Rauman kaupungin historia I vuoteen 1641 · DIGI

< n . 2 ö

RAUMAN KAUPUNGIN HISTORIA

i

VUOTEEN 1641

K I R J O I T T I

V O L T E R H Ö G M A N

T E K S T IIN L IIT T Y Y 4 K R O M O LIT O G R A FIA A , 2 FO T O LIT O G R A FIA A , 1 A U T O T Y P IA , 1 F O T O T Y P1A JA 2 K A RTTA A

J U L A1STA A N R A U M A N K A U PU N G IN K U S T A N N U K S E L L A

H E L S I N G J S S Å

L I L I U S & H E R T Z B E R G O S A K E Y H T I Ö

1907.

J O H D A T U S .

Maamme vanhimmat kaupunkiyhteiskunnat ovat syn­

tyneet rannikkoseuduilla Varsinais-Suomessa, Satakunnassa Uudellamaalla ja Karjalassa.

Satakunnassa kuvastuvat jo kaukaisessa menneisyydessä asutuksen keskustoiksi Ulvila ja Rauma: Ulvila Koke­

mäenjoen suupuolella, Rauma Pohjanlahden rannikolla Satakunnan eteläosassa.

Muinaistutkimus osoittaa Satakunnassa olleen sankan historiantakaisen asutuksen, joka ryhmittyi korkeille pai­

koille jokien ja muiden vesien varsille. Nähtävästi ny­

kyiset laaksot ovat silloin olleet veden vallassa, eivätkä muut elinkeinot liene olleet sanottavasti mahdollisetkaan kuin kalastus ja metsästys.

Tarkastellessa lähinnä nykyisen Rauman ja sen ym­

päristön maaperän muodostumista huomaa, että maa-ala monessa suhteessa on ollut sopiva historiantakaiselle asu­

tukselle.

M eri uurtaa rannikkoon Rauman seuduilla syviä lah­

delmia sekä muodostaa sen edustalle laajan saariston.

Rannikolta meren lahdelmat jatkuvat kauvas sisämaahan

2

laaksovanoina, jotka ovat joko pelto- tahi niittyviljelyk- sessä, tahi suomaina. Kun Pohjanlahden rannikko etelä­

osissaan kohoaa noin 60 ctm sadassa vuodessa,1 on sel­

vää, että ne historiantakaisen asutuksen aikana ovat olleet syviä salmia ja vuonoja.

Rauman kaupungin asema on kuvaava rannikon nou­

sua määritellessä. Vuonna 1891 oli Pyhän Kolminaisuu­

den kirkon seutu metreissä 5,38— 5,75—6 ,J7, Pyhän Ristin kirkon asema 5 , 1 3 , ja korkein kohta kaupungin keskuk­

sessa 6,44 meren pintaa ylempänä, ja sekin hyvin su- pea ala, muutoin kaupungin asema oli mainittuna vuonna noin 4— 5,75 m meren pintaa korkeammalla. 2 Lukuunot- tamalla että kaupungin asema-ala keinotekoisellakin ta­

valla on kohonnut, kuten katujen täyttämisestä, kivillä laskemisesta ja yleensä asuttamisen rakennustoimesta, ei Rauman seutu vuodesta 1442, jolta vuodelta Rauman kaupungin ensimäinen tunnettu oikeuskirja on, ole voi­

nut kohota enempää kuin noin 75 ctm sadassa vuodessa.

Kun Rauman kaupungin ala todistettavasti on ollut asut­

tuna paljoa aikasemmin, ei rannikko Rauman seuduilla sadassa vuodessa ole voinut kohota toista metriä, kuten Porin seuduilla,3 sillä jos kohoaminen olisi ollut niin suuri, ei Rauman kaupungin asema-alasta v. 1442, saatikka paljoa aikasempana aikana, olisi ollut veden pintaa ylem­

pänä muuta kuin jokunen Naulamäen kallio nykyisen kaupungin syrjällä.

Rannikolla Rauman eteläpuolella pistää merestä laak- sovana sisämaahan Voiluodon ja Kulamaan kylien ynnä

1 Topelius, Matkustus Suomessa, siv. 5.

2 Johansson, Rauman kaupungin korkeussuhde kartta v. 1891.

ö Ignatius, Suomen Maantiede J, s. 87. Ruuth, Björneb. Stadshistoria siv. 1 ►

3 toinen pohjoisempana Unajan kylän kautta, johon laakso Sampanalan lahden pohjukasta yhtyy. Tämän laaksovanan pohjoispuolella sijaitsevat nykyisen Rauman maaseurakunnan kylät: Soukainen, Vasarainen, Nihattula ja Kolia.

Pohjoispuolella Rauman kaupunkia ovat huomatta­

vimpia ne laaksovanat, joista toinen, sivuuttaen kaupungin, käy Äyhön järven kautta Uotilan kylän eteläpuolitse Tarvolan ja Murtamon kylien ohitse, toinen Sorkanlah- den pohjukasta Sorkan kylän eteläpuolitse Lapinjoen kylän kautta sisämaahan.

Näiden laaksovanojen vuorisilla äyräillä ja ylänköisillä välimailla on lukuisa määrä historian takaisia hautarau­

nioita ja muita muinaisen asutuksen tekeleitä, joten asu­

tus, joka ne on aikaansaanut, ei ole voinut olla aivan vähäinen.

Tämä muinainen asutus nykyisen Rauman kaupungin lähistöllä ryhmittyi pääasiallisesti Soukaisten ja Vasarais­

ten kylien takamaille eteläpuolella ennenmainittua laakso- vanaa, sekä Kollan, Kuusiston, Nihattulan ja Tarvolan kylien alueille saman laaksovanan pohjoispuolella. Tästä asutuskeskustasta haarautui sekä lounaaseen, luoteeseen että pohjoiseen muinaisia asutusryhmiä ulottuen meren rantaan nykyisen Rauman kaupungin läheisyydessä ja

Reksaaren luona.1

Idempänä on sankka muinainen asutus ollut myös nykyisen Lapin pitäjän sisäosissa, kuten Saarnijärven ran­

noilla sekä nykyisessä kirkonkylässä Huhdanniskan pön- kän vaiheilla Lapinjoen varrella.1

1 Högman, Kertomus Muinaist. Toimikunnalle v. 1891.

4

Tästäkin asutuskeskustasta on haurauksia eri ilman­

suuntiin, varsinkin luoteeseen ja lounaaseen.

Muinaisjätteet, jotka kuvastavat puheena olevaa his- toriantakaista asutusta, ovat enimmältä osalta pyöreämuo- toisia ja myös pitkulaisia hautaraunioita, kasatut enintäin miehenkantamuksen kokoisista vierinkivistä. Pyöreät hauta- rauniot vaihtelevat laajuudeltaan poikkimitaten i,5o met­

ristä 1 2 , 5 0 metriin ja korkeudeltaan o,30 metristä ^{2 , JO} met­

riin. Pitkulaisten raunioitten pituus vaihtelee ^{2 , 6 0} met­

ristä 29 metriin ja leveys i ,20 metristä 6,40 m etriin.1 Rakennustavaltaan on puheena olevalla alalla pyöreissä hautaraunioissa muotoja, joissa kivet ovat erityisemmättä järjestyksettä kasatut ympyrään sisältäen hyvin suuriakin kiviä sekä muodostaen pyöreälakeisen kuvun tahi terävä- päisemmän keon. Toisia pyöreiden hautaraunioiden ra- kennusmuotoja on sellaisia, että raunio on kasattu edel­

listen tapaisesti suuren keskelle asetetun tahi luontaisen maaperä-kiven ympärille, taikka niin, että raunioita reu­

nustaa tarkkapiirteinen isommista kivistä tehty reunakehä, vieläpä kaksikin, toisia pyöreitä raunioita on, joissa silmä- kiven asemesta on tukevista kivistä, myös paasista, tehty arkkulatomus joko kanneksi asetetuilla päällyskivillä va­

rustettuna tahi ilman niitä.1

Pitkulaisissa raunioissa on myös muoto, joka on ääril­

tään tarkoin reunakehällä varustettu, sekä pohja-alaltaan kaarevilla kivilatomuksilla pitkästä sivusta toiseen erotettu osastoihin — rakennustapa, joka aiheuttaa ajattelemaan, että rauniota on pitemmän ajan kuluessa käytetty tar­

koitukseensa, jolloin osasto toiseensa on liitetty; rau-

1 Högman, Kertomus M. T. v. 1891.

5 niossa katos on ollut tehtynä toisiaan vastaan asetetuista paasista, jotka ovat muodostaneet terävän harjan, vaikka useammat tutkittaessa jo olivat luhistuneet kokoon. 1

Näiden muinaista asutusta osottavien jätteiden ohessa on myös tavattu kiviaidan tapaista latomusta — ehkä mui­

naisen linnan jätteitä — myös laveahko tasapintainen kivilatomus, kansan kesken nimitetty »kirkon lattiaksi», kooltaan metreissä toisesta päästä 19,20 X 16,80, toisesta 18,80 X 15, ynnä hautakuoppia sekä mäkirinteessä että alavalla maalla.1

Puheena olevalta muinaiselta asutusalalta on hauta­

raunioista tavattu muun muassa pronssinen tikarinterä, 1 käyräksi taitettu pitkä rautapiikki, luultavasti varhemmalta rautakaudelta, 1 2 suuri joko maasälpää tahi samasta mineraa­

lista keinotekoisesti valmistettu 3 helmi, 1 pieni ja kapea, läpileikkaukseltaan neliömäinen kivi1 perin hienoa savilius- ketta, nähtävästi tertsiaarista ulkomaista (pohjoismaista?) kiveä, 3 mahdollisesti käytetty hienompain esineiden hio­

miseen tahi kiilloittamiseen. 3 Tällaisia kiviä on kannettu vyöllä myöhemmällä rautakaudella. 4

Useimmissa raunioissa on ollut poltettuja luumuruja ja h iiltä.1 Irtonaisina löytöinä on maasta tavattu muun muassa kiviaseita.

