Rauman kaupungin historia I · DIGI

Rauman historia I

Aina Lähteenoja

2. OSA

VII. ELINKEINOT.

1.

MERENKULKU JA ^KAUPPA.

Talouspoliittisia näkökohtia.

Suomen ja Ruotsin talouselämä liikkui 1400-luvulla kokonaan feo- daalijärjestelmälle ominaisen luontaistalouden uomissa. Kaupunkien por- variston hallussa oli vain kotimainen vähittäiskauppa. Tuottava tukku- kauppa ja aktiivinen ulkomaanpurjehdusoli miltei kokonaan kansalaisten käsissä. Tosin oman maamme porvarit kävivät itsekin Tallinnassa ja Riiassa, mutta muuten he toimivat

vain

kansalaisten tavaranhankkijoina näiden käydessä omilla laivoillaan maamme satamissa ostamassa tavaraa

ja siten saadessa itselleen sekä kauppavaihdosta koituvan kauppavoiton että aktiivisen merenkulun tulot rahdeista. Mutta Kustaa Vaasan aikana tapahtui huomattava parannus tässä suhteessakin. Varhaiskapitalistiset pyrkimykset saivat viisaasta ja tarmokkaasta liikemies- ja yrittäjäkunin- kaasta voimallisen tuen.

Lyypekki oli hankkinut itselleen ja muille hansakaupungeille tulli- vapauden javakinaisten kotimaisten kauppiaiden toiminta-oikeudet Ruot- sin valtakunnassa. Lyypekin jaKustaa Vaasan ^v. 1523 tekemässä sopi- muksessa oli sellainenkin määräys, ettei millään muulla ulkomaisella kansakunnalla kuin saksalaisella ollut oikeutta harjoittaa kauppaa Ruot-

sin valtakunnassa eivätkä kotimaiset kauppiaat saaneet käydä muualla kuin hansakaupungeissa. Kaikki läpikulku Juutinraumasta oli kielletty.

Tähän oli Kustaa Vaasa suostunut tarvitessaan Lyypekin apua Tanskaa vastaan. Mutta heti vakiinnutettuaan kuninkuutensa hän käänsi vaikutus- valtansa kansalaisia vastaan. Senpätähden muodostuikin 1530-luku Ruotsi-

Suomessa varhaiskapitalistisen kauden lähtökohdaksi. Lyypekin joudut-

tua tappiolle Tanskan kanssa käymässään sodassa

v.

1536 Kustaa Vaasa teki Lyypekin kanssa uuden kauppasopimuksen, jonka seurauksena Lyy-

pekki menetti yliotteensa, jopa siinä määrin, että ^v, 1548 lyypekkiläisten tavarat takavarikoitiin. Kustaa Vaasa lisäsi yhä ponnistuksiaan kasvat- taa kotimaan porvareista yritteliäitä liikemiehiä. Hän teroitti ulkomaan- kauppaa harjoittaville kauppiaille, että heidän on saatava tavaroistaan

niin suuri voitto, että heidän rahtinsa, kustannuksensa ja elantonsa tule- vat

korvatuiksi.

Mutta kotimaan kaupassa on

tavarain

hinnat pidettävä mahdollisimman alhaisina. Kaikki liiketoiminta oli siis rationalisoitava.

Siinä oli otettava huomioon sen tarkoituksenmukaisuus ja yleisvaltakun- nallinen etu. Tällaiset näkökohdat väläyttävät näkyviin merkantilismin oireet varhaiskapitalistisessa ylimenokaudessa, jommoiseksi 1500-lukua on katsottava.¹

Ulkomaankaupan oikeudet.

Rauman kaupunki sai

v.

¹⁴⁴² privilegiokineessä samat kauppaoikeu- det kuin Turun kaupungilla oli, joten porvarien kauppapurjehdus ei ollut sidottu Tukholmaan, kuten varsinaissuomalaisten talonpoikien ja saa- ristolaisten. V. 1461 kuningas Kristian I vahvistaessaan heinäk. 22 p:nä

~ne

vapaudet, etuoikeudet ja suosionosoitukset, joita edesmenneet isät, Ruotsin kuninkaat heille (raumalaisille) ovat suoneet, antaneet ja lahjoit-

taneet nautittaviksi ja käytettäviksi” nimenomaan mainitsi suovansa hei- dän ,»harjoittaa kauppaansa niin ulkomailla kuin kotimaassa, kuten muut kauppakaupunkien porvarit valtakunnassa laiminlyömättä

kruu-

nulle tulevaa tullia ja muuta oikeutta”.² Bitz- ja Tott-suvun sineteillä Turussa marrask. 2 p:nä 1476 varmistetussa privilegiokirjeessä vahvis- tettiin samoin valtakunnanneuvoston puolesta Rauman porvareille sama purjehdus- ja kaupankäynti-oikeus ulkomailla ja kotimaassa („swo vdrikes som inrikes”) kuin muilla kauppakaupunkien porvareilla oli, ^kui- tenkin ehdolla, että he maksoivat kruunulle tulevan tullin.³

Näistä

vakuutuksista

huolimatta Rauman oikeus harjoittaa meren- kulkua valtakunnan rajojen ulkopuolella oli alati uhattu, sillä Tukholman

ja Turun hyväksi tehtiin supistuksia muiden merenrantakaupunkien

vapauksiin. Niinpä valtakunnanneuvosto ja valtionhoitaja Sten Sture vanhempi antoivat elok. 10 p. 1502 julistuksen, jossa Rauman, ^Ulvilan, Geflen, östhammarin ja öregrundin porvareita kiellettiin purjehtimasta ulkomaille, nim. Lyypekkiin, Tanskaan ja Tallinnaan ja viemästä tava- roitaan muualle kuin Tukholmaan ^ja Turkuun.⁴ Joka rikkoisi tätä mää- räystä vastaan, menettäisi tavaransa ja henkensä. Ulkomaankauppa varattiin siis Tukholmalle ja Turulle.

Mutta raumalaiset eivät olleet neuvottomia. He koettivat saada kiel- lon peruutetuksi, jase onnistuikin parin vuoden kuluttua. Svante Niilon- poika Sture osoitti heille suopeutta päästyään valtionhoitajaksi. Hän vah- visti näet Turun linnassa v. 1504 antamallaan privilegiokin)eellä Rauman entiset etuudet ja vapaudet olemaan voimassa kaikissa kohdissaan, joten Rauman porvarit saivat taasen oikeuden purjehtia ulkomaiden ja koti-

maan satamiin niinkuin valtakunnan muidenkin kaupunkien asukkaat, kuitenkin oli kielletty purjehtimasta Gotlantiin ja valtakunnan muiden vihollisten satamiin. Kun Tukholmalle ^ja Turulle annetaan ^{kielto purjeh-} tia ulkomaille, sanottiin, koskee se myöskinRauman porvareita kuljetetun tavaran menettämisen uhalla.

Jo seuraavana vuonna,elok. 7 ^p. 1505, valtionhoitaja muutti mieltään.

Hän vahvisti v. 1502 kiellon jälleen voimaan. Onnistuiko raumalaisten nytkin saada kielto peruutetuksi, ei ole tiedossa, mutta

v.

1508 raumalai- sia oli joukolla Tallinnassa, niin että 6 heidän laivaansa ^joutui matkalla

taisteluun

merirosvojen kanssa selviytyen seikkailusta voittoisasti.

Seuraava valtionhoitaja, Sten Sture nuorempi, kävi Raumalla v. 1512 antaen kaupungille Raumalla syysk. 14 ^p. päivätyn privilegiokineen, joka soi raumalaisille

v.

1504 voimassa olleet oikeudet.

Kirje on säilynyt Rauman raastuvanarkiston privilegioniteen Oma numerona ^ja fotostaattikuvasta voimme lukea sen alkuperäisen kirjoi- tustavan; ~Jagh Sten stwre i Eckesiö, Riddare, Sueriges Riches fforstan- dare gör allom vitterligit ath Jach af f sönderligh gunst och godvillia so och pa thet ath minä och Richzens tro vndersath som byggia och bo i Rawmo köpstad i Åbo biscopsdöme, mage thess ytterligare viit macth

hollas

och theras stad byggia och fforbättra thii haffuer Jach stadfäst,

beleuit

och ffulbordadt och pa Richzens vegnar med thetta mitt opna

Valtionhoitaja ^Sten

Sturen

Rauman

kaupungille

1U-

9.

v.

1512

antama, paperille

kirjoitettu

privilegiokirje,

privilegio

n.

^-o

6.

Alkuperäinen

Rauman ^Foto maistraatin arkistossa.

Sundström,

Helsinki.

breff stadffäster och beleffuar alle theres priuilegier och ffriihether ^som framfarne Konungha och erlighe gode Herrar i Suerige fforrde Rawmo köpstad for min tijd och nw tili tehenne dag vnt och giffuit haffua, ath ffor:de borgare i Rawmo them och swo i alle sine articlis och puncter här effter niwtha, brwka och beholla moge besönnerlighe ath the moge segla och lagliga brwka theras köpmanskap so veli vtrikes ^som inriches som andra köpsstadsmen här i Richeth niwtha och thog saa fforwarith ath the ej segla skulla tili gotland eller Richzens ffiendhe

hwo

the hälst

kwunna

vara och när fforbud ^göres ath ingen ^ma segla aff Stocholm, Aboo stad eller annorstädz, skulle och for:de Rawmo borgare hwariens segla vtrickes sa llenge the fforbud standandes bliffuer. Hwo här emoth dijrwess göra skall haffua fforbrwtith hwad hän haffuer med at ^ffara.

