Kasvavan voiman ja voiton merkeissä alkanut merkantilismin ja oikeauskoisuuden aikakausi painui loppua kohden raskaiden

onnettomuuk-sien synkentämänä. Ne ^syöksivät Ruotsin suurvalta-asemasta ja nään-nyttivät perin juurin meidän maamme saattaen ^sen perikadon partaalle.

Suuret nälkävuodet 1695—1697

vähensivät

Suomen asukasmäärän, ^joka

v.

1695 oli noin ^500,000 henkeä, osapuilleen

V

^{4:lla. Niinpä} Raumallakin kerrotaan

v.

1697 kuolleen nälkään 221 henkeä. Rauman manttaaliluette-loon oli

v.

^{1695 merkitty 356 henkeä ja}

v.

1698 260, joten henkikirjoitettu-jen asukkaiden lukumäärästä väheni vv. 1696—1697 96 henkeä ja koska nälkä ja taudit kaatoivat ensi kädessä puutteenalaisia, vanhuksia ja lap-sia, saattaa yllämainittu kuollonsaalis laskettuna molempien nälkävuosien ajalta olla jotakuinkin oikea. Sitäpaitsi sai moni nälkään nääntynyt vie-raspaikkalainen almunanojakin näinä

vuosina

^viimeisen leposijansa Rau-man kirkkomaan mullassa, kuten tuomiokirjat nimenomaan mainitsevat.

Pohjan sota tappioilleen ja

seuraamuksilleen

^täydensi katovuosien tuho-työn, varsinkin ruton raivotessa syksyllä 1710, jolloinRaumalla sortui kuolemaan toistasataa henkeä, sillä henkikirjoitettujen lukumäärä väheni

sinä vuonna 67 hengellä. V. 1710 oli manttaaliluettelossa 332 ^ja

v.

1711 vain 265 henkeä. Sotajoukoissa riehuneet taudit

aiheuttivatkin

^yhtä

suuria

^aukkoja

sotamiesten

^riveihin kuin konsanaan veriset tappiot menetyksilleen.¹

Ruotsin armeijassa oli Pohjan sodan alussa ^{n, 40,000} miestä, niistä runsaasti ^1/₄ suomalaisia. Meikäläistä jalkaväkeä oli ^7,337 miestä jaet-tuna 7 :ään rykmenttiin ja

ratsuväkeä

^3,155 miestä jaettuna 3^reen

ryk-menttiin. Lisäksi oli meriväkeä 674 miestä, niistä n. 150 kaupunkien lai-vamiehiä ja 500 värvättyä suomalaista rakuunaa sekä n. 360 laivamiesten kahdennusmiehiä. Jo sodan ensi vuosina lähetettiin meidän maastamme n. 20,000 miestä lisäväkeä kaatuneiden sijaan jakoko sodan aikana laske-taan suomalaisia kaatuneen n. 50,000.²

Kaarle XI aikana tehdyn sopimuksen mukaan olivatkaupungit

vapau-tetut asettamasta

laivamiehiä

suorittaessaan niistä vastaavan ^vuotuisen vakanssimaksun, mutta sodan aikana sopimukset raukeavat ^ja lait vaike-nevat janiin otettiin ruotuihin kaatuneiden sijaan verestä miehistöä kau-pungeistakin. Turun porvareita m.m. kirjoitettiin jo heti sodan alussa sotamiehiksi ja huhtik. 15 ^{p. v.} 1702 luettiin Rauman porvaristolle mää-räys, että Karjalan, Inkerin, Liivinmaan ja Viron joukkoihin oli lähetet-tävä täydennysmiehiä janiitä

oli

otettava sotamiesluetteloihin merkitystä

liikaväestä. Vanhastaan oli voimassa ^määräys, että sellaisten kaupunki-laisten, jotkaeivätharjoittaneetkauppaa taikäsityöammatteja, tuli ruveta autiotilojen viljelijöiksi tai kirjoittautua sotamiehiksi. Raumalta otettiin sillä kertaa luetteloon 18 miestä ja heidän tuli käskyn saatuaan mennä ensin Turkuun jasieltä määräpaikkaansa rintamalle.³ Rannikkopitäjät toimittivat miehiä laivastoon kuten merikaupungitkin, mutta jo neljän-tenä sotavuonna otettiin rannikkopitäjistä laivamiesruotujen korvaus- ja liikaväkeä, samoin kaupunkeihin luvattomasti muuttaneita jalka- ja ratsuväkeenkin.⁴

Rauman porvarikaartia ruvettiin myöskin puolustusta varten harjoit-tamaan ja varustamaan aseilla. Lokakuussa 1702 porvaristo sai mää-räyksen, että joka miehen on

varustauduttava aseihin

^{siltä varalta,} että Karjalassa voitollisesti etenevä vihollinen hyökkäisi maan

länsiosiinkin.