Hautaraunioissa nähtävästi on rakennusmuotoja his- toriantakaisen asutuksen kehityskausilta aina pronssiajalta saakka. Rauniolöydöt viittaavat myös pronssiaikaan sekä

1 Högman, Kertomus M . T. v. 1891, museonumero 2,800, 6. 9, 5.

2 Vrt. Hackmann, Die Bronzezeit F:ds, siv. 105. Die ältere Eisenzeit, , siv. 52, 291.

3 Ailio, yksityinen tieto.

4 Tieto Ruotsin kansallismuseosta.

6

varhempaan rauta-aikaan ja myöhempään rauta-aikaan.

Näin ollen historiantakainen asutus ainakin myöhemmiltä kehityskausiltaan nähtävästi on keskeymättömänä sulaunut historialliseen asutukseen puheena olevilla seuduilla.

M eren välittömässä yhteydessä Rauman pohjoisessa saaristossa on hyväsatamainen saariryhmä, jonka muinais­

taru osoittaa olleen tärkeänä kauppapaikkana jo ennen­

kuin Rauman kaupunkia oli olemassakaan,1 vieläpä aikana, jolloin ei uskallettu kauppaa käydä mantereella. 1 Kalas­

tus oli myös tämän saariryhmän äärillä hyvin tuottava,1 joka seikka osaltaan lisäsi sen merkitystä kauppapaikkana.

Saariryhmä oli muutoinkin Juonnon erityisesti suosima.

Kasvullisuus oli rehevä. Eräällä näistä kasvoi omenapui­

takin ilman erityisettä hoidotta2 ja nimitettiin sen jo h ­ dosta Omenapuunmaaksi. Kaunis, pitkä ja kalainen salmi erotti sen Reksaaresta, jonka läntisintä nientä nimitetään Ristinperäksi.2 Salmet, lahdelmat, saarekkeet välkkyvine vesineen, vihannoivine rantoineen välittivät tässä aavan mahtavan meren kulkijoille pääsyn metsäisille, riistasta ri kkai 11 e, vi Ij el y skuntoi si 11 e mantereen ränni kkoseudu i 11 e.

Tässä saaristossa pohjalaiset (myös lappalaiset), hämäläiset sekä muualta Suomesta ja ulkomailta tulleet yhtyivät ta­

varain vaihdossa. 3-4 Tällaiset kauppapaikat olivat ranta­

laisten ja saaristolaisten kokous-, käräjä- ja pyhänvietto- paikkoja, kunnes markkinat muutettiin mantereelle kirkon 1 2 3 4

1 MelJenius, Om sjöstaden Raumo, siv. 8. Reinholm, Hist. museon kir­

jasto N:o 53, siv. 3, 9, 16, 17 ; N:o 77, siv. 311.

2 Reinholm N:o 75, siv. 4 7 . 3 Reinholm N:o, 53, siv. 3, 16, 17.

4 Reinholm N:o 77, siv. 3 3 — 34, siv. 310.

7 tu rviin .1 Maahan tuotuina tavaroina voidaan olettaa ol­

leen: suoloja, jyviä ja jauhoja, kankaita, patoja, kattiloita, rikkiä, piitä, tinaa ja vaskea, naskalia, saksia, neuloja, sa­

hoja, viiloja myös lasia. 1 Maasta viedyt tavarat liene­

vät olleet: kaloja, nahkoja, turkiksia, hylkeenrasvaa, liimaa, sarvia, lihoja, mursunluita, tervaa, talia, köysiä, astioita, helmiä, hevosia, peittoja, opetettuja haukkoja, vieläpä o rjia .1

Päähuomio tässä saariryhmässä on kiintynyt Reksaa- reen, joka oli edellä esitetyn tarunomaisen kauppaliikkeen keskus. Taru osoittaa siellä myös olleen rukoushuoneen eli kappelin. 2

Munkkien kerrotaan myös asettuneen rippituolineen Reksaaren yhteydessä olevalle pienelle karille, joka siitä kutsuttiin kirkkokariksi myös kappelinmäeksi, vaikka se myöhemmin on saanut nimen Kertunkari. 3

Tosiasia on, että saarella löytyy muinaisjätteitä, jotka tukevat sitä tarunomaista tietoa, että siellä olisi ollut ru­

koushuone; saarella löytyy nimittäin huoneuston perus- kivijätteitä, vaikkakaan eivät ole täydellisesti siinä järjes­

tyksessä, jota säännöllinen rakennus vaatii. Näiden pe­

ruskivien sisäpuolelle on useita ruumiita haudattu, ilman että voi huomata mitään arkkua tai muita hankkeita nii­

den yhteydessä olleen. Tätä oletettua rakennuspaikkaa ympäröipi pääasiassa neliömuotoinen umpinainen kiviaidan tapainen latomus vierinkivistä.4 Tämän muinaisen muis- 1 2 3 4

1 Reinholm N:o 77, slv. 3 3 — 34, siv. 310.

2 Reinholm N:o 77, siv. 31 1.

3 ReinhoJm, N:o 77, siv. 310.

4 Högman, Kertomus M . T. v. 1891.

8

ton läheisyydessä on myös myöhemmän rautakauden hautaraunio.1

Taru ilmoittaa Reksaaren saaneen nimensä siitä, että yhden erän Hämäläisten siellä ollessa markkinoilla jäät ja tila niin huonontuivat, että heidän täytyi jättää rekensä saareen, josta Hämeen ukko lausui: »olkoon nyt Reki- saari».1 2 Myöskin pohjanmaalta sanotaan sinne rekikelillä tullun ja keväällä sinne reet jätetyn.

Rekisaaresta johdettu lyhennysmuoto Reksaari ei ole kuitenkaan Rauman murteen mukainen. 3 On myös huo­

mautettu kaupan tässä saaristossa todenmukaisesti suoriu­

tuneen suvella, koska ulkolaisiakin siinä oli osallisena, eikä siis Reksaari-nimellä voinut olla yhteyttä rekien kanssa, vaan nimessä oleva kantaosa rek ennemmin on lappalainen sana, joka merkitsee huonoa venettä. 4

Reksaaren äärellä on vieläkin Aikonsatama varsin hy­

väksi tunnettu, ja niin myöhään kuin 1720 ei tiedetty muuta kulkuväylää Rauman satamaan kuin Aikkosalmen kautta. 5 Huomattavaa myös on, että Reksaaren kohdalta johtaa sisämaahan Eurajoen ja Euran pitäjien kautta sy­

viä laaksovanoja, jotka muinoin todenmukaisesti ovat ol­

leet veden vallassa ja tehneet mahdolliseksi laivaliikkeen mereltä Kokemäelle. Näin ollen koska hämäläiset ovat olleet liikesuhteissa Pohjanlahden rannikon kanssa6 ja

1 Högman, Kertomus M . T. v. 1891.

2 Reinholm, 53, siv. 17. N

** Sissi, Å. U. 1891, N:o 198.

4 Reinholm, N:o 77, siv. 310.

5 Mellenius, Om sjöst. R:o, siv. 4 . Reinholm, N:o 53, siv. 17.

6 Ruuth, Porin k. h. siv. 7.

9 Satakunta on ollut hämäläinen rannikkomaakunta, 1 on

»Hämäläisten satama» varsin hyvin voinut olla juuri Reksaaren luona.

Rauman kaupunginaseman äärillä muistannaistieto osoittaa olleen kolme maalaiskylää ennen järjestynyttä kaupungin asutusta, nimittäin Rauman, Nummen ja La- jon kylät.

Rauman kylä sijaitsi Korpolaispuolella Raumanjokea eli sen korkean rinteen pohjoispuolella, joka Lajon seu­

duilta länteen ulottuu, ja jonka jatkolla nykyinen kirkko ja pappila sijaitsevat, tasoittuen siinä »Tallinkedoksi».1 2 Rauman kylällä oli edullinen asema vesireitin varrella ja on epäilemättä ollut olemassa kauppapaikkana ennen,

paljoa ennen luostaria. 2

Lajonkylän asema oli ulkopuolella nykyistä kaupunkia porintien länsipuolella nykyisellä Blåsbakalla. 2

Nummenkylä oli kaakossa molemmista edellisistä ete­

läisen eli turuntien varrella. Sen nimi johtuu pienem­

mästä hietakankaasta, joka kaukaisessa muinaisuudessa on ollut merestä jatkuvan lahden itäisenä rajana ja ulottunut vanhasta Pyhän Kolminaisuuden kirkosta aina Soukaisten tien varsille saakka poikki turuntien sekä käsittänyt myös nykyisen uuden hautausmaan.2 Tarun mukaan siihen aikaan, jolloin ei vielä toria eikä sitä ympäröivää kau­

punkia ollut olemassa, vaan aluetta käytettiin laidunmaana,

1 Ruuth, Porin k. h. siv. 7.

2 Reinholm, N:o 52, siv. 45 .

io

oli joki Raumankylän ja Nummenkylän rajana, niin että riitoja syntyi, kun Raumankylän elukat tulivat joen etelä­

puolelle. 1

Tarun mukaan oli Nummen kylässä pakanuuden ai­

kana harjoitettu karhunpalvelusta. Vieläkin on olemassa nummella, entisen Nummen kylän alueella, suuri sileä- lakeinen kallio, jota kutsutaan Kuukin kallioksi, ja on nimi epäilemättä johdettava koukista, jolla tarkoitetaan hirvittävän suurta karhua. 2 Paikkaan kohdistuu Seuraava taru: Karhu oli saanut erään tytön valtaansa ja pidätti hänet luonaan panemalla raskaan kiven hänen helmaansa ja näyttäen samalla hänelle käpäläänsä. Tyttö huomasi siinä tikun, jonka poisti. Karhu mennessään metsään pidätti yhä tytön vallassaan panemalla uudestaan kiven hänen helmaansa. Kohta karhu kuitenkin palasi takaisin tuoden tytölle palkkioksi hevosen »käpälän». 3

