• Ei tuloksia

Kyösti Juhonpojan 2 ) taasen, jonka yllyttelyistä ennen olemme puhu-

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 157-160)

puhu-i) Kreko Markuksenpojasta tiedetään muuten ettähän oli naimisissa erään Anna Simunantyttären kanssa ja että hänellä oli poika Pertteli Kreonpoika, joka oli naimisissa Maria Paavontyttären Novanderin kanssa jakuoli lapsetto-mana. Tyttärensä Liisa Kreontytär oli naimisissa Simana Marck nimisen ra-kuunan kanssa. \ . 1705 sanotaan Kreko Markuksenpojasta että „hiin oli hyvin taipuvainen juoppouteen, sanoi juovuspäissä olevansa kaupunginkapteeni, ko-mentaen muut ottamaan hatun päästään hänen kunniakseen, ja käyttäytyi var-sin sopimattomasti14.

2)Kyösti Juhonpojan sukunimi, jota hän kuitenkaan ei koskaan itse käyt-tänyt, oli Arctelius. Hän oli naimisissa Helena Antintyttären kanssa jakuoli

2'52 L >B. Hän oli 1725ostanutYyterin talon överstinna Helgard Elisabeth Heh-binderiltä 2,900 kuparitalarilla. Hänen vävynsä, nimismies Juhana Ollonquist ja

147

Köyhäinhoito,

neet, sanottiin v. 1711 harjoittavan suurintakauppaa

kaupungin

asuk-kaista; hänellä muka oli melkein joka kylässä niillä seuduin määrä-tyt talonpoikansa, jotka hänen kanssaan

tekivät

kauppaa.

Muuten olivat myös ajan olot sellaisia, että suhteellisesti

suuri-kin varallisuus helposti saattoi hajaantua onnen kääntyessä. Siten huomasi muudan

kaupungin varakkaimmista

porvareista, joka myös oli ollut sen edustajana valtiopäivillä, Markus

Laurinpoika,

aivan

äkkiarvaamatta

joutuneensapuille

paljaille.

Hänen laivansa hukkuivat

toinen

toisensa perään, ja viimmeisessä haaksirikossa Ahvenanmaan vesillä pelasti hän itse hädin tuskin

henkensä.

Muun

omaisuutensa

täytyi hänen

sitten

„luovuttaa tylyille saamamiehilleen"(„sina omilda kreditorer cedera“) ja onnettomuuden lisäksi pani 1666;n vuoden palo hänen talonsa tuhaksi, niin ettei hän talarinkaan vertaa saanut pelastetuksi. Mieron tielle joutuneena anoi hän sentähden v. 1667

„että esivalta suvaitsisi häntä armahtaa ja ottaisi hänen suuren kur-juutensa

armollisinunasti

huomioonsa ja

sallisi

hänen ahnukirjalla tur-vautua

kristillisiin

ihmisiin“.

Yleensä

eneni köyhyys ja kurjuus, etenkin alemmissa kansa-luokissa, huomattavasti, yhä enemmän, mitä edemmäksi jouduttiin.

„Köyhäinhuone“ 1), kaikesta päättäen paljoa

vaatimattomampi

lai-tos kuin edellisen aikakauden hospitaali oli alituisesti täpötäyn-nänsä kansaa, enemmän kuin siihen mahtuikaan, ja jo v. 1670 täy-tyi maistraatin liian yleiseksi

levinneen

kerjäämisen johdosta, kehot-taa köyhien sukulaisia omaisistaan huolta pitämään, etteivät ne kul-jeskelisi ympäri

kaupunkia

ja

vaivaisi

asukkaitakerjuullaan. Tämän käskyn totteleminen

oli

kuitenkin vaikea, aikana, jolloin porvarit ta-vallisissakin oloissa yleisesti

valittivat

ettei heillä ollutvaraa itseänsä ja omaisiansa kunnollisesti elättää. Olot

tulivat

tietysti vieläkin vaikeammiksi, kun kato ja kallis aika yhtyi köyhyyteen, joka ilman-kin oli rasittava. Y. 1675 täytyi köyhien kaiken talvea tuoda itsel-leen merestä suolavettä ruokansa keittämistä varten, jonka ohessa suuren osan

kaupunkilaisia

täytyi syödä akanoista ja petusta tehtyä leipää, „koska eivät pakkasen takia edes saattaneet hankkia

itselleen

konstaapeli Lauri Lind, olivat häneltä vaatineet vaimojensa äidinperintöä, jonka takia ukko sanoi olevansakykenemätön käymään kauppaansa. Testamentissaan, jossa hän antoi jälelle jääneen omaisuutensa viisivuotiaalle pojalleen Taavetille ja hänen nuoremmalle sisarelleen, tunnustaa Kyösti Juhonpoika ettei hän osan-nut lukea eikä kirjoittaa.

Tästä köyhäinhuoneesta mainitaan muuten asiakirjoissa,että se

sudes-taan rakennettiin v. 1654 ja korjattiin v. 1682“.

Terveydenhoito.

