vät myöskin kaikki yritykset sen estämiseksi toivottua vaikutusta vaille. Sellaisia yrityksiä tekivät kuitenkin viranomaiset useat kerrat

ei ainoastaan tarkoittaen suoranaisesti

kapakkametelien

estämistätaikka rajoittamista, vaan myöskin koettamalla poistaa sellaisiatapoja ja

tot-tumuksia, joitten

välillisesti arveltiin

johtavan kevytmielisyyteen ja sopimattomaan elämään. Y. ¹⁶⁸⁸ kielletiin

porvareita

sallimasta las-tensa

Tapaninpäivänä

^„kulkea taloissa laulamassa ja kunnon ihmisiä

laulullaan vaivaamassa, koskei siitä mitään hyvää seuraa, vaan ainoas-taan sopimatonta elämää, joka heille enemmän vahinkoa

kuin

hyö-tyä tuottaa" ²). Koska oikeus v. ¹⁷⁰¹ oli kuullut ettei ainoastaan

kaupungin

^{nuoriso, vaan} myöskään vanhemmat ihmiset,

„vielä

^ole hylänneet ^sitä pahaa tapaa, jostapolvesta polveen ^ovat kuulleet isiensä kertovan, niin. että etenkin laskiaistiistai-iltana luiknvat mäkiä alas"

ja siten öiseen aikaan paljon pahennusta matkaansaavat, niin

huo-masi oikeus

olevan syytä

„vakaasti

muistuttaa, että tavattakoon kuka hyvänsä ^sellaista pahentavaa elämää

laskiaistiistai-iltana

har-joittamassa, on hän siitä niinkuin

ainakin taikauskosta asianomaisella

*) Tuomiokirja ^22/, 1659.

2) S:n ^19/,2 1688.

151

Taikausko

Vahdinpito,

tavalla tuleva huomautetuksi^{44 *).} Y. 1705 käskettiin

kaupunginpalve-lijan pitämään huolta siitä, ettei nuoriso saa panna toimeen mitään tansseja, „jotka nyt kuten tätä ennen kokonaan

kielletään,

niin että kaikki kevytmielisyys, mitä

tällaisissa

tapauksissa yleisesti on tapana harjoittaa, estettäisiin⁴⁴ -). Kortinlyönti, kuoppa- ja

seinärahojen

heit-täminen antoivat sen ohessa alinomaa aihetta

viranomaisten

muistu-tuksiin.

Mutta, kuten mainittiin, kaikesta tästä oli vähän apua. Tapa-ninpäivänä

laulaminen

ja mäenlaskeminen

laskiaistiistaina

_ovat pe-rittyinä kansantapoina säilyneet aina meidän päiviimme saakka, ja kuopparahain

heittäminen

on kai nuorisossa

keväisin

yhtä yleinen kuin silloinkin. Ja

kuinka

vähän tanssikielto vaikutti, huomaa siitä,

että kaikista varoituksista huolimatta viulut soivat vielä itse lukka-riukonkin luona.

Tapojen raakuuden ohessa vallitsi törkeä

taikausko

senaikui-sessa porvaristossa.

Eriskummallisimpia

^juttuja

velhoakoista ja

hei-dän

loihtimisistaan

^uskottiin yleisesti ja

antoivat

aihetta lukuisiin käräjänkäynteihin tällä

noitatuomioiden

aikakaudella. V. 1621

syy-tettiin erästä vaimoa noituudesta, koska hän vyönsä alla oh pitänyt käärmeennahkaa „samoinkuin Oja-Simunan vaimo^44. Y. 1655 syytti

tullimies

Kustaa

Henrikinpoika

^{palperi Herman Meijeriä} syystä että hän oli kaupungissa levittänyt sen huhun, että paholainen muka oli ratsasreisin

istunut tullimiehen

savutornin päällä ja siellä huutanut.

V. 1685 täytyi Köyliön

kirkkoherran

Antti Korsin^anin pyytää oikeu-den

todistusta

siitä että hänen isä-vainajansa,

raatimies

Matti Mar-kuksenpoika Skaffar, oli ollut rehellinen mies, eikä koskaan

noituu-desta tunnettu ³).

