Rauman kaupungin historia II · DIGI

Rauman historia II

Aina Lähteenoja

2. OSA

VII. VA

LTIOPÄIVÄEDUSTUS.

RAUMAN

VALTIOPÄIVÄMIEHET 1600*LUVULLA.

Ruotsi-Suomen kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen mukaisesti oli kaupunkien porvaristolla keskiajalta lähtien edustusoikeus säätyval- tiopäivillä ja niitätäydentävillä maapäivillä ja maakuntapäivillä. Sääty- jakoisten valtiopäivien historia on siis meilläkin

kunnioitettavan

vanha käsittäen puoli vuosituhatta pitkän kehityskauden.¹ Yhtenä maamme vanhimpia kaupunkeja Rauma on päässyt tästä edusta osalliseksi nähtä- västi josiitä ajasta lähtien, jolloin se sai täydet kaupunkioikeudet, vaikka- kaan valtiopäiväedustuksesta ei ole Raumalla säilynyt tietoja niin _varhai-

selta ajalta.

Valtiopäiviemme

historiassa

merkitsee 1600-luku nelisäätyisten valtiopäivien vakiintumista Ruotsi—Suomen lakiasäätäväksi valtiomah- diksi

kuninkaan

rinnalle, jokavarsinkin veroja säädettäessä oli velvoitettu kuulemaan valtakunnan säätyjen, s.o. laillisesti valittujen kansanedus- tajien mielipidettä saadakseen heidän suostumuksensa uusiin

veroihin.

V. 1617 valtakunta sai ensimmäisen valtiopäiväjärjestyksen ja v. 1634 hallitusmuoto täydensi sitä erinäisissä yksityiskohdissa. Sen mukaan säädettiin nimenomaan kaupunkien edustuksesta, että kukin kaupunki lähettää valtiopäiville pormestarin ja yhden raatimiehen tai etevän porvarin. Tätä määräystä ei kuitenkaan noudatettu kirjaimelli- sesti, vaan ^{pienet kaupungit} lähettivät tavallisesti vain yhden edus- tajan ja ahtaina aikoina kaksi tai kolme kaupunkia valitsi yhteisen valtiopäivämiehen.

Rauman kaupungin vanhimpia valtiopäiväedustajia ei, kuten sanottu, tunneta, mutta seuraavassa luettelemme valtiopäivämiehet, joiden nimi on säilynyt jälkimaailmallepuheenaolevalta aikakaudelta:

Tukholman valtiopäivillä v. 1560 edustivat Rauman kaupunkia Lauri Tyrilinpoika jaKlemetti Småråd.

Upsalan „ ~ 1594 Pietari Henrikinpoika ja Sipi Olavinpoika.

Linköpingin „ „ 1600 ollutta ^edustajaa ei tunneta, muitta Rauman kau- pungin sinetti on valtiopäiväpäätöksen alla.

Tukholman „ „ 1602 kuin edellä.²

Norrköpingin ~ „ 1604 oli Rauma edustettuna, mutta edustajien nimiä ei tunneta.³

Tukholman ^{~ „} 1605 oli ^edustajanakaupunginkirjuri Erik Niilonpoika.*

Upsalan ~ „ 1607 edustajaa ei tunneta, mutta Rauman sinetti on valtiopäiväpäätöksen alla.⁵

Tukholman ^{~ ~ 1609} oli edustajana pormestari Matti Joninpoika Woijola.*

Örebron „ ~ 1610 oli Rauma edustettuna, mutta edustajan nimeä ei tunneta.⁷

Tukholman ^{„ „} 1617 edustivat Raumaa porvarit Henrik ja Markien Paavalinpoika.*

vv. 1621,

1624 ja 1625 ei Rauman edustuksesta ole ^säilynyt mitään tietoja."

~ „ v. 1627 Raumaa edusti ^pormestari Lauri Baltzarinpoika Gebhardt.¹⁰

„ „ „ 1629 Rauman edustusta ei tunneta."

„ „ „ 1633 Rauman edustajan nimeä ei tunneta, mutta kau- pungin sinetti ^on valtiopäiväpäätöksen alla.¹²

„ ~ „ 1634 Raumaa edusti ^pormestari Laari Baltzarinpoika Gebhardt."

„ „ ~ 1635 Rauman sinetti ^on valtiopäiväpäätöksen alla, mutta edustajan nimeä ei tunneta.¹⁴

„ ~ „ 1638 Raumaa edusti raatimies Henrik Antinpoika.¹⁵ Nyköpingin „ ~ 1640 ^Raumaa edusti pormestari Henrik Antinpoika."

Tukholman „ „ 1642 edustajannimeä ei tunneta, mutta Rauman sinetti on valtiopäiväpäätöksen alla.¹⁷

„ „ „ 1643 samoin.¹⁸

„ ~ ~ 1644 Raumaa edusti raatimies Melkior Henrikinpoika."

„ „ ~ 1647 pormestari Baltzar Laurinpoika Gebhardt.²⁰

„ „ ~ 1649 raatimies Jaakko Tuomaanpoika Snikkari."

~ „ ~ 1650 pormestari Jaakkima Timme.²²

„ „ ~ 1652 Rauman edustusta ^{ei tunneta.2,1}

„ ~ ~ 1654 Raumaa edusti raatimies Juhana Laurinpoika Gebhardt.^2*

„ „ ~ 1655 raatimies Klemetti Tuomaanpoika Simula.^2'"

Göteborgin ~ „ 1659 raatimies ^Henrik Pärttylinpoika.™

Tukholman „ ~ 1660 pormestari Jooseppi JaakonpoikaIlkka.²¹

„ „ ~ 1664 raatimies Henrik Pärttylinpoika.^2*

„ ^{~ ~} 1668 tullinhoitaja Niilo Erikinpoika Bitrsmn

„ ~ ~ 1672 kauppias Pärttyli Klaunpoika Bong.³⁰

Upsalan valtiopäivillä .v. 1675 raatimies ^Isak Jönsinpoika.³¹ Göteborgin „ „ 1676 edustajaa ei tunneta.³²

Halmstadin ^{„ „ 1678 Raumaa} edusti Porin, Uudenkaupungin ja Rau- man yhteinen edustaja Uudenkaupungin raati- mies Olavi Snellman.³³

Tukholman ^{~ ~} 1680 raatimies Isak Jönsinpoika.^3*

~ „ ~ 1682 raatimies Isak Jönsinpoika.^3'

„ ^{~ ~} 1686 pormestari Juhana Walsteniu^s.

~ ~ ~ 1689 porvari Juhana Strandman.™

„ „ ~ 1693 tullinhoitaja Juhana Hannunpoika Wilhelm.™

~ ~ „ 1697 raatimies Henrik Pärttylinpoika ^Bong.39

„ ^{„ ~} 1713 Raumaa edusti Uudenkaupungin, Naantalin ja Rauman yhteinen edustaja Uudenkaupungin raa- timies Wilhelm Rancken.*⁰

~ „ ~ 1719 raatimies Juhana ^Spornberg. Valtiopäiväanomuk- sen allekirjoittivat Tukholmassa silloin jo sairaa- na oleva ^pormestari Hannu ^{Binman ja}raatimie- het Mikko SimonpoikaSimula jaOlavi Forsberg."

~ „ ~ 1720 Turun ^ja Rauman yhteinen ^edustaja, turkulainen raatimies Kaarle Schaefer.⁴²

Valtiopäivien väliajoilla kutsui hallitsija kiireellisissä tapauksissa kokoon vain valiokuntakokouksen ^{päättämään} suostunnoista ja muista rasituksista. Valiokuntakokouksia pidettiin Tukholmassa m.m. vv. 1620, 1631, 1632, 1635, 1636 ja 1710. Rauman edustaja tunnetaan vain v. 1636 valiokuntakokouksesta, jossa kaupunkia edusti raatimies Juhana Henri- kinpoika ja v. 1710, jolloinRaumalla, Uudellakaupungilla ja Naantalilla

oli yhteinen edustaja,nim. Naantalin pormestari Jaakko

Walstenius.

