mainitun hallitsijan mielilauseen: ~Deus protector noster“, oli luulta- luulta-vasti aina vuoteen 1646 saakka kaksi pormestaria joista toista

v:sta 1625

tavallisesti

^kutsuttiin

nimellä „varakonsuli“

(„viceconsul“)

Lainkäyttö KAUPUNGIN HALLITUS. LAINKÄYTTÖ.

tahi

„alipormestari“

ja 12 miestä samanaikaisesti raadissa ⁴).

Kun vaan kuvittelemille

mielessämme

sitä vaikutusta, minkä niin lu-kuisan

maistraatin

näky teki yleisöön, joka luultavasti harvoin tuli

ajatelleeksi noita pieniä palkkoja, mitkä

tekivät

mahclollisimmasti

suurimman

työnjaon kaupunginhallituksessa välttämättömäksi, taisipa

kaiketi

niin monimiehinen paikallisen

vallanpidon

^{edustus tuntua}

porvareista

kylläkin kunnioitusta herättävältä, mutta tämä ei suin-kaan estänyt hallitsevienjahallituiden keskinäistä suhdetta vielä

ole-masta jotenkin patriarkallista.

Neuvoshuoneen kokouksiin, joista Vapun- ja Tuomaanpäiväin raastuvanistunnot, niissä kun kaupungin talous oli esillä, olivat tär-keimmät, oli

porvaristolla tahi

kuten siihen aikaan

sanottiin

„Porin kaupungin

rahvaalla" vapaa pääsy. Oikeus, jonka jäsenillä tuskin

yhdelläkään lienee ollut

mitään lainopillisia

alkutietoja,

^tuomitsi

vanhan kaupungin-

ja

^{maanlain tahi, jos nämät eivät}näyttäneet anta-van

päätökselle

tukea, Mooseksenkirjain,

vanhojen hallitsija-sopimusten

ja tapojen mukaan. Ah 1625tuomittiin Alatti Koulii

varkaudesta

hen-kensä

menettäneeksi

„varkauskaaren 3 luv. mukaan", missä sanotaan,

„jos mies, joka ^{ei ennen} ole varkaudesta ollutkiinni, _varastaa, älköön häntä vähemmästä syystä

hirtettäkö

kuin markan tahi markan arvon

tähden"

^{2). Ah 1635}

tuomittiin

^muuan

henkilö

toisen Mooseksenkirjan

22 luvun javiidennen Mooseksenkirjan 22 luvun mukaanerään

siveelli-syysrikoksen

hyvitykseksi maksamaan 80 Ah 1633 tuomittiin Matti

Laurinpoika

taikauskosta ja noituudesta

«kärsimään

rangaistuksensa toisen Mooseksenkirjan ²⁰ luvun 3 v;n, saman kirjan 22 luvun 18v:n, ja kolmannen Mooseksenkirjan 20 luvun ja 27 v:n sekä Johanneksen

Ilmestyskirjan

21 luvun ja8v:n mukaan"⁴). A". 1642

tuomittiin

^muuan nainen

lähimmäisensä

panettelemisesta

«Maunu ^Latolukon

hallitsija-sopimuksen mukaan" maksamaan 9 markkaakolmijakoon ja sitäpaitsi

«lyömään itse itseään suulle ja menemään selkä edellä ulos ovesta, kuten hän tekikin" ⁵). Toisinaan pääsivät muutamat aina

pakanuu-desta saakka perityt

oikeustavat

arvoonsa lainkäytössä,

esim.

maan-pakoon

ajaminen, valanvahvistus

ja hengensakot. V. ¹⁶¹³

«karkoi-') Kts. kaupungin senaikaisia tuomiokirjoja. Viimmeistä kertaa ^olemme tavanneet raadissa kaksi samanaikaista pormestaria, Henrikki Tuomaanpojan ja Juhana Berntinpojan, ^7/3 1646. Viimmeinen kerta taasen, jolloin olemme huo-manneetkaikki kaksitoista raatimiestä yhfaikaa oikeudessaistuvina,on ^u/n 1646.

2)Kaupungin tuomiokirja ²²/s 1625.

3) S:n s:n ^{29/)2 1635.}

*) S:n s:u ^ln/₈ 1633.

s₎ S:n ^{s;n 5 /}n 1642.

73

tettiin kaupungista

Yrjänä

^Bökare (s. o. rouhi ja) pahojen tekojensa kuin myös varkautensa takia, koska hän oli riistänyt Martti

Matin-pojalta

hatun, hansikkaan ja hihavaatetuksen“ ^l). V. 163-3 vapautti

itsensä

eräs vainio aviorikoksensyytöksestä 12 perileenemännän valan kautta ²). Vieläpaljoa myöhemmin sai porvaristo erään vaimon, jonka poika _oli murhattu, ottamaan murhaajalta

sovituksen

rahassa³).

