Pori maakaupunkina. Sen rappeutuminen aina isonvihan loppuun

1641—1721^.

Porista oli nyt tullut maakaupunki, s. o. sen kaupan tehtävänä oli

tavaravaihdon

välittäminen sitä ympäröivän maakunnan ja valta-kunnan

tapulikaupunkien,

etupäässä Tukholman välillä. Kauppajär-jestelmä, joka piti päämääränään maan elinkeinojen järjestämistä kaavamaisen

työjaon

mukaan, niin ettäjokaisella kaupungilla, yhdys-kunnalla ja ammatilla oli oleva erityinen vaikutusalansa

voidakseen

paremmin tyydyttää ^omia tarpeitaan ja yleistä hyvää, painoi ^nyt leimansa Poriinkin. Uutta järjestelmää käytäntöön pantaessa, joka näytti tahtovan muuttaa koko yhteiskunnan valtavaksi koneistoksi, minkä kaikkien hammasrattaitten, niin suurten kuin pientenkin, oli määrä

vaikuttaa

yhteisen tarkoitusperän saavuttamisen, kansallis-rikkauden kohotuksen hyväksi, oli kaupungille osotettu sija, joka ei enää sallinut sen kuten tähän saakkakäyttää hyväkseen asemansa

ja aikaisemman kehityksensä tarjoomia etuja. Siihen loppuikin kau-pungin hyvinvointi, ja se vietti ensi hetkestä saakka, uuden järjes-tyksen alaisena ollessaan, riutuvaa elämää.

Mutta niin riutuva kun kaupungin tila olikin, asetettiin sille nyt paljoa suurempia vaatimuksia kuin ennen. Ruotsista oli tullut suurvalta ja sen hallitus tarvitsi paljoa suurempia varoja^kuin ennen voidakseen ylläpitää valtakunnan uutta vallanasernaa. Seurauksena

tästä olivat ne uudet verot ja ulosteet, joita valtakunnan sekä

ylhäi-set että alhaiset pian saivat kärsiä. Kauppajärjestelmää seurasi koko-nainen järjestelmä uusia veroja, osaksi välillisiä osaksi

välittömiä.

Närnät uudet alinomaa lisätyt ulosteet olivat todentotta, niin

sanoak-semme, kaupungin historian pääsisällyksenä, aikana, jolloinsillä

uiko-Pikku tulli.

Pystyaita.

maisen kauppaoikeutensa menettämiseen nähden olisi ollut enemmän kuin tarpeeksi

rasitusta

vanhojen verojenkin

suorittamisessa.

Lie-nee sentähden myöskin soveliasta että, ennenkun siirrymme kau-pungin elinkeinoja kuvaamaan tällä aikakaudella,

heitämme

pikaisen silmäyksen niihin veroihin, joilla nyt kaupunkia rasitettiin.

Kaikista uusista ulosteoista olivat etenkinporttitullit ja valmistus-verot aikakautta

kuvaavia.

Kaupunki ympäröittiin nyt pystyaidalla, minkä läpi ei kukaan saanut muualta kulkea kuin porteista, joita oli kaksi, toinen Haagan- ja toinen Malminpuoleisessa päässä kau-punkia. Jos porvareilla oli porttien läpi kaupunkiin tullessaan jota-kin mukanaan, oli heidän meneminen

vierimmäisiin

tullitupiin maksa-maan tavarastaan tullia, vaikkapa ^vaan omia tavaroitaankin toivat, niinkuin esim. omien kaupungin ulkopuolella teurastettujen eluk-kainsa lihaa, tahi omassa riihessään puituja jyviä, tahi omalla nii-tyllään tehtyä heinää. Samaten oli talonpojankin tekeminen, joka toi

maalaistuotteitaan

myytäviksi. Eipä hänellä

tarvinnut

olla

muka-naankuin jonkunverran suomuskalaa, jota hevosen selässä ratsastaes-saan oli mukanaan tuonut säkeissä, ja joka tiellä oli melkein kel-paamattomaksi pilaantunut, niin täytyi hänen kuitenkin tavaransa

