HISTORIA KAUPUNGIN

POEIN KAUPUNGIN HISTORIA

KIRJOIT TANUT

J.

^W.

RUUTH.

JULAISTU PORIN KAUPUNGIN KUSTANNUKSELLA.

SUOMENNOS.

HELSINGISSÄ,

SUOMALAISEN KIRJALL. SEURAN KIRJAPAINON OSAKEYHTIÖ,

1899.

Esipuhe.

Kysymyksen Porin kaupunkia käsittelevän historian

aikaansaami-

sesta herätti jo ^{v. 1889} Kaupunginvaltuustossa pastori Reinh. Grönvall, jonka jälkeen allekirjoittanut ^{keväällä 1891 otti} työn suorittaakseen 6,000:n ^{markan1) suuruista} palkkiota vastaan, myöskin pidättäen itselleen vähintäin neljän vuoden työajan. Koska kuitenkin mainitun ajan ku- luessa, ja ^kun toimitustyö jo pääasiallisesti ^oli loppuun

suoritettu,

^oli ilmestynyt ^koko joukko uusia

aineksia,

pyysin vieläkin yhden vuoden lisäaikaa voidakseni tekstiin liittää tarpeellisia lisäyksiä ja oikaisuja.

Maaliskuussa ¹⁸⁹⁶ oli työ vihdoinkin valmiiksi toimitettu ja jätettiin herrain professorein M. G. Schybergsonin ja J. R. Danielsonin tarkas- tettavaksi, jotka siitä antoivat hyväksyvän lausunnon. Painatus alettiin syksyllä 1896 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä ja on se senjälkeen lakkaamatta tähän saakka jatkunut.

Kun Porin kaupungin historia nyt jätetään yleisölle on minulla rakkaana velvollisuutena esiintuoda kiitollisuuteni kaikille niille henki-

löille,

joidenka apua ja ^neuvoa olen ollut tilaisuudessa käyttää työtä suo- rittaessani. Etupäässä on minun tässä muistaminen äskettäin kuollutta Ruotsin valtioarkiston arkkivaariota ^t;ri E. W. Bergmania, joka vaivo-

jaan säästämättä on helpoittanut tutkimuksiani mainitussa arkistossa.

Suuressa kiitollisuuden velassa olen niinikään kunnallisneuvos Edv.

Avellanille, joka käytettäväkseni on jättänytrikkaat otteensa jamuistoon- panonsa Porin kaupungin kirkonkirjoista ja senohessa tietooni saattanut monta arvokasta etenkin kaupungin viimmeisen ajanjakson oloja koske-

vaa ja valaisevaa seikkaa. Myöskin saan julkilausua tunnustukseni niistä asiarikkaista tiedoista joita etenkin teoksen elämäkerralliseen osaan nähden olen saanut varatuomari Vilho

Seliniltä;

hän on senohessa jättänyt minulle täydelliset ainekset Selin-suvun tauluun. Suullisia seli-

]) Sanotusta pääomasta sai allekirjoittanut heti nostaa ^500;n markan suu- ruisen summan, jotavastoin lopnt maksettiin käsikirjoituksen valmistuttua.

Siltä aikaa tuli kuitenkin hyväkseni vuotuinen korko 5,500:5ta markasta s:n

prosentin mukaan.

K. ^E, F. Ignatius, kirjakauppias ^O.

Palander,

raatimies G. A. ^Sohlström y. ^m. Korjausluvun olen itse toimittanut fil. lis. Th. Dillnerin

avulla,

jonka neuvoja olen myöskin ollut tilaisuudessa'käyttää kieltä, erityisiä tekstissä ilmaantuvia numerotietoja y. ^m. koskevissa kysymyksissä.

Mitä teokseen yhdistettyihin

liitteisiin

tulee, haittaa varsinkin kau- pungin virkamiehiä koskevia elämäkerrallisia tiedonantoja sekä myöskin sukutieteellisiä tauluja paikottain epätasaisuudet ja aukot, joita, osaksi puuttuvien lähteitten

takia,

ei ole voitu välttää. Muutamia teokseen otettaviksi aijotuita (Achander-, Moliis- y. m. sukujen) tauluja ei ole ensinkään voitu saada julkaisukelpoiseen kuntoon.

Karttaliitteistä,

^{jotka kaikki ovat} tehdyt F. Tilgmanin kivipainossa Helsingissä, mainittakoon että 1895:n vuoden kaupungin asemakaava ^on teokseen otettu kaupungininsinööri F. J. Lindströmin konsehtikartan ^mu-

kaan,

jonka kaupunki sittemmin tarkastettuna ja korjattuna on erityisesti painoon toimittanut. Tekstissä esiintyvät muotokuvat ovat suoritetut herra Rieh. Hongin atelieerissä

Berliinissä,

paitsi kauppaneuvos A. Ahl- strömin

muotokuvaa,

jonka on tehnyt puunpiirtäjä A. Th. Nordgren Helsingissä; hän on myöskin piirtänyt sinetit.

Helsingissä, joulukuulla 1897.

J. W. ftuufh.

Suomentajan alkulause.

Kun t:ri J. W. Ruutkin tekemä Porin kaupungin historia suomalai- sessa muodossaan nyt astuu julkisuuteen on mieluisa velvollisuuteni lausua kiitokseni niille

henkilöille,

jotka neuvoillaan ja muulla avullaan ovat tehtävääni edistäneet. Erityisesti on minun tässä suhteessa muistettava t:ri A. V.

Forsmania,

joka suurimmalla alttiudella onkoko käsikirjoituk-

sen tarkastanut sekä painatuksen aikana tehokkaasti ottanut osaa kor- jauslukuun. Niinikään olen kiitollisuuden velassa herroille Lreille

J.

^W.

Ruuthille ja A. H. Snellmanille. Edellinen on asialliselta kannalta läpi- käynyt korjausarkit ja senohessa myöhemmin saamiensa tietojen perus- teella toimittanut tekstiin pienempiä oikaisuja ja lisäyksiä; jälkimmäinen jälleen on hyväntahtoisesti auttanut minua loppuarkkien korjausluvussa.

Lapuan-Joensuussa, kesäkuulla 1899.

livari 'E. Forsman.

Sisältö.

Siv.

Johdanto. „Teljä“ ja Ulvila 1—32.

Ensimmäinen ^luku. Kaupungin perustaminen ja ensimmäisen tapuli-

oikeuden aika. 1558—1641 33—95.

Toinen luku. Pori maakaupunkina. Sen rappeutuminen aina ison-

vihan loppuun. ^1641—1721 97—171

Kolmas luku. Pori edelleen maakaupunkina. Sen vaurastuminen

„hyödyn aikakautena¹¹ uuden tapulioikeuden saavuttamiseen

saakka. 1721—1765 173—239.

Neljäs luku. Pori taasen „meri-ja tapulikaupunkina“. Sacklenin ^aika-

kausi ja Välimerenpurjehdus. 1765—1809 241—339,

Viides ^{luku. Suuren} laivanvarustustoimen aika. 1809—1852 (1856) ^{. 341—427} Kuudes ^luku. Uutten elinkeinolakien ja uuden kunnallishallituksen

aika. Uudet kulkuneuvot 429—494.

Liite I. ^Porin virkamiehet ^495—552,

Liite 11. Elinkeinolaisia Porissa LV—LXXIV

Liite UI. Kauppatilastoa ^{. . .'} LXXV—LXXXVIU,

Liite IV. Väestötilastoa LXXXIX—OVI.

Liite V. Sukutauluja.

Asemapiirroksia, Porin kaupungista vuosilta 1696, 1734, 1799, 1801 1840, 1853 ja 1895

Nimiluettelo tekstiin I—XXX.

Kuvia.

Kokemäenjoen suu vuoden 1400:n paikoilla ^15,

Ulvilan kaupungin sinetti ^26,

Ulvilan pormestarin Martti Olavinpojan sinetti ^26, Ulvilan porvarin Eerikki Olavinpojan sinetti ^26, Kokemäen joen^suu siihen aikaan, jolloin kaupunki perustettiin ^....37

Porin kaupungin sinetti ^{- 72,}

Hannu Hannunpojan tekemä Porin ja ^sen ympäristön kartta (1663) ^{. . . 109,} Porin tehdas- ja teollisuus-oikeuden ^{sinetti 189,}

Porin kaupungin pienempi sinetti ^225,

Kaarle Indebetou 232

Puuseppäviraston sinetti 266.

