kaupunki aikakauden lopussa loistavan voiton kaupallisesta vastusta-

vastusta-jastaan ^riitaisten

etuoikeuksien

taistelutantereella, Turun kaupun-gista. Silloin koski kysymys

Merikarvian

markkinoita.

Puinen on mainittu

mitenkä

^Lammaisten ja Harjun vanhat markkinat, sittenkuin kaupunki oli menettänyt

oikeuden

käydä kaup-paa Hämeessä, vähitellen tulivat

tavattomiksi tahi

joutuivatmuiden kä-siin. Mutta koska nyt

kuitenkin

metsäntuotteet alkoivat ^nousta

hin-nassa sekä Tukholmassa että ulkomailla, oli Porinkaupunki _pyytänyt ja saanut ^luvan pitää yhdet markkinat

(Joka

vuosi helmikuun 15p:nä) metsärikkaassa Merikarvian

pitäjässä

^(v. 1781). Plnsi vuosina kävi näillä markkinoilla, jotka eivät olleet tuollaiset kaikille avoimet

„vapaamarkkinat“,

yksistään

^Porin ja Pohjanmaan maakaupunkien porvaristo, ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Mutta pian saapuivat tännekin nuo

peljätyt

Turkulaiskauppiaat ja alkoivat täällä harjoittaa samaa keinottelua kuin muinoin olivat harjoittaneet Harjun ja Tampereen markkinoilla. He

tarjosivat

terva-tynnyriltä ^{3 talaria enemmän kuin} maakaupunkien porvarit voivat antaa, ja saivat siten ylitarjoomuksella ^{kaikki tavarat} haltuunsa. He toimittivat itselleen

myöskin

^{v. 1749 maaherra} Lillienbergiltä pää-töksen, jossa heidän sallittiin markkinain aikana pitää varastoaittaa, sillä ehdolla että se markkinain loputtua lukittaisiin ja avain jätet-täisiin lähimmälle

tullivirkamiehelle.

Varastohuonejätettiinkuitenkin lukitsematta, ja huolimatta kaikista kielloista vietiin sinne

salakäh-mää suuria

tervamääriä

markkinain

jälkeenkin

^ja

väliajoilla.

^Porin kauppiaat, jotka

Argussilmillä ^seurasivat

Turkulaisten töitä ja toimia,

keksivät

^kuitenkin petoksen ja

panettivat laittomasti

aittaan tuodun tervan takavarikkoon; ^tästä syntyi pitkällinen oikeudenkäynti, mikä vihdoin viimeinkin päättyi Porilaisten eduksi. Mutta tällä ei vielä ollut mitään voitettu itse pääkysymykseen nähden, jokakoski Turku-laisten poissulkemista markkinoilta.

Päinvastoin oli Turkulaisten tungeskeleminen

Merikarvian

mark-kinoille yhä edelleen omiaan perin pohjin

häiritsemään

^Porin muu-tenkin heikkoa kauppaa, sillä kaukaisemmatkin

pitäjät,

^{jotka eivät}

voineet viedä tervaansa Merikarvialle, korottivat nyt hintaa, niin

että porvarien usein tappiolla

täytyi

myydä tämä kalliisti^ostamansa tavara Tukholmassa. Lopuksi koettivat Turkulaiset, pyytämällä (v.

1748) kauppalan

perustamista

Merikarvialle, hankkia itselleen siellä samoja etuja kuin ennen Tampereella. Tosin saivat he (v. 1752)

kieltävän

vastauksen tähän pyyntöönsä; sitten kun Saeklen oli

kau-Merikarvian markkinain siir-täminen

Tortil-laan.

SISÄMAANKAUPPA. MERIKARVIAN MARKKINAT.

nopuheliaasti huomauttanut

näiden

markkinain oikean tarkoituksen

ja

luonteen olevan siinä, että olivat perustetut

ainoastaan

maakau-punkeja, etupäässä Poria varten, „joka ei 010 iältään paljon

Turkua

nuorempi ja joka, ollen

ikimuistoisista ajoista

saakka perustettu Satakuntaa varten, muinoin nautti yhtäläistä purjehdusoikeutta kuin Turku, mutta joka nyt, jos

