Porin kaupungin historia

Porin kaupungin historia

J. W. Ruuth

3. OSA

Kuudes luku.

Vuosien 1852:11 ^ja iBQ5:n ^{välinen aika.}

Uutten elinkeinolakien ja uuden kunnallishallU tuksen aika. Uudet kulkuneuvot.

Sitä aikakautta kaupungin historiassa, joka alkaa

1852:n vuo-

don palon jälkeen ja jota vieläkin kestää, kuvaa etupäässä

^uutten

elinkeinolakien käytäntöönpaneminen ja uusi kunnallishallitus sekä

myös

kulkuyhteyslaitoksen parantuminen. Ammattikuntajärjestyksen

lakkauttamista ja uuden kaupunginhallituksen käytäntöönpanoa

seu-

rasi kaupungin sisempään elämään uusi henki, joka

on

lähimmässä yhteydessä kaupungin yleensä viimme aikoina

saavuttaman

kehityk-

sen

kanssa. Uudet pyrinnöt, uudet puolueet

ovat

viimme vuosi- kymmeninä esiintyneet Porissakin, muistuttaen niitä uusia oloja,

jotka, mitä maahan kokonaisuudessaan tulee, seurasivat valtiollisen elämän heräämistä. Senohessa

on

myöhimpänä aikana kaupungin yhdistäminen sisämaahan ja

muun

mailrnan kanssa uuden ajan etevimmän kulkuyhteyskeinon, rautatien

^kautta,

ollut sille käänne- kohtaa merkitsevä, samoin kuin meidän rautatieverkkomme kehitys yleensä koko maallemme. Heijastuksen

maan

yleisestä kehityksestä tapaamme siis tälläkin ajalla kaupungin elämässä.

Esitys kaupungin kehityksestä tällä aikakaudella jakautuu kui- tenkin

sen

historiassa surullisesti muistettavien vuosien

18G7:n

ja

1868

kautta, joiden vaikutukset tuntuivat melkeinpä aina uuden kun- nallisjärjestyksen toimeenpanoaikaan saakka

(1875),

kahteen

osaan,

joista kummastakin

teemme

lyhykäisyydessä selkoa loppukappaleemme kehyksen sisäpuolella.

1852:n

vuoden palon jälkeen uudistuivat 1801:n vuoden tapauk-

set.

Samoinkuin silloin asetettiin paloapu- ja köyhäinvarainjohto-

kunta rovasti tohtori Lebell puheenjohtajana, samoin asetettiin

nyt-

kin „avustuskomiteea“ rovasti tohtori Helien puheenjohtajana. Sa-

moinkuin silloin laamanni Wibelius, maaherra

v.

Willehrandin puo-

Uusi asema kartta.

Kaupunginosat

UUTTEN ELINKEINO!/AKIEN .TA UUDEN KUNNALLISHALLITUKSEN AIKA.

lestä,

ryhtyi ensimmäisiin toimenpiteisiin hädän lieventämiseksi, niinpä nytkin maaherra Cronstedt, joka viipymättä jakoi apua

^tar-

vitseville hallussaan olevista varoista.

1801:n

vuoden palon jälkeen oli kaupunki 10:ksi vuodeksi vapautettu henkirahojen suorittami-

sesta;

kirjeen kautta

⁹

/u ^pdtä

¹⁸⁵³

^{sai kaupunki} nyt samankaltaisen edun, joka myöskin ulonnettiin samallaiseksi vapautukseksi sotilas- majoituksesta. V.

1801

oli hallitus

myöntänyt ³⁰⁰

hopeariksiä jul- kisten rakennusten uudestaan rakentamiseksi ja sitäpaitsi

asettanut

sotilasjoukon niiden käytettäväksi, jotka aikoivat uudestaan rakentaa

talonsa, ^■—

mikä apu maaherran ehdotuksen mukaan oli etupäässä

varattava

niiden hyväksi, jotka tahtoivat rakentaa „taloja savesta".

1852:n

vuoden palon jälkeen sai kaupunki yleisistä varoista apua

250,000

ruplaa, ilman takaisinmaksamis-velvollisuutta, käytettäväksi tonttien lunastamiseen ^sekä tapahtuvaan

uuteen alansuunnitteluun,

sekä sitäpaitsi

150,000

ruplan korottoman

^lainan,

mistä laina-apuja oli

annettava

yksityistalojen rakentamiseen, kuitenkin siten

että ²/_:i

lainoista oli laskettava kivi- ja

¹/₃

puurakennuksiin. Sitävastoin hyl- jättiin kaupungin

anomus

tullivapaudesta maastaviedyille puutava- roille, samoinkuin

^{v. 1801 sen anomus}

pikkutullin lakkauttamisesta

oli joutunut

saman

kohtalon alaiseksi.

V:n

180 l:n

„kompromissioikeus“, joka silloin aljetun tonttien uudestajärjestämisen johdosta syntyneitten riitojen ratkaisemiseksi muodostettiin, sai myöskin nyt vastaavaisuutensa, jotapaitsi arvioimis- lautakunta asetettiin arvioimaan lunastettavaksi määrätyltä vanhoja tontteja.

Marraskuun

17 p:nä 1852

vahvistettiin kaupungin uusi

asema-

kartta. Tämän mukaan oli kaupunki kokonaan uudestaan järjestettävä sekä myöskin melkoisesti laajennettava eteläänpäin. Koko

se

kulma, joka tähän saakka oli leikkautunut Vanhan-ja Uudenkaupungin väliin, ja joka oli

antanut 1810:n

vuoden kartalle niin ^omituisen

^ulkonäön,

oli nyt

otettava

kaupunginalaan. Nykyisen Puistikko- ja Eteläisen linjakadun välinen

^alue,

joka siihen saakka oli ollut aaltoilevana viljavainiona, jaettiin

tämän

johdosta tontteihin.

Kaupungin vanha neljännesjako historiallisille nimineen tuomit- tiin kelvottomaksi ja koko kaupunginalue jaettiin viiteen

n.

k. kau-

punginosaan". Ensimmäinen kaupunginosa vastasi muinoisia Linna- ja Torineljänneksiä, jotavastoin toiseen sisältyi vanhat Kirkko- ja Malmineljännekset. Kolmas ja neljäs kaupunginosa kohensi sitä- vastoin kaupungin

nyt

valtaamalle neitsyeelliselle maalle, ja ^erotti

ne

toisistaan Raastuvanpuistikon eteläinen jatko. Viidentenä kau- punginosana vihdoinkin olikoko

vuonna 1811 syntynyt

Uuskaupunki.

432

UUDET KATU- JA TORI-NIMET. 433

KAUP. UUDESTAANJÄRTESTÄMINEN.

Jo

v. 1801

oli säännöllisyys

astunut sen

sokkelomuodon si- jaan, joka oli ollut kuvaava vanhalle Porille. Nyt annettiin ^sille' laaja ala. Kadut tehtiin paljoa leveämmiksi, torit paljoa suuremmiksi, kuin mitä

ennen

olivat olleet. Tonttien väliin tehtiin palokatuja, joihin oli puita istutettava. Pääosassaan loikkasi koko kaupungin ristiin kaksi

suurta

puistikkokatua, ^toinen

mennen

pohjoisesta

ete-

lään

suoraan raastuvan eteen,

toinen idästä länteen, missä

ennen

oli käynyt maantie, joka etelänpuolelta oli vuodesta

1801 vuoteen

1852 rajoittanut kaupunkia. Yhdensuuntaisten katujen välit tulivat nyt niin suuriksi, että kahden uuden kaupungin kadnnväliin olisi voi-

nut

laskea vanhassa kaupungissa kolme. Kuinka paljoa tilavam- maksi kaupunki nyt

rakennettiin,

selvenee paraiten siitä

että

uusi kaupunginala, joka käsitti

168

tynnyrinalaa, sisälsi ainoastaan

326

tonttia, kun sitävastoin vanhemmassa 153:lle tynnyrinalalle ^laskettiin

449

tonttia.

Kaupungin uu- destaanjärjestä-

minen.

Olipa tosiaankin ikäänkuin uusi kaupunki olisi kohonnut vanhan raunioista. Vanhojen neljännesten nimien ^mukana hävisivät ^nyt myöskin katujen ja torien vanhat nimitykset ja korvattiin uusilla, suurimmaksi osaksi hallitsevan keisarillisen perheen nimiluettelosta otetuilla: Aleksandrankaan (ennen Kuningattaren- ja vielä aikaisem- min Ylempi Linnakatu), Nikokin-, Konstantiniin-, Elisabetin- ja

Mikonkadut,

mennen

idästä

^länteen,

sekä Yrjön-, Antin-, Wladimirin j.

n. e.

kadut, käyden pohjaisesta etelään. Ainoastaan viidennessä kaupunginosassa säilyttävät vielä

tänä

päivänä

muutamat

pienet ka-

dut,

ollen oikeastaan vanhojen 1852:n vuoden palon kautta kadon- neiden katujen päitä, vanhat nimensä, Kuninkaan-, Kruununprinssin-, Uusikatu. Samoin johtaa

^Linnakatu,

joka

erottaa

Uuskaupungin muusta kaupungista, nimensä, jos ^{kohta ei}

^asemansa

kautta, muis- tin takaisin kaupungin ikivanhoihin aikoihin.

