Rauman historia IV

(1)

Rauman historia IV

Aina Lähteenoja

2. OSA

(2)

V. ELINKEINOT.

MERENKULKU

JA ^KAUPPA.

Tapulikaupungin oikeudet. Taionp o ikaispurjehdus.

Tapulioikeuksia anottaessa esiintyivät Rauma ja Uusikaupunki 1800-luvun alussa koko ajan rinnan hyvässä sovussa, sillä kummankin kaupungin porvariston mieltä karvasteli Porin, tuon kolmannen lehteri- kaupungin, tapulioikeuksiensa turvin naapureistaan ^saama etumatka.

Kuten Uudessakaupungissa uudistettiin Raumallakin v. 1803 esitetty tapulioikeuksien anomus ^v. 1809 valtiopäivillä ^ja kenraalikuvernööri kreivi Steinheilin käydessä kaupungissa vv. 1813 ja 1816 saatiin toiveita asian pikaisesta myönteisestä ratkaisusta, vaikka Pori oli jyrkästi vasta- hangassa. Porilaiset selittivät, ettei Raumalla ja Uudellakaupungillaollut tietoa laivanrakennustarpeistakaan ja itsepä Saksan satamissakin olivat Porin laivojen kuljettamat lehteritkin paljon suuremmassa arvossa kuin Rauman ja Uudenkaupungin tarjoamat. Nähtävästi esitti v.t. ^pormestari Grönholm asian itse keisari Aleksanteri IOlekin tämän poiketessa Rau- malle

v.

1819, niin ^lyhyt kuin julkinen esittely silloin olikin. Siitä huoli- matta ratkaisu viivästyi viivästymistään, niin että Rauma ^ja Uusi- kaupunki saivat tapulioikeuden vasta ^{elok. 14} ^p. 1830 annetulla asetuk- sella. Samasta edusta tulivat osallisiksi silloinmerikaupungit Tammisaari ja Porvoo.¹

Talonpoikaispurjehdus ^oli, kuten ^ennenkin,raumalaisten silmätikkuna ja^sen haittojakoetettiin monin taitavin sanakääntein esitellähallitukselle, jotta se saataisiin laillisesti ehkäistyksi. Turun maaherralle Carl Erik Mannerheimillev. 1818 antamassaan selostuksessa esim. maalaili Rauman

(3)

v.t. pormestari Grönholm tätä kaupunkinsa painajaista sangen synkin värein^:²

”Maalaispurjehdus on laajentunut niin, että n. 1,000 talonpoikais- alusta koko maassa vuosittain kuljettaa metsän ja pellon tuotteita kau- paksi. Jo sellaisen valtavan talonpoikaisen kauppalaivaston rakentami- seen tuhlataan järjettömästi metsää”, selitti pormestari, "sillä talonpojat ovat tottumattomia rakentamaan aluksia, eikä heillä ole varaa käyttää nauloja ja pultteja niin paljon, että alukset tulisivat kestäviksi ja täysin purjehduskuntoisiksi, mutta laivanrakennusainetta he tuhlaavat niin ^suuresti, ettei kaupungin porvareilla ole tilaisuutta saada laivanrakennusainetta lähempää kuin noin 10—14 penikulman päästä kaupungista. Sitä- paitsi kiinnittävät nämä alukset talonpoikain parhaan työvoiman kauppa- purjehdukseen koko avoveden ajaksi ja peltoviljelys jää raihnaisten ukkojen, naisten ja lasten huoleksi.” Turhaan siis syytettiin ilmastoa

katovuosista.

Eikä onnettomuus rajoittunut siihenkään. Talonpoikais- matruusit ottivat Tukholmassa pestin ulkolaisiin laivoihin esitti por-

mestari Grönholm niin että koko maailma tiesi Suomen reippaita poikia palvelevan Hollannin, Englannin ja Amerikankin laivoissa. Tämä kävi päinsä sitä syystä, ettei talonpoikaisalusten miehistöä sitonut alamaisen eikä merimiehen vala, eikä miehistöä tarkastettu matkalle lähdettäessä eikä kotiin palattaessa, kuten oli laita kaupungin porvarien omistamien alusten miehistön. Mutta Suomen ihana maa ^jäi samalla viljelemättä ja autioksi työvoiman puutteessa. Laivanomistaja-talonpoika myi talvet itse tuomiaan

ulkomaantavaroita

ja osti naapureilta lasteja seuraavaksi pur-

jehduskaudeksi. Hän osti ympäristönsä ulkomaille liikenevät

ruokatava-

ratkin niin tarkkaan, ettei kaupungin porvareilla ollut mitään ruoka- tavaroita lastattavina purjehduskauden alkaessa. Ei ainoastaan Rauman vaan naapurin, Uudenkaupungin, kauppakin oli siitä _syystä niin lamassa, ettei näistä kahdesta kaupungista oltu useaan vuoteen viety mitään tavaroita ulkomaille, kuten

tullikertomuksista

saatettiin todeta. Olosuhteiden parannusta ei ollut odotettavissaniin kauan kuin talonpojille v. 1766 ^myön- netty purjehdusvapaus oli voimassa.

Elok. 14 p. 1830 annetuinkin säännös, joka kielsi maalaisten käyttä- mästä 50 lästiä suurempia aluksia sekä ottamasta rahtia tai paluulastia

(4)

167 Puutavaraa Rauman satamassa.

Itämeren satamistakaan, ja tulliklareeraus ulotettiin talonpoikaisaluk-

siinkin,³ Mutta raumalaiset eivät rauhoittuneet. Vielä ^v. 1845 pormestari toisti kuvernöörille lähettämässään selostuksessa edellämainitun käsityk- sensä talonpoikaispurjehduksen haitoista pyytäen kaupungin puolesta, että hallitus ^ryhtyisi toimenpiteisiin sen lakkauttamiseksi, ”sillä se hävittää metsät tuottamatta maalle ^voittoa, lamauttaa maamiehen ^työ- tehon, ^synnyttää ylellisyyttä ja laiskuutta ja vaikuttaa kaikin tavoin vahingollisesti maanviljelykseen”.

Mutta tämä oli vastavirrassa soutamista. Hallituksessa suunniteltiin paraikaa elinkeinojen vapauttamista vanhoihin erioikeuksiin perustuvista määräyksistä eikä merenkulun suhteen tehty siinä suhteessa poikkeusta.

Toukok. 27 p. 1856 saivat kaupungit oikeuden tosin ensin vain ^2;ksi

vuodeksi

käyttää maalaisaluksiatavaran kuljetukseen Itämeren, Juutin- rauman jaReittien reiteillä, Saksanmaan ja Hollannin pohjois-rannikolla

sekä Englannin ja Skottlannin itärannikolla oleviin satamiin. Jouluk.

19 ^p. 1866 annettiin lupa käyttää ja vuokrata maalaisaluksia pitemmil-

(5)

lekin ^matkoille, mutta laivoissa tuli olla tutkinnon suorittanutpäällysmies.

Maalisk. 26 ^p. 1868 suotiin maalaisille itselleen rajoittamaton purjehdusvapaus,

kunhan

he noudattivat ^v. 1863 julkaistua merikoulujen regle- mentin määräystä päällystön pätevyydestä.⁴ Täten poistettiin ikivanha riitakapula ja kilpailun aihe Rauman ^ja ^sen läheisen maaseudun väliltä.

Rauman lähellä jatkui talonpoikaispurjehdus 1800-luvun viimeisellä neljännekselläkin niin elinvoimaisena, että esim. ^v. 1882 Luvialla oli 13 purjelaivaa, joiden yhteinen tonnisto kohosi ^3,292 rekisteritonniin ^ja Eurajoella oli 2 ^alusta, tonnisto 162 r.t. Rauman tonnisto oli silloin

10,031 r.t. ja laivojen lukumäärä oli 35.⁵

Kauppalaivasto.

Laivojen lukumäärä ja tonnisto 1800-luvulla ennen Itämaista sotaa.

