yhteenliittämään muutamia lautoja sitä tarvetta varten ja jättämään

ne

lukkarille

^kirkossa säilytettäviksi. Tässä

kaikenlaisessa

kokoon-haalitussa ihmisjoukossa, joka villiintyi

nälästä

ja alituisesta kuole-vien näkemisestä, löyhtyivät siveyden siteet, ja jo _talvella 1696—97 valitettiin että „varasteleminen _tässä kaupungissa, paha kyllä, tänä kovana aikana pääsee

valloilleen".

Ja kun siten taisteltiin elä-mästä keskellä kuolleita, tuli toinen kirjelmä toisensa perästä maa-herralta että kaupungin „oli maata auttaminen tänä vaikeana ja kalliina aikana, koska sille siinä tarkoituksessa oli^annettu oikeuksia ja etuja, ja että sen sitä paitsi oli muistaminen ettei maa ole kau-punkeja varten olemassa, vaan kaupungit ovat perustetut maata varten" ^x).

Tuskin oltiin hiukan toinnuttu nälänhädän etsimyksistä, ennen-kuin jouduttiin uuteen onnettomuuteen, suuren palon kärsimyksiin.

Tosin olikaupunki,

vuosien

^{1571:n, 1603:n} ja^1640;ntulipalojen

varoitta-mana, koettanut parantaa palolaitoksiaan. Jokaisessa

Vapunpäivän-raastuvanistunnossa

asetettiinkaupungin eri neljänneksiin

palomes-tarit eli savutorvennuohoojat, samassa kuin porvaristo määrättiin pitämään kukin talossaan keksin, sangon, tikapuut sekä myöskin vesitynnyrin katolla

savutornin

^vieressä. Myöskin varoitettiin tuon tuostakin että

piti

^repiä maahan mädänneet huoneenkatot ja keitto-paikat,

heittämään pihoilta pois

^ruoko- ja kaislahaasiat, viemään pois heinäsuovat, sekä että

kaupungin vaimoväki

^olisi

„taimimaita

poltta-matta täällä

kaupungissa". Moisista varoituksista

huolimatta oli kau-punki savupirtteineen ja

aidaksista

tehtyine keittopaikkoineen, joita kansan kielellä

nimitettiin „kukoiksi“, alituisesti

valkianvaaroille alt-tiina, ja sitä enemmän koska siihen aikaan, kun tulitikut vielä olivat tuntemattomia, päästäkseen piillä ja taulalla sytyttämisen vai-voista, oli tapana kuten

sanottiin

lainata tulta naapurista, ja sitten kulkea leimuava

tulikekäle

^{kahden päretikun}

välissä

pitkin katuja. Y. 1666

huhtikuun

²⁵ p:nä paloi kaupungin suurin ja va-rakkain osa ynnä raastupa. Tuima tulipalo kulki kauttakaupungin,

sanotaan, monen

ihmisen häviöksi

ja

kukistumiseksi.

Onnettomuutta pidettiin niin ^kovana, että kruunu kolmena ^vuotena oli vaatimatta osaansa kaupungissa karttuvaa

pikkutullia

ja vahnistusveroa, jatapaus

') Tuomiokirja ^19/_l2 1696, %, ¹⁹/4 ja ”/* 1697. Kirkonkirjat osottavat vuotta 1697 kohden kuolleiden lukumäärän tuolla ^tavattoman korkealla nume-rolla 90 kaupungin sisällä, 28-4 koko seurakunnassa, lisäten: niiden joukossa paljon kerjäläisiä toisista pitäjistä.

165

1692:ⁿ vuoden palo.

Iso palo v. 1698.