Hän siirsi puolestaan valtakirjansa Uudenkaarlepyyn edustajalle pormestari Isak Falanderille. Upsalan neuvottelukokouksessa ^v, 1629 oli Rauma nähtävästi ^myös edustettuna.⁴³

Paitsi edellämainittuja Ruotsissa pidettyjä valtiopäiviä ja valiokun- takokouksia, pidettiin Suomessa lisäksi maapäiviä ^ja maakuntakokouksia,

joihin kaupungitkin lähettivät edustajansa. Niinpä oli Turussa maakun- takokous maalis- ja huhtik. v. 1612 ja Rauma oli siellä varmaan edus- tettuna, mutta ^{edustajan nimeä ei} tunneta.⁴⁴ Mahdollisesti oli Rauma

edustettuna ^myöskin Porin kartanossa kesäk. samana vuonna pidetyssä maakuntakokouksessa^45, mutta siitäkään ei ole säilynyt tietoja. Helsingin maapäivillä

v.

1616 oli Rauma niinikään edustettuna ^ja sai niillä useita etuja, kuten olemme edellä useassa kohden todenneet.⁴⁶ Turun maakunta-

kokouksessa ^v. 1658 olivat Raumaa edustamassa pormestari Mikko Laurinpoika Gebhardt ja porvari Juhana Henrikinpoika⁴⁷ ja Turun maa- kuntakokouksessa

v.

1671 oli Rauma samoin edustettuna, mutta edus- tajaa ei tunneta. V. 1676 Raumaa edusti Turussa raatimies Juhana ^Yrjä-

nänpoika Berg.^{48 ,}

Tammik. 26 p.

v.

1647 annetulla kuninkaallisella päätöksellä vahvis- tettiin valtakunnan kaupunkien edustajien istuntojärjestys valtiopäivillä.

Rauman ^edustajan paikka oli n:o 51, heti Porin jäljessä. Ruotsin kau- punkien turvatumpi asema ja suurempi lukumäärä aiheutti sen, että v, 1664 istuntojärjestyksen mukaan esim. Rauma aleni 64:ksi.⁴⁹

VA

^{LTIOPÄIVÄMIE}

SVAALEJ ^A JA

VAALIRETTELÖITÄ.

Kaupunkien valtiopäivämiesvaaleista ei ollut lähempiä määräyksiä v. 1617 valtiopäiväjärjestyksessä eikä v. 1634 hallitusmuodossakaan.

Käytännössä oli tapana, että kuninkaallinen valtiopäiväkutsu luettiin kaupungin porvaristolle yleisessä raastuvankokouksessa ja samalla kehoi- tettiin porvaristoa harkitsemaan, kuka olisi sopivin kaupungin edusta- jaksi, Varsinainen vaali tapahtui toisessa, muutaman päivän kuluttua kokoonkutsutussa raastuvankokouksessa. Vaalitilaisuudessa sovittiin myös valtiopäivämiehenpalkkio kerta kaikkiaan kulloinkin kyseessä- olevalta valtiopäiväkaudelta.⁵⁰

Sellaisista kaupungeista, jotka lähettivät valtiopäiville

vain

yhden edustajan, valittiin tavallisesti edustajaksi joko kaupungin pormestari tai etevin raatimies. Edelläolevasta luettelosta näemme, että niistä 29 :stä tapauksesta, jolloinRauman valtiopäivämies puheenaolevalla

aikakaudella

tunnetaan, olikaupungin pormestari valtiopäivämiehenä 8:ssa, kaupungin- kirjuri 1:ssä, kaupungin tullinhoitaja 2:ssa, raatimies 12:ssa, ^kauppias

1 ^:ssä, tavallinen porvari 2:ssa ja naapurikaupungin edustaja 3:ssa tapauksessa.

Selostaessamme pormestarinvaalirettelöitä Raumalla 1600-luvun kes- kivaiheilla olemme samalla todenneet, että porvaristo usein piti raati- miestä tai jotakin edustavaa porvaria taatumpana porvariston etujen valvojana valtiopäivillä kuin kaupungin pormestaria, joka suhteessaan

porvaristoon edusti esivaltaa. Valtiopäivämiesvaalissa esiintyvät erimieli- syydet johtuivat suurelta osalta myöskin siitä, että pormestarin virka- asema vaati huomattavampaa edustusta ja samalla runsaampia kustan- nuksi kuin raatimiehen jatavallisen porvarin, jotenpormestarin palkkio- vaatimus oli säännöllisesti korkeampi kuin jälkimmäisten.

Rauman valtiopäivämiehen palkkio vaihteli 150—300 kuparitalariin.

Se koottiin veroäyrien mukaan, niin että esim. v. 1647 pormestari Baltzar Laurinpojan suostuessa lähtemään valtiopäiville hänen palkkiokseen päätettiin koota 4 kuparital. 16 äyriä veroäyriltä, mutta v. 1650, jolloin pormestari Jaakkima Timme oli valtiopäivämiehenä, koottiin valtiopäivä- miesrahoja 7 ^kuparital. veroäyriltä.⁵¹

Pormestari Baltzar Laurinpoika valittiin valtiopäivämieheksi myöskin jouluk. 12 ^p.

v.

1648 pidetyssä valtiopäivämiesvaalissa ja hänen palk- kiokseen päätettiin koota 5 ^kuparital. veroäyriltä, mutta kootuista veroista käytettiin kaupungin muihin tarpeisiin 73 tai. ^japormestari nähtävästi katsoi silloin varattua palkkiotaan liian pieneksi. Hän jäikinkotiin ja v. 1649 valtiopäivillä oli kaupungin edustajana, kuten edellä mainittiin, raatimies Jaakko Tuomaanpoika Snikkari. Pormestari Baltzar Laurin- poika oli ennen valtiopäivien avajaisia helmik. alussa ^v. 1649 pari kertaa poissa raastuvanistunnoista, mutta ^{johti puhetta} jälleen helmik. 15 ^p.

istunnossa. Hän oli sillä välin nähtävästi valtiopäivämiesvaalien takia käynyt Turussa maaherran puheilla.³²

V. 1650 valtiopäivillä olleen edustajan pormestari Jaakkima Timmen aikaansaannokset eivät, kuten sanottu, tyydyttäneet porvaristoa, joten hänen ^sijastaan lähetettiin seuraavalla kerralla valtiopäiville porva- riston oma luottamusmies.

Maalisk. 18 ^{p. v.} 1654 ^pidetyssä valtiopäivämiesvaalissa porvaristo vastusti näet

nimenomaan

^kenenkään raadinjäsenen lähettämistä valtiopäiville ilmoittaen haluavansa lähettää edustajaksi

mieleisensä

miehen yhteisestä porvaristosta, jotta porvariston eikä kaupungin virka- miesten edut tulisivat tällä

kertaa huomioonotetuiksi.

Nimismies ja raati valitsivat

kaikesta

huolimatta valtiopäivämieheksi raatimies Juhana Sipinpojan määräten hänen palkakseen 150 kuparital. Tyytymättömyys ja mieltenkuohu oli kaupungissa tapahtuman johdosta ^sangen suuri.

Maalisk, 22 p. pidettiin uusi kokous, johon oli kutsuttu ainoastaan etevimmät porvarit jaheille pormestari ilmoitti, että raadin ^ja läsnäolevan nimismiehen mielestä raatimies Juhana Sipinpoika on

lähetettävä

kaupungin edustajaksi. Nyt esiintyi vastustuksen johtajana entinen valtiopäivämies Jaakko Snikkari ilmoittaen, ettei porvaristo siinä tapauk-

sessa maksa valtiopäivämiehelle pennin pyöryläistäkään. Huhtik. 10 ^p.

vihdoin sovittiin riita siten, että edustajaksi tuli raatimies Juhana Laurin- poika Gebhardt jahänelle luovutettiinkaupungin sinetti, ^passi jaanomus- memoriali.⁵³

Vuoden 1655 valtiopäivämiesvaali toimitettiin tammik. 20 ^p. Por- mestari Timmen tiedusteltua, kenen porvaristo halusi lähettää valtio- päiville, Jaakko Snikkari ilmoitti Mikko Laurinpoika Gebhardtin suostu-

van lähtemään 400 kuparital. palkkiosta. Yhteinen porvaristo piti kuitenkin tätäkin vaatimusta liian korkeana suostuen suorittamaan valtio-

päivämiehelle korkeintaan 800 tai. Edustajaksi tuli sillä kertaa valituksi raatimies Klemetti Tuomaanpoika Simula.⁵⁴

Huhtik. 29 p:nä ^v. 1657 pidettiin Raumalla taasen kokous kaupungin edustajasta. Maaherra oli nimittäin ilmoittanut pormestarille, ettei Turun maakuntakokoukseen valittu edustaja porvari Juhana Henrikin- poika tyydytä häntä, vaan että pormestari Mikko Laurinpoika Gebhardtin itsensä oli yön ja päivän kuluessa saavuttava Turkuun. Tällä kerrallakin syntyi kinaa palkkiosta. Pormestari vaati edustuspalkkiokseen 3 talaria kultakin veroäyriltä, mutta raatimiehet päättivät, että aluksi kootaan ainoastaan 2 talaria veroäyriltä ja jos pormestari viipyy Turussa yli 5 viikkoa, niin hänelle suoritetaan lisää. Toukok. 25 p:nä pormestari Gebhardt esittikin porvaristolle lisäpalkkiovaatimuksensa, mutta ^porva- risto lupasi suorittaa palkkion vasta

maaherran

mielipidettä tiedus- teltuaan. Porvari Juhana Henrikinpojalle sensijaan myönnettiin Turun matkasta lisäpalkkiota

ilman

muuta.⁵⁵

Tuskin oli toisesta edustuksesta selvitty, kun toista oli jo järjes- tettävä. Kesäk. 13 ^p. pidetyssä raastuvankokouksessa luettiin näet julki maaherran määräys, ettäkaupungin tuli lähettää valtuutettu Tukholmaan neuvottelemaan korkeiden viranomaisten kanssa tilusten palautuksesta.