„tullata“ ^1). Varmuuden vuoksi oli

aitauksen

ulkopuolelle kaivettu syvä vedellä täytetty oja, eli n. k. „hauta“ ²). Joen rannalla oli tullisilta ynnä ^sen

vieressä

tullihuone; tämän sillan luo oli kaikkien kaupunkiin menevien venheiden, huolimatta siitä olivatko^ne „lastissa tahi joutilaina", tullitarkastusta varten laskeminen, ja talvella raken-nettiin jäälle samallainen pystyaita, kuin se joka ympäröi kaupunkia

maan

puolelta.

^Ei saanut pestä vaatteita rannalla, ei

sinne

ajaa kar-jaansa juomaan, ilman tullipalvelijain lupaa jasuostumusta ³). Onne-ton se, joka piiloteitä

tunkihe

kruunun pystyaidan läpi, hänelle voi tapahtua kuten Hannu-räätälin vaimolle, jonka tullipalvelijat

tuollai-sen yrityksen rangaistukseksi riisuivat ripo-rihmattomaksi ja sen jäl-keen pakottivat _alastomana juoksemaan kotiinsa kaupungin läpi ⁴).

:) S. Ah A. Kaupunkien valitukset, Pori 47.

2) Pystyaita rakennettiin jo vuosina ¹⁶²⁵ ja 1626, mutta sitä ympäröivä

„hauta“ näyttää tulleen lisäksi vasta v. 1641 eli v. 1642. Aluksi kannettiin tullia mahdollisesti taivas-alla, koska tullitupain sanotaan tulleen rakennetuiksi vasta v. 1647. Tallaamisen tapahduttua annettiin „tulliseteli“, joka turvasi ^tavaran takavarikkoon otolta. „Vastenmielisyydestä ja niskoittelemisestä tullattaessa"

oli maksettava sakkoa ^{3 markkaa} (1654), mutta ken toi kaupunkiin tullaama-tonta tavaraa, tuomittiin 40 markan sakkoihin jatavaransamenettäneeksi (1691).

3) Tuomiokirja ²³/u

1691.

4) Kaupungin tuomiokirja ⁴/io ^{1658. Kun} Hannu-räätäli valitti tätä toi-menpidettä vastaan, sanoi tullimies „sen olevan hänen ^oma (tullimiehen)

käs-Valmistusverot, PIKKU TULLI. PYSTYAITA. VALMISTUS VEROT.

Näyttää siltä kuin yleinen vastenmielisyys pystyaitaa vastaan

aluksi

olisi pukeutunut kapinalliseen yritykseen porvariston puolelta

hävittää

^tuo kiusankappale. Ainakin kehotettiin porvaristoa v. 1637 maaherran käskyn mukaan uudestaan rakentamaan pystyaita, „koska Porin kaupungin asukkaat olivat edellisen pystyaidan polttaneet^{14 J}).

Ei auttanut muu kuin kohtaloonsa taipuminen, ja läpi koko vuosi-sadan muistutettiinjokaisessa Yalpurinpäivän raatikokouksessa pysty-aidan korjaamisesta, joka milloin oli kaatunut, milloin tuullut

ku-moon, milloin murrettu rikki, milloin vihdoin, kuten

Hietakuopan

kohdalla, ei koskaan niinkuin sanottiin „tahtonut tulla oikeaan

olentoonsa^{44 i).}

Rinnatusten tämän ^n. k. pikkutullin kanssa kulkivat valmistus-verot leipomisesta ja juomanpanosta,sekä

teurastamisesta

ja paloviinan polttamisesta. Siinä sekava joukko uusia asioita, joihinnoidenpikku maakaupungin hyvien porvarien nyt oli tutustuminen. Kaupungissa tuli olla myllyhuone, ja sinne piti kaikkien, laillisen sakon uhalla, hinata käsikivensä. Täällä oli heidän määrä jauhaa kaikki

jauhetta-vansa ja maksaa tullia, jota laskettiin '/₂:n kapan mukaan tynnyriltä

1

^').