Thy fforbuder Jach alle hwo the helst äre eller vara kwnne, som ffor min och Richsens skull villie och skulle lathe och ^göra besunnderligh ffogath, ombudzmen, borgmestare och Radmen ffor:de Rawmo borgare här emoth pa syne priuilegier och ffriihetter ath hindre eller hindra lathe, mödhe, qwellia eller i nogre matho oforrettha wid min och Richzens strenge plicht och hemd. Giffuit och scriffuit i Rawmo köpstad ipso die exaltationis s:te Crucis

under

^{myt insigle} Anno Domini millesimo quingentesimo duodecimo.” ⁵ Kirjeen sanamuoto ^on suomennettuna ^seu- raava: ⁶

~Minä

^{Sten Sture, Eksjön Ritari,} Ruotsin valtakunnan Valtion- hoitaja, teen

kaikille

tiettäväksi, että minä erityisestä suosiosta ja hyvästä tahdosta ja jotta minun ja valtakunnan Rauman kaupungissa, Turun hiippakunnassa asuvat alamaiset edeskinpäin menestyisivät ja vaurastu- neina rakentaisivat kaupunkiaan, olen vahvistanut, suonut ja päättänyt kuten tällä avoimella kirjeelläni valtakunnan nimessä suon ja vahvistan kaikki heidän etuoikeutensa ja vapautensa, joita edelliset kuninkaat ja Ruotsin kunnialliset ja hyvät Herrat ovat mainitulle Rauman kauppakau-

pungille ennen minua jatähän päivään asti suoneet ^jaluvanneet, niin _että

mainitut

Rauman porvarit saavat niitä kaikissa suhteissa jakaikilta koh- diltaan tästedes nauttia, käyttää japitää etunaan, etenkin että he saavat purjehtia ja laillisesti harjoittaa kauppaansa sekä ulkomailla että koti- maassa niinkuin Valtakunnan muiden kauppakaupunkien miehet harjoit- tavat ja käyttävät oikeutta hyväkseen, kuitenkin ehdolla, etteivät he pur-

jehdi Gotlantiin eivätkä Valtakunnan vihollisen ^maahan, kuka se lienee- kin, jakun kielletään kenenkään purjehtimasta ulkomaille Tukholmasta, Turusta tai ^muualta, ei myöskään mainituilla Rauman porvareilla ole oikeutta purjehtia ulkomailleniin kauan kuin kielto ^on voimassa.”

Merkantilistinenkatsantokanta, ^jonkamukaan valtakunnan taloudelle oli edullisinta keskittää ulkomaankauppa muutamiin harvoihin kaupun- keihin ja alistaa muut palvelemaan näiden etuja, sai Kustaa Vaasasta päättävän ja tarmokkaan puoltajan. Samalla hän ryhtyi taisteluun ^jo kauan sitten luvattomaksi julistettua maakauppaa vastaan.

Kustaa Vaasan ^ajatukset kaupan järjestelystä ilmenevät erittäin sel- västi hänen heti valtaan päästyään Turun kaupungille ^Tukholman lin- nassa kesäk. 6 p. 1525 antamastaan privilegiokirjeestä, ^{joka on Turun} säilyneistä erioikeuskirjeistä vanhin.⁷

Kirjeessään kuningas ilmoitti ottavansa kuninkaalliseen ^suojeluk- seensa Turun kaupunginvoudin, pormestarit, raatimiehet, ^{porvarit ja} kaikki asukkaat ja heidän jälkeläisensävaimoineen ja lapsineen, palveli-

joiden, taloineen, tavaroineen, irtaimen ja kiinteän, niin ettei heille tapahdu väkivaltaa eikä mitään vääryyttä. Sitten hän supistaen voutiensa valtaa määräsi, ettei porvarien linnan ohi kulkiessaan tarvinnut vastedes

pysähtyä ^(att theres sigell stryka latha) aluksilleen linnan edustalle kol- meksi vuorokaudeksi, jotta linnan vouti olisi voinut ostaa linnan tarpeiksi tavaraa, ennenkuin sitä myytiin muille, vaan oli porvari velvoitettu heti kotirantaansa saapuessaan ehdottomasti ilmoittamaan tulostaan sekä las- tin laadusta voudille sekä pitämään lastin purkamatta laivassa ^yhden vuorokauden voudin varalle.

Kaikki maakauppa kiellettiin tässä kirjeessä jyrkästi,tavanmukainen sakko, 40 markkaa, uhattiin ottaa sekä myyjältä että ostajalta ja tavara menetettiin kruunulle. Jos kaupungin porvari (byamen) rikkoi kieltoa vastaan, menivät puolet tavaroista ja sakkorahoistakaupungille jatoinen puoli kruunulle. Maalaisilla (landzmen) oli oikeus ^myydä oman taloutensa tuotteita, muttakauppamiehen tavaraa, kuten suolaa jakankaita, ei heillä ollut oikeutta kaupita.

Kirjeen

s:s

kohta kieltää maavoutia ja hänen apulaisiaan antamasta lahjuksista kenellekään maakaupan oikeutta. Sellaiset lupakirjeet julis-

tettiin etukäteen mitättömiksi ja lupakirjan ottajaa ja antajaa uhattiin rangaista.

Viimeiseksi kuningas muistutti, että kaikki syytöksensä porvaria vas- taan ^on voudin tai hänen käskyläisensä esitettävä kaupungin raastuvan- oikeudessa, ellei asian laatu määrää sitä käsiteltäväksi maanlain mukaan tai maaoikeudessa.

Tukholmassa heinäk. 7 ^p. 1527 päivätyssä kirjeessään taasen ^määräsi kuningas, miten Ulvilan ja Rauman porvarien oli harjoitettava purjeh- dusta jakauppaa.

~Vesteråsin

herrainpäivillä”, sanotaan ^kirjeessä,8

~kesk-

usteltiin m.m. luvattomissa satamissa käydystä kaupasta jakauppiaista, jotkavastoin lakia harjoittivat maakauppaa japurjehdusta vieden maasta pois kaikki parhaat tavarat ^omien kauppakaupunkiemme vahingoksi ja ikuiseksi turmioksi, kaupunkien, jotka entisaikaan saivat siitä toimeen- tulonsa, voittonsa jaelantonsa. Ja päätettiin mainitussakokouksessa, että

sellainen laittomuus lopetetaan heti ja rangaistaan armotta lain mukai- sesti. Ja jottakaupunkimme Turku jälleenvoisi saada maaseudulta sinne kuljetettavia tavaroita ja paremmin kykenisi hankkimaan yhteisen kan- san tarpeiksi kaupungeista suolaa, verkaa ja muita ^tavaroita, olemme rakkaan valtakunnanneuvoston kanssa sopineet siitä, että Ulvilan ja Rauman kauppamiehet lopettavat tavanmukaisen purjehduksensa Saksan kaupunkeihin ja käyvät vain omissa kotimaisissa kauppakaupungeis-

samme Tukholmassa jaTurussa myyden siellä mukanaan tuomiaan tava- roita ja ostaen sieltä mitä tarvitsevat ja me käskemme anka- rasti voutiemme ja muiden käskynhaltijäimme tarkoin valvoa, ettei kukaan kauppamies, hengelliseen säätyyn kuuluva, talonpoika tai muu henkilö suosion, lahjan tai ystävyyden takia saa rikkoa tätä vastaan ^epä- suosiomme ja

vihamme

uhalla.”

Nyt olivat raumalaisille hyvät neuvot ^tarpeen. Eivätkä he vitkastel- leet valvoa vanhoja etujaan. Tuloksena oli, ettäkuningasKustaa josaman vuoden syyskuun 30 p:nä myönsi raumalaisille oikeuden nauttia entisiä

etuoikeuksiaan

muuttumatta, kunnes hän saapuisi tutustumaan henkilö-

kohtaisesti ~sen

maanäären” oloihin.⁹ Tätä onnellista aikaa kesti heinä- kuun 20 p:ään

v.

1531, jolloinKustaa Vaasa

antoi

Geflen,

östhammarin

ja

Rauman

kaupungille sekä Turun, Peräpohjan ja Raaseporin läänin

asukkaille määräyksen, etteivät he saa

lähinnä

seuraavana aikana viedä tavaroita muualle kuin Tukholmaan, jossa valmistettiin suurta hovijuh- laa. ~Toivomme”, kirjoitti kuningas,

~että

lukuisten vierasmaalaisten kauppamiesten saapuessa tänne te voisitte täällä saada ^syntymään yhtä hyviä kauppoja kuin muissa itäisissä kaupungeissa, siksi on nimenomai- nen tahtomme, että te kaikkine tavaroillenne purjehditte tänne eikä min- nekään muualla, ja jos joku menettelee vastoin tätä ankaraa käskyämme, niin annamme ^rangaista häntä siitä osoittamatta mitään armoa. Samoin tahdomme, että luoksemme lähetetään kustakin kaupungista valtuutettuja mukanaan kaupungin etuoikeus- ja vapauskirjeet, voidaksemme neuvo- tella niistä toisten kaupunkien kanssa.” ¹⁰

Perimätieto kertoo, että Rauman porvarien vaimot purjehtivat Poh- janmaan jokien suihin ostamaan lohta, siikoja, haukia, hylkeenrasvaa, tervaa ^jaturkiksia japorvarit itsekuljettivat näitä tavaroita Tukholmaan ja Saksan kaupunkeihin myyden _ne sekä vakkasuomalaisten valmistamat puuastiat siellä.¹¹ Jo v. 1420 oli tullin kannon tarkistamiseksi säädetty, missä Pohjanmaan satamissa kauppa oli sallittua, mutta

säädöksiä

^ei nou- datettu. Laillisia satamia olivat Tornio, ^Kemi, li ja Oulu sekä Kaarlepyy, Pietarsaari, Vöyri ja Mustasaari, jossa Kyrö sijaitsi,¹² mutta raumalaiset

kuten

muutkin kauppamiehet kävivät kaupparetkillä myöskin Sälöisissä, Kalajoella, Siikajoella ja Närpiössä.

Syysk. 29 p. 1531 Kustaa Vaasa määräsi, ettei minkäänlaista kauppa- purjehdusta saanut harjoittaa Pohjanmaan muissa satamissa kuin Tor- niossa, Kemissä, lissä ja Oulussa. Samalla kiellettiin Ulvilalta ja Rau- malta ulkomaanpurjehdus. Vain Tukholmaan, Turkuun ja mainittuihin neljään satamaan Peräpohjassa oli lupa purjehtia.¹³ Sama kielto koski myöskin vakkasuomalaisten puuastioiden kauppaa ja purjehdusta.

