päivän aikoihin pakeni osa, mutta useimmat näyttävät vasta syys-

syys-kuussa lähteneen matkaan. Laivojen puutteessa, ja

voimatta

kauan miettiä asiaa, otettiin mukaan ainoastaan välttämättömimmättavarat, ja muu omaisuus jätettiin oman onnensa nojaan. Rikkaimmat suun-tasivat matkansa Ruotsiin, varattomimmat pakenivat kaupungin ym-pärillä

oleviin

talonpoikaiskyliin. Syyskuun 10p:nä marssivat Venä-läiset

puoleksi

^hyljättyyn^kaupunkiin ^l^). ^Sanotaan ^pormestari Elfvin-gin maistraatin ja kaupungin vanhimpien kanssa —nimittäin jälellä olevien kera menneen vastaanottamaan vihollista sen lähestyessä,

y) Kts. erästä Porin kaupungin raastuvassa tavattavaa tiliä kaupungin tuloista ja menoista v:sta 1690 viteen 1711.

2 ) Maaliskuun alusta saakka toukokuun loppuun v. 1711 oli vänrikki Gyllenspäng tässä tarkoituksessa eräs sotilasosasto ^mukanaan kaupungissa.

3) Tuomiokirja ⁵^/4^, 8/6^, 28/„ 1711 sekä kaupungin valitukset viita 1714.

4)Lokakuussa oli kouluhuone vihollisen sairashuoneena.

isoviha.

Venäjälle vie-tyjä kaupunki

laisia.

ISO VIHA

luultavasti anoakseen armoa kaupungille, mutta kerrotaan häntä siellä kohdanneen miekaniskun, joka

sittemmin

oli hänen kuolemansa syynä v. ^1720.

Itse on kaupunki Ruotsin

hallitukselle

jättämissään

valituksissa

antanut seuraavan kertomuksen kärsimyksistään isonvihan kovina aikoina: „Tämä Porin kaupunki tuli

vihollisen oleskellessa

täällä koko armeijansa kanssa vuosina 1713 ja 1714 —8rykmenttiä neljän kuukauden ajan asumuksineen niin perin hävitetyksi, ettei yksi-kään kaupunki paitsi Turkua ole tässä

maaherrakunnassa

kärsinyt moisia vaikeuksia. Kahdeksan varakkainta porvaria vietiin vaimoi-neen ja lapsineen pois, _eivätkä ne ole sen koommin

takaisin

tulleet,

ja paenneiden huoneet poltettiin vähitellen, samaten kuin aidat kau-pungin maiden ympäriltä _ynnä aitat ja tuulimyllyt kolme eri kertaa hävitettiin ja poltettiin. Sitten taasen oli kaupunki koko

venäläis-ajan

vihollisen

läpikulkupaikkana Pohjanmaalle sekä maitse että meritse. Vaikka eräs venäläinen kenraali Galitzin piti ankaraa jär-jestystä, näpisteltiin kuitenkin asukasten

omaisuutta

yhtä mittaa,

oh

se sitten mitä lajia tahansa, kunnes ei enää ollut mitään jälellä.

Mutta kun sitten vihdoin eräs nimeltä Douglas tuli Venäjän palve-lukseen Turkuun, on pakko ja lyönnit, nyrkki ^tahi kasakanpatukka ollut hädänalaisten jokapäiväisenä kauhuna. Millä vaivalla, kurjuu-della, pelolla ja

nälänhädällä

Porin kaupungin asidiasten tuon tuos-takin on täytynyt kyytitä vihollisen joukkoja

veneillään

Vaasaan ja

sieltä takaisin sekä muihin paikkoihin, tietäköön yksin

Jumala;

yhtä kaikki kadotti kaupunki moisessa kyytityksessä 400 suurta venettä jakaikki

vetojuhtansa,

ja kotiin jälelle jääneiden täytyi

kah-deksan vuoden

aikana

maksaa sietämätöntä veroa ensiksi 500 ruplaa ja sitten 360 vuosittain, _sekä Kyrön tappelusta palattaessa kärsiä surkeaa ryöstöä, puhumattakaan

kaikenlaisista

jokapäiväisen _työn, majoitusten, kyytitysten ja

ylimääräisten

^maksujen

tuottamista

vai-keuksista“ ¹).

Tämä valitusvirsi voidaan muista

lähteistä saatujen

tietojen nojalla pääasiassa näyttäätoteen. Tuomiokirjoista saamme tietoomme muutamien noiden onnettomien porvarien nimet,

jotka

kuljetettiin Venäjälle vankeuteen; niissä tapaamme Sigfrid Pransmannin

vaimoi-neen ja lapsineen, majatalon

isännän

^Antti

Indreniuksen

vaimoineen, porvari _Matti Eeronpojan

vaimoineen

ja lapsineen, jotka kaikki

vie-') S. Y. A. Kaupunkien valitukset, Pori, tammikuun 20 p:nä 1714 ja maa-liskuun 13 p:nä 1723. Yllämainittu lainaus on, pienemmillä poisheitoilla ja muutoksilla, kokoonpantu kumpaisessakin valituksessa tavattavista kertomuksista.

169

Kaupungin tila isonvihan

aikana.

Pakolaiset Ruotsissa.

tiin syyskuussa ^v. ¹⁷¹³

Pietariin.