Kaupungin edustajan oli siellä esitettävä kaupungin etuoikeus- ja lah-

joituskirjeet ennen kesäk. 24 ^p. Raatimies Henrik Pärttylinpoika välit-

*

tiin kaupungin edustajaksi ja hänelle määrättiin palkkiota 100 talaria kuparirahaa.⁵⁶

Henrik Pärttylinpoika oli seuraavina vuosina porvariston ehdotonta luottamusta nauttiva suosikki. Syysk. 10 p. v. 1659 pidetyssä valtiopäivä- vaalissa esim. pormestari Mikko Laurinpoika Gebhardt ilmoitti olevansa valmis lähtemään valtiopäiville 400 kuparital. palkkiosta, mutta ^porvaristo piti erää liian suurena. Silloin pormestari vetosi maaherraan, joka ilmoittikin, että ellei pormestari itse halua lähteä valtiopäiville, oli joku raadinjäsenistä valittava eikä sallittava kenenkään yhteisestä porvaris-

tosta lähteä edustajaksi. Syysk. 20 ja 22 ^{p. pidetyssä}

kokouksessa

porva- risto pysyi jyrkästisilläkannalla, ettei pormestaria voida valita kaupungin

edustajaksi, koska hän vaati liian suurta palkkiota. Lisäksi kaupunki- laiset pelkäsivät hänen toimittavan kaupungille jotain uusia rasituksia, kuten Timmekin aikoinaan. Henrik Pärttylinpoika suostuikin edustajaksi

100 hopeatalarin palkkiosta.⁵⁷

Vuoden 1660 valtiopäivämiesrettelöistä on jo edellä (ss. 66—67)

kerrottu. Niistä kylläkseen saaneena ei pormestari Ilkka v. 1664 enää pyrkinytkään valtiopäiville, vaan edustajaksi valittiin entinen edustaja Henrik Pärttylinpoika. Hän teki pormestarille lisäksi sen kepposen, että muutti valmiiksi laaditun valtiopäiväanomuksen 5

viimeistä kohtaa

porva- riston suostumuksella toisiksi laatien poispyyhittyjen anomuksenkohtien sijaan ponnet, joissa pormestarin valitettiin pidättäneen itselleen kaupun- gille tulevan osuuden aksiisista ja uuniverosta, säilyttävän omavaltaisesti kaupungin sinetin luonaan, sen sijaan että se lain mukaan oli säilytettävä raatihuoneellay.m. syitä, joiden perusteella porvaristo anoi saada käyttää vapaata valintaoikeuttaan ja ottaa pormestariksi toisen, mieleisensä miehen. Pormestari Jooseppi Jaakonpoika Ilkka menettikin virkansa seuraavana Valpurina.⁵⁸

Porvariston mielipaha tuulaakiveron säätämisestä pormestarin ja raadin palkkauksen hyväksi puhkesi vielä kerran esiin, nimittäin vuoden 1668 valtiopäivämiesvaaleissa. Maaherra Harald Oxe tahtoi silloisen pormestari Henrik Martinpojan kaupungin edustajaksi, mutta maalisk.

10 p. asian johdosta pidetyssä raastuvankokouksessa porvaristo esitti

hetkisen ulkona neuvoteltuaan mielipiteenään, että pormestari oli sopi- maton edustajaksi ensiksikin, koska hän jo v. 1666 oli uhannut palkkaus- kysymyksen takia erota toimestaan,

toiseksi

koska hänellä ei ollut edes kiinteimistöä kaupungissa jakolmanneksi, koska porvaristo pelkäsi hänen, kuten pormestari Timmen aikoinaan, keksivän porvaristolle uusia rasi- tuksia. Varattomat porvarit vastustivat pormestarin valitsemista pää- asiassa siitä syystä, että hän vaati liian korkean palkkion. Tullinhoitaja Niilo Erikinpoika Bursman valittiinkin sillä kertaa edustajaksi.⁵⁹

Seuraavien valtiopäivämiesvaalien kulusta voimme vain todeta raati- mies Isak Jönsinpojan kasvavan ja kestävän kansansuosion. Hän oli vv. 1675, 1680 ^ja 1682 kaupungin edustajana ja hänet olisi valittu kau- pungin pormestariksikin, ellei hän itse olisi siitä kunniasta jyrkästi kiel- täytynyt. Vuoden 1689 valtiopäivillekin olisi osa porvaristoa tahtonut lähettää hänet, mutta toiset pitivät häntä liian vanhana ja edustajaksi valittiin lopulta porvari Juhana Strandman.

Entisten myrskyisten valtiopäivämiesvaalien heikkona kaikuna mainittakoon, että

v.

1697 valtiopäiville edustajaksi valitun kauppias Henrik Hongin palkkiosta päätettäessä syysk. 6 ^p. pidetyssä kokouksessa raatimies Juhana Wilhelm ilmoitti vastustavansa ehdotetun 300 kupa- rital. myöntämistä valtiopäivämiespalkkioksi, koska kaupungissa oli toisia päteviä ehdokkaita, jotka olisivat suostuneet vähempään palkkioon.

Raatimies Juhana Wilhelm

oli itse

edustanut kaupunkia 270 kupari- talarin palkkiosta

v.

1693 valtiopäivillä ja kuningattaren hautajai- sissa, joten

hän

tunsi tulleensa syrjäytetyksi eikä salannut loukkaantu- mistaan ja mielipahaansa siitä.⁶⁰

VALTIOPÄIVÄÄNOMUKSIA.

Valtiopäiväanomuksen laati porvariston neuvottelujen perusteella pormestari ja raati tai valittu edustaja esittäen ennen valtiopäiville läh- töään sen eri kohdat porvariston lopullisesti hyväksyttäviksi. Niistä ei ole

jatkuvia paikallisia selostuksia ollut käytettävissä, mutta ^anomuksiin annetuista

kuninkaallisista

päätöksistä saattaa nähdä, mitkä

asiat

kulloinkin olivat kaupungissa päivänpolttavia.

Vuoden

1647 valtiopäiväanomus

esim.

hyväksyttiin edustajan, por- mestari Baltzar Laurinpojan johtamassa porvariston kokouksessa, joka pidettiin jouluk. 14 ^p.

v.

1646. Se sisälsi 4 kohtaa. Ensiksi pyydettiin alennusta laivojen passimaksusta, joka silloin kannettiin Dalarön tullissa ja joka teki 4 riikintalaria sekä suuremmista että pienemmistä aluksista rasittaen siten suhteettoman ^paljon pienempiä astioita, jollaisiarauma- laisten laivat olivat. Toiseksi valitettiin, ettei eversti Jordan sallinut kaupunkilaisten kalastaa kruunun luotojen kalavesillä, vaikka kunin- kaalliset kirjeet olivat taanneet kaupungille kalastusoikeuden niillä.

Kolmanneksi anottiin korvausta kaupungin laivakomppanialle aikoinaan myöntämistä varoista ja neljänneksi pyydettiinkontribution lievennystä.⁰¹ Pormestari Jaakkima Timmen v. 1650 valtiopäivillä esittämät postu- laatit on selostettu toisessa yhteydessä (s. 63). Vuoden 1686 valtiopäi- villä pormestari Walstenius esitti 6 kohtaa sisältävän anomuksen ^pyytäen ensiksikin, että kaupungille suotaisiin palon johdosta annettujen ^vapaa- vuosien lisäksi vielä yksi vapaavuosi, sillä kaupunki oli yhtenä vapaavuo-

tena ollut pahoitettu suorittamaan kaksinkertaisen laivamiesrasituksen.