Tällä pakanuuden karhunpalveluspaikalla on mainitun kallion äärellä tarun mukaan ollut ensimmäinen Rauman kirkko, »Nummen kirkko» 3 oikealla puolella Soukaisten tietä 200 askelta uudesta kirkkomaasta nykyisten riihten takana kuopitulla maalla.4 Tähän järjestettiin v. 1830 hautausmaa koleeraan mahdollisesti kuolevia varten, »koska maa oli kirkolliseksi sanottu»;4 sitä kuitenkaan ei ollut tarvis tarkoitukseensa käyttää. Peltoja sen takana vuoren

»alustalla» kutsutaan kapplin pelloiksi4 ja koko aluetta kappelinvainioksi; hiekkaa sieltä vedettäessä on tavattu ihmisen pääkalloja ja polviluita.4

1 Reinholm, N:o 52, siv. 45.

2 Reinholm, N:o 75, siv. 107.

y Reinholm, N:o 75, siv. 8.

4 Reinholm, N:o 77, siv. 4 3 — 44 .

Tätä kirkkoa tavoitteli kai Hiisikin heittäessään kiven Voiluodon kautta Pahamaasta (nyk. Pyhämaa) Nummen kylän taa Soukaisten tiepuoleen, toisen vanhaan kirkko­

maahan, jossa se vieläkin on itäportin sisäpuolella 10 kyynärää kirkon rauniosta.1

Muinaistaru osoittaa Raumalla olleen vielä toisenkin nykyistä rauniona olevaa kirkkoa vanhemman kirkon ja hautausmaan, nimittäin »Nummen kirkosta» vastakkaiseen

— läntiseen — suuntaan samalla hietanummella, siis Nau- lamäelle päin, nykyisen Patolan talon äärellä; puhutaan myös »kirkon kellarista Patolassa».1 2 Silloisen kirkkoher­

ran virkatalon ilmoittaa taru olleeksi nykyisen Hirvi-talon paikkeilla. Taru lisäksi ilmoittaa tämän kirkon saman aikuiseksi kuin Reksaaren markkinapaikan ja siellä olevan rukoushuoneen. 2

Näistä tarunomaisista kirkoista ei ole säilynyt maaperä- jätteitä, eikä myöskään asiakirja!li siä tietoja, mutta hyvin uskottavaa siltä on, että Rauman asutusalalla on ollut kirkko tai kirkkoja aikasemmin historiallisesti tiedettyjä.

Muuten ei voi selittää itsepintaisia kansan kirkkotaruja, eikä sellaisia nimiä kuin »kapplin pellot», »kappelinvai- nio». Tosiasiana on myös pidettävä, että maamme van­

himmat kirkot ovat olleet pt/t/kirkkoja, 3 sillä vasta kuin kristillinen seurakunta oli vakaantunut ja vaurastunut on ajateltavissa jykevien kivikirkkojen rakentaminen. Näin on myös ymmärrettävissä, ettei Rauman vanhimmista kir­

koista ole jätteitä huomattavissa.

1 Reinholm, N:o 77, siv. 4 3 — 44 .

2 Reinholm, N:o 77, siv. 632, 311 (perustuen raumalaisen Söderbergin kertomukseen 2 0 /]V 1875).

3 Reinholm, N:o 77, siv. 206 —

Rauman ympäristön asutussuhteista muinaistaru ker­

too, että Sorkan ja Voiluodon kylät ovat ensimmäisinä tulleet asutuiksi sopivien kalastusasemiensa vuoksi. Sork- kalaiset olletikin ovat tarun mukaan olleet hyvin suurta ja rotevaa sekä tummaveristä väkeä. Nimensä oli Sorkka saanut kylän kautta sisämaahan menevästä nykyjään laak­

sona olevasta vuonosta, josta ensimmäiset asukkaat olivat sanoneet: »onpa tässä sorkan sija». Vanhimpina aikoina Sorkka samoin kuin muutamat toiset lähikylätkin, liene­

vät olleet elinehdoista vähemmin edullisessa asemassa, päättäen muistissa säilyneestä sananparresta: »Kaikiss’

näiss’ olla’, Sorkass’ ja Kollass’ ja vaivaisiss* Vasaraisiss’» . 1 Voiluoto esiintyy vanhoissa verokirjoissa muodossa Voidunluoto ja on oletettu johtuvan Voidonmaasta = G ottland,1 2 josta vallankin pääkaupungin, Visbyn, kaup­

piaiden sanotaan tehneen kauppaa Raumalla ja päin vas­

toin raumalaisten harjoittaneen kauppaa Gottlannissa.2 Kun Visby kukistui jo vuonna 1371, on tämäkin muis- tannaistieto omansa osoittamaan Rauman ikää. 2

Rauman kaupungin muinainen asutuspiiri kuvastaa siis sisempää mantereelta sankan historiantakaisen asutuksen, nykyiseltä kaupungin asutusalalta kyliksi järjestyneitä asumakuntia, ja meren kielessä vilkasta liike-elämää kau- kaistenkin merenkulkijain ja sisämaan asutuksen kanssa.

1 Rovasti M . Ljungberg, Rauman kirkon arkisto/1 2 Reinholm, N:o 53, siv. 13; N:o 56, siv. 6.

E N S IM M Ä IN E N L U K U vuoteen 1444.

Rauman ympäristölle levinneestä muinaisesta asutuk- Kaupungin sesta voi päättää, että Rauman kaupungilla on ollut olo- asema*

jen kehittyessä edellytyksiä syntymiseensä jo hyvinkin kaukaisena aikana. Aivan luonnollista on, että asutuk­

sesta, joka vesien äyräillä on tottunut elämään, osa ryh­

mittyy asumaan meren välittömään yhteyteen harjoittaak­

seen elinkeinoja, jotka ovat kaupunkikunnalle ominaiset, niinkuin kauppaliikettä merenkulun yhteydessä, sekä, ku­

ten hyvin tavallista entiseen aikaan oli, kalastusta, karjan­

hoitoa ja maanviljelystä aina sen mukaan, miten asema salli.

Sanottujen elinkeinojen harjoittamiseen tarjosi sopivan paikan keskimmäinen edellä kerrottu muinainen asuma- ala luoteisilla rannikkoäyräillään' juuri nykyisen Rauman kaupungin alueella. Siinä meri yhtyi mantereeseen pit­

källä lahdelmalla, jonka suulla oli kalliosaarekkeita, sivuilla pitkiä niemiä ja saaria. Lahden pohjukasta jatkui rauma

— pitkä salmi — sisämaahan — nykyjään laaksovana — huuhdellen kahdelta puolelta erästä etelästä päin siihen pistävää niemekettä. Lahti on vieläkin satamana ja sen pohjukkaa nimitetään salmensuuksi.

4

TVimi. Muinaisen rauman huuhtelema niemeke oli omansa

tyydyttämään kaupunkiaseman vaatimuksia. Siihen syn­

tyikin vähitellen kaupunki, joka sai nimekseen Rauma, kuten todenmukaista on, läheisestä Rauma-ky Iästä, jolle tämä nimi lienee omistunut viereisestä raumavedestä.1

Rauma-nimen syntyä on aikoinaan monella tavalla se­

litetty. Niinpä sitä on myös johdettu sanayhtymästä rauhanmaa, joka sanelma kertomuksen mukaan tuli siitä, että venäläiset samoiltuaan kautta Pohjanmaan olivat tun­

keutuneet aina Rauman seuduille, jossa heidät kaupungin ulkopuolella voitettiin. Kun rauha tämän johdosta pa­

lautui, sai kaupunki nimekseen Rau(han)maa. 1 2 Sama lähde ilmoittaa Rauma-nimeä johdetuksi myös jostakin lähei­

sestä rauma-vedestä, jonkalainen on »Ahvensalmi», »Ai- konveräjä». 2

Rauma-nimeä on johdettu heprean kielestäkin seitse­

männellätoista sataluvulla vallitsevan tieteilevän suunnan mukaan, joka rakasti hakea sukulaisuus-suhteita juutalais- ja suomalaiskansan kesken. Heprealaisesta sanasta joka merkitsee korkea, luultiin tavatun Rauma-nimen alku­

perä, 3 vaikka Rauman kaupunki sijaitsee ennemmin alan­

gossa ympäristöönsä verraten. Samassa harrastuksessa uskottiin Rauman munkkien toimittaneen kaupungille ni­

meksi Ra(u)ma Samuelin syntymäpaikan mukaan. 3

Skandinaavian tarustoon on myös turvauduttu Rauma- nimen alkuperää etsiessä. Tarun mukaan norjalainen uros

1 Vrt Killinen, Kiinteitä muinaisj. Ulvilan kihlakunnassa, Bidrag X X X I11, siv. 6. Mellenius, Om Sjöst. Raumo, siv. 3.

2 Frosterus, S. V. A . Topografica.

3 Mellenius, Om Sjöstaden Raumo, siv. 4, vrt. Killinen, Bidrag v.

X X X I11, siv. 7 — 8, 6.

