Puoli kilometria itäänpäin nykyisestä Vanhankylän kirkosta

’ osotetaan erästä paikkaa joen rannalla, jolla uuden kaupungin sano-taan sijainneen, ja Isonkartanonpellolla näytetään

vielä

eräässä mäessä soraa ja

tiilikivien

jätteitä, jotka taru

tietää

vanhan Ulvilan jäännök-siksi. Meidän ajatuksemme mukaan ulottui kaupunki kuitenkin kauemmaksi länteen

päin, kuin

tähän saakka on otaksuttu. Vuonna 1634 vakuutetaan näet Ulvilan

kappalaiselle,

^herra Perttelille, karta-non asema Vanhassakylässä, jossa kirkkoherran karjapiha ennen muinoin oli sijainnut ja sanotaan „ne joilla on osuutta siinä peltoaituuksessa, jossa mainittu karjapiha on sijainnut,

kadottavat

samaa tonttia kukin osansa, koska sama peltoaituus on

vanhoista

kaupungin tonteista tehty“. Vuonna 1653 vahvistetaan tämä tuomio jahuomautetaan

edelleen

^{että tämä}^tontti ^onmäärättykappalaisen talon

') Kuningas Albrektin kirje, päivätty „apud ^castrum Aboense, 1365, feria sexta proxima post festum beatse Agathan virginis“, löytyy kokonaisuudessaan painettuna Porthanin chron. s. 272.

ULVILAN KAUPUNGIN ^ULKOMUOTO.

asemaksi, koska se on tehty vanhoista jakamattomista kaupungin tonteista¹^). Tästä siis näkyy että

kirkon viereisen

kappalaistalon paikka myöskin on sijainnut itse kaupungin alueen sisäpuolella, ja koska seuraavassa huomaamme kaupunkiseurakuntaan luetun myös-kin Isonkartanon omistajat, niinkuin myöskin

joukon

verotalollisia,

on uskottavaa ^että nykyinen Yanhakylä ei ainoastaan nimensä,

vaan myöskin asemansa puolesta säilyttää muinoisen kaupungin muiston.

Vanhassa Ulvilassa, kaupunkina katsoen, täytyy meidänajatella olleen pienet, yksi- tahi kaksihuoneiset puutuvat, joiden päädyt tiheämmin asutuissa

kaupunginosissa mahdollisesti olivat

katua vas-ten ²).

Lasi-ikkunain

^asemesta, jotka tämän tavaran

kalleuden

^takia vielä olivat harvinaisia, käytettiin kaiketi täällä, kuten muutenkin keskiajalla, ^osaksi siirtoluukkuja, osaksi

pärmäruutuja.

Ranta lienee, kuten

myöhemmin

Porissa, ollut jokseenkin_täyteen

rakennettu ranta-puoteja

ja venevajoja. Että kaupungissa on ollut torikin, käy

selville v:n 1548

kymmenysluettelosta,

jossa mainitaan eräs „Tori-Eerikki“-niminen

porvari, luultavasti

sentähden siksi

kutsuttu,

että hänellä oli talonsa torin vieressä. Vanhemman,

Liikistön

^saarella sijainneen, kirkon jouduttua tulipalon saaliiksi, rakennettiin v. 1429 niisi harmaasta kivestä gootilaiseen tyyliin ja

varustettiin

hollanti-laisista tilkkivistä tehdyllä holvilla. Eri

kirkkoylimykset

antoivat sinä vuonna synninpäästökirjoja sen uudestaan rakentamiseksi, niinkuin esim. Turun piispa, ^Libaun piispa, ^Lundin

arkkipiispa,

joka lupasi

40 päivän synninpäästön

kaikille

niille, jotka avustivat uutisraken-tamista eli muistivat templiä

„koristusesineillä“

(„klenodier“) ja kalleuksilla, samoin kuin niillekin, jotka siellä kävivät messussa,

rukoilivat

siellä haudattujen sielujen puolesta jaroomalaisen kirkon tapaan myöhäisen iltavartiokellon soidessa (ad serotinam campanse pulsationem) kolmasti polvistuivat hartaaseen rukoukseen ³).