Paitsi edellä mainittua Rauman meriliikettä ^ja kauppaa haittaavaa estettä, talonpoikaispurjehdusta ja klinkkari-aluksille säädettyä korkeata vientitullia, lamautti raumalaisten yrittelijämieltä 1800-luvun alkupuolella jatkuvapääoman puute, jokaesti heidän rakentamasta kalliita tasasauma- laivoja. Hallituksen metsäpolitiikka oli ^myös omiaan nostattamaan ^katke- ruutta, sillä se ei estänyt metsänhoidollisesti epäedullista tervanpolttoa,

mutta ehkäisi järeänpuutavaran viennin pitämällä yllä rautaruukkien ja vanhojen sahojen monopooleja. Uusien sahojen perustammenkaan ei käynyt päinsä ilman suuria kustannuksia ja tarpeettomia tarkastuksia.

Haminan rauhan jälkeenoli voimassa ^v. 1805 metsälaki, jametsien loppu- misen pelko saneli hallituksen toimenpiteet, kuten aikaisemminkin, aina

1840-luvulle asti. Englannin tuontitullikorotukset Europasta tuodulle puu- tavaralle vv. 1810, 1813 ^ja 1819 vaikeuttivat niinikään suomalaisten puu- ta^varanviejien asemaa, samoinkuin Itämeren satamien korkeat rahti-, vakuutus- y.m. maksutkin. V. 1816 vaiheilla olivat Välimeren reitit kaap- pausten takia epävarmat ja v. 1820 olivat puutavaran hinnat alhaiset kohoten vasta ^v. 1825.⁶

Vv. 1819 ja 1839 korotti maamme hallitus kaiken kukkuraksi ^puu-

(6)

169 Raumalainen fregattilaiva. Imperator Alexander II myrskyssä keväällä 1907,

Lat. 56° E., Long. 7U° ^L. Valok. laivan ^kapteeni A. Henriksson.

tavaran vientitulleja valtion tulojen kartuttamiseksi. Tästä aiheutui puutavaranviejien valituksia koko 1840-luvun alkupuolen, minkä johdosta vientitulleja jonkinverran alennettiin^v. 1845. Puutavarankauppa

alkoikin

elpyä vv. 1844^—1845, mutta ^v. 1847 oli taasen epäedullinen, samoin vallan- kumousvuosi 1848. Vuodet 1852—1853 olivat sensijaan virkeitä nousu- aikoja sekä Englannissa että Keski-Euroopassa. Englannissa poistettiin viljatullit v. 1846 ja purjehdussääntö kumottiin v. 1849. Saksassa oli 1850-luku yritteliäisyyden loistoaikaa ja 1850-luvun alussa kohosivat rahdit Amerikasta ^ja Itämeren maista tuoduille puutavaroillekin 100 ^%.

Kauppavoitto oli silloin tuntuva.

Nämä liikesuhdanteiden vaihtelut kuvastuvat Raumankin oloissa.

Kauppalaivojen lukumäärä oli Raumalla

v.

1813 14 ja niiden ^yhteinen

(7)

lästimäärä 750 lastia. V. 1817 kohosi laivojen lukumäärä jo 29 :ään ^ja lästimäärä ^1,0687* lästiin. Seuraavana vuonna eli 1818 oli laivoja 33 ja niiden yhteinen lästimäärä 1,217 ^7)» ylittäen vielä silloin Uudenkaupungin tonniston, joka oli vain 923 lästiä. Mutta Porin tonnisto kohosi jo silloin 1,643 lästiin.⁷

Koko maassa alkoi kauppalaivasto vähitellen lisääntyä v. 1815 ^jälkeen, jolloinNapoleonin sotien vihdoinkin tauottua ^näytti koittavan turvallinen rauhan aika. Viimemainittunavuonna oli Suomen tonnisto ^20,946, mutta

v.

1838 jo 38,194 lästiä. ^Laivojen lukumäärä oli v. 1815 262 ja v. 1838 383 lisääntyen vuoteen 1853 446;een, jolloin tonnisto kohosi ^56,610 :een lästiin.⁸

V. 1833 ei

Raumalta

vielä ollut käynyt yhtään laivaa Tanskan salmia kauempana, mutta ^v. 1836 oli tapulikaupungin oikeuksiin päässyt meri- kaupunkimmekin _jotoivorikkaampi ^:⁹ "Ulkomaankauppaa on jo harjoitettu

laajemmassa määrässä kuin aikaisemmin’’, tiedoitti maistraatti maaherralle, "mutta laskusuunta ulkomaiden hinnoituksessa on alentanut liike- voittoa jatämä seikkaon lamaannuttanutkaupunginmuitakin elinkeinoja.

Useat laivanomistajat ovat ottaneet rahtilasteja muiden kaupunkien sata- mista ja näistä sekä Itämeren ulkopuolella tapahtuvasta purjehduksesta toivotaan kaupungin vastaisuudessa saavan jotain tulonlisäystä, mutta

ulommaksi

Itämerta ulottuvaan purjehdukseen tarvitaan sekä kook- kaampia että paremmin varustettuja laivoja kuin mitä kaupungissa nykyisin on."

Toukok. 28 p. 1839 annettu uusi purjehdussääntö ja Raumalle heti senjälkeen perustettu oma Merimieshuone merkitsevät rajapyykkejä vanhan merikaupungin kehityksessä. Uuden purjehdussäännön mukaan vain ulkomaanpurjehdusta harjoittavat kauppiaat ja ne, joilletämä erioikeus oli suotu vuotuismaksusta, olivat oikeutetut lähettämään laivansa kaukomerille, mutta kauppaporvarit vain Itämeren satamiin. Kaukomatkan- purjehtijalaivoja varustavat kauppiaat kohosivat siten ^kaupungin liike- elämän johtoon ja rupesivat laajentamaan kauppasuhteitaan ja ansio- mahdollisuuksia valtamerille asti.

Marraskuun

2 p. 1839 pitämässään kokouksessa¹⁰ maistraatti ratkaisi laajennettujen kauppa- ja purjehdusoikeuksien anomukset,niinkuin tapuli-

(8)

kaupungista oli säädetty, ja rajoittamat- toman ulkomaan purjehdusoikeuden saivat kauppaporvarit Carl

Adolf

Paqvalin, Hen- rik Östman, Gabriel Granlund,

Adolf

^Philip

Westerling ja Carl Fredrik

Bariram.

_Kel- lään heistä ei ollut todistuksia säädetyistä tutkinnoista, mutta maistraatti tiesi hei- dät kokeneiksi laivureiksi ja kauppiaiksi.

V. 1840 vietiin ensi kerran lankkuja, parruja ja lehtereitä Englantiin asti, mutta lankkujen kysyntä oli siellä lai- meampaa kuin Holsteinissa. V. _{1841 oli} edullinen ulkomaanpurjehti joille. Kaupun- gintonnisto oli kohonnut 1,285 :een lästiin.

Holsteiniin vietiin runsaasti puutavaraa, osa ”Salmen tuolle puolenkin”. Vienti ylitti suuresti tuonnin.¹¹

V. 1848 oli Raumalla laivoja 34 ^ja

Merikapteeni Carl Fredrik Bartram.

niiden lästimäärä yhteensä 2,147 lästiä. Vv. 1851—1854 osoittavat meriliikkeen jatkuvaa vilkastumista. Niinpä Raumalla oli v. 1854 ^laivoja 46 ja niiden yhteinen lästimäärä ^3,122 lästiä. Tämä nousukausi oli heijas- tusta valtamerikaupan elpymisestä, jonka oli aiheuttanut Euroopan mai- den siirtomaahankinta, Kalifornian y.m. kultakenttien keksiminen ^ja vapaakaupan toteuttaminen johtavissakauppamaissa.

Vaikka Rauman meriliike paisui ilahuttavasti, ei Rauma kuitenkaan pystynyt kilpasille naapuriensa Uudenkaupungin ja Porin kanssa.

.Edellä

mainittu kaupunki lisäsi tonnistonsa 1840-luvulla 2hä-kertaiseksi entises- tään, niin _että sen tonnisto v. 1850 oli ^4,183 lästiä ja se oli kauppalaivastoltaan 4:s maan kaupungeista. Porin tonnisto oli jo

v.

