Tapahtui myöskin että, maistraatin kuuluttaessa esivallan käs- käs-kyjä, porvaristo ei ensinkään tahtonut uskoa sen sanoja, „arvellen

moisen olevan

pormestarin

^{ja raadin}

juonia

ja keksintöjä'⁴ („prakti-ker o.

påfund

^44).

Alituisesti

^saivatkin

maistraatin

jäsenet

tyytymät-tömäni

puolelta

^kokea

hätyytyksiä

ja soimaussanoja. Ah ¹⁶⁵² kar-kasi porvari Kreko Puujalka Matti Soroin

pihalla pormestarin

kimp-') Myös kaupungin muiden virkamiesten palkat tulivat aikojen kuluessa hiukan korotetuiksi: kaupungin notariuksen ^72:een, myöhemmin 100:aan tala-riin, jonka ohessa ^hän 1690-luvulla rahastonhoitajan toimestaan nautti ⁵⁰ tala-ria; 2:n ^kaupunginpalvelijan 30:een, myöhemmin 40:een ^talariin, kaupungin^l_, oo-din 10:een talariin kuparirahaa. Nämät varat taksoitettiin erityisesti porvaris-ton maksettavaksi, noin 25;11a äyrillä, myöhemmin noin

1:11 a ^talarilla

^lO.llä

äy-rillä kuparirahaa veroäyriä kohden.

2) Tuomiokirja ⁶/6 1651 ja³/₆ 1652.

141

Simuna Rotko-ruksen

sala-juonet.

Kyösti Juhon pojan

yllytys-yritykset.

puun puukko toisessa ja sauva toisessa kädessä, niin että ahdistettu hädin tuskin pääsi hengissä pakoon. Y. 1684 täytyi kaupungin-katsontaniiehen,

Pietari

Millin, oikeuden kautta teroittaa porvariston

mieleen: „että kukin tietäisi käyttäytyä kohteliaasti ja erittäinkin

ymmärtäisi

kunnioittaa

esimiehiään,

pormestaria ja raatia, eikä häväi-sisi heitä turhalla

suulastelomisella

(„munbruk“) tahi muulla

tavoin

^{14 ').}

Yleisen tyytymättömyyden johtaja näyttää 1650-luvulla olleen levoton porvari Simuna Potkerus, joka v. 1651 toimeenpani jonkun-laisen

kapinaliiton

pormestaria ja raatia vastaan. Kun maaherra sinä vuonna oli kaupungissa käymässä, otti näet mainittu Potkerus vie-kotellakseen joukon porvareita jättämään ^hänelle

„valituskirjoituk-sen¹¹

(„klagomålssupplikats“) pormestaria

^ja

raatia

vastaan. ^Siinä tarkoituksessa kävi hän eräänä myöhäisenä talvi-iltana ympäri

ka-duilla ja pihoilla,

yllyt

^ellen kaikkia, jotka hän tapasi,

allekirjoitta-maan kirjelmää. Useat khjohtivatkin nimensä, osa syystä ^että oli-vat

tyytymättömiä,

^osa kevytmielisyydestä ja ilman ettäkirjoituksen sisällys edes oli tullut heille luetuksi. Harvat kieltäytyivät ottamasta liittoutumiseen osaa, niiden joukossa Tuomas Masia, joka sanoi ettei-vät

pormestari

ja raati olleet hänelle mitään pahaa tehneet. Mitä kirjoitus muuten sisälsi ja minkä

vaikutuksen

^se teki, emme tunne.

Ainoa mikä tiedetään ^{on että} Simuna

Potkeruksen

^lopuksi oikeu-den edessä täytyi pyytää anteeksi

häväisevät

puheensa ja ottaa ta-kaisin valituksensa, „jonka ^hän

liittomiestensä

^kanssa on esittänyt

maaherralle¹¹, sekä luvata ettei toiste koskaan panisi moista epäjär-jestystä kaupungissa toimeen²). Kuitenkin huomaamme hänen taa-sen vuonna 1658 saaneen

porvariston

niskoitelemaan („uppstudsat borgerskapet¹¹)

„etteivät

^maksaisi

valmistusveroa

maltaista^11; kuiten-kaan ei mainita

mitä

tästä uudesta yllytysyrityksestä seurasi.

Kovina aikoina vuonna 1711 oli yksi kaupungin varakkaim-pia kaupvarakkaim-piaita Kyösti Juhonpoika tyytymättömiä johtamassa. Hä-nen veronsa oli taksoituksessa

„kovin

^{kohotettu11, vaikka hän,} näyt-tääkseen köyhältä, oli rikkonut toisen haahtensa ja myynyt toisen

Kaarle

Havemanille, joka, vaikkei ollutporvarikaan, myöskin oli

otta-nut hänenkauppansa haltuunsa. Kyösti Juhonpojantuumana oli ollut ei ainoastaan itse pyytää eroakaupungista, vaan myöskin yllyttää koko joukkoa

muitakin

siihen,

„niinkuin

nyt osa porvaristoa näyttikin ole-vansa siihen halukas, jotenka kaupunki kokonaan joutuu rappiolle^11. Ennen kaikkea suuntasi hän kiukkunsa kaupungin valtiopäivämiehiä

') Tuomiokirja ⁿ/j, 1684.

2) S:n ^28/c ja ²⁸/₇ 1651.

Tyytymättö-myys

taksoituk-siin.

Kaupungin van himinat.