Sorvariviraston sinetti ^266,

Lauri Sacklen JOO.

Tullikamarin ja meritullioikeuden sinetti 305 Raatihuoneen ^tori Porissa ^{ennen 1801} vuoden paloa 326

Kupariseppäviraston sinetti ³⁷⁶

Räätälinsällien sinetti 377

Kustaa Henrikki Ignatius 393

Teollisuus- ja tehdasoikeuden uusi ^{sinetti 397}

C. P. Bjömberg 402

Pori 1840-luvulla ^416,

Leipuri-viraston sinetti ⁴⁴¹

K. J. Borg ^445.

A. Ahlström ⁴⁵⁷

F. W. Rosenlew ^{' 458}

Pori ^{1897 492}

Johdanto.

„Tel|ä“ ja Ulvila.

Kaupunki, jonka

vaiheita

seuraavassa käymme kertomaan, on ellemme sirpistä esitystämme yksinään

kuvaukseksi

myöhempien aikojen Porista, vaan otamme huomioon sen

vanhemmatkin

^edeltäjät

ikimuistoisista

ajoista asti saavuttanut etevimmän merkityksensä ympärillä olevan maakunnan, Satakunnan, satamana ja pääpaikkana.

Kaupungin kehitys ^onkin vanhempina ja

myöhempinä

^aikoina yleensä aina ollut riippuvainen ^tämän maakunnan luonto- ja

sivistyssuhteista.

Tämä pitää paikkansa,

etenkin vanhemmasta

keskiajasta puhuttaessa,

jolloin

^kaupunkien

syntymisen

^ja

olemassa-olon

ehdottomana edelly- tyksenä, jos mahdollista vielä suuremmassa määrässä kuin minään myöhempänä aikakautena, lienee ollut

ympäröivän ^maaseudun

^tarve

saada

luonnollinen

ja

hyvin

sijaitseva vaihtokeskusta. Erinimisenä ja eri paikoilla on tämä

kaupunki

todellakin, kuin

viittamerkki

aina- kin, ollut niiden muutosten todistajana, jotka

länsisuomalainen

^maa-

kunta, sekä maan

muodostumiseen

^että väestön

levenemiseen

ja sivis- tykseen nähden,

vuosisatain

^{kuluessa on kokenut.}

Ennenkuin lähdemmekeskiajan

hämärien

muistotarujen johdolla etsimään

ensimmäisiä

jälkiä siitä Satakunnan

kaupungista,

^{joka on}

ollut nykyisen ^Porin

ensimmäinen

^{edeltäjä, täytyy} meidän siis ensiksi muistaa, kuinka varsin erilaiset olot sekä

maantieteellisessä

^{että sivis-} tyksellisessä suhteessa ^tässä maakunnassa vanhempina

aikoina

^vallit- sivat, verraten siihen

mimmoiset

^ne

myöhemmin

ovat ^{olleet. Kun} tiedämme ^että Suomen

länsirannikko

kohoutuu vähän toista metriä sadassa ^{vuodessa, ')} voimme hyvin ajatella ^sitä aikaa, jolloin suurin osa maata Kokemäen alapuolella, jossa veden korkeus nykyään on

') Ignatius, ^Suomen maantiede, I, 85.

Satakunnan vanhemmat luonnonsuhteet.

Sen ensimmäi set asukkaat.

30 metriä merenpinnan yläpuolella, oli meren aaltojen peittämänä.

Luonnollisesti

oli vesi mainitun seudun yläpuolellakin sijaitsevissa järvissä ja joissa korkeammalla kuin nykyään, jonka

vuoksi

^siihen aikaan myöskin oli mahdollista harjoittaa

laivakulkua

pitkin tuota mahtavaa maakunnan halkaisevaa virtaa kauas

sisämaassa

sijaitseviin seutuihin, jotka nykyään eivät

vesitse

ole meren kanssa missään kulkuyhteydessä.

Useat laivanrunkojen löydökset, joita myöhempinä

aikoina

^on

tavattu sekä Luvialla ettäKokemäen jokilaaksossa,lähimmästä vedestä kaukana sijaitsevilla paikoilla,

todistavat

täydellisesti että lastatut haahdet muinoin olivat mereltä päin

voineet

uida kauas sisämaahan, paikoille, jossa nykyään löytyy kovia kotomaita ja

maakumpuja.

Sen ohessa kertoo eräs vanha, meidän päiviimme asti säilynyt, muisto- taru, joenkulkijoiden kerran tulleen mereltä ainanykyiseen Karkkuun

saakka. Lampiaisten koski, meidän aikoinamme suurin ja vuolain Kokemäen alapuolella, jossa vedenkorkeus on 7 ¹/₂ metriä merenpin-

nan yläpuolella, jokiäyräitä lukuunottamatta, mitkä

Nakkilassa

yleensä kohentuvat ¹² metriä vedenpinnan yläpuolelle, lienee vielä

meidän

ajanlaskumme alussa ollut vaan joensuuna, jonka kautta

virta

pur- kautui melkoisen suureen merenlahteen, joka siihen aikaan peitti

enimmän

^osan nykyisen Ulvilan ja Nakkilan tasankoja.

Lammaisten rantatöyrissä

tavataankin melkoisia savikerroksia, jotka

sisältävät

jäännöksiä Itämeressä vielä elävistä näkinkenkälajeista. Vasta vuosi- satain kuluessa laskeutui vesi vähitellen, muodostui joukko purjehdus- kelpoisia suuhaaroja ja merenselkiä, joiden määrä oli niidenkin vuorostaan kadota vuosisatoja kestävän olemassa-olon jälkeen. Ja

samoin

kuin päävirta olivat maakunnan muutkin vesistöt siihen aikaan paljoa vetevämmät ja valtavammat kuin nykyään. Niiden väliset maat olivat suurimmaksi osaksi mahtavina,

riistarikkaina

metsinä

ja autioina, laihan kasvillisuuden peittäminä kankaina.

Sellaiset olivat maakunnan luonnonsuhteet, aikana, joka tosin on tämän kuvauksen rajojen ulkopuolella, mutta joka kuitenkin sen verran on tässä otettava tarkastettavaksi, mikäli siitä ovat etsittävät vanhimpien asutuskeskustain sijoittamisen

äärimmäiset

ehdot, ^samoin kuin myöskin tästä riippuva ensimmäisen kaupunki-yhteiskunnan mahdollisuus näillä seuduilla.

Meidän tehtäväämme ei kuulu sen kysymyksen ratkaiseminen, mitkä kansat näinä kaukaisina aikoina ovat täällä asutusta raivan- neet; siitä ovat mielipiteet erilaiset, sillä osa tutkijoita on, nojautuen täällä tavattujen muinaislöydösten yhtäläisyyteen Skandinaaviassa löydettyjen kanssa, edellyttänyt germaanilais-skandinaavilaisen kansa-

Suomalaisten maahanmuutto SATAKUNNAN VANHEMMAT LUONNONSUHTEET. SEN ASUTTAMINEN.

heimon täällä-olon, jota vastoin toiset taasen otaksuvat että näillä seuduilla jo ikivanhoina aikoina on elänyt suomensukuinen väestö, jollaon ollut sama sivistys kuin

skandinaavilaisella.

^Oli miten olikaan Kokemäen jokilaaksossa tehdyt runsaat löydöt kiviaseita, pronssi- kaluja ja lukuisia esineitä vanhemmalta rautakaudelta osottavat että kaikilla näillä esihistoriallisilla aikakausillaon täällä ollut edustajansa.

He näyttävät asuneen harvoissa asutusryhmissä etupäässä virtain ja järvien rannoilla, jota vastoin niiden väliset metsämaat

olivat

Lappa- laisten samoiltavina.

Etenkin onKokemäki ollut rikas löytöpaikka, joka seikka viittaa siihen, että tämä seutu ikivanhoista ajoista on ollut maakunnan keskuspaikkana. Erinomattain on täällä tavattu ^lukuisia löydöksiä

nuoremmalta rautakaudelta, joka katsotaan

alkaneeksi

^{v:n 800} vai- heilla j. K. Tämä aikakausi sopii myöskin yhteen sen ajan kanssa,

jona

esi-isiemme

ensikertaa otaksutaan siirtäytyneen tähän maahan.

