REPOSAAREN HISTORIA
Ki rj oi t t aneet
A I N A L Ä H T E E N O J A . OSK. P U L K K I N E N ja W E R N E R H A C K L I N
H E L S I N K I
FRENCKELLIN KIRJAPAINO OSAKEYHTIÖ
1 9 4 2
R E P O S A A R E N H I S T O R I A SISÄLLYS
Sivu SISÄ LLYSLU E TTE LO ... V K U V A L U E T T E L O ... V III A L K U L A U S E ... X I
I
REPOSAARI RUOTSIN VALLAN AIKANA
I. R E P O SA A R E N V A IH E E T K U S T A V IL A IS E N A IK A K A U D E N A L K U U N 5 II. R U O TSIN V A L L A N LO P P U A IK A .
Reposaari satam ana... 58
II REPOSAAREN HISTORIAA VUODESTA 1809 LÄHTIEN I. R E P O SA A R E N A L U E JA N IM I ... 91
II. R E P O SA A R E N ASUTUSOLOT W . 1809— 1870. Reposaaren a s u tu s ... 93
Muiden luotojen asutus ... 101
Reposaaren rakennusolot ... 106
Saaren verotu solot... 117
Reposaaren metsänhoito... 118
III. R E P O SA A R I PO RIN U LK O SA T A M A N A W . 1809— 1870. Meriliikenteen vaikeu ksia... 121
Meriliikenteen elvytystoimenpiteitä ... 127
Reposaaren v a r v i ... 132
Merimiesten elämästä sata vuotta sitten ... 142
Salakuljetus... 148
Tullivartiointi ... 153
Luotsipalvelus... 155
Satamavoudit ... 158
Reposaaren laiturit ja makasiinit ... 160
Reposaaren satam am aksut... 163
M erim erkit... 165
Höyrylaivaliikenteen alku ... 166
Vienti- ja tuon titavara... 168
Uponneita laiv oja ... 170
K oleravaara... 172
Järjestyssääntöjä ... 175
Laivaliikenne vv. 1854— 1855 sodan jälk ee n ... 176
Suuria ruoppausyrityksiä ... 179
Ensimmäiset m a ja k a t ... 181
Reposaaren elinkeinoelämä K a la stu s... 183
Muut elinkeinot ... 185
Reposaaren hotelli ja muu ravintolaliike... 192
Siveelliset olot ennen v. 1870 ... 195
IV . R E P O SA A R I SU U RSATAM AN A JA T E O L L IS U U S Y H D Y S K U N T A N A V :S T A 1870 L Ä H T IE N . Reposaaren H ö y ry sa h a ... 200
Asutus lisääntyy ja rakennustoiminta e lp y y ... 207
Tonttiasiain järjestelyä... 218
K a d u t ... 225
Metsänhoitoa... 228
* Verotusolot ... 230
Reposaari suursatamana... 231
Paikallinen laivaliikenne... 239
»Österbottenin» palo ja muita onnettomuuksia... 242
Uusia m a ja k o ita ... 249
Telakkasuunnitelmia ... 250
Suurmutaus ... 253
Rautatiesuunnitelmia... 256
- Kalastuksen säännöstelyä... 263
, Kauppa ja muu elinkeinoelämä ... 266
Moottoritehdas ja muita teollisuusyrityksiä ... 273
Lennätin, posti ja pu helin... 275
Satama virkailijat ... 279
Reposaaren Hotelli ... 281
Siveelliset olot ... 286
Valistusharrastukset... 292
Terveydenhoito... 306
Kansakoulu ... 311
Reposaaren itsenäistymishanke... 330y V . R E P O SA A R E N SE U R A K U N T A ... 347
V I. V Ä K IL U K U T IL A S T O A ... 383
MUISTOJA JA LÄHIKUVIA REPOSAAREN ELÄMÄSTÄ
I . R E P O SA A R E L A ISIA T Y Y P P E J Ä .
1. Järjestysvalta. Stuuvarit ja meklarit ... 391
2. Laivurikaskuja ... 402
3. Purjehduskilpailut ja kansanhuvit... 403
II. SO RTOVUODET JA VAPAU SSO TA. 1. Venäläinen imperialismi ja passiivinen vastarintam m e... 408
2. Suurlakko syksyllä 1905 ... 410
3. Maailmansota ja Venäjän vallankumous ... 413
4. Marraskuun lakko v. 1917 ... 439
5. Vapaussodan aika ... 441
I I I . R E P O SA A R E N R A U T A T IE K Y S Y M Y S U U S IU T U N E E N A . ^ 1. Reposaari vienti- ja tuontisatamana... 451
2. Porin— Haapamäen rautatieltä haararata Reposaareen ... 454
L I I T T E I T Ä ... 465
N O O TTEJA, L Y H E N N Y K S E T ... 475
L Ä H D E - JA K IR JA L L ISU U SL U E T T E L O ... 491
P A IK A N N IM I- JA H E N K IL Ö L U E T T E L O ... 495
KUVALUETTELO I
Sivu-
Reposaaren Kappelinluodon pyhitetty m a a ... 6'
Juhana herttuan privilegiokirje, annettu 8. 3. 1558 ... 7
Porin porvariston anomus 19. 9. 1564 ... 9'
Näköala Reposaaren varvin lautatarhasta Poriin p ä i n ... 11
Erik X I Y :n privilegiokirje, annettu 10. 12. 1564 ... 14
Porilaisten anomus 27. 12. 1599 ... 25
Olaus Magnuksen Suomen kartta v:lta 1539 ... 28
Porilaisten valitus 24. 10. 1629, alla Porin kaupungin sinetti ... 31
Peter Nymansson: Porin saaristo v. 1804 ... 33
And. Strengh: Porin— Reposaaren kulkiireitin kartta vv. 1641— 1642, liite . . . . 36— 37 Porin kaupungin tullikartta, päivääm ätön... 39
Porin vientiluettelo viita 1593 ... 45
Porin Merimieshuoneen sinetti viita 1766 ... 55
Porin kaupungin asemakartta palon jälkeen v. 1801 ... 81
II Reposaaren satama. Kartta on laadittu heinäkuussa v. 1837 ... 107
Luotsivanhin Anders Axel Forss ... 157
Reposaaren Luotsintupa ... 182
Siikarannan Indrenit Reposaaresta... 184
Reposaaren H o te lli... 19J Reposaaren H ö y r y sa h a ... 201
Tulipalo sahan alueella 18. 3. 1 9 1 4 ... 20 J Junnilan lampi Reposaaressa ... 207
Henr. Wahlroosi Reposaaren sataman asemakartta, vahvistettu Porissa 14. 12. 1874 ... 209
