RAUMAN HISTORIA

RAUMAN SEUDUN HISTORIA I

RAUMAN MLK

^-

LAPPI

^-

HINNERJOKI

VANHIMMISTA AJOISTA N. ^{V;EEN 1721}

KIRJOITTANEET

K. VIRKKALA P. PAPUNEN

JULKAISIJA

RAUMAN SEUDUN HISTORIATOIMIKUNTA

RAUMA

OY LÄNSI-SUOMEN KIRJAPAINO 1959

5

SISÄLLYS

sivu

Alkusanat 9

RAUMAN SEUDUN LUONNONSUHTEISTA JA GEOLOGISESTA KEHI

TYKSESTÄ, kirj. Kalevi Virkkala 11

Kallioperä 11

Maankohoaminen 14

Maaperä 15

Korkeussuhteet 18

Vesistöt 20

Kasvillisuus 21

Geologinen kehitys 22

Kirjallisuutta 28

KATSAUS RAUMAN SEUDUN ESIHISTORIAAN, kirj. Pentti Papunen. ^{. .} 29

Kivikausi '29

Pronssikausi 34

Rautakausi 41

I RAUMAN SEUDUN ASUTTAMISEN JA YHTEISKUN-

NALLISEN VAKIINTUMISEN KAUSI RAUTAKAUDEN

LOPULTA N. VUOTEEN 155 0, kirj. Pentti Papunen 45

1. HISTORIALLISEN ASUTUKSEN SYNTY 45

Johdanto 45

Asutuksen alkuperä, ikä ja tulosuunnat 47

Varhaisin asutus »suomalaisen oikeuden» kuvastamana 47

Vanhat nautintasuhteet 50

Lapinkylän muinaisjakokunnan suhteet Ala-Satakuntaan 54 Euralaisten intressit Kodiksamin jakokunnan ja Varsinais-Suomen

suunnalla 58

Onko Lapinjoen alajuoksulla asutusrajaa? 61

Rauman seudunraja Varsinais-Suomea vastaan 63

Asutuksen alkuperä nimistön valossa 66

Ala-Satakuntaan ja Vakka-Suomeen viittaavat nimet 69

Kylien nimet 72

Pitäjien nimet 76

2. KRISTILLINEN KIRKKO VAKIINNUTTAA ASEMANSA 80

Vanhin kristillinen traditio 80

Kirkkopitäjien muodostuminen 85

Keskiajan jumalanpalvelus, hengellinen elämä ja kansanomainen hen

genkulttuuri 90

Kirkkorakennukset ja niiden sisustus 90

Jumalanpalvelus 97

Kristillisiä käsityksiä ja tapoja sekä pakanuuden jäännöksiä 101

Ristimänimet 105

Luostarin ja kirkkojen maaomaisuus 106

Kirkolliset verot 111

3. RAUMAN SEUDUN HALLINNOLLIS-OIKEUDELLINEN HAHMOUTU

MENEN 120

Linnahallinto ja aluejärjestelyt 120

Verotus ^; 123

Yhdeltä tilalta maksettujen vakinaisten verojen summa 130

Käräjät 132

Esivallan edustajia 136

4. MAATALOUS JA MUUT ELINKEINOT KESKIAJAN PÄÄTTYESSÄ ^{.. 140}

Viljelykset 140

Niityt ja karjatalous 148

Metsän ja veden antimet 149

Kulkuyhteydet 152

Talonpoikaispurjehdus ja käsityöelinkeinot 154

Kysymys Unio Rauma 155

11 LÄÄNIVALLAN JA SUURVALTAKAUDEN VAIKUTUK

SET RAUMAN SEUDULLA VV. 1550 1721 159

1. KRUUNUN MAAOMAISUUS ₁₅₉

Rauman kuninkaankartanon alkuvuodet 159

Kartano hevossiittolana 165

Kruunun kalastamot 171

2. LÄÄKITYSTEN JA LAHJOITUSMAIDEN TALOUDELLINEN JA

YHTEISKUNNALLINEN MERKITYS 174

Vanha rälssi ja pikkuläänitykset sekä niiden haltijat 174

1600-luvun suurlahjoitukset 180

Läänitysten tuotto 190

Kartanot, niiden väki ja alustalaiset 194

Peruutusten kausi 198

Akatemian tilat 203

3. TALONPOIKIEN OLOT SUURVALTAKAUDELLA 208

Väestökehitys 208

Verorasitus 214

7

Apuverot 214

Ylimääräiset verot vakinaistuvat ^•• 217

Tilojen autioituminen 223

Mitä autiotilat olivat ja miten niiden määrä kasvoi 1500-luvun lopulla 223

Autiotiloja yhdistetään 226

Tarkastuksissa todettua 232

Sotaväenotot 237

Linnaleiri ja muu sotilaskestitys 245

Kruunun kyydit, laivat ja rahdit 252

Ratsupalvelus 255

Vanhempi ratsutilalaitos 255

Rusthollit muodostetaan pysyviksi 261

Ruotujakolaitos 263

Vakinainen sotamiehenpito 263

Veropalkka- ja virkatalot ²⁶⁶

4. OIKEUDENKÄYTTÖ JA ITSEHALLINTO 270

Käräjät 270

Kihlakunnanoikeus ja sen jäsenet 270

Rikokset ja rangaistukset 275

Riita-asiat ja ylemmät oikeusasteet 282

Käräjät hallintoelimenä 288

Toimihenkilöitä 292

Nimismiehet 292

Verokuntamiehet ²⁹⁸

Kestikievarinpitäjät ja postitalonpojat 300

Silta- ja jahtivoudit 304

Kirjurit 307

Kuninkaissa ja herrainpäivillä käynti 309

5. MAATALOUS 315

Maanjako ja viljelykset 315

Viljelyskasvit ja kylvömäärät 325

Kasket 331

Karjavarallisuus 333

Kotieläinten vuokraus 341

Heinämaat, laiduntaminen ja petojen tihutyöt 344

Rakennukset 348

Talonpojan huoneet 348

Myllyt 356

Tulen tuhoja ryhmäkylissä 363

Palkolliset 366

6. SIVUELINKEINOT 370

Talonpoikaispurjehdus 370

Kyläsatamat 380

Haaksirikkoja 382

Talonpoikien merenkulku vaikeuksissa 384

Kaupunkimatkat ja suhteet porvareihin 389

Puutyöt 393

Kalastus 397

Metsästys 400

7. SEURAKUNNAT JA PAPISTO 404

Lapin kirkollinen itsenäistyminen 404

Hinnerjoen kappelin alkuvaiheet 406

Kirkot ja pappilat 409

Rauma 409

Lappi 412

Hinnerjoki 417

Papisto 418

Rauman seurakunta 418

Lappi 428

Pappien palkkaus 439

Lukkarit, kirkonisännät ja kuudennusmiehet 440

Jumalanpalvelus ja kristillinen elämä 444

Kansanopetus ja kirkolliset tavat 444

Kirkkokuri 449

Taikauskoa ja noituutta 452

8. ISO VIHA 457

Onnettomuus lähestyy 457

Lapin komppania 458

Miehitys ja väkivaltaisuudet alkavat 461

Venäläisajan viranomaiset ja hallinto 465

Väestön ja miehittäjien suhteet 468

Armfeltin joukoissa Norjan tuntureilla 470

LIITE. Rauman seudun sotamiesruodut vuonna 1700 475

LYHENNYKSIÄ JA LÄHDELUETTELO 478

9

ALKUSANA I

Vuodesta

¹⁹⁵³

lähtien

työn alla ollut Rauman seudun

historia

julkaistaan

syk-

syllä 1958

tehdyn päätöksen mukaisesti

kahtena niteenä, joista ^nyt ilmestyvä

sisäl-

tää paikkakunnan

varhaisimmat

vaiheet ison vihan päättymiseen ^saakka.