Uudet katujen ja torien nimet

Isotori, muinoinen Raastuvantori, ristittiin nyt Nikolaintoriksi.

Eräs tori kaupungin ^uusimmassa

^osassa

nimitettiin Elisabetintoriksi.

Vanhat pikkutorit, Pärnäisten-, Laivaveistämön- ja Kalatori, ^eli kuten niitä

myös

oli kutsuttu Eteläinen, Itäinen ja Läntinen tulli-

kenttä,

katosivat tykkänään. Kaupungin uudestaanjärjestetyssä

^osassa

säilytti nimensä ^ainoastaan Uusitori, josta, kuten olemme

^nähneet,

suurin

osa

aina kaupungin perustamisesta saakka Haagan

tullikentän-,

Hagantorin-, Hevostorin-nimellisenä,

^on

ollut avoin paikka, missä muinoin Haagan tulliportti oli sijainnut.

Mitä kaupunkia uudestaan rakentaessa noudatettavaan rakennus- tapaan tulee, määrättiin

^että

Nikolaintorin ympärillä ^sekä

^raastuvan

ja kirkon välissä

ynnä

Aleksandrankadun eteläpuolella sijaitseville

28

Uudestaanra- kentamistyö,

Pakkahuone,

Ponttoonisilta.

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN TA lIUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

tonteille saisi rakentaa ainoastaan kivitaloja. Kaikille muille tonteille saisi myöskin puutaloja rakentaa, kuitenkaan ei useampi- kuin yksi- kerroksisia.

Kun kaikki siten oli asianomaisesti määrätty ja

säännöstelty,

aljettiin käydä käsiksi rakennustöihin. Paha kyllä viivytti ja vai- keutti

samaan

aikaan alkanut

sota

melkomäärin kaupungin uudestaan- rakentamista. Vaikka ainesten hinnat ja työpalkat silloin olivat

alemmat kuin rauhan aikoina, ei kuitenkaan pidetty mitään erityistä kiirettä yleisiin töihin nähden. Osaksi lienee

myös

vanhan kunnallis- hallituksen puutteellisuudet vaikuttaneet

^tämän.

Myös yksityinen yritteleväisyys oli

masennettuna

epävarmojen aikojen johdosta.

Vasta rauhan jälkeen ja kun

osa

kaupunkilaisista oli ehdottanut erityisen toimikunnan asettamista käsittelemään ja toimeenpanemaan kaikkia kaupungin säännöstämiseen kuuluvia asioita, alkoi selviä tuloksia uudestaanrakentamisesta näkyä. Uusi pakkahuone, yksi Rantakadun kaunistuksia, kohousi, ja pitkin koko jokirantaa

sen

alapuolella syntyi vähitellen komea laituri, rakennettu vuosina

¹⁸⁶⁴

ja 1865. Puistikkokaduilla kohottivat vähitellen äsken istutetut puut nuoria latvojaan, luvaten läheisessä tulevaisuudessa valmistaa kau- punkilaisille mieluisia kävelypaikkoja. Myös yksityinen rakennus- halu oli

noussut.

Vv. 1856

^—1860

rakennettiin

24

kivi- ja

¹⁷⁶

puu- taloa, joiden rakennuskustannukset, niihin laskettuina kulungit eri- tyisistä

^33:ssa

vanhemmassa puutalossa toimeenpannuista korjauksista, nousivat

228,000:een

ruplaan. Vv.

1861 —1865

rakennettiin

taasen 28

kivi- ja

⁴⁶

puutaloa noin

300,000;en

markan

arvosta.

Mutta suurimmat ja silraäänpistävimmät rakennusyritykset palon jälkeiseltä ajalta olivat kuitenkin ponttoonisilta (valmistui

v. 1855)

ja uusi kirkko (valmistui

v. 1863).

Samoinkuin

v. 1808

rakennettu lautta osotti aikuisekseen

suu-

remmeistä edistystä vanhemman veneillä suoritettavan ylikulun rin- nalla, samaten oli nyt uusi, leveä, komea ponttoonisilta, läpikäyvää jokikulkua varten tehtyine sulkuineen, käännekohtaa merkitsevä pa-

rannus

paikkakunnan keskuusliike-neuvoissa. Ja samoinkuin lautan

oli myöskin ponttoonisillan

^suuressa

määrin kiittäminen

sotaa

syn-

nystään.

Kaupungissa oleskelunsa aikana oli

näet

kenraalikuvernööri kreivi Berg, etupäässä sotilaalliselta kannalta

katsoen, ymmärtänyt

välttämättömäksi helpomman kulkuyhteyden jokirantain välillä. Kun

tämän

johdosta yksityinen yhtiö oli syntynyt

tuuman

toteuttami- seksi, saaden oikeuden

12

vuoden kuluessa, vanhaa lauttavuokraa hyväkseen käyttäen, ylläpitää ponttoonisiltaa, myönnettiin sille

tar-

koitusta varten valtion rahoista

^ll,500:n

markan koroton laina-

434

Uusi ^kirkko,

Kaupunginuiko näkö v. 1860.

UUDESTARAKENTAMISTYÖ. PONTTOONISILTA. ^KIRKKO.

Pian oli siten uudesta sillasta tullut todellisuus ja avattiin

se

liik- keelle toukokuussa

1855.

Uuden kirkon rakentamiseen, jonka pystyttäminen kivestä, ku-

ten ennen on

mainittu, päätettiin jo

vuonna 1833,

vaikka

se

sittem- min varojen puutteen johdosta oli lykätty tuonnemmaksi, ryhdyttiin nyt myöskin. Ensi tarpeen tyydyttämiseksi rakennettiin kuitenkin väliaikainen kirkko puusta Johanneslehdon edustalla olevalle kentälle.

Heti

sen

pohjoispuolella, joen etelärannalla, ^sillä paikalla missä mui- noin Juhana-herttuan palatsi oli seisonut, ulotettiin melkeinpä

samaan

aikaan

perustustyöt^uutta

kivikirkkoa

varten,

jonka piirustukset olivat tehneet arkkitehdit Chiewitz ja

von

Heideken. Uusi templi, joka

so-

lakkapiirteisellä gootilaistyylillään oh muistuttava keskiaikaista kate- draalia, kohousi vähitellen, tullakseen yhdeksi

maamme

muhkeimpia kaupungin-kirkkoja.

121

kyynärää korkea torni päättyy mahtavaan mekaanisessa työpajassa valettuun mahnihuippuun; ja kirkon sisustaa kaunistaa hovimaalari R. Y. Ekmanin maalaama Kristuksen ylös- nousemista esittävä alttaritaulu, sekä myöskin 28-äänikertaiset ^G. A.

Zachariassenin rakentamat

urut.

Tuo valtava rakennus varustettiin sittemmin Atlas-yhtiön valmistamalla höyrölämpöjohdolla, jota ei kui- tenkaan

enää

käytetä. Noin

600,000:een

markkaan

nousevat

raken- nuskustannukset, tuottivat kaupungille melkoisen kuoletuslainana maksettavan velan, jonka korot ja kuoletus tekevät jonkun

verran

yli

14,000

markkaa vuodessa, ja joka tulee täydellisesti maksetuksi

vasta vuonna 1908.

Vuonna

1863

valmistunut rakennus vihittiin

¹ ,

1864 juhlallisesti tarkoitukseensa.

Siten oli kaupunki 1860-luvun alussa taasen kohonnut tukasta,:

paljoa komeampana ja kauniimpana kuin koskaan

ennen.

Jo

v.

1860 kirjoittaa

eräs

kirjeenvaihtaja lehdessä Björneborgs Tidning: „Uusi, tukastaan

noussut

Fenix,

on

Pori kaikissa suhteissa. Kahdeksan

vuotta on

kulunut siitä kuin kaupunki maahan tasoitettiin,

mutta

tuskin näkee

enää

jälkeäkään hävityksestä. Hyvin tasoitetut leveät kadut, vaikka vielä

enemmän

kuin puollustamattoman liejuiset, leik- kaavat säännöllisesti toisiaan, joiden kummallekin puolen pieniä sieviä

taloja osaksi puusta osaksi kivestä

on

rakennettu. Etenkin

on

pit- kin jokirantaa johtava katu rakennustieteellisessä merkityksessä ko-

mein. Siellä elää ja vaikuttaa suuri

osa

varakkaampaa kauppamail-

maamme

kaupungin ^uusi ponttoonisilta silmiensä nähtävänä ja omi-

tuisen

kaunis pakkahuone sivullaan. Vasta alotetut puistikot suovat vastaisuudessa kaupungille varjoa, kuten

„unter

den Linden“

ainakin. Nyt sitä vielä puuttuu. Goottilaiseen tyyliin piirrustettu

435

»Kuoppakau- punki».

Elinkeinot vuo- desta 1856 noin

vuoteen 1870.

Kauppa. Vienti

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN TA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

kirkko ylenee vähitellen Linnakatmnme

^taustalla,

jonka kauneus

sen

kautta

on

melkoisesti kohouva“

¹).