Suomalaisista

levisivät

Hämäläiset sisämaassa olevilta asuin- sijoiltaan yli rannikkomaan länteen päin aina Pohjanlahteen saakka.

Mitä

teitä

^tämä maahanmuutto on tapahtunut ei voida lähemmin selvittää. Ehkä on siirtoasutus, kuten mahdollisesti voisi päättää niistä

oleellisesti

erilaisista murteista, jotka vallitsevat Yli- ja Ali- Satakunnassa, eri teitä ja eri aikoina painautunut jokilaaksoon, muodostaen jo alusta alkaen kaksi toisistaan riippumatonta asutus- alaa ylemmän, Kuloveden ja Rantaveden rannoilla, alemman joen keski]uoksun varrella, nykyisissä Kokemäen, Köyliön ja Euran

pitäjissä.

^{Olkoonpa tämän} asian laita miten tahansa,

varmalta

näyt- tää kuitenkin että uudet asukkaat alussa asettuivat ainoastaan itse

jokilaaksoon, jonka vanhempi väestö joko vetäytyi tieltä pois tahi harvalukuisuutensa takia vähitellen sulautui yhteen tulokkaiden kanssa. Sisä-Satakunta samoin kuin rannikkoseudutkin pysyivät vielä autioina ja asumattomina, yhä edelleen jääden

haihateleville

Lappalaisille tyyssijaksi.

Ei

kuitenkaan

kauaa viipynyt,

ennenkuin

uudet siirtoasukkaat ottivat haltuunsa nämät erämaat. Ylimaalaiset samoilivatlaajalti noilla asumattomilla seuduilla,

metsästelivät

riistarikkaissa metsissä, kalas- telivat sisämaan järvissä ja joutuivat viimmein näillä

retkillään

^kau- kaisiin merenäärisiin kalastuspaikkoihin. Vanhasta Sastamalasta, Kuloveden vartisilta seuduilta, joiden

vielä 16-sataluvun

^{alussa sanot-}

tiin sijaitsevan

„Hämeemnaasa“,

^{vei vahva}

kulkutie

länttä kohden Satakunnan pohjoiselle rannikolle, jossa vielä meidän päivinämme Sastmolan (= Meri-Karvian) nimessä edelleen elää muisto näistä yli- maalaisten rannikkoretkistä. Huittisista raivasivat niinikään sisämaan

3

Rannikkoseu- tujen asutta-

minen.

asukkat

itselleen

vaivalloisen tien Kokemäenjoen

pohjoispuolisten erämaiden

kantta siihen rannikkoseutuun, jota ^siitäperin on kutsuttu

ruotsinkielisellä

^nimellä Hvittisbofjärd («Huittislaisten selkä"), s. o.

A h^lainen. Sanalla ^sanoen, koko ^maa Kokemäen joen

pohjoispuolella

aina Pohjanmaan rajaan saakka joutui täten äskentulleiden

«Hämä-

läisten erämaaksi", nimi, jonka vielä tapaamme 16-sataluvun kar- toilla juuri tätä seutua merkitsemässä, siitä poislukemalla ainoastaan myöhemmin asutun

rannikkoalan.

Hämäläisen

^asutuksen

alemmalta

alueelta Eurasta ja Koke- mäeltä oli sisämaalaisten

vielä

^helpompi retkeillä alas meripuolta kohden. Euralaiset tulivat täten heidän mukaansa nimitettyä jokea pitkin sen suulla sijaitsevalle rantamaalle, Eurajoelle. Kokemäkeläi-

sillä oli taasen käytettävänään ^itse

päävirta

ja sen suuhaarat, niiden joukossa Lattomeren-selkä, ja

mahdollisesti

^eräs

vieläkin

eteläisempi, joka

ikivanhoina

aikoina näyttää ^menneen Lammaisista

Luvian

^lah-

teen. Siitä on muisto aina

meidän

päiviimme saakka säilynyt nimessä Hämeenjärvi, eräs Kokemäen- ja Eurajokien välisellä veden-

jakajalla sijaitseva pieni järvi, joka luultavasti

aikoinaan

on muodos- tanut osan tätä Hämäläisten vanhaa

kulkureittiä

^{mereen 1).}

Kun sitten väestö lisääntyi ja etenkin senjälkeen kuin ruotsa- lainen

valloitus

oli tuonut muassaan

rannikkoseutuihin

niiden mui- noisen

ruotsalaisen

^väestön, syntyi siten

vähitellen

uusia kyliä joki- ja merenrantamille, ^välistä paikoille, jotka ennen

olivat

olleet veden peitossa. Monet kalastuspaikat muodostivat

myöskin

aikojen

kuluessa

omia

kyläkuntia.

^{Kaikki nämät} uutisasukkaat vaativat nyt osansa muinoisista rannikolla sijaitsevista

yhteismaista

^sekä

niiden

^rikkaista kalastuspaikoista. Kun ylimaalaiset sen ohessa edelleen viljelivät vanhempaa oikeuttaan, syntyi näiden asianosaisten kesken omistus- ja rajariitoja, jotka kestivät läpi vuosisatojen, tarjoten niiden aikana tehtyjen oikeus-asiakirjojen kautta rikkaan ainehiston maan vanhem- pien asutusolojen

valaisemiseksi.

^{Täten näemme}

esimerkiksi

^Kark- kulaisten vielä 15-sataluvun lopussa ja 16-sataluvun alussa riitelevän Noormarkkulaisten,

Pomarkkulaisten

ja

Merikarvialaisten

^kanssa

vanhoista

Ahlaisjoen ja Karvianjoen ^rannoilla sijaitsevista ulkosarois- taan. Huittislaiset olivat samaten riidassa Noormarkun asukkaiden

') Tämä kulkureitti meni otaksuttavasti nykyään kuivilla olevan Leistilän- järven yli Luvian järviin ja Hämeenjärveen sekä sieltä siihenmerenlahteen, joka vielä silloin peitti suuren osan nykyistä Luvian tasankoa. Sillä suunnalla, jota tämä lienee kulkenut, tavataankin vielä ^Nakkilassa joukko jätinraunioita,sen merkkinä, että nämät nykyään verraten syrjäiset seudutjovanhempina aikoina olivat asuttuina ja ihmisliikkeen ^alaisina.

Kokemäkeläis- ten valtavam- manaalisessa jokilaaksossa.

Kokemäki maakunnan keskustana.

KOKEMÄKI MAAKUNNAN KESKUSTANA.

kanssa kalastuspaikoista ja erämaista, jotka osaksi sijaitsivat kau- kana viimmemainitnn pitäjän nykyisten rajojen sisäpuolella.

Suurimmalla menestyksellä näyttävät kuitenkin

Kokemäkeläiset kestäneen

tässä taistelussa alempana

asuvien

anastuksia vastaan.

Pitkin

purjehduskelpoista

jokeavoivat he, helpommin kuin

sisämaiset

naapurinsa, sivuuttamalla joensuun uutisasukkaat,

ylläpitää

yhteyt-

tään

rannikon

kanssa. Heillä näyttää kauan olleenkalastuspaikkansa Kokein- 1. Kokemäensaarella, ruots. Inderö, jota vanhempina aikoina tälläkin

kielellä

kutsuttiin nimellä „Kumbo ö“, s. o. Kokemäkeläisten saari (mainittu 1419), ja Kuuminaisissa (Kumnäs s. o. Kumonäs 1.

