁵¹

1804 74 48 26 1852 68 65 3

1805 62 25 37 1853 85 134 —49

54 10 1854 ^{68 34} 34

1806 44

1855 64 47 17

1807 ⁵⁴ 27 27

1808 55 39 16 ¹⁸⁵⁶ 72 75 ³

1809 36 69 —33 ^{1857 66 59} 7

1858 68 55 13

1810 54 31 23

76 36

1811 50 30 20 1859 ⁴⁰

1812 47 28 19 ^{1860 89 45 44}

1813 44 30 ^{14 1861 87} 37 50

1814 45 65 —2O 1862 79 73 6

1863 76 76 ^±

o

1815 53 35 18

1816 60 54 6 1864 97 74 23

1817 60 28 32 1865 94 54 ⁴⁰

54 37 17 ¹⁸⁶⁶ 85 54 31

1818

1867 73 99 —26

1819 63 47 16

1820 62 ⁴⁴ 18 1868 62 ^{119 —57}

1821 ^{57 41} 16 ^{1869 106} 50 56

68 37 31 1870 ⁸¹ 33 ⁴⁸

1822

1823 ^{50 39 11 1871} 100 37 63

1824 47 66 19 1872 89 24 65

1825 70 38 32 1873 102 39 63

1826 63 39 24 1874 99 85 14

1875 76 50 26

1827 62 ⁴⁰ 22

1828 ^{89 35} 54 ^{1876 99 38 61}

1829 ⁶⁴ 55 9 ¹⁸⁷⁷ 112 ^{43 69}

1830 76 55 21 1878 99 ⁴⁶ 53

1831 75 ⁴² 33 ¹⁸⁷⁹ 92 ⁴⁰ 52

1832 66 63 3 1880 ^{90 40} 50

1833 78 51 27 1881 86 41 45

1834 73 51 22 1882 91 48 43

1835 66 47 19 ^{1883 98 32 66}

1836 64 75 ^{11 1884 72 48 24}

1837 ^{64 54 10 1885 111 36 75}

1838 57 34 23 ^{1886 101 46 55}

1839 ⁶⁴ 42 22 ¹⁸⁸⁷ 86 ⁵³ 33

1840 57 42 15 ^{1888 113} 57 56

1841 66 33 33 1889 89 48 ⁴¹

1842 77 55 22 1890 114 87 27

1843 61 39 22 1891 115 67 48

1844 63 ⁴² 21 1892 109 67 42

1845 58 34 24 ¹⁸⁹³ 87 61 26

1846 75 38 37 1894 101 54 47

Vuosi Synt. Kuolleita luonoll. Vuosi Synt. Kuolleita luonoll.

väestönkasvu väestönkasvu

1895 107 32

1896 107 44

1897 122 51

1898 126 49

1899 119 171

1900 135 73

1901 124 67

1902 128 59

1903 130 60

1904 121 79

1905 133 79

1906 113 50

1907 139 74

1908 110 72

1909 138 89

1910 117 71

1911 126 59

1912 130 70

1913 105 49

1914 122 73

1915 127 67

1916 126 72

1917 114 62

1918 105 146

1919 85 68

1920 127 69

1921 128 53

1922 107 68

75 1923 113 66

1924 100 66

1925 116 69

1926 130 68

1927 98 54

1928 122 70

1929 96 59

1930 119 61

1931 112 74

1932 99 70

1933 91 78

1934 99 65

1935 100 71

1936 116 63

1937 ¹¹⁸ 57

1938 128 60

1939 126 78

1940 90 98

1941 139 106

1942 103 84

1943 117 81

1944 127 ¹¹⁰

1945 177 91

1946 172 80

1947 153 79

1948 163 75

1949 156 90

1950 171 83

47

63 34

71 47

77 62

—52 44

62 52

57 37

69 58

70 38

42 29

54 13

63 34

65 ²⁹

38 53

49 61

46 ⁶⁸

67 ⁴⁸

60 8

56 33

49 19

60 36

54 17

52 86

—4l 92

17 74

58 ⁸⁸

75 ⁶⁶

39 88

TAUDIT

JA

KUOLLEISUUS

Vaikka varhaisemmat syntyvyysluvut olivat suuria, jäivät ne sotien, kul- kutautien ja nälänhädän raivotessa kuolleisuuslukuja pienemmiksi, joten

seurakuntien väkiluku auttamattomasti aleni, ellei mahdollinen muutto- voitto samaan aikaan tasoittanut tilannetta. Pikkulasten kuolleisuus oli jat- kuvasti pelottavan korkea. ^Se johtui lähinnä tietämättömyydestä ja välin-

pitämättömyydestä

puhtauden, ravinnon yms. suhteen. Myös väärät tai tehottomat hoitomenetelmät koituivat sairastuneille kohtalokkaiksi.