1838 6,255 lästiä, mikä merkitsi sitä, että se kauppalaivastoltaan oli silloin ^maan ensim- mäinen. Rauman, Uudenkaupungin ja Porin meriliikkeen keskinäistä suhdetta 1800-luvun alkupuoliskolla kuvaavat seuraavat tilastolliset numerot:

(9)

Rauma Uusikaupunki Pori

Vuosi ^laivoja ^lästiä ^laivoja lästiä laivoja lästiä

1813 14 750 V„

1814 16 ^■ 811 27 12 1,252

1815'" 20 946 ™/ioo ²⁷ ⁹⁰²

1817 29 1,068“A» ²⁸ 21 1,481

1818 33 1,217^BV.oo ²⁸ ⁹²³ ²⁸ ^1,643

1822 25 884 ^SV^IOU 34 1,158 24 1,451

1823 24 867^,0Ao« ²⁸ ⁹⁹⁷ ²⁴ 1,390

1824 23 821 ³¹/m ²⁵ ⁸⁶² ²² 1,454

1825¹³ 23 814⁶

Vio«

³³ ^1,039 ²² ^1,341

1826 21 729 ⁷V.„0 26 878 26 1,904

1827 ²³ 873 ^KV,oo 46 1,466 20 1,473

1829 22 845 ⁵V,«, 36 1,181 22 2,450

1830 18 7117/,„o 33 1,106 26 2,844

1831 15 627⁵V,„0 Turun 38 1,362 26 2,962

1832 16 677⁶Vioo ^tonnisto ³⁸ ^1,382 25

1833¹⁴ 18 809“Vkki ^3,081 7₁₀ ⁴⁴ 1,651 24 3,252

1834 19 855 77.0 ^3,900 ³⁸ ^1,432 ²⁶ ^3,946

1835 23 1,008"/»«o 3,714 25 3,569

1836 17 835 ^;7,„⁰ 3,375 35 1,465 25 3,733

1837 24 1,008^e7.0« 2,759 37 1,624 35 5,708

1838 25 1,114 3,088 6,255

1839 24 1,115 38 1,657 36 5,976

1840¹³ 27 1,341 7« ⁴⁵ ⁴¹ 7,438

1842 26 1,387 49 2,685 37 6,253

1843 26 (joista 67 lästin 1,422 52 2,887 36 6,160

kuunari haak- sirikk.)

1844 25 1,338 47 2,690 34 6,135

1845 31 1,581 52 3,141

V 2 35

^6,292

1846 29 1,654 49 3,398 36 6,375

1848 34 2,147

1849 38 2,631 55 3,763 39 6,690

1850 37 2,484

1851 37 2,686 52 4,102 35 5,000

1852 41 2,943 27 4,299

1853 40 2,903 61 4,472 28 4,528

1854 46 3,122 53 3,748 19 1,390

Suomen eri kaupungeissa oli

vv.

1839—1844 laivakalenterin mukaan laivoja seuraavasti:¹⁶

Lukumäärä 1839 1842 1844

Torniossa 5 4 2

Oulussa 32 33 39

Lästimäärä

1839 1842 1844

146¹⁴A, 177 ¹⁴⁰ 3,680¹¹/a 3,940 4,941

(10)

Raahessa 22 23 20 2,324 ^IAo ^2,842 ^2,622

Kokkolassa 32 28 25 3,522 V, 3,711 3,171

Pietarsaaressa 21 26 20 3,284 4,382 3,792

Uudessakaarlepyyssä ... 14 13 10 1,951 V< ^1,832 ^1,388

Vaasassa ¹⁶ ²¹ ²¹ 1,990 ³/⁴ 2,683 2,460

Kaskisissa 5 7 7 553 775 889

Kristiinassa 31 36 22 3,249**/,,* 4,201 2,738

Porissa 36 37 ³⁴ 5,976 6,253 6,135

Raumalla ²⁴ ²⁶ ²⁵ 1,115 1,387 1,338

Uudessakaupungissa ... 38 49 47 1,657 2,685 2,690

Naantalissa 1 1 1 37 75 75

Turussa 36 42 45 2,872 3,688 4,102

Tammisaaressa 12 7 6 483 ³^/⁴ 351 351

Helsingissä 33 46 49 2,679 */, 3,082 2,957

Porvoossa ⁷ ⁸ ⁹ ⁴⁴⁸ 'A ⁶¹¹ ⁷³¹

Loviisassa 10 13 11 827"/« 1,220 1,086

Haminassa 23 16 16 1,386 V* ^1,142 ^1,174

Viipurissa 11 14 15 1,352 1,871 1,897

Yht. ⁴⁰⁹ ⁴⁵⁰ ⁴²⁴ 39,537 V, 46,908 ^44,677

Rauma oli siis v. 1839

8:11 a

sijalla laivojen lukumäärältä ja 14 :llä sijalla tonnistolta maamme 20 :n kaupungin joukossa,

v.

1844 oli Rauma laivojen lukumäärään nähden kohonnut ^6;lle sijalle jakaen ^sen kuitenkin Kokkolan kanssa, mutta lästimäärältä pysynyt

13:11 a

^sijalla, siis edelleen

alapäässä.

V. 1850 oli Suomen kaupunkien kauppalaivasto jakaantunut eri kau- pungeille seuraavasti:¹⁷

Kuuna- T 11 '

IS !Ä Si*

_rcita ^K

3r *"£->s•

^paketteja ^Vhl. ^Läslim.

Torniossa ² ¹ ³ ¹⁸⁰

Oulussa 23 1 12 1 37 4,893

Raahessa 12 9 5 1 6 33 3,939

Kokkolassa 13 4 6 2 3 28 3,530

Pietarsaaressa 10 3 5 18 2,601

Uudessakaarlepyyssä ^... 4 1 1 1 7 948

Vaasassa 12 4 9 1 26 3,358

Kaskisissa 4 1 1 6 703

Kristiinassa 10 8 9 2 29 3,478

Porissa 1 24 4 7 3 39 6,488

Raumalla 4 2 22 8 1 37 2,559

Uudessakaupungissa ... 12 9 16 22 59 4,483

(11)

Fregattilaiva Sylfid myrskyssä jouluk. 6 p. 1912 etelä-Atlannin valtamerellä matkalla Austraaliaan. Valokuvasikapteeni A. Henriksson.

Naantalissa 1 1 10

Turussa ⁴ 18 8 13 3 1 47 5,852

Tammisaaressa 1 6 2 9 437

Helsingissä 2 11 4 14 2 10 43 3,244

Porvoossa ¹ ³ ⁴ ⁸ ⁶⁸⁸

Loviisassa 6 16 13 1,429

Haminassa ² ³ ³ ⁸ 878

Viipurissa 2 6 5 5 1 19 2,153

Yht. ⁹ ¹⁷³ ⁷¹ ¹⁴⁵ ⁴³ ²⁹ ⁴⁷⁰ ^51,551

Rauma oli v. 1850 ^laivojen lukumäärältä Oulun kerällä 5^älä ^sijalla, mutta lästimäärältä 11 älä ^sijalla ^maamme kaupunkien joukossa. Mutta Venäjän ja Turkin välinen sota katkaisi 1850-luvun alkupuolella havait- tavan meriliikenteennousun.

(12)

175 Itämainen sota

v.

¹ ^{85 3}^—l ^{85 6.}

Sodan jännitys ei ole päässyt unohtumaan suomalaisilta. Niin rau- halliselta kuin 1800-sataluku vaikuttaakin edellisiin verrattuna, olivat ^sen alkuvuodet sodan uhkaa ^täynnä. Vv. 1808—1809 sota elettiin kaikkine vaiheineen ja tuskin oli uusi sukupolvi ^ehtinyt miehen ja vanhuksen iän rajamaille, kun jo sotasanomat alkoivat häiritä rauhan toimia. V. 1848 oli jännittävä ja kauppa lamassa. Nikolai 1 lonkkasi ^jatkuvasti Turkkia esiintymällä Turkin kreikkalaiskatolisten alamaisten suojelijana. Sota syttyi lokak. 23 ^p. 1853.

Suomen rannikoilla ryhdyttiin kiireisesti puolustustoimiin. Toukok.

2 p. kokoontui Raumankin porvaristo keskustelemaan tilanteesta. ^Palojen sammuttaminen tuli olla edeltäpäin järjestetty, sillä arveltiin vihollisen lähestyvän Raumaakin tuhoa tuoden. Palokalusto oli ^kaupungin erikoisen huolen esine jatkuvasti. Mutta oli pyydettävä myöskin puolustusväkeä lisää. Sotilaita oli saatava ainakin 2 komppaniaa, kanuunoita 6 ^ja vastaa- vasti ampumatarpeita, arveltiin heinäk. 19 ^p. ^pidetyssä uudessa kokouksessa. Raatimies Johan Lagerbom ja kauppias Johan Sam. Wesander lähtivät porvariston valtuuttamina läänin kuvernöörin puheille. Varasto- suola kuljetettiin Uotilan ^kylään. Sitä oli sodan aikana erikoisesti ^suojel- tava. Kesällä 1854 herätettiin uudelleen eloon vanharuotuväkijärjestelmä maan turvaksi. Raumalla muodostui ruotuväen tarkastustilaisuus kau- niiksi

kunnianosoitukseksi

kreivi Gustaf Magnus Armfeltille, joka suo- ritti

tarkastuksen.