Kokemäen niemi). Vielä v. 1420, kun sekä Hämeenjärven- että Lattomerenselät vanhempine

laskusuineen

olivat umpeen maatu- neet, näemme

heidän riitelevän

kalavedestä

Euralaisten

ja Luvia-

laisten

kanssa, joille

viimmemainituille

nyt tuomitaan

heidän

^„merestä salpautuneet“ *) lahtensa javirtansa. Auelä v. 1527, kun Ulvilan

pitäjä

jo on ollut olemassa kauemmin kuin

kaksisataa

^vuotta, harjoittavat

Kokemäkeläiset

kenenkään moittimatta, muistuttamatta

lohenpyyntiä

Ulvilan lahdessa. Jopa

vielä

v. 1621 annetaan muutamille Kokemäen kylille Ahlliöstä ja Sonnilasta alkaen aina Torttilaa ja Pirilää myöten ikivanhat kalastusvetensä Anttooran ja Väkkärän saarien luona, jonka ohessa Krootilahkin kylälle vakuutetaan

ylimuistoinen

apajanantintonsa Krootilan lahdessa Kokemäenjoen suussa. Samaan aikaan

Pirkkalan

kylä menestyksellä vaati vanhan omistusoikeutensa Bastuskärin luotoon tunnustetuksi, samoin Kukonharjan kylä Kaha- luotoon j. n. e. Sanalla sanoen Kokemäeltä aivan äärimmäi- seen merenpartaaseen, Ahlaisista aina Luvian ja Euran

rajoihin

saakka Kokemäkeläiset vaativat etusijaa kaikkien muiden rinnalla, sillä perusteella, että olivat olleet

ensimmäiset

asutuksenraivaajat jokilaaksossa.

Niinä kaukaisina aikoina,

joina paikkakunnan maantieteelliset

ja

kansatieteelliset

olot olivat yllä kuvailtujen kaltaisia, jolloin melkoinen osa

meidän

päiviemme Ali-Satakuntaa vielä oli meren-

aaltojen

peittämänä, joista

ainoastaan

siellä täällä

kohentui

muutamia kivisiä luotoja ja

alastomia

hietasärkkiä, valmistaen inhimilliselle viljelykselle ensimmäisen

jalansijan,

^edustipa sitä sitten sisämaan kalastajat tahi

vieraat

uutisasukkaat,

ja

^{jolloin tuo valtava joki}

vielä muodosti

erinomaisen kulkureitin

hamaan maakunnan

sydäm-

meen saakka, oli tietysti myöskin luonnollista ^että Kokemäestä

tuli hämäläisen siirtoasutuksen maantieteellinen

^ja

valtiollinen

keskusta.

*) „Inbundna.“

5

„Tcljä.“

Piispa Henrikki Kokemäellä.

Sellaisena esiintyykin se

aikaisemmin

kuin mikään muu Satakunnan seutu

esihistoriallisen

^ajan hämärästä. Sen merkitystä

viimmemaini-

tussa suhteessa todistavat näet vielä

tänäkin

^päivänä vanhat Kalvo- mäen haudat, iänikuinenKäräjämäen

käräjäpaikka

ja Harolan saaren nurmettuneet muinoislinnan jäännökset. Luonnollisesti oli se niin- ikään ammoisista ajoista asti kaupan keskuspisteenä, joko tämä sitten haki suuntansa sisämaasta ja Hämeestä Pohjanlahteen, tahi päinvas- toin meren puolelta

raivasi

^itselleen

tien

ylimaihin. Tätä todistavat muun muassa Aimälän kylän muinaislöydökset vuosilta ¹⁸⁷⁰ja 1879, joiden joukossa tavattiin kaksi n. k. kuntalaista rahaa, vv. 850 ja

1050 väliseltä ajalta, jolloin sellaisia rahoja kaupan kanssa joutui Pohjolan perille.

Kansantaru kertoo myös Kokemäellä vanhempina aikoina löy- tyneen kauppapaikan eli kaupungin, jossa ulkomaalaiset

harjoittivat

kauppaansa. Yexionius, joka,

tietääksemme,

on

ensimmäiseksi

^tästä seikasta puhunut, lausui „Epitome“-nimisessä teoksessaan, v. 1650, että Ylistaron kylässä Kokemäellä on löytynyt vanha, sittemmin hävinnyt suomalainen kaupunki. „Niityt ja metsät¹⁴ lisää tekijä

tästä puhuessaan ajatellen muuttuneita oloja, „viheriöivät nyt seuduilla, joissa laivoilla ennen muinoin oli avoin tie^44. Fortelius huomauttaa sen lisäksi, De initiis Biörneburgi-teoksessaan, v. 1732, että mainittua kylää on ylistetty vanhojen saduissa, ja hän sanoo sen ohessa kuulleensa, että sitä vanhan ajan

ihmiset

suomeksi nimit- tivät „Teljän kaupungiksi^44. P. A. Gadd, väitöskirjassaan Porin lää- nin

kivennäishistoriasta,

v. 1792, antaa kaupungille

nimen

„Itä-Teljä“.

Toiset ovat pitäneet sitä Ruotsin Söderteljen siirtokuntana. Tähän ja muihin samallaisiin lausuntoihin perustuvat nähtävästi Porthanin vanhaa Kokemäenkaupunkia koskevat tiedot, jotka tavataan Tuneldin

maantiedossa vuodelta 1794.

Vanha Teljä sijaitsi tarinan

tieten

nykyisen Ylistaron kylän

viereisellä

niemellä, jossa nykyään seisoo Henrikki-piispan muisto- patsas. Juuri tähän tunnettuun kauppapaikkaan ohjasi näet Suomen

ensimmäinen

apostoli matkansa, kun hän astuttuaan maalle Auran suulla harjoitti lähetystointaan maassaimne. Tämä

piispan

täällä- käynti viittaa sekin siihen merkitykseen, mikä

mainitulla paikalla

oli sekä lukuisan väestön keskustana että satamasijana. On myöskin otaksuttu piispan matkustaneen Kokemäelle vesitse pitkin jokea.

Vanha runo antaessaan piispalle nimen „Hämeen Heinirikki⁴⁴, näyt- tää sillä tarkoittavan juuri hänen

toimintaansa

Kokemäen jokilaak- sossa, joka siilien aikaan vielä oli osa Hämeenmaata.

Portus Tavastonmi KOKEMÄEN KAUPUNKI. PORTUS TAVASTORUM.

Tarun mukaan rakentaa lian tähän pakanalliseen maahan ensim- mäiset kirkot, asettaa

virkoihin ensimmäiset

papit, sanalla sanoen

perustaa ensimmäisen kristillisen seurakunnan. On myöskin syytä otaksua piispan työn Kokemäen jokilaaksossa, vaikka hän itse joutui Lallin hillittömän kostonhimon uhriksi, kuitenkin jääneen säilymään, kohdatakseen sitten Tuomas-piispan myrskyisinä aikoina uusia vaa-

roja. Sillä juuri tätä piispa Henrikin perustamaa seurakuntaa

lienee

paavi Gregorius IX tarkoittanut, kun hän v. 1237, kehottaessaan

ristiretkelle

^{Hämäläisiä vastaan,} sanoo että tämä kansa tosin muinoin on saatettu kristinuskoon, mutta että pakanat, perkeleen avulla, nyt olivat perinjuurin hävittämäisillään Hämeestä tämän Jumalan kirkon

istutuksen

^]). Suojaten mitä vielä on jälellä siitä

vaatimattomasta keskiaikaisesta

rakennuksesta, jossa Suomen ja Satakunnan ensim- mäisen apostolin sanotaan saarnanneen oleskellessaan Kokemäellä, kohoutuu meidän päivinämme P.

Henrikin

muistopatsas, joka muistomerkki sen ohessa ^on omiaan johtamaan katsojan ajatuksen taaksepäin siihen aikaan, jolloin tällä niemellä sijaitsi kaupunkimme

ensimmäinen

edeltäjä.

Uudemmat

tutkijat

^ovat esiintuoneet painavia syitä sille otak- sumalle, että ruotsalaisen aikakirjan „Hämäläisten satama“, „Portus Tavastorum“, jossa Birger Jaarlin sanotaan astuneen maalle risti- retkellään Hämäläisiä vastaan, myöskin ^lienee etsittävä, jollei täältä, niin

kuitenkin

jostakin Kokemäenjoen suulta^a). Tämä mielipide näyt- tääkin saavan tukea kaikesta mitä tähän saakka tiedetään yleensä

sen ajan oloista. Satakunta, jonka nimi ensi kertaa esiintyy asia- kirjoissa ^{v. 1331,} oli,

kuten

edellisestä ilmenee,

epäilemättä

^{hämäläinen}

rannikkomaakunta.