^Kaikkien sanotaan kuolleen Venä-jällä,

paitsi viimmemainitun

pojan, joka 40kuparitalarilla lunastettiin

vankeudesta. Myöskin porvari

Jaakko Passin ottivat Venäläiset kiinni ja kuljettivat pois, ^mutta hänen onnistui vihollisen käsistä päästä käpälämäkeen. Että myöskin poissaolevien ^huoneet, mahdolli-sesti kostoksi siitä että paon kautta olivat välttäneet paloveronmaksua,

todellakin poltettiin,

^huomaamme

^muutamista

^sanoista,

joilla

eräs

porvari,

kun rauha jo oli saavutettu, pyysi anteeksi että oh pitänyt hal-lussaan ^erästä

poismuuttaneiden

rakennuksia. Hän sanoi ^näet, että

Venäläinen olisi ^sen muuten polttanut. ^Sen ohessa tulee tuomiokir-joista

näkyviin

lukuisia muistutuksia kaupungin kärsimästä ryös-töstä. Niissä puhutaan vihollisen

polttamista

^riihistä, aukimurretuista kirstuista, varastetusta omaisuudesta j. ^n. e.

Mitä kaupunki oli tehnyt ansaitakseen näin kovaa kohtelua ei historia mainitse. Ruotsalaista armeijaa ei ollutkaupungissa ja luul-tavaa on ettei sen

porvarikaarttikaan,

^joka

todennäköisesti

paon kautta

oli kadottanut johtajansa, ollut erittäin halukas kohtaamaan vihollista ja turhan

vastarinnan

kautta ärsyttämään sen kostonhimoa. Tosin oli jo v. 1711 porvaristo maaherran käskystä

rulliin

kirjoitettu sotapalvelusta varten, renkeineen, poikineen ja vävyineen,

ja

raati-mies Juhana Qvist,

jolla kaartissa

^oli korkeampi upseerinpaikka, oli, luullen että nyt miehissä

lähdettäisiin

liikkeelle, valmistuttanut itselleen parin

suuria

pitkävartisia saappaita, mitkä ulottuivat yli hänen

paksujen

villasukkiensa. Ei kuitenkaan tiedetä tämän pienen armeijan sodan aikana olleen

tpsitoiminnassa.

yllämainittua

kertomusta enempää ei tarvitse voidakseen todistaa ^että kaupunki nyt oli melkeinpä tykkänään

olemattomaksi

hävitettynä. Aina vuodesta 1698 saakka kaipasi se julkisia raken-nuksiaan: raastupaa, köyhäinhuonetta j. n. e., ja itse kirkkokin oli vielä puolitekoisena, vailla välikattoa ja penkkejä. Nyt olivat varak-kaimpien asukasten huoneet uudestaan joutuneet liekkien tuhotta-viksi ja köyhempien tuvat ja savupirtit olivat yksinään jälellä kes-kellä rauniojoukkioita ja vihollisten

parakkeja.

Itse pystyaitakin oli osaksi palanut ja sen uudestaan rakentamista oli mahdollisestipidetty tarpeettomana, syystä että kaikki kauppa ja ^{liike oli} tykkänään,

tauonnut. Talonpoika ei enää vienyt kuormaansa torille, ei yksi-kään alus enää ruvennut ankkuriin Santanenän viereen.

Kaupunki,

jonka jälellä olevat asukkaat koettivat maanviljelyksellä hankkia itselleen leipäänsä, oli vajonnut vähäiseksi talonpoikaiskyläksi.

Sillävälin kun kotonaolijat siten parhaimman taitonsa mukaan

koettivat

tulla toimeen aikojen kovuudessa, vetäen

kätköistään

savu-KAUPUNGIN TIUA ISON VIHAN AIKANA.

tornien juuresta toisen säästetyn kuparilevyn toisensa perästä vihol-lisen saaliinhimoa tyydyttääkseen, ei poispaenneilla tosiaankaan ollut paljoa parempia päiviä. Yksi osa, Z. Fransman, Sorander, Hypping, Indren, olivat asettuneet Tukholmaan, toiset taasen olivatruvenneet

Norrköpingissä asumaan, jotavastoin kolmas

siirtokunta

^oli joutunut aina Yestervikiin saakka Smålantiin ¹). Varoja oli niukasti ja Norr-köpingiin asettuneet kadottivat sen vähän mitä heillä oli, kun vi-hollinen v. 1719 poltti tämänkin kaupungin. Hallitukselta rukoiltiin jotakin_apua, mutta ne varat, joita suomalaisten maanpakolaisten

autta-miseksi

asetetulla toimikunnalla oli jaettavina,eivät voineet ollasuuria, jakaipauksella ajattelivat maanpakolaiset

entisiä

kotejaan Kokemäen-joen rannoilla, missä he, kaikista

vaikeuksista

huolimatta, kuitenkin olivat olleet oman katon alla ja istuneet oman pöydän ääressä.

Me olemme taasen saavuttaneet käännekohdan kertomukses-samme. Olemme nähneet tuon muinoin kukoistavan kaupungin voi-puvan niiden luonnottomien

taakkojen

alle, jotkasille tuotti kaupan-holhontajärjestelmä yhdessä Ruotsin suurvallan^kanssa, sekä huoman-neet sen melkeinpä

olemattomaksi

^sortuvan kahden toisiaan seuraavan kovan onnen kohtauksen, 1698:n vuoden palon ja isonvihan, kautta.

Kaupungin porvarit hajaantuneina Venäjälle, Ruotsiin ja kaupungin lähiseutuihin, voivat _syystä huudahtaa: „että koko heidän

yhteiskun-tansa loppu _{oli tullut}¹⁴^.

’) Ruotsin Valtioarkisto. Maaherran kirjelmiä, Turun ja Porin lääni 1720

—1724. VII. Yllämainitut henkilöt sekä Eerikki Holmberg, Antti Laurin-poika, Eerikki Strandberg, ^Niilo Ahlqvist vlmpi ja nlmpi ja ^Jaakko Pavolenius oleskelivat v. 1720 ja v. 1721 Tukholmassa.

171

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 178-183)