Käsityksen

lasten kuolleisuudesta ^{antavat Rauman kaupunki-} ja maa-

seurakunnan väkilukutaulut, kun ne ilmoittavat, että vuosina 1749—1759 kuolleista 521 asukkaasta oli 201 alle yhden vuoden ikäisiä. Vuosina 1760

1773 kuoli 1401 henkeä, joista 478 oli alle yksivuotiaita. Edellisenä kau-

tena oli imeväisiä siis 39 °/o, jälkimmäisenä 34 ^% kaikista vainajista. Voi- taneen sanoa, että normaaliaikoina haudatuista oli ainakin joka kolmas pikkulapsi, mutta kulkutautien ollessa liikkeellä sattui usein, että vuoden mittaan kuolleista enemmän kuin puolet oli s—lo5—10 vuotiaita tai sitä nuo-

rempia lapsia. Tommila on laskenut Nurmijärven osalta, että pitäjässä sor- tui kulkutauteihin vuosina 1749—1869 enemmän kuin kolmannes kaikista kuolleista.¹³)

Katovuosien aiheuttama yleinen aliravitsemus teki väestön erityisen alt- tiiksi tarttuville taudeille. Myös sotavuosina oli tavallisesti puutetta syötä- västä, ja lisäksi ^paikasta toiseen liikkuva sotaväki ^levitti tauteja siviili- väestön keskuuteen.

Kuten sopii odottaa, havaitaan Rauman seudun pitäjissä melkoista kes- kinäistä yhdenmukaisuutta epidemiain esiintymisessä.

Jos

ensin tarkastel- laan niitä vuosia, jolloin kuolleisuus nousi suorastaan syntyneiden määrää suuremmaksi koko alueella, voidaan panna merkille suuret isorokkovuodet 1749 ja 1814, Suomen sodan päättymisvuosi 1809 ja kaikkialla maassa suurena koleravuotena muistiin jäänyt itämaisen sodan alkamisvuosi 1853.

Nälkävuodet 1867—68 kulkutauteineen merkitsivät kaikissa kolmessa pitä- jässä moninkertaisia kuolleisuuslukuja normaaliaikoihin verrattuna. Sen jäl- keen ^ovat vain sodat 1918 ja 1940-luvulla aiheuttaneet huomattavan kor- kean kuolleisuuden, mikä ei kuitenkaan vedä vertoja suurten nälkävuosien

vastaaville luvuille (ks. piirrosta).

Hinnerjoella on kuolleiden määrä ollut yhtä suuri kuin syntyneisyys tai ylittänytkin sen 23 kertaa vuoden 1800 jälkeen. Muualla ^on korkean kuol- leisuuden vuosia sattunut paljon harvemmin: Lapin kuolleisuus on ylit- tänyt syntyneiden määrän vain 9 kertaa vuoden 1817 jälkeen ja Rauman maaseurakunnassa 15 kertaa, vaikka ^otetaan huomioon aika vuodesta 1749 lähtien.

Kuolemansyistä Rauman molemmissa seurakunnissa mainitaan, että iso- rokko, tuhkarokko, hinkuyskä ja tuntemattomat lastentaudit veivät hautaan

parisataa lasta vuosina 1749 ja 1754—58.

Pilkkukuume-epidemiaan

^sortui

69 raumalaista kaikista ikäluokista vuonna 1765. Kahden vuoden kuluttua oli liikkeellä isoarokkoa, johon kuoli 46 henkeä (1767 —68), ja vuoden 1770 sadan vainajan joukossa oli 51 hinkuyskään ja tuntemattomaan tau- tiin kuollutta lasta. Näihin aikoihin alkoi ^myös keuhkotauti ^tehdä tuhojaan,

ls) Päiviö Tommila, Nurmijärven pitäjän historia ^{I s.} 258.