Rikosasiaa käsiteltäessä oikeus usein kääntyi

kokoontuneen

ylei-sön puoleen, joka siten voi vaikuttaa päätökseen, milloin tuomiten, milloin, mikä

useimmiten

^{tapahtui, vapauttaen niinpä} esim. v.

1639, kun eräs

Pärnäisten

talon itsellinen, joka oli varastanut por-saan ja sentähden varkauskaaren 11 luvun mukaan tuomittiin ruoskit-tavaksi paljaalle

iholle, „armoitettiin

yhteisen kansan pyynnöstä ja pan-tiin saman asian vuoksi haudankaivajaksi,

koska

rutto samaan aikaan alkoi kaupungissa

raivota"

^4). Kun Eerikki kultaseppä v. 1621 oli syyttänyt pormestari Melker Laurinpoikaa „herjaussanoista", Ra-pauttivat tämän koko kaupungin asukkaat", jonka

ohessa

sakkoihin tuomittu syyttäjä päästettiin niistä vapaiksi „hyvien

ihmisten

pyyn-nöstä" ⁵)

Tämä

likeinen yhteys,

jossa

yleisö siten oli lähimmän esival-tansa kanssa, _vaikutti todennäköisesti sekin osaltaan sen kun-nioituksen vähentymiseksi,

johon

edellinen oli jälkimmäistä

kohtaan

velkapää. Jo

kaupungin

etuoikeuksissa oli edellytetty ettei pormes-tarilla ja

raadilla

aina olisi

oleva

niinkään hyvät päivät, koska niissä luvattiin suojelusta

väkivaltaa

ja _vääryyttä vastaan.

Ja

tämän suo-jeluksen kylläkin suurta tarpeellisuutta todistavat

lukemattomat

ta-paukset, joissa kaupunginhallituksen edustajat joutuivat

vähemmän

hauskojen näytelmien alaisiksi. V. 1562 tuomittiin eräs henkilö _syystä että hän oli

tukistellut

pormestaria,

Pietari Mikonpoikaa,

^v. 1573 muuan toinen _syystä että hän oli lyönyt

raatimies

Kyröläiseen

mus-telman, „josta on haavasakko"; puhumattakaan niistä tapauksista, jolloin _vääryys

rajoittui

^muutamiin

haukkumasanoihin,

kun esim.

joku

asiassa

osallinen sanoi

lähettävänsä

„pirun pormestarille vasten silmiä", tahi

nimitteli

yhtä

raatimiestä

^„Kettu Repolaiseksi" („Reinike Fuchs"), toista „oikeaksi

rupisammakoksi"

(„vctterlig padda") j.n. e.

Jos siis

raadissa

istumisen kunnia ei aina ollut niin _erittäin suuri, ei palkkakaan juuri _ollut tulo, .josta

kannatti

puhua.

Por-1)Kaupungin tuomiokirja ²⁸_{/4 1623.}

-) S:n s:n ^J%₂ 1633.

3) Sai _sai ²% 1674.

P ^{Sai s:n 2«/}0 1639.

P ^{Sai sai u}/8 1621.

Porvaristo,

Tapojen yksin-kertaisuus.

PORVARISTO.

mestarilla ja raadilla ei siihen aikaan ollut muuta palkkaa ^kuin ku-ninkaankaaren ²² luvun mukaan osuutensa sakkorahoista; ^niitä lan-kesi

esim.

^{v. 1571} kaupungissa kaikkiaan 182 markkaa, joista ⁶⁰ markkaa tuli

pormestarille

ja raadille, ⁶ markkaa kummallekin por-mestarille, 4 markkaa jokaiselle raatimiehelle. Loput jaettiin tasan

kuninkaan

ja kaupungin kesken¹). Oliko

maistraatin

palkkaeduiksi vielä määrätty edes mitään peltoja ja

niittyjä,

^on epävarmaa, eikä ainakaan

missään mainittuna.

Että

asianomaiset

^{moisesta palkasta} eivät olleet

erityisesti

huvitettuja toimestaan, joka

kuitenkin

melkoi-sestikin oli

heidän elinkeinolleen

haitallinen, oli jotenkin luonnol-lista, ja tuon

tuostakin

^oli

sentähden

^{pakko oikeuden jäseniä3} mar-kan sakon uhalla

muistuttaa

olemaan paikoillaan, ^„kun kolmas kerta

oli soitettu raastuvankellolla“ ‘^j.

Mitä itse porvaristoon tulee, tunnemme

vähän

^sen

pyrinnöistä

ja

elämästä

tällä ajalla.

