käytti kaupunki yhteisesti karjatalon kanssa metsämaata joka ulot-

ulot-tui kruunun hakojen eteläpuolelle aina Lattomereen saakka. Tästä

seurasi

^että tuskin vuosisataakaan oli ennättänyt kulua kaupungin perustamisesta ja kolme ensimmäistä sukupolvea seurata toisiaan hautaan, ennenkuin oltiin täydellisesti epätietoisia siitä, kuinka vanhat rajat olivatkäydyt, ja kelle kysymyksessä oleva metsämaa, joka laa-juudessa tuskin oli kaupungin omaa aluetta pienempi, oikeastaan kuului.

Lattomerenkin

^puolella vallitsi suuri epävarmuus rajoista ja maista. Vasta aikakauden kaikkein viimmeisellä ajalla, ^6/10 v. 1640ja

3/ 4 v. 1641,

määrättiin

Honkaluoto

päärajaksi

kaupungin ja sen naapu-rien välille. Mutta tästäkään eivät asiat

paljoa

paranneet,

sillä

por-varit olivat aikoja sitä ennen hankkineet itselleen

Kokemäkeläisiltä

ja

Ulvilan

ylikuhnan asujilta lehdenteko-, pärepuunotto- ja

hirren-hakkuuoikeuden

tuossa valtavassa yhteismetsässä, joka ulottui aina Eurajoen pitäjän rajoihin saakka. Tämä oikeus antoi

vastaisuudessa

aihetta

moniin

^riitoihin ja oikeudenkäynteihin mainittujen

pitäjäläisten

kanssa,

etenkin

koska se

pantiin

yhteyteen tuon monimutkaisen Tahkoluodon saariston kalavesiomistusoikeus-kysymyksen kanssa.

Täällä olivat ^näet olot muodostuneet sille kannalle, että kaupunki,

huolimatta omistusoikeudestaan

^saariin, ei voinut saada nautintovaltaa omistusriidanjohdosta, todistukseksi kaupungin rajakirja, joka^sanotaanlöytyvän jalosukuisella Kankaan Margareeta-rouvalla, ja jonka^{hän on}kirjeen mukaan^2l/_t

p;ltä v. 1620 luvannut kaupungille hankkia jokoⁱⁿ originali tahi jäljennöksenä, mikä lupaus kuitenkin näyttää jääneen täyttämättä.

J) Ali-Satak. Tuomiokirja, Ulvilan käräjät ^13/2 1585(kts. nid. Ikalisten tuo-miokirja 1585).

59

Maanviljelys

Pärnäislen ti luksct.

niiden vieressä aina pakanuuden ajoilta asti harjoitettuun tuottavaan

silakanpyyntiin, jonka Kokemäkeläiset ja Ulvilan ylipääläiset vanhan omistusoikeuden nojalla pidättivät yksinomaisena oikeutenaan, arvel-len sitä paitsi kaupunkilaisten ^sitä

oikeutta

vastaan, joka heillä oli yhteismaahan, luopuneen kaikesta osallisuudesta tähän

kalastukseen.

Jos kaikkiin nyt mainittuihin sekaviin omistusoloihin vielä lisäämme epävarmuuden niiden uusien maatumien omistuksesta, jotka parin vuosikymmenen jälkeen kaupungin perustamisesta alkoivat kohota sen alapuolella olevassa lahdessa vedenpinnasta näkyviin, huomaamme kyllin että kaupungin alueinstoriaan liittyi jotällä sen

ensimmäisellä

aikakaudella monta kysymystä, joihin oli usea vastaisten riitojen siemen kätkettynä.

Mutta koska nämät riidat eivät vielä nyt käsittelemällämme

aikakaudella

^päässeet puhkeamaan, tahi ainakaan eivät saavuttaneet mitään merkitystä, voivat kaupunkilaiset kokonansa antautua uutta omaisuuttaan hyväkseen käyttämään.