Suuren kuolleisuuden vuosia Rauman seudulla. Pylväät osoittavat Rauman maaseurakun-

nassa, Lapissa ja Hinnerjoella kuolleiden yhteismääriä, poikkiviiva lähimpien normaali vuosien keskimääräistä kuolleisuutta japisteviiva ko. vuonna syntyneiden määrää.

vaikkei se esiintynytkään epidemian luontoisena. Rokkoa ja kuumetauteja todettiin vielä vuosisadan lopulla, esim. 1795 ja 1800.

Hinnerjoella, mistä on myös käytettävissä 1700-luvun kuolemansyytilas- toja, merkitään Rauman kanssa yhtäpitävästi isorokkovuosiksi 1749 ja

1768.

Hinkuyskään

kuolleita luetellaan vuosina 1755 ja 1761. Vaaralliselta näytti vesikauhun ilmaantuminen 1763. Villit koirat purivat Hinner-

joella kotieläimiä, jotka saivat taudin ja kuolivat hirmuisesti mylvien.

Ihmiset onneksi ^{välttivät tartunnan} ja raivotauti asettui syksyllä pakkasten alettua.¹⁴)

Isorokko eli rupuli, kuten sitä tavallisesti nimitettiin, teki vielä 1800-luvullakin tuhojaan, vaikka vapaaehtoiset rokotukset aloitettiin jo varhain. Rauman maaseurakunnassa rokkoa istutettiin vuodesta 1808 läh- tien, Hinnerjoella ^v;sta 1804 ja Lapissa kaiketi samoihin ^aikoihin, sillä

“) HSrk S 1, väkilukutaulut ^1763.

rokotus ^oli käynnissä v. 1817, inistä lähtien kirkonarkistoa on tallessa.¹⁵⁾ Rauman maaseurakunnassa isorokkokuolleisuus oli suurin.

Joka

^vuosikym-

menellä oli vähintään yksi epidemia. Pahimmat niistä sattuivat vuosina 1814, 1824, 1832—33 ja viimeksi 1874 (vrt. taulukko siv. 10). Kuuden vuosikymmenen kuluessa kuoli rokkoon maaseurakunnassa vähintään 170 henkeä. Lapissa ja Hinnerjoella tauti esiintyi hiukan harvemmin. Muuta- mia isorokon uhreja mainitaan kuitenkin mm. vuosina 1814, 1832^—33,

1856 ja viimeisen kerran 1882. Vuonna 1883 säädettiin rokotuspakko, joka tuotti pian erinomaisia tuloksia täällä samoin kuin koko maassa. Vielä kevään 1918 poikkeuksellisissa oloissa ilmaantui Hinnerjoella, Lapin kir- kolla ja Kodassa yksi isorokkotapaus ^kussakin. Ne lienevät olleet Rauman seudun viimeiset.¹⁶⁾

Keuhkotauti, raumalaisittain ”sulku”, on ollut enimmäkseen aikuis-

ten sairaus. Maaseurakunnassa se yltyi 1800-luvun alkupuolella ja esiintyi

"lentävänä” 1830 ja muutamina seuraavina vuosina. Lapissa keuhkotauti- kuolleisuus kohosi korkeimmilleen vasta viime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alkukymmenillä. Vuonna 1891 kuoli keuhkotautiin 22 ja seu-

raavana vuonna 25 henkeä, _samoin v. 1898, jolloin koko kuolleisuus ^oli 57 ^ja keuhkotautiin kuolleita siis

jotakuinkin

puolet Lapin vainajista.

Tämän vuosisadan alussa aina 1920-luvulle saakka keuhkotauti vei hau- taan toistakymmentä ^henkeä vuosittain, joten voi sanoa, että noin joka neljäs lappilainen vainaja oli tuberkuloosin uhri. Hinnerjoella näyttää keuhkotauti raivonneen pahimmin vasta meidän vuosisadallamme, ja ^siihen kuoli suhteellisesti yhtä usea kuin Lapissa, _{B—98 —9} henkeä vuosittain. ^1920- luvulla keuhkotautikuolleisuus aleni vähitellen niin, että vuoden 1930 vai- heilla se oli vain noin kolme henkeä vuosittain.