Ulvilan

elinkeinoista

tiedetään tuskin enempää kuin Teljän.

Näyttää siltä kuin yhteyttä ulkomaan kanssa olisivat etupäässä välit-täneet muukalaiset, jotkamöivät tavaroitaan paikkakunnalla, ja joiden vaikutus myöskin lienee ulottunut käsityöläiselinkemoihin ja kau-punkielämän kehitykseen yleensä, sekä että tämän

porvari-yhteis-') Kts. Satak. tuomiokirjoja; Ulvilan käräjät ²⁵^/5 1625, ²⁵/u 1625, ²⁸/u 1634,

Vn ^1653.

2) Niin oli ainakin osaksi laita Porissa vielä 15-sataluvulla.

3) Kaikista näistä kirjeistä puhuu Fortelius, jolla viimmemainittu kirje löytyy kokonaisuudessaan painettuna.

Ulkomaan kauppa.

kunnan

elinehtona

vielä melko-määrässä oli tuo ikivanha

emäelin-keino, maanviljelys. Kotimaiselta porvaristolta puuttui ehkä

vielä

tietoja ja varoja asettuakseen kaupassa ^omille kannoilleen, jonka tähden se

vanhasta

mieltymyksestä oli kiintynyt isiltä

perittyihin

peltoihinsa. Ryhdymme kuitenkin oloja lähemmin tarkastelemaan.

Kauppaan nähden eli vanha Ulvila mahtavan saksalaisen Hansan aikana. Lyybekistä, Danzigista, Riiasta tulivat vieraat kaup-piaat

pohjoisiin

kaupunkeihin, joissa joko kaupustelivat ainoastaan lyhemmän ^aikaa „kesteinä“, tahi

asettuivat

niihin ainiaksi. Jälkim-mäisessä tapauksessa he niin sanoaksemmekansalaistuivat, ja_heidän jälkeläisensä muodostivat kielensä ja sivistyksensä perusteella ikään-kuin erityisen porvaristoluokan. Useimmissa

pohjoismaisissa

kau-pungeissa oli siten suuri osa porvaristoa, useinpa enemmistö saksa-laista. Saksalaiset pormestarit ja saksalaiset

raatimiehet

ovat aikai-sempana

keskiaikana

ohjanneet ruotsalaisia ja suomalaisia kaupunki-yhteiskuntia ja tuoneet kotimaiselle porvaristolle

ensimmäiset

käsitteet

porvarillisten

elinkeinojen oikeasta harjoittamisesta.

„Saksa“ ja

„kauppias“

olivatkin senvuoksi yhtämerkitseviä

sa-noja, ja Kokemäen jokilaaksossa miten olemme nähneet on näiden

muukalaisten

muisto, kiinnitettynä erinäisiinpaikkoihin, joissa heillä käyntiensä aikana oli tapana asettaa tavaransa

varastolle,

säi-lynyt tarun kautta aina meidänpäiviimme saakka. Ulvilaan näkyvät he joaikaisinasettuneen ja yhdistyneen porvaristoon. Nimet Herbo(rt) Wiperenworde, 1313, Arnoldus Stolte, 1345, AAodhe 1370-luvulta, jotka ovat piirrettyinä kirkon vanhoihin hautakiviin, ovat

silmin-nähtävästi

^kaikki

saksalaista

alkuperää, Wiperenworde todennäköi-sesti sama kuin

Wipperfördh,

nimi,kuuluva eräälle

hansalais-suvulle,

joka 13-sataluvulla oli haaroittunut Lyybekkiin,

Rääveliin

ja Tuk-holmaan. Ollen yhteydessä suurten hansalaisten kauppakeskuksien kanssa oli näillä Ulvilan porvareilla helpommasti kuin suomalaisilla vertaisillaan, tilaisuutta hankkiapaikkakunnalla

tarvittavia

ulkomaan-tavaroita: suolaa, liinavaatteita, kupariastioita, öljyjä j. n. e.