Toinen jakolmas anomuksen kohta koskitalonpoikainpurjehdusta, jostaon jo edellä ollut puhe (s. 132), ja neljänneksi anottiin, että Rauman laivoille suotaisiin oikeus tuoda ulkomailtarihkamaa, suolaa ja viljaa kaupungin omiksi tarpeiksi.

Anomuksen

viides kohta koski oppineen miehen palk- kaamista kaupungin pedagogioon. Kuudenneksi anottiin, että esivalta ryhtyisi asianmukaisiin toimenpiteisiin sen johdosta, että Eurajoen kirk- koherra Theet vahingoitti raumalaisten kauppaa lähettämällä papinsaata- vien varjolla hankkimiaan tavaroita myytäviksi Tukholmaan. Kirkko- herra Johannes ^Georgii Theetillä olikin kaksi kuuttoa tavarain ^kuljetusta varten ja näitä hän rahtasi tilaisuuden sattuessa

vieraillekin.

^{On siis} varsin ymmärrettävää, että hänen kaupantekonsa suututti

raumalaisia.

Tuloksena näistä monista

anomuksenkohdista

oli ainoastaan ^se, että laiva- miesmaksuissa tapahtunut erehdys luvattiin korvata kaupungille.⁶²

Tullinhoitaja Juhana Wilhelmillä oli sen sijaan paljon parempi onni hänen edustaessaan kaupunkia

v.

1693 valtiopäivillä. Kaupunki sai silloin m.m. luvan ruveta

neuvotteluihin

^Äyhön tilan kanssa kruunun suurien saarien Reksaaren, Nurmesluodon ja Omenapuumaan palautta-

misesta jälleen kaupungin

nautintaan.

Suolan hintaa, ^jota oli valitettu ylöttömän korkeaksi, luvattiin alentaa, Rauman porvareille suotiin oikeus käydä maaseuduilla perimässä saataviaan ja Tukholman omavaltaiset teurastajat saivat ankaran varoituksen, etteivät harjoittaisi petollisuutta eivätkä rikkoisi sopimuksiaan teuraskarjahankinnoissa.

V. 1697 valtiopäiväanomukseen annettu kuninkaallinen päätös, joka on päivätty Tukholmassa jouluk. 23 ^p. mainittuna vuonna, epäsi rauma- laisten ^pyynnön saada lievennystä karja- ja laivamiesverosta, mutta maa- laisten luvaton kauppa tällä kertaa oli valitettu erittäin Eurajoen ja Luvian talonpoikain kauppapurjehdusta samoinkuin Tukholman teuras- tajien väärinkäytöksetkin luvattiin estää.⁶³ Muita valtiopäiviä ei Kaarle XII enää kutsunutkaan kokoon.

Varsinkin taloudellisesti ahtaina aikoina porvaristo piti valtiopäivä- edustusta raskaana rasituksena, mutta edustusoikeuden tuottama hyöty oli kuitenkin siksi ilmeinen, että se vastasi edustuksen vaatimia rahallisia uhrauksia. Kuten esim. Raumalla säilyneessä leskikuningatar Hedwig Eleonoran

v.

1663 lähettämässä valtiopäiväkutsussa sanottiin,⁶⁴ oli hallitus säännöllisesti kokoontuvilla valtiopäivillä tilaisuudessa selostamaan uskol- lisille alamaisilleen uiko- jasisäpolitiikan tärkeimmät tapaukset jatoimen- piteet ja ^saamaan säädyiltä ^apua ja neuvoja siitä, miten

valtakunnan

aineellista ja henkistä edistymistä tehostettaisiin ja miten järjestys, turvallisuus ja rauha säilyisi maan eri äärillä varsinkin sodan aikana.

Samalla säätyedustuslaitos soi kaupungeillekin

mahdollisuuden

esittää jatkuvasti hallitukselle

toivomuksiaan

^ja saada siltä tarpeellista ^apua.

Yhteinen porvaristo tottui tämän

kansanvaltaisen

edustusoikeutensa varassa seuraamaan kiinteästi sekä oman kaupunkinsa että koko maan yleisiä asioita ja jos jotain hankausta ja ristiriitaa syntyi porvariston ja kaupungin virkamiesten välillä, porvariston ja maalaisväestön tai naapurikaupunkien tai oman ^kaupungin asukkaiden kesken, oli aina ole- massa mahdollisuus valittaa siitä valtiopäivillä ja jättääasia oikeamielisen hallituksen

harkittavaksi

ja

ratkaistavaksi.

^{Olemmekin edellä} nähneet, että raumalaiset porvarit käyttivät tätä oikeuttaan sängen valppaasti ja tarmokkaasti, yksinpä valtiopäivämiesten valinnassakin vaatien siinäkin

itsehallintaoikeutensa

täyttä toteuttamista.

VIII. KIRKKO JA ^KOULU.

KIRKKO.

Rauman kaupunginkirkot.

Kirkko ja koulu noudattivat 1600-luvulla uskonnollisessa ja sivistyk- sellisessä kasvatustyössään ankaran kurin, järjestyksen ja oikeaoppisuu- den periaatteita. Kuten maallinen esivalta alamaisten omakohtaisista alotteista piittaamatta ulotutti määräyksensä ja säännöstelynsä hallinnon ja elinkeinoelämän alalla yksilöiden pienimpiinkin toimiin ja tehtäviin, samoin ulottihengellinen esivaltakin kurinpidon yksilöiden

kotielämäänkin

ja vaati seurakuntalaisilta ehdotonta kuuliaisuutta ^ja tottelevaisuutta kirkon järjestykselle ja sen sananjulistukselle. Tätä vuosisataa nimite- täänkin puhdasoppisuuden ja

suvaitsemattomuuden

vuosisadaksi.

Katolisuuden vaara ei ollut hävinnyt kirkostamme vielä 1600-luvulla-

kaan, Sentähden sääsi m.m. ^v. 1617 uskonnonsääntö ankaranrangaistuk- sen papisteille s.o. paavinpuoluelaisille, joita karkoitusmääräyksestä huoli- matta ^jäipiileksimään valtakuntaan. Evankeliumin julistuksenpuhtautta valvottiin samalla kaikin

tavoin

koettamalla estää ^{yhtä hyvin}

kalvini-

laisten ^eksytysten kuin katolisten harhaoppienkin hämmentämästä varsin- kaan kirkonpalvelijain uskonnollisiakäsityksiä. Heidän virkavaltakirjansa

sisälsikin määräyksen, että heidän tuli itse tunnustaa jatoisille julistaa

~Jumalan

autuaaksitekevää sanaa puhtaasti, selkeästi ja väärentämättö- mästi vanhimman, muuttumattoman ^Augsburgin uskontunnustuksen mu-

kaan, niinkuin se oli profeettain ja apostolien kirjoituksissa esitetty, tois- tettu, opetettu ja julistettu, ilman taikauskoa ja inhimillisiä lisäyksiä.”¹

Yhtä tarkasti kuin sananjulistusta

valvottiin

^myöskin seurakunta- laisten elämää. Pyhäpäivänvietto esim. oli yksityiskohtaisesti ^määrätty.

Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot ^{kehällä 1930.}

Valok. Kansallismuseo.

Mitään maallisia toimituksia kuten kalastus- ja metsästysmatkoja ei ollut lupa järjestää pyhäpäiviksi, sillä jokaisentuli sakon uhalla olla läsnä jumalanpalveluksessa ja määräajoin nauttia herranehtoollista. Jumalan- palveluksen aikana ei kapakoitsija saanut ^myydä olutta eikä kukaan sallia kodissaankaan kirouksia ja vannomisia. Joka rohkeni kiroilla kirkossa, hän sai sakkoa aina 100 hopeatalariin asti tai hänen oli ^neljänä sunnuntaina istuttava kirkon häpeäpenkillä. Törkeästä jumalanpilkasta oli säädetty maanpako tai kuolemanrangaistus. Sama oli laita raskaiden siveellisyys- ja henkirikostenkin.