J5 Raumur valloitti kaikki maat Skottlannin meren ja Su o­

menlahden välillä. Tämän mahtavan miehen kunniaksi sai muka Raumakin nimensä.1 Muinaisskandinaavilainen sana straumr — virta — voidaan myös asettaa yhteyteen Rauma- nimen kanssa tarvitsematta kuitenkaan hyljätä suomalaista rauma-sanaa Rauman kaupungin nimen alkuperänä. 2

Ruotsin valtakunnassa olivat kaupungit keskiajalla koh­

talaisia. Toiset olivat kauppalain tavoin omin neuvoinsa järjestyneet saaden tueksensa etuoikeuksia. Niillä oli tori (forum) ja oikeus torikauppaan; siitä johduttiin sellaista kaupunkia nimittämään »villa forensis». Näiden kaupun­

kien rinnalla oli toisia, joilla oli täydet kaupungin oikeu­

det ja järjestetty kaupunginhallitus pormestareineen ja raati miehineen. Sellainen kaupunki tunnettiin virkakie­

lessä nimellä civitas. 3

On jo viitattu siihen, kuinka kaukaisimpana aikana kauppaliikkeen harjoittajat hakeutuivat kirkkojen yhtey­

teen turvallisemmin ja suuremmalla menestyksellä kaup­

paansa harjoittaakseen. Tässä suhteessa Nummenkylä pu­

heena olevalla asutusalalla epäilemättä ennen muita so­

veltui tähän tarkoitukseen. Kun lisäksi alue oli riittävän tilava, pinnanmuodostukseltaan verrattain tasainen ja so­

pivassa yhteydessä meren kanssa, sekä korkeussuhteiltaan nykyisen kaupungin korkeimpia osia, on kaupunki var­

maan Nummen kylästä alkunsa saanut. Rauman ja Lajon kylät sitävastoin olivat alueeltaan ahtaat ja kallioiset sekä

1 Mellenius, Om Sjöstaden Raumo, siv. 3; vrt Killinen, Bidrag v. X X X I11, siv. 7 — 8, 6.

2 Saxen, Språkliga bidrag till den sv. bosättningens hist. i Finl. I . Bi­

drag v. 63, siv. 162— 163.

3 Hildebrand, Sveriges M edeltid 1, siv. 3 2 5 — 326.

T^aupunkien laatu.

J^aupungin synty.

i 6

joutuivat vasta myöhemmin, kuten asiakirjat osoittavat, kaupungin piiriin.

Rauman kaupunkiasutuksella oli kunnollisen kirkon aikaansaaminen nähtävästi erityisenä harrastuksensa esi­

neenä, josta oli näkyväisenä tuloksena Pyhän Kolmi­

naisuuden kirkko. Rauniot ovat siitä enää jäljellä ja osoittavat kirkon jykeistä harmaakivistä tehdyksi. Tämän kirkon pohjoisella puolella on vieläkin rakentamaton ala

— kalatori — joka todenmukaisesti on ollut Rauman en­

simmäinen kauppatori. Siinä siis paikka, jossa Rauman vanhimmat markkinat ovat pidetyt varsinkin suurien kirk­

kojuhlien aikana; siinä tori, jossa Rauman paikallinen kauppa suoriutui. Mutta mistä nimitys j¾a/atori? Ei sitä nykyaika ole antanut, sillä kuta enemmän aikaa on kulu­

nut, sitä enemmän tämä tori kalasta on vieraantunut, etääntymällä nimittäin rannasta. Liian rohkea ei liene olettamus, että tämä nimi on peräisin kaukaisesta men­

neisyydestä, ajoilta jolloin arvattavasti kalat ovat olleet Rauman huomatuimpana kauppatavarana tuottavan meri- ja sisävesikalastuksen vuoksi. Muistavathan vielä vanhat raumalaiset kertoa kuinka esim. siikanuottaa heidän esi­

vanhempansa aikana oli vedetty nykyisen Pyhän Ristin­

kirkon alla. Tästäkin selviää, että Rauman kaupungin syntyaikoina ja kauvan sen jälkeen kalastusta voitiin har­

joittaa aivan kaupungin ympärillä paitse nykyisen turun- tullin kohdalla, jossa nummenkannas yhdisti kaupungin mantereeseen. Kalalla siten epäilemättä on Rauman ke­

hityshistoriassa ollut suuri merkityksensä, eikä siis ole kummeksittavaa, jos kaupungin vanhimmalla torilla on nimenä kalatori.

Tämän torin itäisellä sivulla olevan Pajalan tontin

*

] 7

viereistä koko kortteli osuutta nimitettiin ainakin vielä v.

1765 Pappilaksi, vaikkakin siihen aikaan oli tupakkavil- jelyksessä.1 Kaupungin muinainen pappila oli siis aivan kirkon vieressä.

Pajalan tontti torin^sivulla nimellään osaltaan osoittaa, että käytäntö oli huoltanut myös tärkeää ammattitaitoa kaupunkiasutuksen hyväksi.

Tarusto on osoittanut kaukaisessa menneisyydessä vilkkaan kauppaliikkeen eri vuodenaikoina suoriutuneen Rauman ulkosaaristossa Reksaarella. Muistannaistieto ei jätä Rauman kaupunkiakaan osattomaksi osallisuudesta liikesuhteihin. Sitä osoittavat aivan nykyisen kaupungin luota, myös Tarvonsaaren sillan alapuolelta, tavatut laiva- hylyt, sekä mantereen puolella Äyhön ja Uotilan kylien väliltä löydetyt laivajätteet ja laivanaulat. 1 2

Maanviljelykseen ja karjanhoitoon] Raumalaisilla ajan kuluessa myös oli tilaisuutta, niinikään metsästykseen.

Avarat viljelyskuntoiset laidun- ja metsämaat ympäröivät kaupunkia, joissa vielä nytkin riistaa on saatikka kaukai­

sessa menneisyydessä.

Raumalla on siis ollut hyvinkin kaukaiselta ajalta hyviä kaupungin ikä.

edellytyksiä järjestyäkseen villa forensis-, eli torikauppaa harjoittavaksi kaupungiksi, mutta perustamisvuotta ei ny­

kyjään tunnettujen asiakirjain nojalla voida määrätä. Kui­

tenkin erinäiset lausumatavat kaupungin vanhimmissa tun­

netuissa oikeuskirjoissa osoittavat kaupungin epäämättö- mästi paljoa vanhemmaksi vuotta 1442, jolta vuodelta

Rauman kaupungin vanhin tunnettu oikeuskirja on.

1 Gadolin, Charta öfver Raunio stad v. 1765.

2 Reinholm, N:o 53, siv. 22.

18

Mainitussa oikeuskirjassa vuodelta 1442 nimitetään Rauman asukkaita porvareiksi. Jollei Rauma sitä ennen olisi ollut kaupungin tapaan asuttu, ja sen asujamet jo aikasemmin kauppaoikeuksia saaneet, ei oikeuskirjassa olisi voitu porvari-nimitystä käyttää.

Vuoden 1461m oikeuskirjassa kuningas Kristian vah­

visti porvareillensa Raumalla--- ne vapaudet ja oikeudet --- jotka edesmenneet isät, Ruotsin kuninkaat, heille ovat suoneet. Kaupungin alkua ajatellessa vuodesta 1442 olisi mahdotonta, että kuningas Kristian ainoastaan 19 vuotta myöhemmin oikeuskirjassaan puhuisi edesmen­

neistä isistä, Ruotsin kuninkaista, kun ainoastaan yksi kuninkaan arvoinen valtaherra sillä välin oli oikeuksia myöntänyt (paitse valtionhoitajaa Kaarle Knuutinpoikaa).

Siis tämäkin oikeuskirja selvästi todistaa Rauman kau­

pungin vanhemmaksi v. 1442, jos kohtakaan ei sen no­

jalla käy määrääminen kuinka monet kuninkaat oikeuksia ja vapauksia ovat myöntäneet.

Samaa Rauman kaupungin vanhemmuutta osoittavat myös eräät lausetavat Rauman porvarien ja maalaisväes- tön viljelysmaita koskevassa rajariita-asiakirjassa vuosien

1476—80 vaiheilta. Siinä ilmoitetaan nimittäin tutkituiksi vanhojen miesten todistusten nojalla Rauman asuma-alan van hat rajat (gamle Raumo bohlstads r ö ö r )---van­

h at niityt ja pellot, jotka he vanhuudesta ovat omistaneet (--- som af ållder hafft). Siis jo ainakin v. 1480 oli vakaantunut käsitys, että Rauman porvarien viljelys- ala oli vanhuudesta ollut rajoilla merkitty, vaikka asiaa valaisevaa rajakirjaa ei ollut silloinkaan enää säilyssä. Tä­

män rajariitaa käsittelevän asiakirjankin sanamuodon mukaan Rauman synty on etsittävä vuotta 1442 paljoa aikasem-

*9 malta ajalta, sillä noin 34— 38 vuoden vanhoja asioita selvittelemään ei olisi tarvittu erityisesti vanhojen miesten todistusta, yhtä vähän kuin olisi voitu sanoa Rauman porvarien alueitaan vanhuudesta viljelleen.

Varmuudella voi siis näidenkin todistusten nojalla päättää, että Rauman kaupunki järjestyneenä yhteiskun­

tana on ollut olemassa paljoa aikasemmin vuotta 1442, jolta vuodelta ensimmäinen tunnettu säilyssä oleva Rau­

man kaupungin oikeuskirja on.

