Eistisotajeukkojen jälkiä oh näet niinkuin otaksutaan seuran-

seuran-nut ruotsalainen

siirtoasutus,

josta vielä tähteitä löytyy Satakunnan

rannikkoseuduilla,

ja joka vanhempina aikoina

kaikesta

päättäen ei ole

rajoittunut

lähimpään

ranta-alueeseen

^')• Kun sitäpaitsi joukko

') Siten olivat esim. Pomarkku ja Lassila (Klåsmark), vaikka sijaitsivat kaukana Hämäläisten erämaassa, epäilemättä alkuaan ruotsalaisia uutisasutuksia.

Siitä on todisteena, paitse näillä seuduin esiintyvät ruotsalaiset paikannimet, tarukin, joka kumpaisellakin paikkakunnalla osottaa Ruotsalaiset niiden ensim-mäisiksi uutisasukkaiksi. Kumpainenkin kylä laskettiinkin vielä 15-sataluvulla

suomalaisia

kyläkuntia oli syntynyt joen alajuoksun varrelle, oli siten rantaseutujen merkitys uudenviljelyksen kautta

vähitellen

^kohonnut.

Kokemäki ei ollut enää, samassa määrässä kuin ^ennen, paikkakunnan sydämmenä. Uudet olot edellyttivät myöskin että seutu kauppa- ja yhteiskuntaelämäänsä varten sai uuden keskustan. Siten syntyi,

todennäköisesti viimmeistään

13-sataluvun

ensimmäisinä

vuosikym-meninä, vanhan Teljän seuraajana Ulvilan kaupunki.

Kun tähän saakka yleensä on otaksuttu Ulvilan kaupungin olevan siltä ajalta, jolloin kuningas Albrekt antoi sille etuoikeus-kirjansa, eli vuodelta 1365, on sen olemassa-olon aikaa

melkoisesti

supistettu. Jo

hätäisestäkin

silmäilystä sen ajan niukkoihin asia-kirjoihin käy näet kieltämättä selville että Ulvilaa jo ennen

yllä-mainittua vuotta oli pidetty kaupunkina.

Vuonna 1311, kun Turun piispa Ragvald julistaa kirjeen kir-kon

perustamisesta

paikkakunnalle, mainitaan Ulvila ensi kertaa asia-kirjoissa,

vaikka

silloin vielä vanhemmalla Liikistö-nimellään. Noin kahtakymmentä vuotta myöhemmin,v. 1332, antaa

Pentti-piispa

^uuden kirjeen kivikirkon rakentamisesta Liikistöön, jostavoi päättää seudun jo

siihen

aikaan saavuttaneen jonkummoisen merkityksen ^'). Vuonna 1347 siis samana vuonna, jolloin vielä puhutaan vanhasta laiva-väylästä esiintyy ^vihdoin nimi Ulvila ensi kertaa varmuudella historiassa, ja tavalla, joka ^meille näyttää ilmi selvään, ^minkä muu-toksen alaisiksi jokilaaksonkauppaolot Henrikki-piispan jälkeenolivat joutuneet. Silloin näet antaa Maunu-kuningas

Ulvilan

kylänmiehille oikeuden vuotuisten markkinain pitämiseen Kokemäellä²). Ulvila esiintyy siis kaupan pääpaikkana näillä seuduin, Kokemäki vaan sen etuoikeutettuna markkinapaikkana. Seuraavana vuonna 1348, antoi Maunu-kuningas taasen erään kirjeen Ulvilalaisten hyväksi, josta, mikäli meidän on onnistunut tulkita siitä tallella olevaa, _{nähtävästi} perin virheellistä jäljennöstä, näyttää käyvän ^selville ^että paikkaa

n. k. „ruotsalaiseen kymmenysoikeuteen“. Arantilan kylän vanha ruotsalainen nimi Arnäs, joka esiintyy 15-sataluvun tuomiokirjoissa, viittaa^siihen, ^että tähän-kin seutuunRuotsalaiset ovat perustaneet siirtoasutuksia. Monilla muilla, kui-tenkin nähtävästi suomalaisilla kylillä, oli vanhempina aikoina ruotsalaisetkin nimensä ensim. Nakkila Nackeby, Vilillä Villhy.

*) Fortelius. ^{De initiis} Biörneburgi, s. 11.

2) Mustakirja, siv. 79. Vuonna 1347 julistaa Hemminki-piispakin Ulvilan hautausmaan vihkimistä koskevan kirjeen. Vuonna 1350 sama piispa antaa kirjeen, jossa myönnetään 40 päivän synninpäästö niille, jotka käyvät kirkkoa Ulvilassa. ^Kts. Fortelius. V. ¹³⁵² luetaan Ulvila kuninkaallisiin kirkkoherra-kuntiin. ¹⁰/₂ 1348 sanotaan myös Maunu-kuninkaan vahvistaneen Ulvilan kylän-miehille erään niityn omistusoikeuden (Grönbladin muistoonpanot).

ULVILAN KAUPUNGIN IKÄ.

silloin nimenomaan kutsutaan kaupungiksi. Kirjeessä puhutaan näet

maalaisista, jotka

lähtevät

„väkivaltaisesti kaupungista, tekemättä

kylänmiehille

mitään oikeutta⁴⁴, ja joiden

vallattomuuksilta

kunin-kaan

voutien

tulisi

viimmemainituita

turvata ^’). Vuonna 1355

puhu-taan lopuksi _eräästä kaupunkilaisesta käyttämällä nimitystä

„civis“,

s. o.

porvari,

joka myöskin viittaa

siihen,

^että yhteiskunnan, johon mainittu henkilö kuului, on täytynyt olla kaupunkikunta ²).