Rauman, Lapin ja Hinnerjoen maalaiskuntien sekä

seurakuntien yhteisesti

^aset-

tama historiatoimikuntaja

varsinkin

sen

puheenjohtaja,

maanviljelijä Verner Nokka sekä sihteeri, rovasti Ano Vesala, ovat monin tavoin edesauttaneet

historiahank-

keen toteuttamista, mistä

pyydän

^lausua

parhaat

kiitokseni. Työn

alkuvaiheista

saakka on dosentti Mauno

Jokipii

ⁿⁱⁱⁿ ikään ratkaisevalla tavalla

myötävaikuttanut käsilläolevan teoksen syntymiseen,

ensin

Paikallishistoriallisen

^{Toimiston sihteerin,} myöhemmin käsikirjoituksen tarkastajan

ominaisuudessa.

Häntä ^on minun kiittä- minen myös laajoista

talonpoikaispurjehdusta

^koskevista muistiinpanoista, jotka olen saanut

käytettävikseni.

Professorit Armas Loukko ja Aimo Halila ynnä pai- kallishistoriallisen seminaarinosanottajat ovat tehneet mm. teoksen jaoittelua kos- kevia arvokkaita huomautuksia, samoin on professori Ella Kivikoski pyynnöstäni

ystävällisesti tarkastanut käsikirjoituksen arkeologisen osan, mistä kaikesta lausun heille täten parhaimmat kiitokset.

Sitten kun kirjoittajan hankkiminen erityisen

luonnonsuhteita käsittelevän

^alku- katsauksen

aikaansaamiseksi

jäi tehtäväkseni, on fil. tohtori Kalevi Virkkala sellai- sen pyynnöstäni asiantuntevasti laatinut.

Monilta

paikallishistorian

tutkijoilta ja harrastajilta ^olen työni kestäessä saanut arvokkaita tietoja. Erityisesti on mainittavaarkistonhoitaja, ^fil. tri Aulis Oja, joka

on antanut

käytettäväkseni

sukutilakunniakirjoja varten laatimiaan

isäntäluetteloita

sekä rouva Ilma Orkamo, jonka

suosiollisella avulla

olen voinut ^tutustua Suomen asutuksen yleisluettelon uusimpiin, vielä työn alaisena olleisiin osiin. Eräiden asianharrastajien

luovuttamat,

^viime

vuosikymmenien historiaan

liittyvät ainekset,

saavat sijansa vasta teoksen jälkimmäisessä osassa.

Paikallisiin arkistoihin perch-

tyessäni ovat varsinkin Rauman

seudun pappilat

ja kuntien toimihenkilöt osoitta- neet minulle suurta vieraanvaraisuutta ja

ystävällisyyttä.

^Niin ikään ansaitsee Ov. Länsi-Suomen Kirjapaino kiitokset

miellyttävästä

yhteistyöstä.

Helsingissä syyskuulla

¹⁹⁵⁹

Pen ^{11 i} Papn ⁿe ⁿ

RAUMAN

SEUDUN

LUONNONSUHTEISTA JA

GEOLOGISESTA KEHITYKSESTÄ

KIRJ.

^{K. VIRKKALA}

Kallioperä

Suomen maankamarassa voidaan erottaa kaksi aivan erilaatuista ja jyrkästi toisis- taan erottuvaa osaa: kova

kalliopohja

eli

kallioperä

ja sitä verhoavat irtomaa- kerrokset eli maaperä. Kaikin

paikoin

irtomaakerrokset eivät kuitenkaan peitä kallioperustaa, jokatulee

näkyviin

varsinkin mäkien ja vuorien rinteillä ja

huipuilla.

Etenkin rannikoilla ovat paljaat

kalliot yleisiä,

mutta Rauman seudulla ^{ne ovat} yleisiä _myös sisämaassa.

Samanlainen

jyrkkä

^{ero kuin} yleensä maassamme vallitsee Rauman seudullakin kaihon ja Etomaan välillä. Kova kallioperusta on kaikkialla tavattavissa, toisin

paikoin syvemmällä, paikoin taas

lähempänä

maan pintaa ja lukemattomista

kalliomäistä

puuttuu täysin irtainten maalajien peite. Alueella ovat

paljaat

^kalliot

yleisempiä

ja

lukuisampia kuin useimmilla

muilla maamme rannikkoalueilla, sisämaasta puhumattakaan.

Tämä

johtuu

ennenkaikkea

alueen kallioiden erikoi- sesta luonteesta, joka

poikkeaa

^maamme

kallioperän

pääosan ^{laadusta. Vain}

lähinnä

^etelään päin, missä

kalliopaljastumat

esiintyvät

yhtä

^lukuisina

kuin

^Rau- mankin

seudulla,

^{jatkuu suurin piirtein} samanlaista kallioperää likimain Turun tienoille saakka.

Rauman seudun

kallioperässä voidaan

erottaa kaksi toisistaan

poikkeavaa

^osaa.

Sisämaassa on

yleisenä

ja yksinomaisena kivilajina r a

pak

i v i ja siihen läheisesti liittyvä diabaasi. Lapinjoen suun ja

Sorkankylän

^tienoilla

rapakivi

^ulottuu

meren rannikolle saakka (kuva 1).

Muualla rannikkoseudulla

^taasen

kallioperän

muodostavat erilaiset ja vaihtelcvat, usein voimakkaasti toisiinsa sotkeutuneet graniitit ja gneissit.

Jos tarkastelee lähemmin jotakin kivenpalasta,

^esim.

rapakiveä,

huomaa siinä

11

erivärisiä, erikokoisia ja crimuotoisiakin osasia. Nämä pienimmät,

paljain

^silmin näkyvät osat ovat eri mineraaleja, joista koko kallioperusta on muodostunut. Sen mukaan, mitä mineraaleja

kivessä

esiintyy ja ^{millä tavoin, erotetaan} eri kivilajeja.

Rapa ki v i on

erikoislaatuista

graniittia. Se on erinomaisen helposti erotet- tavissa muista kivilajeista. Alueella ovat sille tyypilliset 3—B suun läpimittaiset, harmaan- tai ruskeanpunertavat

pallot,

jotka^kallioiden ja^kivien pinnassa esiintyvät

selvinä

ympyröinä. Tämä mineraali,

maasälpä,

^{on kaikkein}

yleisin

^maamme

kallioiden kivilajimmcraalcista. Paitsi palloissa, sitä tavataan myös

rapakiven

hienompirakeisessa

perusmassassa. Maasälpäpalloja

^{ympäröi usein parin mmm}

vahvuinen

vaaleampi rengas, joka myös ^on maasälpää, mutta joka

kemialliselta

13

kokoomukseltaan jonkin verran poikkeaa pallon sisäosien maasälvästä. Monin paikoin kuitenkin nämä renkaat puuttuvat, kuten esim. Lapin

kirkonkylän

Ympä- ristössä.

Paitsi maasälpää esiintyy rapakivessä pallojen

välimassassa yleisenä

^harmaata ja rasvakiiltoista ukonkiveä eli kvartsia, jolla on

rapakivelle

ominainen pisara- mainen muoto. Muina

mineraaleina

esiintyy vihdoin tummanruskeaa, miltei mustaa ja

pehmeää

katinkultaa eh kiillettä sekäkovempaa sarviväikettä.

Rapakiveä tavataan

alueella

monina muunnoksina. Edellä on jo mainittu,

että paikoin

maasälpäpalloista

puuttuvat renkaat. Lapinjoen alajuoksun varrella tavataan rapakiveä, josta puuttuvat

maasälpäpallot.

^Kvartsin

pisaramaisen

^muodon

vuoksi tätä

kuitenkin

pidetään rapakivecn

kuuluvana,

mutta on saanut erään

löytöpaikan

mukaan

nimen Tarkin graniitti.

Väkkärän kylän ympäristössä esiintyy niinikään oma

rapakivityyppinsä,

^ns.

Väkkärän graniitti.

Tästäkin

puuttuvat

maasälpäpallot,

^lisäksi se on väriltään

vaaleampaa

kuin varsinaiset rapakivet. Erikoisuutena

Väkkärän graniitille

^mainit-

takoon siinä yleisesti

esiintyvä

ja

puolijalokivenä käytetty

topaasi-uiminen mine-

raali.

^{Tätä on}

löydetty hyvinkin kauniina

ja

korukiviksi kelpaavina

^kiteinä.