Pohjoispuolellahan Kokemäen jokea ulottuivat

n. k. Hämäläisten erämaat niin nimitetyt ^vieläpaljoa myöhempinä aikoina aina meren rantaan saakka, jossa vanhimmat tunnetut ruotsalaiset uutisasutukset^eräässäBirger-kuninkaan kirjeessä vuodelta 1303 mainitaan Hämeenmaahan

perustetuiksi.

^{Piispa Henrikinsurma-}

virsi, jota ikänsä perusteella, voipi kuvauksen luotettavaisuuteen nähden, mikäli näet on kysymys siinä esiintyvistä ulkonaisista pai- kallismääräyksistä, miltei pitää todistuskappaleen veroisena, näyttää osottavan että maakunnan eteläosaakin vielä silloin

pidettiin

Hämeen- maan olennaisena osana. Ja ^tämä rannikkoseutu oli kieltämättä mitä vilkkaimmassayhteydessä

sisämaan

kanssa. NimetKokemäki, Pirkkala

') Porthan, Sylloge monumentorum, ^s. 37.

2) K. F. Ignatius. Ett ytterligare tillägg i frågan om Birger Jarls tåg emot Tavasterne. Hist. Ark. IX.

7

Kansantaruja Birger Jaarlista

„Saksojen“

kauppavetket Kokemäellä.

ja Renko tunnetut pirkkalaisten historiasta

merkitsivät

niin sanoaksemme

pääpisteitä eräällä

^maamme

siihen

^aikaan

mitä

^tärkeim- mällä liikennereitillä, jota myöten voi vesitse päästä melkoisen osan matkaa nykyisen Satakunnan sisimpiin seutuihin. Sieltä kulki, syvemmälle sisämaahan, valmiiksi poljettuja ja

porrastettuja

^teitä, kylästä kylään, seuraten vesistöjä, kunnes saavuttiin hämäläis- heimon vanhimmille asumapaikoille maassamme, Yanajaveden ja Päijänteen rannoille. Tämän tien käyttäminen ei ollut

mikään

vai- keus

keskiaikaiselle

sotajoukolle, johon kuului muutama sata ratsu- miestä ja muutama tuhat jalkamiestä, tottuneita kun olivat sen

ajan ihmiset vaatimatta erityisen hyviä kulkuneuvoja

taivaltamaan

pitkiä matkoja.

„Portus Tavastorum"

nimisen

paikan lähempi määrääminen ei kuitenkaan enää ole mahdollinen. Käsittelemättä sentähden tarkem- min tätä epävakaista kysymystä Birger Jaarlinmaallenousupaikasta, tahdomme tässä ainoastaan tuoda esiin pari kansantietoa, jotka, jos kohta eivät ole erityisen arvokkaita historiallisina todistusaineksina,

kuitenkin

ansaitsevat muistamista, koska seudun paikallishistoriaa harrastavat miehet jo vanhempina aikoina ovat ne talteen kirjoitta-

neet. E. Ekbomin mukaan, joka kirjoitti muistoonpanonsa kau- pungista tämän vuosisadan alussa, oli vanhempina aikoina jossakin kaupungin porvaristalossa löytynyt vanha käsinkirjoitettu aikakirja, joka m. m. sisälsi sen tarun, että Birger Jaarli amiraalilaivallaan oli muka ajanut karille nykyistä Porin luona sijaitsevaa Hamppusten- mäkeä vasten ja pikastuksissaan siellä

hirtättänyt päällysmiehen

Kampuksen, josta mäki muka on saanut nimensä. Että taru

siinä

muodossa, missä vanha

aikakirja

^{on sen}

ilmituonut,

ei voi olla luotettava, selvenee kuitenkin jo siitä, että Hampus-nimi, mikäli tiede- tään, ei vielä ollut käytännössä keskiajalla. Fortelius ei myöskään

tunne tahi ainakaan

mainitse

tätä tarua, mutta ^{hän luulee}

sen sijaan tietävänsä Birger Jaarlin oleskelleen jonkun aikaa näillä seuduin ja täällä suorittaneen kunniakkaita urotöitä, sekä että häntä tavallisesti pidetään „Ulvilan kaupungin perustajana".

Mutta miten liekään Portus Tavastorum kysymyksen laita,

varmaa on että Kokemäen vanha kauppapaikka sen ohessa on ollut ei ainoastaan Satakunnan, vaan myöskin osaksi Pohjanmaan ja Hämeen kauppasatamana ¹). Että tässä kaupungissa kävi hansa-

‘) Arapialainen maantieteilijä Edrisi, joka eli 1150:n vaiheilla Neapelin kuninkaan Rogerin hovissa, puhuu myöskin eräästä kaupungista, joka sijaitsi Hämäläisten maan rannalla. Mahdotonta ei ole jos vaan Edrisin kuvaus

„SAKSOJEN“ KAUPPARETKET KOKEMÄEN JOELLA.

kauppiaitakin, jotka

laivoineen purjehtivat

^{ylös virtaa myöten, näyt-}

tää käyvän selville nimestä „Saksankivi“, jolla tarkoitettiin erästä

kiveä, jota Saksalaisten sanottiin muinoin pitäneen

tavaroidensa

varastopaikkana. Tätä kiveä ei enää ole jälellä, mutta sanotaan sen

sijainneen Tnlkkilan sillan

luoteisessa

^{korvassa 1). Nousumatkavasten} virtaa, joka aikaa myöten kävi yhä vuolaammaksi, ei liene ollut hel- pointa laatua. Vieraat kauppiaat sauvoivat

todennäköisesti

lyhyissä

päiväyksissä

^{vähitellen eteenpäin,} kunnes saavuttivat matkansa lopul- lisen päämäärän. Monet kosket näyttävät etenkin antaneen

aihetta pysähdyksiin

ja pakottaneen joenkulkijoita levähdyksiin, joita ^he koettivat käyttää hyväkseen tarjoomalla tavaroitaan kaupaksi ympä- ristön

asukkaille.

^Kansantaru

osottaakin

useita paikkoja, joissa

Saksalaiset siten ovat kauppaa tehneet, ^esim. Saksankorvan, pienen

saaren Ruskelan koskessa,

Kirkkosaaren

^Anolassa,

Orjanpaaden

Äimälässä, jossa ^vielä myöhempinä aikoina on näytetty erästä kal- lioon lyötyä rautarengasta, mihin oh tapana

aluksia

kiinnittää, siihen

aikaan, jolloin vielä purjehdittiin jokea _myöten ylös,

Kokemäelle

y. ^{m. 2).} Mutta keskiajalla ei niin tarkoin eletty vanhan sanan- laskun mukaan:

„aika

on rahaa“, ja saksalaiset kauppiaat malttoivat tyynesti mielensä, kunnes vähitellen saivat kuljettamansa tavaran

kaupaksi.

Elleivät itse Kokemäen kaupungissa päässeet tavarastaan, niin sauvoivat he edemmäksi viitaa ylöspäin jatulivat sitenPahdingin koskessa olevalle Saksankivelle, lähelle Rakkulaistenkylää, jotakan-

santarun mukaan muinoin oli kutsuttu

„Hahlon

kaupungiksi", ja yhä eteenpäin mennen jo ennen mainitulle Huivoonkoskessa sijaitsevalle

linnasaarelle,

joka päättäen siellä tehdyistä löydöistä sen ohessanäyt-

tää olleen kauppapaikka. Ja jolleivät tavarat kesän aikana ^menneet kaupan,

jäivät miehet

„kesteinä“ koko talveksi tänne tahi

kauemmaksi aikaa,

jos niin tarvittiin, japalasivat vasta saatuaan kaiken laivallaan tuomansa varaston myydyksi. Lato, jossa pyhä Henrikki kansan- tarun mukaan saarnasi kokoontuneelle rahvaalle, ja jonka ympäri nyt on rakennetHi ennen mainittu muistopatsas, on mahdollisesti

alkujaan ollut kauppapuoti. Tähän näyttää ^se seikka viittaavan, että yleensä tarkoittaa Suomea että tämäkaupunki, jotahänkutsuu Daghwataksi, oli sama kuin kansantarun Teija. Ainakin näyttää tieto Daghwatan ^asemasta, jonka sanotaan sijaitsevan 200:n arapialaisen ⁽⁼ 40 suomalaisen) peninkulman päässä eräästä Anhu-nimisestä Viron kaupungista, jotakuinkin sopivan yhteen viimmemainitun maan ja Kokemäen jokilaakson välisen matkan ^kanssa. Oppi- neen maurilaisen kertomusta myöten oli Daghwata suuri jakukoistava kaupunki.