Lavantauti esiintyi toistuvina tuhoisina epidemioina varsinkin ^kato- vuosina, jolloin oli monia muitakin kulkutauteja liikkeellä. Epävarmojen

ja ylimalkaisten taudinmäärittelyjen vuoksi ei vanhempi kuolemansyy- tilasto ole kovin luotettava esim. juuri lavantaudin osalta; seuraavassa on

lavantaudiksi katsottu väestötauluissa nimillä tyfus, nerv- och rötfeber esiintyvät sairaudet. Niitä oli runsaasti liikkeellä 1830-luvun puolivälin jälkeen. Maaseurakunnassa kuoli v. 1836 lavantautiin 40 henkeä, mikä

,5) RSrk S ² N:o 61; HSrk väkilukutauluja; LSrk väkilukutauluja 1817—.

,6) RSrk, LSrk, HSrk väkilukutauluja; G. Soininen, Lääkintötoimi, Suomen kulttuurihistoria ^{IV s.} 361

—362; Länsi-Suomi 1918 N:o 32, 37.

oli enemmän kuin puolet kaikista sanottuna vuonna kuolleista. Hinnerjoella vastaava luku v:lta 1838 oli 10 kuollutta kaikkiaan ^23:sta, mutta Lapissa tauti vei 1835 hautaan ainoastaan 3 henkeä. Suurena koleravuonna 1853 lavantauti liikkui maaseurakunnassa, mutta Lapissa ja Hinnerjoella sitä todettiin jo pari ^vuotta aikaisemmin. Useimmat uhrinsa lavantauti tempasi kuitenkin ^vasta suurina nälkävuosina 1866—68. Kolmen vuoden kuluessa se surmasi Rauman maaseurakunnassa 103 henkeä, mikä oli 38% kaikista

sanottuna aikana kuolleista; Lapin ^vastaavat luvut olivat 106 ⁼ 30 ^% ja Hinnerjoen 77 =4l ^%. Maaseurakunnassa ilmaantui lavantautia vielä 1890—91 ja ^{1904, muiden} pitäjien tilastoissa se kätkeytynee kuumetautien epämääräisen nimikkeen taakse.

Kolera oli vitsauksista pelätyimpiä, kuten näkyy niistä monista ^varo- toimenpiteistä, joihin sen takia tuon tuostakin ryhdyttiin. Tauti tuli Aasiasta Eurooppaan ^ensi kerran ^1830, ja jo seuraavana ^{vuonna se} esiintyi ^tuhoi- sana ^mm. Suomessa. Rauman seudullakin ^otettiin käytäntöön erityiset kole- rahautausmaat, mutta vasta 1853 saapuneen epidemian aikana niitä todella tarvittiin ja silloinkin vain Raumalla, ^sillä Lapissa ja Hinnerjoella korkea kuolleisuus johtui muista tarttuvista taudeista. Kolera olikin etupäässä kau- punkilaisten vitsaus, sillä Rauman maaseurakunnassa siihen kuoli vain 13 henkeä, kun kaupungissa 121 sairastuneesta kuoli 51. Vielä ^vuonna 1873 tuli Raumalle kolera erään Pärnusta saapuneen laivan mukana, mutta tauti tukahtui alkuunsa.¹⁷⁾

Tarkemmin määrittelemättömiä kurkkutauteja esiintyy kuolemansyytilas-

tossa silloin tällöin ja ^on mahdollista, että kysymyksessä oli toisinaan kurkkumätä, vaikka ^sen tavallisimpia nimityksiä (difteri, ^{halsröta) ei} olekaan käytetty. Kurkkutulehdukseksi (halsfluss) ^sanottu sairaus vaati näl- käkeväänä 1868 Lapissa 27 ja Hinnerjoella ⁶ uhria. Vuonna 1884 meneh- tyi Lapissa jälleen kurkkutautiin 21 henkeä.