Erikoisen nimensä, joka sellaisenaan on siirtynyt muihinkin kieliin,

rapakivi

on saanut siitä, että se helposti murenee soraksi eli möröksi. Tästä kuitenkin lähemmin maaperän yhteydessä.

Tarkin ja Väkkärän graniitit eivät ole niin herkkiä rapautumaan kuin muut

graniitit. Niitä on senvuoksi voitu louhia rakennuskiviksi.

Rapakivecn

liittyy läheisesti

toinen alueelle ja

lähiseuduille

tunnusomainen kivilaji, diabaasi, jota monin

paikoin

Lounais-Suomessa kutsutaan

marekiveksi.

Diabaasi on väriltään tummempaa kuin

rapakivi,

^{usein se on hieman}

vihertävään

vivahtavaa. Sille on

tyypillistä

eri suuntiin ^asettuneet 3—5

korkeintaan

10 mm:n pituiset ja ^{I—2 mmm}

paksuiset kapeat

maasälpäkiteet, jotka kiven pinnassa näyt- tävät ohuilta liistakkeilta. Kvartsia esiintyy diabaasissa hyvin vähän. Maasälpä- levyjen välit täyttävät tummat mineraalit, joista sarvivälke on yleisin.

Lisäksi

siinä tavataan runsaasti vihreää tai ruskeaa oliviinia

sekä

jonkin verran pieniä rautamalmikiteitä.

Diabaasia esiintyy Hinncrjoella aivan vähäisinä aloina, Lapin kunnan koillis- osassa hieman laajempina esiintyminä. Suurin alue sitä kuitenkin on Rauman maalaiskunnan Sorkan kylän ympäristössä. Ilinnerjoen Rivanmaan hienorakeista

diabaasia on

kivikaudella

käytetty

kivikirveiden

raaka-aineena.

Kun Rauman seudun sisämaa on

kallioperältään yksitoikkoista rapakivi-diabaasi-

aluetta, vaihtelee rannikkoseudun kallioperä paljon enemmän (kuva 1). Erilaiset graniitit ja gneissit ovat täällä luonteenomaisia. Rauman

maalaiskunnan pohjois-

osan

kallioperää

^{ei tosin}

yksityiskohtaisesti

tunneta, lukuunottamatta

edellä-

mainittua

rapakivi—diabaasialuetta,

^mutta samanlaiset kivilajit esiintyvät siellä kuin

etelämpänäkin.

Rannikkoseudun graniitit ovat

väriltään

vaaleanharmaita. Mineraalit ovat niissä samojakuin

rapakivessäkin,

^{maasälpää,}

kvartsia

ja^kiillettä.

Maasälpä

ei

kuitenkaan

esiinny

pallonmuotoisena,

^kuten rapakivessä. Pitkänomaiset kiteet ovat rannikko- seudun graniiteissa usein

järjestyneet yhdensuuntaisiksi,

mikä seikka antaa

kivelle

tietyn

suuntauksen.

Tällaista kiveä sanotaan gn eissigra ^niitiksi.

Jos

^tämä

mineraalien suuntautuminen on mennyt

pitkälle,

kutsutaan kiveä

gneissiksi.

Kaikki välimuodot suuntausta vailla olevasta graniitista voimakkaasti suuntau- tuneisiin gneisseihin ovat alueella

yleisesti

tavattavia.

Eräissä gneisseissä tavataan ohuita kerroksia ja suonia, joissa ovat

pääaineksina

maasälpä ja kvartsi, toisissa taas on

näiden

lisäksi eräitä harvinaisempia, alumiini- rikkaita mineraaleja,

kuten

granaattia. Yleistä on alueella lisäksi, että karkea- rakeiset, graniittiset juonet vuorotelevat, usein voimakkaasti poimuisina ja mut-

kitelevina

erilaisten gneissien ja

hienompirakeisten

graniittien kanssa. Monin paikoin nämä graniittijuonet muodostavat yli

puolet

koko kiviaineksesta. Tällaista kivilajia

kutsutaan suonigneissiksi.

Rannikkoseudun eteläosassa esiintyy

pitkinä

ja

kapeina suikaleina

^{diori i 11 i-}

nimistä

kivilajia. Tämä on suuresti graniittia muistuttavaa, mutta on väriltään tummempaa sekä sisältää vain

vähäsen

kvartsia.

Edellämainitut

gneissigraniitit, gneissit ja dioriitit muodostavat alueella

pitkiä

ja kapeita, suurin piirtein

länsi—itäsuuntaisia

alueita. Myös

kivilajien liuskeisuus

on pääasiassa samassa suunnassa. Rapakiven rajalla nämä liuskejaksot

jyrkästi

katkeavat.

Maankoh o a mi n en

Kaikki meren rannikolla pitemmän aikaa asuneet henkilöt ovat huomanneet sen

merkillisen

seikan, että rantaviiva vähitellen siirtyy ^merelle päin. Vuoden tai parin kuluessa tätä siirtymistä ei vielä voi havaita, koska

ilmastolliset

^seikat, ennenkaikkea

tuulisuhteet

vaikuttavat enemmän meren

pinnan

hetkelliseen korkeuteen. Mutta jo miespolven aikana voi

helposti

^{huomata, varsinkin mata-}

lilla rannoilla, miten lahdet madaltuvat, niemet kasvavat ja salmien erottamat saaret liittyvät mantereeseen.

15

Kauan aikaa oltiin epätietoisia siitä, mikä tämän rantaviivan siirtymisen aiheuttaa. Aikaisemmin luultiin sen johtuvan veden vähenemisestä. Mutta nykyään

tiedetään

varmuudella, että se johtuu

maankohoamisesta.

Tähän tulok- seen on tultu ennenkaikkea sillä perusteella, että rantaviivan pystysuora siirty- minen on suurempi pohjoisessa kuin etelässä.

Sisämaassa tätä maankohoamista ei ole yhtä

helppoa

todeta kuin meren

rannalla, koska täällä järvialtaat ja

koko

maankamara

yhtäaikaisesti

nousee

ylemmäksi.

Meren rannikolla on

maankohoamisen

^suuruus voitu

tarkoilla, vuosikymmeniä

kestäneillä

mittauksilla

kutakuinkin määrätä. Rauman seudun

pohjoisosissa

se on

nykyään, erilaisten

mittausten tuloksena, keskimäärin 68 sm sadassa vuodessa, alueen eteläosassa se on muutama sm pienempi. Luku ei siis ole varsin

valtava,

juuri ja juuri ^ihmisiäu

kuluessa

havaittavissa, mutta aikaa myöten ^{se on ratkaise-} vasti vaikuttanut alueen luonnonsuhteisiin, kuten

edempänä

^tulemme

yksityis-

kohtaisemmin toteamaan. Samalla ^{se on} myös vaikuttanut ihmisen toiminta- edellytyksiin alueella, vaikuttaa niin

parastaikaa

ja tulee siten varmuudella teke- mään tulevaisuudessakin. Sisäsaaristo tulee vähitellen liittymään mantereeseen, ulkosaaristo muuttuu sisäsaaristoksi, uusia saaria ilmestyy matalikoille,•

laivaväylät

madaltuvat ja yhä suurempia summia täytyy ^uhrata

niiden aukipitämiseen.

Varsinkin jokisuissa tuntuu maankohoaminen

voimakkaimmin, koska

^{täällä ranta}

joalunperin on matalaa jakoska maankohoamisen lisäksi joen kuljettaman ^hiekan ja ^lietteen määrä on nopeammin vettä madaltamassa.

Maap ^er ä

Maaperä

muodostaa

maankamaran

löyhän,

^lähinnä pintaa ^{olevan osan. Kaik-} kialla sen alla tulee syvemmällä tai matalammalla vastaan kova kalliopohja.

Vah-

vimmalti irtonaisia maalajeja on laaksojen

pohjalla.

^{Kohoumilla on} niitä niukem- min ja voipa

sanoa,

^että

säännönmukaisesti maalajipeite

alueen kohoumien ja mäkien huipuilta ja

jyrkemmiltä

^rinteiltä

puuttuukin.