*) Suomi, 1860, s. 189.

2) Eeinh. Kokoelm. VIII, 40.

9

Kokemäen kauppa Pohjan

maalla ja Hämeessä.

Kaupungin muut elin-

keinot.

rakennuksen lattian alta on löydetty

keskiaikaisia

punnuksia 12- sataluvulta¹).

Kauppaa Hämeen ja Pohjanmaan kanssa välittivät pääasialli- simmasti n. k. „pirkkalaiset“,

nimitys,

^mikä

todenmukaisimmasti

merkitsee eräänlaisia maalaiskauppiaita, jotka etupäässä olivatryhty-

neet voittoa tuottavan kaupankäyntiin Lappalaisten kanssa. Tätä

tarkoitusta

varten he tekivät laajoja

matkoja

maan pohjoisiin

lappa-

laismetsiin, hakivat niiden ympäriharhailevia asukkaita, ja vaihtoivat itsellen heidän tuotteitaan kaikellaisiin mukanaan tuomiinsa tava- roihin. Tultuaan takaisin kotiseutuihinsa, luovuttivat he sitten saa- liinsa saksalaisille. Tämän kaupan kautta tuli heistä tavallisesti hyvin rikkaita, etenkin sen jälkeen kun kuningas Maunu Latolukko heille oli antanut

yksinomaisen

veronkanto-oikeuden Lappalaisilta.

Tarun mukaan koreilivat he loistavissa puvuissa: pitivät korkeita lakkeja, jotka olivat kirjaillut erivärisillä koristuksilla ja varustetut kulta- ja hopeareunoilla, sekä olivat pukeutuneina takkeihin, joita somistivat punaiset _nauhat ja

kimaltelevat

kultaneuleet.

Muuten tiedetään sangen vähänpirkkalaisten ja muiden maalais- kauppiasten välittämästä sisämaankaupasta. Koska taru sijoittaa erään

ikivanhan

kauppapaikan Harjun kylään Pirkkalaan, ja tunnettua on että Porilla, joka peri vanhan Teljän kaupan, paljoa myöhemmin ^oli markkinaoikeus

mainitussa

kylässä, näyttää uskottavalta että Koke-

mäenkin kauppiailla oli tapana sinne matkustaa, siten haltuunsa vetäen Hämeen-puolisen kaupan. Täältä, Pirkkalasta, lähtivättaasen tarun mukaan pirkkalaiset kantamaan veroa

Lappalaisilta

ja asutta- maan Pohjanmaata, jonka

kauppa

täten,

ainakin

osaksi, tuli kulke- maan Kokemäen kaupungin kautta. Kokemäki-, _Pirkkala- jaRenko-

nimien rinnakkaisuus,

^joka tavataan pirkkalaisten historiassa, kuten

jo mainittiin, ilmaisee suunnan,jota myötenkauppaa muinoin

käytiin,

Näiltä pääasemilta haaroittuivat pirkkalaisten kulkemat tiet Pohjan-

maan ja Lapinmaan etäisimpiin

seutuihin.

Kokemäkeläisten osan- ottoa Pohjanmaan kauppaan ^{todistaa muuten} sekin asianhaara, että, kun oli

ratkaistava

Upsalan ja Turun hiippakuntien pohjoisia rajoja koskeva riita _{v. 1374,} kuulusteltiin

näiden

rajojen suuntaa vanhoilta miehiltä, joita paitsi Ulvilasta ja Pirkkalasta myöskin oli Koke- mäeltä kotoisin.

Mitä vihdoin vanhan kaupungin käsityöläis-elinkeinoihin tulee, eivät lähteet niistä

tiedä

mitään kertoa, jollei tahdota pitää Gunno

‘) Mitä itse huoneeseen tulee, kertoo taru ettäylemmät hirsikerrat monta kertaa ovat joutuneet liekkien saaliiksi, mutta että alemmat aina ovat jääneet vahingoittumattomiksi ja vielä ovat samat kuin apostolinaikuiset.

Son ulkonäkö

Kokemäen linna.

KOKEMÄEN ELINKEINOT. KOKEMÄEN LINNA.

„satulamestaria“

sikäläisten ammattilaisen

viimmeisenä

edustajana.

Hän oli

kaikesta

päättäen varakas mies,

joka

m. m. oli v. 1324 testamentin kautta haltuunsa saanut kaukana Hämeessä sijaitsevan Yesunnin talon. Nähden eläessään kaupungin siirron, näyttää hän

kuolinpäiväänsä

^{saakkaasuneen} Kokemäellä, jossa hän ynnä vaimonsa Cecilia ^{v. 1357 vanhuuden} vaivuttamana, „senio pergravatus“, testa- menttasi omaisuutensa Turun tuomiokirkolle „ad honorem beatse ac

glorioste virginis Marise ac beati Henrici“ ¹). Mutta hänen taitonsa ei kuollut hänen kanssaan. Kokemäen jokilaaksooli vieläKustaa Vaasan aikana tunnettu erinomaisista _vyön- ja

satulantekijöistään.

^Mahdol-

lisesti

oli taito tässä ammatissa levinnyt Satakunnan vanhasta kes- kuspaikasta maaseuduillekin, kehittyen

sikäläisissä

talonpoikaiskylissä melkoiselle täydellisyysasteelle.

Kokemäenkaupunkilaisten keskiaikana harjoittamista elinkei- noista ovat edelleen maanviljelys ja kalastus tärkeinä muistettavat.

Ylistaron pellot

antoivat

^{kaiketi jo} silloin erinomaisiasatoja, jakalas- tus, sekä se jota harjoitettiin joensuussa Kokemäen saarella, että

myöskin lohenpyynti joessa, tuotti kaiketi jo silloin paikkakunnalle

erään sen enimmin kysytyitä kauppatavaroita.

Miltä kaupunki muuten näytti, siitä puuttuvat tietysti kaikki tiedot. Ottamatta lukuun P.

Henrikin

latoa,

ei

löydy enää mitään, joka voisi antaa pieille käsitystä sen ulkonäöstä^2). Kudensköld sanoo

tosin

kertomuksessaan vuodelta 1738 vielä siihen aikaan siitä olleen muutamia raunioita nähtävissä Ylistaron kylän läheisyydessä, mutta minkälaisia ne olivat, ei hän

lähemmin

ilmoita. Luultavaa on että se harmaille tupineen ja puoteineen oli enemmän

keskiaikaisen talonpoikaiskylän

kuin meidän käsityksemme mukaisen kaupungin näköinen. Mutta ulkomaalaiset „kestit“, ihailtavissapuvuissaan ylväs- televät pirkkalaiset, sekä mahdollisesti yksi ja toinen maankuuluisa ammattimestari, painoivat sen elämään saman monivärisen kirja- vuuden leiman, joka yleensä oli keskiaikaisten

kaupunkiyhteiskuntien

tuntomerkkinä.

Kappaleen matkaa kaupungin alapuolella sijaitsi linna, joka mahdollisesti oli perustettu jo siihen aikaan, jolloin kristinusko tuo- tiin näihin seutuihin,

vaikkei

sitä mainita asiakirjoissa

ennenkuin

v.

1367. Se sijaitsi eräällä joen saarella, Aimälän ja Forsbyn kylien

') Mustakirja, s. 106.

2) Näppärin talon vieressä Ylistarossa ontosin löydetty muutamia ^muinais- hautoja ja eräässä tähän taloon kuuluvassa syöttöhaassa ^on myöskin tavattu pronssimiekka ja kilvenkupuroita, mutta epätietoista on, tokko näillä löydöillä

on ollut mitään yhteyttä muinoisen kaupungin ^kanssa.

11

Haaksikulun taukoaminen Kokemäen

joessa.

välissä, jota saarta

vielä

tänä päivänä

nimitetään

^„

Linnaluodoksi".