Tällä

emme suinkaan tahdo väittää etteivät jotkut

suomalaisetkin

porvarit jo aikaisin,

saksalaisten

ammattiveljiensä esimerkkiä

noudattaen,

olisi uskaltanut ryhtyä tuohon

vaaralliseen

retkeen

merirosvoja

vili-sevän meren yli. Yksimastoisilla, kannettomilla haaksikaan purjeh-tivat he Itämeren yli

keisarillisiin

kaupunkeihin", joiden

loistosta

rikkaudesta

varmaankin tiesivät kotona oleville naapureilleen ju-tella yhtä eriskummallisia juttuja, kuin myöhempien aikojen meri-miehillä on ollut kerrottavina Itä-Tntiasta ja

Australiasta. Vasta

keskiajan lopussa ja erittäinkin vasta Kustaa Vaasan

kautta

alotet-ULVILAN KAUPUNGIN KAUPPA.

tiin

pohjoismaisen

kaupan vapauttaminen ulkomaalaisten holhouden-alaisuudesta. Mutta silloin alkoi kuitenkin Ulvilan ulkomainenkauppa lähestyä loppuansa. Jotta kansallinenkauppasääty ^voisikehittyä kyl-lin voimalliseksi ja

mahtavaksi

varustamaan laivoja, jotka

sivuuttaen saksalaisia

kauppapaikkoja uskaltaisivat lähteä ulkopuolelle Juutin-raumaa,

kaukaisemmillekin

merille, ^katsottiin välttämättömäksi, _että ainoastaan eräät suuremmat kaupungit, semmoiset kuin Tukholma ja Turku, saisivat tehdä kauppaa ulkomaiden

kauppapaikoissa.

Pienem-mät sitä vastoin

saisivat

käydä kauppaansa ainoastaan valtakunnan sisäpuolella; Pohjanlahden rannalla sijaitsevat

kaupungit,

niistä myös-kin Ulvila, ainoastaan Tukholmassa ja Turussa. Pidettiinpä vielä päälle

päätteeksi

^sellaisia

vähäpätöisiä

^paikkoja ^aivan tarpeettomina ja aljettiin ajatella niiden lakkauttamista ja asukkaiden

siirtämistä

rikkaampiin kauppakeskuksiin ').

10 p. elokuuta ^v. ¹⁵⁰²

kielsi

^vanhempi ^Sten Stuure, joka

aikai-semmin

oli kotimaisen

porvariston kohottamiseksi

säätänyt että kau-punkien neuvoskuntiin ainoastaan

puoleksi

^saisi ^sijoittaa

saksalaisia, kaikki

Pohjanlahden

kaupungit, niiden

joukossa Ulvilankin, käymästä kauppaa Pyyhekin, Danzigin,

Eäävelin

^ja ^muiden

ulkomaalaisten

kau-punkien kanssa.

Näiden

kaupunkien porvarein ^tulisikäydä kauppaa ainoastaan Tukholmassa ja Turussa, „koska

meidän kaikkien

menes-tys

paljoa

enemmän

riippuu

Tukholmasta, kuin muista edellämaini-tuista

pikkukaupungeista"

²^). Kun Svante Stuure ^v. ¹⁵⁰⁴ jälleenoh antanut kaupungille luvan

kaupankäyntiin

Danzigin, Eäävelin, Elian ja

muiden

ulkomaan paikkojen kanssa vahvisti hän kuitenkin jo

seuraavana vuonna tämän edeltäjänsä kiellon. Y. 1512 salli tosin Sten Stuure nuorempi, koska

