ninkaallisena omaisuutena 2:11 a hopeatalarilla 1 ) jokaista venettä kohden (v:n 1700 paikoilla), huomauttaen samalla että tämä ei oikeastaan

ollut mikään elinkeino kaupunkilaisia varten.

Siten saivat porvari-raukat kuulla sitä ei luettavan heille miksi-kään ansioksi ^että koettivat parantaa asemaansa sellaisentyön kautta, jonka ei katsottu heille kuuluvan, vaikka se näytti olevan ainoaenää kannattava. Että tämä melkoisessa määrässä esti näiden äskenmai-nituidenkin elinkeinojen

vaurastumista

^sen suhteellisen kehityksen yläpuolelle, minkä ne välttämättömyyden pakosta jo olivat saavut-taneet, on

luonnollista.

^Siten olikin aikakauden loppupuolella niihin

nähden

^taantumus huomattavissa. Yhä

useammin

esiintyy silloisissa asiakirjoissa tietoja autiomaanlisääntymisestä, jonka ohessa harjasten suuri väheneminen, jos kohta osaksi

saakin

selityksensä yllämaini-tuista oloista, kuitenkin siinä sivussa ehdottomastinäyttää viittaavan karjanhoidon rappioon. Aikaa voittaen vähenivät venekunnatkin saa-ristosta. Reposaari ja muut ulkosaaret lukuunottamatta ensimmäi-sen asujairuensa saanutta Tahkoluotoa—jätettiin taasen oman onnensa

nojaan, ja käytettiin sitä, kuten ennen, ainoastaan kesälaitumeksi²),

etenkinvuohille, joita olipidettävä niinkaukana kuin mahdollista kau-pungin pelloista, „koska eivät mitkään lailliset aidat voi

samaisia

vallat-tomia, kaikkien sulkujen yli hyppiviä

eläimiä viljelyksiltä

pidättää“.

Kalastajanuotiot olivat sammuneet, ja ^{saarien rannat,} jotka ennen

tarjosivat

^{niin vilkkaan} näyn, olivat autioinaja hyljättyinä, todistaen nekin vuosisadan ahdistustilaa.

Olemme nyt kertoneet porvarien taistelun olemassa-olonsa puo-lesta 16-sataluvun kovina aikoina; luokaammepa myöskin silmäys heidän

elämäänsä

ja pyrintöihinsä, mikälinekoskivat henkistäviljelystä ja sen

edistämistä.

^Kirkko ja koulu

työskentelivät

tosin levähtä-mättä, edistäen kumpikin alallaan henkisen elämän ja sivistyksen

asiaa; mutta ^me voimme kuitenkin, niiden toimintaa

lähemmin

tar-kastaessamme, huomata ne vaikeudet, joita vastaan

näidenkin

lai-tosten nyt oli

taisteleminen.

Sellaisten miesten kuin

molempien

Arctopolitanusten (1631^— 1682) ja

Forteliuksen

(f 1721)

edustamana

pyrki kirkko

oikeaoppi-*) Tätä maksua osasivat sitten ^kruunun lohikalastuksen vuokraajat, minkä pyynnin kanssa tämä saaristokalastus yhdistettiin, kaikin tavoin vielä korottaa.

2) V. ¹⁶⁷⁴ kiellettiin porvaristoa viemästä Reposaareen ja Tahkoluotoon muita elukoita kuin hevosia ja sen vuoden vasikoita sekä vuohia. Mutta ^kun sittemmin huomattiin etteivät hevoset ja vasikat viihtyneet yhdessä, kielsi maistraatti v. 1688 ^enää viemästä sinne hevosia, „etteivät vasikat sen kautta menisi pilalle*^1.

133

Kirkon työ tapo-jen jalukutaidon

parantami-seksi.