Upseerien tuli opettaa porvarikaartille sotatemppuja. Raumalaisista por-vareista äkseeraus näytti aluksi arveluttavalta. He ilmoittivatrupeavansa kernaasti rivimiehiksi, kunhan pormestari ja raatimiehet ensin rupeavat upseereiksi. Kuitenkin valittiin heti komentaja-upseerit, muodostettiin por-varikomppania ja laadittiin luettelo miehistä

sekä

hankittavista aseista.⁵ Syksyllä 1704 Rauman porvarikaartia kehoitettiin varustautumaan siltä varalta, että vihollinen lähestyisi _meren puolelta, jolloin puolustustoimen-piteiden täytyisi olla erikoisen nopeita jatehokkaita. Porvareita oli siis

opetettava ~gevär rätt att handtera, ladda, skjuta och bruka”. Oli

myös-kin hankittava Tukholmasta ruutia ^{ja luoteja} niin paljon, että niitä riitti läheisten talonpojillekin. Samalla ilmoitettiin Viipuriin tarvittavan lisää aseita.®

Viipurin piiritys syksyllä 1706 antoi ^jälleen lisäpontta puolustustoi-menpiteille Länsi-Suomessakin. Lokak. 23 ^p. luettiin Rauman porvaris-tollekin maaherran ilmoitus vihollisen aikeista ensin vallata Viipuri ja sit-ten koko maa. Vihollisen joukothuhuttiin jakaantuneenkahteen pääjouk-koon, joista toinen pyrki Lappeenrannan kautta Hämeeseen jatoinen Uudenmaan kautta Turkuun. Lähinnä Jumalaa

oli

väestön nyt turvaudut-tava itseensä. Miesten tuli varustautua kivääreillä, sotakirveillä, ^piikeillä

ja muilla saatavina olevilla aseilla ja ampumatarpeilla, ruualla ja vaatteilla ollakseen valmiina käskyn tultua lähtemään vihollista vastaan.⁷ Tsaari lähti kuitenkin odottamatta joukkoineen pois Viipurin edus-talta lokak. 28 p. samana syksynä. Kun suurin vaara näytti ainakin tois-taiseksi olevan ohitse, ^pidettiin maamme kaikissa kirkoissa m.m. Raumalla-kin sen johdosta kiitosjumalanpalvelus. Seuraava vuosi olikin rauhallisem-paa, mutta sotaväenottoja jatkui silti. Rauman pormestari jaraatikin saivat käskyn laatia luettelon veronsa suorittamatta jättäneistä porva-reista tai sellaisista, jotka eivät olleet velvollisia maksamaan manttaali-rahoja sekä irtolaisista. Luetteloon oli samalla merkittävä, kutka heistä sopivat sotamiehiksi. Esittäessään tämän ^{määräyksen} porvaristolle kesäk. 26 p. 1707 pidetyssä kokouksessa pormestari ja raati kehoittivat porvareita kiireimmiten suorittamaan verorästinsä säästyäkseen joutu-masta talonpoikain sijasta sotamiehiksi,

mikä

olisi ollut kaupungille suuri häpeä. Niin tarkkaan oli maaseudunkin miehet ^josilloin viety rintamalle, että edellisenä vuonna oli Turun ja Porin läänin 993:sta rekryytistä 369 talonisäntää.⁸

Helmik. 1708 maaherra kävi itse Raumalla ottamassa selkoa, kuinka paljon miehiä voitiin saada, sillä oli puute sotamiehistä, kun monta sataa ruotua odotti täydennystä. Manttaaliluetteloa tarkastettaessa havaittiin kuitenkin, ettei ketään sotaa pakoilevaa ollut muuttanut maalta kaupun-kiin. Kaupunkilaisista kirjoitettiin sotamiehiksi Juhana Kaarlenpoika ja

Juhana Tawasti.⁹

Seuraava sotamiesten tarkastus pidettiin Raumalla helmik. 21 ^p.

v.