Lähiseudun talonisännätkin kokoontuivat kaupunkiin

heinäk. 24 p., jolloin kreivi Armfelt saapui Raumalle. Kesäkukin koris- tetussa kouluhuoneessa kreivi piti puheen ^jamaalaismiehet lauloivat sota- laulua^:

"Suomen poika miekallansa Tappelee kuin puoleton, Tuima on hän kedollansa, Luonnoltansa pelvoton.

Aura, lapio jäädä saapi, Taisteluun hän kiiruhtaapi.”

Kaivohuoneella

illalla pidetyllä juhla-aterialla oli läsnä 40 henkeä ja mieliala oli korkealla.¹⁸

(13)

Raumalta värvättiin miehiä sekä laivastoon että tarkka-ampujapataljoonaan. Mielialaa, joka silloin vallitsi maassamme, kuvaa esim.

Turun merikoulussa perämieheksi valmistuvan raumalaisen Adam Snällin vanhemmilleen Gabriel Snällille ja hänen vaimolleen Elisabeth Rosen- dahlille Turusta maalisk. 11 p. 1854 kirjoittama kirje, jossa hän kertoo innostuksella sanomalehdistä lukeneensa Venäjän keisarin kirjeestä Rans- kan keisarille sanat: ”Te itse, Sire, jos olisitte minun sijassani, ette ^suh- tautuisi asiaan niinkuin ^nyt. Sallisiko kansallistunteenne sitä? Uskallan sanoa: ei. Suokaa siis minulle oikeus ajatella niinkuin itse ajattelette.

Mitä suvainnettekin päättää, en anna uhkausten peloittaa itseäni. Minä luotan Jumalaan ja oikeaan asiaani ja menen takuuseen siitä, että ^Venäjä on

v.

1854 osoittautuva samaksi kuin v. 1812.” Adam Snäll arveli mah- dollisesti ottavansa ^pestin ^johonkin rakenteilla olevista 15 kanuuna- veneestä. Niin ei kuitenkaan ^käynyt. Adam Snäll jäimerikouluun, mutta hänen nuorempi veljensä Joel ^Snäll, s. Raumalla heinäk. 8 ^p. ^1831, otti muuttokirjan Raumalta tarkka-ampujapataljoonaan marrask. 18 ^p. 1855

jakuoli sodassa.¹⁹

V. 1854 kirjoittautui tarkka-ampujapataljoonaan Raumalta kauppa- apulainen Carl Spitzen jalaivastoon merimiehet Lukas Jeremias Lindros jaKristian Westerling, työmiesEmanuel Kasten ja rengit Fredrik Juhan- poika Sten ja Sam. Juhonpoika Juslen. V. 1855 meni sotaan vielä ^suurempi joukkoraumalaisia, nimittäin laivastoon merimies Joh. David Grön

ja tarkka-ampujapataljoonaan merimies Joh. G. ^Halin, merimies Joh.

Vass, merimies Anton Söderman, renki David Henriksson, puusepänoppi- laat Joh. Paiman ja Joh. I. ^Isaksson, sorvarinoppilas Sam. Vesling, leipurinoppilas G. Dan. Ardenius, suntarinkisälliB. V. Lindroos ja suutari Joh. Ulrik Sandstedt sekä edellä mainittu Joel Snäll.²⁰

Rauma ei vielä kesällä 1854 kärsinyt vihollisen vierailusta, vaikka Oulua ja Raahea vihollisen yhtyneet laivasto-osastot ahdistivatkin, mutta

2 kauppalaivaa oli kaapattu Itämerellä. Seuraavana keväänä keskitettiin rannikkojen puolustus Turkuun ja muihin rantakaupunkeihin sekä Viapo- riin sijoitettiin pienempiä sotamiesosastoja vahvistamaan paikallista puo-

lustusväkeä.

Raumallekin majoitettiin venäläistä väkeä, nimittäin krenatörejä

(14)

2 pataljoonaa talveksi 1854—1855. Kaupungin majoituskomiteaan valit- tiin kauppiaat A. W. Granström, J. S. Wesander ja H. ^Östman ja 3 muuta

jäsentä. Yksityisiltä talonomistajilta vuokrattiin huoneita päällystölle sekä 6—B huonetta pataljoonan sairaalalle ja apteekille. Leipomo varus- tettiin joukoille ja 3 makasiinia muonitusta varten.²¹ Majoitetut joukot siirrettiin kuitenkin jo keväällä 1855 Raumalta muualle.

Sodan synnyttämä levottomuus ja jännitys ilmeni etenkin siinä, _että kaikkia tuntemattomia javähänkin epäilyttävän näköisiä ihmisiä pelättiin

vakoojiksi. Raumallakin asetettiin 3-henkinen komitea pitämään silmällä kaikkia matkustajia. Muihinkin varokeinoihin kehoitettiin maan asuk- kaita ryhtymään vihollisen hyökkäysten varalta. Raumalla asetettiin keväällä 1855 vartio kirkontorniin pitämään silmällä liikettä merellä ja karja päätettiin kuljettaa turvaan ^Lapin pitäjään ja Hinnerjoelle, jos vihollinen lähestyisi kaupunkia.²²

Vasta kesäkuussa alkoi tilanne Raumalla kiristyä. Neuvokkaimmat innostuttivat kaupunkilaisia muodostamaan puolustusjoukon sinne saapu- neen sotaväenosaston kanssa. Aseita saataisiin kruunun varastoista.

Kello neljännestä vailla 2 heinäk. 1 ja2 päivän välisenä yönä tuli v.t. pormestari G. Petterssonin luokse kirkontornissa vartiota pitänyt porvari Wuoriander ilmoittaen, että höyryfregatti oli ilmaantunut ^merelle, lähelle etelästä kaupungin satamaan johtavaa väylää klo 1 yöllä ja ankkuroinut n. 2 Ruotsin peninkulman päähän kaupungista. V.t. pormestari Pettersson lähetti hetisanan sotaväenkomentajalle kapteeni Carlstedtille jalähti itse kirkontorniin todetakseen, millainen tilanne oli. Sinne riensi ratsain myöskin kapteeni Carlstedt. Havaittuaan hälyytyksen oikeaksi hän antoi miehistölle kokoontumiskäskyn ja kiiruhti itse satamaan sijohtaakseen puolustusväen läheisiin metsikköihin. Pormestarin kaukoputkella seurasi kapteeni Carlstedt vihollislaivan liikehtimistä. Fregatti nosti ankkurin ^ja lähti satamaan päin kahden veneen kulkiessa sen edellä tutkien kulku- väylää.Kapteeni C. asetti hetitarkka-ampujat väijyksiin molemmin puolin sataman rantaa. Mutta ^fregatilla ei ollut luotsia ^ja^sen eteneminen näytti mahdottomalta tuntemattomalla selällä. Se mutkitteli sinne tänne ^ja palasi vihdoin takaisin avomerelle. Puolustusväen päällikkö käytti nyt tilaisuutta ^hyväkseen tarkistaakseen väkensä asemia.

177

(15)

Kapteeni Carlstedtin komennuksessa oli 75 miestä sotilasjoukkueesta, nimittäin suomalaisia tarkka-ampujia 30 ja venäläisiä linjapataljoonan miehiä 45. Ne asetettiin väijyksiin siten, että suomalaiset olivat ^väijyk- sissä lehteri- ja lautatapulien takana sataman länsiosassa ja venäläiset sataman itäpuolella, Lonsissa. Sitäpaitsi oli 20 miestä asetettu ^Voiluotoon ja 20 Sorkkaan. Kumpaankin oli näet piilotettu kaupungin laivoja ja 8 laivaa oli upotettu Sampanalan salmeen ja 8 Korkiakarin ja Keskisen Petäjäksen välille. Puolustusväkeen kuului myöskin 12 kasakkaa, jotka vartioivat läheisiä majataloja. Kaupunkilaisia oli puolustusrintamassa

10 miestä vapaaehtoisia. Heistä on mainittava kauppias Johan Wilhelm Lindegren. Hän oli edellisenä kesänä ostanut pohjalaisilta puoli tusinaa suuria hylkeenpyyntipyssyjä ja paloi nyt halusta saada koettaa niiden tehoa "englantilaisia hylkeitä” pyydystettäessä.