Näyttää siltä kuin kaupungin, joka jo v. 1564 oli saanut hal-tuunsa osan Pärnäisten kylän maita, kuitenkin vielä

kahdenkym-menen vuoden ajan olisitäytynyt olla ilmantämänkylän peltomaata 1).

Senaikaisiin tileihin, esim. kymmenysluetteloon valeita 1570, merkitään näet vielä kolme tilallista

omistaviksi

taloja Pärnäisissä, ja maakirjoissa mainitaan ainakin vuoteen 1585 saakka eräs kylän asukas, jonka talo oli kunnossa; toiset kaksi taloa merkitään sitä vastoin autioina. Eräästä, ¹³ p:nä helmikuuta viime mainittuna vuonna päivätystä

kihlakunnantuomiosta

käy sitä paitsi selville että Pärnäisten kylä, jollasilloin oli niittyä

ja

takamaata yhteisesti Yähän-Rauman kanssa, _{tosin oli}

luovuttanut

entiset niittynsä kaupungille,

mutta pitänyt vanhan peltomaansa „vapaana kaupungista, kaupun-gille kuulumattomana alana“ ²). Koska

kaupungilla

niinmuodoin ei ollut mitään peltoja,

raivasivat

porvarit niitä itselleenkarjalaitumesta.

Mutta tästä saivat he osakseen vastusta

Yähä-Raumalaisten

^puolelta, jotkaeivätsuostuneet yhteisenlaidunmaan vähentämiseen. Seuraavana vuonna, v. 1586, kun rajasuhteet

järjestettiin „Pärnäisten

kylän

puo-') Etnoikeuskirjassa v:lta 1564 sanotaan ainoastaan, kaupungin saavan pitää ja käyttää karjalaitumenaan sitä ihan kaupungin vieressä olevaa^osaa Pär-näisten tiluksia, joka ei ^ennen ole yhdistetty Koiviston karjatalon alle, ja sama sanamuoto nähdään uudestaan 1576 vuoden etuoikeuksissa. Pärnäisten tiluksista ^oli kuitenkin ^erotettu karjatalon alaiseksi ainoastaan niitty- ja lai-dunmaata, mutta ei peltoa. Siitä seurasi ettei kaupungillekaan yllämainitun kir-jeen mukaan voitu antaa mitään peltomaata.

2) „Fritt inne med staden, för staden oplatsadt“. Ali-Satak. tuomiokirja (nidoksessa Ikalisten tuomiokirja), Ulvilan käräjät ⁿ/ 2 1585.

Piirnttistenpel iot.

Karjala! tumesta asuttuja

vai-nioita.

MAANVILJELYS. YKSITYISTEN KAUPUNGINKAAN ANASTAMINEN.

lestä⁴⁴ toimivan kaupungin ja Väli iin-Rauman kylän välillä, sopivat

riitapuolet

siten, että heillä olisi yhteisesti oleva karjalaidunta, „nyt kuten ennenkin, ja kaikki kaupungin laittomat umpiaidat, jotka on

tehty kaupungin laitumelle, tulisivat sikseen

heitettäviksi

ja lopetet-taviksi“. Kuitenkin oli tästä määräyksestä poikkeus tehtävä „niiden hyvien ^miesten eduksi, jotka vanhoista ajoista asti ovat

Ulvilassa

eläneet ja asuneet, niinkuin myöskin heidän vanhempainsa hyväksi, jotka

saivat

^nauttia tätä etua vastatulleiden edellä“.

Mutta pian näyttää ainoakin jälellä oleva Pärnäisten talo

jää-neen autiotilaan, ja maa joutui siten kaupungin omaksi. Vuoden 1589:n verotutkinnossa sanotaan näet Pärnäistenkylän olevan

koko-naan autiona ja liitettynä karjamaaksi (s. ^o. laitumeksi) Porin alle“.