Reposaaren rantaa 1900Juvun alussa ... 220
Näköala Reposaaren kirkontornista luoteeseen ... 223
Entinen Paapurin-, nykyinen Kirkkokatu Reposaaressa... 227
Hirmumyrskyn v. 1913 tuhoama laituri Reposaaressa ... 234
Reposaaren vanha painolastilaituri Rantakadun kaakkoispäässä ... 235
Kuunarilaiva »Matti» kallistettuna jäällä Reposaaressa pohjakorjausta varten . . . . 236
Väinö Aaltosen muovailema S2-muistomerkki... 247
Sukeltaja, majakanvartija Anton Hacklin vanhem pi... 249
Reposaaren Konepajan ranta. Etualalla laiva »Jussi H», taaempana »Werner H» 251 Kirkkolahti. Taustalla Reposaaren K o n e p a ja ... 267
Axel Gustafsson Reposaaresta... 270
Kauppaneuvos Werner Hacklin, Tanskan varakonsuli ... 271
Parkkilaiva »Karhu», valokuvattu 16. 6. 1923. Omist. Werner Hacklin ... 272
Reposaaren Kirkkolahdesta lähtevää ty ö v ä k e ä ... 274
Asessori Arthur Herman Samuel Grönlund, lennätinpäällikkö ja postimestari . . . 279
Urheilukenttä... 305
Reposaaren ensimmäinen kansakoulu ... 312
Reposaaren ensimmäinen pappi, pastori Oskar Silfvenius ... 320
Pastori David Konstantin Kröger ... 321
Opettaja J. K . Eloranta Reposaaresta... 325
Näköala Reposaaren Uimahuoneen k o h d a lta ... 339
Reposaaren kirkko kellotapuleineen... 353
Reposaaren kirkon sisäkuva ... 355
Kirkkoherra Osk. Pulkkinen ... 361
Reposaaren pappila ... 363
Reposaaren hautausmaa ... 369
III Laivantäyttäjä Reposaaressa Emma Lehtonen o. s. Nyholm ... 392
Kuunarilaiva »Matti» Kallistuslaiturin ääressä. Etualalla oik. rouva Betty Hacklin ja sisarukset Verna ja Aune Hacklin ... 393
Yleiskuva Reposaaresta 1890-luvulla, l i i t e ... 395
Huvila London Reposaaressa ... 395
Kauppaneuvos Werner Hacklinin kesäasunto Huvilakarilla... 397
Toiminimi Axel Lundberg & Co:n mainosplakaatti ... 399
Porilaisia retkeilyllä Reposaaressa 1890-luvun alkupuolella ... 405
Reposaaren kirkko kellotapuleineen ja satama ... 406
Werner Hacklinin laiva »B irg it»... 414
Parkkilaiva »Caesar» haaksirikkoisena ... 415
Katkelma Kansalaiskokouksen pöytäkirjasta 18. 3. 1917 ... 420
Porin vapaaehtoisen järjestyskunnan säännöt v:lta 1 9 1 7 ... 433
» » » » ruotsinkielisinä... 436
Vapaussodan alkua koskeva sähkösanoma ... 442
Vanhoja paperirahoja ... 444
Reposaaren Punasen kaartin 9. 4. antama m ä ä r ä y s ... 445
Reposaaren sankarihauta ... 446
Werner Hacklin nimitetään Reposaaren v. t. paikallis- ja satamakomendantiksi 447 Reposaaren Merisuojeluskunnan t a l o ... 449
Werner Hacklinin laiva »Betty H» ... 452
» » » »Otto H» ... 453
» » » »Verna H» ... 456
» » » »Aune H » ... 457
» » » »Flora H» ... 458
Werner Hacklinin laiva »Jussi H» ... 4591
» » » »Anton H» ... 460*
4-mastoinen rautaparkkilaiva »Herzogin Cecilie», pienoism alli... 461
Werner Hacklinin laiva »Edit H» ... 463
Kuunarilaiva »Björnin» keulakuva ... 464 Kansivignetin ankkuri kuvaa Reposaaren satamasta löydettyä, 1800-luvun alkupuolelta
periytyvää, malliltaan epäonnistunutta »patentti-ankkuria», joka on ollut Porin kaupungin vanhan, »Charlotta»-nimisen ponttoosillan ankkurina n. 40 vuotta.
V . 1925 osti Werner Hacklin Porin kaupungilta sanotun ankkurin sijoittaen sen Kirkkomäen äärelle museoesineenä säilytettäväksi, ks. kuva s. 353.
A L K U L A U S E
Kauppaneuvos W e r n e r H a joka erikoisesti on aina harrastanut Reposaaren entisten vaiheiden muistiinmerkitsemistä,
neuvotteli asiasta erinäisiä kertoja Satakunnan Kirjallisen Kerhon sihteerin, kaupunginsihteeri F . V i i t a s e n kanssa, joka niinikään oli asiaan innostunut. Täyttäessään elokuun 5 p:nä v. 1930 50 vuotta kauppaneuvos Hacklin teki Satakunnan Kirjalliselle Kerholle lahjoituksen Reposaaren historian kirjoittamiseksi ja lisäsi myöhemmin runsaasti avustustaan. Satakunnan Kirjallinen Kerho ryhtyikin lahjoituksen johdosta nopeasti toimenpiteisiin ja teki maisteri A i n a L ä h t e e n o j a n kanssa, joka niihin aikoihin kirjoitti Rau
man kaupungin historiaa ja suoritti sitä varten tutkimuksia m. m.
Ruotsin Valtakunnanarkistossa,sopimuksen Reposaaren historian kirjoittamisesta vuoteen 1809. Mutta Reposaaren myöhemmän histo
rian kirjoittajaa oli vaikeampi saada, vaikka Kerho monin tavoin sitä tiedustelikin.
K un eräät reposaarelaiset kehoittivat allekirjoittanutta ottamaan tehtävän suorittaakseen ja lahjoittajakin tätä ehdotusta puolsi, rohke- nin ottaa kirjoittaakseni Reposaaren historian vuodesta 1809 alkaen.
Satakunnan K irjallisen Kerhon ja allekirjoittaneen välisen sopimuk
sen mukaan tuli kirjoittamani historian käsikirjoituksen olla valmiina vuoden 1935 loppuun mennessä, mutta sain sen valmiiksi jo keväällä 1934. Jo sitä ennen oli maisteri Lähteenoja saanut valmiiksi Repo- saaren vanhemman historian ennen vuotta 1809.
