oikeuden aika

15E58—IG4-1.

Kesällä

¹⁵⁵⁶ kävi nuori Yaasa-ruhtinas, josta oli tuleva Porin

.1

kaupungin

perustaja,

ensi kertaa

Ulvilan

^{seutuvia oppimassa.} Ollen vielä nuorukainen, siinä iässä, jolloin

tulevaisuus

valoisinna kan-gastaa, oli hiin isältään Kustaa-kuninkaalta

äskettäin

vastaanottanut nimityksen Suomen herttuaksi je

teki

^{nyt niin} sanoaksemme hallit-sijamatkansa ruhtinaskuntaansa.

Meidän

tulee kuvitella häntä tähän aikaan nuorukaiseksi, jolla oli Vaasan-suvuntunnetut piirteet, korkea otsa, suljettu suu ja sielukas katse, tämä kaikki kuitenkin vielä nuo-ruuden

hentouden

lieventämällä. Syntyneenä v:n ^1537:n lopussa oli hän nyt yhdeksännentoista

ikävuodellaan.

Juliana-herttua.

Emme muuten tiedä mitään tästä hänen

ensimmäisestä

käyn-nistään Ulvilassa, mutta näyttää todenmukaiselta että

seudun

omi-tuinen luonto, tuo mahtava joki viheriöiville suistomaineen, koko herttuakunnan hedelmällisimpien peltojen ympäröimänä, ei ollut vai-kuttamatta nuoreen herttuaan. Täällä löysi hän

kaupungin

^vieressä sijaitsevassa Ulvilan kuninkaankartanossa

semmoisen

lepopaikan, jota ruhtinaat mielellään hakevat kaukana pääkaupungeistaan. ^Melkein joka kevät, kun luonto

valmistautui

kesän elämälle, ja kun joki heitti yltään talven kahleet, kävi herttua, joka hänkin uneksi va-paampaa

vaikutusalaa

ja tarmokkaampaa elämää, tässä lempimässään asumahovissa, siellä

viettääkseen

^muutamia viikkoja ^l).

') Juhana-herttua oleskeli Ulvilan kartanossa paitsi keväällä ^155(j myös-kin keväällä 1558 (hänen siellä päiväämiään kirjeitä löytyy ainakin ^IS/2 ja⁸/,

väliseltä ajalta), keväällä 1559 (siellä päiv. kirjeitä löytyy ainakin ^{2J /.}2 ja ^-1/.!

väliseltä ajalta), sekä keväällä ^{1563 Porin} kartanossa (päiv. kirjeitä ainakin ^n/3

ja^% väliseltä ajalta). ^Erään Reinholmin kokoelmassa löytyvän tiedon mukaan hän ehkä myös keväällä 1557 oleskeli jonkun aikaa ^Ulvilassa, jota tietoa näyt-tää tukevan ^se seikka, että S. A. V;ssa löytyvien tilien mukaan „18 meidän Armollisen herramme hevosta 16 viikkoa" (18 ^{v. N.} herris hester i 16 vekur) siellä sinä vuonna ruokittiin.

Juhana-herttuan hovi Ulvilan kartanossa.

i

^{Siten tapaamme} hänen kahden vuoden kuluttua taasen siellä,

herttuakunnan etevimpien

aatelisherrani ympäröimänä. Tallella löy-tyvien kalustoluetteloiden johdolla saamme käsityksen siitä loistosta,

joka

vallitsi

herttuan hovissa, sen

vieraillessa Ulvilan

kartanossa.

Suuren

herrassalin

seinät olivat ^varustetut punaisesta ja keltaisesta

venäläiskankaasta

tehdyillä tapeeteilla ja seinäverhoilla sekä koristetut tauluilla, jotka esittivät raamatullisia kohtauksia, vetten päällä käve-levää Pietaria, Kristuksen syntymää,

Tuhlaajapoikaa

j. n. e. Näiden flanderilaisten taideteosten rinnalla löytyi siellii

vaatimattomampiakin,

erään kotimaisen taiteilijan, mestari Henrikki maalarin tekemiä

tau-luja, niinkuin myöskin muutamia n. k. venäläistauluja, (ryssetaflor), jotka eivät esittäneet mitään aihetta ensinkään, vaan ainoastaan

erilaisia väriyhdistyksiä.

^{Pöytiä peittivät}

hollantilaisesta

paltti-nasta tehdyt

pöytäliinat,

jotka olivat koristetut punaisilla, viheliäi-sillä ja

mustilla

silkkiompeleilla ja joiden reunoihin oli solmittu val-koisen- ja

mustanvärisiä ripsuja.

Pöytäastiat, joihin sen ajan tavan mukaan

enimmäkseen

^kuului tinatalterikkeja ja

tinakannuja,

^olivat

osaksi muistoja Kustaa Vaasankirkkoryöstöistä, ollenalkujaan osaksi Ulvilan

papin

kirstuista, osaksi Eurajoen kirkon varastohuoneesta.