Kuten

kallioperässä

voidaan havaita erilaisia kivilajeja, on myös maaperä ^muo- dostunut eri osista, joitakutsumme maalajeiksi.

Omalaatuisin Rauman seudun maalajeista on jo

kallioperän yhteydessä

^mainittu rapautumissora eli mor o. Säävaihteluiden johdosta

rapakiven

eri mineraalikiteet helposti irtaantuvat toisistaan, jolloin syntyy

särmikästä

^soraa. Usein tämä

aluksi

pysyy vieläkoossa,

jolloin

se on eräänlaista kallion jamaaperän välimuotoa. Ennen-

pitkää se sateiden tai muiden kuluttavien voimien vaikutuksesta siirtyy ^kallion- rinteitä alemmaksi.

Moro muodostaa

rapakivikallioiden

pinnalla ohuen, tavallisesti alle metrin vahvan kerroksen. Mutta, merkillistä kvllä,

läheskään

kaikki

rapakivikalliot

eivät

ole yhtä helposti

rapautuvia. Terveen

rapakiven

^alta saattaa tavata aivan morou- tuneita kerroksia. Toisinaan saattaa moroutuminen tunkeutua pussimaisina syven- nyksinä kaihon sisälle näiden välien ollessa tervettä jakovaa rapakiveä. Tummat, maasälpäpalloja sisältävät kaihot tai niiden osat rapautuvat nopeimmin. Morou- tumisen yleisenä edellytyksenä on kuitenkin se

rapakiven rakennepiirre,

^että siinä eri

mineraalit

^ovat

liittvncet

toisiinsa suhteellisen tasaisin pinnoin.

Rapakivialueilla on moroa yleisesti

käytetty

tiesoraksi. Moroutuminen on toisi- naan siksi

nopeaa,

^että

kun

^{kallion pinnalta} on kuorittu moro tiesoraksi, muutaman vuoden kuluttua siitä on jälleen saatu uutta soraa teille.

Diabaasikin murenee

suhteellisen helposti soraksi, mikä

rapakivimoron tapaan kelpaa _sangen hyvin maanteiden pintasoraukseen.

Moroa tavataan Rauman seudulla vain

rapakivialueilla.

^Yleisin maalaji kaik- kialla alueella on

kuitenkin niinkutsuttu

moreeni eli murtokivisora. Sille on

luonteenomaista, että se sisältää kaikenkokoisia aineksia alkaen suurista metrisistä

lohkareista

hienon hienoon jauhemaiseen

pölyyn

saakka. Toisin paikoin ovat siinä erikokoiset särmikkäät kivet

vallitsevina.

Yleisintä siinä on kuitenkin hiekkainen tai sorainen aines, jonkaseassa on vähemmän tai runsaammin erikokoisia, ^kulmik- kaita lohkareita ja ^kiviä. Tällöin moreeni saattaa olla varsin tiukkaa, lapiolla

vaikeasti luotavaa

maalajia.

Moreenia tavataan yleisesti mäkien javuorien rinteillä, jopa ^niiden

huipuillakin,

milloin ne eivät ole

paljaita

kallioita tai moron peitossa. Myös tasaiset, kivikkoiset metsämaat ovat useimmiten moreenia. Laaksoissa ja notkoissa moreenia esiintyy syvemmällä,

kallioperää

^vastassa ja muiden maalajien alla, toisinaan ^se pistää näiden keskeltä esiin

maanpinnalle

^kivisinä

kumpuina.

Moreeni ^eroaa lajittumattomuutensa puolesta muista, enemmän tai vähemmän lajittuneista maalajeista. Näistä ovat

karkeampia

^sora ja hiekka,

hienompirakeisia

taasen hieta ja savi.

Alueen

vähäiset

sora-, hiekka- ja ^hieta-esiintymät ^on esitetty kuvassa 2.

Näiden lisäksi soraa ja ^{hiekkaa tavataan alueella}

yleisesti

^kallio- ja moreenimäkien alemmilla rinteillä ja juurilla, ^{minne ne ovat} korkeammalta aikojen kuluessa huuh- toutuneet. Näitä ei ole kartalla erotettu erikseen, vaan ne on yhdistetty kallioiden

ja moreenin valkeaan väriin.

Lyhyinä

harjunpätkinä

ja

kumpuina

^{on hiekkaa} ja soraa tavattu Lapinjoen ^laak-

sossa Lapin kunnan etelä- ja Hinnerjoen pohjoisosassa. ^{Siellä täällä}

muuallakin

Lapinjoen—Hinnerjoen ^{laaksossa tavataan} tasaisia hiekkamaita. Myös Unajanjoen varrella Vasaraisten

kylän

^{tienoilla on} hiekka-alueita, jotka katkeilevina jatkuvat Rauman kaupungin kautta meren rannikolle.

Savien

levinneisyys käy niinikään

^ilmi kartalta kuva 2. Eniten niitä tavataan Lapinjoen—Hinnerjoen laaksossa sekä sen

lähiympäristössä.

Monin

paikoin

alueella savia esiintyy kallio-moreenimaiden välisissä notkoissa ja

laaksoissa.

^\ leistä alueen saville onkin varsin rikkinäinen ja hajanainen esiintyminen suurehkojen

2 ¹⁷

savialueiden puuttuessa miltei

tykkänään.

Myös soiden ja järvien pohjassa ovat savet varsinkin ohuina kerroksina yleisiä.

Alueen savet ovat väriltään harmaita tai sinertäviä. Meren läheisyydessä tai

muuallakin,

missä paksumpia savikerrostumia tavataan, saattaa niiden väri olla tummansininen, milteipä mustakin. Niiden väri johtuu tällöin elimellisten ainei- den hajotessa muodostuneista rikkiyhdisteistä.

Sisämaassa ja

yleensä

saven syvemmissä osissa esiintyy ^alueella yleisesti ns. ker- rallista savea. Varsinkin kuivana erottaa tässä vuorotelevia vaaleampia ja tum-

mempia, ohuita kerroksia,

joiden vahvuus

yläosissa on vain I—2 mm, ^mutta jotka alemmissa savikerroksissa saattavat olla useita millimetrejä, jopa senttimetrejä paksuja.

Savet muodostavat yleensä_J verraten ohuita, korkeintaan muutaman metrin vah- voja kerroksia. Maaporauksissa Lapinjoen laaksossa on

kuitenkin

tavattu jopa 1

5

metrin paksuisia savikerrostumia.

Tu

rveker

r o st u m ien eli soiden esiintymisessä aineella voidaan

havaita

selvää säännönmukaisuutta (kuva 2). Rannikkoseudulla soita on

hyvin

^vähän ja

ne ovat

pinta-alaltaan

^pieniä. Laajimmat suot sijaitsevat Lapin pitäjän rajoilla.

Kaikkiaan on Rauman

maalaiskunnan

maapinta-alasta vain

3.4

^% soiden peitossa.

Lapin pitäjässä on niitä huomattavasti enemmän,

8.7

^%. Eniten soita on Lapissa lounaisilla ja kaakkoisilla rajaseuduilla sekä Narvijärven ympäristössä.

Hinnerjoen kunnassa

^{on soita} jo 16,3 ^%

maapinta-alasta.

^Varsinkin pitäjän eteläosassa leviää useita laajoja soita,

kuten Joutsuo,

^{Licsrahka, Liessuo ja Kirvessuo.}

Soiden

lisääntyminen

sisämaata kohti johtuu sekin maankohoamisesta. Ran- nikolla on maa siksi nuorta, että se ei ole vielä

ehtinyt

^{soistua, muuta kuin tältä}

kannalta

edullisimmilta

kohdiltaan.

Suot ovat pääasiassa rahkasoita, etenkin sisämaan

korkeammilla seuduilla.

^Turve

on niissä raakaa rahkaturvetta, jota monin

paikoin käytetään kuivikkeena

ja ^turve-

pehkun

raaka-aineena. Missä turve on maatuneempaa, on soita raivattu viljelyk- selle, kuten Peuransuo Narvijärven lounaispuolella sekä Viljamussuo ja Haukka-

lanniittv

Hinnerjoella.