Sopimuksen mukaan oli kahden asiantuntijan tarkastettava laati
mani historian käsikirjoitus ennen sen painattamista. Toinen tarkas
taja valitettavasti piti hallussaan käsikirjoitusta yli neljä vuotta, ole-
matta hänen esittämistään huomautuksista itse asialle paljonkaan hyötyä. Kauppaneuvos Hacklinin toimenpiteestä saatiin käsikirjoi
tus, josta kuitenkin tarkastuspalkkio maksettiin, pois tarkastajalta vasta v. 1938 lopulla. Silloin myös kauppaneuvos Hacklin lupautui kustantamaan historian painatuskustannukset.
Toista tarkastajaa oli vaikeata saada. Vasta keväällä 1939 suos
tui fil. tri L. I. K a u k a m a a antamaan käsikirjoituksestani lausuntonsa, joka on ollut minulle suurena apuna käsikirjoitustani viimeistellessä.
N yt ilmestyvän Reposaaren historian, jonka käsikirjoituksen pai
noon saamista edelleen ovat viivästyttäneet viime vuosien poikkeuksel
liset olot, ensimäisen osan näin ollen muodostaa maisteri A ina Läh
teenojan kirjoittama Reposaaren vanhempi historia ja toisen osan alle
kirjoittaneen. Kolmantena osana liittyy teokseen kauppaneuvos
n e r H a c k l i n i n kirjoittamat omakohtaiset muistiinpanot ja lisäykset viimeksikuluneiden vuosien varrelta.
Tässä yhteydessä on minun lausuttava kunnioittavat kiitokseni kauppaneuvos H a c k l i n i l l e, joka teoksen aikaansaamiseksi teke
miensä lahjoitusten ja sen painatuskustannusten suorittamisen lisäksi on teosta kirjoittaessani antanut minulle monia asiallisia tietoja ja viitteitä sekä kaikin tavoin suurella harrastuksella seurannut teokseni valmistumista. Samalla pyydän lausua parhaat kiitokseni pormestari W i l h o R e w e l l i l l e siitä, että Porin maistraatin arkisto on ollut vapaasti käytettävissäni tutkimuksiani varten, kaupunginsih
teeri F . O. V i i t a s e l l e monista ystävällisistä ohjeista varsinkin käyttäessäni kaupunginarkistoa ja fil. tri L. I.
niistä arvokkaista asiallisista lisistä ja neuvoista, joita hän on antanut käsikirjoituksen viimeistelyä varten. Samoin tahdon lausua kiitokseni kaikille, jotka eri tavoin, m. m. valokuvia lainaten, ovat olleet apunani tämän teoksen aikaansaamisessa.
Reposaari, syyskuussa 1941.
O s k . P u l k k i n e n .
I
R E P O S A A R I
R U O T S I N VALLAN AI KANA
Kirjoittanut AINA LÄHTEENOJA
F il. maisteri
I. R E P O S A A R E N V A I H E E T K U S T A V I L A I S E N A I K A K A U D E N A L K U U N
Reposaari sijaitsee sen ikivanhan merenkulkureitin varrella, joka Itämereltä, Ahvenanmaan saaristosta ja Rauman mereltä joh taa Pohjanmaan jokien suupuolessa olleisiin kauppapaikkoihin ja takaisin, joten sen historia oikeastaan alkaa heti sen kohottua meren helmasta näkyviin vesilintujen ja merenkulkijoiden levähdys- ja turvapaikaksi. Saaren korkeussuhteista päättäen kohosivat sen korkeimmat kohdat, nimenomaan saaren keskiosassa oleva Paja- mäki ja nykyinen ldrkon seutu eli Harmaamäki (Gråberget), veden
rajan yläpuolelle lähipitäen puolitoista vuosituhatta takaperin.
Kokemäenjoen vastainen suistomaa lainehti silloin aavana ulap
pana Reposaaren ja mantereen välillä, sillä joen suu oli silloin Lam
maisten kosken seuduilla, Kokemäen ja Ulvilan pitäjän alkuperäi
sellä rajalla, jossa korkeat rantatöyräät ja kosken alapuolella avau
tuva leveä, rauhaisa suvanto vieläkin osoittavat sataman paikkaa.1 Paljon tietäisivät siis Reposaaren rannoilla meren sileiksi hio
mat kaihot kertoa Satakunnan maakunnan valtasuonen, K oke
mäenjoen, liikenteen ja asutuksen vanhimmasta historiasta siitä alkaen, jolloin friisiläiset, gotlantilaiset ja saksalaiset kauppamiehet purjehtivat näitä vesiä ja Itämeren maihin kotiutunut kristillinen kulttuuri valtasi täällä ensimmäiset tukikohdat vaikutukselleen.
Reposaaren läheisyydessä on Kappelinluoto hautoineen ja »kirkon- kehineen», jotka viittaavat luodossa entisaikaan olleeseen meri
miesten pyhäkköön ja sitäkin aikaisempaan kristihiseen käännytys
työhön Kokemäenjoen laaksossa. Perimätieto kertoo siehä pidetyn jumalanpalveluksia ehkä jo samoihin aikoihin kuin kirkkoa hankit-
r
tiin Anolan ja Ravanin seuduille ja sitten Ulvilan Kappelinmäelle tai Ulvilan nykyisen kirkon läheiselle Napa vainiolle. Reposaari on nähnyt Hansan kauppaherruuden ajat ja pirkkalaisten kaupparet- ket Perä-Pohjaan. Sen rannalle pysähtyivät tanskalaistenkin sota
laivat heidän käydessään hävitysretkillä aikaisemmin sisämaassa ja viimeksi 1500-luvun alkuvuosina polttaessa Ulvilan kaupungin ja viedessä Ulvilan porvarien kauppalaivat ryöstösaaliina meren yli.2 Reposaaren keskiaikainen historia peittyy kuitenkin hämärään, joka vasta Kustaa I Vaasan ja hänen poikiensa hallitusajalta lähtien alkaa hälvetä. Reposaari oh siihen aikaan jo saanut sankan kuusi
metsän verhokseen muodostaen siten kauas näkyvän maanmerkin merenkulkijoille. Ulvilan kaupungin porvarit käyttivät sitä ulko
satamana, kuninkaankartanon hevoset kävivät siellä laitumella ja Ulvilan talonpojat sijoittivat sinne kalamajojaan, mutta talvisin oh saari asumaton. Varsinkin sillinkalastajille oh Reposaari tärkeä tukikohta, sillä sen itäpuolella, siis mantereen ja saaren välillä oleva merenselkä oh vielä silloin silliparvien suosima oleskelupaikka.
Reposaaren Kappelinluodon pyhitetty maa.
Juhana herttuan privilegiokirje, annettu 8. 3. 1558. R V A Städ:s acta, Björneborg.