Sellaisissa oloissa, kun elettiin alituisessa

inhimillisten

ja yli-inhimillisten voimain pelossa, oli vahdinpito, porvariston

turvallisuu-den takia,

mitä

tärkeimpiä huolia. Palkattua poliisia ei ollut ole-massa, vaan täytyi talonomistajain itse joko personallisesti tahi si-jaisten kautta olla vahtimassa, ja vartioimassa. Naispuolisten talon-omistajain oli lupa kahden yhteensä pitää yhtä vartiomiestä

omaksi

tarpeekseen. Yartiain joita oli tavahisesti 2 eli 4 kesällä ja 4 eli 6 talvella oli kaupungin katsontamiehen luona

varustautuminen

vyöaseilla ja torvilla, joihin

viimmemainittuihin

heidän oli määrä pu-haltaa joka tunninlyömällä, niin monta kertaa kuin kello löi, „että

') Tuomiokirja ²⁷/₄ 1701.

2) S:n ³/₅ 1705.

3) S:n ¹⁰/12 1621, w/i ^{1655 ja9/ 3 1685.}

Lainkäyttö VAHDINPITO. LAINKÄYTTÖ.

heidän

valppautensa

^tulisi jokaiselle tiedoksi⁴¹ ’). Heidän oli

pitämi-nen huolta siitä että kapakat suljettiin k:lo 9 illalla, lauvantaisin jo k:lo 7. Heidän tuli ajaa „rauhanhäiritsijöitä“ („grassatores“) ta-kaa ja „ottaa heiltä jotakin merkiksi, jolleivät antautuneet kiinni".

Heidän oli määrä pitää

tanssipaikkoja"

(„dantzeställen“) tarkasti silmällä, eivätkä he saanet sallia kenenkään soittaa öisin

viulua

ka-dulla. Muuten

käskettiin

vahtimiesten käyttäytymään sopivasti ^eikä ketään kohtelemaan pilkkasanoilla. Kun ho „auringonlaskun"

(„sol-sättningen") ja

„kukonlaulun“

(„hönsegället“) välisellä ajalla

tapasi-vat jonkun

yökulkijan,

^{oli heidän} vaan huutaminen: „ken siellä!"

(„wer da!“), ja jos ^öinen vaeltaja siihen vastasi: „hyvä ystävä" („god vän“) oli heidän antaminen hänen mennä matkojaan. Katovuosina 1696—97, jolloin varasteleminen pääsi korkeaan valtaan, määrättiin neljä henkeä

porvaristosta

^käymään

vahdissa

joka yö, kaksi tullisil-lan jaMalminpään jakaksi saman tullisillanja Haaganportin

välillä

²

)-Järjestystä päivisin torilla ja kaduilla tuli

kaupunginkatsonta-miehen tahi viskaalin, neljännysmiesten ja

kaupunginpalvelijain

val-voa, joiden myöskin oli

katsominen

että tulliportit

pidettiin

kirkon-aikana suljettuina sekä että porvarit pyhisin pidättäytyivät mylly-matkoilta ja kalastusretkiltä, sekä muistakin maallisista toimista.

Juurtunut tottumus, joka 16-sataluvulla toisinaan antoi aihetta oikeuteen haastamaan, ja joka osaksi on säilynyt

meidän

^aikaamme saakka, oli tapa nimitellä naapureitaan kaikellaisilla,

useinkin

varsin vähän imartelevilla Hsänimillä, _kuten „Oja-Simuna“

(=katuojan

Si-lminä),

„Mäski-Martti“

j. ^n. e. ³).

Maistraatin

oli vihdoin (v. 1674) pakko varoittaa porvaristoa „panemasta haukkumanimiä liikkeelle"•

llkivaltaisuudestajarikoksista tavatut tuomitsi

sitten

oikeus, joka yhä ^edelleennojautui vanhaan

kaupunginlakiin

^{ja Pyhään}Raamattuun.

Niinpä

tuomittiin

^esim. v. ¹⁶⁵⁴ Riitta Gröp, joka oli uhannut

polt-taa koko kaupungin ja sitäpaitsi oli

harjoittanut

^muutailkivaltaisuutta, Jumalan lain, toisen Mooseksenkirjan ^21:n luvun jakolmannen Moo-seksenkirjan ^20:n luvun mukaan, menettämään henkensä⁴). Toinen vaimo, joka katovuonna 1675 oli huudahtanut: jo perkele on

vienyt

leivän ja suuruksen; ^{minä olen} rukoillut, mutta ei auta enää rukoi-leminen! tuomittiin kolmannen Mooseksenkirjan 24:n luvun 14:n, 15:n

*) Tuomiokirja ¹⁸/n ^1701.

2) S:n ^1(I/ I2 1696.

3) S:n ²⁸_{/ s} 1674. Notarius Tuomas Rördromille annettiin nimi „Tommi Tommi^11.