Lokak. 7 p. 1533 raumalaiset taasen saivat laillisen oikeuden käydä Saksan kaupungeissa tavaroineen, mutta rasvatavaran maasta vienti oli kielletty. V. 1534 he saivat viedä hevosia ulkomaille, mutta vain nuorem- pia, korkeintaan 6—7 markan arvoisia.¹⁴ Tämän ulkomaankaupan oikeu- den kuningas vahvisti Tukholmassa lokak. 22 p. v. 1533 annetulla kirjeel- lään, jossa sanotaan:

~Me

^{Kustaa, Jumalan armosta Ruotsin ja Göötan-}

maan kuningas, teemme tiettäväksi, että olemme suosiollisesti suoneet ja

sallineet niinkuin nyt tällä avoimella kirjeellämme suomme ^{ja lupaamme,} että rakkaat alamaisemme Raumalla saavat ^{purjehtia Saksaan} ja minne haluavat kunnes suvaitsemme toisin määrätä sekä käyttää hyväk- seen nykyisiä mahdollisuuksia ja viedä maasta kaikenlaisiakauppamiehen tavaroita paitsi lohta ja suomalaisia haukia, _kaikki ehdolla, että he tuovat maahan ^suolaa, humalia jamuita tarpeellisia tavaroita.¹⁵

Tukholman eduksi kuningas kielsi tammik. 28 ^p. 1541 Turun läänistä viljan, nim. rukiin, ohran, vehnän, kauran, voin, tervan, lautojen, suola- tun ^jakuivatun kalan ja muiden syötävien tavarain maasta viennin mää- räten sieltä toimittamaan kiireellisesti Tukholmaan ohria, ruista ja mal- taita mikäli niitä riitti, sittenkun Turun linnan tarve oli ensin tyydy- tetty.¹⁶ Tämä asiaintila jatkui ilmeisesti vielä 1543, vaikka kuningas toukok. 28 p. sanottuna ^vuonna myönsi raumalaisille ,»heidän puutteensa jaahdinkonsa vuoksi” oikeuden sinä kesänä purjehtia Tallinnaan, Riikaan ja Danzigiin hakeakseen sieltä elantonsa, kuten Suomen

muiden

^kaupun- kien porvaritkin tekivät. Syötäviätavaroita ei tällä kertaakaan ollut lupa

viedä muualle kuin Tukholmaan.¹⁷

Olemme edellä kuvanneet 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun levot- tomia aikoja, jotka harvoin soivat kauppamiesten rauhassa harjoittaa elinkeinoaan, _varsinkaan kauppapurjehdusta Itämerellä ja Suomenlah- della. Kuningas Kustaa I oli synnynnäinen liike- ja talousmies. Sentäh- den hänen ensimmäisiä tehtäviään Ruotsi-Suomen hallitsijana oli tehdä loppu väkivaltaisuuksista, jotka häiritsivät alamaisten rauhallista ^työtä.

Hän vetosi siinä kansansa itsetuntoon ja

isänmaanrakkauteen.

^Niinpä

v.

1542, jolloin kansa kapinoitsi häntä vastaan

Smoolannissa,

hän muis- tutti eräässä Itä- ja Länsigöötanmaan rahvaalle osoittamassaan kirjeessä ajasta, jolloinkauppamiehiltä, jotkatoivat valtakuntaan suoloja, humalia, kangasta jamuita tarvikkeita, ryöstettiin laivat ja tavarat ^javäki heitet- tiin mereen.

~Saariston

^{asukkaat”, hän sanoi,}

~eivät

^{ole vielä} unohtaneet, mitä vahinkoa vihollinen teki heille vanhan Sten Sture Herran, Svante Sture Herran ja nuoren Herra Sten Sturen aikana ryöstämällä, murhaa- malla ja polttamalla, esti heitä kalastamasta, anasti heidän karjansa ja poltti

heidän

talonsa; missä heitä tavattiin meren kareilla, heidät huku- tettiin kuin

koirat.

Aivan hyvin muistetaan myös, kuinka kävi Suomessa

Turun, Rauman ja Ulvilan ja usean ^{muun kaupungin} sekä monin paikoin maaseudulla, kuinka siellä ryöstettiin, murhattiin ja tuhopoltettiin.” ^1S Kuninkaan rautainen kuri merenkulun turvaamiseksi ilmenee esim.

hänen ankaruudestaan ^Norbyn

„muonamarski”

^Severin Brunia kohtaan.

Tämä oli anastanut merellä liikkuneita laivoja, joista ainakin yksi oli raumalainen, yksi kotoisin Ulvilasta ja yksi Västervikin kaupungista, ja viljalastissa olleen Vadstenan luostarin kuuton sekä ^ryöstänyt 20 kippun- taa kuparia Arendt Kniperiltä. Brun joutui kuninkaan käsiin, hänen kolttosiaan tutkittiin voutituvassa, jossa koko neuvoskunta oli koossa ^ja hänet mestattiin miekalla Tukholman suurtorilla

v.

1527 hänen sitä ennen

tunnustettuaan julkisesti ilkitekonsa.¹⁹

Alituinen vaara kasvatti meriväen neuvokkaaksi ja rohkeaksi. „Sillo meill oi puissi laevoj, mutt rautassi miähi” sanovat raumalaiset meri- purakoistaan ylvästellen. Oivallisen _näytteen raumalaisten sisusta ja neuvokkuudesta antoivat m.m. sen raumalaisen laivan miehet, joka v. 1534 matkalla Tukholmaan joutui lyypekkiläisen kaapparilaivan ^ryöstön uhriksi. Syntyi kova kahakka kaappaajien kanssa, sillä raumalaisten laivalasti oli arvokas. Kahakassa saivat kaikki muut raumalaisen laivan miehet surmansa ^paitsi kaksi, jotka jäivät vangeiksi. Eräänä päivänä,

jolloin kaappaajat, luvultaan 24 ^miestä, aterioivatruumassa, javain kolme oli vankien vartijoina kannella, toinen vangeista. Niilo Eskonpoika, joka oli salaa varannut taskuunsa suuria nauloja, viittasi kumppanilleen ^ja notkeina kuin tiikeri molemmat hyökkäsivät vartijain kimppuun surma-

ten heidät rautanauloilla. Sitten he sulkivat kansiluukun ja vierittivät siihen painoksi kiviä, joita laivassa oli painolastina. Kannen alle jääneet kaappaajat raivosivat, mutta ^turhaan, loukkuun jouduttuaan.

Voitokkaat

Rauman miehet purjehtivat hiljakseen Tukholmaan voimatta nostaa lai- van isoa purjetta, mutta hinaten kuitenkin ^omaa laivaansa kaapparilaivan perässä Tukholman satamaan. Kuningas Kustaa palkitsi neuvokkaatrau- malaiset runsaasti ja mestautti kaapparilaivan miehet. Toinen tapaus on merkitty muistiin v:lta 1508. Merirosvot ryöstivät raumalaisten lai- vueesta matkalla Tallinnaan kaikki lastit ja yhden laivan, mutta ^käskivät toisten mennä hakemaan uudet lastit kotoa. Raumalaiset ottivat takaisin sekä ^ryöstetyt tavarat että ^ryöstetyn laivansa.²⁰

Että myöskin raumalaisten pää oli vaarassa, mikäli he niskoitelivat Kustaa Vaasan ^jakaessa ankaria kuninkaallisia käskyjään, ^sen olemme nähneet edellä kuninkaan pakottaessa Rauman porvarit muuttamaan rak- kailta rannoiltaan

Uudellemaalle

Vantaanjoen äyräille.

Juhana herttuan aikana uhkasi raumalaisia ^{vaara joutua} muutta- maan herttuan suuresti suosimaan ^Ulvilaan, mutta tämä uhka hälveni nopeasti. Helmik. 28 p. 1558 Rauman porvareille annettiin tullivapaus- kirje ja

maalisk.

8 ^p. julistus siitä, että jokainen porvariksi haluava sai vapaasti asettua ^asumaan Rauman kaupunkiin.

Kuningas Erikin päästyä valtaan raumalaiset lähettivät hänelle 3

V 2 ^kippuntaa

^{haukia pyytäen} hänen vahvistamaan heidän entiset ^etu- oikeutensa. Kesäk. 9 ^p. 1563 annetulla avoimella ^kirjeellä Erik XIV ^otti- kin

raumalaiset

suojelukseensa. Kun onni ^{kääntyi ja} Juhana 111 nousi Ruotsin valtaistuimelle, hänkin vakuutti marrask. 24 p. 1568 julkaistulla kirjeellä raumalaisille kuninkaallista suojelustaan taaten heille samalla esi-isiensä Raumalle myöntämät etuoikeudet, ^joihinkuului ulkomaanpur-

jehdus.²¹

Kustaa Vaasan poikien hallitessa oli Rauman ulkomaankauppa kukoistuksessaan. Mutta rajoituksia sattui silloinkin. Niinpä huhtikuun 2 p:nä 1574 annettiin kielto viedä Suomen rannikkokaupuugeista ulko- maille Ruotsin rahaa, viljaa, elävää karjaa, hevosia, silavaa ^jakuivattua

suolalihaa. Näitä tavaroita oli lupa myydä vain ^Ruotsissa, Suomessa ja Liivinmaalla.

Kuitenkin

myönnettiin Suomen kaupunkien porvareille

oikeus tehdä kesässä yksi matka, jotta he olisivat voineet ^myydä voita ulkomaille ja tuoda sieltä suolaa ^ja muuta tarpeellista tavaraa. Ennen matkalle lähtöä oli laivan isännän ^kaupungin raatihuoneella valallisesti vakuutettava, ettei mitään luvatonta tavaraa ollut lähtevässä laivassa.²² Kaarle herttuan ja kuningas Sigismundin välisten riitaisuuksien aikaan

v.