Kylää ei tämän jälkeen enää maakirjoissa mainitakaan _muuten kuin

lyhennystileissä

kaupungille lahjoitettuna. Sigismundin etuoikeuk-sissa v:lta 1594 sanotaankin nimenomaan ja aivan toisin kuin edel-lisissä etuoikeuskiijoissa: „että kaupunki

pitäköön

yleisenä karja-laitumenaan jamuuna aluelisänään

Pärnäisten

kylän peltoa, jossa on

12 veroäyriä autiona olevaa maata, koska sen niityt on erotettu

Koiviston

karjatalolle^44.

Ne

pellot,

jotka siten joutuivat kaupungin omaisuudeksi, käsit-tivät alun kolmattakymmentä tynnyrinalaa maata.

Rudensköld

sanoo kertomuksessaan (v. 1738) kaupungin saaneen 22 tynnyrinalaa pel-toa, ja maistraatin

tiedonannon

mukaan v:lta 1783 käsittivät _„nuo vanhat Pärnäisten vainiot noin 20 tynnyrialaa kylvömaata“. Peltoja oli kaksi, suuri ja pieni

Pärnäisten

vainio, jotka sijaitsivat _Malmin ulkopuolella, kahden puolen kaupungista Lattomerelle vievää kapeaa tietä. Nämät pellot säilyttivät aina todellisen

kunnallismaan

luon-teen. Niiden palstat „jaettiin“ vuotuisesti, tavallisesti Valpurin-päivän raatikokouksessa, porvariston kesken. V. 1629 sanotaan esim.

«pormestari ja raati nimitti miehiä tasaamaanPärnäistenpeltopalstat porvariston kesken^41, ja v. 1633:

«valittiin

miehiä tarkastamaan ja

erottamaan peltotilkkuja Malmin luona^{44 1}).

Mutta paitsi Pärnäisten peltoja oli kaupungin maalla mui-takin peltoja, joita porvarit viljelivät aivan toisilla edellytyksillä ja

ehdoilla.

^Olemme jo maininneetporvariston karjalaitumelleen raivaa-mat umpiaidat, joista osa laittomina tuomittiin peruutettaviksi v. 1585.

On

kuitenkin

luultavaa ettei vanhaa sopimusta

Yähän-Rauman

_kanssa kauvan noudatettu, vaan että porvarit yhä edelleen sekä käyttivät hyväkseen vanhempia perkiöitään että uusiakin

ottivat

sulalle. Näitä

') Kaupungin tuomiokirja 4/₅ 1629 ja ¹⁹/g 1633.

61

Yksityisten kaupungintuaan

anastaminen.

Kaupungin ton-tit.

peltoja ei pidetty porvaristolle

kuuluvina,

vaan niiden yksityisten

henkilöiden

omaisuutena, jotka olivat ne raivanneet ja viljelleet.

Vaikka tämä kaupungin maan käyttämistapa oli omiaan

riistämään

kaupungilta ei

ainoastaan

^maansa käyttämisoikenden vaan myöskin melkoisia tuloja, sai se kuitenkin aluksi kenenkään vastaanpanematta tapahtua ja saavutti siten vanhan

nauttimuksen

pyhyyden. Kuinka tämä anastaminen tapahtui tiesivät

raatimiehet

Indren ja Kellander, v. 1749, kertoa: „että kaupungin hallitus lienee

ensimmäisille

asuk-kaille ^antanut luvan käytettäväkseen

raivata

muutamia osuuksia

met-sistynyttä ^tahi muuta

liikenevää

maata, jotka

sitten

ovat menneet

perintönä, oston tahi vaihdon kautta

miehestä

mieheen,

kaupungin

niistä mitään

yleiseen

kassaansa saamatta^441).

Muutamat

^näitäpeltoja ja niittyjä kiintyivät nautinnon kautta niin lujasti

erinäisiin

kau-pungin tontteihin, että ne katsottiin

näiden

alle kuuluviksi erotta-mattomiksi alueiksi. Niinpä tarjottiin v. 1638 entisten omistajani sukulaisille lunastettavaksi kaikki kaupungissa olevat autiotontit,

„samoin kuin niiden alaiset pellot ja niityt^44, kuitenkin sillit lisäyk-sellä, „että jollei ^suku

kolmen

^vuoden

kuluessa

tahdo ottaa niitä hal-tuunsa, ^on

kaupunki omistava itselleen

nämät samat tontit,

niihin

kuuluvine peltoineen ja niittyineen^44.