suuden silloin vallitsevien ankarain perusaatteiden mukaan

johta-maan kansaa kristillisyyteen ja hyveeseen, vaatien siltä

ulkonaisenkin

kurin tarkkaa noudattamista. Neljännysmiehet velvoitettiin ahke-rasti valvomaan „ettei _kukaan

rohkenisi

olla

kirkosta

poissa tahi

jol-lakin tapaa häväistä pyhäpäiviä". Suurempina juhla- ja rukouspäi-vinä ei saanut yhtään jumalanpalvelusta, millään ehdolla, laiminlyödä, oi edes silloinkaan,

vaikka

poisjäämisen syyksi jostakin jumalanpal-veluksesta olisi voitu esittää niinkin _{pätevä este, kuin} sen kielen

osaamattomuus, jolla saarna pidettiin. V. 165'2kehotettiin asukkaita

„että heidän kaikkien

vaimoineen

ja lapsineen on valmistautuminen lähestyvää rukouspäivää varten, älköönkä kukaan rohjetko ollapoissa jumalanpalveluksesta, vaan saapukoon ahkerasti kaikkiin saarnoihin, sekä

ruotsalaisiin

ettäsuomalaisiin,älkööt_myös vastedes tuoko esteeksi sitä, etteivät _ymmärrä kieltä, 40 markan sakon uhalla"*). Ja että

kirkosta

poisjäämistä ei suinkaan jätetty

rankaisematta

huomaamme siitä, että suutari Antti

Erkinpoika

^{v. 1678} sellaisesta syystä sako-tettiin yllämainittuun summaan, vieläpä sittenkin

vaikka

hän näytti toteen että hänen, ollessaan silloin matkalla Kokemäellä, olisi ollut ihan mahdoton ehtiä takaisinkaupunkiin kirkonajaksi ²). V. 1686

syytettiin itse

raatimiestä

Pietari Milliä siitä, ettei hän ollut käynyt jumalanpalveluksessa rukoussunnuntaina heinäkuun 9 p:nä,

„koskei

häntä sinä päivänä näkynyt täällä kaupunginkirkossa" ³). Hän pääsi kuitenkin sakoista vapaaksi, näytettyään ^toteen että hän oli ollut saaristossa sillinpyynnissä ja siellä joutunut vastatuulen varaan, niin ettei hän voinut kaupunkiin saapua rukouspäiväksi, vaan sen sijaan oh lähtenyt Ahlaisiin, jossa luuli jumalanpalvelusta pidettävän.

Yhtä uutterasti kuin tapojen jalostuttamiseksi työskenteli kirkko myöskin lukutaidon

levittämiseksi.

³/₅ 1705 kehotti Fortelius „tämän kaupunkin asukkaita

vaatimaan

lapsiaan kirjanlukuun ja

katkismuk-sen opin harjoituksiin,

muistuttaen

myöskin samassa niitäporvariston jäseniä, jotka ovat laiminlyöneetkristinopin harjoituksensa, tästälähin pitämään asiasta

suurempaa

huolta" ^4). Mutta huolimatta kaikesta siitä

ankaruudesta

ja valppaudesta, joka oli kuvaavaa senaikuiselle kirkolle, olivat kuitenkin vaikeudet papiston ponnistuksia voimak-kaampia. Fortelius

valitti

^{v. 1705}

kaupungissa

^olevan väkeä, „mikä vähän tahi ei ensinkään ollut huolinut kristinopin harjoituksestaan

1) Tuomiokirja 17/* 1652.

2) S:n */« 1678.

2) S:n V,2 1678.

8) S:n '% 1686.

4) S:n ³/₆ 1765.

Triviaalikoulu.

eikä piitannut mitään heidän sielunpaimentensa heille antamista va-roituksista" ^1). Siveellisyyskanta näyttääkin kirkollisten viran-omaisten

kaikista

uutterista

pyrinnöistä

huolimatta pikemmin olleen vajoamassa kuin kohoamassa. V. 1701 valitetaan m. m. että

juoppous niin kokonaan pääsi vallalle sekä mies- että naispuolissa, etteivät

„mitkään

nuhdesaarnat kirkossa enää mitään vaikuttaneet" ²).

Koulukin

nyt näki kovia aikoja. Vuonna 16-10 oli kaupunki Pietari Brahen esityksestä saanut yhden opettajan pitämän vanhan

aakkoskoulun sijaankorkeamman triviaalikoulun, „schola gymnastico-trivialis"-nimellisen, jossa oli rehtori, vararehtori, kaksi kolleegaa ja yksi

alaopettaja

1. apologista, johtaen kukin näistä opettajista omaa

erityistä luokkaansa. Tässä koulussa, jolla oli oikeus laskea oppi-laita suoraan akatemiaan, kävi oppilaita aina Pohjanmaalta ja Yli-Satakunnasta saakka ja saavutti aikaisekseen

ensimmältä

suurta arvoa.