Korkeussuhteet

Rauman seutu on kokonaisuudessaan suurin piirtein tasaista aluetta.

Maanpinta

nousee verraten loivasti meren rannikolta sisämaahan, missä alueen korkeimmat huiput Hinnerjoen Vaaljoen

kvlässä

juuri ja juurisaavuttaneet noin

70

m:n kor- keuden merenpinnan yläpuolella.

19

Sensijaan pienoispiirteissä on

alueen korkeussuhteissa suuriakin

vaihteluita.

Jo

saaristossa saattavat

vähäiset

luodot ja karit olla

yh

^{10 m} merenpinnasta,

kuten

radion mcritiedoituksista tuttu Kuuskajaskari ja Korkiakari Nurmisaaren

eteläpuo-

lella. Rauman kaupungin

pohjoispuolella

ja sen alueella pistää useita kapeita, vuonomaisia lahtia

sisämaahan,

joiden

rantakalliot

kohoavat jopa

yh

^{30 m} meren

pinnasta,

kuten Sampaanalanlahden

pohjoisrannalla sekä

Nurmenlahden

etelä- puolella.

Sisämaahan päin meren rannikon lahdet useasti jatkuvat kapeina laaksoina, joiden rinteet nousevat 10—20 _m, jopa lähes 30 m laakson pohjan yläpuolelle.

Laajin ja

selväpiirteisin

näistä on Lapinjoen laakso, jonka leveys alajuoksulla vaih- telee

V2—l kilometriin.

Rautatien kohdalla laakso tulee kapeammaksi ja cpä-

sclvemmäksi,

^mutta muodostaa siellä täällä

ylempänäkjn

laajahkoja tasankoja, kuten Lapin

Kuolimaalla

ja Hinnerjoella. Laakson pohja nousee sangen loivasti merestä. Noin 20 kmai päässä merestä, Lapin

kirkonkylän

^kohdalla se on vasta n. 17 m:nkorkeudella jan.

IV2

^penikulmaa

ylempänä

^{se on} n. 30 m merenpinnan yläpuolella ja yläjuoksullaan Hinnerjoen

Vaaljärvellä

^{se on n. 40 m mpy.}

Rauman

maalaiskunnan

Sorkanlahti jatkuu sisämaahan aluksi

selväpiirteisenä,

kapeana laaksona, jota ^molemmin puolin reunustavat

10—13

^m korkeat kalliomaat

ja joka

Lapijoen kylän

^tienoilla

yhtyy

^{Lapinjoen laaksoon.}

Myös

Nurmenlahti jatkuu

koilliseen

selvänä, joskin kapeana laaksona.

Sampaanalanlahden

jatke suun- tautuu ensin itään, mutta

kääntyy

^sitten koillista kohti Äyhönjärvelle, josta

lähtee

selvä haarautuma itään. Tämän etelärinteen korkeat kalliomaat ovat

paikoin

11. 30 m laakson pohjan yläpuolella.

Etelämpänä

jatkuu Unajanlahti Koijärven kautta Vasaraisiin, Nihattulaan ja Kolkan itäpuolelle. Vajaan

kymmenen

kilometrin matkalla laakson pohja nousee vain n. 15 m, kun samanlaiset korkeuserot laakson

rinteillä

saavutetaan usein jo

muutaman kymmenen metrin

matkalla.

Eteläisin

sisämaahan työntyvä laakso alkaa Vilokarinlahdesta ja jatkuu Voiluo- don, Anttilan ja Vermuntilan kylien kautta

Pyhärannan

ja Kodisjoen

puolelle.

Laakso on

kuitenkin

epäselvempi ja

loivempirinteinen

^{kuin useat muut edellä}

mainitut laaksot. Kartasta kuva 3 käy ilmi näiden

laaksojen

topografinen sijainti.

Edellämainitut

^{meren lahtien} jatkeina olevat laaksot ovat alueen rannikkoseu- dun

korkeussuhteille

luonteenomaisia. Laaksojen väliset alueet sen sijaan ovat monin

paikoin huomattavasti

tasaisempaa maata,

kuten

Lapinjoen alajuoksun jrohjoispuolella ja Nurmenlahden

eteläpuolella. Yleisempää

^{kuitenkin on, että}

suhteellisen rikkinäiset

ja vaihtelevat korkeussuhteet jatkuvat myös kauempana

jokilaaksoista. ^Erikoisen

tyypillisenä

^{tämä esiintyy Rauman}

maalaiskunnan

itä- ja Lapin länsiosissa, missä lukuisat 10—20 m ympäristöään korkeammalle kohoavat kummut, mäet ja vuoret antavat maisemalle ja korkokuvalle

pienoispiirteissä

^var-

sin vaihtelevan leiman.

Rannikkoseudun pinnanmuodostus johtuu ennenkaikkea sen

kallioperän

^laa-

dusta. Kuten edellä jo nähtiin, ovat kivilajit täällä sangen vaihtelevia ja ovat vastustaneet kulutusta

hyvin

epätasaisesti. Näin

kallioperä

^lyö leimansa rannikon

levottomaan korkokuvaan.

Sorkan diabaasialue esiintvy rannikolla selvänä, ympäristöstään kohoavana ylän könä (kuvat 1 ja 3).

Rapakivialueelle

siirryttäessä maaston

kohoumat

käyvät laajemmiksi ja ^laa- keammiksi ja pinnanmuodostus

vähemmän

levottomaksi kuin rannikkoalueella.

Paikalliset korkeuserot saattavat silti pysyä melkoisina, ^varsinkin järvien ja jokien rannoilla, kuten Lapinjoen varrella Rohdaisten kylän

eteläpuolella,

missä ^eräs alueen korkeimmista kukkuloista kohoaa n. 69 m mpy. ja n. 45 m runsaan

puolen

kilometrin päässä virtaavan Lapinjoen yläpuolelle. Pitäjän eteläosissa Kuolimaan

ja Mäentaan seutuvilla ovat pinnanmuodot huomattavasti tasaisempia, ^mutta

muuttuvat taas itäänpäin Euran rajamaiden

diabaasialueilla

vaihtelevaksi ja kor- keussuhteiltaan rikkinäiseksi

maastoksi,

^jolle ovat luonteenomaisia useat luoteis—-

kaakkoissuuntaiset

^10—20 m korkeat kallioselänteet.

Hinnerjoen pitäjän pohjoisosissa sijaitsee pari laajahkoa tasankoa,

kirkonkylän

ja

Korvenkylän

ympäristössä,

30—35

m merenpinnan

yläpuolella.

Tasangoilta kauemmaksi

edettäessä

^{maasto käy}J

vaihtelevammaksi. Pvöreämnotoiset

J ^kukkulat,

jotkakohoavat 10—20 m ympäristöstään ja joiden ^{välit ovat} usein pienten soiden peitossa, ovat seudulle

tyypillisiä.

Pitäjän länsi- ja eteläosassauseat laajahkot suot

40—45

m:n korkeudella antavat maisemille

yksitoikkoisen

^leiman.

Vesistöt

Edellä on jo mainittu meren rannikon tärkeimmät piirteet kapeine lahtineen, salmilleen ja saarineen. Sisämaan vesistöistä ^on

ylivoimaisesti

^{tärkein Lapinjoki,} jota alueen eteläosassa kutsutaan Minnerjoeksi.

Joki

^{alkaa laajasta}

⁴²

^{m mpy.}

olevasta Koskeljärvestä, jota pieni nurkka kuuluu Hinnerjoen pitäjään. Vajaa kilo- metri jokea

alaspäin

Vaaljärvi katkaisee sen kulun.

Järvestä ^alaspäin

^{n. 12}

^km:n

matkalla Hinnerjoen kirkolle joki laskee vain 8 m, mutta kirkonkylässä siinä on n.

100 m:n

matkalla

lähes

3

mai pudotus. Etelästä

laskee

Hinnerjokeen Liesjärven vesijättömaa ja idästä Auvoljärvi.

