puhu-i) Kreko Markuksenpojasta tiedetään muuten ettähän oli naimisissa erään Anna Simunantyttären kanssa ja että hänellä oli poika Pertteli Kreonpoika, joka oli naimisissa Maria Paavontyttären Novanderin kanssa jakuoli lapsetto-mana. Tyttärensä Liisa Kreontytär oli naimisissa Simana Marck nimisen ra-kuunan kanssa. \ . 1705 sanotaan Kreko Markuksenpojasta että „hiin oli hyvin taipuvainen juoppouteen, sanoi juovuspäissä olevansa kaupunginkapteeni, ko-mentaen muut ottamaan hatun päästään hänen kunniakseen, ja käyttäytyi var-sin sopimattomasti14.
2)Kyösti Juhonpojan sukunimi, jota hän kuitenkaan ei koskaan itse käyt-tänyt, oli Arctelius. Hän oli naimisissa Helena Antintyttären kanssa jakuoli
2'52 L >B. Hän oli 1725ostanutYyterin talon överstinna Helgard Elisabeth Heh-binderiltä 2,900 kuparitalarilla. Hänen vävynsä, nimismies Juhana Ollonquist ja
147
Köyhäinhoito,
neet, sanottiin v. 1711 harjoittavan suurintakauppaa
kaupungin
asuk-kaista; hänellä muka oli melkein joka kylässä niillä seuduin määrä-tyt talonpoikansa, jotka hänen kanssaantekivät
kauppaa.Muuten olivat myös ajan olot sellaisia, että suhteellisesti
suuri-kin varallisuus helposti saattoi hajaantua onnen kääntyessä. Siten huomasi muudankaupungin varakkaimmista
porvareista, joka myös oli ollut sen edustajana valtiopäivillä, MarkusLaurinpoika,
aivanäkkiarvaamatta
joutuneensapuillepaljaille.
Hänen laivansa hukkuivattoinen
toisensa perään, ja viimmeisessä haaksirikossa Ahvenanmaan vesillä pelasti hän itse hädin tuskinhenkensä.
Muunomaisuutensa
täytyi hänensitten
„luovuttaa tylyille saamamiehilleen"(„sina omilda kreditorer cedera“) ja onnettomuuden lisäksi pani 1666;n vuoden palo hänen talonsa tuhaksi, niin ettei hän talarinkaan vertaa saanut pelastetuksi. Mieron tielle joutuneena anoi hän sentähden v. 1667„että esivalta suvaitsisi häntä armahtaa ja ottaisi hänen suuren kur-juutensa
armollisinunasti
huomioonsa jasallisi
hänen ahnukirjalla tur-vautuakristillisiin
ihmisiin“.Yleensä
eneni köyhyys ja kurjuus, etenkin alemmissa kansa-luokissa, huomattavasti, yhä enemmän, mitä edemmäksi jouduttiin.„Köyhäinhuone“ 1), kaikesta päättäen paljoa
vaatimattomampi
lai-tos kuin edellisen aikakauden hospitaali oli alituisesti täpötäyn-nänsä kansaa, enemmän kuin siihen mahtuikaan, ja jo v. 1670 täy-tyi maistraatin liian yleiseksilevinneen
kerjäämisen johdosta, kehot-taa köyhien sukulaisia omaisistaan huolta pitämään, etteivät ne kul-jeskelisi ympärikaupunkia
javaivaisi
asukkaitakerjuullaan. Tämän käskyn totteleminenoli
kuitenkin vaikea, aikana, jolloin porvarit ta-vallisissakin oloissa yleisestivalittivat
ettei heillä ollutvaraa itseänsä ja omaisiansa kunnollisesti elättää. Olottulivat
tietysti vieläkin vaikeammiksi, kun kato ja kallis aika yhtyi köyhyyteen, joka ilman-kin oli rasittava. Y. 1675 täytyi köyhien kaiken talvea tuoda itsel-leen merestä suolavettä ruokansa keittämistä varten, jonka ohessa suuren osankaupunkilaisia
täytyi syödä akanoista ja petusta tehtyä leipää, „koska eivät pakkasen takia edes saattaneet hankkiaitselleen
konstaapeli Lauri Lind, olivat häneltä vaatineet vaimojensa äidinperintöä, jonka takia ukko sanoi olevansakykenemätön käymään kauppaansa. Testamentissaan, jossa hän antoi jälelle jääneen omaisuutensa viisivuotiaalle pojalleen Taavetille ja hänen nuoremmalle sisarelleen, tunnustaa Kyösti Juhonpoika ettei hän osan-nut lukea eikä kirjoittaa.