Mutta

tämän

kaupungin

^viereen,

joka niin järjestyksenomaisena ja komeana kokoiisi virallisten linjojen sisäpuolella, muodostui

myös-

kin esikaupunki, ollen sille jyrkkänä vastakohtana. Suuri

osa

köy- hempää väestöä ei ollut palon jälkeen voinut lunastaa itselleen

tont-

teja varsinaisessa kaupungissa, sillä ei ollut edes ollut kylläksi

varaa

ajatellakseen kunnollisten huoneiden rakentamista. He kaivoivat

sen

sijaan kuoppia hiekkakankaaseen, Vähälle-Raumalle vievän tien vie-

reen,

varustivat

^nämät

luolat tarpeenmukaisesta lattialla ja seinillä

sekä peittivät

ne

olki- tai lautakatoilla. Liesi nurkassa ja pieni ik- kuna katonrajassa täydensi yksinkertaisen

asunnon,

joka

enemmän

muistutti muinoisten satujen linnunkotolaisluolia, kuin ihmisasuntoja

19:n

vuosisadan sivistyneessä yhteiskunnassa. Tämä esikaupunki,

„Kuoppakaupunki“ nimeltään, laski lopulta noin

500

asukasta ja oli tavallaan yksi uudestaan syntyneen Porin merkillisyyksiä, jonka vastinetta tuskin lienee ollut

tavattavana

missään ^muualla

^maas-

samme.

Uudestarakennetussa kaupungissa ilmeni lähinnä

sotaa seuraa-

valla

10:n

vuoden ajalla erinomainen pontevuus eri toiminta-aloilla.

Näytti siltä kuin vauhtia kiihdyttämällä, vieläpä liiaksi uskaltami- senkin uhalla, olisi tahdottu takaisinvoittaa palon ja sodan kautta kadotettu aika. Tahdomme

tässä,

ennenkuin käymme tekemään sel- koa kaupungin tilasta meidän päivinämme, heittää lyhyen silmäyksen

sen

kehitykseen mainitulla kymmenvuotisaikakaudella, jonka päätök-

senä

oli nälkävuosi

1867

ja jota silloin seurasi voipumuksen aika, minkä vaikutukset tulivat

tuntumaan

melkeinpä 1870-luvun koski- paikoille, jolloinka myöskin uusi kunnallishallitus pantiin käytäntöön.

Ahmaksemme kaupalla, saavutti

se,

etenkin puutavaraliike, mai- nitulla kymmenvuotis-ajalla

suuremman

laajuuden kuin koskaan

en- nen.

Kun kaupunki

_ennen,

tavallisissa oloissa, ei ollut vienyt

maasta

enempää kuin noin

25,000

tolttia lautoja vuodessa

-),

nousi nyt

tämä

vienti tavallisesti kolmea kertaa niin

suureen määrään,

tai vielä

enem-

pään. Y.

1865

vietiin

maasta

yli

88,000

tolttia lankkuja ja

^31,000

tolttia lautoja. Puutavaraliikkeessä voitti Porin ainoastaan Viipuri, joka viimmemainittuna

vuonna vei maasta 175,000

tolttia lankkuja

*) Björneborgs Tidning 1860, n:o 15. Kruunulta saaduilla korottomilla varoilla oli vuoteen 1860 saakka rakennettu 100 puu- ja59 kivirakennusta (Po- rin kaup. Sanom. ^1860).

2) Itse palovuosi ^{1852 oli} kuitenkin ^tästä poikkeuksena, koska silloin vie- tiin maasta noin 46,000 tolttia.

436

Tuonti

Kauppalaivasto

Meriliike

»Pohjanmaan höyrylaiva-

yhtiö.»

KAUPPA VUODESTA

1856

^{NOIN VUOTEEN 1870.}

ja

200,000

tolttia lautoja. Kilpailu puutavaran-ostossa, jota välittivät ostomiehet („halare“), kiihtyi ^siihen

^määrään

saakka,

että

liikemiehet eivät aina

^ottaneet

asianomaisesti lukuun

^tavaran

hyvyyttä, josta oli seurauksena

^{se että}

porilaisten lankkujen hinta alkoi laskea.

Paikkakunnan

arvo

pelastui kuitenkin niiden voimallisten toimen- piteiden kautta lankkukaupan järjestämiseksi, joihin ryhtyi puu- tavaranviejien keskuudessa

v. ¹⁸⁶⁰

perustettu „kauppayhdistys“.

Mitä tuontiin tulee vuosikymmenellä

1856—1865

mainittakoon

tässä

muutamia numeroita, jotka

^osottavat

tärkeimpien tarvetavarain vuotuisen tuonti-keskimäärän. Suolaa tuotiin vuosittain noin

^16,000

tynnyriä, viljaa ^noin

^160,000

leiviskää, kahvia noin

20,000

ja ^sokeria noin

9,000

leiviskää.

Vuonna

1865

nousi koko vientimäärän

^arvo

noin

2,700,000:een

ja tuontimäärän noin

^2,400,000

mailikaan. Kaiken tavaravaihdon kokonaisarvo ^nousi jo sinä

vuonna

yli s:n miljoonan markan. Tulli- ylöskanto ^teki

^samaan

^aikaan jonkun

^verran

yli 468,000 m ^markan,

mutta

oli,

n.

k. sahausmaksun kanssa, paria vuotta aikaisemmin

⁽¹⁸⁶³⁾

jo saavuttanut

^tuon

^korkean

^summan

^noin

^610,000

^markkaa.

Kaupungin kauppalaivastoon luettiin

v. 1865

jonkun

verran

yli

5,000

ja

^{v. 1866 5,844}

lästiä, korkein lästiluku minkä

^se

palon jälkeen yleensä

on saavuttanut.

Siihen kuului kolmattakymmentä purjelaivaa sekä myöskin ^kolme höyrylaivaa: „Salama“, ratasalus ^ku-

ten

vanha „Sovinto“, „Joetar“, pienempi propelleilla varustettu höyry-

vene,

rakennettu

v. ¹⁸⁶¹

mekaanisessa työpajassa, ja „Necken“.

Reposaaren

satamassa

kävi keskimäärin vuosittain ^kymmenlu- vulla 1856—1865

¹²⁶

tulevaa laivaa, jotavastoin ulossuoritettujen laivain luku teki

128

vuodessa. Poriin tulleiden ja sieltä menneiden laivojen yhteenlaskettu lästiluku teki

^7,ei

prosenttia koko Suomen

sisään- ja ulosmenevien laivojen lästiluvun kokonaissummasta. ^Tässä suhteessa voitti Porin ainoastaan Viipuri (24,es prosenttia) ^{ja Hel-} sinki

(11,89

prosenttia). Lähinnä näitä kolmea kaupunkia ^seurasi

Oulu

(6,70

prosenttia) ja ^Turku (5,32 prosenttia).

Aikoen parantaa kulkuyhteyden

sataman

kanssa oli kaupunki

vuonna 1857

alottanut ruoppauksen, joka vuosittain maksoi noin

10,000

markkaa. Uusi kulkureitti avattiin

^{vuonna 1864,}

jolloin

sään-

nöllisiä höyrylaivavuoroja järjestettiin ^{Porin ja} Liibeckin välille.

Puhuttaessa kaupungin senaikuisista kauppasuhteista

^on myös-

kin muistettava säännöllinen meriliikeyhteys, johon paikkakunta ^nyt ryhtyi Suomen länsirannan muiden satamapaikkain kanssa. Jo

v.

1857

oli, sittenkuin tarkoitukseen oli myönnetty

^150,000:n

ruplan koroton valtiolaina, osakeyhtiö muodostunut päämääränään höyry-

437

Rahaliike

Teollisuus

Tulitikkutehdas

»Mekaaninen työpaja.»

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN ^JA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

laivoilla ylläpitää keskeymätöntä kulkuyhteyttä Suomen pohjoisten satamain ja Pietarin välillä. Yhtiö, jonka pääoma teki

225,000

rup- laa, jaettuna

2,250:een 100:n

ruplan suuruiseen osakkeeseen, _nimitti itseään „Pohjanmaan höyrylaivaosakeyhtiöksi“. Sillä oli aluksi halli- tuksensa Turussa. Mutta

^u/₅ 1861

siirrettiin johtokunta Turusta Poriin, jonka kauppalaivastoon kuuluviksi nyt myöskin

nuo

kolme Pohjanmaan höyrylaivaa tavallisesti laskettiin.

Näissä niin kehittyneissä kauppaoloissa, joita yllä olemme ku- vailleet, oli myöskin paikkakunnan rahaliike tullut paljoa vilkkaam- maksi kuin

onnen.

V.

1861

oli Suomen pankki

tänne

perustanut vekselikonttoorin ja

v. 1863

Yhdyspankki haaraosaston. Kaupungin säästöpankissa (perust. 1846) tallelletut pääomat nousivat noin

120,000:een

markkaan.

Jos

täten

olemme huomanneet kaupungin kaupan 1860-luvulla

nousseen ennen

aavistamattomaan kukoistukseen, esiintyi mainittua vuosikymmentä kuvaava miltei kuumeentapainen toimintakiihko vielä selvemmin teollisuuden alalla. Joukko uusia tehtaita rakennettiin osaksi kaupungin ulkopuolelle, etenkin Isonsannan kruununsaarelle, osaksi

sen

sisäpuolelle.

Sofiegartenin tulitikkutehtaan, ensimmäisen laatuaan

maassamme,

perusti ^jo

^{v. 1856}

^{H. J.} Oldenburg. Etuoikeutensa saavutti

se v.