4) Sai ¹⁶_{/ 4} 1654.

153

Kaupungin pai kaukertomus.

Sen ala

ja J6:n värsyn mukaan henkensä menettäneeksi ¹), mutta

hovioikeus

armahti häntä

lieventäen

^hänen rangaistuksensa

raipoiksi,

kirkon-sakoiksi ja

anteeksipyynnöiksi

seurakunnan edessä.

Miten

itsepäi-sesti vanhat

oikeustavat vielä

pysyivät voimassa, huomaa siitä ^että keskiaikuinen „hengensakko“ oi vielä ollut kokonaan jäänyt unho-tuksiin. Kun porvari Niilo

Keisari

v. ¹⁶⁷⁴

juovuspäissä

oli lyönyt

erästä muuraria, niin että tämä siitä kuoli, tekivät murhatun äiti ja

sukulaiset

hänen kanssaan sovinnon saatuaan ¹⁶⁰ kuparitalaria, „lu-vaten ^etteivätsen jälkeenenää pyytäisi hänen

verisurmaansa".

Oikeu-den edessä selitti äiti sen ohessa ettei kaupungin porvarit olleet

häntä

jättäneet rauhaan,

ennenkuin

hän teki sellaisen sovinnon. Keisari

tuomittiin kuitenkin kaupunginlain

tahallista murhaa

koskevan

kaa-ren l:n luvun ja maanlain

samannimisen

kaaren ^2;n luvun mukaan henkensä rikkoneeksi, jonka jälkeen

teloittaja

^{pani tuomion} täy-täntöön²). Muutamia muita

ruumiillisia

rangaistuksia

toimeenpan-taessa

esim.

kujanjuoksua oli porvariston itse määrä ottaa sii-hen tehokkaasti ^osaa. Y. ¹⁶⁷⁴ kehotettiin porvaristoa

„ei

ainoas-taan olemaan läsnä, kun pormestari vainajan

leskeltä

varastaneen

ran-gaistus oli täytäntöön pantava, vaan myöskin suurimmalla

yksivakai-suudella

ja innolla

toimittamaan

täytäntöön panoa" ³).

Siten elettiin vuosisata loppuunsa, vuosisata,

joka

oli kova ohjesääntöjen ja asetusten takia, niin toisen kuin

toisenkin

^viraston puolesta, kova verojen ja ulostekojen takia.

Yleinen

köyhyys

painoi

leimansa kaupungin ulkonäköönkin. Siitä voimme tulla

vakuutetuiksi

silmäyksen heittämälläkaupungin paikka-ja

rakennussuhteisiin.

Kau-pungin

pinta-ala rajoittui siihen aikaan jotenkin

siihen

alueeseen, jonka nykyään kaupungin ensimmäinen ja toinen kaupunginosa kä-sittävät⁴). Pystyaita

alkoi jotenkin

^nykyisen ponttoonisillan paikoilta

ja

kulki sitten suoraan etelään nykyisen Nevanderin talon luo, josta

se kääntyi lounasta kohden, mennen meidän päiviemme kauppatorin poikki, Konstantiinin- ja

Antinkadun

kulmaan. Sitten jatkui se länteen päin jotenkin samaan suuntaan kuin nykyään Konstantiinin-katu, tehden

kuitenkin

äärimpänä lännessä pienen mutkan etelää kohti, käsittäen nykyiset, mainitun kadun

eteläpuolella

sijaitsevat talot ^18, 20 ja 22. Sitten kulki se suoraan pohjoiseen tonttien

60:n ja ⁶³:n

poikki

jokea kohden.

1) Tuomiokirja ^s/₅ 1675.

2) S:n ²³/₃ ja ²⁶/ 3 1 674.

3) S:n

»Vie

^1674.

4) Tässä paikallissuhteellisessakertomuksessa olemme etupäässä noudatta-neetkaupungin asemakarttaa v:lta 1696.

Kaupungin alu-een asuttu osa

Kadut janel jännekset.

Raastupa PA TKK ASUHTEELLINEN YLEISKATSAUS. YLEISET RAKENNUKSET.

Mutta ^tämä pystyaidan sisään tuleva

kaupunginalue

^ei

liki-mainkaan ollut kokonaan ^asuttua. Sekä kaupungin itäisimmässä että

läntisimmässä

osassa oli

suuria

^autioita aloja. Idässä Linna-mäellä (nykyisten

Aleksandrankadun

varrella olevien tonttien 3:n,

s:n

ja 8:n paikoilla) oli ainoastaan muutamia tuulimyllyjä, ja sen etelä- ja itäpäolella oli koko nykyisen Antin- ja Yrjönkadun seutu

avoin

hiekkakenttä, jossa ainoastaan

tavattiin

muutamia latoja ja puoteja.