Porvarioikeutta nauttivien kuntalaisten

luku-määrä näyttää tehneen noin 80 eli 90. Että porvaristo jo

siihenkin

aikaan oli

sotilasmaiseen

tapaan järjestetty, huomaamme siitä, että v:n 1625:n asiakirjoissa puhutaan _eräästä

kaupunginvänrikistä,

^Hannu

Antinpojasta. Sukunimiä käytettiin vielä

harvoin. Kaupungin pormestareilla, raatimiehillä

^ja

suurimmilla liikemiehillä ei

tavallisesti ollut sukunimiä, vaan kutsuttiin niitäpaljaalla

ristinimellä

ynnä siihen

liitetyllä

^isän nimellä, niinpä

esim.

PietariMikonpoikaa, pormestaria,

Matti

Jaakonpoikaa,

kaupungin varakkainta miestä

1570-luvulla, joka

on tunnettu

Lyypekin

^kanssakäynnistään kaupasta. Lukuunottamatta talojen nimiä, jotka kaikki ovat

suomalaisia,

löytyy ^v;n 1637:n

mant-talikirjassa kaikkiaan

^{noin 36 sukunimeä; niistä on 17}

ruotsalaista

ja yhtä monta suomalaista, sekä pari

saksalaista.

Ruotsalaisista mai-nittakoot: Bock, Bökare, ^From,

Gröp, Hypping,

Kock, Lang,

Möller,

Prisse, Skaffars, Skratte;

suomalaisista

Hartikka, Heppoinen, Huma-lainen, Karhu, Keisari, Liikainen, Pustari, Päiväinen, Pääskyinen, Rotkus, Sassi, Soroinen, Torniolainen,

Vrangi; saksalaisista

Horwandt

ja Schultze.

Yleensä olivat tavat

siihen

aikaan vielä yksinkertaisia, toisinaan

karkeitakin.

^Porvarein taloissa, vieläpä

rikkaimmissakin kodeissa

!) S. V. A. 2239: löi v. ja seur.

'-) Kaupungin tuomiokirja ²⁴/₄ 1622, ^'/4 1633, */4 1634, ^lf)/,2 1636y. m. Kau-pungin muista virkamiehistä mainittakoon kylän- eli kaupunginvouti, kaupun-ginkirjuri, joka ^sen ohessa oli rahastonhoitaja, kämnäri jakaupunginpalvelijat, joilla kaikilla, paitsi pientä rahapalkkaa, oli vapaus muutamista veroista. l*/5

1625 pantiin Simuna Laurinpoika kämnäriksi; ^2t/i ¹⁶³³ mainitaan Matti Mar-kuksenpoika samassa virassa. Kts. kaupungin tuomiokirjoja].

75

Kaupungin ulkomuoto.

vallitsi mitä suurin vaatimattomuus. Huonekalustoon kuului sään-nöllisesti muutamia

penkkejä,

pöytiä ja kaappeja, joissa viimemaini-tuissa perheen kalleudet, tavallisesti muutamiahopeaesineitä,

talletet-tiin.

Ainoastaan

poikkeustapauksissa mainitaan „kattoverhoja“ sini-sestä ja punaisesta „ryssänkankaasta“ („rysseväf“), jotka ripustettiin karkeasti

veistettyjen

^seinien eteen ja jotkasiten tekivättapeettien vir-kaa. Useammin on sitävastoin puhe

„sänkyryijyistä“

^ja

„penkkityy-nyistä“, joiden esiintyminen talossa kuitenkin joosotti hyvää toimeen-tuloa.

Asiakirjoista

huomataan että

yksinkertaisimmatkin

talousesineet

olivat korkeassa

hinnassa,

ja esimerkkejä löytyy siitä että nuorempi

perheenjäsen,

joka perinnönjaossa oli saanut hopeapikarin eli kupari-kattilan, mielellään soi vanhemmalle koko talon ja tontin.

Tapojen raakuuden takia esiintyi usein

tappeluja,

joista tuon tuostakin oli kuolema seurauksena. Siten syytettiin Eerikki Antin-poika Knapea v. 1625 siitä ^että hän oli saanut aikaan raatimies Eenokki von Esenin kuoleman, koska hän jossakin jupakassa oli heit-tänyt häntä rintaan „katajatuopilla“ („ennestop“) ’). A". 1637 mur-tautui muuan rauhanhäiritsijä erään

rauhallisen

^{porvarin taloon} ja piti siellä sellaista melua, että talonomistajan perheineen täytyi paeta kaupungille kahdeksi yöksi, peläten tulevansa kotona

murhatuksi

²).

Kortinlyönti, sekä hurjempi että viattomampi, mainitaan jo myöskin juurtuneena paheena, joka oli monenkin rappioon syynä^3).