1866. Tehdas, joka aikoinaan oli koko Euroopan suurimpia, ^piti

työssä ³⁰⁰

työmiestä ja valmisti esim.

vuonna 1860

tulitikkuja ^noin

85,000:n

ruplan

arvosta.

Sen erinomaiset tuotehnat voittivat heti alusta sellaista

^arvoa

ulkomaillakin, että porilaisia tulitikkuja ky- syttiin vieläpä Atlantintakaisissakin maissa sekä Austraaliassa. Pilalla voitiin

^sanoa; „että

Suomi ilman porilaisia tulitikkuja olisi monin paikoin ulkomailla ihan

tuntematon maa“ ^J).

Y.

1858

perustivat, myöskin Isollesannalle, Porin mekaanisen työpajan (etuoik.

^29/9

1858) tehtaanomistaja ^{K. J.} Lönegren ja kaup- pias A. Björnberg, jotka

¹²/₂ 1860

ottivat mukaansa osakkaaksi kauppa- liikkeen I. Carströmin

^&

Kumppun. Tämäkin laitos saavutti pian

suurta

luottamusta ja sai toimekseen valmistaa höyrykoneet

venä-

läisiin

kruununlaivoihin,

jotka rakennettiin I. Carströmin ja

muuta-

mien muiden perustamalla

n.

k. „Reposaaren laivaveistämöyhtiön veistämössä“. Konepaja piti ^1860-luvun lopussa jo

7

mestaria ja yli

³⁰⁰

työmiestä, ja

sen

valmistehnien

arvo

ilmoitettiin

v. 1869

736,000;k5i markaksi.

’) Toinen tulitikkutehdas, niin. Larssonin, perustettiin v. 1867, mutta lo- petti toimintansa jo v. 1869.

438

isonsannan hoyrysaha^'

Nauiatehdas.

Tupakkatehtaat.

Nappitehdas.

Englantilainen karnmtchdas.

Teollisuustyö- paja.

Olutpanimot ja muut tehtaat.

TEOLLISUUS VUODESTA 1856 NOIN VUOTEEN 1870.

V.

¹⁸⁶²

alotti kauppias C. Borgin

ynnä

muutamien hänen osak- käillensä

*)

perustama „Isonsannan höyrysaha“ toimintansa. Jollei lukuunoteta 1780-luvulla perustettua Luusourin sahaa, jota käytettiin tuulen voimalla, oli Isonsannan höyrysaha ensimmäinen ^sahalaitos kaupungissa. Bolinderin Tukholmassa tekemällä koneistolla valmisti

saha vuorokaudessa laudoiksi

²⁵⁰

hirttä, jotka olivat uitetut aina Ruovedeltä, Keuruulta, Orihvedeltä ja Virroilta saakka.

Kaikkien näiden laitosten lisäksi tuli vielä

n.

k. naulatehdas, jonka toimeenpanemiseen kauppias ^{C. Borg sai}

¹⁶

/i

¹⁸⁶⁴

^etuoikeu-

den. Seuraavana

^vuonna

oli tehtaan

työssä ^30;n

paikka työmiehiä ja

sen

valmistelmien

arvo

ilmoitettiin noin 80,000:ksi markaksi- Kaikki

nämät

tehtaat sijaitsivat äskenmainitulla kruununsaarella.

Korkein

e

savutorneineen, työmiesasuntoineen ja muine rakennuksi-

neen,

kauniine päärakennuksineen Sofiegartenissa ja

sen

ympärille

vasta-istutettuine puistokäytävineen, alkoi muinoin autio Isosanta vähitellen

näyttää

Porin tehdasesikaupungilta.

Itse kaupungissa

taasen

perusti C. H. Lampe uuden tupakka- tehtaan, etuoikeutettu

^yO/10 1855,

joka piti

työssä ^l:n

mestarin ja

40

eli

50

työmiestä sekä valmisti tavaraansa ^noin

^15,000;n

eli

20,000:n

ruplan

^arvosta

vuosittain. Sen hyvästä laadusta tunnettujen valmis-

telmien joukossa oli

^eräs

laji kartuusia nimeltään „Porin vaakuna".

Tätä tehdasta seurasi myöhemmin kauppias J. Hellströmin

^u/3 1863

etuoikeutettu tupakkatehdas, joka kuitenkin kolmen vuoden ole- massa-olon jälkeen lopetti toimintansa. Pienemmässä koossa

_työs-

kenteli sittemmin Gestrinin tupakkatehdas.

V.

¹⁸⁵⁷

oli kauppias ^G. Sohlström, etuoikeudella

²²_{/ 5}

p:ltä

s. v.,

kaupunkiin perustanut nappitehtaan, joka antoi

työtä

kymmenkun- nalle työmiehelle ja valmisti noin

13,000

krossia nappeja vuodessa.

Tämä tehdas lakkautettiin kuitenkin jo

v.

1863.

2% 1 859

sai tehtailija G. Gehler etuoikeuden englantilaisen nahka-karvuutehtaan perustamiseen, jonka valmistusarvo muutamina vuosina nousi

12,000;een

ja

13,000:een

markkaan.

Vihdoin alkoi

vuonna 1865

teollisuustyöpaja toimintansa ja val- mistelmain

arvo

ilmoitettiin

sen

ensimmäisenä

vuonna

80,000:ksi markaksi.

Sitäpaitsi oli kaupungissa kolme olutpanimoa: Yhtiönpanimo, joka oli vanhin, Grönwallin ja Bäckmanin, kumpikin mainittu jälkeen

1863:n;

kaksi väkiviinatehclasta, S. J. Franckin ja P. Larssonin, kumpikin etuoikeutettu

¹³

/e

^1866;

^{pari kolme} savipiipputehdasta:

*) J. Grönfeldt, I. Carström, F. Wahlgren jaF. Borg. Saha oli ensi ker- taa täydessä toimessa 7:nä p;nä heinäkuuta 1862.

439

Käsityöläisenä keinot.

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN ^{JA UUTTEN} KULKUNEUVOJEN AIKA.

J. G. Kellanderin, mainittu

^{1856 1860,}

F. A. Stenbergin, etuoikeu-

tettu ²³/₈ 1860,

ja G. O. Idbergin, etuoikeutettu

³_{/j, 1862;}

sekä

myös

kaksi karttatehdasta E. Fredriksonin, etuoikeutettu

^y. 1856,

ja C. Cajalenin, etuoikeutettu

²² ₁₂ 1858;

sekä yksi kattotiilitehdas ja kuusi tiilitehdasta, joiden omistajat

v. 1866

olivat J. Blom, M. Bäck-

man,

I. Carström, M. Hellström, G. A. Stenberg ja C. L. Hallongren.

Sitävastoin olivat buldaanitehtaat nyt tulleet lakkautetuiksi, ja läjanssitehdas, jonka omistajina jälkeen

v:n 1850:n

olivat olleet herrat G. Sohlström, G. Svensberg ja C. W. ^{Selin, oli palanut}

^{v. 1856.}

Kaikkien tehtaitten valmistelma-arvo ilmoitettiin

v. ¹⁸⁶⁸

424,500:k5i ja

^{v. 1869}

934,000;k5i ^{markaksi. Monine} teollisuuslaitoksilleen oli kaupunki siten tällä aikakaudella epäilemättä

astunut maan

merkilli-

sempien tehdaskaupunkien joukkoon

').

Mutta jos kohta kauppa ja teollisuus palon ja sodan lähinnä jälkeisenä aikana oli

osottanut suurta

edistystä, huomataan sitävastoin selvää heikkenemistä käsityöläiselinkeinojen alalla. Kaupungissa

ta-

vattavien sekä ammattien

että

ammatinharjoittajien lukumäärä väheni vuosi vuodelta. Yielä

v. 1858

oli siellä

30

eri ammattia edustet- tuina. Mutta

10:tä vuotta

myöhemmin oli

tämä

lukumäärä supistu-

nut

25:ksi. Hatuntekijän-, neulantekijän-, köydenpunojan-, verhoi- lijan-, vaununtekijän- ja säämyskänahkurinammatit olivat toinen toisensa perästä lakanneet olemasta, ja ainoastaan yksi uusi ammatti oli kaupungissa tullut edustetuksi, nimittäin piipunteko, jonka har-

joittaja kuitenkin ainoastaan parin vuoden ajan

näyttää

jatkaneen liikettään paikkakunnalla. Yksitoista ammattia muodosti vielä

omat

ammattikuntansa, niin. suutarin-, räätälin-, puusepän-, nahkurin-,

sor-

varin-, sepän-, kaakelimuurintekijän- ja kuparisepän-ammatit sekä myöskin maalarin-, satulamaakarin- ja leipurinammatit, jotka nyt olivat

saavuttaneet

ammattikuntaoikeuden.

‘) Tehtaista, joille tähän aikaan otettiin etuoikeudet, mutta joita ei pantu käyntiin, mainittakoon: kaup. F. Borgin etikkatehdas, etuoik. °/₃ 1859; kapt.

H. B. Westzynthiuksen pistooli- ja jahtipyssytehdas, etuoik, ²³/₂ 1860; kaup. F.

Borgin siirappi- ja perunajauhotehdas, etuoik. ²⁰/e 1862.