Lännessä

^{taasen nykyisen}

Katariinankadun ympärillä

levisi alava tasamaa, joka

syksyisin

^ja

keväisin

joutui

vesitulvan

valtaan, niin ettei sitä voitu käyttää muuhun kuin

kaalimaiksi

ja syöttöhaoiksi.

Kaupungin asuttu osa

mahtui siis

jotensakin nykyisten Antin-,

Konstantiinin-

ja Katariinankatujon rajoittamaan ^alueeseen.

Tämä

pieni ala, joka oli

seitsemän

idästä länteen ja viiden pohjoisesta etelään kulkevan kadun läpileikkaamana,

sisälsi

^{189 neljälle} kau-punginosalle jaettua tonttia. Nämät neljännekset olivat:

lounai-sessa kirkon ympärillä oleva kirkkoneljännes, luoteessa Linnamäen viereinen linnaneljännes, torineljännes kaakossa, tolilta aina Haagan tulliporttiin saakka, joka oli jotenkin keskellä nykyistäKauppatoria, ja Malmineljännes kaakossa, ulottuva aina Malmin tulliporttiin saakka, jonka

paikka oli jossakin

nykyisen

Konstantiininkadun

var-rella olevalla talolla nro 14.

Kaupungin keskuspisteenä oli silloin,kuten nytkin,raastupa, joka sijaitsi jotenkin nykyisellä paikallaan, ehkä hiukan etelämpänä. Useita kertoja vaikka olikin palanut yhdessä kaupungin kanssa, viimmeksi v. 1666, oli se aina uudestaan rakennettu samalle paikalle. Se oh kaksikerroksinen, luultavasti punaiseksi maalattu, kuten sen lähin edeltäjä, varustettu salilla sekä yli- että alikerrassa. Sen kunnossa pitämistä katsottiin hyvin

rasittavaksi

köyhälle porvaristolle, jonka

vuoksi

16-sataluvulla olikin tapana pienemmistä hairahduksista tuo-mita kaikellaisia pakkoveroja sen ylläpitämiseksi. Siten tuomittiin joku maalaamaan se punaiseksi, joku toinen tuomaan kalkkia muu-rien valkaisemiseksi, kolmas varustamaan ^se välikatolla, penkeillä ja pöydillä, neljäs hankkimaan 3 kyynärää verkaa raastuvan pöydälle j. n. e.

Alakerrassa

oli myöskin

„kirstu“

^eli „kätkö", s. o. vankila, jonka ovi kuitenkin

toisinaan

jätettiin salpaamatta, niin että sinne suljetut taisivat asettua kirstunkynnykselle

tahi

myöskin

„tehdä

tu-van väljäksi" („göra den vikaktig"), s. o. paeta sieltä¹).

J) .Raastupaa ^{ja sen} ylläpitoa y. m. koskevaa kts. tuomiokirjaa ^J2/« ^1657,

nU ^1658, V^{# ja}

V 6

^1658, «/i ^{1659 j. n. e.}

155

Tori ja mylly-huone.

Kirkko.

Triviaalikoulun talo.

Raastuvan edessä levisi tori, vastaava osaa nykyistä Raastuvan-puistoa,

Enesköldin

talo

oikealla

ja liinakankuri Kreon vasemmalla sekä Mikko Närvän ja Paavolan talot vastapäätä toisella puolella.

Torilla oli kaakinpuu ^J) ja sen kaakkoiskulmassa myllyliuone, missä kaupungin palvelijatarien täytyi vääntää raskaita käsikiviä, niin että

jauhontomu tunkeutui ulos ikkunain ja ovien läpi, laskeutuen talon ulkoseinille, jotka siitä _syystä saivat harmaan värivivahduksen.

Melkein sillä paikalla, missä meidän

päivinämme

^{Otavan- ja}

teaatteritalon tontit yhtyvät, kulki katu idästä ^länteen, jakaen torin kahtia. Sitä pitkin tultiin, länteenpäin mennen ja parin poikkikadun ohi kuljettua,

kirkkokentälle.