Samaten ^kävi kaupungin

tonttienkin,

joista ei maksettu mitään tonttiäyriä, vaikka kaupungilla kuningas Juhanan kirjeen mukaan v:lta 1584 oli oikeus kruunun puolesta sitä kantaa, ja vaikkei kau-pungissa ollut useampia vapaatontteja, kuin ^ne kaksi, jotka mainittu hallitsija herttuana ollessaan oliv. 1563lahjoittanut Henrikki

Korpelai-selle jaPietari Vänninpojalle²). Tontit olivat siis tykkänään

verova-paita. Ainoastaan niitä ensi kertaaomistajalle

luovutettaessa kannettiin

kaupungin kassan hyväksi maksu, jokamahdollisesti alkuaan oli

jok-seenkinkorkea, koska NiiloLaurinpoika _Masialtav. 1570 saattoipilalla

sanoa eräälle Niilo Henrikinpoika nimiselle valurille Sarkoilan kylästä Yli-Sastamalan pitäjää, ettei hänellä ollut varaa rakentaa ja asua Porin kaupungissa, „koska he muka anastivat niiltä, jotka siellä tahtovat asua, joka tonttikyynärältä 4 äyriä rahaa⁴⁴ pila joka kuitenkin katsottiin siihen määrään

loukkaavaksi kaupungille,

että Niilo Laurinpoika „herjaussanoistaan⁴⁴ tuomittiin 40 markan sakkoi-hin³). Yksityisten haltuun

luovutettuina

olivat kaupungintontit hä-vinneet kaupungilta, ja katsottiin ettei se edes niiden autioiksi jäätyäkään voisi niitä muitta mutkitta

takaisin

ottaa. Sentähden

4Kaupungin tuomiokirja ²¹/e 1749.

2) M. p.

3) S. V. ^A. 2239. ^{125 v.}

Kaupnnginmai denperuutus*

aikeet.

Peltovero.

Peltojen pinta ala.

YKSITYISTEN KAUPUNGINKAAN ANASTAMINEN.

hankki

maistraatti

^itselleen jo ^{v. 1616} kuninkaalta oikeuden, —jollei omistaja tahi hänen

sukulaisensa

vuoden ja päivän

kuluessa

asunut tonttiaan tahi myynyt sitä sellaiselle, joka oli halukas sitäasumaan —-peruuttaa se jälleen kaupungille, ja tämän kirjeen hävittyä tulipalon kautta, pyydettiin v. 1634mainitun oikeuden uudestaan vahvistamista¹).

Moinen anasteleminen, jonka

alaiseksi

^siten kaupungin maa

ja omaisuus joutui, soti kokonaan kaupunginmaan tarkoitusta vas-taan, etenkin koska se antoi vieraille, esim. kruunun

virkamiehille

ja

läheisten

^kylien talonpojille

tilaisuutta

hankkia itselleen kau-pungin

peltoja

ja niittyjä. Se herättikin jo aikaisin

asianomaisten

huomiota; jo Kustaa II ^Aadolf päätti v. 1615 että maaherran ja maistraatin olisi pidettävä huolta siitä että kaupunginmaa, etuoikeus-kirjain mukaan, jäisi porvariston hyväksi. Mutta siitä huolimatta

sai yksityinen

anasteleminen

jatkua kaupunginrahaston suureksi

va-hingoksi.