1709, jolloinvaramaaherra L. Brommenstedt oli saapunut kaupunkiin.

Hän vaati luettelon sellaisista porvareista, ^jotka olivat jättäneet veronsa

suorittamatta, sekä henkilöistä, jotka olivat muuttaneet maalta kaupun-kiin, ^porvarien rengeistä ja varttuneemmista teineistä. Sotilaskarkureita ei Raumalla sillä kertaa ollut ainoatakaan eikä kellään porvarilla myöskään ollut ^useampaa renkiä kuin mitä oli oikeus pitää. Seuraavana päivänä varamaaherra tarkasti Rauman pitäjän,Lapin ja Eurajoen miehet saadak-seen heidän joukostaan täydennysmiehiä ruotuihin jasitten hän lähti seu-rueineen Euraan Vaaniiseen.¹⁰ —V. 1710 kirjoitettiin Raumalta 15 köy-hää porvaria ja 6 renkimiestä sotamiehiksi. Porista otettiin samalla 20 köyhää porvaria riveihin.¹¹

Tammik. 31 p.

v.

1710 keskusteltiin yleisessä raastuvankokouksessa uuden kaupunginlipunhankkimisesta porvarikaartille, sillä „vanha, kaunis lippu” oli palanut kaupunginpalossa 1682. Päätettiin ostaa ^jokinkookas laivalippu kaupunginlipuksi. Se oli oleva sininen, keskellä keltainen risti.

Lipun

hankkimista

kiirehti se seikka, että odotettiin maaherran saapuvan jälleenkaupunkiin sotamiesten tarkastukseen.¹² Kaupunkien porvarikaar-tien liput näyttävät yleensä olleen sinisestä silkistä ja noin 3 ^1/₂ ^kyynärää pitkiä. Uudessakaupungissa mainitaan kaupunginlippu jo v. 1653, sekin sinistä silkkiä. Rauman museossa on tallella sinipohjainensilkkinen

kau-punginlippu,keskellä keltainen risti jasiihen maalattu kaupungin vaakuna, mutta tämä lippu on nähtävästi valmistettu 1700-luvun keskivaiheilla.¹¹ Maaherra parooni von Palmenberg saapuikin Raumalle sotaväen tar-kastukseen helmik. 17 p.

edellämainittuna

talvena asettuen asumaan por-mestarin taloon. Seurueeseen kuului everstiluutnantteja, majureita, kap-teeneja, ratsumestareita, luutnantteja, kornetteja, nimismiehiä ja silta-vouteja kaikkiaan 22 herraa jaisäntää, 15 renkiä ja muutaapumiestä sekä

12 hevosta. Kolme vuorokautta kestitsi pormestari omalla kustannuksel-laan tätä vierasjoukkoa. Osa oli tosin majoitettu muualle. Maanantaina

helmik. 19 p. kokoontui porvaristo varhain aamulla torille ja maaherra sekä ratsuväen ja jalkaväen upseerit tarkastivat heidän

aseitaan

^ja sota-taitoaan. Aseet havaittiin osin kelvollisiksi, osin epätyydyttäviksi, joten parempia oli hankittava sijaan. Keihäiden pitkät piikit, huomautettiin,

olivat hankalat kuljetettaviksi pitkillä matkoilla, jommoinen olisi marssi Viipuriin, jota julmavihollinentaasen

uhkaili.

Sotilastarkastus^{kesti koko} aamupäivän. Aterioituaan ^senjälkeenpormestarin talossa maaherra lähti seurueineen Raumalta Uuteenkaupunkiin.¹⁴

Maaherra von Palmenbergin mukana oli myöskin everstiluutnantti von Torck, jokaoli kolmine miehineen ^majoitettu kauppias Olaus Forsber-gintaloon. Everstiluutnanttivon Torck pyysi maaherran esittämään Rau-man porvaristolle, että kaupunki paikkaisi hänet porvarikomppaniansa komentajaksi. Suuren köyhyytensä takia raumalaiset kuitenkin

kohte-liain

^sanoin kieltäytyivät hyväksymästä tarjousta selittäen tulevansa toi-meen omilla upseereillaan. Maximilian Otto von Torck, josta tässä on puhe, oli jo 75-vuotias mies, mutta hän halusi, kuten vanhat soturit aina-kin, olla loppuun asti mukana aseleikissä.¹³

