porvarioikeutta ulkomaalaisessa kaupungissa; vakuutuksen omasta tuomio-oikeudesta ja siitä etteivät kruunun palvelijat ilman laillista

tuomiota

saisi

^ottaa takavarikkoon porvarien omaisuutta; lupauksen laittomien

satamien

ja

maalaiskaupan

estämisestä; kiellon muuka-laisten oleskelemisesta kaupungissa, jolleivät ole saavuttaneet porvari-oikeutta; sekä

vihdoin

kiellon karkaamasta pormestarin ja

raati-miesten

kimppuun lyöden ja hakaten. Nämät kaupungin etuoikeudet uudisti sittemmin useita kertoja ja osaksi paransi kuningas Juhana

24

/a

^1576, kuningas Sigismund ^24/₃ ^{1594, Kaarle} IX ¹/s 1604, sekä Kustaa II Adolf ²³ j

0 1617

^{ja u}/4 ^1625.1).

r₎ Ensimmäisessä näistä etuoikeuskirjeistä lisätään kaupungille, paitsi ennenmainituita lahjoitusmaita, myöskin Hvetenskär niminen ^luoto, sekä

myös-Kauppa.

Ulkomaan kauppa.

KAUPPA.

Kun kaupunki siten oli saanut etuoikeutensajane useatkerrat olivat tulleet vahvistetuiksija uudistetuiksi, _näyttää se

olemassa-olonsa

ensimmäisellä vuosisadalla kohonneen sen

aikuisissa

oloissa melkoi-seen hyvinvointiin. Tämä elpyminen perustui pääasiallisesti verrattain laajaan kauppaan. Vanhan Ulvilan perillisenä oli Pori niiden etui-sain olojen aikana, jotkaKustaa Vaasa oli

valmistanut

pohjoismaiselle

kaupalle,

^{ottanut haltuunsa} edeltäjänsä kauppayhtcyden Saksanmaan kanssa, jonka ohessa se

kotimaiseen

kauppa-alueeseensa saattoi lukea

sekä Perä-Pohjan että Hämeen.

Varakkaammat porvarit he olivat tavallisesti samalla

kertaa kauppiaita,

laivan omistajia ja

laivureita

purjehtivat

„kreijari“-aluksillaan tavallisesti kaksi kertaa

vuodessa hansalaiskaupunkeihin,

Danzigiin, Lyybekkiin, Stralsundiin, Rostockiin ja Greifswaldiin.

Joskus kävivät myös Itämeren maakuntainsatamissa, etenkin Riiassa ja Haapsalossa, todennäköisesti myöskin

Räävelissä. Ulkomaisissa

paikoissa

luovuttivat

he sitten lastinsa, jona

enimmäkseen

oli voita ja vuotia sekä noita paljon

kysytyltä

pohjoismaiden tuotteita: nahka-tavaroita, merellistä, tervaa ja lohta.

Toisinaan

vietiin ulos lauto-jakin. Ne ulkomaalaiset ^tavarat, jotka

laivojen

takaisin palattua purettiin kaupungin tullisillalle, komeat kankaat, sellaiset kuin kin „niin ^paljon Lattomerta, kuin ^on Koiviston aidasta suoraan poikki ^suon täyttä ^etelää kohden kaupungista päin“. Seitsemännessä pykälässä kielletään sen ohessa kaikki väkinäinen vierailu kaupungissa, jonka sen sijaan tulee ^olla

velvoitettu pitämään yleistä majataloa matkustavaisia varten.

Kuningas Sigismundin ^antamissa etuoikeuksissa myönnetään kaupungille myöskin Pirskein jaPuusoo, jotkaennen ovat kuuluneet Pärnäisten alle.