Tästä köyhäinhuoneesta mainitaan muuten asiakirjoissa,että se
sudes-taan rakennettiin v. 1654 ja korjattiin v. 1682“.
Terveydenhoito.
TERVEYDENHOITO.
jäkälää nevalta“ 1). Sellaisissa oloissa ei ollut ihme, jos kerjääminen eneni
kauhistuttavissa
määrissä; jakuitenkin
saamme nähdä, ettäkaikki
se, mitä tässä suhteessa aikaisemmin oli kaupungissa koettu, oli vaipuvavähäpätöiseksi
sen kurjuuden rinnalla, mikä oli koettava noina kammottavina vuosina 1696—1697.Taudit, jotka tavallisesti ovat köyhyyden seuralaisia, kävivät tuontuostakin kaupunkia etsimässä. Kuumeet ja rutot raivosivat sitä pahemmin, kun terveydenhoito oli vielä jotenkin huonolla kannalla.
Ainoastaan pahimmissa tapauksissa ryhdyttiin siihen aikaan tarmok-kaisiin toimenpiteisiin tarttuvien tautien levenemisen estämiseksi.
Pitaalitaudin sattuessa, joka kaupungissa usein
esiintyi,
käskettiin tartutettujen heti siirtymään Sidin (Själö) hospitaaliin, tahi myöskin, jos tauti ei ollut täysin toteen näytetty, mutta kuitenkin pelättiin olevan tarttuvaisen, matkustamaan Turkuun lääketieteen professorintutkittavaksi
2). Josvastahakoisuutta
ja niskoitelemista ilmaantui, olivat,Kuninkaallisen
Majesteetin kerjäläisyysohjesäännön mukaan, heidän huoneensa maahan revittävät ja he itse yleisillä varoillapoisvietävät.
„Saastutettujen huoneväen oh määrä paeta ja pysyt-täytyä erillään terveiden seurasta, kunnesvoitaisiin
nähdä, mitenkä heidän oli käyvä“ 3). Ruttovuosina 1657 ja 1711 määrättiin Tukhol-masta palaaville laivoille, edellisenä vuonna 3 viikon, jälkimmäisenä40 päivän karanteeni „Sannan“, s. o. kaupungin maatuneiden niitty-luotojen ulkopuolella; jakun v. 1657kuitenkin siitähuolimatta, muuan laivaväki oh suoraan saapunut
kaupunkiin,
sijoitettiin se Markus Kel-larin riiheen, kunnes se ohtutkittu
4).Mutta jos kohta okiinkin varuillaan
pitaalitaudin
ja ruton suh-teen,katseltiin
asiaa sitä vastoin jotenkin tyynestitavallisten tautien
sattuessa. Ja Tukholmaan lähteminen parannuksille kävi
useimmille
kaupunkilaisille aivan liian kalliiksi. Tosinmainitaan
vuosisadan aikaisemmalla puoliskolla muutamia palpereja kaupungissa: Hermanni Meijer, joka oikeastaan asui Pietniemellä, mutta sen ohessahoiti
1640-luvulla sairaita kaupungissa, ja StorkerJuhonpoika,
jokav. 1659 oliparantanut Elias-suutarin silmän ja Niilo Laurinpojan isän jalan 5).
Mutta
vuosisadan jälkimmäisen
puoliskon asiakirjoissa, mikäli olemme huomannet, ei enää puhuta kenestäkään kaupungin palperista. Luul-tavasti nämät eivät enää, kuten niin monet muutammatinharjoitta-') Tuomiokirja 21/* 1675.
2) Tuomiokirja 6/5 1618, 31/6 1653, u/8 1675 ja useissa kohden.
3) S:n 6/5 1648.
4) Tuomiokirja n/n 1657 ja 7/n 1711.
6) A*. 1651 mainitaan myöskin muuan „palperinvaimo Lastikka“.
149
Tapojen raa kuus.
jät, saaneet elatustaan köyhästä kaupungista, joka siten,
juuri
kovini-miksi ajoiksi, jäi kokonaan ilman lääkärin apua.Rinnatusten aineellisen ja
ruumiillisen
kurjuuden kanssa val-litsi yhä edelleen suuri tapojen raakuus. Maallisen ja kirkollisen esivallan kilpaa asukkaille antama kasvatus ja rangaistus näyttäätosiaankin
olleen hyvin tarpeellinen pitämään tätä pientäyhteiskun-taa järjestyksessä ja kunnossa. Etenkin kapakoissa
vietettiin kurjaa
elämää, mikä sangen usein päättyi tappeluun ja murhaan.«Muuta-mia
on“, sanotaan v. 1701, kunmaistraatti
valittaajuoppouden
kau-histuttavaa