Yleisimpiä tarttuvia tauteja ^olivat tuhkarokko, tulirokko, hin- kuyskä, tarkemmin määrittelemättömät ”p 011 eta ^u d it”, ^pistokset

(håll och styng), kuristustauti ja vatsataudit, joiden vuoksi varsinkin lasten kuolleisuus pysytteli pelottavan korkeana. Rauman maa-

seurakunnassa oli tavallista suurempiin kuolleisuuslukuihin osasyyllisenä hinkuyskä vuosina 1814, ¹⁸³⁶ ja ^1863, kuristustauti 1816 ja 1863, tuhka-

17 ) Suometar 1853 ^N;o 44; Satakunta 1873 N:o 38.

rokko 1829 (19 lasta) ja 1862, tulirokko 1842 ja 1853 (57 kuollutta) sekä tuntematon lastentauti 1856. Tuli- ja tuhkarokko raivosivat pahimmin vasta

1891—92 ja 1899 vieden maaseurakunnassa ^hautaan yhteensä 147 lasta, mikä oli 48 °/o ^kaikista sanottuna aikana kuolleista. Vielä v. 1918 tuli- ja tuhkarokkoepidemia vaati 22 uhria.

Lapissa edellä mainitut taudit tekivät tuhojaan ^siten, että tuhkarokkoon kuolleita oli tavallista runsaammin vuosina 1821, 1841, 1844 (joka neljäs vainaja) ja 1868 (22 kuollutta). Samoin kuin Raumalla, olivat vuodet 1891—92 ja 1899 Lapissakin suuren tuhka- ja tulirokkokuolleisuuden aikoja.

Niihin sortui silloin yhteensä 97 lasta ^{eli 37} °/o ^kaikista kuolleista. Myös vuosina 1878, 1900 ja 1918^—19 tuli- ja tuhkarokkoa esiintyi yhtaikaa run-

saasti, minkä lisäksi tulirokkoepidemia vaati 28 nuorta uhria itämaisen sodan ensimmäisenä vuonna 1853. Hinkuyskään menehtyi lapsia erityisen runsaasti v. 1825 (joka kolmas vainajista), 1829, 1848 ja 1875. ”Pistoksia”

esiintyi varsinkin vuosina 1830 ja ^1832, ”vesitautia” ^1821, 1850, 1852 ja 1866—68. Vain yhtenä vuonna 1837 mainitaan lasten sydänkouris- tukset ilmeisesti jokin tarttuva tauti, johon kuolleita laskettiin olevan yksitoista. Harvinainen kuolemansyy oli ^{myös sampaat} (torsken), joihin menehtyi ^v. 1833 kaksi alle vuoden ikäistä ^{lasta. Keripukkia sairas-} tettiin katovuonna 1866.

Hinnerjoella merkittiin

kuolemansyytilastoihin hinkuyskää

vuosina ^1755,

1761, 1826, 1843, 1857, 1873 ja 1928, tuhkarokkoa ^v. 1768, 1803-, 1835, 1853, 1878, 1890, 1892, 1900, 1906 ja 1918—19, tulirokkoa v:sta 1853 läh- tien yhdessä tuhkarokon kanssa, punatautia sodan seurauksena 1808^—

10 ja vielä 1813, keltatautia 1809 ja ^1848, keripukkia 1848 ja vilus- tumissairauksia 1808—09, 1815, 1855, 1857, 1862—63, 1866, 1892 ja 1918.

Epäilemättä kuumetaudeiksi nimitetyt sairaudet olivat useassa tapauk-

sessa influenssaa, joka raivosi tuhoisana kaikkialla vuosina 1890 ja 1918. Alkuvuodesta 1890 mainittiin Rauman Lehdessä, miten ”Influentsa,

tuo muukalaisella nimellä kutsuttu ruttotauti” on vienyt muutamia ihmisiä hautaan, mutta alkaa jo heiketä. Lokakuussa 1918 kertoivat lehdet espan- jantaudin liikkuvan Rauman seudulla.¹⁸) Influenssaepidemia oli tällä ker-

taa alkanut Espanjasta, siitä nimi. Sen on arveltu surmanneen eri puolilla maailmaa saman verran ihmisiä kuin koko ensimmäinen maailmansota.

Myöhemmät influenssaepidemiat eivät ole olleet yhtä tuhoisia.

I8) Rauman Lehti 1890 N:o 6—B; Länsi-Suomi ^{1918 N:o 97.}

VÄESTÖN IKÄRAKENNE

Suhteellisen suuren syntyvyyden ja kuolleisuuden seurauksena väestön ikärakenne oli vielä viime vuosisadalla toisenlainen kuin

nykyään.