Ulvilan silli oli suurikokoista ja maukasta ja niin suuressa maineessa, että esim. v. 1545 Ulvilan silliä lähetettiin Kokemäen kartanosta aina Porvoon kartanoon asti, vaikka Porvoota lähempänä oh useita sihinkalastuspaikkoja. Myöhemmin kohosivat Lammaisten lohi ja Kokemäen siika lajissaan samanlaiseen maineeseen.3
Kun Ulvilan porvarit Juhana-herttuan toimesta keväällä 1558 saivat määräyksen siirtää kaupunkinsa Pärnäisiin, nykyisen Porin kohdalle, vahvisti herttua heille samalla maalisk. 8 p. antamallaan etuoikeuskirjeellä Reposaaren nautittavaksi ja käytettäväksi niin kauan kuin armollinen herttua suvaitsi nähdä sen hyväksi.
Juhana herttuan etuoikeuskirje kuuluu suomennettuna: »Me Juhana Jumalan armosta Suomen herttua j. n. e. teemme tiettä-
vaksi, että me erikoisesta suosiosta ja armosta olemme suoneet ja antaneet, niinkuin me myös nyt tällä avoimella kirjeellämme suomme ja annamme, alamaisillemme Porin porvareille Reposaaren (Reffzöö) nautittavaksi ja käytettäväksi (niin kauan kuin sen hyväksi näemme). Sentähden käskemme nimismiestemme, voutiemme ja muiden valvomaan, että mainitut alamaisemme kaikissa suhteissa noudattavat tätä. Annettu Ulvilan kartanossa maaliskuun 8 p.
vuonna 58. »4
Juhana-herttuan Poriin suunnittelema linnoitus olisi valmistut
tuaan vaikuttanut ratkaisevasti kaupungin ja sen ulkosatamaksi muodostuvan Reposaaren kohoamiseen kaupalliseksi keskukseksi rannikollaan, mutta kohta syttynyt veljessota sitoi Juhanan kädet ja keskeytti kaikld hänen hankkeensa.
Erik X IV : n päästyä valta-istuimelle kiiruhtivat Porin porvarit turvaamaan oikeutensa lähettämällä hänelle Porissa syysk. 19 p.
v. 1564 päivätyn alamaisen anomuksen, jossa he kuvailivat kestä- miään vaikeuksia. Kuningas Kustaa I Vaasa oli, sanottiin valituk
sessa, pakoittanut heidät siirtymään Helsinkiin ja kun he kuuden vuoden perästä taasen saivat palata kotiseudulleen, oli Juhana- herttua jo vuoden perästä antanut heille muuttokäskyn Poriin.
Ulvilassa heillä oh ollut tontti-, kaali-, ja humalamaat sekä laitumet, jotka jäivät heiltä Ulvilan talonpoikain viljeltäviksi. Ne laskettiin veroltaan 6 äyrin ja ½ markan maiksi. Porin sileällä hiekkahar
julla eivät he voisi elää pelkän kaupan varassa, vaan heillä kullakin oli lehmä tai parikin ruokittavana, joten heidän tuli saada myöskin niitty- ja laidunmaata Pärnäisten kylän tiluksista, joilla kaupunki nyt sijaitsi ja jotka arvioitiin 12 ½ äyrin veromaiksi. Sitäpaitsi he pyysivät kuningasta vahvistamaan heidän osuutensa kaupungin lähellä olevaan Ulasourin saareen, sillä siinä oh vanhastaan viidellä kylähä osuutensa. Lopuksi he anoivat omistusoikeutta kaupungista
»neljän penikulman päässä», ulkona meressä sijaitsevaan Repo- saareen (Repsöö), joka oh heille jo annettu v. 1558 etuoikeuskirjeehä ja jota he olivat vanhastaan käyttäneet laivojen satamana ja hevos
ten laitumena.5
Porin porvariston anomus 19. 9. 1564. R V A Städ:s ensk. besvär, Björneborg.
Porin porvariston anomus 19. 9. 1564. R V A Städ:s ensk. besvär.
Näköala Reposaaren varvin lautatarhasta Poriin päin.
Jouluk. 10 p. edellämainittuna vuonna antamassaan privilegio - kirjeessä kuningas täyttikin porilaisten pyynnön suoden »Porin asukkaille laitumeksi ne kaupungin vieressä olevat Pärnäisten kylän tilukset, joita ei ollut aikaisemmin annettu Koiviston latokartanolle, samoin Reposaaren (Räfzöön), joka oli ennen kuulunut Ulvilalle sekä viidennen osan Ulasourin (Vlasouröö) saaresta, joka osa oli kuulunut ennestään Pärnäisten kylälle».
Kyseisen privilegiokirjeen sananmuoto on suomennettuna Seu
raava: »Me Erik neljästoista, Jumalan armosta Ruotsin, Göötan ja Venden sekä useiden niihin kuuluvien (alueiden) kuningas teemme tiettäväksi, että uskolliset alamaisemme, jotka asuvat Suomessa, ovat nöyrästi käyneet luonamme ja kaikkein alamaisimmasti p yy täneet, että sallisimme heidän tästä lähtien jäädä pysyväisesti asu
maan Poriin, niin ettei heitä sieltä nyt eikä vastaisuudessa siirretä muille seuduille. Lisäksi he ovat nöyrästi pyytäneet, että me antai
simme ja vahvistaisimme sanotulle Porille sellaiset etuoikeudet ja
vapaudet kuin valtakuntamme Ruotsin muillekin kauppakaupun
geille on annettu ja vakuutettu. Ja koska olemme saaneet tietää ja kuulleet, että seudulla, johon sanotun Porin asukkaat ovat ryh
tyneet rakentamaan talo jaan, on hyvä asema meren puolella ja siihen on sopiva rakentaa kauppakaupunki, josta voisi olla Pohjan
maan ja Satakunnan maanäärille Suomessa suurta hyötyä ja etua.
Sentähden olemme me suostuneet ja päättäneet, että sanottu Pori on tästä lähtien oleva oikea ja laillinen kauppakaupunki. Ja jotta mainitut Porin asukkaat aina osoittaisivat meille nöyrää alamai
suutta, uskollisuutta, tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta niinkuin he ovat luvanneet, ilmoittaneet ja valalla vahvistaen sitoutuneet osoittamaan. He ja kaikki heidän jälkeläisensä, Porin kaupungin asukkaat, olkoot ja heidän tuleekin olla meille ja meidän oikeille perillisillemme ja jälkeemme seuraaville kuninkaille nöyrän alamai
sia, uskollisia, oikeamielisiä ja kaikella tavalla avuliaita milloin ja missä sitä tarvittaneekin eikä koskaan sallia eroittaa itseään meistä ja heistä eikä viekotella salaisesti tai julkisesti, kotimaisten tai ulko
maalaisten, mitä säätyä lienevätkin ja mikä hätä ja vaara uhannee- kin. Niin olemme me erikoisesta suosiosta ja armosta suoneet ja antaneet, niinkuin myös nyt tällä avoimella kirjeellämme armolli
sesti annamme, usein mainituille Porin asukkaille nämä etuoikeudet ja vapaudet, jotka on esitetty allaolevassa luettelossa:
Ensiksi. Porin asukkaiden tulee käyttää ohjeenaan ja nou
dattaa kaupunginlakia, samoin määräyksiä ja säädöksiä, joita valta
kuntamme Ruotsin muillekin kauppakaupungeille on säädetty tai vasta säädetään.