„Ulvilan porvarit

^näinä

edellämainit-tuina

vuosina olivat kärsineet

^suurta

vahinkoa"

³^),

kaupungille

taasen

vapauden purjehtia Danzigiin, Eiikaan ja

Eääveliin

sekä

muihin

ulko-maan paikkoihin, vieläpä vieden mukanaan kalaa ja

voita

⁴^);

myön->) Jo 14-sataluvun alussa oli ainakin ajoittain ulkomaalaisia kielletty purjehtimasta pohjoiseen päinTurun sivu Pohjanlahteen. ^Kun ^muutamat Rääve-liläiset v. 1428 siitä huolimatta haaksillaan^kulkivat saariston läpi pohjoiseen, vangitutti heidät Turun linnanpäällikkö, ja maistraatti tuomitsi heidät tava-ransa menettäneiksi sekä 40markan sakkoihin,„koska olivat tehneetvasten valta-kunnan lakia ja kaupunkien etuoikeuksia". Urk. ^B. VII ^s. ⁵³⁷ ja 538.

2) Jäljennös kaupungin acta-kirjoissa. Kirje, päiv. Turun ^linnassa, ^P. Pie-tarin päivänä ^ad vincula ^{v. 1504.}

3) „falth stor skada".

4) S:n s:n Kirje, päiv, Kokemäen kartanossa, ^P. Matheuksen apostolin ja evankelistan päivänä ^v. ^1512. Ruokatavarain ulosvienti oli muuten silloin kielletty.

Sisämaan ja Hä-meen kauppa.

tymys, jonka hän uudisti v. 1515,

„heidän

köyhyytensä ^takia“ ^').

Mutta jo v. ¹⁵²⁷ käski Kustaa Vaasa Vesteroosin

herrainkokouksen

mietinnön mukaan,

Ulvilan

ja Rauman kauppiasten luopua siitä kaupanteosta, jota

heidän

oli ollut tapana harjoittaa

saksalaisissa

kaupungeissa, ja käydä ainoastaan

„meidän valtakunnansisäisissä

kauppakaupungeissamme, Tukholmassa ja Turussa, että kaupun-kimme Turku mahtaisi

jälleen

päästä

voimiinsa

⁴⁴^, käsky, jonka hän uudisti v. 1531 ²). Tosin myönsi hän vielä pari ^kertaa, vuosina 1543 ja 1549³^), Ulvilalaisille „heidän ahdistuksensa ja hätänsä vuoksi⁴⁴ ulkomaisen kaupankäynnin, mutta ainoastaan kesäksi kerrallaan, ja kun porvarit v. 1550 pyysivät siksi vuodeksi samaa oikeutta, vastasi kuningas aivan lyhyesti, ettei hän vielä ollut

„asiaa

ajatellut⁴⁴^. Hän

mietti kaupungille

kovempaa

kohtaloa, josta seuraavassa saamme tilaisuutta lähemmin puhua.

Mutta jos ulkomaankauppaa suureksi osaksi ovat välittäneet maahanmuuttaneet muukalaiset, voimme otaksua

alkuperäisten

Ulvi-lan porvarien sitä enemmän käyttäneen hyväkseen kaupungille

myönnettyjä

^kotimaisen kaupankäynnin oikeuksia. Mitä tähän sisä-maankauppaan tulee, oli Ulvilalla

kaksinkertainen

merkitys.

Ulvila

oli Satakunnan satama ja oli ottanut haltuunsa vanhan Teljän teh-tävän sekä oman

maakunnan

että

Hämeen

^kauppaan ^nähden. ^Jo

vuonna 1347 myönsi kuningas Maunu Ulvilankylänmiehille

oikeuden

vuotuisesti tehdä kauppaa tavaroillaan (mercimonia) Kokemäen ky-lässä ¹³ p:stä tammikuuta pääsiäiseen saakka⁴).