Näitten olojen seuraukset tulivatkin sitä tuntuvammiksi, kun

kaupunki

v. 1624 velvoitettiin maksamaan 60 tynnyriä viljaa

pelto-veroa ja sen lisäksi vielä v. 1638 pelloistaan 20 tynnyriä kymme-nyksiä, jonka lisäksi vielä tuli jo v. 1627 säädetty karjavero. Kau-punki yritti useat kerrat saada vapautusta peltoveron suorittamisesta, etenkin koska moinen vero ei ollut tavallinen muissa Suomen kau-pungeissa, joilla

oli

lahjoitusmaita. Mutta

vaikka

kaupunki v. ¹⁶²⁵ oli saanut kuninkaalta kirjeen, jossa sen entiset oikeudet taattiin, otettiin siitä huolimatta tuota veroa porvariston suureksi tyytymättö-myydeksi.

Maistraatti ulotutti silloin osanottovelvollisuuden peltoveron maksamisessa, vaikka tämän veron kyllä tuli etupäässä tarkoittaa Pärnäisten peltoja, myöskin „kaupungin

sikolaitumelle

raivattujen

peltotarhojen

ja umpiaitojen" omistajiin. Tästä _näyttää

kuitenkin

olleen seurauksena se, että suuri joukkokaupunkilaisia jätti peltonsa autioiksi, niin että peltoveroa esim.

1630-luvulla

voitiin ottaa ainoas-taan noin 40 tynnyriä, jota vastoin noin 20 tynnyriä jäi rästiin, koska melkein kolmas osa

peltoja

^tavattiin

autioina

ja kylvämättö-minä2 ).

Tästä, ja siitä että peltoveroa otettiin 20kappaa tynnyrinalalta, huolimatta siitä oliko se autio vaiko viljelty, sekä kymmenyksiä ⁸ kappaa kultakin asutulta tynnyrinalalta, voidaan päättää kaupungin

aikakauden lopussa lukuunottamatta humalistoja ja

ryytimaita

omistaneen kaikkiaan noin 90 tynnyrinalaa peltoa, josta kuitenkin

’) Kristiinan registratuura ^2% 1634.

2) S. V. A. 2577, 53.

63

Karjanhoito.

Kalastus,

noin 15 eli 20 tynnyrinalaa

säännöllisesti

oli

autiona.

Tämä onkin

likimäärin

yhtäpitävää kylvöluetteloista saatujen tietojen kanssa, joihin

merkitään

kylvösiementä ⁶⁰ eli 70 tynnyriä.

Kaupungin

^peltomaan pinta-ala oli siis aikakauden kuluessa karttunut

entistään

enemmän kuin neljä kertaa suuremmaksi, tulos joka senaikaisiin oloihin nähden oli erittäin edullinen.

Karjanhoidollekin

näyttää porvaristo siihen aikaan omistaneen suurta huolenpitoa. Karjasto oli oloihin nähden hyvin suuri,

muuta-miin elukkalajeihin katsoen vieläpä nykyistäänkin suurempi. Siten

merkitään

^esim. v. ¹⁶⁰⁰ kaupungissa olevan 50 hevosta, 49 härkää,

325 lehmää, ²⁰² hiehoa ja mullikkaa, 202 lammasta, 250

sikaa

ja ¹⁷ vuohta ja

pukkia,

^sekä myös v. ^{1638 93} hevosta, 12 varsaa, 67 här-kää, 294 lehmää, 113 hiehoa ja mullikkaa, 400 lammasta, 73 sikaa

ja 8 vuohta ¹). Tämä porvariston karjarikkaus on omiaan herättä-mään sitä suurempaakummastusta, koska kaupungin niittymaa siihen aikaan oli jotenkin vähäpätöinen, rajoittuen milteiyksinomaan Latto-mereen. Sillä

niittyluotoja

ei vielä silloin ollut olemassa, ei aina-kaan muuten kuin

vedenalaisina

matalikkoina, jotka juuri olivat

maatumaisillaan. Hevoset, hiehokarja ja lampaat pidettiin ^sentähden

kesällä

^ulkona saaristossa, ja kaupungin läheisyydessä ^olevan

syöttö-inään puute korvattiin vuokraamalla kruunulta läheisimmät ^saaret ja ha’at.

Lopuksi oli kalastuskin, sekä joessa harjoitettu, ettävielä enem-män

silakkakalastus

saaristossa, porvariston tärkeimpiä

elatuslähteitä.