Tätä käsitystä tukee myös Johan Buren tarkistettu ote kuningas Erik X l ¹¹ Pommerilaisen hävinneestä verokir­

jasta vuodelta 1413. Siinä muun muassa on Satakun­

nasta merkitty veroa maksaviksi:

»Vnio [?] 50 mk»

Ulvila 20 » 1

Vniolla siten Ulvilan rinnalla mainittuna selvään tar­

koitetaan kaupunkia Satakunnassa; eikä niin ollen voi olla muu kuin Rauma. 1 2 Huomattakoon myös, että tämä säilynyt veroluettelo on ote, ja siten on ajateltavissa, että otteen tekijä on huomaamatta ja nimeä ehkä tuntematta kirjoittanut m-kirjaimen ni-ksi; V on vanhoissa asiakir­

joissa tavallinen u-n merkki. Alkukirjaimet ovat siten vaan syystä tai toisesta huvenneet pois.

Sen asiakirjan mukaan 23 p:ltä kesäkuuta 1387, jolla kuningas Albrekt Bo Joninpojan lesken holhoojana sää­

tää veroista y. m. Turun, Satakunnan ja Porvoon vouti­

kunnissa, ei niissä mainita verotetuiksi muita kaupungeita

1 Bidrag till Finlands historia af finska statsarkivet g:n Reinhold Häli­

sen ], siv. 30 5 . Styffe, Skand. u. unionst., siv. 312.

2 Ruuth, lausunto v:lta 1907 Rauman valtuusmiehille.

20

kuin Turku, Ulvila ja P orv oo.1 Tästä päättäen olisi Rau­

man synty luettava vuosien 1387 ja 1413 väliajalta. Mutta huomaten että Rauma jo vuonna 1413 suoritti verona 50 mk, Ulvila ainoastaan 20, tulee päätelleeksi, että Rauman kaupunki ei ole voinut aivan äkkiä varttua niin maksukykyi­

seksi kuin mainittu veromäärä edellyttää, vaan täytyy sen alku olla lähempänä vuotta 1387, ehkäpä hyvinkin ulot­

tua aikasempaankin aikaan.

Rauman kaupungin vanhimman — »Pyhän Kolminai­

suuden» — kirkon lattian alustasta tavatut löydöt ovat myös omansa valaisemaan kaupungin ikää vertaamalla niitä edellä osoitettuihin asiakirjatietoihin.

Kirkon ja siihen kuuluvan sakariston lattian alustasta on tavattu muun muassa viisikymmentä brakteaattia.1 2 Brakteaatit ovat ohkaisista hopealevyistä ainoastaan toi­

selta puolelta leimatulta rahoja; leimaus näkyy toisella puolella kohanteena, toisella syvennyksenä. Nimensä ovat täänlaatuiset rahat saaneet latinalaisesta sanasta bractea, joka merkitsee ohutta metallilevyä. 3

Brakteaateista ovat kruunulla varustetut Ruotsin ku­

ninkaan Albrekt Meklenburgilaisen aikuisia,4 joka hallitsi vuodesta 1364 vuoteen 1389. Brakteaatit, joissa on A - kirjain ilman kruunua, ovat jotenkin varmasti Turussa ly ö ty jä5 ja vanhemmat Albrektin aikuisia.5 A-brak- teateista on erityisesti huomattava yksinkertainen ja

1 Styffe, Bidrag till Skand. hist. ur utl. ark. 1, siv. 194— 196.

2 Högman, Kertomus M . T. v. 1893.

3 Hildebrand, Sveriges Medeltid ], siv. 802.

4 Hildebrand, Sveriges Medeltid 1, siv. 837; 8 1 8 — 819.

5 Valtionantikvarius Hildebrandin suullisesti antama tieto. Vrt Rinne, Suomen Museo, N:o 3 v. 1906.

aistikas muoto, N:o 5. Siihen tapaan tehtyjä on R uot­

sista tavattu 1 285— 1319 vaiheilta, vaikka toisilla kirjaimilla.1 Huomioonottamalla edellä esitettyjä lausumatapoja ny­

kyisin tunnetuissa Rauman aikaisimmissa oikeuskirjoissa kuin myös edellä huomatut verokirjat ja edellä esitettyä brakteaattilöytöä, voi joltisella varmuudella päättää Rau­

man kaupungin olevan ainakin jo kolmannentoista satalu­

vun puolivaiheilta peräisin.

M yös muinaistaru ilmoittaa Rauman kaupungin hyvin vanhaksi. Tarun mukaan ei Raumaa vanhempaa kaupun­

kia ole ollut koko Suomenmaassa, Turkukin lukuun otet­

tuna. 1 2 Taru osottaa nimittäin Rauman perustetuksi jo v. 169 j. Kr. s., eli kuningas Erik llrsen aikana.2 Rau­

man kaupungin mukaan on myös Pohjanlahden etelä­

puolta noin 60 peninkulman laajuudelta ruvettu kutsu­

maan Rauman mereksi. 2

Toisen tarun mukaan Rauman kaupunki on kuningas Björnin Ruotsin Hågassa perustama v. 8 2 9 ; oli niin ol­

len olemassa jo ennen Erikki pyhän ristiretkeä Suomeen.

Piispa Henrik, jonka kerrotaan saarnanneen kristinoppia Kokemäellä, suuntasi sieltä matkansa Raumalle — niin taru kertoo —, mutta Lallin surmaava isku kohtasi häntä

Köyliön järven jäällä. 3

Raumalaisten kyntämä oli Rauman merikin. Kauppa Etelä-Pohjanmaan rannikolla oli keskittynyt jo v. 1348 etenkin Mustasaareen, ja Raumalaisten ilmoitetaan olleen siellä huomatuimpia kaupankäviöitä;4 kauppamatkoja he

1 Hildebrand, Sv. M edelt. ], 8 1 8 — 819.

2 Rovasti Frosterus Kemistä 27/V 1736. S. V. A. Topografica.

3 Lindström, Kumo socken i historiskt hänseende, Suomi 1860, siv. 186, i8y . Frosterus, S. V. A. Topografi ca.

4 J . R. Aspelin, Suomi, 6 osa, siv. 206.

2 2

Kirkko.

tekivät myös Kokemäenjoen ja Tornionjoen suille, joista retkistä muistona lienee Kokemäenjoen suulla Vähä- Rauma ja Tornion pitäjän kirkon läheisyydessä kylä ni­

meltä Rauma, 1 elleivät paikalliset seikat ole aiheuttaneet mainittuja nimityksiä.

Rovasti Ljungberg, joka myös Rauman asutustarustoa on käsitellyt, pitää epäämättömänä, että se paikka, jossa nykyinen Rauman kaupunki sijaitsee, on ollut keskus Rauman seurakunnassa, ja päättelee, vaikkakin erehtyy muinaisen Rauman kylän asemasta, nykyisin rauniona olevan Pyhän Kolminaisuuden kirkon valmistuneeksi, jollei samaan aikaan kuin Turun tuomiokirkko, nimittäin vuonna 1300, niin ei kuitenkaan paljoa sen jälkeen. 1 2

Muinaistaru ja sen nojalla tehdyt päätelmät johtavat siis Rauman kaupungin alkuperän kaukaisesta menneisyy­

destä; lopulta tullen samoihin tuloksiin kaupungin iästä kuin asiakirjoihin ja löytöihin perustuva tutkimus. Rau­

man kaupungin alkujuuret ulottuvat siis ainakin' 1350 vaiheille ja ehkä sitäkin aikasemmalle ajalle.

Kirkollisen seurakunnan järjestymisestä Raumalla ei myöskään ole likimainkaan tarkalleen tiedossa perustamis- aikaa. Mikäli kirjallisia lähteitä nykyisin tunnetaan, tie­

detään vaan, että ainakin ennen vuotta 1450 Rauman kaupunki- ja maaseurakunta oli järjestyneenä kirkolliseen vaikutukseensa. 3 Kirkollinen elämä on kuitenkin muodos­

tunut paljoa aikasemmin vuotta 1450; eikä Rauma ole ainoa seurakunta, jossa, vaikka vasta myöhään kirjalliset

1 Lindström, Kumo socken i historiskt hänseende, Suomi 1860, siv. 186, i 8 j . Frosterus, S . V. A. Topografica.

2 Rauman kirkon arkisto.

3 Leinberg, Finlands Territoriala församlingars ålder, siv. 31.

23 tiedot ilmenevät, kuitenkin varmaan tiedetään seurakunta- elämän olleen järjestyneen pitkiä aikoja ennen kuin niistä kirjallisia tietoja o n .1

Rauman vanhin kivikirkko on ollut ennen mainittu Pyhän Kolminaisuuden kirkko. Raunioista päättäen tämä kirkko on ollut rakennettuna yksilaivaiseksi suorakaiteen muotoon suurista harmaista graniittilohkareista suunnassa idästä länteen. Ovien pielet ovat olleet tiilillä tasaisiksi muuratut. Muurauksessa on tiilenpäitä ja pitkiäsivuja sovitettu vuorottaiseen järjestykseen, ollen siten keskiai­

kaista tiili limitystä, vaikka tarkkaa säännöllisyyttä ei ole kuitenkaan noudatettu. Sakaristo on ollut sijoitettuna kirkon pohjoisen pitkän sivun itäpäähän ilman sisäänkäy- tävää ulkoapäin. Tornia ei ole ollut kirkon yhteydessä, vaan on kellotapuli ollut koilliseen kirkosta silloista pap­

pilaa vastapäätä, päättäen siitä, että viitatulla paikalla on ollut sulaneita metallikappaleita ja talo vanhastaan nimeltä Torniainen.