Tilanne idässä kävi tänä keväänä ^yhä uhkaavammaksi ja maamme asukasten levottomuus kasvoi päivä ^päivältä. Huhtik. 6p. 1710 luettiin Rauman porvaristolle maaherran kirjelmä, jossa ilmoitettiin että

viholli-nen oli suurella sotajoukolla taasen ^hyökännyt Viipurin lääniin ja alkanut piirittää Viipurin kaupunkia. Samalla ilmoitettiin vihollisen lähettäneen joukkoja 3—4 eri tietä valtaamaan muuta Suomea. Maaherra käski siis pormestaria, raatia ja porvaristoa varustamaan miehen ^jokatalosta asein, vaattein jaruokavaroin maanpuolustukseen. Kahdeksan päivän kuluttua eli saman kuun 14 ^p. tuli raumalaisten olla valmiina marssimaan ensin Turkuun ja sieltä Viipurin seuduille.

Kun tämä hälyytys oli luettu julki, ilmoitti porvaristo kelirikon takia olevan miltei mahdotonta päästä minnekään, eikä kaupungissa ollut

rehu-jakaaneläinten ruuaksi. Pitkäaikaisen nälänhädän johdosta ei kaupunki-laisilla myöskään ollut varastossa mitään ruokatavaroita. Vaivoin he siis voisivat varustaa miehiä edes kolmipäiväiselle matkalle Turkuun asti, kuukauden muonasta puhumattakaan, kuten julistuksessa määrättiin.

Viljaa ei oltu nähty kuluneena talvenakaupungin torilla ja ne, jotka olisi-vat omin varoin voineet käydä ostamassa viljaa maaseudulta, eivät olleet uskaltaneet lähteä ostomatkoille, sillä kruunun virkamiehet takavarikoivat ostetun viljan heti ja ostajat sakotettiin maakaupan harjoittamisesta, kuten asetuksissa oli uhattu. Oli siis suuri puute elintarpeista. Turkuun

asti lupasi porvaristo kuitenkin varustaa miehillemuonan. Samalla pyysi porvaristo, että hallitus toimittaisi miehille muonaa, ruutia ja luoteja sekä muita sotaretkelle tarpeellisia varusteita, jos heidän täytyisi mennä Tur-kua kauemmaksi. Ne porvarit, joilla oli ainoastaan yksi mies talossaan, valittivat, että talo jää kokonaan rappiolle, jos talon ainoa mies viedään rintamalle. Mutta tilanne oli siksi vaaranalainen, että hallituksen käskyä oli toteltava. Miehet ja aseet päätettiin luetteloida jatarkastaa pääsiäis-lauantaina.¹⁶ Viipuri antautuikin kesäk. 14 ^p., mutta ^venäläiset jättivät muun Suomentoistaiseksi rauhaan kääntyen Turkkia vastaan.

Sotaväen kuljetuksia, muonituksia ja majoituksia.

Merikaupunkina _täytyi Rauman osallistua myöskin sotaväen, muonan ja varustuksiin tarvittavien tavarain kuljetukseen, vaikka kaupungin alusten vähälukuisuuden takia tämä osuus supistuikin verrattain pieneksi.

Olemme jo aikaisemmin (s. 106) maininneet, _että v. 1701, jolloin aluksia ensi kertaa Pohjan sodan aikana tiedusteltiin kruunun kuljetuksiin, rau-malaiset itse pitivät vain raatimies Bongin lesken alusta täysin kelvolli-sena kuljettamaan kyseessäolevia lasteja¹⁷ ja keväällä 1702, ^jolloin maa-herra Bure itse kävi Rauman satamassa tarkastamassa siellä olevien alus-ten purjehduskuntoisuutta, hän merkitytti luetteloon 8 alusta, muttavain 3 alusta niistä lopultakin kuljetti kruunun lasteja. Laivamiehiksi näihin aluksiin määrättiin vähävaraisia porvareita. Määräys näyttää käyneen asianomaisten sisulle. Niinpä sinkautti porvari Markku Tiula raastuvan eteläisessäkuullessaan, _{että hänet} on määrätty laivamieheksi:

~P

^—u

vie-köön pormestarin jaraadin!” Tämä mielenpurkaus olisi saattanut koitua Markulle kalliiksi, mutta tärkeämpien kiireellisten virkatointen takia ei kaupungin

hallitusmiehillä

ollut aikaa tarttua siihen.¹⁸

Kesällä 1702 raumalaiset laivat kuljettivat rekryyttejä Turusta Tal-linnaan ja nämä matkat onnistuivat suuremmitta kommelluksitta, mutta syksyllä, jolloinhe saivat määräyksen viedä patterihirsiä Pyhämaasta Tal-linnaan, olivat matkat vaivalloisia. Alukset viipyivät sillä matkallaan 11 viikkoa eli syysk. 18 p:stä jouluk. 6 p:ään. Aluksia kuljettivat

laivurit

J. Melander, M. Borgman ja M. Rönn eli Haikala, _kullakin 4 porvaria

lai-vamiehinä.

Koko rahti teki 488 hopeatal. ja siitä

riitti

mieheen 3 kupari-tal. viikolta ruokarahaa ja 1 tai. 8 äyr. palkkaa. Samaan

korvaukseen

^oli laivurien itsensäkin tyytyminen.¹⁹

Keväällä 1704 määrättiin Raumalta 4 alusta kuljettamaanratsuväkeä Turusta Tallinnaan jaRiikaan, mutta vain

kaksi

saatiin välttävään kun-toon. Toinen oli kauppias Ripranderin alus ja sitä ohjasi laivuri Gabriel Steen, laivamiehinä 5 porvaria, toinen oli nähtävästi Bongin lesken alus, sillä sitä kuljetti Olaus Forsberg, jokanai Henrik Bongin lesken Elisabet Simolenian. Tässä aluksessa oli 8 laivamiestä.²⁰ V. 1707 olivat varalai-vuri Simo Arvelin ja porvarit Matti Malo, Matti Taari ja

Jaakko

Tiula 10 viikkoa kuljettamassa raatimies Henrik Takun aluksella ratsuväkeä Rii-kaan,²¹ syksyllä 1711 määrättiin Bongin uusi alus kuljettamaan viljaa kruunun laskuun jakeväällä 1712 otettiinviljan kuljetukseen lisäksi kaup-pias Ripranderin alus. Matkalla oli aluksessa laivamiehenä raumalainen porvari Olavi Sorri. Hänet majuri Willebrand uhkasi ottaa sotamieheksi aluksen saavuttua määräpaikkaansa Vehkalahteen, sillä Sorri oli muuta-maa vuotta aikaisemmin kirjoitettu sotamieheksi, mutta oli piileskellyt välttääkseen joutumastarintamalle. Kauppias Ripranderin takuulla Sorri sai kuitenkin olla laivamiehenä matkan loppuun asti ^ja sitten Rauman porvari ja raati suosittelivat hänen vapauttamistaan sotapalveluksesta, koska hän porvarina oli täysin veronmaksukykyinen, siis kaupungille tarpeellinen jakruunullekin hyödyllinen.²²

* * *

Vaatteiden ja ruokatavaran ^hankintoja

riitti

Raumalle myös koko sodanajan. Syksyllä 1701

tuli

kunkin laivamiesruodun hankkia sotaväelle kahta laatua käsineitä, kenkiä, sukkia ja turkkeja ja kaupungin seppien valmistaa kaupungin verovaroista maksettavaa korvausta vastaan hevo-senkenkiä armeijalle. Maalisk. 1705 vaadittiin Raumalta 86 kpl. paitoja, 36 paria sukkia ja 36 paria kenkiä. Joulukuussa 1710

kiirehdittiin

raumalaisia

niinikään

lähettämään sotaväelle hankittavat

vaatekap-paleet Turkuun.²³

Keväällä 1702 saivat raumalaiset lisäksi ^{määräyksen} hankkia rinta-malle kaikenlaisia ruokatarpeita, joista kruunu lupasi veroja tilitettäessä

kohtuullisen

korvauksen. Keväällä 1705 m.m. vaadittiin Raumalta 2000 leiviskää leipää, mutta raumalaiset ilmoittivat voivansa hankkia

korkein-taan 300 leiviskää, sillä varastovilja oli jo kuljetettu kruunun tarpeisiin Turkuun ja Pyhämaahan ja edellisen vuoden sato oli heikkoa ja hallan puremaa, niin että tynnyristä viljaa tuli vain 9 leiviskää leipää. Jouluk.