Laajin kaupungin

etuoikeuskin

^{öistä onKaarle IX;n} antama, päivätty ^’/8

v. 1604, ja sisältävä kaikkiaan ¹⁴ kohtaa. Ne kolme uutta pykälää, jotkaovat tulleet lisäksi Eerikki-kuninkaan etuoikeuskiijaan, sisältävät: että

kaupun-gille myönnetään kolmet ^markkinat, yhdet Pertunpäivän tienoissaPorissa,yhdet Kynttilämessun aikana Pirkkalassa ja yhdet Laurinpäivänä Lammaisissa; ^että

se omaksi hyväkseen saa käyttää kaupungissa lankeevat tonttiäyriverot; sekä että kaupungin koulun alle ^olisi kuuluva Ulvilan, Köyliön, Tyrvään, Kokemäen ja Närpiön pitäjät. Sitäpaitsi sisältää pykälä, joka koskee aatelismiesten ja muiden kieltämistä harjoittamasta kauppaa, tämän ohessa käskyn voudille kar-koittaa kaikkiNärpiössä, Kokemäellä ja Ulvilassa oleskelevat maakauppiaat, joiden kuitenkin olisi oleva luvallista muuttaa kaupunkiin ja siellä harjoittaa laillista kauppaa. ^Kolmas, karjalaidunta koskeva pykälä, kuuluu aivan samoin kuin Eerikki XIV kirjeessä, joten Lattomeren lahjoitus, ^mikä sisältyy Juhana-kunin-kaan kirjeeseen v:lta 1576,kokonaan on pois-suljettu. Tässä tärkeässä kaupungin etuoikeuksien vahvistuskirjeessä ei myöskään mainita ei Hvetenskäriä eikä Pirskeriä ja Puusoota.

Kuningas Kustaa Adolfin kirjeet ²⁵/i^{0 p:ltä v. 1617 ja u/4 p:ltä v. 1625}

ovat lopuksi vaan lyhyitä kaupungin ennensaamien etuoikeuksien vahvistuksia.

47

Perä-Pohjan kauppa.

„Englannin“ ja

„Görlitzin“, valmiiksi ommellut

vaatekappaleet, Bra-bantin

kypärälakit,

^pitsit, hatut, vyöt ja

erilaiset

^kukkarot, kaikel-laiset talous- ja kotitarvetavarat, Nurnbergin veitset, silmäneulat, puhumattakaan ^suolasta, Reinin, Ranskan ja Espanjan viineistä, Braunschweigin mumina-oluesta,

„Sumiin

^l) oluesta" ja „pöytäoluesta“, Saksan omenista, Saksan

pähkinöistä

^j. n. e. kaikki tämäkirjava

tavarain moninaisuus

antoi omituisen,

puoleksi

keskiaikaisen, puo-leksi

uudenaikaisen

^leiman

kauppaelämälle

rannalla, jossa tullimies kirjureinsa seuraamana tarkalleen luetteloihinsa

merkitsi

eri parsee-lit²).

Ulkomaalaiset kauppapalvelijat, ^etenkin

saksalaiset

Lyybekistä

ja Danzigista, olivat siihen aikaan

varsin

usein

nähtyjä vieraita

kau-pungissa, jaeräs

myöhempi

historioitsija Keckonius, joka

16-sataluvun

lopussa kirjoitti lyhyen

kertomuksen

Porista, sanoo

Hollantilaistenkin

usein käyneen

paikkakunnalla,

^{vaikka emme ole}tavanneet asiakirjoista mitään sellaisia tietoja, jotka näyttäisivät hänen

väitteensä

^toteen3).

Melkeinpä yhtä ^tärkeä, kuin Saksaan purjehdus, ohkaupungille siihen aikaan ^n. k. Perä-Pohjan kauppa. Etuoikeuskin)'assa v:lta 1564 vahvistaa

Eerikki-kuninkas

kaupungin kauppakaupunkioikeudet, m. m. siitä syystä, ^että kuten hän sanoo se oli «Pohjanmaan

ja Satakunnan maanäärille suureksi hyödyksi ja

eduksi".

Ennen

Pohjanmaan kaupunkien

perustamista oli ^näet Pori Pohjanlahden suomenpuolisella rannikolla lähin satama Perä-Pohjan ja Lapin tavaroiden suoranaista ulosvientiä varten, jotka keskiajalla olivat perustaneet pirkkalaisten mahtavuuden ja rikkauden. Suurin _osa Porin satamasta lähteviä laivoja varustetuinkin purjehtimaan Poh-janmaan

satamapaikkoihin

Mustasaareen, Pietarsaareen, Kemiin ja Tornioon. Sen jälkeenkun kuningas Juhanalii v. 1583oli myöntänyt että niiden

Perä-Pohjan

^tavaroiden tulli, jotka

porvarit

olivat osta-neet Tukholmaan tahi

ulkomaille

vietäviksi, vastuksien ja väärin-käytön

estämiseksi

olisi kannettava Porissa

eikä

Tukholmassa, teki

*) Sunti ⁼ Stralsund on ollut vielä tälläkin vuosisadalla Länsi-Suomessa käytetty nimitys. Kts. Helenius, Suomalainen ja Euozalainen Sana-Kirja, Turussa 1838, ^s. 1171.