^Erityi-

sesti nuorimmat ikäluokat olivat huomattavan suuria, kuten seuraavat luvut osoittavat. Vuonna 1749 oli alle 15-vuotiaita lapsia Lapissa 28,7 °/o, Hin- nerjoella 36,2% sekä v. ¹⁷⁵⁰ Rauman kaupunki- ja maaseurakunnassa 33,7

°/o ^{väestöstä.} Todennäköisesti vastikään eletyt pikkuvihan vuodet olivat alentaneet Rauman seudun lapsilukua niin, että se oli hieman pienempi kuin normaaliaikoina. Koko maassa oli v. 1751 alle 15-vuotiaita 37,2%, mikä paremminkin vastaa Rauman seudun lapsilukuja vuonna 1800, jolloin alle 15-vuotiaita oli Lapissa 39,7 %, Hinnerjoella ^{40,2 %} ja Rauman ^maa- seurakunnassa ^{32,5 %} väestön määrästä.¹⁹⁾ Vähän yleistäen voi sanoa, että Lapsia oli ^menneinä suuren syntyvyyden vuosisatoina runsas kolmannes koko väestöstä. Vuoteen 1940 tultaessa lasten osuus oli ^alentunut koko ^maan osalta 26,9%:iin, samoin esim. Rauman maalaiskunnassa ^{heitä oli 26,6 %, 20)}

joten lapset edustavat enää runsasta neljännestä väkiluvusta.

Vanhempien ikäluokkien kohdalla kehitys on ollut päinvastainen, vaikka ei yhtä selvä. Esimerkiksi vuonna 1810 oli 60 vuotta täyttäneitä asukkaita Rauman maaseurakunnassa 7,0%, Lapissa 8,0% ja Hinnerjoella 8,9%

väkiluvusta, mutta vuonna 1940 Rauman maalaiskunnassa 9,0% ja koko maassa 9,2 ^%. Toisaalta oli vanhusten ryhmä melko suuri jo niinkin ^var- hain kuin ^1750, jolloin Rauman molemmissa seurakunnissa oli tasan 10%

yli 60-vuotiaita; Lapin vastaava luku vuodelta 1749 oli 10,5% ja Hinner- joen ^{9,6 %.21}) Yleensä ^vanhempien ikäluokkien osuus koko väestöstä on

edelleen kasvamassa.

Sukupuolijaotuksesta ^{voidaan mainita, että} vaikka poikalapsia syntyy kaikkialla hieman enemmän kuin tyttöjä, on naispuolisten asukkaiden ^vä- häinen enemmyys säilynyt kaikissa Rauman seudun kunnissa poikalasten

suuremman kuolleisuuden takia. Eipä edes se seikka, että naiset yleensä

muuttavat maalta kaupunkeihin runsaslukuisemmin kuin miehet, ole voinut tähän mennessä muuttaa Rauman maaseutua miesenemmistöiseksi. Poik-

1#) H. Jutikkala, Väestö ja yhteiskunta, Hämeen historia II: 1 5.176; VA ^7813; 477v—486; VA Böckerin kok. III: 323—327.

2 °) Tilastollinen vuosikirja; RSrk S 5.

21) Tilastollinen Päätoimisto, väkilukutauluja v. 1805—1825, Vehmaan rovastikunta; RSrk S 5; Tilastol- linen vuosikirja; VA Böckerin kok. ^III: 323—327.

2

Rauman kaupunki- ja maaseurakunnan ikärakenne ^{v. 1750} sekä maaseurakunnan ikärakenne v. 1805 ja 1940.

keuksia tietysti löytyy; esim. ^vuonna 1940 oli Rauman maalaiskunnassa 3283 miestä ja vain 3194 naista, mutta yleensä suhde on päinvastainen.

Varsinkin vanhimmissa ikäluokissa naisten enemmyys käy ilmeiseksi. Näitä seikkoja havainnollistavat oheiset kaavakuvat, ns. ikäpyramidit, joista ilme-

nee myös tiettyjen poikkeuksellisten aikojen vaikutus väestön ikärakentee- seen. Rauman maaseurakunnasta on piiroksia varten laskettu prosenttiluvut,

joten kahden vuosisadan aikana ^tapahtunut väestönkasvu ^ei vaikuta häirit- sevästi pyramidien keskinäiseen suuruuteen.