21

Hinnerjoen kirkolta alaspäin on joen juoksu hyvin rauhallista. Saatuaan muu- tamia vähäisiä

sivupuroja

mm. Narvijärvestä se Rohclaisten—Skinnarlan tienoilla olevaan järvimäiseen laajennukseen

ehdittyään

^on n.

15

knr.n matkalla

laskenut

vain n.

5

^{m. Täältä}

alaspäin

^sen virtaus tulee kuitenkin vilkkaammaksi. Saarni-

järveenmennessä se on jo ⁶ km:n matkalla

pudonnut

^lisää n. 10 m. Mainittuun järveen

laskee

etelästä Kauklaisenjärven vesijättömaa.

Saarnijärven

^{ja meren välillä} Lapinjoki laskee enää vain

15

^m n.

17

^km:n matkalla. Samalla sen vesialue

ylä-

juoksuun verrattuna huomattavasti kapenee.

Pääosa Hinnerjoen ja Lapin pitäjistä kuuluu

edellämainittuun

Lapinjoen vesi- alueeseen. Hinnerjoen

lounaisosassa

oleva

kuivattu

Kivijärvi ^laskee

kuitenkin

Lai- tilan vesistöihin. Samoin laskee Lapin ja Euran rajoilla sijaitseva Turajärvi ^Eura-

jokeen.

Paitsi edellämainittuja järviä ^on Hinnerjoella ja Lapissa useita muitakin pienem- piä järviä. Hinnerjoen eteläosassa sijaitsee

Mullasjärven

jaVallolammen lisäksi pari pienempää lampea sekä Lapin ja Euran rajoilla Kaja-, Lava-, Neittamo- ja Sala-

järvet. Pitäjän länsiosassa on

lisäksi

useita pienehköjä järviä ja lampia.

Lapinjoen—Hinnerjoen ^lisäksi ovat muut alueen vesistöt vähäisiä. Ne käsittä- vät suurin

piirtein

Rauman maalaiskunnan alueen. Pitäjän

pohjoisosassa

^{on suurin}

järvi Kaarojärvi.

Joet

^{ovat sangen pieniä.} Huomattavimmat niistä ovat Rauman-, Unajan- ja Kaljasjoet, joiden kautta useimmat pitäjän pikkujärvet ^laskevat mereen.

Pitäjän

eteläosan

suurin järvi on Reilmänjärvi.

Kasvillisuus

Kasvillisuus on Rauman seudulla yleensä suhteellisen karua. Meren saaristossa ja ^rannikolla on monin paikoin varsin niukkakin, harvan männikön peitossa ^oleva kasvillisuus vallalla.

Tyypillisiä

ovat täällä monet sisämaasta puuttuvat merenrantakasvit, ^kuten piikkinen tyrnipensas, mehevälchtmen rantakaali, merenrantasinappi ja suolayrtti sekä kankeavartinen rantaheinä.

Karunpuoleincn

kasvillisuus

vallitsee yleisesti myös sisämaassa. Tämä johtuu

ennenkaikkea

siitä, että

kalliopaljastumat

^ovat alueella varsin lukuisia. Mäntyval- taiset metsät

muodostavat

lähes

2/3

^alueen metsäpinta-alasta.

Myöskin

^suomaat

ovat suureksi osaksi karuja rahkasoita, ennenkaikkea Hinnerjoen eteläosissa.

Kasvillisuuden

karuuden ohella siinä havaitaan kuitenkin monin

paikoin

^rehe-' vämpiä piirteitä. ^{Näitä tavataan} ennenkaikkea niissä laaksoissa, joista kirjoituksen

alussa oli puhe ja joiden pohjat ^on suureksi osaksi otettu viljelykseen. Laaksojen varjoisat rinteet saattavat paikoin olla

rehevänkin kasvillisuuden

peitossa. Suu- rimman lajirikkautensa jarehevyytensä kasvillisuus saavuttaa Sorkanlahden ympä-

ristössä ja jatkeella, ^missä kallioperä on kasvillisuudelleverraten suotuisaa diabaasia.

Laaksojen rinteillä ja juurella on täällä pienialaisia lehtoja, joissa

kasvaa

mm. har- vinainen värimaratti, joka muualta maastamme tunnetaan vain

Ahvenanmaalta.

Harvinaisemmista pensaista ovat täällä

yleisiä koiranheisipuu

ja

pähkinäpensas.

Viimemainittu muodostaa

vähäisen

metsikönkin Sorkan

kylän

pohjoispuolella.

Lisäksi kasvaa alueella maassamme yleensä

harvinaisena

esiintyvä saarni sekä hie- man

yleisempi

^vaahtera.

Geologinen kehitys

Luonnossa on kaikki muuttuvaista. Tämän huomaa jokainen

seuraamalla

esim.

vuorokautisia

tai vuotuisia

vaihteluita

ympäristössään. ^{Paitsi tätä} säännöllisesti toistuvaa luonnon rytmiä, esiintyy niin

hyvin

elollisessa kuin elottomassakin luon-

nossa myös jatkuvaa

kehitystä

^{ja hitaita}

muutoksia. Tämä tapahtuu

tavallisesti siksi vähittäin, ettei meidän useinkaan ole mahdollista todeta sitä

välittömillä havainnoilla.

Rauman seudun maankamarakin on ollut jatkuvien muutosten ja

kehityksen

alaista. Edellä on jo käsitelty paria tekijää, jotka jatkuvasti ^{muokkaavat sitä,} jopa niin nopeasti, ^että voimme tehdä siitä suoranaisia havaintoja, nimittäin

rapakiven

moroutuminen ja maankohoaminen. Muistakin maankamaran kehitysvaiheista on luontoon jäänyt merkkejä, joiden perusteella ne voidaan todeta.

Rauman seudun

kallioperä

^on jo

hamassa

muinaisuudessa käynyt

läpi

moninai- set kehitysvaiheet. Tästä on päästy

selvyyteen

^tutkimalla mikroskoopilla kivistä

tehtyjä

hyvin

ohuita leikkauksia. Näiden piirteissä voidaan todeta jälkiä

tapahtu-

mista, joiden tuloksena nykyinen

vankkumattomalta

näyttävä

kallioperusta

on alueella muodostunut.

Vanhin osa alueen

kallioperästä

^{on edellä}

^selostettu

rannikkoseudun graniitti—-

gneissivyöhyke.

^Voimakkaan ja selvän liuskeisuutensa se on saanut siten, että sulassa tilassa ollessaan siinä on tapahtunut liikuntoja tiettyyn suuntaan. Maan- kuoren voimakkaiden liikehtimisien

yhteydessä

ovat silloin kiven mineraalit, sen

juonet ja itse kivilajikin saanut liuskeisen rakenteensa.

Edellä

mainittiin alueen gneisseistä, jotka sisältävät runsaasti alumiinipitoisia mineraaleja. Näiden gneissien on todettu aikoinaan olleen

löyhiä

savia, ^saman-

23

laisia

kuin nykyisätkin,

^{joiden runsas} alumiiniylimäärä ilmenee nyt kivessä tiet- tyinä alumiinirikkaina

mineraaleina.

Samaten ovat gneissien

maasälpä-

ja kvartsi- rikkaat osueet olleet muinoin irtonaista hiekkaa, jollaista

nykyäänkin

^tavataan

seudun

hiekka-alueilla.

Täten ovat rannikkoseudun kaihot aikoinaan osaksi olleet löyhiä

irtomaalajeja.

Maan kuoren

liikuntojen

johdosta joutuivat ne

syvälle

^maan

sisuksiin. Tällöin irtomaalajit ensinnä sulivat ja sitten

kiteytyivät

^{uudestaan, säi-} lyttäen

kuitenkin

suurin piirtein alkuperäisen

kemiallisen

kokoomuksensa. Samalla

niiden joukkoon

tunkeutui syvemmältä

^maan kuoresta sulaa graniittiainesta joko suurempina massoina tai kapeina suonina. Rauman seudun

kallioperässä

^nämä graniittitunkeutumat esiintyvät

nykyisin edellämainittuina gneissigraniittisuika-

leina ja graniittisen aineksen lävistäminä suonigneisseinä.