Kaupunki oli v. ¹⁵⁷⁴ jaettu neljään kaupunginosaan. Pohjoisessa,

jokirantamalla,

olivatkirkkoneljännes, missä kirkolla jaraastuvalla oli sijansa, sekä myöskin linnaneljännes, sen mäen

ympärillä,

jolle Ju-hana-herttua oli aikonut rakentaa linnansa. Etelässä taasen

Pärnäisten

puolella sijaitsivat Malmi- ja

torineljännekset,

edellinen, joka oli suurin, lounaisessa, jälkimmäinen kaakossa, Kuninkaankaan

seuduilla

päin. Taloilla oli kuten vielä on asian laita esim. Raumalla ja

Naantaalissa

erityiset nimet samaten ^kuin

maalaistaloilla.

^Siten mainitaan esim. talot Haistila, Karhula,

Köyliäinen

kirkkoneljännek-sessä, Housula ja Masia linnaneljänneksessä, Bondila, Filppula, Flik-kala, Hakuri, Paavola, Pumpula torineljänneksessä, Kattilus, Kellari, Kynäs, Lautila, Paturi, Pikilä, Pyttylä ja Santala

Malmineljännek-sessä⁴).

') Kaupungin tuomiokirja ¹²/12 1625.

2) S:n s:n ^2*/n 1637.

3) Sai _sai ¹⁸_/4 1631.

4) Sitäpaitsi mainitaan seuraavat talot, nimittämättäkaupunginosaa, johon ne kuuluivat: Kissala, Kleemola, Konstila, Kurnala, Mangoinen, Ojala, Porola, Rantala jaRiisilä, joita paitsi sukuniminä esiintyvätLassila, Mäkelä, Ravola,

Sippola, Torvela ja Vävylä oikeastaan lienevät olleet vanhoja talonnimiä.

KAUPUNGIN ULKOMUOTO.

Kaupungin ulkomuoto oli ^muuten täydellisessä sopusoinnussa

sen yksinkertaisuuden kanssa, jokavielä vallitsiporvarillisissa taloissa.

Ainoastaan pari julkista rakennusta erosi enemmän suhteellisen suu-ruutensa, kuin

rakennustaiteellisten

etujensa takia, muista ympärillä olevista

naapurirakennuksista.

^Siten oli mahdollisesti raastupana, valtavalla

asemallaan

Pärnäistenharjun huipulla, jo siihen aikaan kak-sinkertainen ^talo, jonka alikerrassa oli senaikaisissa asiakirjoissa usein mainittu

kaupunginvankila,

tahi kuten sitä silloin kutsuttiin

„kaupungin kätkö ja kirstu" („stadens gömma ooh kista"). Suuri kivikirkko, jolla kuningas Juhana oli aikonut ^{v. 1589} koristaa kau-punkia, oli kuten jo mainittiin jäänyt pelkkään suunnitukseen.

Mutta puukirkko, jonka suuren pääoven yläpuolella oli punertava kivi jasiihenpiirrettynä

vuosiluku

^1558, olivarustettuna „säijärilaitoksella“,

s. o. tornikellolla, ja

todennäköisesti

myöskin uruilla, kahdella ylölli-syyskalulla, jommoisiasiihen aikaan ainoastaanvarakkaat yhteiskunnat kykenivät hankkimaan itselleen¹). Näitä poikkeuksia

lukuunotta-matta olivat kaupungin rakennukset enimmäkseen mataloita puu-taloja ja

pirttejä,

^joiden edustoilla toisinaan pieni

viheriöivä

„multa-penkki“ koristi kadunpuolista

ulkosivua.

Kadut olivat yhtä mut-kikkaat, kuin talot epäsäännölliset; ja kun tähän lisäämme, että koko joenrantaan, lukuunottamatta niitä paikkoja, joissa löytyi laitu-reja, oli taajaan asuttu

rantapuoteja

ja nuottakotia, voimme kuvi-tella mielessämme ettei 15-sataluvun Pori uudenaikaiselle silmälle olisi suinkaan tarjonnut mitään erittäin

viehättävää

kuvaa, etenkin koska usein uudistuvat käskyt lantaläjien korjaamisesta kaduilta ja ulkohuoneiden ja tarhakartanoiden

„rakentamisesta

pihan puolelle",

sekä

yhtä usein toistuvat kiellot porsaiden ja emäsikojen päästä-misestä kaupungille, kuten myöskin kuoppien

kaivamisesta

^torille ja kaduille, osottavat etteivät senaikuiset kaupunkilaiset vielä ol-leet ehtineet aivan pitkälle käsityksessään hyvästä järjestyksestä ja kunnosta. Ei edes kuninkaankartanokaantarjonnut enää sitil kunnioi-tusta herättävää vaikutusta, kuin ensi aikoinaan. Vouti seurueineen