Uhkausten ja rangaistuksenpelon aikaansaama säädyllinen elämä oli tietenkin monessa suhteessa pinnallista ja ulkonaista muodon orjuutta, mutta tämä ankara kuri juurrutti samalla kansaan terveellistä kunnioi- tusta jumalallista maailmanjärjestystä kohtaan ja vahvisti perhe-elämän siteitä lujittaen siten yhteiskuntaa kokonaisuudessaan.

Kaikesta puhdasoppisuudesta huolimatta säilyi kirkollisissa menoissa ja tavoissa kuitenkin halki puheenaolevan vuosisadankin piirteitä, jotka

muistuttivat entisaikojen syvemmästä hartauselämästä ja

vaihtelevam-

masta ja rikkaammasta ritualista. Näin

oli

laita nimenomaan Raumalla,

jossa uskonnolliset jakristilliset perinnäismuistot ulottuivat kauas taakse- päin ohi kaupungin perustamisenaikojen ja jossa jykevätkeskiaikaiset harmaakivikirkot, Pyhän Kolminaisuuden kirkko kaupungin itäisellä äärellä ja Pyhän Ristin kirkko joen pohjoispuolella, entisen luosta- rin paikalla, todistivat jo pelkällä ulkoasullaan keskiajan korkealle kehittyneestä

kirkkokult

tuurista.

Rauman ^kaupungin- kirkkona käytettiin 1600-

luvun alussa Pyhän Kol-

minaisuuden

kirkkoa aina kevääseen 1640 asti, jol-

loin se paloi. Koska sen rakenne ^{on laajasti} selos- tettu Rauman historian

ensi

osassa, emme ^kajoa siihen tässä. Kirkon ^rau- nioilla viime vuosina suo- ritetut kaivaukset ovat tuoneet lisävalaistusta tä- män temppelin vaiheisiin sikäli, että sen sakaristo valtionarkeologi tri Juha- ni Rinteen javiimeisim- pien kaivausten toimitta- jan

maisteri

^{I. Kronqvis-}

tin

tutkimusten mukaan periytyy 1300-luvulta, jo- ten paikalla lienee ^joen- nen Pyhän Kolminaisuu- den kirkkoa ollut ainakin puukirkko.²

PyhänKolminaisuuden kirkon pohjapiirros, laatinut 1. ^Kronqvist. Valok. Kansallismuseo.

Pyhän Kolminaisuuden kirkon holvikaton sortumisesta talvella 1633^— 1634 on myöskin kerrottu Rauman historian ensi osassa, samoinrauma- laisten yrityksestä saada Lapin seurakunta kappeliseurakuntana avusta-

maan kirkon korjausta. Lapin seurakunta oli saanut ^oman kirkkoherran n. v. 1630 vaiheilla, mutta

sekä

Rauman että Eurajoen kirkkoherrat koet- tivat sitä edelleen saada kappeliseurakunnakseen.³

Toukok. 1 ^{p. v.} 1640 sattuneessa kaupunginpalossa tuhoutui, kuten sanottu, Pyhän Kolminaisuuden kirkko käyttökelvottomaksi.⁴ Rauma- laisten oli nyt pakko suunnitella entisen luostarikirkon, Pyhän Ristin kirkon ottamistakaupunginkirkoksi. Se oli uskonpuhdistuksen aiheutta- man luostarin

häviön

^jälkeenollut huonossa hoidossa. Olipa sitäkäytetty kruunun suolavarastonakin.⁵ On arveltu, että sitä ajoittain oli käytetty myöskin maalaisseurakunnan^kirkkona,0

Kaupunkilaiset eivät olisi millään ehdolla halunneet hyljätä sortu- nutta Pyhän Kolminaisuuden kirkkoa, varsinkin koska Pyhän Ristin kirk- kokin vaati korjauksia, ennenkuin sitä voitiin käyttää kaupunginkirkkona.

Rauma pyysi sentähden

v.

1643 valtiopäivillä hallitukselta ^apua palaneen kirkon korjaamiseen, mutta anomus evättiin. Jumalan

kunniaksi

jahänen seurakuntansa rakennukseksi olisi hallitus mielellään antanut varoja kiitettävään yritykseen, sanottiin

kuninkaallisessa

päätöksessä, mutta sodan aiheuttamat menot

rasittivat

siinä määrin

valtakunnan

taloutta, että raumalaisten oli koetettava omin voimin korjata

kirkkonsa.

⁷ Pyhän Ristin kirkko otettiin siis vakinaiseksi kaupunginkirkoksi.

Pyhän Ristin

kirkon rakennushistoria

ja ulkoasu on

niinikään

kuvattu yksityiskohtaisesti Rauman

historian

I:ssä osassa, joten ei ole syytä toistaa

kuvausta

tässä yhteydessä. On kuitenkin huomautettava, että kirkonkellot yleensä

olivat

entisaikaan kirkosta erillisessäkellotapu- lissa, jommoinenvalmistui

luostarikirkon

läheisyyteenkin v. 1647. Pyhän Ristin kirkossa

lienee

ennen

v.

1682 paloa ollut ^myös torni.

Mellenius

mainitsee väitöskirjassaan Om sjöstadenRaumo nimenomaan, _että Pyhän Ristin kirkko menetti

v.

1682 palossa kauniin torninsa eivätkä kaupungin

asukkaat kyenneet sitä rakentamaan uudelleen, mutta kellotapuli raken- nettiin entiselleen puusta, erilleen kirkosta ja suipolla tornilla varustet- tuna kirkon korkuiseksi.⁸ V. 1756 laaditusta Rauman asemakartasta

Pyhän Ristin kirkon läntinen ovi, kirkon ^portti ja kirkon pohjoispuolella oleva, luostariin kuulunut rakennus. Jalmari Karhulan vesivärimaalaus v. 1928.

Valok. Foto-Commercial.

näkyy, että kellotapuli ainakin silloin oli ^Pyhän Ristin kirkon länsi- eikä itäpuolella. Samaa todistaa myöskin tuomiokirjan syy sk. 14 p:ltä 1692 maininta, että seurakunnan pappila oli päätetty muuttaa joentoiselle puo-

lelle, koska se oli liian lähellä kellotapulia.

Mellenius mainitsee myöskin Pyhän Ristin kirkon vieressä, sen poh- joispuolella olevan, ilmeisesti luostarin rakennuksiin kuuluneen, ^~kappel- in”, jota käytettiin kirkonkellarina. Rauman ^v. 1682 sattuneen ^kaupun- ginpalon jälkeen laaditussa tullikartassa (s. ¹⁷⁾ sitä myöskin nimitetään kirkonkellariksi. Lähempi arkeologinen tutkimus vasta selvittää tämän luostarimuiston historian.⁹

Esimerkkinä oikeaoppisuudenajankirkolle ominaisesta koristeiden ja kuvien kammosta mainittakoon, että ^Pyhän Ristin kirkon kauniit, nähtävästi 1510—1520-luvulla maalatut kuorimaalauksetkin¹⁰ peitettiin

valkaisemalla kirkon seinät kalkkivärillä v. 1649. Tarkoitusta varten tuotettiin Viron Haapsalusta 24 tynnyriä kalkkia ja eversti Jordan lahjoitti muutaman ^tynnyrin lisää sakariston valkaisemiseksi. Työtä valvoi kaupungin kämneri ja sen suorittivat porvarit Paavali Danila ja Martti Niilonpoika. Valkaiseminen uusittiin Ahvenanmaan kalkkia käyttäen keväällä 1693 ja 1705. Ainoastaan kirkon jakuorin seinät val- kaistiin, jotenkatossa olleet maalaukset jäivät peittämättä.¹¹

Seurakunnan väkiluvun kasvaessa erittäin 1660-luvun keskivaiheilla tarvittiin kirkkoon istumasijoja lisää. Piispa Gezeliuksen käydessä Rau-

Pyhän Ristin ^kirkon saarnatuoli. Pohjoismaisen myö- häisrenesanssin sopusuhtainen luomus.

Valok. Kansallismuseo.

maila heinäkuussa 1669 keskusteltiin sentähden lehterin rakentamisesta kirkon pohjoiselle

sivulle.

Asia järjestyikinnopeas-

ti, sillä jo elok. 14 ^p.

piispa ilmoitti konsisto- rin antaneen luvan eh- dotettuun uudistukseen.

Kirkkoherra

Martinus

Wellerus hankki heti tai- tavan

rakennusmestarin

johtamaan työtä ja joka ruodusta valittiin mies hänen apulaisekseen.