2) Lyybekistä v. 1600 tulleiden tuontitavarani joukossa mainitaan kirjo-jakin, joiden arvo merkitään 13talariksi.

3) Nämät ja ^seuraavat tiedot ^ovat suurimmaksi osaksi saadut tulliluette-loista, joita löytyy Porista S. V. ^A;ssa vuosilta 1583—85 (ainoastaan v:lta 1583 täydellinen luettelo), v:lta 1600 sekä lopulta vuotta 1610(täydel. luetteloja), Ruotsin Kamariarkistossa viita ¹⁵⁸⁹ (ainoastaan sisä- ja hevostulli), vuosilta 1590 ja 1591 (vientiluettelot), viita ¹⁵⁹³ (viennin lopputulokset), vuosilta ¹⁶¹⁵ 1617 (täydel. luetteloja). 15-sataluvulla oli Porin tullimies«Suomen tullimiehen¹¹ (1583) ja sittemmin ^Turun tullimiehen (1590 —91)ylitarkastuksen alaisena. Kau-pungin tullimiestä kutsutaan tällä ajalla toisinaan myöskin tullikirjuriksi.

Sisämaan- ja Hämcenkauppa KAUPPA.

kaupungin tullimies

erityisiä

„Perä-Pohjan

luetteloita

^44, jotka, ollen vielä

osaksi

^tallella,

valaisevat

tämän

kaupan

^{laatua ja}

luonnetta.

Tärkeimmät

tuontitavarat

^olivat merellinen,

nahkatavarat,

„seka-nahat⁴⁴ („samfång^44), oravannahat, sekä terva ja lohi; vahvimmin käydyt satamat olivat Pietarsaari ja Mustasaari, vaikka muihinkin satamiin tuon tuostakin poikettiin. Myöskin Perä-Pohjan talonpoi-kain oli tapana itse purjehtia tavaroineen Poriin, jonka tullisillalla

siten kohtasivat toisensa turkkipukuinen Pohjanmies („bottnekarl“), ja kantapäihin asti ulottuvaan kauhtanaan pukeutunut

saksalainen

kauppapalvelija.

Mitä vihdoin

viimmeinkin

tulee Satakunnan maanmiesten ja sisä-maan kanssa käytyyn kauppaan, olikaupunki, 1604 vuoden etuoikeuk-sien mukaan, saanut oikeudenpitää kolme kertaa vuodessa markkinat, joista yhdet olivat pidettävät Jaakonpäivänä _itse

kaupungissa,

yhdet Laurinpäivän aikoihin Lammaisissa ja yhdet kynttilämessun aikana

Pirkkalassa

¹). Nämät viimmemainitut, jotka pidettiin

Harjun

kylässä, olivat epäilemättä omiaan suuntaamaan kaupunkiin _Hämeen kaupan, jokaennen olikäynyt Teljään ja Ulvilaan.

Vanhemmissa

asiakirjoissa löytyykin muutamia, jos tosin harvoja tietoja, jotka todistavat että Hämäläiset yhä edelleen kauppatavaroilleen painautuivat Kokemäen jokilaaksoa ja sen tapulikaupunkia kohden. Siten sakotettiinv. 1561 eräs mies syystä ^että hän oli harjoittanut „ennakkokauppaa ja vie-koitellut Hämäläisen pois Pietari Sälien

luota

^44. Vielä

paljoa

myö-hemmin sanotaan muutamien porvarien ostaneen kaupungissa erään määrän pellavia Hämäläisiltä; ja saanee yleensä otaksua että kun pellava mainitaankaupungin vientitavaroidenjoukossa, oli sekotoisin Hämeestä, niinpä esim. se pellavamäärä, jonka erään saksalaisen kauppapalvelijan oli määrä viedä maasta v. 1583. Hämäläis-kaupan jatkuvaa merkitystä paikkakunnalle todistaa meille epäilemättä sekin seikka, että kaupungin pääkatua ainoaa, jolla, mikälitiedetään, jo silloin oli erityinen nimensä, kutsuttiin„Hämeenkaduksi^44. Se mai-nitaan jo v. 1563, siis ainoastaan muutamia vuosia kaupungin perus-tamisen jälkeen, ja kulki se, samoin kuin

kaimansa

myöhempinä aikoina, halki kaupungin idästä länteen.