Kappelinsaari

Tahkoluodon

saaristossa oli

ikimuistoisista

ajoista usei-den

kalastuspaikkojen

keskustana, jommoisia ^{oli esim.}

Pakari,

Pih-lava, Kallio, j. ^{n. e.} Näiden luokse kesällä kokoontui

lukuisia

kalas-ta] ajoukkioita aina Ulvilasta ja

Kokemäeltä

saakka. Oikeastaan olisi näiden

kalastuspaikkojen

pitänyt kuulua porvaristolle, sillä olihan se saanut saaret lahjoitusmaiksi. Mutta Ulvilalaiset ja Kokemäke-läiset, joiden hallussa aina keskiajasta saakka oli ollut kaikki saa-riston

nuotta-apajat,

^{eivät luopuneet} kalastusoikeuksistaan

kaupungin-kaan saarien ^luona, josta he vihdoin kokonaan sulkivat pois kaupun-kilaiset. Nämät alkoivat nyt

harjoittaa

omaa

silakanpyyntiä

Repo-saaren luona, jota siihen aikaan aivan asumatonta saarta muuten

käytettiin ainoastaan kaupungin hevosten kesälaitumena,

lukuunotta-matta että yksi ja toinen

porvari

välistä kaatoi itselleen kasken saa-rella kasvavan suuren metsän rinteelle.

*) Vuoden ^1600:n karjastoa koskeva tieto on otettu eräästä sinävuonna tehdystä porvariston tonttien ja irtaimiston luettelosta: ^kts. S. V.^{A. 249,} Viita

1638 löytyy erityinen karjaluettelo.

KIRKOLLISIA OLOJA.

Tähän

päätäinmekin

yleiskatsauksemme kaupungin elinkeinoihin sen ensimmäisellä

aikakaudella. Ylläolevasta lienee

kyllin

selvästi

käynyt ilmi että

porvaristo

huolellisesti ja jommoisella menestyksel-läkin oli kehittänyt tarjonaan olevia apulähteitä. Jälellä olevaksi

tehtäväksemme

jää nyt silmäyksen heitto niihinkin laitoksiin, jotka edustivat henkistä viljelystä, ja tässä kohden huomaamme kirkon ja koulunkin alalla siihen aikaan vallinneen virkeyttä ja rientoi-saa työtä.

Mitä

kirkollisiin

^{oloihin tulee, on ensiksi} merkittävä, että kau-Kirkollisiaoloja,

punki sekä sitä ympäröivä maaseutu jonyt, joskinainoastaan^lyhem-”Po

‘l

^{n, ,kaupun'}

i j i o ' ^{j j} gin

knkkoseura-maksi

^aikaa, erotettiin Ulvilasta omaksi

kirkkoherrakunnaksi.

Täten ^kunta.“

oli siis jo 300 ^vuotta takaperin toteutettuna tuuma, joka vasta mei-dän päivinämme on uudestaan otettu puheiksi.

Mahdollisesti

oli itsenäisen kaupunkiseurakunnan perustaminen yhteydessä

väkiluvun

lisääntymisen kanssa tuossa eteenpäin pyrkivässä kauppakaupungissa.

Että Porin kirkkoseurakunta, jäsentensä

lukuun

^katsoen, ei ollut niin aivan vähäpätöinen, huomaamme näet niistä suuruussuhteista,

jotka

1580-luvun

lopussa ajateltiin uutta silloinkaupunkiin

rakennettavaksi

ehdotettua

kivikirkkoa

varten. Kuningas Juhanankirjeen mukaan ¹¹ ,

päivältä v. 1589 oli se näet tehtävä „80 kyynärää pitkä ja³⁵ kyynärää leveä“ *). Luultavaa on myöskin että tämän siihen aikaan suurehkon rakennushankkeen suunnitns joka kuitenkaan ei toteutunut

oli juuri aiheutunut uuden

kirkkoherrakunnan

perustamisen ^kautta, joka todenmukaisesti oli

tapahtunut vähää

ennen, koska Ulvilan ylipääläiset jo nunna-vuonna 1588 todistivat että he „eivät olleet pyytäneet päästä Porin alle“

eivätkä

tahdo erota

kirkkoherrastaan, Eerikki-herrasta

²).