’) % v. 1635 mainitaan tuomiokirjassa „M. ^Hannu Säijärintekijä“, ^{s. o.} kel-loseppä, joka ei kuitenkaan näy asuneen kaupungissa, koska ei hänen nimeään löydy manttalikhjoissa. Luultavasti oleskeli ^hän paikkakunnalla pannakseen paikoilleen tahi korjatakseen tornikelloa. ^{V. 1631}pyysi eräs Hookana Pietarin-poika, „urkumies“ („orgelkarl“) ^eli „urkuri“, ^{lupaa talon} rakentamiseen Karvian kylään (Sastmola). Koska on sangen vähän luultavaa että mikään maankirkko vielä oli uruilla varustettu, ja koska ^Karvian kylä, niin sanoaksemme, kuului Porin maaseutuun, on otaksuttavaa että mainittu „urkuri“ ^oli kaupungista

ko-toisin, jonka kirkossa siten voidaan ^otaksua olleen sellainen soittokone.

77

Väkiluku.

ei voinut täyttää kaikkia noita suuria rakennuksia, joista sentäliden osa oli autioina ja

hyljättyinä, kaupungin nuorison vallattomuuksien

esineinä, niin _että jo v. ¹⁵⁷⁷ katsottiin

varmiinmaksi

palkata vartija, jonka oli „pitäminen kartanoa silmällä, ettei kenkään saanut har-joittaa ^ilkivaltaa

Kuninkaallisen

Majesteetin huoneille“ *).

Mutta huolimatta tästä vaatimattomasta ulkonäöstään, oli Pori -kuten jo on huomautettu sangen hyvinvoipa kaupunki. Väki-lukuun ja

varallisuussuhteisiin

nähden oli sillä 15-sataluvun lopussa huomattava sija Suomen

kaupunkien

joukossa. On sentäliden pai-kallaan että omistamme

viimmemainituillekin

oloille tarpeellista huomiota.

Kaupungin

väkiluku

näyttää aikakauden kuluessa

lisääntyneen

tasaisesti ja nopeasti. ^On laskettu Porilla olleen muutaman vuoden perästä

perustamisestaan,

^{v. 1564, noin 400} asukasta. Vuoden 1571^:n

hopeaveroluettelon

nojalla, johon on merkitty 88 porvaria ja 7 kestiä,

on

senaikuisen

asujamiston kokonaissumma arvioittu noin 700:ksi, luku, mikä ennemmin lienee liian pieni kuin liian suuri, koska luet-teloon on otettu ainoastaan varsinainen porvaristo, jota vastoin lu-kuisa väestö kruunun ja aatelin

palvelijoita

^sekä

muita perheineen

kaupungissa asuvia henkilöitä, kokonaan on siitä jätetty pois. N. k.

50:n rahan veroa käsittelevässä taksoitusluettelossa v:lta 1600, on lueteltuna 144

180:11 a ^tontilla

^asuvaa asukasta, jonka ohessa 86 tonttia

merkitään

autioiksi. Jos laskee kutakin taloutta kohden ^{5 l}/₂ henkeä, olisi

asukasluku

silloin ollut ⁷⁹² eli ^- tasalukuna noin 800

henkeä

²).

') 8. V. ^A. 2297, 0. Kts. muuten kaupungin järjestystä koskevaa tuo-miokirjoissa, esim. ¹⁴A ^{1561. »/4 1632, «/, 1633,} ”/i ^{1652, °/n 1653, %, 1655.}

2) Pääasiallisesti ^samaan tulokseen tulemme 1616—19 vuosien hopeavero-luettelojen johdolla, jotka kuitenkin osuttavat väestön olleen viimmemainittua lukua hiukan ^suuremman. V. 1616 taksoitettiin ensin ⁸⁹ parikuntaa, joista ku-takin voitanee pitää edustavana keskimäärin 5^'/₂ henkeä, jotentästä kokonais-summaksi saataisiin ^490. Sen jälkeen mainitaan 16kauppapalvelijaa, osaksi leski-miehiä, osaksi naimattomia, sekä 9 leskivaimoa, joista 25 taloudesta ^{on kaiketi} kutakin kohden laskettava ^{3 henkeä,} siis kaikkiaan 75, mikä äskenmainittuun summaan lisättynä antaa meille 565 hengen väestön. Tähän tulee vielä ^lisäksi 32 renkiä ja ⁴⁶ piikaa sekil eräs „raajarikkona" merkitty henkilö, joten koko-naissumma tekee 644 taksoitettua. Mutta sitäpaitsi löytyi kaupungissa 30 porvaria japorvarinleskeä, jotka köyhyytensä takia pääsivät taksoituksesta va-paiksi, mutta joiden kunkin taloutta kohden kuitenkin pitänee laskea noin 3 henkeä, ja sen ohessa luetteloista kokonaan poisjätetyt ^kruunun ja aatelin pal-velijat perheineen kaiketi nekin tekivät yhteensä noin 100:aan henkeen nouse-van väestön. Kaupungin väkiluvun kokonaisnumero olisi siten v. 1616 ollut vähän yli 800 henkeä.