TAKSOITUKSET. KAUPUNGIN VANHIMMAT.

vastaan, jotka eivät kyllin voimakkaasti olleet asianomaisille esittä-neet kaupungin onnetonta tilaa. Turhaan huomautti oikeus että osa

kaupungin valtiopäivämiehiä jo oli kuollut ja sentähden ei pitäisi kuolleiden multaa parjauksilla raskauttaa. Vihdoin kääntyi mais-traatti maaherran puoleen pyytäen häntä velvoittamaan Kyösti Ju-honpoikaa että tämä pysyisi kaupassaan eikä yllyttäisi kaupungin porvaristoa hullutuksiin, „niinkuin hän pelkästä pahuudesta mais-traatin ja muiden kaupunkilaisten häväistykseksi, on ottanut tehdäk-seen" ¹).

Etenkin taksoitus, erinomattain pakkoverotaksoitus, närkästytti yhteistä kansaa. Oikeus valitsi vuotuisesti, sanotaan v. 1681, van-han ^tavan mukaan

„kaikkien

läsnäolijani suostumuksella⁴⁴ kanssaan istumaan taksoituslautakunnassa ensin 12, sitten 8, sitten 6 ja

vih-doin ainoastaan 5 ja 4 henkeä

porvaristosta,

jotka valallisesti tun-nustivat „mitä

heidän arvellakseen

jokainen porvari voi kärsiä ja kestää^44. Siihen aikaan istuminen

veroituslautakunnassa

oli todella-kin vastenmielinen tehtävä. „Paholainen vieköön heidät kaikki⁴⁴,

sanoi muuan korotetuista maksuistaan

katkeroitunut

porvari, ja että moiset soimaukset kuuluivat

päiväjärjestykseen, huomaamme

eräästä lausunnosta vdta 1681, jossa sanotaan „että tämän kaupungin asuk-kaat ovat liian kärkkäitä käymään niiden

kimppuun,

jotka oikeus on

taksoitusmiehiksi

valinnut^{44 2}). Sellaisissa oloissa ei ollut kumma, jos pelättiin taksoitusmiehiksi joutumista ja mieluummin kieltäydyt-tiin tästä luottamustoimesta. Niin teki esim. v. 1684 Matti Ladde,

sanoen „ei

voivansa

valaa vannoa toisen omaisuudesta, jota hän ei tuntenut, ja kieltäytyi vakaasti siihen sekaantumasta^{44 3}).

Mutta asia oli perille ajettava, jakoska nämät taksoitusmiehet alituisesti saivat kärsiä

herjaussanoja

ja syytöksiä puolueellisuudesta,

mitkä syytökset lopulta tulivat maaherran korviin ^—, katsottiin vihdoin tarpeelliseksi jossakin määrin täyttää ^se juopa, joka erotti yleisön hallituksestaan. Tässä

tarkoituksessa

^annettiin porvaristolle valta nimittää 8 uutta taksoitusmiestä, -kn ennen asetetun lisäksi⁴).

Tämä oli, mikäli ymmärrämme,

ensimmäinen

alku erääksi uudeksi

laitokseksi,

^{joka jo}

kuninkaallisessa

asetuksessa kaupunkien hallin-nosta vdta ¹⁶¹⁹ edeltäpäin määrättynä, aina tähän saakka oli jäänyt toteuttamatta ainakin Porissa. Sillä vaikka tämä vaali tarkoitti ai-noastaan kulumassa olevaa vuotta, ja vaikka on epävarma

täyden-]) Tuomiokirja ²³/ 12 1711.

2) S;n ^,0/ B 1681.

3₎ S:n ^u/u 1681.

4) S:n 12/₆ 1711.

143

Riitaisia valtio

pftiväiniesvaa-leja.

Porvarivalaja porvarioikeus.

nettiinkö millään

porvarivaalilla

seuraavana vuonna valittua 6-mie-liistä taksoituslautakuntaa, jonka jäsenet oikeuden sanotaan valin-neen

hyväsävyisimpinä,

niin esiintyy nyt kuitenkin vuonna 1712

ensimmäistä kertaa kaupungin aikakirjoissa nimi „kaupungin van-liimmat“ nimityksenä tälle taksoituslautakunnalle, joka sen ohessa oli saavuttanut edustavamman luonteen, „ollen _kuten sanotaan oikeudelle kaikellaisissa

tilaisuuksissa

avullisena" ¹).

Paitsi

taksoituksia antoivat

myös valtiopäivämiesvaalit

usein

aihetta riitaisuuksiin

maistraatin

ja porvariston

välillä.

Ensi alussa näyttävät ^nämät vaalit tapahtuneen siten, että maistraatti nimitti kau-pungin „herrainpäivämiehen“, jonka läsnäolevaporvaristo pitemmittä mutkitta hyväksyi. Mutta aikaa voittaen, ja kuta tärkeämmäksi kävi porvaristolle noissa polttavissa veroasioissa saada tahtonsa kuulu-viin, näyttää se myös alkaneen pyrkiä siihen, että se itse saisi päät-tää kenenkä tahtoi edustajakseen. On tallella päiväämätön, mutta todennäköisesti v. 1693 kirjoitettu kirje maistraatilta maaherralle, missä edellinen tiedustelee eikö «porvariston ole tyytyminen siihen

herrainpäivämieheen,

jonka maistraatti huomaa

soveliaaksi

ja siksi

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 151-154)