Muuten näyttää

kaupunki

^tällä

ensimmäisellä

kukoistusajallaan, mitä tulee kauppaan maaseudunkanssa, olleen eräässä suhteessa vie-läpä

onnellisemmassakin

asemassa kuin meidänpäivinämme. Tuntuu näet siltä kuin olisi liikeyhteys joen yli jo silloin ollut varmistettu

vakinaisen

sillan kautta. Se ei tosin sijainnut itse kaupungin

vie-’) Kaarle-herttua ^oli jo 1602 myöntänyt Porilaisille oikeuden pitää yhdet markkinat, paitsi kaupungissa, myöskin Pirkkalassa.

4 49

Maalaiskauppa

ressä, vaan ei se myöskään ollut siitä kaukana,

nimittäin

Yariksen-jalka („Kråkfot“) nimisen ^saaren kohdalla. Me saamme näet

Ulvilan

seurakunnan Idhlakunnankäräjäin tuomiokirjasta v:lta 1626 sen mer-killisen tiedon, että siellä

silloin

oli ollut „maakunnansilta“, s. o.

silta, jota koko maakunnan tuli pitää _kunnossa. Tämä meni saaren

vlisen

pään kautta. ^Koska, mikäli olemme huomanneet, joen pohjois-puolista rantaa kulkeva maantie oli vanhempina aikoina ollut^verraten

suurempiliikkeinen

^{kuin sen} etelärantaa pitkin menevä, voimme helposti

havaita

^{minkä edun tämä}

senaikuisissa

oloissa tärkeä laitos tuotti kaupungin sisämaankaupalle ^').

Muuten alkoi maalaisten kanssakauppakin yhäenemmänomaksua niitä muotoja jotka sitten seuraavalla aikakaudella säännöstettiin

järjestelmäksi.

Jo siihen aikaan oli ^n. k. ennakko-osto ja maakunta-kauppa kielletty. Ah 1573

tuomittiin

HenrikkiKyröläinen ^-10 ijs.. sak-koihin syystä ^että hän tarjosi 5 markkaa oravannahka-kiihtelyksestä, vaikka ^eräs toinen jo oli luvannut ⁴ markkaa, joka oli „kaupungin hinta“. Ah 1562

sakotettiin

^Henrikki SimunanpoikaNärpiössä

harjoitta-mansa maakuntakaupan takia, jav. 1572

pari

^porvaria niinikään Koke-mäellä ja Huittisissa käymänsä maakuntakaupan ^tähden2). Ah 1638

kiellettiin, maaherran kirjelmän johdosta,

porvarit

„kuljeksimasta maalla vaan tulee

talonpoikain

^{tuoda tavaransa} kau-punkiin ja pitää sitä siellä torilla kolme tuntia. Ei ^saanut myöskään kukaan kaupunkilainen, sillä