Toiseksi. Porin asukkaat harjoittakoot kauppatointaan ostaen ja myyden sanotussa kaupungissamme. Samoin harjoittakoot he kotimaan- ja ulkomaanpurjehdusta niinkuin sitä harjoittavat muut
kin meidän valtakuntamme merikaupungeissa asuvat alamaisemme.
Kolmanneksi. Porin asukkaat saakoot ja käyttäkööt laitu
meksi sen osan Pärnäisten lähellä kaupunkia olevista tiluksista, mitä ei ole aikaisemmin annettu Koiviston Latokartanolle. Samoin Reposaaren (Räfzöön), joka on aikaisemmin kuulunut Ulvilalle.
Lisäksi myös viidennen osan Ulasourista, joka on aikaisemmin kuulunut mainittuun Pärnäisten kylään.
Neljänneksi. Älkööt mitkään Herrat, Aatelismiehet korkeam
masta tai alemmasta säädystä, papit* tai muut, mitä lienevätkin, harjoittako laitonta kauppaa Porissa tai muualla valtakunnas
samme, nimittäin ostako vierailta tai kotimaisilta henkilöiltä tava
roita tai tarvikkeita käydäkseen niillä kauppaa, kuten kauppamie
helle kuuluu ja rehennelläkseen kurjissa nautinnoissa, rangaistuk
semme ja sakon uhalla, niinkuin laki säätää. Mutta ketään ei tällä kielletä myymästä ja vaihtamasta, mitä hänen oma karjansa tuot
taa ja ostamasta sillä asevarustuksia, verkaa, palttinaa, suolaa, humalia ynnä muuta, mitä kukin tarvitsee elannokseen ja ravin
nokseen.
Viidenneksi. Älköön kukaan rohjetko vaatia pakkokestitystä kaupungin porvarilta ankarimman rangaistuksen uhalla. Mutta porvaristo ja raati on velvollinen järjestämään kaupunkiin kaksi yleistä majataloa, jossa matkustajat saavat kohtuullisesta maksusta välttämättömät tarpeensa, sen rangaistuksen uhalla mitä nimen
omaan on säädetty kaupunginlain neljännessätoista luvussa Kunin
kaan kaaressa.
Kuudenneksi. Nimismiehemme sekä pormestari ja raati pitä
kööt tarkkaan silmällä etuostoa älköönkä katselko läpi sormien sen suhteen, vaan jokainen, joka mainitussa Porin kaupungissa harjoittaa etuostoa, saakoon siitä rangaistuksen niinkuin kaupungin
laki määrää.
Seitsemänneksi. Älköön kukaan porvari Porissa tai muualla Suomessa nauttiko porvarinoikeutta jossakin saksalaisessa tai ulko
maisissa kaupungeissa sen rangaistuksen uhalla, että hän menettää kauppatavaransa Ruotsin kruunulle. Jos jotkut haluavat olla porva
rina useammassa kuin yhdessä kotimaisessa kaupungissa, niin se on heille sallittua ehdolla, että laillisen rangaistuksen uhalla suoritta
vat maksut ja rasitukset niin toisessa kuin toisessakin kaupungissa.
* Tekstissä sana hommen epäselvä.
Erik X I V : n privilegiokirje, 10. 12. 1564. R V A Städ:s acta, Björneborg.
16
Erik X I V : n privilegiokirje, annettu 10. 12. 1564. R V A Städ:s acta, Björneborg.
3 17
Kahdeksanneksi. Ei mitään Porissa menetetyksi tuomittua tavaraa ole lupa luovuttaa voudille tai muille, ennenkuin tuomio on istuvan oikeuden käsittelyssä saanut lain voiman. Kämnerit kootkoon kaikki sakkorahat lain mukaan, älköönkä mitään asiaa salaa jätettäkö sikseen tai otettako lainvastaisesti käsiteltäväksi ankarimman rangaistuksen uhalla.
Yhdeksänneksi. Kielletyissä satamissa käyminen ja kaikki maakauppa, josta on Porin kaupungille kuten useille koko Ruotsin valtakunnan kaupungeille suurta vahinkoa ja haittaa, lopetettakoon tykkänään. Ja jos tavataan sellaisia, jotka käyvät tekemässä kaup
paa sanotuissa satamissa tai harjoittavat maakauppaa, niin menettä
köön he kaiken tavaran mitä heillä on mukanaan ja maksakoon sakkoa neljäkymmentä markkaa.
Kymmenenneksi. Älköön kukaan vierasmaalainen asettuko asu
maan porvariksi Poriin, ennenkuin hän on vannonut valan ja vakuut
tanut meille samaa nöyrää alamaisuutta ja uskollisuutta kuin kaikki muutkin Valtakuntamme asukkaat ovat vakuuttaneet. Porvari- oikeuden myöntämisessä noudatetaan tavallista vanhaa tapaa.
Yhdenneksitoista. Älköön ketkään porvarit eikä meidän tai muiden hyvien miesten palvelijat rohjetko käydä pormestarin tai raatimiesten kimppuun lyöden ja loukaten heitä kaupungissa sakko
rangaistuksen uhalla. Älköön myöskään ketkään kurittomasti ja halveksien loukatko heitä millään tavalla herjaavilla sanoilla, jotka vahingoittavat heidän kunniaansa ja hyvää mainettaan. Joka näin menettelee eikä voi todistaa syytöstään, olkoon itse kunniaton ja häntä rangaistakoon niinkuin kaupunginlain 13 luvussa Kuninkaan kaaressa säädetään. Ja jos joku aiheettomasti käyttää tarpeettoman ilkeätä kieltä heitä vastaan, niin saakoon hän siitä asianmukaisesti vankeusrangaistusta. Mutta jos meidän virkamiehemme, jotka mei
dän nimessämme hallitsevat ja vallitsevat heitä, moittivat heitä tot
telemattomuudesta tai muista syistä, ei heitä ole siitä rangaistava.