Ja samoin kuin myllyhuone, täytyi kaupungilla olla

juomanpano-huonekin. Sen tuli olla kuutta syltä pitkän, ja sen suuren kellon soidessa yli kaupungin, täytyi kaikkien, joilla oli jotakin juomaksi valmistettavaa, saapua sinne ilmoittamaan panoksensa jamaksamaan valmistusveroa, 20 äyriä hopearahaa jokaiselta myytävältä tynny-riltä ja 8 äyriä kotitarvetynnyriltä, jonka jälkeen he vapaasti saivat käyttää laitosta hyväkseen ⁴).

Teurastushuonekin

oli rakennettava ja Henrikki Spärre velvoitettiin mitä

pikemmin

^{korjaamaan pois} muh-kean latonsa, joka _oli tuon tärkeän ja hyödyllisen laitoksen tiellä ⁵).

Asetettiin

uusi tuomioistuinvalmistusverojärjestystä vastaan tehtyjen

kynsä, että tallirenkien tulee riisua ne, jotkamenevät pystyaidan yli“. Taval-linen sakko, joka pystyaidan yli menneiden maksettavaksi tuomittiin, näyttää olleen 3 markkaa.

l) Tuomiokirja ^,2/₃ 1637.

2)

»Ville

^komma tili sitt esse“. Aidan ^olisi pitänytolla ylfyleensäyhtä korkean: 3‘/₂ eli 4 kyynärää. Että kuitenkaan porvaristoa, jollaoli kunnossa pidettävänään erilaisia osia siitä, ei voitu saada^tätä käskyä ottamaanhuomioon, havaitaan uudistetuista tätä asiaa koskevista muistutuksista, etenkin v. 1682, jolloin pystyaita oli kruunulle jätettävä. —Pikkutulli pantiin voimaan jov. 1622.

3) Tuomiokirja ¹⁴/s 1632, ^u/₂, 1691. Tuulimyllyjenkin omistajat velvoi-tettiin seuraamaan valmistusverojärjestystä.

4) Tuomiokirja ^u/₂ 1638, ¹¹/10 1651.

6) Tuomiokirja ⁱ_{/ 9} 1652. Teurastushuone sijaitsi n. k.

Rakennusmestari-rannalla".

101

Muita veroja

rikoksien tuomitsemista varten, n. k.

aksiisioikeus,

jossa

tavallisesti

yksi raatimiehistä oli puheenjohtajana ja pari porvaria lautamiehinä.

Asetettiin joukko uusia vannotettuja

kaupunginpalvelijoita:

oluen-tarkastajia, paloviinantaksoittajia,

leivänkatsastajia,

mittainvakaajia,

„syökäreitä“, eräs laji aliviskaaleja. Määrättiin erityiset kapakoitsi-jat, teurastakapakoitsi-jat,

juomanpanijat,

leipurit'). Kapakoitsija ei saanut panna

juomaa,

juomanpanija ei pitää kapakkaa, myöskään ei ollut

teuras-tajan lupa myydä lihaa, jollei _hän sen ohessa ollut lihakauppias, ja yksityisiä sakotettiin suurin joukoin, kun tuli ilmi heidän kotona teurastaneen tahi panneen juomaa 2).

Täytyi

todellakin olla varuil-laan joka hetki, joka talossa, ettei mitään salamyhkään piilotettaisi,

josta kruunun oli määrä saada voittoa, ja vaikka vasta asetetut juo-manpanijat, teurastajat ja muut hyödylliset „virastot“ eivät oikein tahtoneet kannattaa, vaikka suuri juomakeittiö, samoin kuin

pysty-aitakaan, ei koskaan tahtonut „tulla oikeaan olentoonsa^44, vaan täytyi sallia porvariston

valmistusveron

maksettuaan³) panna ja polttaa juomansa kotonaan talon tarpeiksi, nousivat vielä vuosisadan lopussa välillisten verojen, porttitullin ja

valmistusveron

^tuottamat tulot

sum-maan, joka vaihteli 800 ja 1,000 hopeatalarin välillä

vuotuisesti

⁴).