Varallisuus

Kaupungin va rakkaimmat

miehet.

VARALLISUUS.

Vielä korkeampaan numeroon päästään manttalikirjain johdolla.

Näihin, jotka

alkavat

v. 1634, merkitään tästä vuodesta alkaen vuotta

1640 myöten eri vuosina 464, 470, 364, 405, 443, 443 ja 555 henkeä, tahi

keskimäärin

^{noin 450 henkeä.} Otaksumalla manttalikirjoihin merkityn väestön tehneen ⁴⁵

prosenttia

^koko asukasluvusta, saamme väestön

lukumääräksi

^noin 1,000 henkeä. Manttalikirja v:lta 1640, joka näyttää tulleen tarkemmin tehdyksi kuin muut samanlaiset luet-telot siihen aikaan, antaa meille korkeimman numeron, mikä yleensä esiintyy 16-sataluvun manttalikirjoissa,

nimittäin

₅₅₅ henkeä. Jos saataisiin panna tämä luku laskun perusteeksi, olisi väestön koko-naissumma noussut aina 1,200 henkeen. Mutta koska

kuitenkin

on pettävää poikkeustapauksen perusteella tehdä yleisiä

johtopäätöksiä,

täytyy meidän tyytyä

keskimääräiseen

laskutapaan ja otaksua kau-pungin asukasluvun 16-sataluvun alussa olleen noin ^900;n ja l,000:n hengen vaiheilla, mahdollisesti pikemmin hiukan enemmän kuin vä-hemmän ^l).

15-sataluvun

^{lopussa oli siis Pori,} asukaslukuunnähden,

maan kolmas kaupunki ja

16-sataluvun

alussa, kun Helsinki oli pääs-syt ^sen edelle, neljäs.

Porvariston

varallisuusehdoista 15-sataluvulla

saadaan lähimain oikea käsitys v:n 1571:n

hopeaveroluettelon

johdolla. Koko porva-riston, s. o. 88

porvarin

ja 7kestin, yhteenlaskettu omaisuus, kultaa,

hopeaa, kuparia, tinaa jakauppatavaroita laskettiin ^20,564 markaksi, josta saadaan

keskimääräksi

²¹⁹ markkaa kutakin eri porvariakohden.

Kaupungin rikkain mies oli siihen aikaan Matti Jaakonpoika, jonka

varallisuus

oli

melkein

¹⁰ kertaa tiitä keskimäärää korkeampi.

Lä-hinnä häntä

seurasivat

^Niilo Laurinpoika ja Markus Paavalinpoika, joilla oli omaisuutta toisella ^1,407 ja toisella 1,168 */₂ markkaa²).

Kaikkiaan oli

26:11 a ^porvarilla

^{omaisuus, joka nousi}

yllämaini-tun keskimäärän, ²¹⁹ markan, yli, ja

68:11 a ^sitä

pienempi, jonka ohessa yhdellä porvarilla, kaupungin kultasepällä, merkittiin olevaksi juuri tämä summa. On

arveltu varallisuuden

Porissa olleen tasai-semmin jaettu kuin missään muussa

senaikaisessa

^Suomen kaupun-gissa ³).

*) Verrattavaksi mainittakoon myös tässä että v. 1571 Turun kaupungin väestön on laskettu tehneen 2,800 henkeä, Viipurin 1,700,Helsingin560,Rauman 620 j. n. e. Turun asukasluvun otaksutaan 16-sataluvun alussa (1609) olleen hiukan yli 4,000 ja 1640-luvulla^noin 5,400.

2)Kymmenen porvarin varallisuus vaihteli ^1,000 ja 500 markan välillä, neljälletoista merkitään varallisuutta 500—200 markkaan, 31:lle samoin 200—50 markkaan, ja

36:11 e 50

markkaa pienempi ^omaisuus.

3) Koska kuitenkin Porin verotaksoituksessa v. 1571 ei näy ihan samat veroesineet tulleen arvioituiksi, kuin muualla, jakoska sitäpaitsi sekä kiinteä 79

Eräs toinen luettelo v:lta 1600täydentää jossakin^määrin

ylläolevia

numeroita. Se on ennen

mainittu

^50:n rahan luettelo^2). Sen mukaan

arvioittiin

porvariston yllämainittu omaisuus noin 22,520 markkaan, jota paitsi taksoitettiin noin 2,200 luotia hopeaa.