Kirkko sijaitsi hirsiaidan

ympäröimällä

kirkkomaalla, oli rakennettu puusta, laudoitettu ja punaiseksi maalattu, sekä varustettu tervatulla paanukatolla. Sillä oli _myös tapuli ja „säijärikello“, jonka korjaamista varten oli aiko-mus v. 1692 kaupunkiin toimittaa kelloseppä Turusta. Sen ^sisusta

oli yksinkertainen ja arvokas. Alttarilla,

jota

peitti majuri

Hirschei-tin v. ¹⁶⁸⁶ lahjoittama hopeavaateverho, seisoi kaksi suurta pormes-tari Kustaa Henrikinpojan leskenlahjoittamaa, takomallatehtyä vaski-kynttilänjalkaa. Siellä nähtiin myöskin kalkki ynnä öylättilautanen,

jotkaolivat useiden antajien, m. m. varakkaan

raatimiehen

Matti

Pieta-rinpojan,

lahjoittamat, sekä viinikannu,

koristettu

Grothusenin vaaku-nalla ja alla

alkukirjaimet

O. G. Otto Grothusen ynnävuosiluku

1643. Katossariippui kaksi kahdeksanhaaraistakynttiläkruunua, joista toisen oli lahjoittanut veljekset Otto ja Henrikki Grothusen v. 1652, toisen pormestari Kustaa

Henrikinpojan

^{leski, v.} 1671. Sakariston kaapissa säilytettiin joitakuita

kallisarvoisia

messukasuloita, joista yksi, ommeltu kukitetusta ruskeasta sametista

ja

kreivitär Sofia de la Gardien v. 1631 lahjoittama, vielä on tallella. Siellä säilytettiin myöskin Piet-niemenherran, HannuRamin, v. ¹⁶⁶⁵lahjoittamaakirkonlippoa, jokaoli valmistettu punaisesta atlaskastajavarustettu hopeakeliöillä. Kuorissa ja kuorikäytävän kummallakin puolella _oli varakkaimpain porvarien ja paikkakunnalla asuvien säätyläisten haudat: Forteliuksen kuorissa vaimoväen puolella, Grothusenien miesten puolella, Enesköldien kes-kellä kuorikäytävää, Keckoniusten sakariston oven vieressä²).

Hiukan alapuolella kirkkoa oli triviaalikoulun talo, joka, ollen viimmeksi uudestaan rakennettu v. 1661, „päätyineen ja

seinineen p

Kaupungin mestauspaikka taasen sijaitsi vielä v. 1663 Hirsipuumäellä kaupungin länsipuolella, mutta näyttää myöhemmin olleen Koivistoon vievän tien varrella jossa kaupunki oli ^vuokrannut kruununha’at.

2)Kirkkoa koskevat tiedot ovat suurimmaksi osaksi kootut kirkon kalusto-luetteloista.

Köyhäinhuonc

Kaupungin ra-kennustapa ja

ulkonäkö.

YLEISET RAKENNUKSET. RAKENNUSTAPA.

oli ihan kallollansa, niin

etteivät

konlunopettajat oppilaineen enää uskaltaneet sen sisälle astua, peläten että penkkien varalla seisova rakennus milloin taliansa voisi syöstä maahan ja heidän elämänsä ja terveytensä turmella“ (1695) ^1). Viranomaisten kaikista muistutuk-sista huolimatta ei porvaristoa hyvällä saatu taipumaan sen korjaus-kulunkien maksamiseen, vaan täytyi vihdoin maaherran tulla väliin

ja velvoittaa kaupunki taloa parantamaan (1695). ^Tämä korjaus maksoi 100 kuparitalaria hukkaan heitettyjä rahoja, sillä pari vuotta myöhemmin oli koulutalo ynnä ja yhtenäkirkon ja raas-tuvan sekä muuten koko kaupungin kanssa joutuva liekkien saaliiksi.

Lähellä koulua, hiukan alempana, sijaitsi

vielä

yksi kaupungin jul-kisia

rakennuksia, köyhäinhuone,

sekin vanha ja kehno, rakennettu

jo v. 1651 ja korjattu ^{v. 1682.} Jos tähän vielä lisäämme kolme

tullitupaa,

joista yksi oli rannassa, raastuvan alapuolella, ja yksi kummankin maatulliportin luona, ja joista Malminportin viereinen kuten yllä mainittiin oli maahan

vajonnut,

^{joten se oli}

asu-matonna ²), niin olemme maininneet kaupungin kaikki julkiset ra-kennukset ³). Melkeinpä kaikki nämät rakennukset olivat kyllin sel-vinä

todisteina

kaupungin köyhyydestä.