1599 kiellettiin Pohjois-Suomen asukkaita ja Porin ja Rauman porvareita viemästä maasta hevosia laivan ^ja tavaran menettämisen uhalla.²³ Kaarle herttuan päästyä lopullisesti voitolle hän turvasi isänsä esimerkkiä seuraten rauhallisen työn mahdollisuudet Raumallekin jakau- punki sai oikeuden harjoittaa vapaasti kauppapurjehdusta kaikkiin vie- raisiin satamiin siihen katsomatta, olivatko ne vihollismaassa vaiko Ruot-

Dalarön tulliasema Ruotsin itärannikolla. Siellä suorittivat raumalaiset laivurit tullin sakscmmatkoillacm.

sin kanssa ystävällisissä suhteissa. Porvarit saivat ^myöskin viedä maasta vapaasti kaikkia hankkimiaan tavaroita paitsi viljaa. Lisäksi säädettiin, ettei ulkolaisillakauppiailla ollut oikeutta viipyä Suomen tai Ruotsin kau- pungeissa kuutta viikkoa kauempaa kerralla, elleivät suorittaneet kau- pungin omien porvarien tavoin varallisuutensa ^ja kauppaliikkeensä laa-

juuden mukaisia ^kaupungin rasituksia.²⁴

Rauman ulkomaankauppa suuntautui Baltiaan ja Itämeren yli, nim.

Tallinnaan, Riikaan, Danzigiin, Lyypekkiin ja muihin saksalaisiin sata- miin, kuten Rostockiin, Königsbergiin ja Stralsundiin. Milloin rauha val- litsi Tanskan kanssa, purjehtivat raumalaiset myöskin Köpenhaminaan,

jossa ~Finn-Lapperne” olivat vanhastaan suosittuja puutavaran ja puu- astioiden maahantuojia. Yli Pohjanmeren purjehtijoista on meillä esi- merkki Raumalta ^vasta 1630-luvulta.²⁵

Hansakaupunkeina Tallinna jaRiika olivat tärkeimpiä idän ja lännen tavarain ^{välittäjiä} 1400- ja 1500-luvulta, jolloin niiden liike oli kukois-

tuksessaan. Raumalaisetkin tottuivat alun

pitäen suuntaamaan kauppa- matkansa

näihin

kaupunkeihin, joissa he voivat vaihtaa

~maalaistuotteet”

sellaisiin kauppamiehentavaroihin kuin suolaan, kankaisiin, ^hamppuun, pellavaan, maltaisiin, viljaan, vahaan, käsineisiin, olueen ja viineihin.

Raumalaisten aluksissa oli usein lasti ⁼ 12 ^tynnyriä traania, tukuittain erilaisia turkiksia ja vuotia,

tukku

^{= 3 dekkeriä, dekkeri = 10 kpl., 'puu-} astioita nipuittain, haukia ja lohta tynnyreissä tai

leivisköittäin

^kuivat-

tuna, ja koko laivan lasti painoi n. 12 kippuntaa ⁼ 20 leiviskää ⁼ 2.065 kg. Baltiasta he toivat kotiin lastin ⁼ 30,51 hl. rukiita ja maltaita, las- tin ⁼ 12 säkkiä suolaa tai 12 ^tynnyriä silliä ja lastin ⁼ 48 kpl. hamp- pua ^y.m.

Jo v. 1346 määrättiin ^Tallinna, Riika ja Pärnu Venäjän

tuotteiden

vaihtopaikoiksi. Muihin satamiin, ^esim. Narvaan, ei ollut lupa mennä.

Tallinnalaisten transitokaupan tuottoisuus perustuikin siihen, _{että esim.}

suolalastissa tulevat laivat olivat pahoitetut purkamaan lastinsa Tallin- nassa, josta tavara kuljetettiin pienillä rannikkoveneillä itäänpäin, mutta ulkolaiset laivat ottivat Tallinnasta paluulastin ja purjehtivat läntisiin hansakaupunkeihin vieden tallinnalaisten liikekumppaneille idän tava- roita. Kestikauppaa koettivat tallinnalaiset supistaa ja rajoittaa voi-

miensa mukaan, kunnes se kokonaan kiellettiinv. 1516 lähtien. Tallinna- laisilla oli m.m. yksinoikeus ostaa suolaa suoraan laivasta. Suuret maan- omistajat olivat siis pakotetut ostamaan suolansa heiltä vaihtamalla sitä viljaan, mutta kauppavoitto jäi

tallinnalaisille.

Kaupanteko puodeissa tavallisten talonpoikien kanssa oli myöskin Tallinnan porvarien yksin- oikeutena samoinkuin Ruotsin-Suoraen kauppa. Meillä myöhemmin tun- nettu majamiehyysjärjestelmä oli talonpojille yhtä kohtalokas Tallinnassa kuin Raumallakin.

Tallinnan kauppasuhteet Ruotsiin, lähinnä Tukholmaan sekä Suo- meen, muistuttivat talonpoikaiskauppaa. Esim. vv. 1507—1542 liikennöi- neen tallinnalaisenkauppias Ficken kauppatuttavia oli rannikkomme kai- kissa satamissa alkaen Koivistosta hamaan Ulvilaan asti. Ruotsin puo- lella heitä oli Geflessä, öregrungissa, östhammarissa, Tukholmassa ja Nyköpingissä sekä vastaavasti läntisissä hansakaupungeissa Danzigissa

jaLyypekissä sekä Saksan mantereen messupaikoilla.²⁶

Olemme edellä (s. ¹³³⁾ maininneet Rauman pormestarin Niilo Mikonpojan ja hänen seuralaistensa Tallinnassa käynnin v. 1520.

Liikeyhteys Rauman jaTallinnan välillä jatkuivilkkaana halki vuosi- satojen. Moni raumalainen liikemies oleskeli Tallinnassaoppiakseen liike- tapoja tässä

kansainvälisessä

kauppapaikassa, ja ammattilaisilla oli siellä yhtä suuret kehitysmahdollisuudet. Kauppiaskiltojen jäsenkirjatkerto- vat raumalaisten opintovuosista täällä. Tallinnan parhaita kotimaisia kauppatuttavia oli Paadisten luostari. On ^syytä otaksua Rauman luos- tari veijilläkin olleen yhteyttä virolaisiin. Tallinnalaisilla oli liikennepii- rissään kyliä sellaisia kuin Kahala ja Laeva, jotka nimet raumalaisten korvissa kaikuvat

aivan.kotoisilta.

Vahinko, ettei Rauman seudun viro- laisia suhteita ole voitu tähän mennessä perusteellisesti selvittää.

Laivaliike

ja laivanvarustajat.

Rauman kauppalaivaston laivaluvusta ja alusten suuruudesta on 1400- ja 1500-luvulta perin vähän ^varmoja tietoja olemassa. Täsmällisin tieto on vuodelta 1577.

Heinäk.

8 p. sanottuna vuonna antoi näet Herman Fleming, Louhisaaren herra, raumalaisille määräyksen luovuttaa kunin- kaan käytettäväksi yhden 9 lästin vetoisen, 2

1/2

kyynärää syvässä käyvän

laivan ja kaksi 10 lästin vetoista laivaa, joista toinen kävi 2 1/2, ^toinen 3 ^{kyynärää syvässä,} Kuusalen salmelleKymin joen suulle ja joka laivaan oli varustettava 4 laivamiestä muutaman ^{kuukauden muona mukanaan.}

Kotiin Raumalle sallittiin silloin jäädä pormestarina tunnetun ^Matti Jönsinpoika Jussoilan 12 lästisen, Jöns Pietarinpoika Woijolan 30 lästi- sen, kämneri Henrik Bonden 10 lästisen jaKaarina Paharannan 25 lästi- sen laivan.²⁷ Tänä vuonna oli Raumalla siis 7 purjehduskelpoista laivaa, 9—30 lästiä kantavia. Sekä ^laivojen lukumäärä että niiden koko antaa kuvan Rauman kauppalaivaston keskimääräisestä laajuudesta, mikä ei ole väheksyttävä, jos vertaamme senaikaisten kaupunkien kauppalaivastoja yleensä vanhan merikaupunkimme aikaansaannoksiin. Laivanvarustajista säilynyt tilasto on liitteessä n:o 1.

Rauman pormestarit ja raatimiehet olivat kaupungin päätekijöitä kaupan jamerenkulun ^alalla, kuten tilastosta nähdään. Merkittävin Rau-

man laivanvarustajista

1500-luvulla

oli

raatimies

^{ja pormestari Jöns Pie-} tavinpoika Woijolainen, jollaoli ainakin^v. 1583 3 laivaa. Hänen poikansa Matti Jönsin(Jonin)poika Woijola, jolla oli v. 1594 1 laiva ^{ja yksi} piukka, koetti ylläpitää kauppatalon ^mainetta. V. 1556 tuotti raatimies Henrik Tyriiinpoika (Töreson) veljiensä Mikkelin ja Laurin kanssa kotiin vuo- den arvokkaimman lastin suorittaen tullia 18

1/2

^{markkaa 20 penninkiä.}

Pormestarit jaraatimiehet antoivat siis ^hyvän

esimerkin

porvareille lai- vanvarustamisessa ja ulkomaankaupan harjoittamisessa.

Ulkomaisen

kauppavaihdon vilkkaus nähdään vietyjen ja tuotujen lastien lukumäärästä: ²⁸

v.

1556 vietiin 4 ja tuotiin 4 lastia, laivoja 3 raumalaisia

„ 1557 „ 7 „ 6 „ „ 6

„ 1583 ^„ 8 ^„ 8 „ „ 6

„ 1584 ^„ 8 ^{„ „} 10 ^„ 6 1 ulkolainen

„ 1585 ^„

5

^{„ 5 „ „ 4}

„ 1594 .„ 5 ^„ „ 5 „ „ 4

„ 1595 „ 6 ^„ 6 ^„ „ 5

„ 1596 „ 11 „ „ 12 „ „ 10 „ 1 ulkolainen

» 1597 „ 8 ^„ 8 ^{„ „} 8

Vv. 1556—1597, jolta ajalta on laivaliiketilastoa jonkin verran säi- lynyt, olivat raumalaisten päävientisatamia Tallinna, Danzig, Rostock, Stralsund ^ja Lyypekki. V. 1596 kävi raatimies Tuomas Antinpoika Hau- kan laiva kahdesti Königsbergissä. Ulkomaalaisten laivojen saapuminen Rauman satamaan oli

harvinaista.