Itse

piispa Terserus

antoi siitä, vuonna 1662, sen arvosanan että se

„tähän saakka on ollut maan paras koulu", ja olivat muutamia vuosia aikaisemmin, v. 1656, kaupungin papit ja porvaristo huomauttaneet senmerkitystävaltakunnan-neuvostoonjättämässäänvalituksessa, ^missä koulun sanottiin olleen „tämän maan

paraimpia triviaalikouluja,

josta

kauniita kykyjä

on tullut

akatemiaan"

³).

Ja, tosiaankin, Porin koulusta oli laskettu jalaskettiin edelleen vuosisadan vierressä useitamaamme aikakirjoissa°

muistettavia

miehiä.

Sellaisia olivat esim. puhuaksemme tässä vaan niistä, joilla.... oli Pori syntymä- ja kotiseutunaan Juhana Curnovius ⁴) (f _1721), jostaaateloittuna nimellä

Adlerströrn vihdoin

tuli varamaaherra Länsi-Norrlannissa ja laamanni Gestriklannissa; Simo

Paulinus

⁵) (f 1691),

') M. p.

2) Tuomiokirja ⁿ/ 6 1701.

3) Kts. Ignatius: Finlands historia under Karl X, s. 172, sekä Leinberg:

Handhr rör. skolväsendet, 3:dje saml., s. 71.

4) Juliana Kustaanpoika Curnovius, aatel. Adlerströrn, synt. Porissa; van-hemmat pormestari Kustaa Henrikinpoika ja Elisabet Niilontytär, tallimestarin Niilo Eerikinpojan (Niilo Olavinpojan?) tytär. Amiraalikunnan notariusv. 1677.

Sen sihteeri v. 1683, aatel. ^s/4 1688 (introd. 1689 N:o 1131). Laamanni Länsi-Norrlannissa v. 1698, varamaaherra samassa maakunnassa v. 1712; laamanni Gestriklannissa v. 1718. Hän kuoli v. 1721 ja lopetti itse aatelissukunsa. ^N.

l:ksi Felicia Cajanan,Kajaanin pitäjän nimismiehen Antti Eerikinpojan ja Aunetta Matintyttären; 2:ksi ^19/6 1691 Tukholmassa Anna Hällbergin, tämän toisissa nai-misissa, liinakauppiaan Niilo Juhonpojan Hällbergin ja Briita Mikontyttären tyttären, joka oli sotakomisariuksen SamuliPalumbuksen, aatel. Gripenklon leski.

5) Simo Paulinus, synt. ¹⁰/,₂ 1652 Porissa; vanhemmat kolleega superior Paulus Simonis ja Aunetta Henrikintytär. Yliop. v. 1672, maisteri ^v. 1679,

kiel-135

Koulunrappio.

joka professorina ollessaan aikoinaan luettiin

akatemian

etevimpien opettajain joukkoon; Kaarle Paulinus ¹⁾ (f 1720),

edellisen

veli,

joka

hänkin

aateloittuna

Lagerflychtiksi Turun hovioikeuden assessorina kunnosti itseään terävä-älyisenä lakimiohenä, ja lopuksi kolmas veli Juhana Pauhun

s

2) (| 1732), joka,vihdoin

kroivilliseen

^arvoon

koho-tettuna nimellä Lilljenstedt,

valtiomiehenä

ja runoihjana

aikoinaan

esiintyi yhtenä Ruotsin

etevimmistä mainiomiehistä.

Mutta jos kohta koulu sitentäytti paikkansa maan oppilaitosten joukossa, ei kuitenkaan viipynyt kauan, ennen kuin se joutui sel-laisia

vaikeuksia

kärsimään, jotka eivät

voineet

^olla vahingollisesti vaikuttamatta sen toimintaan. Sitten kuinkaupunki kuten jo ennen mainittiin v. ¹⁶⁵⁵ peruutettiin uudestaan kruunun alle, selitti

kreivi

Horn opettajille ettei hän ^enää voinut antaa heille

heidän

ta-vallista „

elanto

apuaan" („deputat“) jakäski

heidän

kääntymään kruu-nun puoleen, joka kuitenkaan ei ollut valmis osottamaan varoja

tai-ten professori v. 1684. Hän ^on julkaissut useita tieteellisiä teoksia. ^Kuoli ai-kaisin miehuutensa täysissä voimissa ²⁵/₁₀ 1 691. N. Magdalena Schseferin, Turun raatimiehen, Aaprah. Henr. Schaeferin tyttären.