Mutta tämä täten

aidoitettu

kaupunki oh

suoranaisienkin

vero-jen kautta saava tuntea Ruotsin suurvallan raskasta taakkaa. Jo v.

1622 olivat porvarit ottaneet maksaakseen karjaveroa, jota meni 8

äyriä joka hevoselta, 2 joka lehmältä, I joka lampaalta tai sialta j. n. e., v. 1625 määrättiin kaupungin maksettavaksi peltoveroa ja kymmenykset, kokonaista 80 tynnyriä viljaa, jotka laskettiin 180 hopeatalariksi

vuosittain.

Tämä jälkimmäinen vero tuntui sitä rasit-tavammalta, koska porvarit lahjoituskirjain mukaan luulivatsaavansa

’) Tuomiokirja ^u/₂ 1651 ja 'V, 1652.

2) Tuomiokirja */n ¹⁶⁵¹ Silloin myönnettiin „erityisten syiden takia"

että kaupungin teurastaja saiteurastaa porvarien siat „kotona heidäntaloissaan",

„mutta jos joku havaitaan valmistusveron vastaan rikkovan elikotonaan teuras-tavan", on hän tuomittava 10 markan sakkoihin ja menettävä teuraslihat hospi-taalille.^{—3 % 1653}kiellettiin kenenkään kaupungin^asukkaanrohkenemastapanna juomaa ^omassa talossa tahi teurastuttaa pientä eli ^suurta teurastajalla tahi omilla miehillänsä.

3) Ensiksi annettiin ^tämä myönnytys, kuten näyttää, tullimiehen yksityi-sestä alkuunpanosta, v. 1655, sillä ehdolla että porvarit ottivat maksaakseen korkeampaa eli myymäveroa, huolimatta keittivätkö myytäviksi eli ei, mutta sen jälkeen piti heidän ehdottomasti jatkaa ^'/2 vuotta ilmoittamaansa panoa, oli se sitten myytäviksi tahi kotitarpeiksi, ^ennenkuin saivat alkaa noudattaa toista järjestystä.

4) V. 1670 teki pikkutullin ja valmistusveron summa noin 1,0-14 hopeata-laria, porttitullin yksinään noin 560 talaria.

Kalkellaisia muita verorasi

tuksia.

Kauppa. Uiko-

maanpurjeh-dus.

KAUPPA. ULKOMAANPURJEHDUS.

pitää verovapaina ne laihat peltotarhat ja hiedansekaisetpellot, jotka olivat

vaihtokaupassa

saaneet Ulvilan hedelmällisten vainioidensijaan.

Samana vuonna olivat sitäpaitsi säädyt ottaneet maksaakseen tullia kaikesta käsikivillä

jauhetusta

^{viljasta. Tästä} verosta tuli pian mant-talil. henkirahain nimellä persoonallinen _vero, mikä ei _estänyt, ku-ten ylempänä mainitsimme, _{täytymästä} maksaa sekä mylly- että uuni-veroa, näitä uudenaikaisia kummittelijoita keskiajalta, jolloin lääni-tysherrat, joilla yksin oli varaa pitää myllyä ja leivinuuneja, pakot-tivat alamaisensa näitä laitoksia käyttämään erityistä veroa vastaan,

ankarasti kieltäen heitä itse sellaisia perustamasta.

Näiden

vakinaisten

verojen lisäksi tuli vielä joukko ylimääräi-siä verorasituksia, joilla aikaa voittaen oli erinomainen taipumus suu-reta, lisääntyä ja vuorostaan tulla vakinaisiksikin. Siten _saamme

vastedes nähdä, mitenkä kaupungin myöntämät apuverot vähitellen kasvoivat ja mitenkä niitä, kun Ruotsin suurvalta alkoi horjua, toi-sinaan otettiin

kaksinkertaisesti.