Noin klo 12 päivällä palasi fregatti takaisin ulkomereltä kulkureitille yhäti mitaten veden syvyyttä. Silloin v.t. pormestari Pettersson havaitsi pienen kalastajaveneen erään lahden takaa etenemässä ^fregattia kohti.

Se oli Urmluodosta kotoisin olevan kalastajan, torppari Johan Lindelöfin vene. Hän oli ollut 20-vuotiaan tyttärensä kanssa viemässä kalaa kaupunkiin ja aikoi ^nyt palata kotiin. Saadakseen tuulta purjeihinsa hän

suuntasi veneensä ulapalle. Rannalta lähetettiin heti ^vene saattamaan hänelle sanaa, ettei nyt ollut hyvä mennä merelle, vaan oli paras palata kiireesti satamaan. Mutta kalastajalla oli niin suuri etumatka, ettei häntä enää saavutettu. Hetken perästä pidätti kaksi englantilaista, väijyksissä ollutta venettä kalastajan vieden hänet sotalaivaan. Tytär sai jäädä veneeseen. "Isä, _älkkä vaa Jumalan dähde niittä sanok”, parkasi

tytär isälleen. Mutta kalastajan noustua laivaan, alkoi se vähitellen päästä oikealle kulkureitille ja ankkuroi klo 4 aikaan iltapäivällä Hakimin luodosta itään päin, Korkiakarin edustalle.²³

Lonsin kallioiden korkeimmalla kohdalla seisoskeli joukko kaupungin herroja. Ankkurissa olevasta vihollislaivasta laukaistiin kanuunanlaukaus.

"Nyt pamahtaa, varokaa”, huudahti eräs herroista. Samassa toiset heit- täytyivät pitkälleen kallionkuoppiin. Mutta laukaus olikin suunnattu merelle päin ja katselijat näkivät kuulan hyppelehtivän veden pintaa pitkin kauas ulapalle. Tämä välikohtaus Lonsissa aiheutti leikkipuheen;

(16)

179

”Se kuula kaatoi monta miestä.” Hetken

kuluttua

^lähti ^fregatista 6 venettä, joissa oli Englannin lippu, suunnaten ^kulkunsa sataman rantaa kohden. Etumainen vaihtoi sitten keulaansa pienen valkoisen lipun.

Pormestarimme ymmärsi merkin. Hän arveli vihollisen haluavan neuvo- tella kaupungin päämiehen kanssa. Hän pyysi mukaansa laivuri Gran- lundin, jokaosasi englanninkieltä jalähti veneellä neuvottelijoita vastaan.

Tilanne oli vakava, sillä oli ajateltavissa, että vihollinen oli pusertanut kalastaja Lindelöfiltä senkin tiedon, että satamassa oli puolustusväkeä.

Pormestari ei kuitenkaan ilmaissut levottomuuttaan kenellekään, ^vaan meni näennäisesti ^tyynenä kohtaloa vastaan. Kun vene oli edennyt ^ran- nasta noin 200 syltä, käski pormestari soutajien lakata soutamasta. Vene seisahtui. Vastaantulevaenglantilainenvene pysähtyi myöskin ja upseeri huusi kaupungin neuvottelijoita tulemaan lähemmäksi. Nämä menivät lähemmäksi. Englantilaisen veneen perässä istuva upseeri komensi samassa 2

kanuunavenettä

^ja 8 pienempää venettä, joissa kaikissa oli täysi miehistö, neuvottelijani veneen ^ympärille, niin että he löivät ^veneen- haat suomalaisen veneen laitaan. Tämä oli pormestarin käsityksen mukaan neuvottelusääntöjen vastaista ja hän käski omien miestensä irroittaa vene englantilaisten veneistä. Se ei tietenkään onnistunut. Eng- lantilainen neuvottelija kysyi, oliko rannalla sotaväkeä. Pormestari vastasi, ettei hänellä ollut valtuutta lausua siitä mitään. Toinen kysymys oli: missä ovat ^kaupungin laivat? Sitäkään ei ilmaistu. Pormestari käski vain sanoa englantilaiselle: ”Turun läänin

kuvernööri

tietää sen. Menkää häneltä kysymään.” Sitten englantilainen neuvottelija käski heidän soutaa kaupunkiin ja tuoda pormestari hänen luokseen. "Olen kaupungin pormestari”, selitti Pettersson. Silloin englantilainen neuvottelija ja hänen soutajansa tervehtivät lakkiaan kohottaen vierasta. Neuvottelija reväisi lompakostaan paperin, piirusti siihenlaivapurjeet, mastot ja köysistön ja vaati kaupunkilaisia luovuttamaan kaiken viholliselle selittäen kaiken, koko sataman ja laivojen kuuluvan heille. Ellei

niin

tapahtuisi, polttai- sivat he sataman laivoineen javarastoineen. Pormestari ^vastasi, ettei hän voi mitään sellaista luvata. Sitten englantilainen viittasi merelle ^selittäen, että he odottavat vastausta siellä. Veneet erkanivat nyt ^ja pormestarin vene palasi sataman rantaan. ²⁴ ^Sieltä neuvottelijat saattoivatnähdä, ettei

(17)

vihollinen aikonutkaan odottaa vastausta merellä. Osa veneiden miehistöä kiipesi satamassa ^olevaan laivaan, osa sataman rannalle.

Tuskin oli pormestari Pettersson ehtinyt selostaa neuvottelun kulkua kapteeni Carlstedtille, kun vihollisvene laski alas valkean lipun, miehistö valtasi rannalla olevan laivan ja alkoi miehittää satamaa. Kapteeni Carl- stedt käski miestensä ampua ja silloin viholliset päästivät kovia huutoja, joihinsekaantui haavoittuneiden valituksia. He puolustautuivat kuitenkin käsikivääreillä. Ampumista kesti ^n. 5 minuuttia. Vihollinen pakeni takaisin vesille. Yksi englantilaisista barkasseista näytti ajelehtivan peränpitäjättä takaisin rantaan. Mutta miehistö sai takaisin mielenmalt- tinsa ja niin pääsivät englantilaiset veneet pois pyssynkantamalta meren

ulapalle.

Mutta pian alkoi fregatti ampua. Tuli kuulia ja pommeja kuin ruis- kusta. Useimmat kuulat eivät

kuitenkaan

kantaneet kaupunkiin ^asti, vaan

putoilivat Karin lahteen, muuan 35 naulan kuula tavattiin Papinhaasta ja toinen samanpainoinen vingahti raatihuoneen nurkissa. Myllymäen eli nykyisen seminaarin mäen läheltä tavattiin eräs 96 naulaa painava pommi

ja toinen noin

kolmanneksen

virstaa kaupungista länteen päin. Viime- mainitun otti talteen rovasti Ljungberg. Sitä liotettiin ensin 3 kuukautta vesikorvossa ja sitten muuan venäläinen seppä aukaisi sen. Se sisälsi ruutia, mutta ruuti oli käynyt vaarattomaksi. Tämä pommi talletettiin kirkkoon sotamuistona.

Pommitusta jatkui 2% tuntia; kaikkialla kuului huutoa ^ja vallitsi kova hämminki, mutta kaupunki ei kärsinyt vahinkoa. Illalla klo 6 jälkeen

pommitus lakkasi ja fregatti purjehti Ruotsin puolelle Gefleen. Sikäläi- sissä

sanomalehdissä

englantilaiset ilmoittivat tappionsa olleen 7 ^haavoit- tunutta ^ja 2

kaatunutta.

Vihollinen ei myöskään voinut ymmärtää, ettei kaupunki syttynyt palamaan pommituksesta. Olivathan kaikki talot puusta rakennettuja.

Kaupungin pormestari Pettersson olikin rientänyt pommituksen alkaessa

komentamaan

palosammutuskuntaa liikkeelle, mutta töintuskin hän sai kokoon niin paljon väkeä, että ruiskut saatiin ^täyteen vettä.