Lehteri oli valmiiksi maalattu jo seuraavana vuonna.¹²

Kirkon

saarnatuoli oli vielä

1600-luvulla

vas- taavalla

kohdalla

naisten

puolella, missä se on ^ny- kyisin

miesten

^puolella.18 Sen viereiseen pilariin oli silloisella ruotsinkielellä

Eversti Michell Jordanin Rauman kirkolle lahjoittama alttarikaappi.

Valok. Kansallismuseo.

tekstattu sananjulistukseenkohdistuviaraamatunlauseita, kuten Jes. 58: 1.

Kun kuorissa oleva ikkuna oli pieni ja toisinaan laudoitettu umpeenkin, kuten oli laita pitkän aikaa ainakin v. 1682 kaupunginpalon jälkeen, oli valaistus kirkossa saarnatuolin kohdalla huono. Seurakunnan papit ehdot- tivat sen takia, että saarnatuoli olisi muutettava kirkon eteläiselle, valoi- salle puolelle. Tämä uudistus saatiin kuitenkin toimeen vasta seuraavalla vuosisadalla.¹⁴ Saarnatuolin maalauksen kustansi v. 1627 silloinen pormestari Lauri Baltzarinpoika Gebhardt. Kerrotaan perintötietona, että tämä saarnatuoli olisi alkuaan ollut Ritariholman kirkossa Tukholmassa.

Perintätieto nojautuu nähtävästi siihen tosiasiaan, että Lundin tuomio- kirkossa jaMalmön Pietarin kirkossa on samantyylinen saarnatuoli. Joka tapauksessa Pyhän Ristin kirkon saarnatuolion meidän maassamme ainut- laatuinenpohjoismaisenmyöhäisrenesanssin muistomerkki rikkaasti koris- tettuine, apostoleja esittäville ^puuveistoskovineen.¹⁵ Sitä

kiertää

^kuvien alla kirjoitus: Euntes in mundun universum. Praedicate Evangelium omni creaturae. (Menkää kaikkeen maailmaan. Saarnatkaa evankeliumia kai- kille luoduille.)

Kirkon kuori oli eroitettu kirkosta korkealla, tiheäpuolaisella kuori- aidalla, jossa ison käytävän kohdalla oli kauniilla puuveistoskiehkuralla koristettu ovi eli portti. Kun trivialikoulun oppilaiden takia koetettiin

saada kuoriin enemmän tilaa, siirrettiin kuori-aitaa

v.

1702 hieman

taak-

sepäin jasen oven yläpuolelta poistettiin siinä ollut koristus.¹⁶

Kirkon

irtaimisto.

Kirkolle tehdyt lahjoitukset.

Pyhän Ristin kirkon asu oli 1600-luviiliäkin, kiitos kirkolle tehtyjen moninaistenlahjoitusten, sangen vaikuttava ja juhlallinen. Alttaripöydän yläpuolella oli eversti Michell Jordanin lahjoittama ja korjauttama, 1450-luvungoottilaistyyliin valmistettu, kullattu alttarikaappi, jonkapuu- veistoskuvat esittävät Neitsyt Maarian ja Vapahtajan elämää. Kaappi on ^nykyisin Rauman museossa. Sen keskimmäisen osan ^yläosassa on kuvattu Neitsyt Maarian

kruunaus.

Oikealla puolella

istuu

kruunupäinen Kristus pitäen vasemmassa kädessään hallitsijan palloa ja oikea käsi kohotettuna. Hänen vieressään vasemmalla istuu Maaria-äiti kädet rukoukseen liitettyinä, päässä kultainen kruunun vanne. Kuvan alla on latinankielinen lause: Tota pulchra es amica ^mea et macula non estin te.

Cant. 1111. ^(Olet kokonas ihana minun armaani, ei sinussa ole virhettä.) Tämän kuvan alla on Itämaiden Tietäjiä esittävä kuvaryhmä. Alttari- kaapin keskiosan eroittavat sivuosista neljää naispyhimystä esittävät veis- tokset, vasemmalla Pyhä Katariina ja Margareta, oikeallaPyhä Dorotea ^ja Barbara. Alttarikaapin sivuosissa on 12 apostolin kuvat. Kaapin kes- kitse kulkee kirjoitus: In omnem terrani exivit sonus eorum. (Heidän äänensä kuuluu kaikkeen maailmaan.) ¹⁷

Alttarin pohjoispuo- lisessa seinäkomerossa oli Pyhää Annaa esittävä puuveistos ja toisella puolella piispanpenkki eli -istuin. Sen selkänoja oli kolonneilla jaettu kahteen osaan, joihinoli maalattu Kristuksen ja apostoli Paavalin kuva.

Edellisen kuvan alla oli vuosiluku 1612. Puu- veistostaidetta, joka oli erittäin suosittu 1600- luvulla, edustivat kirkos- sa lisäksi 3 aateliskil- peä, käsivarrenmuotoi- nen, seinään kiinnitetty kynttilänpidin, komeake-

hyksinen votiivitaulu ja kaksi runsaasti koristet- tua, korkeaselkäistä ba- rokkituolia (s. 172).¹⁸

Kirkon vala istuk-

seen tarvittavat kyntti-

Juhana Jaakonpoika Woijola-Weilanus-Palmhjelmin v. 1650 lahjoittama kynttiläkruunu.

Valok. Kansallismuseo.

läkruunut ja kynttiläjalat olivat kaikki seurakuntalaisten kirkolle lah- joittamia. Niistä on huomattavin raumalaisen raatimiehen Jaakko Woi- jolan pojan Juhana Weilanus-Palmhjelmin 30-vuotisen sodan voittomerk- kinä

v.

1650 Rauman kirkolle lahjoittama 24-haarainen messinkikruunu,

joka yhä vielä koristaa tätä

vanhaa

^temppeliä. Lahjoittaja oli itse ollut sodassa mukana jääden rauhan tultua rahastonhoitajaksi Pommeriin.

Hänen muistonsa elää syntymäkaupungissa himmentymättä. Kynttilä- kruunun kupuun on kaiverrettu lahjoittajan mielenlaatua kuvaava, runomittaisesti loppuva omistuskirjoitus:

~In honorem Dei sospitatoris et memoriam posteritatis in civitate Ravmo patriae svae charissimae

hoe monumentum posvit lohannes lacobi Weilanus

Anno qvo

Gvstavvs Rex et Christina ^Regina

Dei ope trivmphant hostesqve ovantes svperant

Kronologikon Eulkharistiikon (kreikkalaisin kirjaimin) Annuin pacificationis continens

lesu Christo soli pacificatori vindici ^et Victori nostro sit Lavs honor et gloria pro conservatione relligionis et pace publica.

Mattiaei cap. V.w.16.

Luceat lux vestra coram hominibus vt videant opera vestra bona glorificontque patrem ^vestrvm

qvi in ooelis ^est

Isacidae svmmi decorarvnt templa lehovae hostibus ©victis qvando ^trophaea data

sic ego Ohriste tibi sancto mea mvnera ^templo consecro de apoliis perfide papa tvis

Aegyipti spoliis dicata ecclesiae verae

omata hinc patriae sint qvoqve templa meae svspice clementi lesu ^{mea mvnera} dextra qvae grato servvs dat tibi corde tvvs Ivcebit Ivx haec donata lohanne lacobi fac Devs vt svmmi Ivx sit et ipse poli.”

(„Jumalan, Vapahtajamme, kunniaksi ^ja tulevien ^aikojen muistoksi tämän ^muisto- merkin hankki sangen rakkaalle kotiseudulleen ^Rauman kaupunkiin Johannes Jaakon- poika Weilanus sinä vuonna, jolloin Kuningas Kustaa ja Kuningatar Kristiina Jumalan avulla pääsivät riemuitsevien vihollistensa herroiksi.

Ajankohtaan kohdistuva kiitosruno, jokakoskee rauhanteon vuotta.

Jeesukselle Kristukselle, ainoalle rauhantekijälle, Vapahtajallemme jaVoittajallemme olkoonkiitos, kunnia ja ylistys uskonnon pelastamisesta ja yleisestä rauhasta.

Matt. 5 1. 16 v.

Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, ^{joka on} taivaassa.