Rahvaan valitusten johdosta ^määräsikuningas

Albrekt

^{v. 1367 linnan}

revittäväksi

ja

rakennettavaksi

toiselle paikalle, jossa se olisi maalle

vähemmäksi rasitukseksi.

^{Vielä tämän} vuosisadan alussa sanotaan

saarella löytyneen selviä linnanjäännöksiä, ja vielä 1860-luvulla

oltiin

siellä erottavinaan vanhojen vallien ja hautojen jälkiä. Siellä on

myöskin vanhempina aikoina löydetty kaikellaisia

sotatarpeita,

^kuten keihäänkärkiä, nyrkinkokoisia malmikuulia y. m. sekä rahoja ¹). Muu-

ten on otaksuttavaa että vanha Kokemäen

linna,

ainakin

suureksi

osaksi, oli puusta rakennettu. Se oli sen ajan tapainen puulinnoitus, josta pienempi joukko voi kurissa pitää ympäröivää maata jahallita purjehdusta virralla.

Tämän linnan suojassa, jonka harmaat

puumuurit

kuvastuivat sitä kiertävään jokeen, olisi Kokemäen kaupunki ehkä saattanut tun- tea itsensä turvatuksi

vihollisten

päällekarkauksilta ja mahdollisesti niitten uusien olojen vallitessa, jotka Birgerin ristiretki synnytti,

varttua ja vaurastua ihan uudelle kehitysasteelle, jolleivät muut voi- mallisemmat syyt olisi sen häviötä vaikuttaneet. Yhä harvalukui- semmiksi kävivät aikojen kuluessa ne

saksalaiset

haahdet, jotka laskivat maalle kaupungin rantapuotien luo, yhä harvinaisempia ilmiöitä olivat siellä ulkomaiset „kestit“ ja mahtinsa-tietävät pirkka- laiset. Muutamat läheisen linnan sotilaat, niin

kauan

^kun se vielä

oli jälellä, ja muutamat Kokemäen kuninkaankartanon

voutipalvelijat

olivat pian ainoat

merkillisemmät

henkilöt, joita vielä sen autioilla kaduilla nähtiin.

Vuosisatain vieriessä oli näet joki jatkanut muunnostyötään, samalla kuin Suomen rannikko vähitellen oli kohentunut. Kevät- tulvan mukanaan tuoma muta oli synnyttänyt hietakareja meren- lahteen ja työntänyt

kauemmaksi mannerrannikon.

Joen suulla joka jo oli kaukana Lammaisista, muodostui saarisuistamo, samaan aikaan kuin

virrat

tulivat

vuolaammiksi

^tuossa yhä korkeampien partaitten väliin litistyneessä joessa. Kokemäelle

purjehtiminen

^kävi yhävaival- loisemmaksi, ja vihdoin oli välttämätöntä muuttaa

kaupunki

^lähem-

mäksi joensuuta. Porin ensimmäisen edeltäjän, Kokemäen kau- pungin, aika oli lopussa.

Voidakseen likisuunnille

määrätä,

milloin

tämä muutto tapahtui, olisi tärkeätä saada edes lähimain selvitetyksi, mihin aikaan joki- purjehdus Kokemäelle asti oli käynyt mahdottomaksi. Tämä selvitys ei kuitenkaan ole tehtävissä, etenkin kuin joenkulkijat todennäköi-

*) Reinh. kokoelmat, VIII, 44.

HAAKSIKULUN TAUKOAMINEN KOKEMÄEN ^-JOESSA.

sesti vielä kauan sen jälkeen kun kosket jo olivat alkaneet matkus- tusta vaikeuttaa, hinaamalla aluksensa osasivat niistä suoriutua.

Ainoa Kokemäenjoen muinoista

purjehdusta

koskeva tieto, jokaasia- kirjoista on saatavissa, löytyy eräässä Lammaisten lohikalastusta koskevassa asiakirjassa

vuodelta

^1347, jossa sanotaan, ettei siellä saa

„mitään laivaväylää puolentaa, ylös- ja alaskulun

estämiseksi"

^1).

Tästä voi siis päättää, ^että siihen aikaan

vielä

oli mahdollista kulkea aluksilla ylös virtaa vasten. ^{Ja että} laivaväylällä tässä tarkoitetaan

kulkureittiä

^{suurempia aluksia}

eikä

ainoastaan veneitä varten, joilla Rudensköldin mukaan vielä v. 1738 voi soutaa ylös jaalaskoskissa, käy aivan selville siitä, että v. 1584, Kokemäen käräjillä, tuomittiin

„kuten muinoin tuomittu on“ että valtajuova, jossa vesi oli syvin, oli pidettävä

avoinna:

„veneväylää ⁶ kyynärää ja laivaväylää

12 kyynärää" ^2). Keskiajalla tehtiin siis, sillä niiden varhempien tuomioiden, joihin käräjäoikeus vetosi, _täytyy kai otaksua olleen siltä ajalta, jolloin vielä saattoi olla kysymystä todellisesta laiva- väylästä joessa tarkka eroitus laivaväylän ja veneväylän välillä.

Ja että

kysymyksessä

olevat vanhemmat tuomiot ovat koskeneet kulku- reittiä, joka on mennyt aina Kokemäen

kirkolle

saakka, käy

kieltä-

mättä selville siitä, että kihlakunnanoikeuden päätös vuodelta 1584

langetettiin juuri ^sillä perusteella, että muutamat kalastusoikeuden omistajat

„kalastustokeillaan

olivat kirkon alapuolella asuvilta sulke- neet syvimmän väyläveden".

Yllä-olevasta käy siis selville että vielä 1347 puhutaan Lam- maisten koskessa löytyvästä laivaväylästä „ylös- ja alaskulkua var- ten", ja v:n 1584 tuomiosta näkyy sen ohessa, että tämä Kokemäen kirkolle vievä laivaväylä oli kyllin leveä

salliakseen

^{suurimpien keski-} aikaisten

haaksien

esteetöntä joella kulkua. Mutta, kuten yllä on

viitattu, lienee virta jo siihen aikaan

varsinaisesti

vaikeuttanutylös- käsin kulkua, niin että reittiä, jos ensinkään, käytettiin ainoastaan

poikkeustiloissa.

^{Vanha laivaväylä} vahvistettiin tosin myöhemmissä tuomioissa ja mainitaan siten

vielä

v. 1584, mutta tämä tapahtui paremmin sentähden,

ettei

tahdottu muuttaa sitä, mikä vanhempina aikoina kerta kaikkiaan oli säädetty, kuin todellisuudessa vallitsevien olojen nojalla.

Meidän

arvelumme mukaan lienee jo

13-sataluvun

alussa ollut perin vaikeata päästä laivoilla Lammaista ylemmäksi.

Tämän kylän viereinen leveä lahti näyttääkin myöhemmällä keski- ajalla olleen niiden haaksien

äärimmäisenä ankkuripaikkana,

jotka

1) Mustakirja, sivu 80; „ingen skeppsledmå förtagas uppeller ned^attfara“.

-) Ali-Satak. tuomiokirja 1584 '/₈. Kokemäen käräjät.

13

Kaupungin siirto.

poikkeustapauksissa purjehtivat

jokea ylös. Siellä on löydetty haaksi-

hylkyjä,

^{ja yksi} rautarengas laivojen kiinnittämistä varten on ollut lyötynä ^erääseen lahden viereiseen

rantakallioon.

Vuonna 1414

velvoitti Maunu-piispa

Yli-Sastamalassa (= Kurkussa) olevat arenti- miehensä m. m. vuotuisesti tekemään rekimatkan Sastamalasta Lam- maisiin, josta tavarat

luultavasti

olivat laivoilla noudettavat. Taru tietääkin kertoa laivojen muinoisina aikoina tavanneen olla ankkurissa Lammaisten luona 1).