Kaupungin

rik-kaimmat miehet olivat nyt,

16-sataluvun

^{alussa, Pietari} Eeronpoika, jonka varallisuus oli taksoitettu lähemmäksi ^1,000 markkaan, ja Eskeli Olavinpoika, jonka tontti, karja jakauppatavarat arvioittiin noin ⁹⁰⁰ markkaan. Kaupungissa oli kaikkiaan ¹⁶⁶ tonttia jotka olivat arvioi-tut ^1,750

Ya

talariin eli noin 7,000 markkaan³), niistä 130 asuttua 5,860, ja ³⁰ autiota 1,1400 markkaan. Korkeimmalle arvioitti! tontti nousi 70 talariin (= 280 markkaan), matalammalle arvioitte 1 tala-riin (4 markkaan).

Jos taasen tarkastelemme mimmoista tavaraa sellaisen miehen kuin Matti Jaakonpojan ja sellaisen kuin Pietari Eeronpojan

rikkaus

oli, huomaamme kuinka suuresti erilaisia senaikaiset olot olivat ver-raten siihen mitä ne nyt ovat. Matti

Jaakonpoika

omisti jaloissa ja

epäjaloissa metalleissaseuraavat erät: yhden ja kolmeneljännestä kap-paletta reiniläisiä kultakolikolta (gulden), ¹³³ luotia hopeaa, 550 mark-kaa 1.

naulaa

rahoja, ³ talarinrahaa,

leiviskän

tinaa, 17markkaa vaskea ja ^{6 markkaa} kuparia. Hänen aitassaan löytyi varasto vuotia ja nahkatavaroita, valmiina vientitavaroina, tikkuri⁴⁾ hirvenvuotia, 6

kappaletta häränvuotia ja yhtä monta

lehmänvuotaa,

7 kappaletta vasikannahkoja, ja muutamia tikkureita karitsannahkoja, pukin- ja vuohennahkoja sekä sitäpaitsi joukko turkiksia, johonkuului seuraa-vat parseelit: ^x/₂ saukonnahkaa, 2 kappaletta _ruskeita ketunnahkoja,

2 kappaletta

haapanäädännahkoja,

2 kappaletta tuhkurin- 1. vesikon-nahkoja ja 1kappale kärpännahkoja, paitsi vielä 12„kiihtelystä“ („tim-ber“) jäniksennahkoja, ⁸ kiihtelystä „sekanahkoja“ („samfång“) ja 5

kappaletta tupponaan nyljettyjä nahkoja („klockevärk“). Tämän lisäksi löytyi hänen aitassaan vielä muitakin tavaroita, joika

todennäköisesti

omaisuus ^että karja kokonaan ^täällä jätettiin laskuista pois, lienee muiden kau-punkien oloihin vertaaminen jotenkin pettävää, jonka tähden olemmekin siihen tässä ryhtymättä..

2) Koska tämäkin luettelo jättää huomioon ottamatta erityisiä varallisuus-lajeja, kuten selvää rahaa, laivoja, irtaimistoa y. ^m., ei senkään nojalla saada mitään täysin tarkkoja porvariston kokonaisvarallisuutta koskevia tietoja. ^Mutta koska tämä n. k. ^50:n rahan luettelo ^kaikissa tapauksissa ilmaisee porvariston sekä tonttien että karjan ja kauppatavarani _arvon, emme voi ^■— joskin^se tark-kuudessa näyttää jäävän v:n 1571;nrekisteristä jälelle jättää sitä ^kokonaan huomioon ottamatta.

3) Ruotsalainen talari teki näet silloin ⁴ ruotsalaista ^markkaa.

4) Yksi tikkuri ⁼ 10 kappaletta; yksi kiihtelys ⁼ 40 kappaletta.

Kaupungin rik kaus Perii-Poh jän tavaroista.

VARALLISUUS.

myöskin olivat aijotut ulosvietäviksi, kuten

IV

² tynnyriä voita, ⁽⁵

vatia

merellistä,

tikkuri

^{haukia, 1 1}/₂ leiviskää lahnoja, 8 leiviskää humalaa ja 2 tynnyriä tervaa. Kas siinä kaupungin

suurimman

sen-aikuisen

liikemiehen

varat. Kaikki tämä tavara edusti

kuitenkin

siilien aikaan varsin

huomattavaa

varallisuutta, jonka arvo oli enem-män kuin 2,050 markkaa.

Hänen naapurinsa ja kilpailijansa varallisuuden

asteikolla

Niilo Laurinpoika oli hankkinut itselleen varaston, jokaei ollutpaljoa pie-nempi, jotenkin samoja tavaroita. Sen ohessa hän näyttää myöskin harjoittaneen puutavaraliikettä, koska hänellä oh karhulle ladottuna 3 tohtia lautoja, ja lisäksi vielä 20 pihtaa tuohta. Samanlaisista ta-varoista, joiden joukossa myöskin toisinaan

majavannahkoja

maini-taan,

taksoitettiin

v. 1571 kaikki muutkin porvarit; erotus taksoitet-tujen välillä oli ainoastaan arvioittujen tavarain

paljoudessa.