Kirkon pituus on sisäpuolelta mitaten ollut metreissä 25,24, leveys sisäänkäytävän puoleisesta päästä 1 1 , 5 9 , kes­

keltä 1 1 , 7 0 sekä kuorin puoleisesta päästä 1 1 , 9 3 . Tämä kirkon leveyden epäsuhtaisuus on osaltaan seurauksena siitä, että pohjoisen pitkän seinän sisäpinta keskivaiheil­

laan muodostaa pienoisen kulman. Sakariston suuruus- suhteet ovat metreissä 4 ,,s X 4 > 7 6*

Seinät kirkossa ovat olleet 2— 2,30, sakaristossa 1 met­

rin vahvuiset.

Kirkon pääsisäänkäytävä on ollut länsipäädyssä, met­

reissä ^1,83 leveä, toinen sisäänkäytävä on ollut eteläisen

1 Reinholm, N:o 77, siv. 2 7 0 —

24

pitkän sivuseinän länsiosuudessa i,52 leveä, saman sivu- seinän itäosassa on kirkon kolmas sisäänkäytävä ollut, mutta ainoastaan o,86 leveä. Kirkosta sakaristoon johtava ovikäytävä on ollut o,77 leveä. Luoteisnurkasta on o,73 leveä käytävä seinässä johtanut parvelle.

Kirkon ovi käytävien edessä ei ole ainakaan kivestä ollut tehtynä yhtään etu- tahi asehuonetta.

Akkunoita kirkossa todenmukaisesti on ollut viisi, joista yksi itäpääty seinässä ja kaksi kummassakin pitkässä seinässä. Akkunain koosta ja muodosta ei voi enää sel­

koa saada raunion mataluuden vuoksi. Ainoastaan itäpää­

dyssä, jossa seinää on noin 3 metrin korkeudelta, on jäl­

kiä vielä akkuna-aukon alareunasta, jonka mukaan akkuna on ollut 2 m 80 ctm leveä. Molemmilla sivuseinillä ak­

kunain luvun voi päättää ainoastaan lasisirpaleiden run­

saudesta, joita seinämällään kahteen kohtaan enemmältä on kasaantunut; niistä voi myöskin päättää ruutujen ol­

leen lyijyllä puitteisiinsa kiinnitetyt.

Kirkossa ei ollut tutkittaessa enää muunlaisia lattia- laitteita huomattavissa kuin seinillä paasi- ja paikoittain käytävien kohdalla tiililatomusta.

Seinät eivät ole olleet maalatut, eivätkä myöskään ra­

patut, eivätkä vesivärilläkään valkaistut, kuten kirkon yhtey­

dessä ollut sakaristo näyttää olleen. Sakaristossa on kirkon puoleisessa seinässä ollut 73 ctm leveä ja 37 ctm korkea hyllynmuotoinen syvennys kirkkoon menevän oven oi­

kealla puolella.

Kirkon sisäkatto on luultavasti ollut tiilillä holvattu kahteen] ristiholviin, ja nähtävästi holvikaton kannattami­

seksi on joka nurkkaan ja cummankin pitkän seinän keski­

vaiheille sijoitettu tiilistä tehdyt neliömuotoiset nurkil-

25

taan hammastetut pilasterit, joiden sivut olivat metrissä 1 >20---1 >22 laajat ja kirkkoon pistävä kulma toisissa jonkun cm alle, toisissa jonkun cm päälle yhden metrin levyi­

sellä hammastuksella tylsistetty. Seinäpilastereissa olivat molemmat kulmat samalla tavalla tylsiksi tehdyt. Nämät pilasterit todenmukaisesti kuitenkin ovat myöhempää te­

koa kuin kirkko. 1

|Kirkon lattia-alaan on aikoinaan ruumiita haudattu, mutta ei ole käytetty muurattuja hautoja, eikä myöskään muita ruumiinhankkeita; ainoastaan mahineita luurangon ja kallon jätteitä on tavattu. 1 Kuitenkin yksi tiilistä muu­

rattu tasapohjainen suorakulmainen metreissä 2,36 pitkä,

1,4 2 leveä ja o,77 syvä hauta on paljastunut, mutta aivan tyhjänä; mahdollista voi olla, että sitä kellarina on käy­

tetty. 1 ”Asemaltaan se on ollut o,35 etäisyydellä sakariston ja itäisen päätyseinän välisestä sivuseinästä.1

Kirkon lattia-alasta tavatuista löydöistä mainittakoon vielä Erik Pommerilaisen aikuinen (1397— 1438) Turun sterlinki, N:o 15, jota rahaa Ruotsin kansallismuseon rahakokoelmissakaan v. 1894 ei ollut kuin kaksi kap­

paletta,1 2 Hannu kuninkaan aikuinen (1483— 1513) raha, N:o 16, Kristian Ilrsen klippingi, N:o 17, ja Kristina- kuningattaren aikuinen rääveliläinen raha N:o 20 sekä vaskisormus selkäjuovituksella N:o 21.

Rauniossa tavatuissa tiilissä on toden mukaisesti myös muotoja kolmanneltatoista sataluvulta, kuten N:ot 2 ja 3.

Paljastunut on myös rauniosta kaksi hyvin karkea- tekoista rautasaranaparia N:ot i ja 2 kuvastaen 13-sata-

1 Y rt Högman, Kertomus M . T. v. 1895.

2 Hildebrand, Sv. M edelt. I, siv. 8 4 7.

26

Tiike ja P ri­

vilegit.

luvun muotoa, ja joissa vielä riippuu tukevia pyöreäkan- taisia nauloja. Niissä olleista vähäisistä puujätteistä päät­

täen on saranain kannattama ovi ollut aivan karkeatekoi- nen ja petäjäpuusta. 1

Neljännentoista sataluvun alkupuolelle mennessä Rauman harjoittama liike vaurastui vaurastumistaan. 1 2 Ja kun val­

tiolliset olosuhteet Ruotsissa kehittyivät silleen, että ku­

ninkaaksi valittu Kristoffer Baijerilainen luovutti koko Suomen läänitykseksi entiselle valtionhoitajalle, Suomessa syntyneelle Kaarle Knuutinpoika Bondelle, 3 tulivat Rau­

mankin olot hallituksen lähemmän huomion alaisiksi.

Syksyllä vuonna 1441 Kaarle muutti läänityskuntaansa asettuen asumaan Turkuun.3 Heti hän näyttää kiinnit­

täneen huomionsa läänityksensä tarpeihin. Ainakin Rauma sai sitä kokea.

Huhtikuun 17 p:nä 1442 Kaarle antoi Turun lin­

nasta^* ui i st uksen, jolla hän kuninkaansa Kristofferin puo­

lesta vakuutti Rauman »porvareille» oikeuden käydä kaup­

paansa kaikissa suhteissa samoin kuin Turun porvarit.

Tämä Rauman kaupungin aikakirjoissa merkillinen asia­

kirja on suomennettuna näin kuuluva:

Minä Kaarle Knuutinpoika, Ritari, tunnustan ja teen tiettäväksi tällä avoimella kirjeelläni, että minä olen myön­

tänyt Rauman porvareille armollisen Herra Kuninkaani Kristofferin puolesta, että he harjoittakoot kauppaansa kaikissa suhteissa kuin Turussa rakentavat ja asuvat por­

varit tekevät sekä myymällä että ostamalla ja nauttimalla

1 Högman, kcrt. M . T. v. 1895.

2 Vrt Buren ote (Hausen, Bidrag ], siv. 305).

J Forsström, Suomen Keskiajan hist. siv. 324.

2? kaikkia niitä lakimääräisiä ja oikeudellisia etuoikeuksia ja vapauksia kuin Turussa olevilla on. Sen vuoksi kiellän minä Herra Kuninkaani puolesta kaikkia vouteja, virka­

miehiä ja kaikkia muita ketä tahansa lienevätkin, vastoin tätä heitä estämään ja moittimaan missään suhteessa. Päi­

vätty Turun linnassa Herran vuonna 1442, 9 päivänä pääsiäisen jälkeisestä ensimmäisestä sunnuntaista. Sinetti vakuutena.» 1

Tämä tiedossa oleva ensimmäinen Rauman oikeuskirja ilmaisee Rauman pääelinkeinoksi kauppaliikkeen; eikä se ole voinut aivan vähäinen olla, kun Raumalle myönnet­

tiin samat oikeudet kuin Turulla oli.

Vilkastuneet olosuhteet aiheuttivat myös kaupungin hallinnon tarkempaa järjestelyä. Tämä tapahtui vuonna 1444 tammikuun 14 p. Kristofferin antamalla oikeuskir- jalla. Siinä säädettiin muiden oikeuksien ohessa, että varsinainen kaupungin hallitus pormestareineen ja raati- miehineén oli Raumalle järjestettävä, kuten muissakin Ruotsin valtakunnan kaupungeissa oli. Turun silloinen piispa Maunu ja käskynhaltija Turun linnassa saivat sitä paitse määräyksen asettaa vasta oikeuksilla varustettuun kaupunkiin kaupunginvoudin, jonka tehtävänä oli verojen

1 Tämän vanhimmaksi tunnetun Rauman oikeuskirjan antoaikaa on ereh­

dytty pitämään v:tena 1441. Täksi sen esim. Tuneld maatiedossaan ilmoit­

taa, ja onpa Rauman kaupungin vanhaan sinettiinkin mainittu vuosiluku sisällytetty. Tämä erehdys lienee johtunut siitä, että Ruotsin valtioarkistossa löytyvässä »privilegii»-kirjassa on ollut jäljennettynä kuningas Kristianin antama oikeuskirja v:lta 1461 sovitettuna kuningas Kristofferin nimelle ja vuodelle 1441. Myöhemmin on sanotussa kirjassa edellämainitun oikeuskir­

jan vuosiluku muutettu 14.61 :ksi ja Kristoffer-nimi Kristianiksi. — Rauman raatihuoneen arkistossa olevaan erääseen oikeuskirjain kopiokirjaan on myös Kaarle Knuutinpojan oikeuskirjan vuosiluvun latinankielinen »secundo» kor­

jaamalla muutettu muotoon »primo».