Ikärakenteelle viime vuosikymmeninä luonteenomainen muutos ilmenee verrattaessa Rauman maalaiskunnasta vdta ¹⁹⁴⁰ tehtyä piirrosta aikaisem- piin. Kuvio ^on melko säännöllinen, pikemminkin sipulia kuin

pyramidia

muistuttava, mikä johtuu nuorimpien ikäluokkien suhteellisesta pienuudesta.

Edellisten vuosisatojen ikärakenteen kuvaajat ovat sitä vastoin

epäsäännöl-

lisiä leveäpohjaisia pyramideja, mikä puolestaan on seurausta suuresta syn- tyvyydestä ja poikkeuksellisten aikojen sekä epidemiain aiheuttamista äkil- lisistä

väestönmenetyksistä.

Vuoden 1750 vaiheilla

näkyy

selvästi pikku- vihan aiheuttama väestötappio 5—9 -vuotiaiden vähyytenä varsinkin Lapin kuviossa. Isoavihaa seuranneet suuret ikäluokat 20—24 -vuotiaat, ovat tu-

losta 1720-luvun ^lopulla vallinneesta korkeasta syntyvyydestä, mutta näitä vanhemmat, _30—50 -vuotiaat, edustavat erittäin harvalukuisia suuren Poh-

jan sodan ja isonvihan aikana syntyneitä ikäluokkia. Hyvin selvästi tämä väestökato näkyy Lapin ja Hinnerjoen kuvioissa.

Lasten järkyttävän suuret kuolleisuusluvut, ^{joista edellä} siv. 11 —l2 ^on jo ollut puhetta, kuvastavat myös ikäpyramidien rakenteessa. Rauman seura-

kuntia koskevasta taulukosta voidaan laskea, että pikkuvihan aikoihin 1741—45 syntyneistä 222 lapsesta oli muutamaa vuotta myöhemmin (1750) elossa ^{vain 141,} joten enemmän kuin kolmannes ^lapsista oli menehtynyt

ennen kymmenettä ikävuottaan. Myös vähän vanhemmat ikäluokat kärsivät 1740-luvun epidemioiden aikana suuria menetyksiä: vuosina 1731—35 syn- tyneistä 267 lapsesta oli v. 1750 elossa enää 138, mikä merkitsee, että vain noin puolet Rauman seurakunnan nuorisosta eli tuolloin kahdenkymmenen vuoden ikään. Isorokkoepidemiat 1795, 1800 ja 1804 vaativat myös raskaat uhrinsa: vuosina 1786—90 syntyneistä 208 lapsesta oli v. 1805 elossa (15^— 20-vuotiaina) vain 126 eli 60 °/o.

Kuten tämän teoksen 1 osassa s. 212 —213 ^on huomautettu, eivät 1690- luvun suuret nälkävuodet merkinneet Rauman seudulla yhtä

täydellistä

katastrofia ^kuin muualla, ja samaan suuntaan viittaavat myös oheiset 1700- luvun puolivälin väestöpyramidit, joissa 50—54 -vuotiaiden ryhmä on liki- pitäen normaalin suuruinen.

Rauman maalaiskunnasta otetut esimerkit kuvastakoot väestörakenteen uudempaa kehitystä. Vuonna 1805 oli naispuolisen asujaimiston ikäryhmitys melko säännöllinen, mutta miesten osalta tuntui vielä Kustaa ^{III:n sodan} aikainen väestökato 15—24 -vuotiaiden ryhmässä. Pikkuvihan vuosina syn- tyneet olivat nyt 60—64 ikävuosien vaiheilla ja heidän ryhmänsä erottuu vielä kuviossa hieman normaalia pienempänä. Lapsirunsaus v. 1805 ennus-

taa jo tavallaan 1820- ja 1830-lukujen suurta syntyvyyttä. Vuoden 1940 kuviossa huomio kiintyy sen sijaan nuorten ikäluokkien pienuuteen, mistä jo edelläkin mainittiin. ^5—9 -vuotiaiden vähyys on osaltaan 1930-luvun pulavuosien seurausta, 20—24 -vuotiaat ^{taas ovat} ensimmäisen maailman-