V. 1583 saapui elok. 8 ^p. kaksi Rodkell

v.

Dikenin laivaa Lyypekistä tulevassa lastissa Raumalle, seuraavassa elo- kuussa yksi ja

v.

1596 ^yksi. Koska tilasto on perin vaillinainen, on niitä saattanut olla usempiakin vuosien kuluessa, mutta sangen vähäistä oli ulkomaalaisten laivojen käynti Raumalla jokatapauksessa, kuten oli laita Suomen muidenkin satamien vielä 1500-luvulla.

Haaksirikkoja sattui merenkulkijoille usein, mutta vain pari tapausta on jäänyt aikakirjoihin. Syksyllä v. 1557 hukkui raatimies Henrik Tyrilin- poika (Töreson) laivoineen kaikkineen Bornholmin luona tapahtuneessa

haaksirikossa.

²⁹ V. 1585 sattui pormestari Olavi Niilonpoika Rautilalle

merivahinko Tallinnan satamassa. Kun laivan lastina oleva kruunun vilja oli purettu ^laivasta, nousi kova myrsky, joka heitti raumalaisen laivan ja 60 kuuttoa kuivalle maalle, niin että kaikki tuhoutuivat mylläkässä.

Pormestari Rautila sai vahingonkorvausta 25 talaria.³⁰ Purjehduskau- della

v.

1557 sattui Pienen Paavalin laivalle sellainen seikkailu, että se aikoessaan purjehtia Danzigiin ajautuikin Tallinnaan.

Vienti- ja tuontitavarat.

Tärkeimmät vientitavarat olivat vanhastaan turkikset, nahat ja vuo- dat, hylkeenrasva 1. traani ^jakuivatut ja suolatut kalat. Raumalta ei ole ensikäden tietoja vienti- ja tuontitavaroista aikaisemmin kuin vuodelta 1556. Säilyneistä

tulliluettelokatkelmista

ilmenee, että lautoja, tuohia, puuastioita, nahkoja ja vuotia sekä runsaasti turkiksia vietiin rannikol- tamme 1500-luvun loppupuolellakin nimenomaan Tanskan satamiin. Suola

ja kankaat, vilja, humalat, pellava ja hamppu, rauta ja ulkomaan olut sekä viinit olivat tavallisimpia tuontitavaroita.

Raumalaiset muodostivat pienten kaupunkien tapaan laivakuntia, jonkapäämiehenä oli laivan omistaja tai suurimman osuuden ^{haltija ja} miehistönä naapuriporvareita, joilla oli pienempiä osuuksia laivasta ja oikeus viedä tavaraa ulkomaille. Toisinaan ei laivamiehellä tarvinnut olla mitään osaa aluksessa, mutta työllään hän

oli

ansioitunut kuljettamaan siinä omia kauppatavaroitaan.

Vuosilta 1556 ja 1573 säilyneet vientiluettelot ovat siinä suhteessa tyypillisiä: ³¹

Vienti V. 1556 V. 1573

lautoja 188 tolttia

ämpäreitä 443 nippua 18 nippua

vakkoja, isoja 32 „ 67 ^„

~ pieniä 500 kpl.

saaveja 49 nippua 5 nippua

sihtejä 1 nippu

tuohia 10 kuormaa

traania 14 astiaa 10 astiaa 8 leiv.

tervaa 4 ^tynn.

Vienti ^{V. 1556 V.} 1573

haukia 110 leiv. 3

1/2

^kippuntaa

lohta 13

V 2

^{tyrni. 47}

^i/

^{2 tyrni.}

siika-lohta 10 paria

silakoita ^{1 tynn.}

voita

81/2

^{tynn. 1 „}

turkiksia 360 kpl. 10 dekk.

pukinnahkoja 40 „

IV2

^{dekk. 8 kpl.}

vuotia 3 ^~ 4 ^kpl.

Kuten näkyy, puuttuvat v. 1556 vientiluettelosta siika-lohiparit ^ja silakat, mutta v. 1573 vientiluettelosta puuttuvat laudat ja tuohet.

Tuohia käytettiin siihen aikaan puutalojen laudoitukseen lautain ja hir- sien väliin, kuten nykyään asfalttihuopaa.

Päätuontitavaroita olivat suola ja olut.

Esim.

^v. 1556 tuotiin Rau- malle omilla laivoilla suolaa 199 tynn. ja olutta 56 tynn. V. 1557 oli ^suu- rin tuonti Pienen Paavalin laivakunnalla, jokasuoritti tullia 48 mk. 2 ^äyr.

11 p.; seuraava järjestyksessä oli Simo Soukin laivakunta, jonka suorit- tama tulli kohosi 36 mk. 5 ^äyr. 17 ^p:iin; kolmas, Antti Paharannan laiva,

suoritti tullia 23 mk. 4 ^äyr. 18 ^p. Näiden sekä kolmen muun raumalaisen

laivan

suorittama tulli oli mainittuna vuonna ^yhteensä 149 mk. 1 äyr. 6 ^p.

Toisinaan oli suola niin kallista, että sitä saatiin kaupunkiin hyvin pieniä eriä. Niinpä eräässä 1580-luvun suolantuontiluettelossaon suurin suolaerä 2 ^tynn. mieheen. Tavallisesti suolatynnyri jaettiin kahden tai useamman porvarin kesken. Niinpä Olavi Tala ja Martti Kämärä jakoi-

vat tynnyrin kahtia ja Henrik Yrjänänpoika ja Elementti Kristofferin- poika Blom

V 2

^tynnyriä kahtia. Martti Sukkala, Jöns ^Pusa, vaimo Elin,

Matti

Olavinpoika ja Jöns Sorvari tuottivat yhteensä

V 2 ^tynnyriä

^suolaa.

Yhteensä mainitaan luettelossa 7 ^tynn. suolaa jakautuen 18 porvarille.³²

Mitä

enemmän

merkantilistiset

periaatteet pääsivät valtaan, sitä mie- luummin esivalta näki, että ulkomailletavaraa kuljettavat laivat ja niiden omistajat toivat takaisin tavaran ^sijasta selvää rahaa. Eräästä 1580-

luvulta

säilyneestä päiväämättömästä tilistä ilmenee, että raumalaisetkin porvarit noudattivat tässä suhteessa esivallan toivomuksia.³³

Tilin otsikossa sanotaan:

~Seuraavat

allamainitut henkilöt ovat ^peri- neet osansa rahoista, ^jotka ovat tulleet tänne Raumalle Tanskasta mak- suna niistä tavaroista, jotka, purettiin Martti Olavinpojan laivasta."

Sitten seuraa luettelo:

~Ensin

Henrik Sigurdinpoika 143

1/2

^{mk. 8 äyrityistä}

Herra Henrik, Koulumestari 94 ^~ 6 ^„

Martti Luondo 122 „ 7

Olavi Tala 60 „ 4

Niilo Pietarinpoika ^-. 151 ~ 9 ~

Henrik Pietarinpoika 125 „ 7 „

Martti Kämärä 62 ^„ 4

Klemetti Kristofferinpoika Blom 30 ^~ 1 ^~

Martti

Sukkala 39

i/

2 ^„ 3

Pietari Skoning 100 „ 6

Vaimo Elin (Helena) Sorvarin? 27

i/

^{2 „ 2}

Jöns Pusa 20 ^~ 4 ^~

Matti Olavinpoika 28 ^„ 4

Jöns Sorvari 7 ^„ 4 ^„

HenrikYrjänänpoika

271/2

^{» 2 „}

Vaimo Elin Välmilä 4 ^„ „

Jaakko Heikkala 20 ^{~ ~}

He ovat antaneet köyhille 18 mk.”

Vanhoja meriteitä.

Rauman kauppasuhteet Tallinnaan ovat ^yhtä vanhat kuin kaupunki itse. On siis ^syytä palauttaa mieliin meritie sinne sekä Itämeren yli.

Pitkin

Suomenlahtea kulkeva „idäntie" viittaa ikivanhoihin kauppa-

suhteisiin

itäänpäin. Viikinkiretkien aikana se näyttää vakiintuneen ja sitä käyttivät

kaikesta

^{päättäen m.m.} friisiläiset, gotlantilaiset ja saksa-

laiset

^kauppiaat. Adam Bremeniläisen tätä reittiä koskevista tiedoista

voidaan todeta se tunnetuksi jo 1000-luvulla j.Kr. Purjehdusohje „Navi- gatio ex Daniae per mare Balticum ad Estoniani purjehdus Tanskasta Baltian meren kautta Viroon, jokaon valmistunut Tallinnan piispan Tor- kelin aikana 1238—1260, esittää purjehdusreitin Ruotsin itärannikkoa pitkin ja sitten Norrteljen kohdalta suuntaa Arnholm ^(Arholman ma-

jakka)—Hanko—Porkkala—Tallinna.Arnholmasta lähti silloin ulkoreitti ja sisäreitti Hankoon (Hangethe). Ulkoreitti kulki avomerta ^jättäen sivuun Ahvenanmaan ja Turun saariston. Se oli lyhin transitotie.

Sisempikin reitti Arnholmasta Hankoniemeen kulki vain Suomen ulkosaariston kautta. Väliasemina mainitaan ensin Linaebötae s.o. nyk.