Ensimmäisen

oman

kirkkoherransa

näyttää kau-punki kuitenkin saaneen vasta kahta vuotta myöhemmin, kun ku-ningas Juhana ⁷/₇ 1590 nimitti herra Jacob Henrici eli Jaakko Henrikinpoika nimisen miehen Porin kaupungin ja seurakunnan kirkkoherraksi, _{koska hän} „oli kuullut siellä olevan soveliaan seura-kunnan sekä ruotsalaisia että suomalaisia"³). Mutta —kuten jo

huo-*) Hist. Ark. IV, s. 169.

2) Ali-Satak, tuomiokirja; Ulvilan käräjät ¹³/₂ 1588 (Kts. ^nid, Ikalisteu tuomiokirja 1588).

3) S. V. ^A. 2461, 207. Tähän ^Porin kaupungin kirkkoseurakuntaan luet-tiin siihen aikaan Ulvilan pitäjän kaksi alempaa neljännestä, joihin kuului sen-raavat kylät; Pomarkku, Lassila, Noormarkku, Söörmarkku, Hvvelä, Tuorsniemi.

Rauma, Kellahti, Yyteri, Kokemäensaari, Karviankylä (Sastamala), Kasalankylä (Kasaböle), Riispyy (Ryssby), Ahlainen, Lyttylä (Lytteböl), Toukari, Preiviikki, Kuuminainen. Kts. S. t . A. 2482; 34 v. Mahdollisesti oli Jaakko-herra jo

aikaisemmin ollut uuden kirkkoherrakunnan isäntänä, koska Jaakko-herran^nimi mainitaan Porissa jo ^v. 1589. Kts. S. V. A. 164.

65

Koulu

mautettiin uuden kirkkoherrakunnan aika ei kestänyt kauvan. Sillä jo ²⁷ _u v. 1599

pyysi

^{Porin porvaristo}

Kaarle-herttualta

^että „se joka pystyy olemaan heidänkoulutupansa _päänä, myös tulisi heidän

kirkko-herraksensa, sekä että Ulvilan pitäjä, joka muutamia vuosia sitten oh eroitettu, jälleen

yhdistettäisiin,

^{koska ennen}

vanhoista

ajoista saakka niin on ollut, ja koska tämä olisi kruunulle, heille ja

pitäjälle

suu-reksi hyödyksi ja eduksi. Niinpä päättikin ⁸/₇ 1602 herttua ^tämän

johdosta että, „kun porvarit ovat pyytäneet Eerikki-herraa Ulvilasta sielunpaimenekseen, koska se, joka heillä nyt on

mahdollisesti

yllämainittu Jaakko Henrikinpoika, joka eli ainakin vielä v. 1600 -ei voi sopia

heidän

kanssaan, niin tulkoon Eerikki-herra heidän kirkko-herrakseen ja

koulumestari

^pitäköön sitten koulun ja Ulvilan pitä-jän“ '). Vaikka

viimemainitun

päätöksen sanamuodosta näyttääkuin olisi

Kaarle-herttua

vielä aikonut ylläpitää kuningas Juhanan toi-meenpanemaa pitäjänjakoa, käy kuitenkin muista asiakirjoista sel-ville että molemmat

kirkkoherrakunnat

juuri tästä

vuodesta

^alkaen

ovat yhteen

yhdistettyinä,

^{mimmoisinane ovat} pysyneet aina meidän päiviimme saakka, jolloin uudestaan on päätetty ^erottaa kaupunki ja siihen kuuluva

maaseurakunta

^omaksi

kirkkoherrakunnaksi.

Kaupungin vanhin

^{koulu oli} perustettu

todenmukaisesti

jo

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 69-76)