Koko tämä tapahtumasarja edellyttää, että maan kuoressa on tapahtunut ran- nikkoseudun kallioiden muodostumisaikaan valtavia liikuntoja, jotka ovat

puser-

taneet maankamaran pintaosia

syvälle

^maan sisuksiin. Samanaikaisesti ovat toiset osat kohonneet korkealle maanpinnan

yläpuolelle

muodostaen mahtavia vuoris- toja, jotka ovat aikoinaan täyttäneet ^ei ainoastaan Rauman rannikkoseudun ^vaan myös laajoja osia koko etelä-Suomesta. Kaikki tämä on

tapahtunut

^{lopulle toista}

miljardia vuotta sitten.

Rannikkoseudun

kallioperä

ei kuitenkaan vielä ollut läheskään valmis. Kuten hyvin tiedämme ei täällä

nykyään

esiinny korkeita alppivuoristoja. Satojen vuosi- miljoonien kuluessa ovat nimittäin

maanpinnalla

vaikuttavat kuluttavat voimat, rapautuminen, jokikulutus, säiden

vaihtelut

jne.

täydellisesti

hävittäneet alku-

peräisen vuoriston, leikanneet siitä kilometrejä vahvalti kovaa kaihota pois. Vain tämän vuorijonon

syvimmälle

tunkeutuneet osat, sen juuret ovat enää

näkyvissä.

Rannikkoseudun

kallioperän

muodostavat siten muinaisen mahtavan vuorijonon syvimmälle

tunkeutuneet

osat, jotka ovat vahvasti muuttuneita irtomaalajeja, savia ja hiekkaa ja niihin tunkeutunutta sulaa graniittiainesta. Tällaista kallio- perää, joka on ollut osallisena vuorenpoimutuksen suuremmissa tai pienemmissä

muutoksissa,

^kutsutaan peruskallioksi. Pääosat maastamme kuuluvat

perus-

kallioon.

Aivan toisenlainen on

kehityksen

kulku ollut rapakivialueella.

Rapakivessähän

ei saata huomata mitään määrättyä suuntausta, se ei

niinmuodoin

ole syntymi-

sensä aikana eikä sen jälkeen ollut mukana maankuoren vuorijonoja muodostavissa

liikunnoissa.

Se on siten iältään paljon nuorempi kuin rannikkoseudun

kallioperä,

eikä sitä

pidetäkään

peruskallioon kuuluvana.

Rapakivi

^{katkaisee jyrkästi rannikko-}

seudun

gneissit, se on sulana

kiviaineksena

tunkeutunut maan sisuksista

paljon

sen jälkeen kuin

rannikkoseudun

kallioperä oh muodostunut.

Rapakiven

^rakenne osoittaakin, että se on

sulasta

olotilastaan kiteytynyt kiveksi syvällä maankuoressa kaikessa

rauhassa. Tällöin

kiven mineraalitovat voineet rajoittua toisiinsa tasaisin pinnoin, mikä juuri ^on yhtenä edellytyksenä rapakiven moroutumiselle.

Mutta

rapakivenkään

muodostumisen jälkeen ei seudun

kallioperä

ole vielä ollut valmis. Sulaa

kiviainesta

^on vielä kerran tunkeutunut maan hehkuvista sisuksista ja tällä kertaa nämä

purkaukset

ovat lävistäneet

rapakiven

ja ulottuneet maan-

pinnalle saakka. Tulivuorien laajat laavavirrat ovat peittäneet koko

seudun

^kaikki tuhoavaan vaippaansa. Tätäkään maanpinnalle

purkautumitta

^laavaa ei ole enää jäljellä,kulutus on senkaikki pyyhkäissyt pois. Mutta ne kohdat, joista tätä laavaa on maan kivikuoren

läpi purkautunut,

^ovat vieläkin olemassa. Ne muodostavat

25

nykyään nuo diabaasialueet, jotka enimmäkseen kapeina suikaleina esiintyvät seudulla.

Diabaasin

syntymisen

jälkeen seurasi alueella useita satoja, kenties tuhat mil- joonaa vuotta kestänyt rauhallinen ajanjakso, jota ^vieläkin jatkuu. Tänä aikana hidas kulutus tasoitti alueen

kallioperän likipitäen

^siihen muotoon, jossa sen

vielä

nykyäänkin näemme.

Rauman seudun maaperän synty jakehitys juontaa

alkunsa

aivan toisenlaisista tapahtumista.

Jo

^sen

^löyhä

^{rakenne osoittaa, että se on} huomattavasti paljon

nuorempaa

kuin

kallioperä.

Ratkaisevana alueen

maalajien

syntyyn ^on vaikuttanut suuri mannerjäätikkö, joka lähemmäs miljoona vuotta sitten alkoi levitä Ruotsin ja Norjan korkeilta tuntureilta joka suuntaan ja joka hautasi Rauman

seudunkin useiden satojen tuhansien vuosien ajaksi kilometrejä

paksun

jäämassan alle.

Luonnollisesti

tällainen valtava

jääpeite ^vaikutti

alustaansa monella

tavoin. Se

ensinnäkin

painoi alaspäin maan kuorta, joka vasta jään

hävittyä

rupesi

palaamaan alkuperäiseen

asentoonsa. Tämä palautuminen ilmenee vieläkin maan kohoami- sena, eihän jään

häviämisestä

alueelta ole kulunut vasta kuin sangen

lyhyt

^aika,

n. 10.000 vuotta.

Jäätikkö ^kulutti

^myös alustaansa monella tavoin. Se tempasi mukaansa kaiken irtaimen maalajipeitteen ja raivasi rikkoutuneeseen

kallioperään

laaksoja tai tasoitti

kallioita

silokallioiksi, joiden jäätikön tulosuunnan puoleinen sivu, ns. vastasivu on loiva jatasainen ja jotka Rauman seudun rannikkoalueella ovat tavattoman yleisiä.

Rapautumattomissa kaihon pinnoissa

näkee

nytkin aivan

yleisesti

jäätikön työn jälkinä hienoja naarmuja ^eli u u r t e i ta, jotka jää on kaihon

pintaan

^{tehnyt ja} jotka osoittavat

kullakin paikalla

^{sitä suuntaa,} missä jäätikkö on alueen

yli

^liikku-

nut (kuva 2).

Rannikolla

nämä uurteet ovat joka paikassa näkyvissä, mutta sisä- maassa on rapautuminen ne yleensä hävittänyt.

Kaihoista jäätikkö irroitti ja ^kulutti suuret määrät kiviainesta, jota se jonkin matkaa kuljetti mukanaan.

Jäätikön

^{mahtavan painon} alla kiviaines osaksi murs- kaantui

hienommaksi,

^osaksi

siihen

taas jäi erikokoisia kiviä ja lohkareita.

Jään

sulaessa tämä aines jäi paikoilleen moreenina, Rauman seudun ja ^{koko maammo-} kin

yleisimpänä

^{maalajina. Moreenin}

kivet

ja ^lohkareet ovat kulkeneet jään alla vain

lyhyen matkaa,

ne eivät ole kerenneet

murskaantua

hienommiksi.

Pääosa moreenin aineksista on kuitenkin pitemmän kuljetusmatkan aikana jauhaantunut paljon hienommaksi.

Tuollaisen vahvan jäämassan sulaminen aiheutti myös monia

seurausilmiöitä.

Sulavedet vuorostaan kuluttivat jäässä ollutta moreeniainesta, lajittelivat sitä jäänalaisten virtojen pyörteissä ja

lopulta

kerrostivat karkeimman osan siitä

pitkiksi

ja kapeiksi

harjuiksi,

jotka ovat maamme luonnossa niin tvypillisiä, mutta joita Rauman

seudulla

^tavataan vain rippeinä

Hinnerjoen

ja Lapin

välimailla

(kuva 2).

Harjusorasta puuttuu ^moreenin hienoin, tomumainen aines. Se kulkeutui kauem- maksi ja laskeutui

sulavan

jään reunan edessä

lainehtivan

meren

pohjalle

savena.