28

ja sakkorahojen periminen, sekä tilittäminen joko kunin­

kaalle itselleen tahi hänen lähetilleen.

Tämä toinen tunnettu Rauman kaupungin oikeuskirja on suomennettuna Seuraavan sisältöinen:

M e Kristoffer, Jumalan armosta Ruotsin, Tanskan, Norjan, Wendien ja Götien kuningas, Rin Linnakreivi ja Baierin herttua, teemme tiettäväksi kaikille, että me erinomaisesta suosiostamme ja armostamme olemme sal­

linut ja antanut tällä avoimella kirjeellämme meidän Rau­

man porvariemme Suomessa omistaa, käyttää ja viljellä kauppakaupungin lakia, vapautta ja oikeutta, ja että heillä olkoon pormestarit ja raatimiehet, kuten toisilla meidän kauppakaupungeillamme Ruotsin valtakunnassamme on;

ja olemme M e käskenyt meille rakkaan ja arvoisan Isän, Piispa Maunun ja Meidän virkamiehemme Turussa lähettämään siivon miehen sinne Meidän kaupunginvou­

diksemme, joka Meidän veromme, sakkorahat ja vuosi- veron sieltä kantakoon ja meille itsellemme tahi sille, jonka M e lähetämme puolestamme, vastedes siellä hyvän selvityksen tehköön. Sen vuoksi kiellämme M e kaikkia, ketä lienevätkin, ja varsinkin Meidän voutejamme ja virka- miehiämme edellämainituita Meidän porvareitamme tahi jotakin heistä vastoin tätä suosiotamme ja armoamme mis­

sään suhteessa estämään tahi estettä sallimaan, moittimaan tahi sortamaan Meidän kuninkaallisen kostomme ja vi­

hamme uhalla. Päivätty Tukholmassa kahdeksantena päi­

vänä loppiaisesta Herran vuonna 1444, läsnäolijain oheen ripustettua tämän sinetin.

Molemmat nämät Rauman kaupungin ensimmäiset tun­

netut oikeuskirjat ruotsinkielellä ovat kirjoitetut perga- menttiliuskoille. Kaarle Knuutinpojan antamassa oikeus-

2 9

kirjassa on vielä kiinnitettynä vahasinetti, mutta aikojen kuluessa niin kulunut, ettei piirteitä enää voi erottaa.

Molemmat nämät alkuperäiset asiakirjat säilytetään Rau­

man raatihuoneen arkistossa, ja on oheenliitettynä valo- kuvajäljennös molemmista.1

Silloisen kaupunkilain mukaan tuli kaupungeissa olla^Caupunginhai-

joko neljä tahi kaksi pormestaria ja suuri luku raatimie- hiä: kuudesta aina neljäänkolmatta.

Raumalla oli alkuaikoina luultavasti kaksi pormestaria ja kuusi raatimiestä. Ketä olivat ja mitä toimivat, ei ole kuitenkaan selvitettävissä.

Rauman Lehden tietoa, 1 2 että Mathias Bagge oli Rau­

man pormestarina v. 1340, ei voida pitää historiallisesti pätevänä tietona. 3

Näin Rauman kaupunki vihdoin pääsi »civitas-» eli täysillä kaupungin oikeuksilla varustettujen kaupunkien lukuun.

1 Jäljennöksinä ovat samat asiakirjat julaistuina: Arvidsson, Hand). 1, siv. 2 1 ; Mellenius, Om Sjöst. Raumo, siv. 9.

2 V. 1882, N:o 45 , vrt Reinholm, N:o 52, siv. 45.

3 Aiheutunee painovirheestä; linee tarkoitettu 1540, jona vuonna M . Bagge Mellenius’en mukaan oli Rauman pormestarina.

T O IN E N L U K U . 1444— 1523.

Hallituksen Uuden haliintojärjestyksensä varassa ja nauttien etu- toimenpiteitä, oikeuksiansa Rauma edelleen varttui olletikin kauppaa ja meriliikettä harjoittaen. Hallituskin oli yhä suosiollinen, antaen Raumalle neljännellätoistasataluvulla vielä kaksi sen liikeoloja edistävää ja tukevaa oikeuskirjaa. Edellinen niistä on Kuningas Kristian ]:n antama v. 1461 heinä­

kuun 22 p:nä. Siinä kuningas vahvisti porvareillensa ja yleisölle Raumalla, »jotta Rauman kauppakaupunki sitä paremmin tulisi rakennetuksi ja edistyneeksi ja porvarit pysymään voimassa, ne vapaudet, etuoikeudet ja suosion­

osoitukset, jotka edesmenneet isät, Ruotsin kuninkaat, heille ovat suoneet, antaneet ja lahjoittaneet nautittaviksi ja käytettäviksi». »Ja suomme Me» — luemme suomeksi lausuttuna edelleen oikeuskirjassa — »heidän harjoittaa kauppaansa niin ulkomaalla kuin kotimaassa, kuten muut kauppakaupunkien porvarit valtakunnassa», — »laiminlyö­

mättä kruunulle tulevaa tullia ja muuta oikeutta».1 Monien valtiollisten vaihtelujen perästä, joiden ku­

luessa johtovalta valtakunnassa siirtyi Kristianilta Kaarle

1 Rauman raastuvan arkistossa alkuperäisenä.

3* Knuutinpojalle ja häneltä vihdoin mahtavalle Stuure-su- vulle, jonka jäsenistä Sten Stuure vanhempi ensin valit­

tiin valtion hoitajaksi. Suomessa hänen välittömän jo h ­ tonsa alaisena oli ainoastaan Turun linnan lääni.1 M uu osa maatamme oli Tanskasta kotoisin olevan mahtavan ritarin Eerikki Akselinpoika Totein hallussa.1 Samaan aikaan oli Suomen piispana Konrad Bitz, toimelias ja vaitiotaitoinen mies.

Sodalliset selkkaukset Venäjän kanssa aiheuttivat Sten Stuuren saapumisen Suomeen v. 1476. 1 2 Silloin Suomen asiat joutuivat lähemmän käsittelyn alaisiksi. Niinpä Val­

tionhoitaja (yhdessä Eerikki Akselinpoika Totein kanssa) johti maanoikeuden istuntoa Turussa. 2 Oikeus kokoon­

tui raatihuoneella ja oli siellä valtakunnan neuvoston jä­

senistä saapuvilla Eerikki Akselinpoika, Kustaa Kaarlen- poika, Åke Joninpoika, Greger Matinpoika ja Thure Thurenpoika.3 Tuomiovaltaisina jäseninä olivat toden­

mukaisesti saapuvilla myös Suomen piispa Konrad ja kapitulin jäsenet.

Rauman olotkin tulivat näiden mahtavien valtaherrain ynnä Suomen piispan neuvottelujen alaisiksi, joista seu­

rauksena oli Piispa Kortin (Konradin), Valtionhoitaja Sten Stuuren ja Ritari Eerikki Akselinpojan yhteisesti Turusta valtakunnan neuvoston puolesta antama oikeus- kirja marraskuun 2 p:ltä 1476. 4 Tässä oikeuskirjassa vah­

vistettiin kaikki Rauman kaupungille aikasemmin annetut

1 Forsström , Suomen Keskiajan historia, siv. 384.

2 Forsström , Suomen Keskiajan historia, siv. 3 8 6 — 387. Arvidsson VI, siv. 65.

3 Rauman kaupungin rajakirja M erim. huoneen arkistossa Raumalla.

4 Oikeuskirja R. R. A:ssa alkuperäisenä.

32

J^auppa.

etuoikeudet sekä vakuutettiin valtakunnan neuvoston puo­

lesta Rauman porvareille nimenomaan yhtäläinen purjeh- dusoikeus ja kaupankäynti ulkomailla ja kotimaassa kuin muillakin valtakunnan kauppakaupunkien porvareilla oli, kuitenkin maksamalla kruunulle tulevan tullin.

Samassa asiakirjassa velvoitettiin Rauman kaupunki maksamaan vuotuisena verona valtiolle kahdeksankym­

mentä (80) mk, joka rahamäärä oli suoritettava viimeis­

tään paaston aikana kunakin vuonna. Oikeuskirjassa va­

roitettiin myös Rauman porvareita pitämään oikeita paino­

ja kyynärämittoja kauppaa tehdessään talonpoikien kanssa ja muutoin harjoittamaan kauppaansa oikeuden mukaan.

Näiden oikeuskirjain turvissa Rauma epäilemättä ke­

hittyi maamme vilkasliikkeisimpien kaupunkien tasalle sekä koti- että ulkomaan kaupan ja merenkulun alalla, ehkäpä kilpaili Turunkin kanssa. Suuren veron perimi­

nen kaupungilta liikeolojen vuoksi vahvistaa tätä oletta­

musta, kuin myös se seikka, että katsottiin tarpeelliseksi varoittaa liikemiehiä kaupassaan talonpoikaisen väestön kanssa noudattamaan oikeutta ja kohtuutta. Jos kaupun­

gin porvarit vaan vähemmässä määrässä olisivat olleet liikesuhteissa maalaisväestön kanssa, hallitus tuskin olisi katsonut tarpeelliseksi kajota asiaan ollenkaan.