8 p.

v.

1706 saapui jälleen määräys, että varattomien porvarien tuli hank-kia armeijalle 5 leiviskää kuivattua leipää ja varakkaiden suhteellisesti enemmän sekä lisäksi voita, lihaa, sianlihaa, herneitä, ryyniä ja silakoita.

Oli tehtävä luettelo siitä, kuinka paljon kukin saattoi hankkia muona-varoja.

Porvaristo

^{huomautti silloin,} ettei heillä ollut leipää tarpeeksi edes omalle perheelleen, särpimestä puhumattakaan. Sato oli v. 1705 jäl-leen ollut huono, joten vilja olikallista, ja syksyllä olivat tiet niin kurjat, ettei viljaa eikä muita ruokatarpeitakaan voitu ^kuljettaa kaupunkiin ja kaupunkilaisten

oli

^kielletty menemästä maalle itse ostamaan ^{viljaa tai} muita

ravintoaineita.

Porvaristo katsoi siis, että maaherran tulisi velvoit-taa talonpoikien tuomaan ^viljaa kaupunkiin. Siinä tapauksessa he kyllä lupasivat valmistaa armeijallekin leipää niin paljon kuin

köy-hyydessään kykenivät.²⁴

Ruokatavarahankintoja vaadittiin raumalaisilta vielä m.m. syksyllä 1710 jakeväällä ^1711, mutta he ilmoittivat jo kuljettaneensa kaiken sian-lihan jaraavaslihan

Turkuun.

Silakoita, voita, herneitä ja ryynejä ei enää ollut paikkakuntalaisilla edes harvinaisuutena.²⁵ Kaikesta huolimatta saa-pui keväällä 1713 taasen ^määräys, että

Rauman

seuduilta on lähetettävä armeijalle 1000 tynnyriä viljaa ja200 leiviskää

lihaa.

Tukholmaan ei saa-nut lähettää lihaa eikä viljaa pienintäkään erää, ennenkuin kruunun tarpeet oli tyydytetty.²⁶

Majoituksista on Raumalla säilynyt merkintöjä m.m. ^{vuosilta 1706,} 1708 ja 1709. Jouluk. 8 p. ensinmainittuna vuonna esitti Rantalan talon emäntä kaupungille 50 kuparitalarin suuruisen laskun ratsumestari Arm-feitin käyttämän kamarin jatallin vuokrasta y.m. majoituskustannuksista

jaeräs kauppiaista 40 kuparitalarin suuruisen laskun luutnantti Petreuk-sen majoittamisesta. Pormestari jaraati harkitsivat kohtuulliseksi

mak-saa Rantalan emännälle 35 jakauppiaalle 25 tai. Upseerien käyttämistä kynttilöistä ja puista maksettiin 16 äyriä kynttilänaulalta ja 24 äyriä koi-vuhalko- ja 16 äyriä mäntyhalkokuormalta.

Jouluk. 7 ^p. 1708 oli jälleen kaupungin varakkaiden porvarien kotei-hin majoitettava useampia upseereita. Toiset porvarit lupasivat hankkia majoitetuille kynttilöitä, vuodevaatteita japuita.

Tammik.

27 p. v. 1709 saapuikin Raumalle 16 upseeria, ^jotkakuuluivat Turun ratsuväen rykmen-tin kaksinnusmiehiin. Porvaristolta päätettiin majoitusta varten heti koota 1 veroäyriltä 3 syltä halkoja ja 3 naulaakynttilöitä, ¹/₂ veroäyriltä puolet mainituista eristä j.n.e. niin että 3—4 veropenningiltä koottaisiin

V 2

^{syltä halkoja ja}

V 2 naulaa

kynttilöitä.²⁷

Mitä kauemmin sotaa ^jatkui sitä vaikeampi oli raumalaistenkin suo-rittaa porvaristolta vaaditut ylimääräiset sotarasitukset ja säännölliset kruunun ja kaupungin verot. Kenraalikuvernööri Kaarle Nieroth, joka syksyllä 1710²⁸ ensi töikseen ryhtyi tarmokkaisiin toimenpiteisiin silloin raivoavanruton taltuttamiseksi, ilmoitti helmik. 13 p.

v.