Kaikki edellä mainitut etuoikeudet pidettäköön kaikilta osil
taan ja kohdiltaan tämän kirjeemme perusteella voimassa. Mutta me pidätämme kuitenkin itsellämme aina oikeuden muuttaa ja
parantaa näitä etuoikeuksia ajan vaatimusten mukaan, milloin katsomme sen onnellisemmaksi ja hyödyllisemmäksi. Samoin tah
domme täten ottaa kuninkaalliseen suojelukseemme ja turvaamme mainitun kaupungin asukkaat ja asukkaiden kaiken irtaimen ja kiinteän omaisuuden ja puolustaa sitä kaikelta vääryydeltä ja väki
vallalta. Kiellämme samalla kaikkia, mitä säätyä lienevätkin, tekemästä mainituille Porin kaupungin asukkaille tässä suhteessa haittaa tai vastusta suosiomme menettämisen ja laillisen rangaistuk
sen uhalla. Sen vakuudeksi annamme ripustaa tämän kirjeen alle Kuninkaallisen Sinettimme. Annettu linnassamme Tukholmassa jouluk. 10 p. vuonna 64.
ERICUS.»6
Nämät etuoikeudet vahvisti Juhana I II maalisk. 24 p. v. 1576 päivätyllä kuninkaallisella kirjeellä luvaten Porin kaupungin asuk
kaille yleiseksi laitumeksi ja alaksi kaupungin vieressä olevat Pär- näisten tilukset ja Reposaaren ynnä Tahkoluodon, jotka ennen olivat kuuluneet Ulvilalle ja x/5 osan Ulasourista sekä Lattomerestä sen osan, joka sijaitsee »Koiviston aidasta suoraan yli suon (mossan) kaupungin eteläpuolella», jota maata kaupunkilaiset voisivat käyttää niityksi.
Juhana III:n privilegiokirje kuuluu suomennettuna: »Me Juhana Kolmas, Jumalan armosta Ruotsin, Göötan ja Venden Kuningas. Teemme tiettäväksi, että rakkaat, uskolliset alamai- semme, kaupunkimme Porin pormestari ja Raati sekä yhteinen porvaristo ovat alamaisimmasti ja nöyrimmästi pyytäneet Meidän ottamaan armollisesti huomioon, mikä heidän etuaan ja elantoaan kaikissa suhteissa edistää ja kuninkaallisella kirjeellämme vahvista
maan ja vakuuttamaan heille etuoikeudet ja vapaudet, jotka tämän kaupungin asukkaille on aikaisemmin annettu. Samoin suosiolli
sesti parantamaan näitä etuoikeuksia muutamilla lisäeduilla. Koska mainitut Porin asukkaat ovat tähän asti aina osoittaneet uskolli
suutta oikealle esivallalleen, Ruotsin Valtakunnan Kuninkaille ja Hallitsi joille ja koska he ovat nyt myös jälkeläistensä, tulevien porilaisten puolesta luvanneet, vakuuttaneet ja valalla vannoneet
tästä lähinkin uskollisuutta Meille, samoin suloiselle ja rakkaalle Puolisollemme, Jalosukuiselle Rouva Katariinalle, Ruotsin, Göötan ja Yenden Kuningatarelle ja syntyperältään Puolan R u h tin a ta relle meidän molempien elinaikana ja samoin sen jälkeen meidän molempien perillisille, joita Kaikkivaltias Jumala on Meille antanut tai vastaisuudessa suo, ollen meille nöyrästi alamaisia, uskollisia, oikeamielisiä ja kaikissa suhteissa avuliaita. Niin olemme Me armolli
sesti ottaneet huomioon Porin kaupungin asukkaiden nöyrän pyyn
nön ja suosiollisesti myöntäneet heille sellaiset etuoikeudet, jotka olemme harkinneet tänä aikana olevan mainitun kaupungin asuk
kaille kaikkein tarpeellisimmat ja edistävän heidän kaikkien toi
meentulon parantamista, mitkä etuoikeudet luetellaan seuraavassa:
Kuudenneksi. Annettakoon Porin kaupungin asukkaille käytet
täväksi kaupungin yleisenä laitumena ja alana se osa Pärnäisten tiluk
sista, joka on kaupungin vieressä ja jota ei ole aikaisemmin luovu
tettu Koiviston Latokartanolle, samoin Reposaari ja Talilcoluoto (Räffzöön, Huastensker), jotka aikaisemmin ovat kuuluneet Ulvilalle.
Samoin viidesosa Ulasourin saaresta, joka on ennen kuulunut ja luettu mainittuun Pärnäisten kylään. Lisäksi niin suuri osa Latto- merestä kuin sitä on Koiviston aidasta suoraan yli suon kaupungin eteläpuolella ja nämä tilukset käytettäköön kaupungin niityiksi.
Tämän vahvistukseksi olemme tämän kirjeemme omalla kädel
lämme allekirjoittaneet ja antaneet sen alle painaa Kuninkaallisen Sinettimme. Kirjoitettu Kuninkaallisessa himassamme Tukhol
massa maalisk. 24 p:nä. Vuonna viisitoistasataa seitsemänkym
mentä kuusi, hallituksemme kahdeksantena.»*
Kuningas Sigismundin maalisk. 24 p. v. 1594 antaman pri-
* »Ylläolevan jäljennöksestä oikein jäljennetyksi todistaa Helsingissä, Suomen Valtionarkistossa Helmik. 24 p:nä 1896. J. W . Ruuth, ensimmäinen aktuari. Otteen oikeaksi todistaa Porin Raatihuoneella huhtik. 21 p:nä 1914. Harald von Hellens, Por
mestari ja Notarius Publicus.»