Kun kesäisin sulaminen oli

voimakkaampaa,

saattoi tällöin karkein osa savesta laskeutua pohjalle, hienoin aines jäi hetteenä kellumaan veteen. Talvella meren

jäädyttyä tämäkin kerrostui rauhallisemmissa oloissa meren pohjalle. Näin tässä

jäämeren savessa syntyi vuorotellen

vaaleampia

ja

tummempia kerroksia,

^jotka nykyään muodostavat edellä mainitun kerrallisen saven, jota alueella tavataan

yleisesti

^{saven alaosissa.}

Vaaleampi

osa on siitä

kerrostunut

kesän aikana, tum-

mempi talven

kuluessa, yhdessä

^ne muodostavat vuosikerran, kuten puun vuosi- lustot.

Edellä on jo käynyt

ilmi,

että jään vetäydyttyä alueelta, ^Rauman seutu joutui

meren peittoon, jonka

pohjalle

^{kerrostui tuo}

vuosikerrallinen

jäämeren savi. Tuo meri ei ollut mikään matala

lahti,

^{rannikkoa se peitti n.}

150

m svvänä

ulappana

ja alueen korkeimmat

huiputkin

^olivat n. 80 m paksun vesimassan alla.

Maankohoaminen, joka jo heti jään sulattua oh alkanut, mataloitti kuitenkin

nopeassa

^{tahdissa tuota}

muinaista

jäämerta. Alkuaikoina oli

maankohoaminen

täällä jopa

yli

10 kertaa suurempi kuin

nykyisin,

mutta hidastui sangen pian huo- mattavasti. Kesti

kuitenkin

pari kolme

vuosituhatta,

ennenkuin ensimmäiset

vähäiset

saaret alueella rupesivat nostamaan päätään ^Itämeren

helmasta.

^Tämä tapahtui

kuudennen

esikristillisen vuosituhannen lopulla, ns. A ⁿ

eylus ^k

^{a u-}

della,

jolloin koko Itämeri muodosti suuren,

nykyistä

^merta

paljon

^laajemman sisäjärven.

Jäätikkö

^{oh tällöin}

^hävinnyt

^jo koko Fennoskandiasta. Metsät, jotka nyt levisivätvasta paljastuneelle

maalle

olivat

alueella, kuten nykyisinkin,

^pääasiassa mäntymetsiä.

Kohta

_tämän jälkeen

tapahtui huomattavia

muutoksia alueen luonnonsuhteiden

kehityksessä.

Itämeren altaan vesi muuttui n. v. 5000 e. Kr. uudestaan suolai- seksi, ns.

Litorinamereksi.

Kartta

kuvassa

3 osoittaa, että alueen ensim- mäiset saaret olivat tällöin vasta vähän

ehtineet

laajentua. Samoihin aikoihin myös

ilmasto

rupesi muuttumaan lämpimämmäksi, jopa

nykyistä suotuisammaksi

pysyen sellaisena

lähes

4000 vuotta kestäneen

Litorinakauden

ajan.

Niin pian kuin ensimmäiset saaret olivat nousseet

vedenpinnan

yläpuolelle,

27

rupesi

tyrsky

myllertämään

niiden ympärillä.

^Kohoumien ylimmät

huiput

^se

usein huuhtoi

paljaiksi

irtomaasta, jota

hiekkaisina

ja soraisina rantakerrostumina laskeutui alemmille nuteille. Kuten

edellä

on mainittu nämä ^ovat alueella varsin yleisiä.

Hienompi aines

sensijaan sekä aallokon irroittamana että

vähäisten

purojen tai jokien tuomana laskeutui meren pohjalle savina. Tämä ei ^enää syntynyt jään sulavesien tuomasta

hetteestä,

^{eikä siinä niin} ollen voi huomata

vuosikerrallista rakennetta.

Se on kauttaaltaan tasalaatuista ja muodostaa alueen savien pääosan

kerrallisten

savien päällä.

Ilmaston lämpiäminen Litorinakauden alussa vaikutti myös ratkaisevasti alueen kasvillisuuteen ja ennenkaikkea sen metsien

kehitykseen. Alkuperäisten

^mäntyval-

taisten metsien tilalle tuli

yhä suurenevilla kuivan

^{maan aloilla}

lehtipuuvaltaiset

metsät, jotka olivat voitolla Litorinakauden

loppupuolelle saakka.

Koivun

ohella

kasvoi niissä runsaasti leppää, Rauman

seudulla nykyisin hyvin

harvinaisia tai kokonaan puuttuviakin jaloja

lehtipuita,

^{kuten lehmusta,}

pähkinä

_pensasta, ^saarnea,

jalavaa, vaahteraa, jopa ^tammeakin.

Litorinakauden

loppupuolella,

^toisen

esikristillisen vuosituhannen

alkupuolis- kolla ilmasto alueella

rupeaa

jälleen vähitellen kiristymään. Metsissä tulevat havu- puut

uudestaan

vallalle janiiden joukossa on kuusella, jota ei alueella

aikaisemmin

kasvanut, varsin tärkeä asema. Tätä kuusen ilmestymisen aikaista

merenpinnan

asemaa esittää kuvassa 3 mustan ja

ruutuviivoituksen välinen

raja.

Maankohoami-

nen oh entisestään

yhä

hidastunut. Se lienee tänä aikana ollut ^n. 1 metri vuosi- sadassa.

Litorikauden päättymisen jälkeen ei mitään suurempia muutoksia alueen luon- nonsuhtcissa ole

tapahtunut.

^{Ilmasto on vähitellen muuttunut}

nykyisen

^kaltai- seksi, metsät ovat saaneet

yhä

enemmän

nykyisiä

piirteitään ja maankohoaminen on jatkunut tasaisesti

hidastuen.

Vapahtajamme syntymän aikaista rantaviivan asemaa esittää kuvassa 3 ruutu- ja vaakaviivoituksen välinen raja.

Edellä

olemme

nähneet, miten moninaisten vaiheiden kautta Rauman

seudun

luonnonsuhteet ovat saavuttaneet

nykyiset

piirteensä. ^Samat voimat, jotka täällä vaikuttivat joensimmäisten vuorijonojen syntyessä pari vuosimiljardia sitten, ^ovat

yhä

^vieläkin

käynnissä,

rapautuminen mataloittaa

kallioita,

joet kuljettavat hetettä järviin ja mereen, joiden

mataloituminen yhdessä

maankohoamisen kanssa jatku- vasti muuttaa alueen piirteitä.

Nykyisyys

ei siten ole

mikään lopullinen

^{tila, vaan} kehityksen

välivaihe

alati muuttuvassa luonnossa.

KIRJALLISUUTTA

Eskola,

P. (1925). Ala-Satakunnan

kallioperusta.

»Satakunta-albumi.»

„ (1926). Lounais-Suomen kivien jääkaudenaikaisetmatkat. Satakunta IV

—„ (1930).

Rapakiven

moroutumisesta. Terra N:o 3.

(1952). A Discussion of Domes and Granites and Ores. Bull. ^Comm, geol. Finlande

157.

Hietanen, Anna. (1943). Ober das Grundgebirge des Kalantigebietes im siid- westlichen Fmnland. Bull. Comm. geol. Finlande 130.

Härme,

M. (1958). Suomen geologinen

yleiskartta.

1:400.000. Lehti B 1. Turku

Geologinen tutkimuslaitos.

Kalima,

A. (1951). On Contact

Phenomena

^of the Satakunta Diabase. Bull Comm. geol. Finlande

152.

Laitakari, A. (1925). Ober das jotnische Gebiet von Satakunta. Bull. Comm. geol Finlande

73.

—„ (1928). Paligenese am Kontakt des

postjotnischen

Olivindiabases. Fen nia 50, ^N;o

35.

Sauramo, M. (1924). ^Suomen geologinen yleiskartta. Lehti B 2.

Tampere.

^Maa- lajikartan selitys. Suomen Geologinen Komissioni.

„

— (1946). Maankamara. Aina Lähteenojan >-Rauman kaupungin

historiassa.»

Sederholm,

J. J.

^{(1913). Suomen} geologinen yleiskartta. Lehti B 2. Tampere. Vuori- lajikartan selitys. Geologinen Toimisto.