Turkulaisille

^avoin kauppala

perustettai-siin Merikarvialle, ei enää olisi arvokas kantamaankaupungin nimeä,

vaan täydellä syyllä heti voitaisiin repiä _maahan ja hävittää.“

Mutta kauppalan perustamista koskevan _pyyntönsä

hylkäämi-nen ei estänyt Turkulaisia entiseen tapaansa käymästä itse markki-noilla. Olot kävivät lopulta niin sietämättömäksi, että Porin kau-punki

yksin neuvoin

Vehmaisten ja Ali-Satakunnan

kihlakuntien

rahvaan kanssa pyysi markkinain

siirtämistä Torttilaan

Kokemäelle,

„missä Turkulaiset eivät yhtä etuisasti voineet harjoittaa ennakko-kauppaa" (1760). Saadakseen

asiansa varmemmin

toivottuun pää-tökseen,

huomauttivat

anomuksentekijät tällä kertaa myöskin että

Merikarvia

sijaitsi liian

syrjäisellä

seudulla, järvien, vuorten ja kallioi-den takana, jonne ei mikään maantie vienyt, niin että kesällä

sinne

päästiin ainoastaanratsain, sekä että vesimatkoja sinne

vaikeuttivat

„perkaamattomat reitit, joissa melkein oi koskaan päästä vahingotta kulkemaan." Torttila sitä vastoin ^oli, kuten huomautettiin, keskellä maakuntaa, ja Kokemäenjokea pitkin ^oli helppo kuljettaa kaupunkiin

ostettu markkinatavara. Sitten kunmaaherran

jakaupallishallintokun-nan mielipidettä oli asiassakuulusteltu, määräsi hallitus

maaliskuun

⁶ p:nä v. ¹⁷⁶¹ markkinat muutettaviksi ehdotettuun paikkaan, missä ne

siitälähtien

tulisivat pidettäväksi vuotuisesti tammikuun 14 p:nä.

Tämä oli tosiaankin paha kepponen Turkulaisten aikeille. He juonittelivat

sentähden

kaikin tavoin saadakseentämän

toimenpiteen uudestaan lakkautetuksi.

He

houkuttelivat

joukon

Pohjois-Satakun-nan

pitäjänmiehiä

jättämään hallitukselle anomuskirjan markkinain

pidättämisestä

Merikarvialla,

ja

pyysivät

itsekin

^samaa. Kysymys otettiinkin todella uudestaankäsiteltäväksi, Torttilan markkinat

lak-kautettiin

(1762), ja ^asia jätettiin

uuden

tutkinnon

alaiseksi.

Mutta vastoin kaikkia

Turkulaisten

toiveita päätettiin se

vihdoin

heidän

täydelliseksi

tappiokseen. Marraskuun 15 p:nä v. 1765 päätti näet hallitus että markkinat pidettäisiin Merikarvialla, „jolla paikalla niitä ilman sanottavaa haittaa kelienkään

asianomaiselle

^oli pidetty, mutta

että Turun

kaupungin

porvariston, joka ei millään tavalla ollut voi-nut näyttää^toteen olevansa oikeutettu siellä harjoittamaan kauppayh-teyttä rahvaan kanssa, ei sallita usein

mainituilla

markkinoilla lyhtyä

minkäänlaiseen kaupantekoon maanmiehen

kanssa tahi siellä pitää

187

Sisämaankau-pan

Tarttumi-nen.

Teollisuus.

Tehdasoikeus

mitään

varastoa". Täydellisempää menestystä ei Porissa tuskin oltu uskallettu odottaakaan¹).

Sittenkin kun tämä voitto oli ^saatu, oli sisämaankauppa, jota muinoin oli käyty Hämeen ja Pohjanmaan kanssa, nyt rajoitettuna pieneen ^alueeseen, millä edelleen täytyi alinomaa taistella kateellisia kilpailijoita vastaan.

„Vaikka

^luonto näyttäätarkoittaneen tälle kau-pungille liikeyhteyttä

melkoisen

^maanosan kanssa sekä Porin läänissä että Hämeessä, ei kauppa kuitenkaan ole tottunut käymään siihen suuntaan, vaan on

ennemmin

kääntynyt muihin vieläkaukaisempiin kaupunkeihin, ^mikä johtuu etenkin siitä maaseuduilla tavaksi

tul-leesta maakaupasta, jota Turun ja muiden Poria rikkaampien kau-punkien porvarit,

ikimuistoisista

ajoista saakka ovat harjoittaneet"

sanoo Rudensköld v. 1738; ja että hän oikein arvosteli oloja olemme edellisestä täydelleen huomanneet toteen näytetyksi.