Ja yhtä paljon näkyi

muutenkin

sen varattomuuden jälkiä, joka oli kuvaavaa

16-sataluvun

kaupungeille. Kadut olivat, joskin yhden-suuntaiset ja jotenkin suorat, kuitenkin

epäsäännöllisiä,

tonttien eri suuruuden

takia,

^sekä

myöskin

^siitä syystä, ^ettäkaupunkilaisia maist-raatin kaikista

käskyistä

^huolimatta ja vaikka v;sta 1674 alkaen oli vuotuisesti valittu erityinen henkilö valvomaan

kaupungin

raken-nuksia,

ei voitu

saada

rakennuksiaan

„säännöstyttämään“, ^{s. o.} ra-kentamaan niitä yhtä kauas kadusta ja muuttamaan ulkohuoneet pihanpuolelle talojen taakse ⁴). Nämät viimmemainitut taasen olivat perin säännöttömästi rakennettuja, osaksi _täynnä pirttejä, aittoja ja

keittopaikkoja.

Portinalustoineen ja

ikkunaluukkuineen

näyttivät ne varsin maalaisilta, niinkuin niillä vielä olikin vanhat talonnimensä.

Sitävastoin ei kaduilla paitsi vanhaa Hämeenkatua, sekä n. k.

Kirkko- ja Linnakatuja ollut

virallisia

nimityksiä, vaan

kutsuttiin

niitä tavallisesti jonkun niiden varrella asuvan

varakkaan porvarin

mukaan. Siten sanottiin esim. Malmintullista tulevaa katua Matti

*) Tuomiokirja ^e/₄ 1695.

2)Rannalla oleva tulliinpa oli rakennettu v. 1681 ja Malminportin vierei-nen v. 1658.

3) Teurastus- ja juomanpanohuoneita, joista edellinen oli sijainnut ^{n. k.}

rakennusmestarirannassa (nykyisen Grönfeltin talon alapuolella) ei enää ollut olemassa v. 1696.

4) Tuomiokirja ¹⁷/ 12 1692.

157

Näköala Linna mäeltä.

Kuninkaankar-tano.

Pietarinpojan

^kaduksi, erästä toista, joka oli ristissä

viimmemainitun

kanssa, Gottlobenin kaduksi j. n. e. ¹).

Kaupungin paraiminin rakennetut osat olivat epäilemättä kirkko-neljännes ja osa Malmineljännestä. Siellä oli

useimmilla

kaupun-gin hallitusmieliilläjahuomatuimmillakauppiassuvuilla talonsa: esim.

Raastuvantorin ja kirkon

välisen

kadun varrella majuri

Hirschei-tillä, Juhana Soranderilla, raatimies Melkerillä, _Kreko Gottlebenillä, rehtori Stålbergillä. Kauempana Malmineljänneksessä, niillä

seuduin

missä sijaitsivat Kynäksen ja Paturin talot, jotka taru

yhdisti

kau-pungin perustamiseen,

asuivat

^pormestari

Keckonius,

raatimiehet Prytz ja Linman.

Malmineljänneksen

^etäisimmät osat sitä vastoin muodostivat oikean sokkelon pieniä taloja, mökkejä,

kaalimaita

ja humalatarhoja, ja sen

äärimmäisessä

päässä ^oli, sillä paikkaa missä nykyään Konstantiniin-

ja

Vladimirinkadutkäyvät ristiin,

„Mahnin-“

oli „eläintori.“ Tämän luona sijaitsi tulliportti, jonka ulkopuolella ei ainoastaan koko nykyinen kolmas ja neljäs kaupunginosa, vaan

myöskin osa ensimmäistä ja toista kaupunginosaa vielä oli yhtenä ainoana aaltoilevana viljavainiona, Pärnäisten peltoina.

Myllyiltä ja linnamäeltä saatiin taasen yleiskatsaus koko

sen-puolisosta kaupungista ja sitä ympäröivästä

seudusta.