Samaten olimerimiespidonkin laita, joka näihin aikoihin muutettiin vakinaiseksi, rahassa

suoritettavaksi

idosteoksi. Ja, kuten jo huomautettiin, vuosisadan kuluessa lisättiin vanhojen apuverojen lukumäärää vähitellen uusilla, milloin minkin laatuisilla, esim. palkollisrahoilla, tukka- 1. fontangerahoilla, joka

vero otettiin siihen aikaan

kuosissa

olevista naisten tekotukista kymmenennellä ja kahdennellakymmenennellä rahalla pormestarin

ja

raatimiesten

palkoista, papiston yksityisellä apuverolla, sadannes-ja

tulisijamaksuilla

j. n. e. Pystyaitansa takana

muistutti

senaikui-nen Pori todellakin _enemmän paaluvarustuksilla ympäröittyä linnoi-tusta, jossa

saaliinhimoinen hallitsija

ryösteli

alamaisiaan

viimmeistä ropoa myöten, kuin kaupunkia eurooppalaisessa suurvallassa

seitse-männentoista

vuosisadan

jälkimmäisellä puoliskolla.

Tällaisten olojen

vallitessa

^oli myöskin luonnollista että kau-pungin

elinkeino-elämä,

^jonka tärkein valtasuoni,

ulkomaan-kauppa,

oli poikkileikattu, oli _näyttävä

ilmeisiä

lisääntyvän voi purnuksen merkkejä. Että niin oli asian laita käykin selville

kieltämättömänä

tuloksena kaupungin elinkeino-olojen lähcmmästä tarkastelusta

16-sataluvulla.

Ainoastaan

poikkeuksittain huomataan sen ajan laihoissa asiakir-joissa jälkiä siitä että

joku

porvari olikäyttänyt hyväkseen

oikeuttaan

viedä puuastioita Saksanmaalle. Turhaan

koetettiin

vielä muutamia kertoja (esim. v. 1644 ja v. 1648)^') taivuttaa hallitusta uusiin ulko-maankauppaa

koskeviin

myönnytyksiin, niin että olisi lupa

„viedä

') Kaupungin valitukset mainitulta vuosilta.

103

Turkulaisten karsasmiclisyys.

vähäarvoisia

tavaroitaan, esim. ^tervaa, merellistä, puuaineita jamuuta

samanlaista, jota kaupungilta liikenee, Saksanmaalle ja muihin paik-koihin, joissa sellaisilla tavaroilla on jotakin arvoa, sekä siellä ostaa

suolaa, verkaa jamuuta, mitä kotona voitaisiinmyydä kaupungin kehi-tykseksi ja

vaurastumiseksi".

Mutta saatiin aina se jäykkä vastaus ^että Kuninkaallinen Majesteetti ei voinut siihen suostua, „vaan että he saavat olla tyytyväiset siihen suosioon ja vapauteen, jota jo nautti-vat oikeudessaan viedä puuastioita

vieraisiin

paikkoihin" (1650) ¹).

Kun Stralsund Yestfalin rauhan jälkeen oli joutunut Ruotsin alle, purjehdittiin kai toisinaan vanhan tavan ^mukaan sinne, mutta

tällai-nen tilapäinen liike ei luonnollisesti voinut kaupungille tuottaa

mi-tään mainittavaa hyötyä.

Ja kuitenkin oli se myönnytys, joka v. 1641 oli annettu Porille jasen naapurikaupungeille, silmätikkuna Turun

tapulikaupungin

kaup-piaille. Y. 1647 pyysivät nämät hallitukselta että Porin ja Rauman ulkomaalle purjehtiminen kokonaan

lakkautettaisiin

ja niiden vienti-tavarat myytäisiin yksinään ^Turkuun. Mutta sillä kertaa saivat he vastauksen, joka todistaa

siihen

aikaan

harvinaista

vapaamieli-syyttä

hallituksessa.