Mahdollisesti

oli se tämä oikeus, jonka Pentti Algotinpoika otti kaupungilta, mutta

jonka

Maunu-kuninkaan poika,

Eerikki-kuningas,

antoi sille takaisin vuonna 1357 ⁵). Kaupan edistämistä, jota käytiin ympärillä olevien maakuntain asukasten kanssa, lienee myös se Turun

maasäätyjen

^v.

1547 tekemä ehdotus tarkoittanut, _että niin. Ulvilalle

ja

Raumalle myönnettäisiin yleisten markkinainpito-oikeus kaksi kertaa

vuodessa

⁶).

Koska, kuten ylempänä mainittiin, taru kertoo Harjun kylässä Pirkka-lassa löytyneen kauppapaikan, jokaoli ollut

vanhempi

kuin itse Teljä, ja koska lisäksi tiedämme Porin kaupungilla siellämyöhemmin olleen

') Jäljen, kaupungin netoissa. Kirje, päiv. Sastamalassa, in profesto S.

Dorothese virginis et martyris v. 1515.

2) Grotenfelt. Suomen kaupasta, ^s. 53.

3) S. Y. A. Städers acta. Kirje, päiv. Tukholmassa, ²⁸^/4 1543. Grotenfelt.

Suomen kaupasta, s. 54.

4) Mustakirja, siv. 79. Kirje, päiv. Turun linnassa, ³/„ 1347.

8 ) Messenius. Scondia illustrata, I, siv. 18.

c₎ Arw. Handl. 11, siv. 262,

Perä-Pohjan kauppa.

ULVILAN KAUPUNGIN KAUPPA.

n. k.

etuoikeutetut markkinat, voimme

myöskin pitää varmana

Ulvi-laistenkin

^tavanneen siellä tehdä

kauppaa

Yli-Satakunnan jaHämeen

sisämaalaisten

kanssa,

vaikkei

siitä erityisesti löydy asiakirjoissa mainittuna.

Mutta Ulvila oli myöskin

kuten

^ennen muinoin sanottiin

majapaikkana

^Satakunnan ja Pohjanmaan välillä⁴⁴, ja koska viimme-mainitulla

maakunnalla ei vielä

ollut yhtään kauppakaupunkia, vaan

ainoastaan

satamapaikkoja, tuli Ulvilasta myöskin Perä-Pohjan lähin ja ehkä

sunriliikkeisin

kauppapaikka. Jo vuonna 1361 antaa Maunu-kuningas porvareille luvan harjoittaa kauppatoimia (negociaciones mercaturas) Perä-Pohjassa ¹). Tämän oikeuden uudistaa kuningas Albrekt vuonna 1365²), samana päivänä, jolloin hän antaa kau-pungille sen etuoikeudet. Vielä Kustaa Vaasa piti voimassa Ulvilan

oikeuden

kaupankäyntiin Perä-Pohjassa, vaikka hän supisti sikä-läisten

laillisten

satumain lukumäärän näiksi neljäksi: Tornio, Oulu, Kemi ja li.

Tämä Perä-Pohjan kauppa oli kaupungille erittäin tärkeä.

Ulvilalaiset

tulivat kaukana pohjoisessa yhteen Pirkkalaisten kanssa, jotka heille luovuttivat

kallisarvoisia turkiksia,

^siellä

kohtasivat

^he Karjalaisia, jotka Vienanmeren seuduilta ja Käkisalmen läänistä pitkin ikivanhoja kauppateitä, järviä ja jokia _myöten saapuivat näille

kulmille,

^tuoden muassaan maansa

valmisteluna

ja tavaroita, niinkuin sarkaa, liinaa, hamppua, huopaa y. ^m. Toisinaan unhottivat porvarit että nämät Karjalaiset oikeastaan olivat

muukalaisia,

joilla ei ollut oikeutta ulotuttaa kauppaansa Pohjanmaan rajojen ulkopuo-lelle, ja