1711 maaherralle lähettävänsä Raumallekin raatimiesten javeronkantomiesten ylläpidettä-viksi sotilasjoukkueen,kunnes kontributio ja muut verorästit tulevat tili-tetyiksi. Tämä uhkaus luettiin Rauman porvaristolle helmik. 27 p. ja kuninkaallisia uloshakumiehiä saapui heti ^senjälkeen kaupunkiin. Maa-lisk. 22 p. keskusteltiin heidän majoittamisestaan jahuhtik. 5 p. luutnantti G. Bettulander valitti, etteivät he olleet saaneet asunnoissaan tarpeellista ruokaa, joten heille oli toimitettava sitä

tai

suoritettava ruokarahaa 16

äyriä mieheen vuorokaudessa. Pormestari ja raati lupasivat _tehdä par-haansa. Mutta vaikeata se oli, sillä samassa kokouksessa heidän täytyi nuhdellam.m. porvari Matti Päiväistä siitä, että tämä oli luvatta karkot-tanut talostaan sinne ^majoitetun sotaveron kantomiehen. Päiväinen puo-lustihe sillä, ettei hänellä ollut leipää

omille

lapsilleenkaan. Kun raatimies Riprander arveli Päiväisen liioittelevan, sanoi hän:

~Tulkoon

^raatimies

Riprander katsomaan, kuinka surkea asemani on. En kuitenkaan tahdo ruveta

varastelemaan.”

Tulos väittelystä oli ^se, että Päiväinen sai

ma-joittaa jaruokkia 2 miestä, kunnes suorittaisi verorästinsä.²⁹

Heinäk. 22 p.

v.

1713 saapui

Raumalle

ilmoitus, että vihollinen lähes-tyi yhä lähemmäksi ja koetti

väkivalloin

ottaa haltuunsa jälellä olevan

osan Suomen Suuriruhtinaskuntaa. Sentähden kehoitettiin kotona olevia porvareita, nuoria ja vanhoja, saapumaan heinäk. 27 ^p. kuukauden muona mukanaan kohtaamaan vihollista

~Perniön

^{sillalla” ja} varustamaan mu-kaan kiväärit ja muut tarpeet, niinkuin aikaisemmin oli säädetty. Porva-risto vastasi, ettäkäskyn noudattaminen

oli

^{vaikeata, sillä}kaupungissa oli enää ^jälellävain muutama porvari, enimmäkseen vain vanhoja ukkoja ja poikia. Sotaväenotoista jääneetparhaat miehet olivat jo ehtineet purjeh-tia Tukholmaan. Kotiinjääneillä ei sitäpaitsi ollut

kunnollisia

^kenkiä,

sukkia, ruokaa, rahaa ja kivääreitä, eikä hevosia tavarain ^kuljetusta varten. Mutta joshe saisivat luvanottaa poissaolevien porvarien vaatteita jaaseita, niin he voisivat lähteä. Tähän suostuttiinkinehdolla, että lainaa-minen tapahtuu suhteellisesti sen mukaan, mitä poissaolevat kaupunkilai-set olivat velvolliset osaltaan suorittamaan.³⁰

Viikon perästä, heinäk. 27 p. saapui uusi hälyytys. Porvaristoa kehoi-tettiin jälleenolemaan valmiina lähtemään vihollista vastaan. Porvaristo ilmoittikin tehneensä parhaansa varusteiden ^ja aseiden hankkimisessa, mutta monelta puuttui jalkineetkin, aseista, ruokavaroista ja kyytihevo-sista puhumattakaan.

Elok.

1 ^p. pormestari ja raati toimittivatkin asei-den tarkastuksen havaiten osalta miehiä puuttuvan kivääreitäkin. Tähän kätkee raastuvankokousten pöytäkirja. Seuraavalla sivulla on vain päi-väys:

~Anno

^{1713 d. 25 augusti.”}

^Elokuun

lopulla venäläisjoukotsiis saapuivatRaumalle javihollisvallan aika alkoi.³¹

VENÄLÄISVALLAN AIKA.

In document Rauman kaupungin historia II · DIGI (sivua 110-119)