Heidän anomustaan, kuten ^sanottiin, ei voitu ottaa huomioon, „etenkin sentähden että kaikellainen kauppa itses-sään on vapaaluontoista ja että sitä on sallittava vapaasti ja ilman [takkoa käydä ja harjoittaa". Anomuksentekijöitä neuvottiin koet-tamaan parastaan, saadakseen hyvällä menettelyllä ^Porilaiset ja Rau-malaiset kauppatavaroilleen puoleensa houkutelluiksi, ja tämä kävisi

paraiten

laatuun siten että porvaristo kaikessa ystävyydessä harjoit-taisi heidän kanssaan kauppaa ja hankkisi heilletavaraa tarpeittensa mukaan, niin että Porin porvarit omastatahdostaan

tavaroineen

mie-lellään

kävisivät

Turussa²).

Myöhemmin valittivat Turkulaiset että Porin jaRauman por-varit eivät tyytyneet viemään ulkomaille puuastioita ja sieltä tuo-maan suolaa, vaan myöskin veivät ja

ostivat

muita tavaroita, joiden

oli määrä kulkea tapulikaupungin kauppiaiden välityksellä. Hallitus lupasi pitää

asetuksia

^{voimassa ja suostui v. 1661 Turun}

porvaris-ton hakemukseen että ne

naapurikaupunkien

porvarit, jotka

vei-vät ulkomaille puuastioita, olivat tarkastuksen vuoksi

velvoitettavat

maksamaan tulliaan Turussa.

Mutta Porin porvarit, kuten Rauman porvaritkin,

tulkitsivat kuitenkin

siitä huolimatta yhä edelleenkin

etuoikeuksiaan

mitä

va-p

Päätös kaupungin valituksesta mainitulta ^{vuodelta, § 2.}

2) v. Bonsdorff, Åbo stads historia, 3:s vihko, s. 528—29.

Kostteltin ^ja Bergin puu-tavaravienti.

PUUT AVAR AVIENTI. ^„TUKHOLMAN MATKAT

painimalla tavalla. Myöskään ei liene toteutunut hallituksen lupaus velvoittaa heidät tullin maksamiseen Turussa. Näyttää siltä kuin Po-rilaisilla, jotka kai yhä edelleen veivät puuastiansa Dalarön

tullika-marin kautta, ei ensinkään olisi ollut halua joutua yhteyteen noiden ylimielisten

Turkulais-kauppiasten

kanssa, jotkaheille joolivat aikaan-saaneet niin paljon pahaa. Ainakin sanottiin v. 1702, jolloin porva-reita oli kehotettu kuljettamaan Turkuun muonavaroja Inkeriin vietä-viksi Cronhjortin armeijaa varten,

„etteivät

^{he tunteneet} Turun-tietä, sekä ettei kaupungissa löytynyt ketään perämiestä, joka sinne osaisi

aluksen

ohjata“. Samankaltaisessa tapauksessa ^{v. 1705}

huomauttivat

porvarit myöskin ^että he olivat „matkaan

oppimattomia",

jalisäsivät sitä paitsi, että pelkäsivät saavansa Turussa osakseen samaakohtelua kuin pari kertaa ennen, jolloin ei heidän tavaraansa oltu otettu vas-taan, vaan

tehtiin

syyksi että Turussa kyllin oli lihaa kruunun

tar-peiksi, jotenka olivat saaneet tyhjin toimin palata ja kuitenkin myydä polkuhinnasta tavaransa, joka oli matkalla ehtinyt pilaantua.

Jos ^tämä heidän lausuntonsa oli totta, huomaamme siitä myöskin etteivät

Turkulaiset

olleet ottaneet

korviinsa

hallituksen

yllämainittuja

hyvää-tarkoittavia kehotuksia sävyisyyteen kaupassa ja

vaihdossa

¹).

Mutta yhdentekevää tapahtuiko tullaus Dalarössa vaiko Tu-russa, kaupungin puutavaran-vienti 16-sataluvulla oli, kaikesta

päät-täen,

perin

vähäpätöinen. Vasta

17-sataluvun

^alussa yrittivät muu-tamat muukalaiset panna

seudulla

alkuun suurempaa ulkomaankaup-paa. V. 1703 pyysivät näet kauppias Juhana Kostfelt Narvasta ja

eversti

Kristo Maunuvon Stefken

kauppa-hallituskunnalta

^{lupaa saada}

„Porin luo.ua

panna toimeen hirsien ja

puuaineksien

^ulkomaalle viennin, jota varten

tarvittavat

puut tulisivat

hakattaviksi

^Ahlaisten, Noormarkun, Söörmarkun, Kellahden y. m. kylien

metsistä".

