kävi herttuan luonaNyköpingissä, epäiltiin olevanStålarminvakooja3);
1599 vuoden alussa olivat sigismundilaisen puolueen päämiehet Suo-messa, Arvid Stålarm ja Akseli Kurki,
pitäneet Porissa
kokouksen,josta olivat
lähettäneet
sotaisen kirjelmän Ruotsin valtiopäiville vai lieneekö vaan syynä ollut sotamiehistön ryöstöhalu, se sikseen,„Augustinuksen joukko otti, käydessään täällä edes takaisin, mel-kein kaiken
mitä
porvarit ovat omistaneet, niin että heillä nyt on vähänkeinoa, millä voivat elättää itsensä", kirjoittaa herttuan amiraali Jaakkima Scheel, joka alussavuotta 1600kävi kaupungissa. Ja tämän kanssa on yhtäpitävä kaupunkilaisten oma valitus, „ettäPietari
Pie-tarinpojan ja Vänni Juhonpojan lipulliset olivat heidät niin paljasta-neet, että moni heidän kaupungissaan ei voi koskaan enää päästä voimiinsa, jotenka he nyt ovat kaikin puolin perin köyhtyneet ja hävinneet" (27/i2
1599)4). Että muuten Augustinuksen sotamiehet todellakin olivat saaliinhimoista joukkiota, voi myöskin päättää siitä,että
kuninkaankartanossa
heidän käyntinsä jälkeen ei löytynyt lasi-ikkunaa, ei peltiä tahi lukkoa jälellä ovissa 5).') Vaaranen, IJrkunder, I, s. 34.
2) Koskinen, Nuijasota, s. 511.
3) Ruotsin Valtioarkisto. Kaarle-herttuan registratuura, fol. 178.
4) S. V. A. Kaupungin valituskirje.
6) Vaaranen, IJrkunder I, s. 5,
Porvarien väli taksia.
Kuninkaallisia käyntejä.
SODAN TUOTTAMIA ETSIMYKSIÄ.
Kaikista näistä
rasituksista valittivat
porvarit turhaan. Hallitus ei voinut, vaikkapa se olisi tahtonutkin, huojentaa heidän kärsimäänsä sortoa. Y. 1583 anoi kaupunki armahdusta ulosteoistaan, mutta ku-ningas Juhanavastasi
ettei hänvoinut
mitään muuttaa, koska ei hän vielä ollut saanut käskynhaltijoiltaan rajalla tietoa,«suostuuko
mei-dän vihollisemme moskovalainen sovintoon kohtuullisilla ehdoilla" 1).
V. 1594 valitti porvaristo viimmeksi kuluneen
venäläissodan
aikanasuuresti
köyhtyneensä sotilasmajoituksen, vierailun, kyytitysmatkojen jamuiden
rasitusten takia, ja hallitus, joka kai huomasi tämän ahke-rankauppakaupungin voimissaan
pysyttämisen oman etunsa mukai-seksi, lupasi vapautusta vierailusta jakyytitysmatkoista,
sillä ehdolla että porvariston tuli pitää kahta eli kolmea majataloamatkustavaisten
varalle. Mutta ettei lupausta tälläkään kertaa täytetty,huomaamme
kaupunginmuutamia
vuosiamyöhemmin
uudistetusta valituksesta, missä sanotaan että«etu
oikeuksiimme kuuluviavapautuksia
olemmeperin
vähän hyväksemme nauttineet muuttomme jälkeen, sen pitkäl-lisen sodan takia, joka, Jumala paratkoon, Ruotsin valtakunnassa kauan on kestänyt, javarsinkin
näinä kolmena viimmekuluneena vuo-tena raskaan majoituksen,kyytitysmatkojen
jamoninaisten laittomien verojen kautta" 2).Etenkin käytti
kaupunki
hyväkseen niitä kahtakuninkaallista
käyntiä, jotka sinne tähän aikaan tehtiin, esittääkseenvalituksiaan.
Y. 1602 kävi Kaarle-herttua Porissa, antaen tunnetun voutiohjesään-tönsä, toimenpide, mikä on asetettu yhteen eräiden valtiopäiväin kanssa, jotka väärin on otaksuttu herttuan siellä pitäneen. Y. 1616 kävi taasen Kustaa Aadolf kaupungissa, jossa ollessaan hän asui Porin kartanossa. Kummassakin
tilaisuudessa luvattiin
veronvähennyksiä ja myönnytyksiä, mutta että ne nytkin jäivätpaljaisiin
sanoihin,huomaamme porvarien uudistetusta valituksesta v. 1629,
«heidän
nyttulleensa niin vähäväkisiksi, että tässä kaupungissa tuskintavattanee 30 porvaria, kykenevää maksamaan verojaan, joita nyt on suoritet-tava
vuosittain
lähes puolitoista tuhatta talaria"3), kuten myöskin heidänmuutamia vuosia
myöhemminesiintuomastaan
valituksesta«että
heitäkyytitysmatkoilla
javierailuilla
rasittavat ei ainoastaan kruunun asioiden toimittajat, vaan muutkin,joilla
ei ole mitään teke-mistäkaupungissa, jatuontuostakin
lyövät japitelevät heitäpahoin" 4).') Ruotsin valtioarkisto. Yaltionregistratuura v:lta 1583, fol. 380 v.
2) S. V. A. Kaupunkien valitukset, Pori 1599.