juurtui niin syvälle kansan muistiin, että 16-sataluvunmyöhemmällä puoliskolla usein laskettiin aika tästä palosta. Y. 1687 paloi taasen

kymmenkunta taloa ja maistraatti, joka

huomasi

että kaupungin asukkaat tulipalon sattuessa eivät olleet kunnollisilla aseilla

varus-tettuina, käski jokaisen talonomistajan noudattaa lakia, „eikä tulla tyhjin käsin kuten tähän saakka on tapahtunut, vaan kullakin sanko jakirves kädessä, ja pakottaen kukin väkensä vettä kantamaan kor-voilla“. Samoin käskettiin palomestarin joka neljännestä varten teettää suuri keksi, sekä Malmin neljännestä varten, mikä on suurin, kaksi, raastuvassa säilytettäviksi. Toukokuun 6 p ^{;nä v. 1692 x)} pääsi taasen tuima tulipalo irti. Alkaen „syökäri“ („besökaren“) Clemolinin lähellä rantatullia olevan ladon katolta, muutti se muuta-massa tunnissa tuhaksi koko linnaneljänneksen, ²⁵ taloa, 45

varasto-huonetta, 49 heinälatoa, kaksi tuulimyllyä ja yhden pajan sekä myöskin kaupungin myllyhuoneen ja koko joukon rannassa olevia veneitä.

Mutta kaikki aikaisemmat tämänlaatuiset onnettomuudet oh kui-tenkin voittava se kauhea tulipalo, joka _toukokuun 28:na p:nä 1698 hävitti melkeinpäkoko kaupungin. Tämä tapahtui seuraavalla tavalla.

Jaakko Skaffar ²) oli koleana toukokuunaamuna toimittanut tupaansa muutamia kantamuksia halkoja ja ladottuaan ne takkaan

iskenyt

tulta teräksellään. Joku savutornista sinkoileva säkene oli kai joutunut tuohiin ja vanhoihin kattomalkoihin, jotka olivat pi-halla aitan seinää vasten

riitoitettuina.

Myrskyn vallitessa syöksyi vapaaksi päästetty alkuaine eteenpäin

luonnonvoiman

vastustamatto-muudella, lentäen ensinnä likinnä olevien huoneiden kattoihin. Kun pormestari, joka klo ¹/₂ 9 aamulla oli koulutuvanmäellä, näki savun, käski hän

soittaa kirkonkelloja

jariensi itse palosammutustyötä

joh-tamaan. „Mutta“ sanotaan valkianirtipääsöä koskevassa tutkimus-pöytäkirjassa „myrskyn rajutessa oli valkia saanut niin suuren

ylivallan, että ne harvat miespuolet, jotka olivat saapuvilla eivätkä

Tukholman

matkoilla tahikalastusretkillä,

eivät

voineet tulla toimeen,

vaan levisi valkia laajalti, sytyttäen samaan

aikaan

useita paikkoja kaupungissa, jonka vuoksi hän, pormestari, riensi raastupaan

kau-punginpalvelijan

^ja lastensa opettajan kanssa pelastamaan raastuvan

asiakirjoja, jotka hän suurella vaivalla saikin korjuuseen, ollen

kui-') Ei ^{v. 1698,}kuten usein väärin ilmaistaan.

2) Näyttää asuneen erään niiden vähäpätöisten katujen varrella, jotka kul-kivat Malmi- ja torineljännesten autioimpia seutuja ja yhdisti Malmin ^torin Haagan tullikenttään, miten kaupungin itäosassa olevaa avonaista paikkaa toi-sinaan nimitettiin.

Pakkoveron rästit.

ISO PALO V. 1698

lenkin pakotettu jättämään itse raastuvan kaikkine sisustuksineen oman onnensa nojaan“. Kuumuus oli niin kova, ^{ettäkivetkin} paloivat perustuksia myöten pilalle. Paitsi raastupaa paloi kirkko, kellotapuli ynnä ^sen kaksi kelloa ja säijärikello, ^koulu, myllyhuone, tullisilta vieressään olevine

tullitupineen

^{sekä 137 taloa, 89} varastohuonetta

109 rantapuotia, ² tuulimyllyä ja joukko veneitä ^1).

Kun kaupunkilaiset palasivat matkoiltaan, tapasivat he talonsa, ja kotinsa sekä enimmän osan irtaimistoaanhävitettyinä. Ainoastaan muutamia harvoja taloja kaupungin kummassakin päässä oli jälillä surullisina

muistomerkkeinä

tässä soran ja tukan muodostamassa erämaassa. Heinäkuun 11 p:nä kutsuttiin koko porvaristo kokoon ja kysyttiin, jaksaisiko se vielä uudestaan rakentaakaupunkia. Yksi-mielisesti vastattiin että, Jumalanavulla, aijottiin uudestaan rakentaa talot ja taas päästä

voimiinsa.