Juhana Kostfelt asettui Poriin ruveten ^siellä joksikin aikaa porvariksi. V.

1704

toimitti

hän Alankomailta muutamia laivoja hakemaan tukkeja, jotka hän sillä aikaa oli

kuljettanut

mainituista metsistämeren

rannalle.

Tukit olivat ^4:n,

s:n

ja ^6:n sylen

pituisia

^{sekä 15:n tuuman} levyisiä ja

vietiin

^{ne lautoilla} Reposaarelle, jossa ne olivat laivoihin lastat-tavat. Mutta kun hallitus oli lykännyt Kostfeltin tällaisen kaupan ulottamista koskevan anomuksen ratkaisun siksi kunkaupunkilaisten ja

maalaisten mieltä

oli kuulusteltu, huomautti kaupunki sen olevan ristiriidassa

kauppa-ohjesäännön

^kanssa

v:lta

¹⁶¹⁷ ja että setuottaisi kaupungille perinjuurisen rappion ja

häviön.

Kuitenkin näyttää Kostfelt siitä huolimatta saavuttaneen hakemansa etuoikeudenja

jat-') Tuomiokirja ^,5/₃ 1702 ja ³/s ^1705.

105

Tukholman matkat».

Vienti.

Tuonti.

koi liikettään ainakin vuoteen 1708. Y. 1711 pyysi sitäpaitsi eräs

kauppias

Klaus Berg Nevanlinnasta

samallaisia

etuja ja sai mer-killistä kyllä porvaristolta kannatusta, kuitenkin sillä ehdolla, että hän asettuisi asumaan kaupunkiin siksi aikaa kuin sota kesti ja ottaisi osaa kaupungin pakkoveroihin. _Vuosina 1708, 1711 ja 1712 mainitaan hollantilaisten laivain lastanneen Reposaaren luona. Mutta pian al-kava

isoviha

^lopetti nämätkin yritykset elostuttaakaupungin raukea-vaa

ulkomaankauppaa.

Mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta rajoittui kaupungin merikulku koko

aikakauden

^kuluessa pääasiallisimmin Tukholmaan.

Sinne tehtiin

säännöllisesti

kaksi matkaa vuodessa, nimittäin „kevät-matka“ ja „kesä-“ eli „syysmatka“.

Vientitavaroina

olivat enimmäkseen

elävät eläimet,

joita porvarit syksyllä ostivat maalaisilta ja syöttivät

talvikauden

^maasta

vietäviksi

seuraavana keväänä. Myöskin puu-tavaroita, tervaa japolttopuita

vietiin

^{maastaRuotsin}pääkaupunkiin ¹).

Tuontitavarana

taasen oli etusijassa suola. V. 1703ei tätätavaraa

kuitenkaan tuotu maahan enempää kuin noin ²⁸⁰ tynnyriä. Muuten tuotiin joku määrä

käsiteollisuuden

tuotteita ja tupakkaa ^2). Yleensä oli tuontimäärä jotenkin

vähäpätöinen.

Korkeiden

tullimaksujen

^takia

kartettiin

niin paljon kuin mahdollista laivojensa täyttämistä

sellai-silla tavaroilla, joita ei

välttämättömästi tarvittu.

Sitäpaitsihan hal-litus kielsikin yksinkertaisuuden edistämiseksi kuvikkaiden kulta- ja hopeakankaiden, _silloinkäytännössä olevien („gemena“) hattujen ynnä

kaikenlaisten

nappien, nyörien, hapsujen, pitsien, y. ^m. sellaisten ylel-lisyysesineiden maahantuonnin. Viinejä ei myöskään enää tullut kaupunkiin ³), josta porvaristo

sentähden

sai „kuulla ^monta kat-keraa sanaa“ paikkakunnan läpi _kulkevilta upseereilta ja kruunun käskyläisiltä, he kun

mielellään

olisivat toivoneet saavansa vahvistus-tilkan matkallaan. Kun pormestari kerran oli sairaana, täytyi vasta-vasite Turusta tuottaa muutamia kannuja espanjalaista, mikä antoi aihettapitkällisiin

tullirettelöihin.