Kirjavien

esirippujen

^takana

seisoivat

sängyt vaippojen ja ryijyjen

peittäminä,

^joihin

^oli

^kuvattu

^toisiin

^{valkoisia ja mustia, toisiin} punaisia ja valkoisia, toisiintaas sinisiä ja

keltaisia

neliöitä. Jos tähän lisäämme muutamia kultaisia ja hopeisia arvokaloja, joista

varmaan-kin useimmat olivat tarkoitetut yksinomaan herttuan käytettäviksi,

on meillä kuva tästä

keskiaikaisesta

ylellisyydestä, johonuuden ajan

renessansi

^{oli painillaan tekemässä} tuloaan, ylellisyydestä semmoisesta, jota meidän aikanamme voi tavata useassa hyvinvoivassa talonpoi-kaiskodissakin ‘).

Vaikka herttuan elämä, hänen oleskellessaan Ulvilassa, näytti etupäässä olleen omistettu levolle ja huville, ei hän

kuitenkaan

un-hottanut politiikkaakaan. Joko hän nyt jo todellakin tuumaili vas-taista veljessotaa, vaiko muuten arveli valtiollisen aseman vaativan herttuakunnan

turvaamista

merenpuolisilta hyökkäyksiltä, se sikseen;

varma on

kuitenkin

että hän oli päättänyt tänne perustaa

linnoitetun

paikan, ja kun hän ei

Ulvilan

lakeuksilta löytänyt sille soveliasta sijaa, kiintyivät hänen katseensa Pärnäisten (Pärnäsin) kylän pohjois-puolella olevaan „korkeaan hiekkaharjuun". Tämä paikka näytti hä-nestä epäilemättä aijottuun tarkoitukseen

sovehaimmalta

koko seudulla.

‘) Erityisiä kalustoluetteloja Ulvilan ja Porin kartanoista vuosilta 1558 öU. Kts. esim. S. V. A. 2UIU, 2043, 2100y. ^m, Ulvilan kartanon taululuettelo.

S. V. A. ^2043; 21.

JUHANA-HERTTUA ^{ULVILASSA. JOENSUU} 15-SATALUVUNKESKI PAIKOILLA. 37.

Harjun alapuolella aaltoili aava merenlahti, jossa ei

vielä

näky-nyt

merkkiäkään

nykyisistä niittysaarista. Niin kauas kuin silmä

Joensuu 1550-luvulla.

kannatti, ulottui siintävää selkää luoteeseen, jossa ainoastaan eräs

pieni

yksinäinen

^luoto, Luusouri, pisti aalloista

näkyviin.

^Tästä

merenlahdesta haaroittui

^{sisämaahan päin kaksi selkää,}

ympäröiden

Pärnäisten maan pohjois- ja länsipuolelta. Pohjoinen, Harjunpään-lahdeksi kutsuttu, peitti vedellään suuren osan nykyisen

Ruosniemen

niittyjä, ja vastapäätä harjua näkyi siellä kolme riviin

järjestynyttä

ryhmää

viheriöiviä

hiekkaluotoja ').

Kokemäen joen^suu siihen aikaan, jolloin kaupunki perustettiin.

(Kartta on piirretty vanhemmista asiakirjoista saatujen tietojen nojalla.)

i) ^Nämät olivat: Isosanta, mainittu jo 1550-luvulla ja silloin käsittäen ³ eli I pienempää saarta; Kaunissanta (Fagersand), muutamia niittymatalikkoja, jotka vastasivat ^osaa nykyisiä pappilanniittyjä, ja jotka Juhana-kuningas jo v.

1570 lahjoitti papin virkatalolle, sekä Harjunpäänsanta, joka oli otettu Harjun-päänkylän alta ja yhdistetty kuninkaankartanon alueeseen.

Taruja kcskiai kaisesta

»Porista».

Läntinen,

Pietniemen

lahdeksi kutsuttu selkä, ulottui koko sen lakeu-den yli,

joka

^sijaitsee

Pietniemen

ja Yäliän-Rauman kylien välillä

1

^)•

Viimmemainitun kylän ja

Tuorsniemen

välillä laski tähän lahteen virta, joka johti veden vanhasta Lattomerestä. Tämä

muinainen

kulkureitti _näyttää

tosin

aina 14-sataluvun alusta saakka olleen

no-peaan jatkuvan maatumisen alaisena, mutta muodosti vielä äärettömän suuren nevamaan, täynnänsä

pohjattomia kuljuja

ja

luoksepääsemät-tömiä

rämäkköjä *). Sitä kutsutaan tosin jo v. 1573

„suoksi“,

mutta

tämä nimitys _näyttää etupäässä

tarkoittaneen

sen rämeisiä rantoja, koska jälelläolevia

avoimia

^vesiä paljoa myöhemmin vielä voitiin kutsua „sisäjärviksi“. Pärnäisten maan itäpuolella levisi Herranlahti, vielä silloin valtavana selkänä, jonka pintaan etäällä nähtiin Ulvilan kirkon

kuvastuvan

^3).

Sellaiset olivat

kaupungin

^lähimmätympäristöt

Juhana-herttuan aikana. Kaikista maatumisista huolimatta

oli Pärnäisten maa

vielä

saarena. Sen hiekkaharju, melkeinpä ainoa kiinteä maa siinä lahtien, jokihaarojen, soiden ja kaislaisten rantojen sokkelossa, joka ^siihen aikaan oh Kokemäen joen suuna, hallitsi tosiaankin

meritietä

Sata-kuntaan ja oli siten epäilemättä

erinomainen

^paikka linnoitettavaksi.

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 45-48)