l) Kaarle Paulinus, synt. ¹²/₃ 1657, yliop. 1684, viskaali 1689 eräällä Hol-lantiin aijotulla laivastolla, hovioikeuden-auskultantti 1690, komisarius eräällä Länsi-Intiaan aijotullaretkellä, valtiokonttoorin notarius 1691, Turun

hovioikeu-den kanneviskaali ¹⁶/i ^{1694, sen asessori s/}u 1702, aatel, ⁿ/₁₀ 1706. Uumajan lää-nin laamannikunnan laamanni 1718; varamaaherra Länsipohjassa 1719;

f

¹⁷²⁰

Tukholmassa paon aikana, sekä haudattu Turun tuomiokirkkoon. N. 1697 Maria Fästingin,

f

^{VlO 1745,} Turun kauppiaan Bartold F:n ja Elina Jaakkimantytär Schultin tyttären.

2) Juhana Lilljenstedt,-synt. ^u/6 1655, f Diwitzissä Pommerissa ²⁰_/9 1732.

Yliop. 1672. Herätti Upsalassa suurtahuomiotaeräänkreikkalaisella kuusmitta-runolla sepitetyn Suomea koskevan puheen kautta. Filosofianapulainen Turussa

1672, mutta jäi Kuotsiin kotiopettajaksi valtakunnan rahastonhoitajan Sten Bjelken perheeseen. Valtiokonttoorin sihteeri 1685, aatel. ^%, 1690, Svean

hovi-oikeuden sihteeri ^1695, lakitoimikunnan jäsen 1698. Wismarin tuomioistuimen presidentti _1705, Itä-Götlannin maaherra ^1710. Vapaaherra ⁴/j 1713. Seurasi kuningasta matkoilla ja sotaretkillä. Täysivaltaisena rauhanteoissa Ahvenan-maalla v. 1719 sekä v. 1721 Uudessakaupungissa. Ruotsin tässä rauhassa

karsi-mien tappioiden suru ilmaantui myöhemmin syytöksissä että L. muka ei ^olisi täyttänyt velvollisuuttaan; niiden vääryyden ^ovat kuitenkin myöhemmät tut-kijat kyllin selvästi todistaneet. N. 1692 Brigitta Cronhjelmin ja 2:ksi ¹⁶⁹⁸ Mar-greta Törnflychtin. Neljäskin veli Henrikki Paulinus,Kokemäen kirkkoherra, teki itsensä tunnetuksi, nimittäin suomenkielisenä kirjailijana. Hänen poikansa Simo, hänkin syntynyt Porissa, sekä sittemmin hovioikeudenneuvos Turussa,

aateloittiin nimellä Lindheim. Kaikki närnilt Porista lähteneet aatelissuvut Lilljenstedt, Lagerflycht jaLindheim, joiden kantaisä oli Paavali Simonpoika Raumannus, sammuivat nopeasti; ei ^mikään niistä ehtinyt kolmanteen suku-polveensa.

Yastaanotto-juhlallisuuden

lakkaaminen.

KOULU. SEN RAPPIOTILA.

koillista varten. Sorretussa asemassaan lähettivät nyt opettajat kol-leega Jonas

Yrigstadiuksen

^{Turkuun pyytämään}Pietari Brahen väli-tystä. Olisi,

huomauttivat

he, korvaamaton vahinko koko maakun-nalle, jos koulu nyt niin

häpeällisesti

hajeitettäisiin jalakkautettaisiin.

Mutta vasta uusien sekä kaupungin että papiston

tekemien

^valitusten perästä sai kaupunki ^{v. 1660}

korkeimmasta

^{paikasta sen} sisältöisen

päätöksen,

^että Kuninkaallisella

Majesteetilla

oli leskikreivittäreen se

luottamus, että hän koroistaan yhä edelleen antaisi koululle sen minkä se oli tottunut ^{kruunulta saamaan.} Miten kreivitär näytti tämän luottamuksen oikeaksi ei tunneta, mutta varmaa ^{on että} Terseruk-sella

vielä

^{v. 1662} oli syytä sanoa että „jollei Porin koulua auteta tavallisella kannatuksellaan, ei voi muu tulla neuvoksi, kuin täytyy

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 143-147)