TERVEYDENHOITO.

jäkälää nevalta“ 1). Sellaisissa oloissa ei ollut ihme, jos kerjääminen eneni

kauhistuttavissa

määrissä; ja

kuitenkin

saamme nähdä, että

kaikki

se, mitä tässä suhteessa aikaisemmin oli kaupungissa koettu, oli vaipuva

vähäpätöiseksi

sen kurjuuden rinnalla, mikä oli koettava noina kammottavina vuosina 1696—1697.

Taudit, jotka tavallisesti ovat köyhyyden seuralaisia, kävivät tuontuostakin kaupunkia etsimässä. Kuumeet ja rutot raivosivat sitä pahemmin, kun terveydenhoito oli vielä jotenkin huonolla kannalla.

Ainoastaan pahimmissa tapauksissa ryhdyttiin siihen aikaan tarmok-kaisiin toimenpiteisiin tarttuvien tautien levenemisen estämiseksi.

Pitaalitaudin sattuessa, joka kaupungissa usein

esiintyi,

käskettiin tartutettujen heti siirtymään Sidin (Själö) hospitaaliin, tahi myöskin, jos tauti ei ollut täysin toteen näytetty, mutta kuitenkin pelättiin olevan tarttuvaisen, matkustamaan Turkuun lääketieteen professorin

tutkittavaksi

2). Jos

vastahakoisuutta

ja niskoitelemista ilmaantui, olivat,

Kuninkaallisen

Majesteetin kerjäläisyysohjesäännön mukaan, heidän huoneensa maahan revittävät ja he itse yleisillä varoilla

poisvietävät.

„Saastutettujen huoneväen oh määrä paeta ja pysyt-täytyä erillään terveiden seurasta, kunnes

voitaisiin

nähdä, mitenkä heidän oli käyvä“ 3). Ruttovuosina 1657 ja 1711 määrättiin Tukhol-masta palaaville laivoille, edellisenä vuonna 3 viikon, jälkimmäisenä

40 päivän karanteeni „Sannan“, s. o. kaupungin maatuneiden niitty-luotojen ulkopuolella; jakun v. 1657kuitenkin siitähuolimatta, muuan laivaväki oh suoraan saapunut

kaupunkiin,

sijoitettiin se Markus Kel-larin riiheen, kunnes se oh

tutkittu

4).

Mutta jos kohta okiinkin varuillaan

pitaalitaudin

ja ruton suh-teen,

katseltiin

asiaa sitä vastoin jotenkin tyynesti

tavallisten tautien

sattuessa. Ja Tukholmaan lähteminen parannuksille kävi

useimmille

kaupunkilaisille aivan liian kalliiksi. Tosin

mainitaan

vuosisadan aikaisemmalla puoliskolla muutamia palpereja kaupungissa: Hermanni Meijer, joka oikeastaan asui Pietniemellä, mutta sen ohessa

hoiti

1640-luvulla sairaita kaupungissa, ja Storker

Juhonpoika,

jokav. 1659 oli

parantanut Elias-suutarin silmän ja Niilo Laurinpojan isän jalan 5).

Mutta

vuosisadan jälkimmäisen

puoliskon asiakirjoissa, mikäli olemme huomannet, ei enää puhuta kenestäkään kaupungin palperista. Luul-tavasti nämät eivät enää, kuten niin monet muut

ammatinharjoitta-') Tuomiokirja 21/* 1675.

2) Tuomiokirja 6/5 1618, 31/6 1653, u/8 1675 ja useissa kohden.

3) S:n 6/5 1648.

4) Tuomiokirja n/n 1657 ja 7/n 1711.

6) A*. 1651 mainitaan myöskin muuan „palperinvaimo Lastikka“.

149

Tapojen raa kuus.

jät, saaneet elatustaan köyhästä kaupungista, joka siten,

juuri

kovini-miksi ajoiksi, jäi kokonaan ilman lääkärin apua.

Rinnatusten aineellisen ja

ruumiillisen

kurjuuden kanssa val-litsi yhä edelleen suuri tapojen raakuus. Maallisen ja kirkollisen esivallan kilpaa asukkaille antama kasvatus ja rangaistus näyttää

tosiaankin

olleen hyvin tarpeellinen pitämään tätä pientä

yhteiskun-taa järjestyksessä ja kunnossa. Etenkin kapakoissa

vietettiin kurjaa

elämää, mikä sangen usein päättyi tappeluun ja murhaan.

«Muuta-mia

on“, sanotaan v. 1701, kun

maistraatti

valittaa

juoppouden

kau-histuttavaa

lisääntymistä,

„jotka niin ylenpalttisesti juovat ja mässää-vät, että sitä tehden jatkavat pysähtymättä 8 ja 14 päivää, ennen-kuin he lopettavat44 1). Samana vuonna valitti

maistraatti

myöskin että osa kaupungin asukkaita oli ruvennut juopuneena tulemaan oikeuteen jariitapuoltaan „erityisillä sanoilla44 («särdcles ord“) louk-kaamaan. Tapahtui myöskin että pormestari omassa talossaan

tuon-tuostakin

näki

juopuneiden riitapuolien häiritsevän

hänen rauhaansa

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 157-160)

Outline

LIITTYVÄT TIEDOSTOT