vilegiokirjeen sisällys ja sananmuoto eroaa vain sikäli edelli
sistä, että Reposaaren lisäksi kaupunki sai myöskin ennen Ul
vilalle kuuluneet Puusoon ja Pirskerin eli Koivuluodon saaret haltuunsa.7
Kuningas Sigismundin antama etuoikeuskirje kuuluu suomen
nettuna: »Me Sigismundus, Jumalan armosta Ruotsin, Göötan ja Venden Kuningas, Suomen Suuriruhtinas, Karjalan, Watzki Petin, Venäjän Inkerin ja Liivinmaan virolaisten Herttua, Puolan Kunin
gas, Liettuan Suuriruhtinas ja Preussin, Masurian, Samogitian, Kiovan, Volhynian ja Liivinmaan Herra. Teemme tiettäväksi, että uskolliset alamaisemme, kaupunkimme Porin pormestari, Raati ja yhteinen porvaristo, ovat kaikkein alamaisimmasti ja nöyrimmästi Meiltä pyytäneet, että Me kaikissa suhteissa ottai
simme suosiollisesti huomioon heidän etunsa ja menestyksensä ja armollisesti Kuninkaallisella kirjeellämme uudistaisimme ja vahvis
taisimme heidän entiset etuoikeutensa ja vapautensa. Ja koska Porin asukkaat ovat tähän asti aina osoittaneet uskollisuutta oikealle esivallalleen, Ruotsin Valtakunnan Kuninkaille ja Hallitsijoille ja samoin nyt ovat luvanneet, vakuuttaneet ja valalla vannoneet, että he sekä kaikki heidän jälkeläisensä mainitussa Porin kaupun
gissa tästä lähin osoittavat samaa uskollisuutta Meille ja suloiselle ja rakkaalle puolisollemme, Jalosukuiselle Rouva Annalle, Ruotsin, Göötan ja Venden Kuningatarelle, syntyisin Itävallan ja Steier- markin arkkiherttuattarelle meidän molempien elinijän ja penik
sellemme, jonka Kaikkivaltias Jumala on meille suonut tai vastai
suudessa suo, ollen aina nöyrästi alamaisia, lujia, oikeamielisiä ja kaikissa suhteissa avuliaita, sentähden olemme armollisesti ottaneet huomioon heidän nöyrän pyyntönsä ja erikoisesta suosiosta vahvis
taneet ja vakuuttaneet etuoikeudet ja vapaudet, jotka Esi-isämme, edesmenneet Kuninkaat ovat heille antaneet, kuten nähdään heidän kirjeistään, ja jotka erittäin muistossa autuas Herra Isämme, Kunin
gas Juhana Kolmas on suonut ja vahvistanut, mitkä etuoikeudet on merkitty allaolevaan luetteloon:
Viidenneksi. Porin kaupungin asukkaat saakoot ja käyttäkööt yleiseksi kaupungin laitumeksi ja alaksi Pärnäisten kylän pellot, jotka lasketaan 12 äyrin maaksi ja ovat autiona, sittenkun siitä on otettu Niityt Koiviston Latokartanolle, koska Meidän korkeasti mainittu Rakas Herra Isämme on ne heille suonut ja vahvistanut, samoin Reposaaren (Räfzöön) sekä Berch skärin ja Berssöön, joka ensinmainittu on aikaisemmin kuulunut Ulvilalle, ja myöskin vii
dennen osan Ulasourista, joka on ennen kuulunut ja luettu Pärnäi- siin. Samoin niin suuren osan Lattomerestä kuin sitä on Koiviston aidasta suoraan yli suon kaupungin eteläpuolella, joita tiluksia he käyttäkööt kaupungin Niittynä.
Sen vahvistukseksi olemme tämän kirjeemme omalla kädel
lämme allekirjoittaneet ja antaneet sen alle painaa Kuninkaallisen Sinettimme. Kirjoitettu Kuninkaallisessa linnassamme Tukhol
massa maalisk. 24 p:nä Vuonna Viisitoistasataa Yhdeksänkym
mentä neljä, hallituksemme toisena vuotena Ruotsissa ja seitse
mäntenä Puolassa.»*
Näiden saarten ja tilusten omistusoikeuden vahvistivat kunin
gas Kaarle I X elok. 1 p. v. 1604 ja kuningas Kustaa II Adolf lokak.
25 p. v. 1617 ja huhtik. 14 p. v. 1625, jotapaitsi kaupunki oli jo v. 1585 saanut 1/12 Vähärauman kylää.7 Pyytäessään kuningas Kaarle IX :n vahvistamaan kaupungin etuoikeudet valittivat pori
laiset jouluk. 27 p. v. 1599 päivätyssä anomuksessaan erittäinkin sitä, että heillä oli Ulvilassa asuessaan ollut tonttinsa ja asuntojensa lisäksi 4:n savun veromaa niittyineen ja kalavesineen, mutta he olivat Porissa saaneet vain yhden savun veromaan laitumeksi ja muutamia niittyjä, eikä mitään kalavettä. Laidunta ja niittyjä porilaiset kuitenkin saivat lisää kaupungin länsipuolelle, Kokemäen
* »Ylläolevan jäljennöksestä oikein jäljennetyksi todistaa Helsingissä, Suonien Valtionarkistossa Helmik. 24 p:nä 1896 J. W . Ruuth, ensimmäinen aktuari. Otteen vah
vistaa oikeaksi Porin Raatihuoneella huhtik. 21 p:nä 1914 Harald von Hellens, Pormes
tari ja Notarius Publicus.»
joen alajuoksun varrelle muodostuvista saarista ja luodoista, jotka he usein omin luvin ottivat haltuunsa, niin että kaupungilla oli kaikki tärkeimmät saaret — 1700-luvulla niitä oli 27 — kaupungin ja Reposaaren välisen reitin varrella.
Porilaisten alamainen anomus vuodelta 1599 kuuluu suomen
nettuna: »Suurvaltainen Jalosukuinen Armollinen Herra, Ruotsin Valtakunnan Hallitseva Perintöruhtinas (Kaarle), me osoitamme Teidän Ruhtinaalliselle Armollenne aina nöyrää, uskollista ja kuu- haista palvele vaisuutta ja alamaista tottelevaisuutta niin kauan kuin elämme. Kaikkein armollisin Herra ja Ruhtinas, Porin kau
pungin yhteinen porvaristo kiittää nöyrän alamaisesti paljosta hyvästä, jota Teidän Ruhtinaallinen Armonne on usein monella tavalla osoittanut meille köyhille alamaisille, kuten käymällä nyt tänä vaarallisena aikana itse henkilökohtaisesti meidän luonamme, Teidän Ruhtinaallinen Armonne on usein vaikeuksien sattuessa luvannut panna alttiiksi ja uhrata henkensä ja verensä Ruotsin Valtakunnan Kruunun ja sen alamaisten menestyksen hyväksi ja Teidän Ruhtinaallinen Armonne on lupauksensa myöskin miehuulli
sesti pitänyt ja kohdellut meitä kaikkia niinkuin kaivattu Herra ja Ruotsin Valtakunnan Hallitseva Perintöprinssi valmistaen meille ja Ruotsin Valtakunnan kaikille asukkaille lohdutusta, rauhaa ja turvallisuutta. Kaikkeinarmollisin Herra ja Ruhtinas, me köyhät alamaiset pyydämme nöyrän alamaisesti, että Teidän Ruhtinaalli