Kau-pungissa löytyi, kuten tästä huomaamme, yltäkylläisestä Perä-Pohjan-ja

sisämaantavaroita

siihen aikaan.

Pietari

Eeronpoika

taasen, joka

16-sataluvun

^alussa esiintyy kaupungin suurimpana veronmaksajana, omisti 40 talarin arvoisen talon ja tontin. Hänen tallissaan oli kolme hevosta ja hänen nave-tassaan 12 lehmää

ja

kolme härkää, jota paitsi hänenkarjalaumaansa kuului 10

lammasta

ja yhtä monta sikaa. Hänen

aitassaan

oli tal-lessa myymätön,

9Y2

^tynnyrin

^suuruinen

^{jyvästö. Hänen}

hopea-varastonsa laskettiin tekevän 184 luotia. Kauppatavaroina taasen mai-nitaan: 4 vatia merellistä, 1 tynnyri voita,

V 4 ^tynnyriä

^{lohta, 14}

tyn-nyriä tervaa,

3V

² tikkuria lehmän vuotia, 1 tikkuri pukinnahkoja, 3 tikkuria vasikannahkoja ja 12

leiviskää

kapahaukia. Verratessa Matti Jaakonpojan ja Pietari Eeronpojan varastoja toisiinsa pistää heti sil-mään, ettäjälkimmäiselläei ollut mitäänturkis-lajitelmaa, kuten hänen edeltäjällään miespolvea aikaisemmin oli ollut. Sama huomio koskee yleensä muitakin kauppiaita, jotka _antoivattavaransa taksoiteHaviksi v. 1600. Ainoastaan yhdellä ja toisella oli takanansa muutamia vatia merellistä ja muutamia

kiihtelyksiä

oravannahkoja. Näyttää siis siltä kuin tuonti Perä-Pohjan

metsistä

jo olisi alkanut vähetä ja porvarit alkaneet etsiä

viemätavaroilleen

korvausta omasta karjakartanostaan.

Meidän aikamme kannalta katsoen tuntuvat yllämainitut omai-suudet sangen pieniltä, kuten myöskin senaikuiset liikemiehet, joilla oli käytettävinään

mahdollisimmasti

pieniä pääomia ja joilla ei ollut takanaan ensinkään mitään arvopapereita, näyttävät perin

vähäpätöi-siltä. Mutta jokaista aikaa on

mitattava

oman mittansa mukaan.

Rahan arvo oli

siihen

aikaan paljoa suurempi kuin nykyään. Ame-rikan kulta- ja hopeakaivokset eivät olleet vielä ehtineettäyttää

van-6 81

»Porin läälni

haa maailmaa aarteillaan ja tehdä rahaa jokaisen saatavaksi. Palkat maksettiin enimmäkseen ^luonnossa, jakauppa oli vielä

suureksi osaksi

erilaisten tavaroiden toisiinsa

vaihtamista

¹). Ylläolevat, meistä pie-niltä tuntuvat, summat olivat siis aikoinaan suuria. Mies, jolla ^oh

varastossaan joku tynnyri tervaa tahi muutamia toltteja lautoja, ^hinta

2 markkaa, voi jo

ajatella

liikemieheksi antautuakseen. Tältä näkö-kohdalta katsottuna ei Porin porvariston

taksoitettu omaisuus

suin-kaan edustanut

vähäpätöistä

^pääomaa, joka kyllin todisti kaupungin hyvinvointia ²).

Kaupungin merkityksen johdosta aijottiinkin ^se aikakauden lo-pussa ^{(v. 1641)} kohottaa hallituskaupungin luokkaan jaarvoon, kes-kustaksi uudelle maaherrakunnalle, joka oli käsittävä Yli- ja Ali-Sata-kunnan sekä Vehmaan kihlakunnat. Kulunkiarvio oli jo valmis ja nousi 5987

hopeatalariin.

Kun maaherraksi aijottu Melkior v. Falken-berg juuri tähän aikaan oleskeli

kaupungissa,

huomasi hän sen ole-van kuten hän sanoi „hyvän kyllä

itsessään".

Hän

kieltäytyi

Kaupungin merkityksen johdosta aijottiinkin ^se aikakauden lo-pussa ^{(v. 1641)} kohottaa hallituskaupungin luokkaan jaarvoon, kes-kustaksi uudelle maaherrakunnalle, joka oli käsittävä Yli- ja Ali-Sata-kunnan sekä Vehmaan kihlakunnat. Kulunkiarvio oli jo valmis ja nousi 5987

hopeatalariin.

Kun maaherraksi aijottu Melkior v. Falken-berg juuri tähän aikaan oleskeli

kaupungissa,

huomasi hän sen ole-van kuten hän sanoi „hyvän kyllä

itsessään".

Hän

kieltäytyi

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 82-98)