Lemböte Lemlannin pitäjässä; paikka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Marianhaminasta kaakkoon ja on tunnettu ^m.m. vanhoista kirkon- raunioistaan. Se ^on Arnholmasta koilliseen. Seuraava väliasema ^on

Thiyckaekarl, s.o. nykyinen Kökar, jossa oli keskiajalla luostari. Tällä taipaleella mainitaan Fyghelde (Föglö)-nimisessä saariryhmässä kolmas väliasema Aspaesund, Aspö. Avomeren äärellä on Jurima⁼ Jurmo ja reitti jatkuukin Söderskärin kautta Nötö-saarten jäädessä oheen

Jurmon

pohjoispuolella olevalle Jurmon selälle ja siitä Hiittisten ulko- saariin, örsund väliasemana. Tämänniminen salmi on Hiittisten maasta lounaaseen örskäs- ja

örö-nimisten

saarien välissä. Seuraava väliasemaon Hangethe ⁼ Hanko (~que finnice dicitur Cumiope” ⁼ Kumiopää). Suo- tuisan sään aikana voitiin purjehtia Hangosta suoraan Viroon, ^Hothens- holmaan (Odensholm). Mutta tavallisesti purjehdittiin itäänpäin, kuu- denteen väliasemaan Glowicsundiin. Nimeä ei tunneta ^enää, mutta paikka lienee

Tvärminnessä.

Tvärminnen satama mainitaan Jaakko Teitin vali- tuksessa vv. 1555—1556 sekä vielä v. 1595. Seitsemäntenä välisatamana

itään

suuntautuvalla reitillä mainitaan Karienkaskae, nyk. Karjaan Elgön saari. Seuraava välisatama oli Juxarae^{= Jussarö,} (Sen alkuperäinen suomenkielinen nimi saattaa olla Jukasaari vastaten Raumalta pohjoiseen olevaa Jukakaria.) Teit mainitsee, että tämä keskiaikainen satama oli 14 meripenikulman etäisyydessä Viron Suur-Pakri-saaresta. Vanha väy- länselitys mainitsee yhdeksäntenä välisatamana Horinsarae ⁼ Orhin-, Oriinsaari ^(~que danice dicitur Hestö”) Inkoon saaristossa. Seuraava satama on Porkkala, josta purjehdittiin Tallinnaan. Vanha purjehdus-

väylänselitys varmentaa Porkkalan Tallinnan liikesuhteita mainitsemalla, että Porkkalasta on ensin Naissaareen (Narigeth) 6, siitä Karlsöhön ¹

1/2

ja sieltä Tallinnaan

1/2

silloista soutuvaihtoväliä.

On huomattava, että reitillä Hanko —Porkkala ^on suomalaisia paikan- nimiä, vaikka ^{ne myöhemmin} ovat ruotsalaistaneet. Suomalaisnimet viit- taavat aikaisiin kauppayhteyksiin suomalaisten, lähinnä hämäläisten ja merireittiä käyttäneiden kauppamiesten välillä, ^nimittäin aikaan, jolloin hämäläisiä ei vielä ollut erotettu merestä. Sekä Teitin tiedonannot että

juurtunut tapa esim. kökarilaiset käyttävät vieläkin samaa reittiä Hanko—Porkkala—Tallinna vahvistavat edelläkuvatun 1200-luvun meritien yleisen käytön.. Samalla se vie ^ajatuksen Tanskan intresseihin meillä ennen ruotsalaista valloitusta.

Teitin tiedonannoista nähdään, että reitti Porkkalasta ^Helsingin tie- noille kulki Reffzesundhin kautta Räfsön ohi, ^{joka on} Kirkkonummen saaristostakoilliseen, ja sieltä Susisaarille ^ja Santahaminaan, jotka kuu- luvat Helsingin pitäjään. Sieltä oli jo 1300-luvulla vilkas liikenneyhteys Tallinnaan. Santahamina oli jo 1429 Porkkalan vertainen satama. Teitin tiedot päättyvät Helsinkiin. Mutta Koivisto esim. oli jo 1250-luvulla tär- keä ^{satama, ja}Torkkeli Knuutinpoika perusti Viipurin linnan^v. 1295 me- renkävijäin suojaksi

~mare

^orientale

visitantibus

^{necnon ad securi-} tatem mare transeuncium”.³⁴

Idäntien purjehtijain aluksia nimitettiin keskiajalla kugg, kogg ja vanhoja satamia, joissatämä sana on etuosana, on sekä Ruotsin että Suo- men

rannikoilla

^{runsaasti. Näiden} sijainti hajallaan, ilman keskitystä

selittää miksei muinaislöytöjä ole

voitu

tehdä vanhan idäntien varsilta.

Pohjanlahden rannikolta ne puuttuvat Raumaa lukuunottamatta miltei kokonaan. Kugg-aluksia siellä siis ^on liikkunut vähän, sillä ^se ei ollut kauttakulkureitti, kuten Suomenlahden saaristo. Korppoosta pohjoi- seen purjeväylä on vanhimpina aikoinakin kulkenut Korppoonvirrasta Lypertöön, Putkisaareen, Pyhämaanluotoon, Rihtniemeen, Luvian saaris- toon, Reposaareen, Merikarvialle (Kuggiin) jasiitä pohjoiseen. Ahvenan-

maan saaristossa käytettiin Lemströmin mataloiduttua Ledsundin reittiä matkalla Tukholmaan jaSaksan satamiin. Raumalaisetkin selvittivät tul- lin Dalarön tullipaikalla mieluummin kuin Turussa, koska Dalarö oli aivan

kulkureitin varrella, mutta Turun edustalla oli matkaa hidastuttava saa- risto.

Sisämaassa oli Pirkkalasta Kyrösjärven kautta pohjoiseen kulkeva liikennereitti tärkein. Pirkkalan eräreitti Näsijärvi—Ruovesi—Tarjänne- vesi—Ähtärinjärvi—Alajärvi—Lappajärvi oli vielä 1500-luvulla kunin- kaan voutien ainoana tienä erämaihin. Keskiaikaisia linnoja yhdistivät

sotilastiet Viipurista Turkuun, Turusta Hämeenlinnaan, Turusta Huovin- tietä Ulvilaan ja sieltä rannikkotietä Korsholmaan.³⁵

Luotsit ja merimerkit.

Luotseja on käytetty vierailla reiteillä niin kauan kuin merenkulkua on harjoitettu. Mutta kirjallisia tietoja luotsilaitoksesta ^on pohjoismaissa säilynyt vasta 1300-luvulta, nimittäin Gotlannin vanhassa laissa jakunin- gas Maunu Erikinpojan 1350-luvulla valmistuneessa kaupunkilaissa.

Viimemainitun

lain laivakaaren 14:ssä luvussa sanotaan

luotsin

^velvol- lisuuksista ja vastuusta: „Nyt he (merenkulkijat) ottavat väylännäyttä- jän (ledsagare), joka neuvoo heille väylän. Jos hän lupaa johtaa laivan yli ulapan ilman vahinkoa sovittuun paikkaan asti jakuitenkin vie laivan karille, niin heillä on oikeus vaatia hänen henkensä, mutta kuitenkin vasta, kun 6 miestä on todistanut hänen tehneen sellaisen sopimuksen lai- vurin ja miehistön kanssa. Jos ^myrsky aiheuttaa ^{vahingon, on väylän-} näyttäjä 1. luotsi vastuusta ^vapaa.”

Luotseina käytettiin alunperin paikallisia kalastajia ja muita saa-

ristolaisia, jotka tunsivat kotipaikan kulkuväylät. Mutta jo Hansan kauppavallan aikana

tiedetään

Kalmarissa Ruotsissakin olleen perämies- ten ammattikunnan 1. luotsien killan. Sen jäsenet olivat taitavia pitkän- matkanluotseja, jotka ohjasivat laivoja Visbyhyn, Lyypekkiin ja Tanskan

satamiin. Näitä

kruunun

laivojen luotseja nimitettiin perämiehiksi ja paikallisia

sisäreittien

luotseja pilooteiksi. Luotsimiehen-nimitys tuli käy- täntöön Ruotsi-Suomessa vasta 1670-luvulla.

Kustaa Vaasan ja Juhana HI :n aikana järjestettiin luotsien tehtävät ja palkkaus säännölliselle kannalle. Luotsien tilat vapautettiin kruunun-

veroista jarasituksista ja luotsit velvoitettiin opettamaan luotsaustaidon pojilleen ja miespalvelijoilleen, niin että kruunulla aina olisi tarpeeksi

~väylännäyttäjiä” sotaväkeä ja muonaa kuljettaville aluksilleen. Yksityi- set saivat ^käyttää kruunun luotseja määrätystä luotsimaksusta.

Jonkinlaisia merimerkkejä ja kiviröykkiöitä 1. kummeleita oli ^jo 1400—1500-luvulla meidänkin rannikoillamme. Kustaa Vaasa antoi m.m.

määräyksiä Etelä-Suomen rannikkoväylien merkitsemisestä, niin että kareille asetettiin uivia tynnyreitä, joilleoli kiinnitetty vastoja ^y.m. näky- vää merenkulkijain varoitukseksi, kuten oli laita esim. Tallinnan sataman

ja muiden hansakaupunkien tuloväylien. Ruotsalaisen Olaus Magnuksen

v.

1539 toimittamassa pohjoismaidenkartassa nähdään Saksan rannikolla useita majakoitakin. Ne sijaitsivat yleensä jokien suissa vanhojen hansa- kaupunkien edustalla. Ruotsin rannikolla oli merkkituli silloin vain Arkön luona ja Söderhamnin edustalla ja Suomessa vain Raumanmeren alueella. Nähtävästi se on ^sytytetty laivoja kotiin odotettaessa Valkia- karin kallioille, ja saari on siitä saanut ^nimensä „Valkkikari”.³⁶ Mikään vilkkumajakka ei se ollut, vaan kalliolle sytytetty roihutuin Vielä 1870- luvulla mainitsee H. A. Reinholm Reksaaressa ja Kuuskajankarissa jät- teitä eräänlaisista kummeleista, joita nimitettiin „kivipyrhiksi”. Raja- merkki Valkiavaha Uotilan kylässä saattaa ^myös olla vanha merkkitulen antopaikka.

Pohjanmaan kauppa.