Isakin jälkeläisetkoristivat korkeimman Jehovantemppelejä, kun he viholliset voi- tettuaan (niille) antoivat voitonmerkkejä. Samoin minä pyhitän Sinun kunniaksesi, Kristus, pyhälle temppelille lahjani, jotka Sinun saaliistasi, petollinen paavi, Egyptin saaliista, on annettu oikealle seurakunnalle. Näillä olkoot minun kotiseutuni temppelit kaunistetut. Ota vastaan, Jeesus, lempeälläkädelläsi lahjani, jotka palvelijasi antaa Sinulle kiitollisella sydämellä. Tämä Johannes Jaäkonpojan lahjoittama valo ^on valaiseva. Suo, Jumala, että hänitsekin olisi taivaan valo.)

Langokset Kaarle Grelsinpoika Finnonius ja Lauri Laurinpoika Gebhardt lahjoittivat lisäksi kirkolle 12-vartisen ja pormestari Lauri Baltzarinpoika ja porvari Juhana Antinpoika Kuivalahti kumpikin 6-var- tisen kynttiläkruunun.¹⁹ Sitäpaitsi tullinhoitaja Matti Borgman lahjoitti

saarnatuoliin 2-haaraisen kynttiläjalan ja Henrik Bong alttarille 5-haa- raiset kynttiläjalat ja

urkulehterille

3-haaraisen kynttilänpitimen.

Kirkon seiniä koristivat epitafiumit eli muistotaulut. Vanhin niistä, vaimo Margaretan muistotaulu v:lta 1572, on kuvattu Rauman historian I:n osan liitteessä. Sitä lähinnä mainittakoon pormestari Simo Laurin- pojan

v.

1602 kuolleen ensimmäisen puolison vaimo Birgitan silkille kirjailtu muistotaulu latinankielisille runosäkeineen ^;20

~Discite ^{mortales esse} omnia subdita morti:

Omnes terra sumus, somma vana sumus.

Felix quem vacuum sceleris, vitaeque laborum Infers angelicis Ohriste benignechoris.”

„Oppikaa kuolevaiset kaiken olevan kuoleman alaista:

Kaikki olemme maata, ^vain turhia unia.

Onnellinen hän, jonlka synnistä ja elämän vaivoista vapaana Sinä, laupias Kristus, johdat enkelien kuoroihin.”

Rauman kirkkoherran Grels Clementis Finnon ja hänen ensimmäisen puolisonsa

v.

1614 kuolleen Katariina Olavintyttären muistoksi teetti heidän poikansa Kaarle v. 1640 koko perhettä esittävän muistotaulun, josta lähemmin tuonnempana.²¹ Rauman v. 1609 kuolleen kirkkoherran Matthias Sigfridi Bryggerin poika, Uudenkirkon kappalainen Jonas Rau- mannus ikuisti

niinikään

isänsä muiston Rauman kirkolle lahjoittamallaan epitafiumilla. Suvun myöhäisempi jälkeläinen, piispa Mennanderin poika Kaarle Fredrik Fredenheim laitatti taulun uudelleen kuntoon ^v, 1782.²² Vielä on mainittava Henrik Henrikinpoika Sonkin ^v. 1653 lahjoit- tama ja kirkon eteläistä seinää edelleen koristava muistotaulu. Siinä on kuvattuna

ristiinnaulittu

^{Kristus ja} tämän pääkuvan alla (ss. 100—101), taulun lahjoittajan Henrik Henrikinpoika Sonkin isä, Rauman raatimies Henrik Antinpoika Sonkki (nimi kirjoitetaan 1500- ja 1600-luvun läh- teissä Sonckj, Soncki, Sonk, Sånck, Sonck) sekä hänen poikansa sotapappi Abraham Henrici, laivuri Matti Henrikinpoika jaTanskan sodissa mukana

Henrik Senkin muistotaulun kokonaiskuva.

Valok. Kansallismuseo.

ollut ja sittemmin Tukholmaan asettunut lah- joittaja Henrik Henrikinpoika sekä toisessa alakuvassa Henrik Antinpoika Soukin ^puoliso Briitta Matintytär Woijola tyttärineen, joista tunnetaan ^{nimeltä Anna} Henrikintytär ja Briitta Henrikintytär.²³

Alttaripalvelukseen tarvittavia pyhiä esi- neitä oli Rauman kirkossa runsaasti. Katoli- selta ^ajalta oli tallella pronssinen suitsutus- astia, ^jotanykyisin säilytetään kirkon sakaris- tossa sekä apotinkaapu, joka on lahjoitettu Kansallismuseolle.²⁴ Eversti Michell Jordan ja hänen puolisonsa Kristiina van Moncho- ven lahjoittivat kirkolle m.m. kullatun kalkin

(s. 166), jonka jalkaan on kiinnitetty pieni hopeinen Ristiinnaulitun kuva, signaculum,

osoittamaan

minkä puolen maljasta pappi tar-

joo rippivieraalle. Kalkkiin kuuluva kullattu öylättilautanen on

koristettu

karitsan kuvalla.

V. 1699 ^lahjoitti raatimies Henrik Pärttylinpoika Bong kirkolle hopeisen viinikannun, johonon kaiverrettu lahjoittajan ja hänen puolisonsa Elisa- bet Simontytär Simulan nimikirjaimet; HBSB ja ESDSL. ^Samana vuonna ^kauppias Juhana Martinpoika Riprander ^lahjoitti öylättirasian, jonka kannessa niinikään on lahjoittajan ja hänen puolisonsa

Katariina

Sipintytär Pungmanin (Pungila) nimikirjaimet IMSR. CSDP.²⁵

Kirkon inventariossa mainitaan lisäksi m.m. Anna Henrikintytär Soukin v. 1640 lahjoittama tinanen kastemalja (s. 116). Mikko Laurinpoika Gebhardt taasen lahjoitti v. 1662 kirkolle kookkaan tinatuopin. Sitäpaitsi mainitaan inventariossa 3 pienempää tinapulloa ja tinanen kynttilä^jalka vähakynttilöitä varten. Saarnatuo- lissa kuten ^sen viereisessä pilarissakin oli kaksihaarainen kynttiläpidin. Kuorin oven yläpuolella oli ^niinikään kynttiläpidin ja alttarilla kaksi messinkistä ja kuusi rau- taista kynttilä jalkaa.

Eversti Jordan lahjoitti kirkolle myöskin ^vihreästä pienikukkaisesta silkkisa- metista valmistetun, hänen ja hänen ^puolisonsa nimikirjaimilla (M. J. ja C. M.) ja sukuvaakunoilla sekä runsaalla ^{helmi- ja} silkkikirjailulla koristetun messukasukan, mustasta sametista valmistetun alttari^peitteen ja vihreästä silkkikankaasta tehdyn kälkkiliinan, jossa oli kullattu Ristiinnaulitun ^kuva ja reunuksessa kullattuja ^venä-

läisiä ^{kirjaimia. Sitäpaitsi} oli kirkossa vihreästä taftisilkistä valmistettu alttaripeite, kaksi punaisella silkillä kirjailtua kalkkiliinaa ja taivaansinisestä, suurkukkaisesta kankaasta valmistettu messukasukka, jossa oli selkäpuolella valkoisella silkkilangalla ommeltu Ristiinnaulitun kohokuva. Lisäksi on mainittava messukaapu, kaksi piispan- kaapua, venäläisestä palttinasta valmistettu alttaripeite (rysstäcket)"⁰, kolme uutta ja kaksi vanhaa messupaitaa, kaksi alttarikaiteen verhoa, kalkin alla pidettävä liina, kaksi villasta pöytäliinaa ja viisi korukudontapeitettä sekä ^puoli tusinaa ^ratteja.

V. 1665 kirkko sai keltaisesta sametista valmistetun, kahdella kulkusella varustetun haavin eli kukkaron ja v. 1706 hopeakudontakukkaron, jotakoristi niinikään kulkunen.

Lahjoituksista on edellisten lisäksi mainittava Lahden Jordanien kustantama pienempi kirkonkello, Henrik Sonkin v. 1650 antamat kaksi alttarikoristetta ^javaimo Margareta Toivaisen v. 1655 laittama uusi messupaita, veljesten Lauri ja Henrik Pietarinpoika Toivaisen v. 1660 isänsä muistoksi kirkolle lahjoittama suuri paarivaate, vapaasukuisen Adolf ^{Jordanin jouluksi} 1666 kultakankaasta teettämä messukasukka jakirkkoherra Rajaleniuksen puolison v. 1699 antama messukasukka. Se oli valmis- tettu hopeoidusta punaisesta bondetou-kan-

kaasta ja selkäpuolella oli hopeagalunoin kirjailtu risti. Messukasukkaa reunusti

yltympäri hopea(galuna) pitsi. V. 1690 lahjoitti kauppias Henrik Song kirkkoon kookkaan taulun, joka esittää Jerusalemin raatiherrojen kokousta. ^{Taulu on} nykyisin Rauman ^museossa. V. 1706 lahjoitti kaup- pias Juhana Martinpoika Riprander kir- kolle Lutheria ja Melanchtonia esittävät

öljymaalaukset, jotka nykyisin koristavat sakaristoa.”