Siihen aikaan, jolloin purjehdus vielä oli

mahdollinen

Lammai- siin, vaan ei enää Kokemäelle saakka, oli joensuu nykyisen Vanhan- kylän luona. Samassa kirjeessä vuodelta 1347, joka yllä mainittiin, kielletään

myöskin „kalastuksen

harjoittaminen joensuussa tahi sen

ulkopuolella" ²). Eräässä myöhemmässä kirjeessä vuodelta 1412³),

määrätään

tarkemmin

^tämän joensuun asema,

kiellettäessä

„kaikki kalastaminen kirkkosaaren ulkopuolella joensuussa". Tämä tässä

puheena oleva kirkkosaari ^{on taasen erään} tuomiokirjan mukaan vuodelta ¹⁴⁵³ ehdottomasti pidettävä samana kuin Liikistön saari, jolla Ulvilan vanhin kirkko on seisonut⁴). Täällä joki purkautui mahtavaan merenlahteen, jonka kaksi pääselkää, Ulvilan-lahti ja Lattomeri,

ympäröisivät

saaren, mille Porin kaupunki myöhemmin oli kohouva ⁵).

Koska siis, kuten yllä mainittiin, Kokemäelle purjehduksen luonnolliset ehdot jo

13-sataluvun

alussa lienevät olleet niin vähän

’) Että vielä paljoa myöhempinäkin aikoina ^oli tapana veneellä kulkea ylös jokea Lammaisiin, ja mahdollisesti aina Kokemäelle saakka, huomaamme siitä, että rovasti Gabriel Arctopolitanus v. 1679 lähetti käskyn niille, jotka olivat hänelle pääsiäisrahojen velassa, että he „velastaan tulisivat soutamaan hänet Lammaisiin", ja siitä että raatimies Adrian Gottleben ^v. 1694 meno-

matkallaan Kokemäelle" veneineen lepäsi Viikalassa ja Pirilässä. 16-sataluvulla vietiin myöskin kruununlohi tavallisesti veneellä Lammaisista Porin satamaan.

Lopuksi mainittakoon että latvempana jokea käytettiin koskista alaskulkua varten samaa tapaa, joka vielä ^on yleinen Pohjois-Suomessa. Y. 1554mainitaan Tyrväällä muuan Juho „koskenlaskija".

2) „forfiske göra innan åminne eller utan".

3) Mustakirja, ^s. 245.

4) Arw. Händl. V, 11.

5) Ylläoleva käsitys joensuun vesisuhteista 13-sataluvulla, jonka ehdotto- masti saapi tarkoin tutkimalla olemassa-olevia lähteitä, on myöskin yhtäpitävä sen tuloksen kanssa, johon hovineuvos A. Yahlroos on tullut Fenniassa julkai- semassaan kirjoituksessa, joka koskee Kokemäenjoen suuta v. 1400:n paikoilla.

Kuitenkin ^voisi ehkä sen vedenkorkeusrajan, joka Vahlroosintekemällä kartalla osotetaan viheriällä värillä, siirtää hiukan kauemmaksi taaksepäin, koska m. m.

Friitalan kylä, joka mainitulla kartalla tulee veden peittämälle alalle, jo mai- nitaan v. 1449.

KAUPUNGIN SIIRTO.

mahdolliset

^{kuin suinkin,} on syytä otaksua että kaupunki vasta- mainittuun aikaan muutettiin joen suuhun. Kenties vaikutti kau- pungin

muuttamiseen

sekin seikka, että rantaseudut, jotka ennen

Kokemäenjoen suu vuoden 1400:n paikoilla _(A. Vahlroosin _mukaan).

Fennia 111, N:o ^9.

olivat olleet

autioina ja asumattomina, ainoastaan ajoittain

sisämaan

kalastajien käyminä,

vihdoin

olivat saaneet pysyväisen väestön.

Eistisotajeukkojen

jälkiä _{oh näet} niinkuin

otaksutaan

seuran-

nut ruotsalainen

siirtoasutus,

josta vielä tähteitä löytyy Satakunnan

rannikkoseuduilla,

ja joka vanhempina aikoina

kaikesta

päättäen ei ole

rajoittunut

lähimpään

ranta-alueeseen

^')• Kun sitäpaitsi joukko

') Siten olivat esim. Pomarkku ja Lassila (Klåsmark), vaikka sijaitsivat kaukana Hämäläisten erämaassa, epäilemättä alkuaan ruotsalaisia uutisasutuksia.

Siitä on todisteena, paitse näillä seuduin esiintyvät ruotsalaiset paikannimet, tarukin, joka kumpaisellakin paikkakunnalla osottaa Ruotsalaiset niiden ensim- mäisiksi uutisasukkaiksi. Kumpainenkin kylä laskettiinkin vielä 15-sataluvulla

15

suomalaisia

kyläkuntia oli syntynyt joen alajuoksun varrelle, oli siten rantaseutujen merkitys uudenviljelyksen kautta

vähitellen

^kohonnut.

Kokemäki ei ollut enää, samassa määrässä kuin ^ennen, paikkakunnan sydämmenä. Uudet olot edellyttivät myöskin että seutu kauppa- ja yhteiskuntaelämäänsä varten sai uuden keskustan. Siten syntyi,

todennäköisesti viimmeistään

13-sataluvun

ensimmäisinä

vuosikym- meninä, vanhan Teljän seuraajana Ulvilan kaupunki.

Kun tähän saakka yleensä on otaksuttu Ulvilan kaupungin olevan siltä ajalta, jolloin kuningas Albrekt antoi sille etuoikeus- kirjansa, eli vuodelta 1365, on sen olemassa-olon aikaa

melkoisesti

supistettu. Jo

hätäisestäkin

silmäilystä sen ajan niukkoihin asia- kirjoihin käy näet kieltämättä selville että Ulvilaa jo ennen yllä-

mainittua vuotta oli pidetty kaupunkina.

Vuonna 1311, kun Turun piispa Ragvald julistaa kirjeen kir- kon

perustamisesta

paikkakunnalle, mainitaan Ulvila ensi kertaa asia- kirjoissa,

vaikka

silloin vielä vanhemmalla Liikistö-nimellään. Noin kahtakymmentä vuotta myöhemmin,v. 1332, antaa

Pentti-piispa

^uuden kirjeen kivikirkon rakentamisesta Liikistöön, jostavoi päättää seudun jo

siihen

aikaan saavuttaneen jonkummoisen merkityksen ^'). Vuonna 1347 siis samana vuonna, jolloin vielä puhutaan vanhasta laiva- väylästä esiintyy ^vihdoin nimi Ulvila ensi kertaa varmuudella historiassa, ja tavalla, joka ^meille näyttää ilmi selvään, ^{minkä muu-} toksen alaisiksi jokilaaksonkauppaolot Henrikki-piispan jälkeenolivat joutuneet. Silloin näet antaa Maunu-kuningas

Ulvilan

kylänmiehille oikeuden vuotuisten markkinain pitämiseen Kokemäellä²). Ulvila esiintyy siis kaupan pääpaikkana näillä seuduin, Kokemäki vaan sen etuoikeutettuna markkinapaikkana. Seuraavana vuonna 1348, antoi Maunu-kuningas taasen erään kirjeen Ulvilalaisten hyväksi, josta, mikäli meidän on onnistunut tulkita siitä tallella olevaa, _{nähtävästi} perin virheellistä jäljennöstä, näyttää käyvän ^{selville että} paikkaa

n. k. „ruotsalaiseen kymmenysoikeuteen“. Arantilan kylän vanha ruotsalainen nimi Arnäs, joka esiintyy 15-sataluvun tuomiokirjoissa, viittaa^{siihen, että}tähän- kin seutuunRuotsalaiset ovat perustaneet siirtoasutuksia. Monilla muilla,kui- tenkin nähtävästi suomalaisilla kylillä, oli vanhempina aikoina ruotsalaisetkin nimensä ensim. Nakkila Nackeby, Vilillä Villhy.

*) Fortelius. ^{De initiis} Biörneburgi, s. 11.

2) Mustakirja, siv. 79. Vuonna 1347 julistaa Hemminki-piispakin Ulvilan hautausmaan vihkimistä koskevan kirjeen. Vuonna 1350 sama piispa antaa kirjeen, jossa myönnetään 40 päivän synninpäästö niille, jotka käyvät kirkkoa Ulvilassa. ^Kts. Fortelius. V. ¹³⁵² luetaan Ulvila kuninkaallisiin kirkkoherra- kuntiin. ¹⁰/₂ 1348 sanotaan myös Maunu-kuninkaan vahvistaneen Ulvilan kylän- miehille erään niityn omistusoikeuden (Grönbladin muistoonpanot).