Maaseudun teollisuuslaitoksista, jotka kuuluivat Porin tehdasoikeuden alle, tahdomme ^mainita; Lankosken paperi- ja fajanssitehtaan, kumpikin tilan- omistaja A. Ahlströmin; Sahakosken öljytehtaan, jonka alkuperäisestä ¹/_i 1852 kauppiaille A. W. Wallinille, C. Borgille ja J. Ekelundille annettu etuoikeus

23 /₈ 1 860 siirrettiin opettaja S. P. Dahlheckille; Harjun ja Kuvaskankaan lasi- ruukit, molemmat etuoikeutetut ^9/n 1859, edellinen apteekkari ^E. Souranderin,

jälkimmäinen apteekkari F. W. Palanderin perustama, joka tähän aikaan myös oli vanhan Tuorsniemen lasitehtaan omistaja; ja vihdoin Kaasmarkun villakeh- ruutehtaan, joka oli etuoikeutettu ²⁶_/8 1863.

440

iscB:n vuoden

UUSI nk(in°-

Ammattikunta- järjestybsenlak-

kauttaminen.

AMMATTIKUNTAJÄRJESTYKSEN LAKKAUTTAMINEN.

Samoinkuin ammattien, väheni, kuten mainittiin, myöskin niiden

harjoittajain luku. Y.

1858

työskenteli kaupungissa

120

mestaria, jotka pitivät

työssä

noin

250

kisälliä ja oppipoikaa, siis kaikkiaan

870

käsiteollisuudenharjoittajaa. ^Y.

^{1865 on}

mestarien lukumäärä ilmoitettu 65:ksi, kisällien ja oppipoikien 123:ksi, jotenka käsityöläis-

ten

kokonaisluku silloin nousi ainoastaan

188:aan.

Siis oli vuosi- kymmenellä tapahtunut käsityöläisten luvussa vähennys, joka enti-

sestä

määrästä oli poistanut puolet.

Mikä lie

_syynä

ollutkaan yllämainittuun ^ilmiöön käsityöläiselin-

Asetus vuodetta

keinoissa,

varmaa on että

vanhan ammattikunta-asetuksen määräyk-

^1859-

set

jo olivat aivan vanhentuneet ja suuressa

määrässä

ehkäisi-

vät

käsityöläisteollisuuden laajempaa kehitystä ja edistystä. Tämän aikakauden merkitys tulikin olemaan käänteentekevä käsiteollisuu-

delle

sen

kuluessa voimaanastuneiden vapaamielisten asetusten kautta.

Leipuri-viraston sinetti.

Määräys

¹²

/j

₂

p:ltä

1859

salli jokaisen kaupungissa hengille kirjoitetun

henkilön omaksi elatuksekseen yksin tai puolisonsa ja lastensa

autta- mana,

myöskin ilman porvarioikeutta ja mestariutta, harjoittaa mitä ammattia hän

vaan

tahtoi. Tätä hallinnollista tietä saapunutta „seli-

tystä ^1720:n

vuoden ammattijärjestykseen“ seurasi yhdeksää

vuotta

myöhemmin uusi elinkeinotuki

²⁴/₂

p:ltä

1868,

jonka kautta kaikki vanhan ammattikuntajärjestyksen

määräysten

noudattaminen lakkasi.

Ammattikunnat lakkautettiin nyt ja korvattiin vapailla käsi- työläis- ja tehdasyhdistyksillä. Muutamat ammattikunnat lahjoittivat- rahastonsa yhteiseen käsityöläiseläkerahastoon,

mutta

suutariviraston

sanotaan

viettäessään ammattikuntansa 100-vuotista muistoa juhlineen

varansa

lopuun, siinä pelossa,

että ne

heiltä

muuten

läheisessä tule- vaisuudessa vaadittaisiin. ^{Siten oli} yksi silloisen porvariyhteiskunnan

441

442 ^UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN -JA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

tärkeimpiä kysymyksiä, joka aina vuosisadan alusta saakka oli ollut päiväjärjestyksessä,

saanut

ratkaisunsa. Niiden lukumäärän, jotka omaksi elatuksekseen harjoittivat käsitöitä,

sanotaan vuonna 1878

olleen

135.

Käsityöläisennkeinon vastakohtana näytti sitävastoin maanvil- jelys, jota tärkeää tulolähdettä tällä murrosajalla erityisellä mieli- halulla harrastivat toimeentuloaan huolehtivat käsityöläiset, ^muutamia parannuksen merkkiä. Y.

1856

korjattiin

600

tynnyriä ruista, 300 tynnyriä ohria ja

⁴⁵⁰

tynnyriä kauroja, kun oli kylvetty vastaavia lajeja

120, 100

ja

150

tynnyriä. V.

1865

oli kaupungin ^peltojen

^sato

910

tynnyriä ruista,

⁶⁶⁰

tynnyriä ohria ja

⁷²⁵

tynnyriä kauroja, jolloin oli kylvetty vastaavia lajeja

130, 110

ja

¹⁵⁰

tynnyriä. Peruna-

sato

tuotti,

^600;n

tynnyrin kylvöstä

v. ¹⁸⁵⁶ 3,000, mutta v. 1865

noin

5,000

tynnyriä. Heinäsato pysyi jotenkin ^tasaisena ja oli aika- kaudella tavallisesti lähes

2,000

aarnia vuodessa. Sitävastoin oli kar- jasta alaspäin

menemässä.

Erään tiedon mukaan laskettiin kaupungissa

v. 1860 510

hevosta,

670

lehmää ja

46

härkää. Viittä

vuotta myö-

hemmin

on

näiden kotieläinten lukumäärä supistunut vastaaviksi 300:ksi,

^560;ksi

ja

^B;ksi.

V.

¹⁸⁵⁹

teki peltojen pinta-ala

464

tynnyrin- alaa;

vuoteen 1871

saakka tuli lisäksi

¹³³

tynnyrinalaa uutisvilje- lyksiä, paitsi

247

tynnyrinalaa, jotka olivat aijotut ^uudestaan jätettä- väksi yleiseksi syöttömaaksi. Niittyjen pinta-ala oli

v. 1859 1,216

tynnyrinalaa ja metsämaan

^2,361 ').

Maanviljelys vuodesta 1856 noin vuoteen

1870.

Kalastus oli, porvarillisena elinkeinona katsottuna, kadottanut enimmän

osan

muinaista merkitystään, jotavastoin köyhempi

^väestö

enemmän

antautui kotitarpeikseen veistämiseen. ^Senohessa harjoitti yhä edelleen puuvillakankaiden kutomista noin neljäkymmentä ^hen- keä, joilla siitä oli elatuksensa.

Kalastus jamuut elinkeinot.

Sellainen, kuin yllä lyhykäisyydessä

on kerrottu,

oli

1860-

luvulla elinkeinojen tila kaupungissa, mikäli

saa

arvostella niitä käsilläolevien tilastollisien aineksien ja muiden saatavien lähteiden mukaan. Jollei

ota

lukuun käsityöläisteollisuuden ja muutamien vähemmän merkitsevien sivuelinkeinojen vähenemistä, esiintyy ^kieltä-

mättä

Porin aineellinen kehitys mainitulla vuosikymmenellä edulli-

sessa

valossa. Tuhoa

tuottavan 1852:n

vuoden loppu-iskun jäljet, sekä elinkeinojen sodan kautta kärsimät vauriot, olivat kokonaan tulleet umpeenlaastuiksi.

Mutta

se

edistys, jonka alaisena paikkakunta oli, tuli tähän aikaan, jos kohta pienemmässä

määrässä,

huomattavaksi myöskin

Ensimmäinen kansakoulu.

’) Näihin lukuihin ei liene ^laskettu Tommilan ²³ tynnyrinalaa peltoa ja Ulasourin 27 tynnyrinalaa.

Tyttökoulu

Eteviä kaupan kilaisia.

KOULUT, YHDISTYKSET, SANOMALEHDET VISTA 1856NOIN V;EEN 1870.

muilla sivistysaloilla. Henkisen viljelyksen alalla

on

huomattavana tiedon aarteiden avaaminen suuremmalle määrälle yksilöitä. Yleinen kansansivistys tuli nyt ensi kertaa kaupungin viranomaisten ^huolen-

pidon esineeksi. Jo

v. 1856

alotti täällä kansakoulu toimintansa, laskien keskimäärin

¹⁵⁰

^{oppilasta vuodessa. Sen} varsinaisena perus- tajana esiintyy kansanvalistusta

uurastava

rovasti, tohtori Helien.

Hänen huolenpidostaan sai kaupunki kiertokoulunopettajan, joka kesäisin piti koulua 170:lle, kahteen luokkaan, ruotsalaiseen ja

suoma-

laiseen, jaetulle lapsijoukolle. Jotakuta aikaa myöhemmin päättivät

muutamat

kaupunkilaiset perustaa pysyväisen kansakoulun, Sjöblom testamenttasi

^5,000

ruplaa tähän tarkoituksen, ja maistraattikin antoi apua. Y.

1868

oli laitoksessa jo

²⁰⁰

eli

250

oppilasta. Tämän yhtey- dessä mainittakoon myöskin

että

insinööri Klaus

v.

Sehäntz, joka muutamien nuorempien virkamiesten kanssa oli perustanut lainakir- jaston,

vuonna 1863

lahjoitti tämän Porin kaupunki- ja maaseurakun- nalle, valmistaen

sen

kautta lukemisen tilaisuutta suurelle yleisölle.

Myöskin naissivistyksen kysymys saavutti nyt suurempaa huo- miota yleisön puolelta kuin

ennen.