Samassa tuli kaupunginviskaali

Ridderstad

hakemaan miehiä ämpärei-

lleen sammuttamaan kaupungin lähellä ^syttynyttä metsäpaloa, josta nou-

(18)

181 seva savu oli peljästyttänyt koko kaupungin. Kaikki luulivat sataman ^ja kaupungin palavan. Metsäpalo saatiinkin ^sammumaan, mutta satamassa

syttyi kaksi laivaa tuleen jatoinen paloi kokonaan, vaikka kauppias Johan Wilhelm Lindegren, ammuttuaan kuoliaaksi monta vihollista, tarmok- kaasti johti palon sammutustakin. Lindegreniä avustivat pyssyjen lataa- misessa ja ampumisessa kauppiaanpoika, ^perämies Bror Ferdinand Westerling, perämies Johan Lindqvist ja perämies Carl Edvard Östman.

Kauppias Johan Sam. Wesander antoi varoja puolustustarpeisiin. Noin 200 kanuunanlaukausta laskettiin tässä ensimmäisessä pommituksessa tulleen suunnatuksi kaupunkia kohti ja 9 makasiinia tuhoutui.

Rauman pormestari tiedoitti pommituksesta kuvernöörille heinäk.7^p.

lähetetyllä kirjeellä ja kaksi päivää myöhemmin antoi kuvernööri ^ohjeita puolustuksen tehostamiseksi, sillä arveltiin viholliskäynnin pian uudis- tuvan. Porvaristo kokoontui heinäk. 16 p. keskustelemaan lisätoimen- piteistä.²⁵

Heinäk.

24 ^p. iltapäivällä havaittiin kirkontornista taas 2 vihollis- laivaa lähestyvänkaupungin satamaa Valkiakarin jaPihluksen välistä eli pohjoista reittiä pitkin. Toinen oli englantilainen, toinen ranskalainen höyrylaiva.Kaupunkilaiset rupesivat heti kuljettamaan

arvokkainta

omai- suuttaan turvaan maaseudulle, sillä arvattiin, ettei vihollinen ^nyt ^jätä kostamatta ensi kerralla saamaansa vastaanottoa. ^Koko seuraavan ^yön oli väki liikkeellä. Heinäk. 25 päivänä, ^aamulla, ankkuroivat molemmat vihollislaivat Hakimin ja Järviluodon lähelle, Korkiakarin selälle. Kau-

pungin puolustusväkeä oli nyt 1 komppania ^miehiä, mutta osa oli komen- nettu Voiluotoon, _osa Sorkkaan japäävoimat väijyksiin sataman ^kummal- lekin puolelle. Lonsin kallioiden satamanpuoleisella sivulla olevaan patte- riin oli asetettu 2 kanuunaa.

Vihollislaivat alkoivat ampumisen klo Va2 päivällä. Jo toisesta lau- kauksesta syttyi Salmensuun sataman luoteinen puoli palamaan. Ilma oli helteinen ^ja poutaa oli jatkunut kauan. Puutavaravarastot syttyivät.

Liekit ja savu täyttivät koko sataman. Jos sattui pommituksessa tauko ja jokukaupunkilainen yritti satamaan sammuttamaan paloa, alkoi pommitus heti kaksinkertaisella voimalla. Itäisellä sivustalla olevien sota- miesten täytyi peräytyä asemistaan ja

kanuunatkin

siirrettiin Häppälän

(19)

rantaan lähemmäksi kaupunkia, jossa aijottiin puolustautua. Klo 5 ilta- päivällä tuli vihollisia veneillä sataman rantaan ^ja laivoista ammuttiin kuulia ja raketteja. Sataman läntisen puolen paloa ^jatkui klo 10:een illalla. Siinä paloivat poroksi makasiinit ja lauta-, parruja lehteri- varastot.

Harvat vihollisen luodeista kantoivat tällä kerrallakaan kaupunkiin asti. Yksi raketti putosi kuitenkin Joki-Päiväisen talon etehisen katolle, puhkasi sen ja tunkeutui lattian läpi maahan noin kyynärän syvälle.

Se olisi osunut kirkkoon, ellei vauhti olisi loppunut liian aikaisin. Eräs 35 naulaa painava pommi putosi pappilan vanhaankirkonvainioon, lähelle kirkkotarhaa, toinen Vännin sillan lähelle, niin että ^sen sirpale lensi Kuurin talon pihaan. Ampuminen jatkuiklo ll:een illalla, vain 7—B oli tauko. Rovasti ^Ljungberg meni klo 4 iltapäivällä Uotilan kylään, jonne koko päivän oli kiiruhtanut pakolaisia kaupungista. Hän kysyi tauon aikana, jolloin ei enää kuulunut kanuunani laukauksia, eräältä kaupun-

gistatulevalta ajomieheltä, mitä siellä nyt oli tekeillä. ”Bajoneteist sanota oldavas yhdess”, kuului vastaus. Hetken kuluttua tuli toinen mies kuormineen kaupungista. Rovasti kysyi taasen uutisia. "Kaupunkiin sano- taan vihollisen tulevan", tiesi mies

kertoa.

Seuraavana aamuna olivat vihollislaivat vielä samassa paikassa satamassa ja kaupunkilaiset luulivat pommituksen

alkavan

uudelleen, mutta laivat lähtivät merelle enää Rauman rantoja lähestymättä. Sataman, puutavaravarastojen ja 3 laivan tuhoamisen tuottaman ^vahingon ^arvioi v.t. pormestari Pettersson ^52,000 ruplaksi. ²⁶

Talvella 1856 oli

s:nnen

krenatörivaraväkirykmentin osasto majoi- tettu

Raumalle

jonkin ajan ja sitten 7 :nnen ruotupataljoonan 3:s komppania.

Maaliskuussa

1856 rakennettiin viimemainituille harjoitushuone eli maneesi

Tallinkedolle.

Kauppias Joh. S. Wesander, ^joka oli rakennut- tanut tallin 60 kuormastohevoselle, rakensi myöskin mainitun maneesin.

Rauman kautta kuljetettiin myöskin n.k. 32 penninginkanuunia

kruunun kustannuksella Kokkolaan

kaupungin puolustuksen vahvistamiseksi ja Rauman kaupunki anoi maalisk. 11 p. kuvernöörille lähetetyssä kirjeessä,

että 4 kpl. _sanottuja

kanuunia

varattaisiin myöskin

Raumalle.

Kaikki nämä varustelut tulivat tarpeettomiksi rauhan solmiamisen ^johdosta,mikä

(20)

183 tapahtui maalisk. 30 p. 1856 Pariisissa. Suomen kannalta oli rauhan- ehtojen määräys, ettei Ahvenanmaata saanut linnoittaa, maan vastaiselle puolustukselle kohtalokas,²⁷

Kauppias Lindegren sai rauhan tultua kultaisen ritarimerkin palkin- noksi sotaisesta

urhoollisuudestaan

jatämä mainitaan hänen tyylikkäässä

hautakivessäänkin.

Perämies, sittemmin laivuri ja parrukauppias Carl Edvard ^Östman samoinkuin Westerling ja Lindqvist saivat hopeamitalin ja Östman kantoi sitä rintapielessään elämänsä loppuun asti aina kaupun- gilla

liikkuessaan.

Kauppias Wesander sai Annan ritarikunnan kulta- mitalin ”för nit”. Mutta kaupunginlääkäri, tohtori Strömbergin ^englantilaisten ensimmäisestä pommituksesta laatima korkealentoinen ruotsin- kielinen runo ikuisti valituin sanoin ja vaihtelevin kääntein javertauksin

suvisena heinäkuun päivänä koetun mielenjännityksen, kohtalon tunnun ja kiitollisen tyytyväisyyden rakkaan vanhan Rauman pelastumisesta perikadosta. Näytteeksi runon ^hengestä lainaamme tähän pari jaetta:²⁸

”Den soi som knappast ^nedergått Så herrlig mot oss log;

Och himlens färg var hvitt och blott Det susade i ^skog.

Och Raumo sågs öppna sitt öga, Sågs lyfta ur natten sitt ^höga, Det Kors-bekrönta, hufvud opp

Och ⁱ det tecknet ^{fann sin} ^styrka och ^sitt ^hopp.

O, Evige, som var, ^som är och blifver!

Allsmägtige! Barmhertige! I lif och död I det ^som ^sker, i lust och ^nöd,

I allt Du prof af ^{Nåd oss} gifver.