^Etupäässä

ajateltiin

jalolla innolla koulua ²), josta kunniakkaille muistoineen oli tullut köyhän kaupun-gin ylpeys ja lempilapsi. Se oli ensinnä kaikista julkisista raken-nuksista ^saatava pystyyn, voidakseen syksyn alkaessa uudestaan avata nuorisolle porttinsa. Paha kyllä, oli kovasti koetellulta kau-pungilta kuten yllä olemme nähneet riistettävä tämä viimmei-nenkin muisto paremmilta ajoilta, kun tämä sen oppilaitos

tuo-miokapitulin määräyksen mukaan muutettiin Raumalle, ja _Pori kor-vaukseksi sai pedagogiian.

Kuitenkin auttoi kruunu kaupunkia luopumalla kolmena vuo-tena manttali-, karja ja merimiesverorahoista, sekä myöskin yhtenä

vuonna puolesta pakk©verosta.

Tämä

paloapu teki v. 1699684talaria, sekä kumpaisenakin seuraavana vuonna toisena 550 ja toisena 575 talaria hopearahaa. Aljettiin sitten vähitellen rakentaa itselleen

ma-joja ja muita talo-pahasia talvea ja lähintä tulevaisuutta varten,

jät-täen huomioon ottamatta maistraatin hyvää tarkoittavat neuvot että nyt olisivat kadut tehtävät säännöllisiksi ja rakennettava siistejä taloja, kaupungin kaunistukseksi.

Tässä kunnossa, siellä täällä järjestyksettä

rakennettuine

lauta-suojineen

ja

pirtteineen, joiden joukossa _kohousi yksi ja toinen sal-vottukin tupa, koulutaloineen ja puolivalmiille kirkkoineen, sekä teljettynä pystyaitansa ^sisään, joka nyt oli käynyt jos mahdollista

entistään

kirjavammaksi, meni kaupunki nyt ison vihan aikoja koh-taamaan. Pakkoverot kasvoivat jaenenivät jokavuosi suunnattomilla,

maksojäännöksillä edellisiltä vuosilta. Y. 1701 oli vajaus 371, v. 1705

') Tätä paloa koskevaa kts. muuten tuomiokirjassa U/T 1698.

2) Tuomiokirja 'Vt ^1698.

167

Sotilaallisia pakkotoimia.

Venäläisten tulo. Pako.

840, v. 1709 1,338 ja ^{v. 1711 2,150talaria}hopearahaa ^x). Kun nämät

vajaukset lisättiin vuoden vakinaisiin

pakkoveroihin

ja ulostekoihin, nousilopuksi se sumina, jonka kaupungin olisipitänyt suorittaa, ^5,500 hopeatakin in, pikkuttilliäjavahnistusveroalukuunottamatta,todellakin suuri summa aikaansa nähden ja suorastaan ääretön kaupungin sil-loisissa oloissa.

Maksojäännösten uloskiskomista varten pani ankara Nieroth, jolla siihen aikaan oli

ylipäällikkyys

^{maassa,toimeenn.k.}

„sotilaallisia

pakkotoimia** („militäriska exekutioner**), mitkäjossakinmäärin muis-tuttivat Ludvig XIV:n

kuuluisia

rakuunamajoituksia. Sotilaita ja upseereja

majoitettiin

porvarien luo, joidenoli elättäminen heitäruoalla ja juomalla,kunnes

jäännökset

olivat tulleet

maksetuiksi

^2). Niidenkin porvarien, joillaei omasta puolestaan ollut

maksamattomia

veronjään-nöksiä, täytyi nyt köyhien kansalaistensa takia joutua

samallaisen

majoituksen rasittamiksi, välistä yhdeksän viikon ajaksi,

ennenkuin

he voivat hankkia rahaa yleisen velan

suorittamiseksi.

Ja

kuitenkin

pysyi mahdoton mahdottomana. Turhaan meni toinen talo toisensa perästä vasaran alle, sillit aikaa kun omistajat joko

vapaaehtoisesti rupesivat sotilaiksi

^{tahi armotta pistettiin}

sotilasriveihin.

^Joukko

taloja oli alinomaa

varustettuina „kruununmerkeillä“,

koska tahansa

In document HISTORIA KAUPUNGIN (sivua 175-178)