olivat

heillä saatto- ja apumiehinä, kun he ottivat

meritse viedäkseen

tavaransa Ruotsin valtakunnan

keskitse

aina Rääveliin ja

muihin

^ulkomaan ^paikkoihin saakka. Itse kuningas

Albrekt,

kaupungin suosija ja edistäjä, oli pakotettu samana vuonna, jolloin hän antoi kaupungille

kauppakaupunki-oikeuden

^ja ^vahvisti sen

kaupankäynnin Perä-Pohjan kanssa, kieltämään porvareita hengen ja

omaisuuden

uhalla, viemästä, saattamasta

tahi

millään lailla aut-tamasta Karjalaisia

„meidän

Ruotsin valtakuntamme suureksi vaa-raksi ja teidän itsenne suureksi vahingoksi⁴⁴ ³^).

Ne Pohjanmaan satamat, joissa

Ulvilalaiset

ahkerimmin kävivät, olivat Mustasaari ja

Pietarsaari.

Porvarit, jotka _olivat antautuneet tälle kaupalle, tekivät

säännöllisesti

tänne pohjoiseen kaksi matkaa

') Arw. Handl. 11, ^s. 3. Kirje, päiv. Konungsnäsissä, ³/e 1361.

2) Arw. Handl. I, siv. 6. Kirje, päiv. Turun linnassa, ^u_/2 1365.

3) Vaarasen kokoelmat kaupunkien asiakirjoja.

Käsiteollisuus,

Maanviljelys

kesässä.

Laskettuaan ^rantaan laivoineen, panivat he tavaransa varas-tolle ja

toimittivat kauppansa

joko

laivankannella tahi erityisessä

rannalla sijaitsevassa huoneessa.

Jälkimmäisessä

tapauksessa sa-nottiin heidän „pitävän puotia", ja ^oli

heidän

tästä maksaminen erityistä „puotiveroa“. Vuonna ¹⁵⁵⁰ piti

siten

^kolme

Ulvilan

kaup-piasta puotia Mustasaaressa ja samaten kolme

Pietarsaaressa.

Mi-ten voittoa tuottavaa tämä Pohjanmaan kauppa oli, huomaamme siitä, ettäporvarit myöskin ollessaan maanpakolaisuudessa Helsingissä jatkoivat

tavaksi-tulleita

matkojaan. Siten kävi Halte Staffan („Nilkku-Tapani") Ulvilasta vuonna 1550

Pietarsaaressa

ja, jos hän on sama kuin Tapani Antinpoika Ulvilassa, myöskin Mustasaaren satamassa.

Vuonna 1554 kävi taasen Helsingin porvari Tapani Antinpoika Musta-saaressa, vuonna 1555 siellä kävi Tapani Träfot («Puujalka") Hel-singistä ja vuonna 1556 Tapani Halte samoin Helsingistä, yhä vaan sama

henkilö

¹).

Jos yleensä tunnemme peräti vähän Ulvilankauppaa,

tiedämme

vielä vähemmän muista elinkeinoista, jotka olivat tuossa vanhassa kaupungissa porvarillisen elämän perustana. Että

erilaisia

käsityö-läisiä on kaupungissa löytynyt, on pidettävä varmana,

vaikkei

siitä

erityisesti

mitään olekaan asiakirjoissa mainittuna. Vasta kaupungin kaikkein viimmeisimpinä aikoina vilahtaa asiakirjoissa

esiin

yksi ja toinen

ammatin

edustaja, niinpä v. 1548 Juho seppä ja Eerikki

säämyskäntekijä,

v. ¹⁵⁵⁰ Niilo räätäli, v. ¹⁵⁵⁴ Perttu korintekijä, mutta se onkin kaikki mitä siinä suhteessa saadaan tietää. Jon-kun verran selvemmin esiintyy sitä vastoin maanviljelys,

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 28-34)