Ditt välde blifver, Din ^styrelse,

Den leder verldarne Och minsta händelse:

I allt allena ^{Dig vi} se, Blott Dig vi ÄRAN ge ALLSMÄGTIGE.”*

* "Päivä, tuskin laskenut, heloitti vastaamme suviaamuna ja taivas siinti sinisenä javalkoisena humisevien metsienyllä. Ja Rauma aukaisi silmänsä. Se kohotti ^ylvään, Ristin kruunaaman otsansa ylös ja siinä merkissä näki turvansa ja toivonsa.

(21)

Itämaisen sodan aikana väheni maamme kauppalaivasto

lukumääräl-

tään 471:stä ^295;een ja lästimäärältään 53,392 lästistä 21,868 lästiin eli yli 30,000 lästiä

laskettuna v.

1853 tammik. ¹ p:ään 1856. Raskaimmin koski sota Pohjanmaan kaupunkien kauppalaivastoon. Oulu menetti

12 laivaa, Raahe 11, Vaasa 10 jaKristiina 7. ^Turku ^ja Pori menettivät kumpikin 7 laivaa, mutta porilaiset laivat olivat niin paljon pienempiä,

että Turun tonniston vähennys oli 1,422, Porin vain 611 lästiä. Uusi- kaupunki ja Helsinki menettivät kumpikin 9 laivaa, Uudenkaupungin tonnistonvähentyessä 665 ja Helsingin 965 lästiä. Rauma menetti 5 ^laivaa,

joidenyhteinen lästimäärä oli 434 lästiä.²⁹

Ensimmäinen sotavahinko kohtasi Raumalla kauppias Joh. Sam.

Wesanderia, jonka omistama, 85 lästin kantoinen priki Dido joutui suola- lasteineen paluumatkalla Välimereltä vihollisten käsiin Itämerellä huhtik.

11 p. 1854. Prikiä kuljetti laivuri G. K. Holmberg. Huhtik. 25 p. samana keväänä kaapattiin kauppias Paul Isak Sallmenin parkkilaiva Carl Eng- lannin kanaalissa, _niinikäänsuolalasteineen, paluumatkalla kotiin. Parkki

Carl oli 176 lästin suuruinen jarakennettu v. 1847. Sitä ^kuljetti kapteeni C. R. Bäck.

Kesäk. 25 p. 1855 englantilaiset polttivat Rauman sataman lähellä laivuri Emanuel Anckarin kuunarin AIjanan,kooltaan 74 lästiä, raatimies Henrik Östmanin 32 lästin kantoisen kaljaasin Hoppetin ja F. G. Blomin 67 lästin kokoisen kaljaasin Neptunuksen.

Rauman kauppalaivasto väheni sodan aikana myöskin siitä syystä, että laivanomistajat myivät sodan aiheuttamia onnettomuuksia peläten laivoja

vieraille.

^Niinpä ^kauppias Adolf Wilhelm Granström myi 228 lästin kantoisen parkkilaivansa Sovinnon, jota kuljetti J. H. Sjölund, toukokuussa 1855 laivan ollessa Tukholman satamassa. Saman omistajan 84 lästiä

kantava

kaljaasi myytiin Geflen satamassa. Hampurin satamassa myytiin maaliskuussa 1855 70 lästin

kuunari

Êdvard, ^jonka ômis- tivat J. Sandellin perilliset, sekä parkkilaiva Altai, 144 lästiä, omistaja Oi, Sinä Ikuinen, joka olit, joka olet ja pysyt! Kaikkivaltias! Armias! Elossa ja kuol- iossa, kaikessa mitä tapahtuu, ilossa ^ja surussa, kaikessa ôsoitat meille armosi. Sinun valtasi säilyy, Sinun valtikkasi ohjaa maailmoja ja pienimpiäkin tapahtumia: kaikessa menäemme yksin Sinut, Sinulleainoalle annammeKUNNIAN, SINÄ KAIKKIVOIPA.”

(22)

185 kauppias Joh. Sam. Wesander. Gorkin satamassa myytiin samanaikaisesti kauppias Sallmenin 70 lästin

kantoinen

kuunari Usko ja laivuri Carl

Fredrik Bartram myi itse kuljettamansa, 114 lästin kantoisen parkkilaiva Apollonian Lontoossa.³⁰

Rauman meriliike Itämaisen sodan jälkeen.

Pariisin rauhan jälkeen v. 1856 vilkastui meriliike ja kauppa vuosi vuodelta. Maailmankaupan laajeneminen sai ratkaisevan ^sysäyksen siitä, että Englanti v. 1860 asettui vapaakaupan kannalle vaikuttaen esimerkil-

lään muihin valtakuntiin. Meillä julkaistiin huhtik. 3p. 1861 sahateolli- suudelle tärkeä asetus sahalaitosten asettamisesta ja käyttämisestä. Se vapautti puutavaratuotannon sahojen kehitystä haitanneesta

vuosisatai-

sesta privilegiojärjestelmästä.

Uuden asetuksen mukaan saivat ^nyt sekä myynti- että kotitarvesahat rajoituksitta ja esteettömästi sahata kaiken- laista puutavaraa lankuiksi, soimiksi (battens), erilaisiksi laudoiksi, parruiksi, rautatei- denratapölkyiksi j.n.e. Myynti- jakotitarvesahan eroitus poistettiin samoinkuin sahauksen ja sahanterien lukumäärän rajoitukset. Tämä hallinnolli- nen toimenpide edisti metsän- tuotteiden jalostamista,kohotti metsien arvoa jaaiheuttimyös-

kin metsänhoidollisia uudistuk- sia.

Asetuksen

edullinenvaiku- tus ^näkyi välittömästi jo lähi- vuosien vientitilastoista. Suo- men sahatuotteiden vienti oli

Matruusi T. Huuskonen fregattilaiva Sylfidin kannella. Kuva v:lta 191U.

(23)

vuosina 1856—1859 keskimäärin ^376,968 ^lA tolttia, mutta kohosi jo v. 1865 885,198 tolttiin.³¹ Vapaakaupan kukoistusaika Euroopassa oli 1860- ja 1870-luku. Suomen tullitaksa v:lta 1869 poisti miltei kaikki rajoitukset ja sen vaikutuksesta virisi yritteliäisyys meilläkin. Valitettava seikka Rauman kannalta oli vain, että rautalaivat alkoivat samalla työntää puu-

purjelaivat pois käytännöstä.

Raumalla huomataan meriliikkeen vilkastuminen sekä viennin että tuonnin paisumisessa. Sodan aikana oli tuonti ollut

seisahduksissa

jaulko- maantavarat oli sodan aikana kulutettu tyystin loppuun. Niinpä osoitti tullinkanto v. 1857 22,898ruplan 51 kopeekan suuruista lisäystä edellisestä

vuodesta. Kaupunkiin avattiin 3 uutta kauppapuotia ^ja kilpailun kiih- tyessä entiset kauppiaat _lisäsivät myöskin varastojaan. Vienti osoitti nousua koko vuosikymmenen loppuun, samoin 1860-luvun alkupuolen.

Mutta sitten tapahtui rahanmuutoksen, Venäjän orjainvapautuksen luoman epävarmuuden ja katovuosien takia äkkiä nousun pysähdys

v.

1865. ^Vv, 1866—1870 tapahtui Raumalla 16 vararikkoa, niistä 5 huo- mattavan suurta, ja toiset kauppiaatkin joutuivat kärsimään näissä niin paljon, että raumalaisten luotto ulkomailla, vientipaikoissa, huononi.

Schleswig—Holsteinin sota haittasi _{jo v.} 1864 Rauman vientiä. Preussilais- itävaltalainen sota

v.

1866 ja saksalais-ranskalainensota

v.

1870 haitta- sivat kauppaamme myöskin.

Nälkävuosina

1866—1867

kärsi merenkul-

kukin, mutta ^v. 1868 perustettiin kaupunkiin suurempi laivayhtiö: Raunio

stads

Rederie

Aktiebolag. Se sai asianomaisen toimiluvan ^syysk. 9 ^p.

sanottuna vuonna ^ja

vaikutti

osaltaan tonniston lisäykseen. Saksan kanssa harjoitettukauppa oli vähentynyt, mutta kaukomerille^tehdyt rahtimatkat uusilla suurilla laivoilla

korvasivat

vahingon.³² Meriliikkeen ^nousua kesti sitten aina Turkin sotaan asti v:een 1877, jollointapahtui vähäinen taan- tuminen.