8) S. V. A. Kaupunkien valitukset, Pori 2i/ 10 1629.
i) S. Y. A. Kaupunkien valitukset, Pori (1630?)
89
Tulipaloja,
Uusi kauppa järjestelmä.
Mutta
kaupungin kärsimysten
mitta ei ollut tällä täytetty. Mei-dän onvielä
pantava merkille kolme suurta tulipaloa, jotka kohdal-taan nekin olivat omiaan estämäänkaupungin kehitystä näinä kovina aikoina.Ensimmäinen
oli tapahtunut juuri vähää ennen kuin kau-pungille niin rasittava v;n 1571:n hopeaverokannettiin.
Kun vero-komisariukset saapuivat Poriin, tapasivat he 31 kaupungin 88:sta por-varista asuvina „palaneessa osassa“, mikä viittaasiihen, että enemmän kuin kolmasosa tuota tuskin 12-vuotiasta kaupunkia oli tuhkana.Voimme käsittää mitä sellainenetsimys
merkitsi
niin sanoaksemme vielä koetustaan käymättömälle untisasutukselle. Jatuskin
oli kaupunki tointunuttästäosittaisestahävityksestä, ennenkun sekolmenkymmenen vuoden kuluttua uudestaan oli joutuva uuden tulipalon tuhottavaksi, joka aina onmuistettava
kaupungin aikakirjoissa, sen, jokatapahtui 5 p:nä toukokuuta v. 1603. Kaupunki kävi nyt melkeinpä aivanautioksi, kadottaen tulipalossa yksin etuoikeuskirjansakin ja muistokirjansa 1).Ja melkein yhtä julmakohtalo yllätti sen v. 1640, jolloinse taasen suu-reksi osaksi joutui liekkien saaliiksi2). Neljäkymmentätaloakaupungin paraiten rakennetussa osassa olivat savuavinaraunioina, janyt nousi kysymys, kun joenmaatumat olivat tehneet nousumatkanyhä vaival-loisemmaksi, eikö olisi syytä, ennenkunaljettiin palaneita
kaupungin-osia uudestaan rakentaa, hakea kaupungille toinen sija lähempänä
merta. Jidio Kurki sai kuningattarelta tehtäväkseen
soveliaamman
sijan hankkimisen, jollekaupunkivoitaisiin
uudestaan perustaa. Tässä tarkoituksessa tarkasteli hän sitä nientä,„joka
pistäytyy Perä-Poh-jan purjehdusvettä kohti“, ja ehdotti ettäkaupungin sija sinne suun-niteltaisiin kahden sataman„nimittäin
Lohamnin ja Svinhanminvä-liin, jossa nykyään Yyterin kylä sijaitsee11 :i). Muutosta ei kuiten-kaan sen enempää tullut, ja Pori kokoiisi pian uudestaan vanhalle
paikalleen,
kohdatakseen uuden ajanjakson, vielä paljoa kovemman, kuin se jonka kaupunki nyt oli elänyt.Toden totta, kun luemme yhteen kaiken sen, mitä Porin kau-punki, kuinkaan paljoa hyvinvointinsa nähden kärsimättä, on
jak-sanut kestää olemassa-olonsa ensimmäisellä
satavuotis-kaudella:
yli-’) Kaupunki sai tämän tulipalon jälkeen kuusi vuotta vapautta kaikista ulosteoista, kuitenkin sillä varsinaisella rajoituksella, että sen, kuninkaallisen kirjeen kautta 3/8 p:ltä v. 1604, kuitenkin täytyi elättää ennen mainittua vierasta sotaväkeä. Majoitukseen kuuluneet varat pidettiin sen vuoksi kaupungin kruu-nulle antamina lainoina, ja saamme vastedes nähdä miten se vaatiniitätakaisin.
2) Kaupungille annettiin tämän palon johdosta,22 /10 1641, vapaus puolesta lisäverosta 2 vuodeksi. Vaitionregistratuura 1641, 2 osa, fol. 1135.
3 ) V. G. L(agus), Finlands Allm. Tidning 1852, N:o 78.
Kaupungin
määräiset verot, sotaväenotot, linnaleirit, väkinäiset vierailut, tuli-palon hävitykset, puhumattakaan
vakinaisista
veroista, joiden luku-määrää ovat lisänneet henkirahat, peltovero ja pikkutulli, täytyy myöntääJuhana-herttuan
kaupungin menestyksellä suorittaneentehtä-vänsä Satakunnantapulikaupunkina.
Tätä ajatellessa täytyy tosiaan-kin valittaa että sen kukoistus uhrattiinalttiiksi virheelliselle
talou-delliselle järjestelmälle.
Jo v. 1595 oli ehdotettu että kaikki valtakunnan kauppa olisi järjestettävä siten, että ainoastaan muutamilla n. k. tapulikaupun-geilla olisi oikeus
harjoittaa ulkomaan
kauppaa, jota vastoin muut,„maakaupungit“, ainoastaan saisivat käydä sisämaankauppaa. Että Pori, huolimatta verraten suuresta merenkulustaan, tuli luettavaksi näihin jälkimmäisiin, oli sitä varmempi, koska ehdotus oikeastaan tarkoitti kaiken ulkomaankauppa-oikeuden anastamista Tukholmalle
yksinään. Vuosina 1614 ja 1617 julkaistiin sentähden uusia kauppa-ohjesääntöjä, joiden mukaan Turusta ja Viipurista sekä Helsingistä