Raumalla säilyi katolisen ajan perintönä myös tapa lahjoittaa kir- kolle pienempi tai suurempi rahaerä onnellisesti suoritetulta merimatkalta palattaessa tai uhrilahjanasiitä, että oli pelastuttu uhkaavasta haaksiri- kosta ja hengenhädästä. Näitä, taval- lisesti 2—lo kupantalarin rahaeriä, joita laivurit ja laivanomistajat mie- histöineen lahjoittivat kirkolle, on

jatkuvasti kirkontileissä kautta 1600- luvun. Tapa säilyi Raumalla viime

vuosisadan

loppuun asti.²⁸ Kirkon korjaukseen tarvittavia lautoja ja

muita

rakennusaineita

^{sekä kalkkia,} Suitsutusastia Rauman kirkossa.

Valok.Kansallismuseo.

Rauman kirkolle kuuluva, Pyhää Annaa esittävä puuveistos, jotasäilytetään Rauman ^museossa.

Valok. Anni Westerholm.

tervaa, köysiä, ikkunalasia ja kynttilöitä lahjoitettiin niin- ikään auliisti tilaisuuden sat- tuessa.

Kaupungin jakirkon pa- lon johdosta v. 1682, jolloin Pyhän Ristin kirkon katto, ovet ^ja osa penkeistäkin tur- meltui, sai Rauman kaupunki oikeuden koota kautta valta- kunnan avustusta kirkkonsa korjaamiseksi. Rauman kir- kon arkistossa onkin tallella kaksi keräyskirjaa, nahka- kantiset, kultareunaiset ni- teet

vv.

1682—1687. Niissä on

1680-luvun

sivistyneistöm- me omakätisiä merkintöjä ja nimikirjoituksia eri puolilta maata, jopa muutamia Ruot- sistakin.

Rauman lähistöllä asuneista avustajista mainittakoon Lapin pitäjän kirkkoherra Johannes Gregorii Aurelius (1 tai. ^{6 äyr.} k.r.), Euran kirkkoherra Matthias ^Langius (seurakunnan lahjana 7 tai. 16 äyr.), Lauri Niilonipoika, jalosukuisen G. Soopin perillisten valtuutettu Eurajoen Lavilasta sekä Rohdaisten rälssithän ^omistaja Konrad von Gerttenin leski Lapista (4 tai.), Anna Barbara von Tiesenhausen Laitilan Raitti- lasta (3 tai.), Kokemäen Vitikkalan omistaja Gotthard Baranoff, Porin ^ja Ulvilan kirkkoherra Henricus Paulinus, Porin pormestari Gabriel Keckonius ja Mynämäen kirkkoherra ^Daniel Juslenius ^{vanhempi. Etäämpänä} asuvista avustajista mainittakoon Helsingin koulun konrehtori P. M. Nicander, joka viitaten niukkoihin tuloihinsa kirjoitti keräyskirjaan: „Kun nyt ei ^ole leveätä viittaa ja ^{olen varojen} puutteessa,

annaniloisella sydämellä tällä kertaa ainoastaan 5 äyriä hopearahaa.”²⁹

Näin kootuilla varoilla hankittiin myöskin tulipalossa sulaneidenkir- konkellojen sijaan uudet kellot. Suurempikirkonkello hankittiin

v.

1684 Tukholmasta, jossa Rauman kirkonkello oli m.m.

v.

1677 ollut^korjat-

tavana. Pienempi kirkonkello tilattiin samalta valajalta kaksi vuotta myöhemmin. Suuremman kellon reunassa

oli

^lause; Thu kungör mig vägen tili lifvet. (Sinä

ilmoitat

minulle elämän tien) ja ylempänä:

Gutin af M. Jonas Wulffbein Aimo 1684. Tämä kello valettiin uudestaan

v.

^1844. Pienemmän kellon kyljessä oli kirjoitus: Salwator Mvndi salva nos Anno 1686. (Maailman Vapahtaja, vapahda meidät). Valajan signee- raus oli niinikään latinaksi: M. Jonas Wulffben me fvndebat.³⁰

Rauman

kirkon

^kirjastoa ei myöskään voida sivuuttaa, vaikka se oli sangen vaatimaton. V. 1641 laaditussa inventaidossa, johon myöhemmin on tehty lisäyksiä, mainitaan ensiksikin porvari Pietari Laurinpoika Toi- vaisen lahjoittama suo-

menkielinen raamattu ja sen lisäksi suomenkieli- nen Uusi Testamentti, kaksi suomen- ja yksi ruotsinkielinen virsikirja,

suomenkielinen

käsikirja ja rukouskirja sekä lati- nankielinen Augustana confessio Svecica et Fin- nonica. Dominus Axelius Matthaei Raumoensis oli koulun tarpeiksi lahjoit- tanut suurikokoisen lati- nankielisen jaruotsinkie- lisen raamatun, jota säi- lytettiin kirkon kirjastos- sa. Lisäksi mainitaan Tu- run piispan kirjansitojan Baltzar Laurinpoika Geb- hardtin

v.

1674 ^lahjoitta- ma suomenkielinen käsi- kirja. Nähtävästi se oli

Jonas Raumannuksen toi- Messukaapu Rauman kirkosta, nykyisin Kansallis- museossa. Valok. Kansallismuseo.

mittama ^ja raatimies Sipi Salkon ^Turusta

kustantama Manuale Finnoni-

cum v:lta ^1646, ensimmäinen suomalainen kirja, johon kustantajan nimi on painettu.

V. 1667 ostettiin kirkon

varoilla

puhdasoppisuuden valvomiseen tar- peellinen Anatomia papae-niminen ^opas, rippikirja ja 13 kpl. katkis- muksia, joita myytiin seurakuntalaisille. V. 1668 kartutettiin taasen kir- jastoaostamalla siihen 2 suomenkielistä ^ja 1 ruotsinkielinen virsikirja ja suomenkielinenkäsikirja.³¹ Kirkon vähäistä kirjastoa korvasivat

ainakin

osaksi kirkkoherrojen ja kappalaisten yksityiskirjastot. Kirkkoherra Neocleanderilla esim. oli niin suuri kirjasto, että siitä perinnönjaossa v. 1662 riitti ^jakamista kolmelle perilliselle,

nimittäin

hänen ^pojalleen ylioppilas Abraham Neocleanderille, vävylle kappalainen

Michael

Renne- rukselle ^ja lesken toiselle puolisolle sotapappi Abraham

Henricille.

H aut au ^s maat ja sukuhaudat.

Rauman seudun asutuksen ^ja kirkollisen kulttuurin ikää todistavat myöskin kaupungin monet hautausmaat. Vanhin niistä tiedetään olleen tarunomaisen Nummen kirkon ympärillä, Wasaraisten tien varrella ole- villa Kappelin pelloilla. Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioista, kirkon kuorin pohjoisosasta, on niinikään tavattu muurattu hauta, jonka tiili- aines on kirkon tiiliainetta vanhempi ja joka siis vahvistaa käsitystä, että paikalla on

ollut

^Pyhän Kolminaisuuden kirkkoa vanhempi temppeli jaettä sen alle ^on ruumiita haudattu.³²

Raumalla säilyi 1600-luvullakin tapa haudata vainajat

kirkon kuorin

ja kirkon lattian alle muurattuihin ja muuraamattomiin multahautoihin.

Muuratut haudat olivat

kirkon kuorissa

ja

kirkon

peräpuolella, multa- haudat ovensuussa, jossa haudan sija muutenkin oli halvempi. Aivan köyhät hautasivat ruumiit kirkon ympärillä olevaan kirkkotarhaan.

Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuoriin ja kirkon lattian alle haudattiin ruumiita ei ainoastaan niinkauan kuin kirkko oli käyttökuntoinen eli vuoteen 1640 asti, vaan senjälkeenkin näyttävät ainakin muutamat per- heet haudanneenvainajansa sinne. Rauman kirkon tileissä on 1600-luvun

jälkipuoliskoltakin erikseen merkintöjä

~vanhaan

^{kirkkoon” ja „luosta-}