Mutta

paitsi

asiakirjain todistuksista voimme muistakin sei-koista päättää Ulvilan kaupungin vanhemmaksi kuin on otaksuttu.

Vanhat,

osaksi

vielii sangen hyvin säilyneet hautakivet, jotka löy-tyvät Vanhankylän kirkossa, ja jotka

todennäköisesti

ovat tulleet

sinne siirretyiksi sen

vanhemmista

edeltäjistä, osottavat kieltämättä näiden vanhojen kirkkojen läheisyydessä löytyneen verraten rik-kaan

yhteiskunnan,

jonka jäsenillä on ollut varaa hankkia nämät aikoinaan sangen kalliit

muistomerkit.

Tarkkatuntoinen tutkija Grönhlad ilmoittaa Vanhankylän kirkossa löytäneensä hautakiven, jossa ^oli piirrettynä vuosiluku ~1290“ ³^). ^Tätä hautakiveä, joka siten on ollut vanhimpia maassamme tunnetuita, ei tietääksemme enää ole olemassa. Mutta vieläkin voidaan eräästä jälellä-olevista

kivistä

selvään lukea

vuosiluku

^1313. Ilmoituksen mukaan sanotaan siellä sitä paitsi löytyneen kiviä vuosilta 1318 ja 1321, sekä niiden ohessa eräs

paiaiten

säilyneitä, joka on laskettu erään Arnoldus Stolten lepopaikan merkiksi,

vuodelta

^1345. ^Sellaista kallisarvoisten

muisto-merkkien

paljoutta, jommoista

tietääksemme

^{ei missään} maamme kirkossa tältä ajalta löydy, ei

edes

Turuntuomiokirkossakaan, voinee

tuskin

^muuten selittää, kuin otaksumalla Ulvilan kaupungin, edes jossakin

merkityksessä,

jo silloin olleen olemassa. Kiviin piirretyt

nimetkin

mikäli niitä vielä voi lukea

viittaavat

siihen, että niitten käyttäjät

elinaikanaan

ovat ^olleet porvareita, ja että paikka,

jossa ovat eläneet, ^on ^ollut kaupunki.

Mutta keskiajalla tehtiin erotus

kaupunkien, „civitates“,

kauppaloiden,

^„villae forenses⁴⁴^, välillä, ja on mahdollista, että Ulvila

aluksi

luettiin jälkimmäisten joukkoon. Sen asukkailla

annet-tiinkin 13-sataluvun

asiakirjoissa tavallisesti nimitys „villani⁴⁴ eli

J) Jäljennös S. V. A:ssa Städernas acta-nimisissä asiakirjoissa, Björne-borg, Ruotsin valtioarkistossa löytyvän kopian ^mukaan. Sanat, jotka kohdis-tuvat yllä-olevaan ^kohtaan, kuuluvat: „somlike män, ^soin alandeno boär,hvilke som bystene wartä i tere stat, fara väldelikä bort aff statenom, ^{them ängen} rät giörande⁴⁴^.

2 ) Mustakiija, s. 102. «Andreas, ^dictus väri, civis jn Hulsby⁴⁴^.

3) Clrönbladin Miscellanea ^S. V. A:ssa, s. 121.

2 17

Ulvilan kau pungin

etu-oikeudet.

Kaupungin asema ja

raken-nustapa.

kylämniehet puheentapa, jota

kuitenkaan

^{ei millään} muotoa saa selittää maakylän väestöä

tarkoittavaksi.

^Sillä ^sana „by“ (kylä)

merkitsi

vanhemmassa Ruotsin kielessä kaupunkiakin, ja vielä

16-satalnvulla

käytettiin ^Porissa sanaa kylänmies („byaman“) samassa merkityksessä kuin porvari („borgare“). Että Ulvila ainakin seura-kuntana on ollut olemassa jo 12-sataluvulla, sitä

todistavat

sekä paikkakunnalla liikkuva taru, joka kertoo

vanhemmistakin

kirkoista kuin v. 1311 perustetusta, että myöskin yllämainittu vanha hautakivi vuodelta 1290; ja jollemme voikaan täydellisesti luottaa

Forteliuksen

muistoonpanemaan tietoon, että Ulvilan kaupunki muka saisi syn-nystään kiittää Birger Jaarlia, täytyy

meidän kuitenkin

^pitää

var-mana, että tämä paikkakunta kaupunkina on ollut olemassa jo 13-sataluvun alusta asti.

Vuodella 1365 on

meidän

mielestämme merkityksensä Ulvilan kaupungin historiassa

ainoastaan

sen tähden, että silloin ilmestyi ensimmäinen

kaupungille

annettu etuoikeuskirje, joka on

meidän

aikoihimme säilynyt. Ei mikään näet estä otaksumasta ^että samal-laisia kirjeitä jo aikaisemminkin on annettu, vaikka eivät ole tulleet jälkimaailmalle tunnetuiksi. Kuningas Albrekt myönsi porvareille kirjeensä kautta oikeuden nauttian. k. „Byarkö-“ ^eli kauppakaupunki-lakia, jonka hänen enonsa, kuningas Maunu,

aikaisemmin

oli antanut valtakunnan

kaupunkeja,

„civitates“, ja kauppaloita, „villBe forenses“,

varten ¹). Täten oli hän

mahdollisesti

parantanut kaupungin olemassa-olon ehdot, mutta häntä

ei

voida pitää sen perustajana.

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 25-28)