verukkeella

^että hän asui maalla, käydä siellä kauppaa, ^toisten

porvarien

vahingoksi. Ah ¹⁶³⁶ käskettiin

muutamia

maalla asuvia kanppapalveli joita ja kestejä muuttamaan

kaupunkiin, „jollei näin tapahdu, menettäkööt kaikki tavaransa

’) Kts. Ulvilan kihlakunnankäräjä-tuomiokirjaa ²²/s ^{piitä 1626, jossa}

sano-taan: „Päätettiin että Pomarkkulaisten ja Lassilalaisten yhdessä muiden seura-kuntalaisten ^kanssa tuli,kunkin ^vero- ja äyrilukunsa^mukaan,rakentaa jakunnossa pitää Eanta-Jussin ja Variksenjalan ylisen ^pään kautta menevää maakunnan-siltaa“. („Blef beslutadt at Pämarck och Clossmarekz boar skola hvar efter sin skat och öretall Byggia ^och vedh ^macht holla iblandh andra socknemän Landzbron emilian St[r]andh Jöns ^och inne moth Krockfoth öfwerste Enden.“) Siitä päättäen, että ainoastaan nämätkaksi kylää, jotkatodennäköisesti niskoit-telivatsuorittaessaanosuuttaanrakennustyössä, mainitaan tuomiokirjassa, näyttää siltä, kuin toiset jo ^olisivat täyttäneet velvollisuutensa ja silta siten jo melkein olisi ollut valmis. Kaikissa tapauksissa eiliene se ollut kauan olemassa,koska ei siitä sen enempää puhuta asiakirjoissa. Mahdollisesti hävitti s,en joaikaisin joku raju kevättulva.

2) Etuoikeuksissa, erinomattain v. 1604 annettujen neljännessä pykälässä, kielletään maakuntakauppa, etenkin Närpiön, Kokemäen ja Ulvilan maakaup-piailta, kuten myöskin seitsemännessä pykälässä ennakko-osto,

Jota

^{ei saa}

sukostella“.

Tilastollisia vientiä ja

tuoli-lla koskevia tietoja.

KAUPPA.

kaupungille“

^1). Mitä edemmäksi aika kului, sitä useampia kaupan säännöstyttämistä koskevia

asetuksia

annettiin. Sitä lukuisammiksi tulivat

myöskin

porvarein puolelta

yritykset

luikerrella pois

näistä

määräyksistä, sitä

useammin

jouduttiin kiusaukseen viekkaudella pettää

tullivirkamiehiä

ja muita viranomaisia, joiden oli pitäminen silmällä että

lakia

ja järjestystä noudatettiin kaupassa ja voitossa.

Tätä todistivat kylliksi

tuontuostakin

esiintyvät

tavarain

takavarik-koonotot, joita pantiin toimeen, syystä etteivät porvarit antaneet

asianmukaisesti

^merkitä kirjoihin tuonti- ja vientitavaroitaan, tätä todistivat myöskin väärät mitat,

viinimitat

ja suolatynnyrit, joita ajoittain naulittiin kaakinpuuhun „toisille

varoitukseksi".

Myöskin huomataan jo heikkojen

merkkien

viittaavan sen etu-oikeus- ja

kauppa-alue-taistelun

^alkuun, joka

seuraavalla

aikakaudella oli antava niin omituisen leiman

kaupunkien

^{kaupalle. Kun Yrjänä} Klemetinpoika v. 1562 piirustuksissaan huudahtaen nimitti Turun porvarit

„kyynärävarkaiksi“,

^johon eräs näistä vastasi sadatellen Porin pormestarin ja raadin „pirun vietäviksi", ja kun Jaakko Kinnari kiivastuneena löi Uudeltakirkolta kotoisin olevan Yakka-Suomalaisen Matti Pietarinpojan päähän mustelman, olivat miniät

vihanpurkaukset

ikäänkuin

ensimmäiset

tiedottomat etuvartijaottelut siinä taistelussa kaupungin ja sen eteläisien naapurien välillä, joka oli kestävä aina meidän

vuosisataamme

asti.

Ennenkuin jätämme esityksemme kaupasta, tahdomme sen ajan

tulliluetteloista

tuoda esiin muutamia tilastollisia tietoja, jotka ^ovat omiaan

lähemmin valaisemaan kauppasuhteita semmoisina

^{kuin ne} olivat kolmesataa vuotta

takaperin.

^V. 1593 vietiin Porista Saksan-maalle: ⁵⁸ tynnyriä lohta, 5 leiviskäähaukia, 46 tynnyriä ja9

leiviskää

voita, ^{5 leiviskää} talia, 572

kappaletta

^vuotia ja erilaisia nahkoja, 1,130 kappaletta oravannahkoja, ^1,725 kappaletta

jäniksennahkoja,

muutamia saukon- ja ketunnahkoja, ^{71 vatia} merellistä, 93 tynnyriä

tervaa, 28¹/₂ syltä puita ja ^121/2 tohtia eli 150 kappaletta lautoja.

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 56-61)