Jo

ennen

paloa oli kyllä, kuten aikaisemmin

on

mainittu, yksityisiä tyttökouluja kaupungissa. Vuonna

1860

oli tyttökoulun oppilasten lukumäärä

65.

Y.

1849

oli kaupun- gissa myöskin muodostunut naisyhdistys, joka ylläpiti pientä kasvatus- laitosta 15:lle köyhälle tyttölapselle. Mutta

vuonna 1864

otettiin ensikertaa puheeksi kysymys perustaa varsinainen tyttökoulu, joka

myös

paria

vuotta

myöhemmin (1866) ^tuli käyntiin.

Samaan liittoon mainittakoon

tässä sekin, _että

tälläkin aikakau- della oli

näytettävänä

muutamia nimiä, jotka

ovat

ansainneet paik- kansa isänmaan aikakirjoissa. Paitsi Eerikki Kustaa Eureniä, jonka elämäntoiminta osittain vielä kuuluu tähän aikakauteen,

ovat

sellai- sina muistettavat Juhana Esaias Waaranen

^x)

ja Fiilippi Juhana

v.

Schantz

²).

') Waaranen, J. E., s. ²/3 1834,

f

^n/)0 1868. Kultaseppä ^Juh. Jaak. Tort- bergin ja Vilhelmiina ^Krist. Kylenin poika. Yliop. 1852, maist. ^{1857. Lähti} seuraavana vuonna Ruotsiin ja antautui etupäässä tutkimaan 16-sataluvun his- toriaa. Julkaisi ^1860: „Öfversigt af Finlands tillstånd ⁱ början af 17;nde seklet“

ja 1862 „Landtdagen i Helsingfors 1616“ sekä 1863 —66 kolme osaa teosta:

„Samlingar urkunder rör. Finlands historia 1600 1611“ (teosta on myöhemmin jatkettu

2:11 a osalla

^{vuoteen 1618). Oleskeli sittemmin} Venäjällä, jonka arkis- toista hän ^mukanaan toi runsaita jäljennöskokoelmia. N. 1862 Ruotsissa Hen- rietta Maria Samuelssonin.

2) v. Schantz, F. J., s. ¹⁷

/i

^{1835 Ulvilassa,}

f

Helsingissä ²*/₇ 1865. Vanhem- mat: komissioonimaanmittari Fil. Wilh. v. S. ja Henrika Krist. Gylden. Yliop.

1853. Lähti v. 1856 Leipzigin konservatooriin kehittämään soitannollisia taipu- 443

Erityisiä yhdis- tyksiä.

Sanomalehtiä y. m.

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN IA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

Se harrastus, jolla paikkakunnan aineellisia ja henkisiä kysy- myksiä suosittiin, osottautui myöskin niin hyvin monissa eloisissa yhdistyksissä, mitkä

ovat syntyään

palon ja nälkävuosien ^väliseltä ajalta, kuin myöskin siinä

että

sanomalehtikirjallisuus nyt ulotti toi- mintansa. Purjehdusseura, perustettu

v. 1856,

saattoi pian pursien lukumäärän, joita ei vanhassa merikaupungissa

v. 1845

vielä ollut enempää kuin

4,

kasvamaan kolmenkymmenen vaiheille. Se herätti

myös

ensinnä ajatuksen

muunnostaa

Luusourinmäki kaupungin ylei- sölle virkistyspaikaksi. Vapaehtoinen palokunta, _perustettu

⁴/₆ 1863,

vanhimpia mitä

maassa on,

joka sotilaallisine järjestyksilleen ja uni- vormuilleen melkoisessa määrin muistutti muinoista porvarikaartia, vaikutti, pyrintöhaluisen yhdyshenkensä elähyttämänä, myöskin ulko- puolelle varsinaista alaansa, perustaen jäseniensä keskuudessa luku- salin, kirjaston ja lauluseuran. Heinäkuun

l:nä

päivänä _{1860 näki}

„Björneborgs Tidning“, kaupungin ensimmäinen julkinen äänenkan- nattaja varsinaisessa merkityksessä, päivän valon, tohtori Tigerstedtin (herrojen K. Rosendahlin, C. Selinin, I. A. Bergrothin) toimittamana ja painettuna

ent.

Sjöblomin kirjapainossa, joka nyt oston kautta oli siirtynyt ensinnä H. Oldenburgille ja sitten hänen faktorilleen Thiesenille. Muutamia päiviä myöhemmin ilmestyi myös paikka- kunnan ensimmäinen suomenkielinen lehti

„

Pori

n

kaupungin Sano- mia", herrojen O. Palanderin ja A. Lindgrenin toimittamana. Sitten- kuin molemmat

nämät

lehdet olivat lakanneet olemasta

(1864, 1863),

ja myöskin uusi suomenkielinen sanomalehti, „Lännetär", 1864-luvun alussa joutunut

samaan

kohtaloon, ilmestyi kaupungissa kuuskym- mentäluvun myöhemmällä puoliskolla ainoastaan yksi lehti, „Björne- borg“, herra O. Palanderin toimittamana, joka oli

ostanut

kirjapainon

vuonna 1864.

Yllämainitut yhdistykset ja sanomalehdet antoivat kaupungin elämälle uudenaikaisen

ennen

paloa

tuntemattoman

leiman. Tähän vaikutti myöskin osaltaan joukko muita uutuuksia, jotka _{nyt ensi-} kertaa ilmestyivät kaupunkiin: sähkölennätin, ^joka

^{v:sta 1859}

^lähtien

on

yhdistänyt Porin

muun

maailman kanssa, valokuvaus-atelieeri, jonka täällä

v. 1863

avasi Charles Riis, chandoriinilamppu, joka

v.

1862

alkoi tunkea tieltään talikynttilät katulyhdyistä, pika-ajurit, joista ensimmäinen

vuonna 1861

näyttäytyi kaupungin kaduilla j.

n. e.

muksiaan. Palasi Helsinkiin 1858. Sikäläisen ^teaatterin kapellimestari 1860 ^63.

Lähti sitten soittokuntineen konserttimatkalle Ruotsiin ja Tanskaan. Hänen sävellyksistään mainittakoon: Kullervo-uverttyyri, Ainamo, Surumarssi. N.

Charlotta Eufrosyne v. Fieandtin.

444

KAUPUNOIN johtavat miehet VUODESTA 1856 NOIN VUOTEEN 1870. 445

Muuten olivat seuranäytännöt ^Otavassa (yläsalissa), yhtenä ajan

Kaupungin eiä-

sivistävänä aineksena, ^sitä

^enemmän

^muistoa ansaitsevia, koskakka-

^{raan aineellmen}

. . . .. . . suunta.

pungilla yleensä oli

se maine

itsestään,

että se

liian paljon pani

^ar-

voa

aineellisiin harrastuksiin. „Pori

on

paikkakunta, jolla

on

sangen selvästi huomattavat kaupalliset pyrinnöt, mutta sangen vähän kir- jallisia harrastuksia",

sanotaan v. 1866 eräässä

Turkulaislehdessä.

Nopeat edistysaskeleet elinkeinojen alalla sekä sellaisen arvossapide-

K. ^{J. Borg}

tyn seurapiirin olottomuus, joka olisi puhunut henkisten harrastusten puolesta, kohotti usein kyllä liikenäkökohdat yksinään vallitseviksi.

Samalla kun siten aatteelliset pyrinnöt työnnettiin syrjään, hankkivat korttiseurueet ja vallitsevan seurapiirin „highlife“ kaupungille muilla paikkakunnilla huomion, joka ei aina ollut varsin imartelevaa laatua.

Lopetamme

täten

yleissihnäyksemrae kaupungin tilaan, mimmoi-

sena se

esiintyi sodan ja nälkävuosien välisellä vuosikymmenellä. Se

oli

monessa

suhteessa ollut muistoa-ansaitseva aikajakso kaupungin

historiassa. Kaupungin asukkaat olivat, palauttaessaan entiselleen

sen

elinkeinot,

osottaneet samaa

pontevuutta, joka oli elähyttänyt

Kaupungin joh tavat liikemie

liet.

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN -TA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

esi-isiä 1698:n ja

1801:n

vuosien hirvittävien tapausten jälkeen. Pon- nistukset olivatkin palkakseen

saaneet

silminähtävän menestyksen, joka pian saattoi 1850-luvun synkät muistot unhotuksiin.

Niistä miehistä, joiden vaikutus lukeutuu tähän aikaan, ja jotka erityisesti ovat ^edistäneet

^tämän

kaupungin kaupallista ja keinollista kehitystä, mainittakoon

tässä

muutamia, joiden nimet lähinnä siihen liittyvät. Johtavina miehinä monissa

sen

ajan yrityksissä esiintyivät muiden

muassa

Kaarle Juhana Borg J ^ja Kaarle Anttoni Björnberg.