Länteenpäin katsottaessa kohtasi silmää joukko raunioita, muistoina ^1692;nvuoden palosta, joka oli hävittänyt suuremman osan

linnaneljännestä,

ja kauinna lounaassa levisi näkyviin torineljänneksen harmaat raken-nukset. Pohjoisessa päin yli epälukuisen rantapuotijonon, joka esti kaupungin rannan näkymästä erotti silmä joon toisella puo-lella Isonsannan saaren, vielä autiona ja asumattomana, leppäpensaita kasvavana ja useiden pienten väyläin

leikkelemänä,

joita ei enää ole olemassa, sekä myöskin kaupungin niittyluodot puroineen ja kaisla-lahtineen, missä porvarien katiskat kohosivat ruovokosta. Idästä näkyi, heti pystyaidan vieressä kuninkaankartano, josta v. 1682 sa-nottiin että ^se oli kokonaankattojen puolesta rappeutunut sekä ilman ovia ja ikkunoita, ja muutama vuosi myöhemmin että siitä ainoastaan oli muutamia seiniä pystyssä, mutta ^että nurkat olivat kokonaan

irtilahonneet.

Aijottuna korjattavaksi v. 1687, jota tarkoitusta var-ten rahvas jo oli tuonut paikalle hirsiä, samalla kun porvaristo „sanoi köyhyytensä syyksi

ettei

^se voinut enempää suorittaa kuin kaksi päivätyötä lauta-aidan panoa varten¹⁴, jäise entiseenkuntoonsa, kun-nes sen muutaman vuoden perästä liekit

hävittivät

^{2). Etelään päin}

*) Linnakatu mainitaan v. 1700, Kirkkokatu v. 1711.

2)Kuninkaankartanoa koskevaa, kts. tuomiokirjaa ^9/g 1682 ja i/_i 1687.

Ulostekoja, Pakkoverot ULOSTEOT.

lopuksi levisi joennen mainittu suuri lakeus puoteineen ja hietakuop-pineen, kauinna pystyaidan ja Haagantullin rajoittamana, jonka ulko-puolella kahden Koivistoon vievän tien

läpileikkaamat

kuninkaan

ha’at täyttivät koko nykyisen viidennen kaupunginosan.

Sellainen oli kaupunki 1690-luvulla, tosiaankin esittävä varatto-muuden ja rappion kuvaa. Vanha pystyaita, sata kertaa paikattu

ja parsittu, toiselta kohtaa korkeampi, toiselta matalampi, kävi aikaa voittaen yhä kirjavammaksi. Tullisilta satamassa lahosi olkien ja heinien takia, joita sille oli purettu ja huolimattomasti jätetty

aje-lehtamaan. Malminpään tulliportti, joka puuttuvan liikkeen takia ruostui saranoillaan, oli siitä sattumalta läpikulkeville kaikellaisen pilanteon

esineenä.

Milloin nostettiin portinpuoliskot saranoiltaan ja asetettiin öiseen aikaankaakinpuun nojaan torille, milloinkannettiin

niitä

riemusaatossa ympäri katuja, viulujen ja torvien soidessa.

Köyhyydessään ei porvaristolla ollut varoja mihinkään korjauk-siin,

saatikka

uudestarakentamisiin. Kun kirkonkello, kuningas Kaarle X vainajan

kuolinsoitoissa

oli rikki soitettu, ei ollut yhtään varoja

sen uudestaan valattamiseen, tahi

uuden

hankkimiseen, vaan täytyi kääntyä

hallituksen

puoleen ja pyytää apua. Oli koska tahansa kysymys korjauksesta koskipa se raastupaa tahi kirkkoa, koulua tahi

köyhäinhuonetta,

^{tullitupia tahi pystyaitaa} pinnisti porvaristo, köyhyyttään _syyttäen,

viimmeiseen

saakka vastaan ^x).

Mistä

tosiaan-kin oli otettava varoja julkisten rakennusten kunnossa-pitoon, kun

ei ollut keinoa omien asuntojenkaan korjauksiin. Y. 1686 täytyi maistraatin myöntää lykkäystä niille, jotka köyhyytensä takia eivät

olleet kyenneet parantaa

savutorvejaan

ja keittokotiaan, sekä käski niitä, joilla _{ei ollut} varaa hankkia itselleen savutorveja, tulenvaaran

välttämiseksi

ainakin

kaivamaan

^maahan syltä syvänkuopan ja hyvin

muuraamaan se ylt’ympäri harmaalla kivellä.

Tässä yleisessä rappiossa oli olemassa vaan yksi seikka, joka oli suuri ja joka alinomaa kasvoi jättiläismäisissä määrissä, nimittäin ulosteet, _etenkin pakkoverot. V. 1639 menikaupungilta pakkoveroa

150 talaria, v. 1644 myönnettiin 300, ja sitten kun muutamilla valtio-päivillä oli päästy pienemmillä summilla, saatiin v. 1657 taasen maksaa 300 talaria. V. 1686 ylennettiin pakkovero 600 talariin, alennettiin v. 1689 500, mutta korotettiin v. 1699 552 talariin, mikä summa sitten jäi koko seuraavaksi sota-ajaksi pysymään yksinkertaisena pakkoverona.