Tarkempia tietoja uupuu, millä tienoilla ja minkä­

laisilla tavaroilla kauppaa käytiin. Todenmukaisina kui­

tenkin lienee, että kauppapaikat ja tavaralajit olivat jo ­ tenkin samat kuin viidennentoista sataluvulla, kohdis­

tuen kauppa etupäässä Lybekkiin, Danzigiin ja Rääveliin kuin myös Tukholmiin, sekä omassa maassa, paitse lähim­

pään ympäristöön, Pohjanmaan kauppapaikkoihin Pohjan­

lahteen laskevien jokien suilla. Tarinan mukaan — johon

33 ainakin osaksi lie luottamista — kävivät porvarien vai­

mot kaupparetkillä Pohjanmaalla, jossa ostivat lohia, sii­

koja, haukeja, hylkeen rasvaa, tervaa, turkiksia y. m.

Porvarit itse purjehtivat Tukholmaan ja Saksan kaupun­

keihin vaihtamaan nämät tavarat ja tekemänsä ynnä hank­

kimansa puuastiat ulkomaan kauppatavaroihin.1 Kemi, li ja Oulu Pohjanmaalla olivat kuningas Kustaan hallituksen alkuaikana tahi vähän sitä ennen vapaita satamia. Muita laillisia satamia ei samalla rannikolla ollut siihen aikaan, vaan ainoastaan sellaisia, jotka laittomia kauppiaita oma­

valtaisesti olivat vastaanottaneet. Tällaisia olivat Salo, jolla ei ollut laivoja; sama oli Kalajoen laita, vaan Rauman porvarit tekivät siinä kauppaa. Samalla tavalla tehtiin myös kauppaa Siikajoella. Vapaakauppaoikeus oli myös Kaarlepyyllä, Pietarsaarella ja Vöyrillä, mistä vaan kaup­

piaat tulivatkin, sekä Mustasaarella, jossa Kyrö sijaitsi. 1 2 Laillisten ja laittomien satamain eroavaisuus johtui nähtä­

västi tullin perimisen järjestelystä. Tässä suhteessa oli jo julaistu asetus v. 1420 tullin kavaltamisen ehkäisemiseksi, joka uusittiin vuosina 1444 ja 1 4 6 1 .3

Maanviljelys ja karjanhoito eivät myöskään olleet vie- Rajariitoja.

raat Rauman kaupunki-asutukselle. Tämän johdosta kävi tarpeelliseksi tarkistaa rajat, joilla kaupunkiasutuksen viljelysala oli erotettu maaseutuasutuksen käyttömaista.

Molemmin puolin oltiin luultavasti halukkaat levittämään alaansa toistensa vahingoksi, jonka vuoksi rajariitoja syn­

tyi. Edellä mainitun maaoikeuden käsiteltävänä oli myös tällaisen rajariidan selvittäminen Rauman kaupungin ja

1 S. V. A. Frosterus Topografica. Grotenfelt, Suom. kaup:sta siv. 52.

2 Mathesius, Geogr. b. o. Öb., Suomi 1843, s*v- 129*

** Tengström, Joukahainen, ö ste rb . handel, siv. 19.

3

34

ympäröivän maaseutuasutuksen välillä. Pohjois-Suomen Laamanni Huortvik Jobinpoika, Vouti Johan Haakonin- poika, Pietari NilJe, Matti Antinpoika, Olavi Balk, Tuomas Olavinpoika sekä talonpojat Jons Laitilasta, Jons Laurinpoika Virdamalasta ja Jons Suomalainen Ver- mundilasta saivat toimekseen tarkoin tutkia ja erottaa Rauman porvarit kruunun verotalonpojista, jotka asuivat ulkopuolella Rauman kauppakaupunkia — tutkia Rauman vanhaa asuma-alaa ja vapautta.

Toimikunta tutki asiaa vanhojen siivojen miesten to­

distusten nojalla ja huomasi rajan vanhuudesta käyneen Kotkankarin kautta, joka oli keskellä Otti ¹ an (Uotilan = Äyhön) 1 järveä, edelleen Muneron (Muna-aron) ja Ste- listen (Helisten) suon kautta, Monnan vuorelle, siitä Hapanojaan, josta Hapavala (nyk. Sampanalan) lahteen ja sieltä keskelle salmea olevaan Julsion Juuaan. Näin oli kaupungin viljelysala idässä ja etelässä vahvistettu. Tämän rajan sisäpuolella Rauman porvarit saivat — niin raja- kirja määräsi — nauttia ja käyttää laidunmaata, ottaa poltto- puutarpeensa ja nauttia muuksi hyväkseen. — Ei ku­

kaan saanut tehdä itsellensä tältä alalta uutta peltoa, eikä niittyä, vaan tuli jokaisen viljellä niitä niittyjä ja peltoja, jotka he vanhuudesta omistivat mainittujen rajojen sisä­

puolella.1 2 — Tämä asiakirja on vuosiluvutta, mutta kun ei ole tiedossa, että Sten Stuure ainakaan ennen Eerikki AkseJinpojan vuonna 1481 tapahtunutta kuolemaa3 olisi valtaneuvoston kanssa ollut koolla Turussa, on oikeutettu

1 Reinholm, N:o 51, siv. 68.

2 R. V. A . «Städernas Privilegier». Jäljennös R. M . H. A.

3 Forsström, S:n Kesk. hist. siv. 395.

35 päättämään, että tässä asiakirjassa mainitusta rajan tarkas­

tuksesta tehtiin päätös v. 1476, ja itse rajariidan selvittämi­

nen lienee tapahtunut jonakin lähinnä Seuraavana vuonna.

Vähitellen rajoittavat käsitykset pääsivät hallituksessa valtaan liikeolojen järjestämisessä. Sitä Raumakin sai kokea uuden vuosisadan toisena vuonna, nähtävästi Tuk­

holman porvariston vaikutuksesta. Valtionhoitaja Sten Stuure yhdessä valtakunnan neuvoston ja Tukholman por­

mestarin sekä raadin kanssa sommittelivat, että Rauman ulkomaan kauppa, olletikin Lybekkiin, Danzigiin ja Rää- veliin, oli Tukholman kaupungille ja koko valtakunnalle vahingoksi, sillä Tukholmasta valtakunnalle oli paljon enemmän hyötyä kuin pienistä kaupungeista. Tämän johdosta Raumalta yksimielisesti kiellettiin kaikki ulko­

maan kauppa ja oikeus viedä tavaroitansa muualle kuin Tukholmaan ja Turkuun. Joka tätä määräystä rikkoi sai vastata siitä hengellään ja tavarallaan. Niin uhattiin ju ­ listuksessa elokuun 10 p:ltä 1 5 0 2 .1 Saman määräyksen alaisina olivat myös kaupungit Öregrund, Östhammar, Gefle ja U lvila.1

Tätä ahdinkotilaa ei kuitenkaan jatkunut pitkää aikaa.

Sten Stuuren valtion hoitokausi päättyi v. 1503 ja Svante Niilonpoika Stuure tuli hänen seuraajaksensa. Vuonna 1504 Svante Stuure vahvisti kaikki Raumalle ennen an­

netut oikeudet ja vapaudet, nimenomaan myös purjeh­

dus- ja kauppaoikeuden ulkomailla ja kotimaassa, kuiten­

kin sillä rajoituksella etteivät saaneet purjehtia G ott- landiin, eikä muualle vihollisen maahan. Jos Tukholmaa ja Turkua kohtasi ulkomaakaupan kielto, tuli myös Rau­

man siihen alistua. 1 2

1 R . H a u s e n s S a m l i n g , S . V . A .

2 Arvidsson, Handl. ], siv. 199— 200. R. R. A. Privilegiokirja.

Liikeolot.

Näyttää kuin Svante Stuure valtaan päästyään olisi tahtonut toimivapautta edistävillä määräyksillä hankkia itselleen suosiota ja kannatusta, mutta varmentuneena vallastaan omistanut edeltäjänsä liikeoloja rajoittavat mieli­

piteet. Hän vahvisti nimittäin v:na 1505 elokuun 7 p:nä edeltäjänsä asetuksen elokuun 10 p:ltä 1 502, jolla muiden muassa Rauman kaupungilta riistettiin vapaa purjehdus- ja kauppaoikeus.1 Täten Rauman pääelinkeino suljettiin uudelleen samoihin ahtaisiin rajoihin kuin muutama vuosi taapäin, nimittäin Tukholmaan ja Turkuun.

Purjehdusrajoitusta ei liene kuitenkaan aivan tarkoin noudatettu, sillä Rauman laivoja liikkui edelleen muillakin vesillä. Niinpä v:na 1508 kuusi raumalaista laivaa oli matkalla Rääveliin (Tallinaan). Laivat joutuivat tekemisiin merirosvojen kanssa, jotka anastivat tavarat ja yhden lai­

van, käskien miehistön tyhjillä laivoillaan palata kotiinsa tavaroita tuomaan. Raumalaiset kuitenkaan eivät tyyty­

neet tällaiseen asiain menoon, vaan uudistivat taistelun ja valloittivat oman laivansa takaisin, johon merirosvot olivat sijoittaneet enimmät tavaransa. 1 2

Vapaan purjehdus- ja kauppaoikeuden kielto ei kui­

tenkaan tullut olemaan voimassa pitkää aikaa. Jo valtion­

hoitaja Sten Stuure nuorempi käydessään Raumalla an­

toi »Rauman kauppakaupungissa» päivätyllä oikeuskirjalla Raumalle saman purjehdus-ja kauppaoikeuden kuin Svante Stuure aikoinaan oli myöntänyt. 3

1 R. Hausens Samling, S. V. A.

2 Hildebrand, Sv. M dtid siv. 6 3 0 ; Strinnholm, Sv. folk: hist. und. kon.

af Vasa ätten 111, s. 2 4 7 ; vrt Grotenfelt, Suomen kaup. ja kaup. siv. 52.

y R. R. A. alkuperäisenä. Arvidsson, Handl. ], siv. 208.