Edellinen perusti muutamien muiden liikemiesten kanssa kaupungin ensimmäisen höyrysahan, Vanhan höyrysahan, joka senohessa oli yksi

maan

vanhimpia. Liike, johon myöskin kuului Kolsinkosken saha Kokemäellä sekä suuri

määrä

taloja ja metsiä sisämaassa, oli aikanaan Suomen laajimpia. Borg

on

siten melkoisessa

määrässä

vai- kuttanut siihen,

^että

kaupungista tuli

maan

ensimmäisiä puutavaran- vientipaikkoja. Paitsi

tämän

liikkeen johtajana esiintyi hän myöskin

osakkaana

monessa

tärkeässä kauppayrityksessä, jonka ohessa hän teki itsensä tunnetuksi ei ainoastaan

suuren

hyväntekeväisyytensä kautta

vaan

myöskin lämpimänä taiteen ja

sen

harjoittajien suosijana.

Kaarle Anttoni Björnberg

²) taasen, ennen

puheena ^olleen kauppiaan ja laivanvarustajan Kaarle Preedrikki Björnbergin poika, oli lisakki Carströmin kanssa yksi Reposaaren saarelle sijoitetun laivaveistämön perustajia sekä myöskin puheenjohtajana Pohjanmaan höyrylaiva- yhtiön johtokunnassa

sen tänne

siirryttyä

vuonna 1861.

Satama- johtokunnan ja Porin siltayhtiön puheenjohtajana, otti hän senohessa toimeliaana jäsenenä

osaa

erityisiin komiteoihin, kuten esim.

avun-

jakamiskomiteaan palon vahingoittamille

v. 1852

ja kaupungin ^uudes- taanrakentamiskomiteaan. Hän oli myöskin yksi kaupungin

säästö-

pankin ja kauppa-apurahaston perustajia. Jäsenenä tammikuun- valiokunnassa, ja kaupungin edustajana 1863

^—64

vuoden valtiopäi- villä, toi hän kykynsä ja tietonsa julkisessakin elämässä näky- viin. Myöskin nimet Kampus Julius Oldenburg

³),

Kaarle Juhana

Lönegren ⁴),

lisakki Carström

⁵) y. m.

kuuluvat tähän aikakauteen.

*) K. J. Borg, s. ²/, 1824 Kokkolassa,

f

^{3/t 1883. Vanhemmat; kauppias}

Kokkolassa Fredr. ^B, ja Maria ^Elisab, Forsen. Palveltuaan ensin apteekissa, tuli hänestä v. 1850kauppias Poriin. N. ²²/,, 1855 Johanna Charlotta Björkmanin.

2) S. ^e/₃ 1821,

f

^{Wienissä28 /u 1866. Sai} porvarioikeuden kauppiaana jo1845.

3) H. J. Oldenburg, ^{s. 28}/3 1819,

f

^{18/2 1876:} Vanhemmat tukkukauppias Tukholmassa Henr. Jul. O. jaAnna Ulrika Engel. ^N. Sofia Alb. Souranderin.

4) K. ^J. Lönegren, s. ^{2e /}₂ 1823,

f

^{2 /7} 1895. Vanhemmat T:ri Freedr. lisakki L. ja vapaaherratar Charlotta Lovisin. N. Anna Helena Björnbergin.

6) I. Carström, ^s. Oulussa ^2/6 1818,

f

¹⁵/i ^{1892. Baatimies} lisakki ^Cm ja Katariina Montinin poika.

446

Nälkävuodet 18GG-GB.

Hätä.yliramil lään.

NÄLKÄVUODET .TA LII KE PULA 1863—1868.

Ollen Oldenburg tulitikkutehtaan, Lönegren konepajan perustajina, oli molemmilla ensinmainituilla sangen

suuret

ansiot kaupungin kei- nolliseen kehitykseen nähden, jotavastoin

taasen

lisakki CarStröm ^oli huomattava

sen

aikoinaan suurimpana laivanvarustajana.

Mutta onni ei kestänyt kauan, ja kultaisten aikojen jälkeen tulivat kovat vuodet lamauttaen

tuon

toimitarmoisen sukupolven uurastukset. Niin oli sallittu,

että

nälkävuodet

1866

ja

1867 tuntu-

vammin etsivät

tätä

paikkakuntaa kuin ehkä mitään

muuta maamme

yhteiskuntaa. Jo

v. 1866

kävi raha-asema perin vaikeaksi ja paheni myöhemmin syksyllä täydelliseksi pulaksi. Pankit kieltäytyivät lai-

naamasta

ja

monet

uudet yritykset, jotka, vaikka perustettuina

ter-

veelle keinottelulle, eivät vielä olleet ehtineet

tuottaa

hedelmää, alkoi-

vat

horjua. Syys- ja lokakuun kuluessa antoivat

^useat

kaupungin suurimmista liikenimistä konkurssihakemuksensa, niiden joukossa Reposaaren laivanveistämöyhtiö ja höyrysaha, Porin teollisuustyö-

paja, naulatehdas. Kaikkiaan kahdeksan suurempaa ja seitsemän pienempää vararikkoa tapahtui yksistään ^mainitulla ajalla. Monta vaikuttavaa miestä erosi nyt toimivien kauppamiesten riveistä, jota- vastoin tällä yleisen rahanpuutteen ja pakollisesti laskevien

tavara-

hintojen ajalla uusi luokka liikemiehiä, vähittäiskauppiaat, ^osittain

uusine aatteineen ja tarkoituksineen pääsi työllään ylenemään. Oli sanalla

sanoen

mullistus liikeoloissa, jollaista ei kai koskaan

ennen

oltu paikkakunnalla nähty.

Häiriöt pääsivät vallalle kaikkialla. Säästöpankki, osakkaiden ah- distamana, ei voinut

täyttää

suorituksiaan, jonka tähden

sen

täytyi

ru- veta

sopimuksiin. Vieläpä naisyhdistyksenkin toimintaa ja siitä riippu-

vaa

tyttökoulua koski yleinen häiriö. Aseman vakavuutta synkensi vielä lisäksi kasvava työnpuute ja siitä syntynyt kurjuus alimmissa yhteiskuntaluokissa. Surkuteltavimman laatuisia tapauksia sattui.

Yöllä lokakuun

4:ttä

päivää

vasten v. 1866

annettiin palomerkkejä

koko kolmea tulipaloa

varten,

jotka olivat syntyneet eri paikoissa kaupungin riihissä, ja sitäpaitsi kahdessa hiukan kauempana sijaitse-

vassa

paikassa,

samaan

aikaan kuin murtautumisyrityksiä tehtiin eri kohdissa kaupunkia. Elettiin alituisessa levottomuudessa huomisesta päivästä, ja ruotupataljoonan miehistö käskettiin käymään

yö

vahdissa yleisen turvallisuuden ylläpitämiseksi.

Mutta varsinainen hätä alkoi

vasta seuraavana vuonna.

Kuume ja

muut tarttuvat

taudit alkoivat raivota,

samaan

aikaan kun puoli- alastomat kerjäläisjoukot muilta paikkakunnilta kiivailivat kaupun- kiin. Kuolleiden luettelo viidettäkymmenine kuolemantapauksi-

neen

kuukaudessa oli

6, 7

eli

8

kertaa suurempi kuolleiden luku-

447

Lausunnolta nälkävuosien vaikutuksista.

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN .TA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

määrää

tavallisissa oloissa, lukuunottamatta sitä noin

50:een nousevaa määrää

vieraita kerjäläisiä, joka,

sorruttuaan

kaduille ja teille, joka kuukausi haudattiin kaupungin hautausmaahan. Kun väliaikainen puukirkko, nyt siirrettynä toiselle paikalle ja sisustettuna nimellä

„Rakennusseura“ työväenasunnoiksi, luovutettiin köyhäinmajaksi, tul- vaili sinne

sen

ensi avaumalla huhtikuussa

v. 1868 400

nälkäänty-

nyttä

ja riepuihin verhottua vaivaista. Kaksi väliaikaista sairaalaa,

yleinen ja köyhäinhoidon, hoiti edellinen helmikuusta heinäkuuhun

sanottua vuotta 141,

ja jälkimmäinen kesäkuun alusta heinäkuun toiseen viikkoon asti

103

sairasta

¹).

Hätäaputöihin ryhdyttiin, hätä- leipäkomiteat ja liemenkeitoslaitokset kilpailivat _{toistensa kanssa} pyrkien lieventämään yleistä hätää.

Vasta syksyllä 1868 alkoi hätä vähetä, ja liikepulakin lieveni vähitellen. Huutokauppaprosentit, jotka

^v. 1866

olivat nousseet yli

5,000:n

markan ja

1867 10,227:ään

markkaan alenivat vähitellen.

Muutamia ^kovien aikojen jälkimaininkeja huomattiin vielä

seuraa-

vina vuosina parin

suuremman

vararikon muodossa, jonka ohessa

yksi kaupungin suurimpia teollisuuslaitoksia, konepaja, paloi vahinko- valkean kautta

v. 1870.

Kaupungilla oli tosiaan ollut vaikea koetusaika. Väkiluku oli supistunut neljättä sadalla hengellä, kauppa vähentynyt ^heikoksi suolan ja viljan tuonniksi, teollisuuslaitokset joutuneet toimettomuu-

teen,

siirtyneet toisiin käsiin, poroksi palaneet. Täydellä syyllä kir- joittaa siitä

eräs

aikalainen: „Sallimuksen arvaamattomat ^vaiheet ja

se täytyy ^tunnustaa

myöskin pettymys siinä,

että

luultiin yksi- tyisten voimillaan kykenevän hallita niitä, olivat raunioihin syösseet yritykset, joista useimmista kuitenkin voidaan

sanoa, että ne

alku- peräisesti olivat perustetut lujalle pohjalle ja

että

niiden alkuperus-

teena

oli ollut toimintatarmon

oma

halu kehittää ja

vaurastuttaa

vanhempien aikojen vaatimatonta vaikutteina".