Mutta huolimatta näistä jotenkin epäsuopeista oloista kulki maalaiskauppa

kuitenkin

vähitellen parempia oloja

kohti.

Jo v. 1724 puhutaan „siitä entiseen verraten kiitettävästi kaupasta, mitä yksi ja toinen oli alkanut jatkaa ilman liiallistakiskomista, josta

maanmies

voi lausua

todistuksensa".

Ja ainoastaan

tällä tavalla

tämä kauppa, joka oli

painumaisillaan vieraille

^{teille, voitiin}

tosiaankin

johtaa ta-kaisin

kaupunkiin.

^{V. 1738} ilmoittaa Rudensköld kauppiasten

s. o. niiden joilla oli avoimet puodit lukumääränkolmeksi, mutta aikakauden lopulla oli kaupungissa jo yhdeksän

rihkamapuotia,

va-rustettuina enimmällä tavaralla, ^mitä ympärillä oleva maaseutu

tar-vitsi, lukuunottamatta hienoja verkoja ja silkkikankaita, joita kaup-piasten varat eivät salli kokonaisina kappaleina ostaa ja pitää kaupan" ^{-). Takaisin}

voittamillaan

Merikarvian markkinoilla voi kau-punki kaupankäyntiinsä nähden maanmiehen kanssa odottaa

va-loisampia aikoja, samaten kuin sen merikulullekin pian oli parempi

tulevaisuus

koittava.

Käsityöläiselinkeinotkin pääsivät vähitellen

kaupungissa

uudes-taan kehittymään, jonka ohessa nyt myöskin näkyi alkavan tehdas-liikkeen ensi

merkit.

Tällä

aikakaudella perustettiin

^kaupunkiin

„tehdasoikeus“,

jonka alle tehdasohjesääntöjen mukaan vuosilta ¹⁷²² ja 1739 tehtaiden ja teollisuuslaitosten oli kuuluminen. Päättäen

*) Merikarvian markkinariitaa koskevat tiedot ovat etupäässä saadut Ruotsin Valtioarkistossa tavattavista

Maaherrankin

^elmistä.

2) Kaupungin valtiopäiväkertomus viita ^1762. Sen ohessa oli kauppias-ten kokonaislukumäärä manttalikirjain mukaan ^vuonna 1751 15 ja suostunta-kirjain mukaan viita 1760 17, joiden joukossa kuitenkin ^muuan leski jaeräs

„perin köyhä ilman elinkeinoa".

Ensimmäiset tehtaat.

Käsityöliliselin-keinot.

SISÄMAANKAUPAN VARTTUMINEN. TEOLLISUUS.

vuosiluvusta 1747, joka oli piirretty Porin tehdasoikeuden vanhaan sinettiin, näyttää siltä kuin tämä laitos olisi saanut alkunsa mainit-tuna vuonna.

Kaupungissa

näyttää tähän aikaan jo löytyneen tiili-tehdas, ja on mahdollista ettätämä oli ensimmäinenlaitos, joka alistui uuden oikeuden alaiseksi ja ehkä sai aikaan sen perustamisen ¹).

Mahdollisesti haki myös moniahta taitavampi ammattilainen, joka ei tahtonut kuulua kaupungissa vielä jälellä olevan vanhan, kirjavan yleisammattikunnan alle, suojelusta uuden hallituksen alla, johon myöskin

voi

^kuulua „kaikennimiset sen

alaisiksi

^rupeavat

taiturit".

Mutta ennenkuin aikakausi vielä oli ehtinyt loppuun kulua, oli kaupunkiin syntynyt lisää kolme uutta teollisuuslaitosta, nimittäin

Porin tehdas- ja teollisuus-oikeuden sinetti.

tupakkatehdas

^{v. 1761, josta}kertoessamme ajan taloudellisista pyrin-nöistä tulemme uudelleenpuhumaan, värjäri Juhana Keckoniuksen jo-tenkin samaan aikaanperustama värjäyslaitos, ^{sekä v. 1765} perustettu flanellipainimo. Näillä kolmella

teollisuuslaitoksella

^{oli kaupungin}

teollisuustoiminta

saanut alkunsa.

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 196-199)