Muutamina

vuosina kuten esim. v. ¹⁷⁰⁴jav. 1710otettiin

') V. 1687 huomautti maaherra että tori olisi kivitettävä, mutta kaupunki-laiset tiesivät välttää kustannuksia viittaamalla hiekkaiseen maanlaatuun, joka teki sellaisen kivityksen tarpeettomaksi.

159

Merimiespito,

sitä näet

kaksinkertaisesti

^eli 1,104talaria. Pakkoverorahat, jotka kau-pungin

itse

täytyi kerätä kokoon, maksettiin veroäyrin mukaan, 11 talaria kuparirahaa eli 3 talaria 21

'/a

^äyriä hopearahaa kultakin, kun pakkovero oli 552 talaria (noin v. 1700). Veroäyrien luku vaili-teli eri vuosina, mutta niillä oli

silminnähtävä vähenemisen

taipu-mus, samaan aikaan kuin pakkoverot lisääntyivät ^1).

Rinnatusten

pakkoverojen

kanssa kasvoi merimiespito. 1630-luvulla oli kaupunki, paremmissa oloissa, varustanut 9 eli 10 meri-miestä. Sitten vaihteli^luku,

välistä laskeutuen

^6;een,

välistä

lisäytyen aina 20:een. Y. 1659 otettiin 9 merimiestä, v. 1664 sai

kaupunki

⁸

merimiestä ^10;n sijaan. Vuoden 1675 yleistasoituksessa

määrättiin

Porin osaksi ⁶ merimiestä, mutta lukumäärä otettiin tuon tuostakin kaksinkertaisena. Merimiespitoa varten ruotuihin jaetun kaupungin oli myös määrä maksaa merimiesrahoja, joita meni 5 ¹_{/ 2} markkaa kuparirahaa „joka

mieheltä

jokaruodussa seisoo“, sekä samoinmäärä varustaa merimiehet

matkamuonalla.

^{V. 1681 määrättiin} kaupungin porvariston maksettavaksi,

mierimiesten

varustuksiin, ^2:n kuukauden muona, ^{10 E} joka ruodulta, meritakkiin 7 kuparitalaria,

ryijyyn

3 talaria, rahtia ³ talaria, kyytirahoja 5 talaria, mikä teki kullekin ruodun jäsenelle 1 talarin 4 äyriä kuparirahaa ja 13 naulaa ruokaa ²).

Voi helpommin mielessään kuvitella kuin kertoa kaikkia niitä selkkauksia ja vaikeuksia, mitkä merimiespito toi mukanaan. Kukin tahtoi mielellään vetäytyä merimiespalveluksesta, ja kun siten usein paraimpia miehiä merimiesotossa kaivattiin, syytettiin, laitoksen syn-nyttämän vastenmielisyyden johtamana, pormestaria jaraatia syystä että he muka olivat ottaneet lahjoja ja lähettäneet porvariston met-sään. Vähempää vastusta eivät tuottaneet ruoturahat ja muona, joita usein oli

kaksinkertaisesti

maksaminen, koska merimiehet, saa-tuaan heillemyönnetyn osansa, vielä vaativat itselleenuutta ylläpitoa, vieläpä Tukholmassa tilaisuutta hyväkseen käyttäen

nylkivät

^sinne saapuneilta porvareilta eväsrahoja. Merimieslotjan vihdoinkin, joka porvariston suurilla uhrauksilla täytyi rakentaa, kerta kaikkiaan määrätyn mittakaavan mukaan, yhtä suureksi kuin tapulikaupunkien,

jätti kotiin laskettu miehistö usein oman omiensa nojaan, niin että

kaupungin täytyi

vasituisesti

^{antaa sen} etsimisen milloin minkin henkilön tehtäväksi³).

*) Veroäyritolivat esim. v. 1656 luvultaan235 '/₄, v. 1700^154'/2jav. 1701 157.

2) Tuomiokirja ¹⁰/5 1681.

3) Tuomiokirja. ²% 1656 ja ^n/4 1678. Vaikka porvaristo v. 1680 pyysi saada rakentaa lotjansa kaupungin varojen mukaan, ei sitä sallittu, koska ^vissi määräys kerta kaikkiaan oli annettu,kuinka suuriksi ^lotjat olivat rakennettavat.

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 161-175)