Kärsityn loppu-iskun vaikutukset tuntuivat kauan. Vielä

v.

1873

kirjoitetaan Björneborgs tidningissä:

„enemmän

kuin puolet vilunne vuosikymmenestä

on

kulunut toipumiseen siitä hervostilasta, jonka

^nämät

häiriöt mitä laajimmissa piireissä

ovat

jälkeensä jättä-

neet

tälle paikkakunnalle, ja

^moni,

joka siitä aiheutui unohtamaan yhteiskunnan vähemmän tilapäiset elinehdot, alkoi jo olla epätoivois-

saan sen

tulevaisuudesta. Sellainen katsantotapa

on

välistä huo-

') Kulungit, jotka kaupunki kärsi ensinmainitun ^sairaalan perustamisesta ja ylläpitämisestä, nousivat4,775:een markkaan, jotavastointaasenköyhäinrahas- ton menot jälkimmäisestä tekivät 580 mankkaa.

448

Voipunuistila nälkävuosien jälkeen 1870-lu-

vunalkuun.

VOIPUMUSTILA NÄLKÄVUOSIEN JÄLKEEN

1870-LUVUN

^ALKUUN.

inattu tilaisuuksissa, jolloin toimenpiteet kaupungin edistymiseksi

ovat

olleet kysymyksessä.

Niinpä huomattiinkin aina 1870-luvun alkupuoleen saakka jon- kullainen voipumus kaupungin elinkeinoelämässä. Kaupan kokonais-.

arvo,

joka

^{v. 1865}

oli

noussut

6:detta miljoonaan markkaan, ei jälleen saavuttanut

tätä numeroa

ennenkuin

vuonna 1872.

Teollisuudenkin alalla oli elämä verrattain voimatonta. Ainoastaan olutpanimoilla ja viinanpolttimoilla

näyttää

nyt olleen edullinen kehityksen aika. Vuo- desta

^{1870 vuoteen 1874}

perustettiin

näet

kokonaista neljä

uutta

väkiviinatehdasta (tehtailija Juh. Alhqvistin

v. 1870,

kauppiasten F. Petrellin ja J. Milanin, kumpikin

v. 1871,

sekä kauppias K. A.

Nordgrenin

^v. 1874), ynnä

myöskin kolme

uutta

olutpanimoa (W.

Södermanin

v. 1870,

E. Wessmanin ja F. E. Grönvallin, kumpikin

v. ^1874),

joidenka lisäksi vielä

^{v. 1875}

^tuli neljäs (L. G. Ostlingin).

Kaupungilla oli siis jo tähän aikaan viisi väkijuomatehdasta ja kuusi olutpanimoa. Mutta

^muuten

ei tältä ajalta ole merkittävänä minkään-

laisten uusien teollisuuslaitoksien syntymistä, ennenkuin uudet höyry- sahat

vv. 1872

ja

¹⁸⁷⁴

perustettiin. Myöskin käsityöteollisuus oli edelleen rappiolla. Ahelä

v. 1874

oli käsityöläisten lukumäärä ainoas-

taan 72,

ja heidän palveluksessaan olevain työmiesten luku

187,

ja valitusta kuului,

että

käsityöteollisuus ylipäänsä oli huonolla kannalla.

Mitä kaupungin maanviljelysoloihin tulee, olivat tosin maistraatti ja kaupungin vanhimmat

v. ¹⁸⁶⁹

ryhtyneet siihen toimenpiteeseen,

että-

peltoarenti oli korotettu

B:sta 12:een

markkaan tynnyrinalalta.

Mutta

muuten

eivät mikäli olemme huomanneet kaupunki taikka yksityiset olleet tehneet mitään huomattavaa maanviljelyselin- keinojen kehittämiseksi, vaikka jo nälkävuosien aikana oli kuulunut

ääniä, jotka kehottivat ryhtymään Lattomeren viljelemiseen

^suurem-

massa määrässä.

Lyhyesti

sanoen:

nälkävuosia lähinnä seuraavalla viiden vuoden ajalla ei huomata kaupungissa

saavutetun

mitään

tär-

keämpää edistystä elinkeinojen alalla.

Nälkävuosien aikana, samoin kuin

1852:n

vuoden palon jälkeen, olivat yhä selvemmin

astuneet

näkyviin vanhan kunnallishallituksen epäkohdat, joka laitos polveutuen 16-sataluvulta ^ei

^enää

ollut sopu- soinnussa uudenaikaisen yhteiskunnan kanssa. Vanhimpien

neuvosto,

mikä 17-sataluvulla oli ollut niin elinvoimainen laitos ja hyvin

vas- tannut

Kustaa Illmen aikakauden itsehallinnon

tarvetta,

ei ollut sii- hen kehitykseen nähden, minkä yhteiskunta Porissa, samoin kuin muissakin

maamme

kaupungeissa, oli

saavuttanut enää osottautunut

kykeneväksi asianmukaisesti

saattamaan

ratkaisuun niitä monellaisia kysymyksiä, joita uusi aika asetti kaupungin hallitukselle. Vuonna

29 449

Uusi kaupungin hallitus.

UUDEN KAUPUNGINHALLITUKSEN -TA UUTTEN KULKUNEUVOJEN AIKA.

1868

maaliskuussa ilmoitetaan Porissa koko seitsemän tärkeätä kun- nallista asiaa tarpeettomasti myöhästyneiksi Niistä oli yksi ollut käsittelyn alaisena

10

vuoden ajan. Yleisellä tyytyväisyydellä terveh-

dittiin sentähden uuden kunnallishallituksen

^asetusta

joulukuun

^8;lta

p:ltä

v. 1873,

jonka käytäntöönpanemista ^oli edeltänyt kämnärioikeu- den lakkauttaminen

vuonna 1869,

sekä uuden työjärjestyksen julkai- seminen maistraatille ja raastuvanoikeudelle.

Uudet kaupunginvirastot olivat nyt Maistraatti ja Raastuvan- oikeus, Rahatoimikamari ja Kaupunginvaltuusto. Maistraattiin kuu- lui pormestari puheenjohtajana sekä yksi ^oikeus- ja yksi ^kunnallis- raatimies. Raastuvanoikeus oli jaettuna kahteen

^osastoon.

Ensim- mäinen osasto! käsitteli juttuja, jotka

ennen vuotta 1869

oli ratkais-

sut

raastuvanoikeus ensimmäisenä tuomioistuimena, ja kuului siihen

samat

jäsenet kuin maistraattiin. ^Toinen

^osasto

päätti

^{muut asiat,}

niihin luettuina senlaatuiset rikosjutut, joiden ratkaiseminen oli alis- tettava ylioikeuden harkinnan alaiseksi. Sen jäseninä olivat kaksi oikeusraatimiestä, joista toinen oli puheenjohtajana, ^yksi kunnallis- raatimies ja notarius. Maistraatti ja raastuvanoikeus joutuivat

vuonna

1883 sen

muutoksen alaisiksi

^että

oikeusraatimiehenvirka ^maistraa- tissa ja raastuvanoikeuden ensimmäinen

osasto

lakkautettiin. Molem-

mat

oikeudet käsittelevät myöskin yhteisesti ^eräitä yleisiä asioita.

Rahatoimikamari, johonka kuuluu kolme kolmeksi vuodeksi

va-

littua jäsentä, joista valtuusmiehet vuodeksi määräävät puheenjohta- jan ja varapuheenjohtajan, ryhtyi toimintaansa

vuonna 1876

ja peri entisen maistraatin tehtävistä kaupungin talouden hallinnon. Se otti siten haltuunsa kaikki rahastot ja

kassat,

sellaisetkin, joita

ennen

oli-

vat

hoitaneet erityiset kaupungin viranomaisten

^asettamat

^johtokun-

nat.

Siihen kuuluu puheenjohtaja ^{ja kaksi} jäsentä, jotka kaikki kau- punginvaltuusmiehet valitsevat kolmeksi vuodeksi. Tämän viraston alle kuuluvat ei ainoastaan vanhastaan olleet kaupunginvirkamiehet satamavouti, satamakonttoorin esimies, tuulaakikirjuri, vaakamestari

ja rahastonhoitaja,

vaan

myöskin myöhemmin ^lisäksi

^asetetut,

^esim.

kaupunginsinööri, agronoomi, kamreeri, katsantomies, puutarhuri, j.

n. e.,

jotka kaikki kuitenkin kaupunginvaltuusmiehet valitsevat.

Kaupunginvaltuusmiehillä, joiden lukumäärä

on 24, on

päätös- valta kaikissa yleisissä kuntaa koskevissa asioissa. Tämä laitos

on

siis

astunut

entisten kaupunginvanhinten sijaan. Kaupunginvaltuus- miehet

ovat,

kunnallisasetusten mukaan vuosilta

¹⁸⁷³

ja

1883,

kau- pungin kaikkien äänestysvaltaisten asukkaiden valittavat. Näiden joukossa ei

enää

tehdä

erotusta

„porvarien“ ja „ei-porvarien“

^vä-

lillä, jotenka vanhasta luokkaerotuksesta ja porvarioikeutta ^nautti-

450