Rauman kauppalaivaston lisääntyminen Itämaisen sodan jälkeen näkyy seuraavasta tilastosta:³⁸

V. ¹⁸⁵⁶ ^laivoja 37 ^yht. kantomäärä 2,543 lastia

>, 1857 ^„ 41 „ 2,992 „

„ 1858 „ 37 ^„ 2,997 ^„

„ 1859 ^„ 37 „ 2,997 „ haaksirikko ^syksyllä vähensi

234 lästiä

(24)

V. 1860 ^laivoja 38 yht. kantomäärä 2,763 lästiä

„ 1861 „ 38 „ 3,010 „

„ 1862 „ 38 „ 3,288 ^„

„ 1863 „ 38 „ 3,823

„ 1864 „ 36 „ 3,607 ^„

„ 1865 „ 31 „ 3,308

„ 1866 ^„ 30 „ 3,057 ^„

„ 1867 „ 29 „ 3,051

„ 1868 ^„ 29 ^„ 3,171

„ 1869 ^„ 30 „ 3,685 ^„

„ 1870 ^„ 30 „ 3,733 „

„ 1871 ^„ 30 „ 4,022 ^„

„ 1872 ^„ 29 „ 3,940 „

„ 1873 „ 29 „ 3,696 ^„

„ 1874 „ 30 „ 3,831

„ 1875 „ 30 „ 4,052 ^„

„ 1876 „ 32 „ 4,646 ^„

„ 1877 „ 28 ^„ 5,501 „

„ 1878 ^„ 32 „ 4,875 ^„

„ 1879 ^~ ³¹ ^„ 9,663 rekisteritonnia

„ 1880 „ 33 „ 10,032

„ 1881 „ 34 „ 10,362

„ 1882³⁴ „ 35 „ 10,031 ^~ ei yhtään höyrylaivaa

Porissa 5 ^„

„ 1883 „ 37 „ 10,586

„ 1884 „ 40 „ 11,249

„ 1885 ^„ 41 ~ 11,311 „ Turun tonnisto 16,448 r.t.

Viipurin ~ 14,026 ^„

„ 1886 „ 40 „ 10,878

„ 1887 „ 41 „ 11,098

„ 1888 „ 39 „ 10,377

„ 1889 „ 44 „ 11,697

„ 1890 „ 53 ^„ 14,958

„ 1891 ^„ 56 „ 16,155

„ 1892 ^~ 50 ^~ 14,803 ^„ Vaasan 13,918 r.t.

Helsingin 13,262 „

Viipurin 13,202 ^„

„ 1893 ^„ ⁵¹ ^„ 15,747

„ 1894 „ 52 „ 17,320

„ 1895 ^„ 57 ^„ 21,257

„ 1896 „ 54 „ 21,600 „ Turun 16,738 r.t.

Viipurin 15,241 ^„ Helsingin 12,453 ^„

„ 1897 „ 46 „ 22,796

„ 1898 ^~ 46 ^„ 23,463 ^„ Helsingin 25,798 r.t.

Turun 14,382 „

„ 1899 „ 47 „ 22,774

(25)

Rauman kauppalaivaston lästimäärä oli vv. 1855—1879 kohonnut

2,369 lästistä 5,112 ^lästiin, siis kasvanut yli kahdenkertaiseksi. Sama vireä laivanvarustusinto ilmenee myöskin vv. 1880 ^ja 1899 välillä, jolloin tonnisto kohosi 10,032 :sta 22,774:ään rekisteritonniin.

Laivojen laatu, koko jaikä.

Rauman tärkeimpien vientitavaroiden, lehterien ja puuastioiden kuljetus kävi, kuten on aikaisemminkin mainittu, ^paremmin laatuun klinkkareilla kuin kravelilaivoilla. Sentähden käyttivät raumalaiset edelleen 1800-luvun alussa klinkkari-aluksia. Rauman laivoista oli vuonna 1818

11 kraveleja ja 22 klinkkareja, kraveleja oli siis ^33,3 %. V. 1823 oli kraveleja 24 jaklinkkareita 3, kraveleja siis 88,89 %. Myöhemmiltä vuosilta ei ole tilastossa erikseen mainittu klinkkarien jakravelien ^suhdetta, mutta kehitys kulki siihen ^suuntaan, että vain rannikkoaluksia lopulta rakennettiin limisaumaisiksi. Eri mallisista aluksista suosivat raumalaiset ennen Itämaista sotaa enin kaljaaseja. V. 1813 esim. oli Raumalla 1 parkki, 6 prikiä, 5 ^kaljaasia, ¹ kuutto ja 1 ^{jahti, v.} 1818 3 prikiä, 4 kreijaria ja 26 ^kaljaasia. V. 1823 oli 2 prikiä ja 22 kaljaasia, v. 1827 1 kuunari ja 22 kaljaasia, v. 1839 2

kuunaria

^ja ²² kaljaasia, v. 1844 2 prikiä, 10 kuunaria ja 14 kaljaasia. Vuosisadan keskivaiheilta alkaen pääsevät nopeam- mat kuunarit suosioon. V. 1850 oli Raumalla 4 parkkia, 2 prikiä, 25 kuunaria, 4 kaljaasia ja 1 jahti ja v. 1854 parkkilaivoja 5, prikejä 3, kuuna- reita 29, kaljaaseja 7 ja jahteja 2.³⁵

Kooltaan olivat raumalaiset laivat 1800-luvun taitteessa aina 1830- luvulle asti yleensäpieniä, mutta suurempiakin oli joukossa. V. 1813 esim.

olivatkookkaimpia kauppias Joh. H. Reilanderin parkki Norden ^149,kauppias Henr. Joh. Östmanin priki Venus 75 V=, kauppias Gust. Reilanderin priki Hermana 62¹⁰^/i5, kauppias C. G. Demoenin kravelikreijari Finn-

land ^76, kauppias Josef Reilanderin priki Wandringsman 74, kauppias Rosenqvistin priki

Freden

66 ja kauppias Henr. Joh. Östmanin

toinen priki Catharina Fortuna 65 lästiä. Muiden alusten koko vaihteli 36—13 ^% lästiin. Vuosina 1815 ja 1817 kuului edellisten lisäksi Rauman kauppalaivastoon priki

Adolf

^Fredric, ^jonka kantavuus oli 72 V* läs-

(26)

tiä, ja majuri Adam Gustaf Weissman von Weissensteinin omistama kaljaasi Hedwig Lo- visa, kooltaan 44²⁹^/¹⁰⁰ lästiä.

Parkki Norden mainitaan vielä v. 1815, mutta ei enää ^v. 1817.

Priki Venus purjehti vielä v, 1818, mutta kreijari Finn- land teki sanottuna vuonna haaksirikon.³⁶

V. 1824 olivat suurimpia aluksia priki Alexander 63 lästiä, kreijari Fveden ^60, kaljaasi Minerva 56⁴V«2 ja kuunari Artour ja kaljaasi Mariana 49 lästiä. Kaljaasi Minerva joutui haaksirikkoon v. 1829, mutta ^korjattiin ^kun- toon seuraavaa purjehdus- kautta varten. Silloin kuului Rauman kauppalaivastoon myöskin 63 lästin kantoinen Primus Johannes ja 56 lästin kaljaasi Enigheten, edellisen omisti A. W. östring, jäl- kimmäisen ”Polttilan ^herra”,

Raumalainen kuunarilaiva Uljas Flensburgin vesillä.

kauppias Joh. Mich. Ilvan. V. 1837 on mainittava Hauenkuonon talon omistajan Carl Efr. llvanin kuunari Minerva kantavuus 80 ^“/.« lästiä, Gabriel Granlundin kuunari Hoppet 77‘A lästiä, G. A. Paqvalinin isältään raatimies Adam Paqvalenilta perimä kaljaasi Adolph 55 lästiä ja suomalaisniminen, 40 lästin kantoinen ^kaljaasi Minun Lapseni, joka puuttuu jo vuoden 1839 laivaluettelosta. Sijaan ilmestyi toinen suomalaisniminen, nim. J. E. Lindqvistin omistama kuunari ^Alkaja 53 lästiä. Vuoden 1839 aluksista olivat kookkaimmat Joh.

Rauman historia IV