Rauman

kaupungin Pohjanmaankaupan juuretpiilevät varsin syvällä historian hämärässä. Taruhan kertoo pohjalaisten kesä- ja talviretkistä Reksaareen aikoina, jolloin

~ei

vielä uskallettu käydä kauppaa mante- reella”, jaraumalaiset olivat Vaasan jaTornion seudun kaikkein varhai- simpia kauppatuttavia.³⁷ Mustasaari ja Närpiö olivat ja pysyivät rauma- laisten suosimina satamina kautta vuosisatojen jaTornion seudulla muis- tuttaa Simon Kuikka ja Alatornion Raumo-kylä kaupunkikaimastaan Rauman selkämeren partaalla. Ruotsinkielinen Raumo-nimi osoittaa kui- tenkin, että kylä, kuten sen maaston korkeudestakin saattaa ^{päätellä, on} syntynyt vasta ristiretkien ajan päättyessä tai aikana, ^jolloin Rauman

fransiskaaniluostarille joku peräpohjalainen kauppatuttava tai

hurskas

pyhiinvaeltaja olihan Pyhän Ristin kirkko Raumalla juhlallistenRistin messujen viettopaikka lin pitäjän alueelta nykyisen Haukiputaan Kel- losta lahjoitti kotoisen rantaniittynsä, jotta luostarissa hänenkin puoles- taan rukoiltaisi. Jotain vuosisatojen takaista heimolaisuutta luulee rau- malainen vieläkin tuntevansa ensi kertaa joutuessaan alatorniolaisten kanssa puheisiin; sama

kursailematon

avomielisyys ja välitön ystävälli- syys kohtaa häntä Raumon kylässä kuin kotikaupungissakin. Ja asutus laajan merenlahden aurinkoisella rannalla tuo mieleen Lahden kartanon tienoot Rauman kaupungin äärellä. Tornion markkinat olivat maan kuu- lut aina pirkkalaisten ajalta asti. Niille kokoontui, kuten Olaus Magnus kertoo, kansaa etelästä, ^{Suomesta ja} Ruotsista, Permasta, Venäjän Kar-

jalasta,Lapista ja Norjasta.³⁸

Olemme edellä ^jo kuvanneet, miten vapaata rautakauppaa ruvettiin Perä-Pohjassakin organisoimaan 1320-luvulta lähtien, kun Tukholman vaurastumisen hyväksi Perä-Pohjan kauppa keskitettiin jokisuusatamiin, jonnevain Tukholman porvarit saivat purjehtia. Rauman saadessa samat kaupalliset

oikeudet

kuin mitä Turulla oli pysyivät Rauman porvarit yli- muistoisissa oikeuksissaan saada käydä vapaasti kauppaa Pohjanmaalla niissä satamissa, mitkä kulloinkin julistettiin laillisiksi. Sellaisia olivat, kuten sanottu, Kustaa Vaasan hallituksen alkuaikoina Tornio, joka luet- tiin Ruotsiin kuuluvaksi, Kemi, li, Oulu, Kaarlepyy, Pietarsaari, Vöyri ja Mustasaari,

Vasta 1540-luvulta on säilynyt numerotietoja raumalaisten kaupasta Pohjanmaalla. V. 1544 suoritettiin Kemin satamassa olevien rantapuotien verona

1/2

^{markkaakustakin, ja}silloin suorittivat raumalaiset veron ^20;stä rantapuodista ja muut vieraat kauppamiehet, joukossa ruotsalaisia ja venäläisiäkin, suorittivat veroa ^12;sta rantapuodista. Raumalaiset käyt- tivät siis 62,5 ^% Kemin silloisista rantapuodeista kaupallisiin tarkoituk-

siinsa.

Samana vuonna oli Tornion, Oulun ja lin satamissa yhteensä käy- tännössä 67 rantapuotia,³⁹ mutta ei ole tietoa, kuinka monta

niistä

oli raumalaisten hallussa. V. 1550 oli Kemissä 27 rantapuotia ja niistä oli raumalaisten 8 puotia. Samana ^vuonna eräs raumalainen

kävi

Musta-

saaressa neljä kertaa purjehduskauden kuluessa.

Raumalaisten palattua Helsingistä vahvistettiin heidän oikeutensa Pohjanmaan kauppaan kesäk. 22 p. 1558 annetulla kuninkaallisella kir-

jeellä. Kruunu peri rantapuotiveroa edelleen

14

markkaa puodilta ja kauppakaudelta. Sälöinen luettiin silloin jo laillisiin satamiin kuuluvaksi.

Rantapuotiveroa kannettiin myöhemmin laivakunnittain, siis hen- kilöverona !/£—3 markkaan laivakunnalta. Onpa esimerkki siitäkin, että puotivero suoritettiin luonnossa laskien

V

l6 kaikesta kaupallisesta tava- rasta. V. 1562 perittiin tätä veroa seuraavasti:⁴⁰

Turun Rauman Ulvilan Öi'egrundin

35 porvarilta 20 porvarilta 1 porvarilta 1 porvarilta

Rahaa 102 mk. 43 mk. 6 äyr. 3 mk. ⁶mk. 1 äyr.

Hylkeenrasvaa ^... 3 aarnia 17 aamip. 1aarni ^{5 aamip. 2} aamip. 3Vz aamip.

22 naul.

Voita 1 tynn. 14leiv. ³ leiv. ^{18 naul. 1y}2 leiv. ^lå ^leiv.

14naul.

Lohta 1 lasti 3 tynn. 7 ^{leiv. 3 tynn. 15leiv. —. Vz tynn.}

Haukia 3kipp. 3 leiv. 14leiv. 18

V 2 naul.

^{14 naul.}

10V 2 naul.

Säynäitä 7leiv. ⁷Vz naul. ⁷leiv. ¹²naul. ¹ Vz leiv.

Lahnoja 2 V2 leiv.

Siikaa 11 leiv. 17 naul. 7 leiv. ^{13 naul.}

Ahvenia 2 leiv. 18 naul.

Suol. siikaa 2leiv. ^{—■ -}

Silakoita 2leiv.

Kuoreita 1. norssia 1 leiv. 12naul. 2leiv. 7 naul

Turkiksia ^8timp. 18 kpl. ^18kpl. 5 ^kpl.

Lehmänvuotia ^.... 3kpl. ^% kpl.

Vasikannahkoja . 2 dekk. 2kpl. 9 kpl.

Lampaannahkoja 5 kpl.

Hevosenvuotia ^....-•- 1 kpl.

Tämä vertaileva taulukko osoittaa Rauman kaupan Pohjanmaalla olleen vielä 1560-luvulla ^sangen huomattavan. Ulvila, jolle sama kauppa

aikoinaan

merkitsi elinehtoa, jääRaumasta pitkän matkaa jäljelle. Tau- lukossa mainitulta tavaroita saivat raumalaiset Pohjanmaalta vaihtamalla niitä suolaan, viljaan, humaliin, hamppuun, pellavaan, vahaan, simaan, olueen, viineihin, _mausteihin jarihkamaan, siis ulkomaantavaraan, jota he toivat Tallinnasta, _Riiasta ja Saksan kaupungeista.

Pohjanmaan eri satamien liikenteestä on saatavissa

vv.

^1542—1593 seuraava tilasto:⁴¹

Kemi.

Etelä- Heisin^-

V. Raumalta Pohjan- Ruotsista Venäjältä Yhteensä

gistä ~

ö maalta

1542 kauppamiehiä 10

1543 ^„ 11

1544 ^„ 20 4 5 3 32

1545 39

1546 ^„ 3 3

1550 „ 10 ^? 2 7 6 27

1551 ^,', 8 4 14 6 32

1553 ^„ 21 10 ²¹ 52

1554 ^„ 23 24 5 52

1555 ^„ 24 4 5 33

1556 „ 7

1557 ^{42 „} 6

1566 „ 10 28 2 12 52

1570 ^{„ _____} 6

1571 ^„ 2—21—5

Huomattakoon, että raumalaiset vv. 1553, 1554 ja 1555 purjehtivat

helsinkiläisinä

^{porvareina ja vv.} 1563—1570 oli sota ^{Ruotsin ja Tanskan} välillä.

Oulussakin kävi 1500-luvun jälkipuoliskolla raumalaisia lukuisasti.

Esim.

v.

1569 20,

v.

1572 24, ^v. 1586 22, ^v. 1589 20 ja v. 1600 15 kauppa- miestä.

V. 1591 oli Pohjanmaalla käynyt 1 ja

v.

1592 2 raumalaista laivaa.

On lisäksi huomattava, _että vv. 1553—1555 Helsingistä Ouluun tulleet kauppamiehet _olivat raumalaisia, ^joiden

~Baabelin

vankeutta” lievensi suuresti se seikka, että he kesäisin saivat purjehtia tuttuja reittejään Pohjanmaalle. Että he samalla ^mennen tullen poikkesivat myöskin koti- kaupungin satamassa, on itsestään selvä. V. 1553 mainitaan

~helsinkiläis-

iä” Oulun satamassa ^21,

v.

1554 12 ja v. 1555 14 henkeä.

Taulukoissa mainitut venäläiset olivat Venäjän karjalaisia, joita kävi 1500-luvulla verrattain runsaasti Kemin, lin ja Oulun satamissa.

Mustasaari.

Heisin- Tukhol- Enköpin-

V. Raumalta Turusta Ulvilasta

gigta ^magta g.gta Yht.

1550 kauppamiehiä 1 3 3 7

1551 „ 11 4—6

1553 „ 11 12 9 2 34

1554 „ 4 3 3 3 13

1555 2 5 7

1556 3 3 4 10

1600 22 ^?

Kalajoella kävi v. 1553 3 Helsingin porvaria, jotka nähtävästi olivat raumalaisia. Kaarlepyyssä kävi v. 1572 kaikkiaan 13 kauppamiestä, niistä raumalaisia 10. Pietarsaaren ja lin satamissa ^käyneistä raumalaisista ei ole säilynyt mainintoja.⁴²

Kemin satamassa ^vv. 1544—1571 käyneistä ruotsalaisista porvareista olivat enimmät

kotoisin

^Upsalasta ja Strengnäsistä sekä osa Enköpingistä.

lin satamassa ^käyneistä olivat lukuisimmat Tukholman ja Sigtunan kau- pungeista, vähemmistö Norrköpingistä ja Söderköpingistä. Oulussa kävi

vv.