Vasta sitten kun hallitus, erityisestä anomuksesta, oli myöntänyt ^n. k. „kellarivapauden“, eli

oikeuden

') Tuomiokirja ^,9/₅ 1682 ja ^3/s 1705. Mitä hintoihintulee, maksettiin 1680-luvulla Tukholmassa lehmästä30talaria, josta meni tullia ¹ talari ja myymä-veroa 1 talari 10 äyriä; lampaasta 9 markkaa, jostatulli ja myymäveroa meni

13 äyriä, tynnyristä jauhoja 12 talaria, josta kuitenkin laskettiin pois tullia, myymäveroa ja kuljetusmaksua 6 markkaa. Toltista „tavallisia“ laahkoja saatiin v. 1708 6 talaria, josta otettiin 1 talari kuljetusmaksua.

2) Yiimmemainittua tavaraa tuotiin esim. v. 1703 kaikkiaan 1,110 naulaa.

3) Y. 1688 antoi tullimies todistuksen ettei kaupunkiin moneen vuoteen ollut tullut mitään ulkomaisia juomia ja ettei sellaisia ^oltu myyty, niin ettei mitään n. k. juomanlaskuveroa (tapperiansaccis) oltu voitu kantaa.

Kaupan ja me-renkulun

vähe-neminen.

Kauppalaivasto.

KAUPPALAIVASTO.

tuoda maahan tulliton, vaikka rajoitettu määrä ulkomaan juoma-aineita, muuttuivat olot tässä kohden hiukan parempaan päin aika-kauden loppupuolella. Mutta kaikissa tapauksissa _{oli nyt,} suu-reksi osaksi, sillalta kadonnut tuo hupaisen kirjava elämä, joka

oli ollut niin

tunnusomainen

edelliselle aikakaudelle. Niin, välttä-mättömiäkin

tavaroita tuotiin

^maahan

säästäväisestä

^ja hallituksen täytyi kerta toisensa perästä kehottaa

porvareita

varustautumaan raudalla, suolalla ja muilla maanmiehen tarvetavaroilla, „niin että hän

saisi maksusta, mitä hän

välttämättömästi

tarvitsee, ja että he vih-doinkin saisivat sen aikaan, niin ^{ettei tästä mitään}

valituksia

^tulisi

kuuluviin"

^(1687).

Yleensä oli

purjehdus

siten,

olipa

se sitten uiko- tahi koti-maista merenkulkua,kautta koko aikakauden sangen heikkoa, sitä suu-remmasta syystä, kun hallitus alinomaa julkaisi määräyksiään,

jotka

joko sotien takia kokonaan kielsivät kaiken haaksikulun(esim. 1656, 1679),tahi kadonsattuessa supistivat

maasta-viennin muutamiin

tavara-lajeiliin _(1674, 1694 ja 1699). Kylläpä siinä

säännöstettiin

ja puuhat-tiin aivan loppumattomiin asti, josta kaikesta kuitenkaan ei ollut muuta kuin haittaa tälle kaikkein arimmalle elinkeinolle. Sentähden saattoikin jo v. ¹⁶⁵⁹ muuan seudun suurimpia tilanomistajia leikillä kerskata vievänsä Virkkalastaan enemmän

tavaroita

kuin koko Pori.

V. 1682 antoi ent. tullimies Lauri Giers

todistuksen

^„kaupan vähe-nemisestä sinä vaivalloisena ja^kalliina aikana, jolloinhän tässä kau-pungissa hoiti

tnllimiehenvirkaa

ja piti tulliaarennilla“ (1674—77) ^’).

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 109-117)