^1550—1600 pääasiallisesti tukholmalaisia ja upsalalaisia sekä joku harva porvari Norrköpingistä, Vesteråsista, Laulajasta ja Liitimestä.

Mustasaaressa vv. 1550—1557 käyneistä ruotsalaisista porvareista olivat useimmat tukholmalaisia, muutama myöskin Enköpingistä.⁴³

Rauman kauppahistoriassa oli Pohjanmaan kaupalla tärkeä merki- tyksensä 1500-luvulla. Erikoisesti on huomattava merenkulun vilkkaus

1570-luvulla, jolloin Pohjanmaalta koottuja kauppatavaroita vietiin esim.

Tanskan kaupunkeihin jaRauman porvarien varallisuus kohosi huomat- tavasti. Mutta myöskin pohjalaisten oma yritteliäisyys tuli palkituksi siten, että Oulu sai kaupunginoikeudet ^v. 1605 ja Vaasa, Mustasaaren seu- raaja,

v.

1606. Silloin lakkautettiin raumalaisten kauppaoikeudet Pohjan- maalla. V. 1615 tosin raumalaisille myönnettiin rajoitettu kauppaoikeus

laillisissa Pohjanmaan satamissa, mutta ^v. 1616 tämäkin oikeus supistet- tiin kaksiin vapaamarkkinoihin Pohjanmaalla, toiset pidettiin Pietarsaa- ren, toiset Sälöisten satamassa alkaen Olavinpäivänä jakestäen 14 vuoro-

kautta kumpaisetkin.

Markkinain

kestäessä raumalaisilla, samoinkuin turkulaisilla, porilaisilla ja tukholmalaisilla oli oikeus tehdä kauppaa talonpoikien, pappien japorvarien kanssa, mutta jos he jäivät jatkamaan kaupankäyntiä markkinain jälkeen,oli Oulun jaVaasan porvareilla oikeus takavarikoida heidän tavaransa. Keväällä 1617 vastaperustettu Uusikau- punki sai ^myös oikeuden Pietarsaaren ja Vaasan markkinakauppaan.⁴⁴

Hämeen kauppa.

Asutushistorian ohella olemme kosketelleet taruja, joissa pohjalais- ten ^ja hämäläisten kauppamatkat Rauman seuduille ja heidän sattuvat sanansutkauksensa kietoutuivat toinen toisiinsa. Tämä seikka ^ennen muita todistaa Rauman vanhoista liikeyhteyksistä Hämeeseen. Asutus- virta lännestä Sydän-Hämeeseen on kulkenut pitkin Kokemäenjoen laak- soa ja Kokemäen Ylistaron kylässä sijainneeseen tarunomaiseen Teljän kaupunkiin kokoontui hämäläisiä vuosittain markkinoille tapaamaan ulko-

maan kauppiaita, saksoja, joiden purret kiinnitettiin markkinain ajaksi saksakivien rautarenkaisiin tai ^johdettiin taivaltamalla markkinapaikan rantaan. Täällä

,,

— saarnasi sanoa, lunastusta lausui kerran Pyhä Hurskas Henrikkimme, Suomen piispa ensimmäinen."

Hänen saarnatupansaKokemäenjoen partaalla on nähtävästi ollut kauppa- miesten ranta-aitta.⁴⁵ Kun kulkureitti vesitse Raumalta Kokemäelle vielä

oli käyttökuntoinen, oli Kokemäeltä mukava venematka „Reksaaren mark- kinoille” kesälläkin, mutta talvisin sitäkin lyhyempi reellä kulkien. Joka tapauksessa oli kauppayhteys Raumalta Hämeeseen kiinteä ja se jatkuu vielä tänä päivänä.

Ruovedeltä ja Kurusta asti tuotiin talvikelillä mastopuita Rauman satamaan ^{Köyliön ja} Euran pitäjän jaLapin kylien kautta. Tähän tiehen yhtyi Oripäässä ja Säkylässä Tammelan Portaan kautta kulkeva kauppa- tie keski- ja itä-Hämeestä.

Muistona hämäläisten kauppamatkoista Raumalle on kaupungissa vieläkin lavastin talo. V. 1540 oli Rauman seudun maakylissä useita Tavasi-nimisiä tilallisia, esim. Taipaleen kylässä Matti Tavast, Nihattu- lassa Olavi Tavast ^ja Uotilassa Jöns Tavast.⁴⁶ Vielä niin myöhään kuin

v.

1830-luvulla myytiin Raumalla useita laatuja hyviä Hämeen pellavia.⁴⁷

Markkinat ja toripäivät.

Katolisena aikana pidettiin liikepaikkojen kirkkojen äärellä messuja 1. markkinoita suurien kirkollisten juhlien yhteydessä. Niistä olivat kuu- luisimmat Turussa Pyhän Henrikin juhlina pidetyt markkinat. Markkina- rauha, joka takasi kaupanteon turvallisuuden, on meillä pakanuuden-

aikaista perua. Birger Jaarlin ajoista alkaen Ruotsin kuninkaat rupesi- vat mannermaisia esikuvia seuraten antamaan kirjallisia sääntöjä ja

vakuutuksia

markkinoiden pidosta ja

markkinarauhasta. Maunu

^Lato- lukon aikana markkinalupa vakiintui kuninkaan oikeudeksi, josta tämä kantoi vastaavaa veroa. Vanhin Ruotsissa tunnettu markkinalupakirja

on vuodelta 1284, jolloin Jönköpingin kaupungille myönnettiin kahdet vuosimarkkinat, nim. Pyhän Antoniuksen ja Pyhän Fransiskuksen päi- vinä. Maalaisille taattiin markkinarauha markkinoille meno- ja niiltä paluupäiviksikin. Kiintoisaa on todeta, että tämä markkinalupakirje nou- dattaa tarkoin samanaikaisen keisari Rudolf Habsburgilaisen markkina- privilegiokirjeiden sanontaa ja tyyliä.

Kaupungin perustamislupaan ei sellaisenaan sisältynyt vuosimarkki- nainpitämisoikeutta, vaan ainoastaan viikkomarkkinain 1. toripäivän pidon. _Kuningas antoi porvarien pyynnöstä vuosimarkkinain pitämis- oikeuden määräten niiden ajat siten, ettei saman kauppapiirin kaupun- geilla ollut kaksia markkinoita samana päivänä, vaan ajankohtana, jolloin kansa ehti mahdollisimman mieslukuisesti ^saapua markkinoille ottamalla huomioon myöskin vuodenaikojen erikoistehtävät maataloudessa. Mark- kinoiden avulla kuningas saattoi järjestellä myös eri kaupunkien keski- näisiä etusuhteita. Kaupunkien yksityisten markkinain vastakohtana oli- vat edellä mainitut vapaamarkkinat, joilla ulkomaalaiset ja toisten koti- maan kaupunkien porvarit saivat vapaasti tehdä kauppaa.⁴⁸

Erikoisen toripäivän säätäminen toripäivä oli lauantai tai keski- viikko kuvastaa 1300-luvun kuninkaiden pyrkimystä rajoittaa maa- kauppaa. Toripäivänä saapuivat lähimaaseudun asukkaat kaupunkiin, ja torirauha takasi heidän turvallisuutensa samoin kuin oli laita markki- noillakin. Esim. Tukholman toripäivänä ^joka viikko rauhan häiritsijä sakotettiin aamupäivisin, ^jolloin torikauppa oli käynnissä, miestaposta 80 markan, mutta iltapäivällä 40 markan sakkoon, joten siis tori ilta- päivisin rinnastettiin katuihin. Taposta, jokatapahtui kaupungin kadulla, oli sakko myöskin 40 markkaa.⁴⁹ Rauman alkuperäinen toripäivä oli lauantai.

Rauman markkinoista ei ole olemassa kirjallisia tietoja, ennenkuin vasta 1600-luvun alulta. V. 1607 Rauma sai oikeuden kaksiin vuosimark-

kinoihin.

Talvimarkkinat säädettiin pidettäviksi kynttilänpäivänä ja kesä- markkinat juhannuksena.⁵⁰ Kuitenkin meillä on täysi syy otaksua, _että

jo pakanuuden aikana oli Reksaaressa pidetty määrättynä aikana mark- kinoita, jonne tuli markkinamiehiä sekä kotimaasta että ulkomailtakin.

Kun tiedetään minkä ^laajuuden saksalaiskauppa sai Kokemäenjoen laak- sossa 1200-luvun loppupuolella ja sitä seuraavalla vuosisadalla pirkka- laisten välittäessä kauppavaihtoon tarvittavia turkiksia Perä-Pohjolasta asti ja Suomen puoleisten Pohjanmaan jokisuusatamien muodostuessa

huomattaviksi

kauppapaikoiksi, voimme kuvitella Reksaaren markkinoi- denkin saaneen vauhtia javälillisesti lisänneen Rauman kauppakylän vau- rastumista.

Maakauppa ja talonpoikainpurjehdus. Kestien

oikeudet.

Esivallan aikaisimpia toimenpiteitä maakaupan estämiseksi ja kau- pungin porvarien elinkeinojen suojelemiseksi on Jönköpingille annettu privilegiokirje vuodelta 1284. Jönköpingin porvarit olivat valittaneet ympäristön talonpoikien harjoittavan maakauppaa kylissään tuomatta tuskin mitään kaupunkiin. ~Nyt”, sanoo kuningas kirjeessään,⁵¹ „olemme neuvotelleet aatelimme ja rälssimiestemme

kanssa

ja julistamme täten, ettei kukaan ostaja

Smoolannissa,

olkoon hän kauppamies tai talonpoika, saa asua kylässä, vaan yksinomaan kaupungissa, jossa on tori. Älköön