nen Armonne sääliväisyydestä, suosiosta ja armosta vahvistaisi ja vakuuttaisi meille etuoikeudet, jotka meidän Korkeat edesmen
neet Kuninkaamme ovat meille monista syistä suosiosta ja armosta suoneet. Me köyhät olemme menettäneet vanhat viljelyksemme ja asuntomme Ulvilassa, neljän savun ver omaan niittyineen ja kala- vesineen ja sen vastineeksi saaneet yhden savun veromaan laitu
meksi, mutta siihen ei kuulu kalavettä ja ainoastaan muutamia harvoja niittypalstoja. Ja niitä etuja, mitkä kuuluvat etuoikeuk- siimme samoista syistä, olemme vain vähäsen saaneet käyttää hyväksemme muutettuamme asuinpaikkaa. Pitkällisen sodan aikana — Jumala sen keventäköön — jota on jatkunut Ruotsin
Valtakunnassa jonkin aikaa ja etenkin näinä viimeksi kuluneina kolmena vuotena olemme kärsineet raskasta majoitusta, kyytejä, haaksirikkoja ja muita laittomia rasituksia ja rosvot ovat meitä ryöstäneet, kuten viime syksynäkin Peili Pietarinpojan ja Vänni Joninpojan joukot, niin että monet kaupunkilaisemme eivät ikinä kykene nousemaan jaloilleen, ja me kaikki olemme nyt aivan köyh
tyneet ja joutuneet häviöön. Sentähden me alamaisesti rukoilemme, että Teidän Ruhtinaallinen Armonne Herran Jesuksen nimen tähden säälivästä suosiosta ja armosta armahtaisi meitä vapauttamalla meidät köyhät alamaiset erinäisten maksujen suorituksesta, jotta me köyhät voisimme taasen vaurastua. Lisäksi pyydämme me köyhät alamaiset nöyrästi Teidän Ruhtinaallisen Armonne suo
siollisesti määräämään, että se, joka osaa ohjata kouluamme, tulisi samalla kirkkoherraksemme ja että Ulvilan pitäjä, joka muutama vuosi sitten erotettiin, yhdistettäisiin taasen kanssamme yhdeksi seurakunnaksi, kuten se on ollut vanhastaan, josta koituu Kruunulle ja meille sekä pitäjälle suurta hyötyä ja etua. Tätä ja edellämainit
tuja, Etuoikeuksiimme sisältyviä kohtia me köyhät alamaiset n öy
rän alamaisesti anomme pyytäen, että Teidän Ruhtinaallinen Ar
monne säälivästä suosiosta ja armosta myöntäisi ne meidän nautit
taviksemme ja sallisi meidän pitää ne vahvistaen ne Teidän Ruhti
naallisen Armonne sinetillä. Siitä on Jumala Teidän Ruhtinaallista Armoanne kaikella hyvyydellään runsaasti palkitseva. Hänen suo
jaansa ja huomaansa me köyhät, alamaiset suljemme kaikesta rakas
tavasta sydämestämme Teidän Ruhtinaallisen Armonne sekä Teidän Ruhtinaallisen Armonne korkeasyntyisen Ruhtinattaren ja molem
pien rakkaat perilliset toivottaen Teille terveyttä ja onnellista hallitusta. Kirjoitettu Porissa Joulukuun 27 p:nä vuonna 99.
Teidän Ruhtinaallisen Armonne ja Kruunun
Nöyrät ja uskolliset alamaiset aina alamaisina pysyen Porin kaupungin Pormestari, Raati ja yhteinen porvaristo.»8
Porilaisten anomus 27. 12. 1599. R V A Städ:s ensk. besvär.
4 25
Porilaisten anomus 27. 12. 1599. R V A Städ.-s ensk. besvär
Kaarle IX :n antama privilegiokirje kuuluu lyhennettynä suo
meksi: »Me Kaarle teemme tiettäväksi, että uskolliset alamaisemme, Porin pormestari ja raati sekä yhteinen porvaristo ovat lähettäneet edustajia luoksemme ja alamaisesti ilmoittaneet menettäneensä tulipalossa ei ainoastaan talonsa ja kotinsa sekä kaiken omaisuu
tensa, vaan heidän Kaupunkinsa Etuoikeuskirjeetkin ovat samassa tulipalossa palaneet ja hukkuneet. Ja he ovat sentähden nöyrästi pyytäneet Meidän suosiollisesti uudestaan vakuuttamaan ja vah
vistamaan samat etuoikeudet. Koska hoitamamme virka vaatii ei ainoastaan että me suojelemme ja puolustamme jokaisen alamai
semme laillisia etuoikeuksia, vaan myöskin että tarpeen vaatiessa Kuninkaallisesta armosta ja rakkaudesta parannamme niitä. Sen
tähden emme ole voineet evätä Porin asukkaiden nöyrää anomusta, vaan olemme heidän Etuoikeutensa uudestaan vahvistaneet ja myöskin parantaneet, kuten seuraavassa mainitaan.
Kolmanneksi. Porin asukkaat saakoon ja käyttäköön laitu
meksi ne osat Pärnäisten tiluksista, jotka ovat lähellä kaupun
kia ja joita ei ole aikaisemmin annettu Koiviston Latokartanolle.
Samoin Reposaaren (Reffzöen), joka on aikaisemmin kuulunut Ulvi
lalle. Samoin viidennen osan Ulasourista, joka on eimen kuulunut Pärnäisiin.
Me tahdomme tällä Ruhtinaallisella avoimella kirjeellämme ottaa ja sulkea kaikki mainitun Porin Kaupungin Asukkaat, heidän Vaimonsa, Lapsensa, tavaransa ja omaisuutensa, irtaimen ja kiin
teän, kaupungissa ja sen ulkopuolella Ruhtinaalliseen ja Valta
kunnalliseen huomaamme, hoivaamme ja turvaamme suojellak
semme ja puolustaaksemme niitä etenkin kaikelta väkivallalta ja vääryydeltä lain ja oikeuden mukaan. Sentähden kiellämme kaikkia mitä säätyä Menevätkin, erikoisesti niitä, jotka meidän niines
sämme hallitsevat ja vallitsevat, tekemästä mainituille Porin Kau
pungin Asukkaille näiden suhteen minkäänlaista estettä ja vastusta
Olaus Magnuksen Suomen kartta (»Carta marina>>) viita 1539. Kuninkaallisen Kirjaston kokoelmista Tukholmassa.
epäsuosiomme ja laillisen rangaistuksen uhalla. Annettu Tukhol
massa Elokuun 1 p:nä vuonna 1604.
Carolus.»*
Vanhat maakuntalait myönsivät kalaveden nautinnan sille, joka omisti rantamaan, joten edellä mainittujen saarien ja luotojen sekä jo 1650-luvulla kaupungin lastauspaikkana käytetyn Hieta
nenän (Sandudden) luona Kyläsaaren rantavesillä oh myöhemmin yllin kyllin kalavettäkin. Mutta silakanpyynnin tahtoivat K oke
mäen ja Ulvilan talonpojat pitää yksinoikeutenaan, koska se oh periytynyt heihe pakanuuden ajoilta asti ja porilaiset ohvat saaneet käyttää Koiviston latokartanon kanssa yhteismaana metsää, joka ulottui aina Eurajoen pitäjän rajoille asti, hakaten sieltä hirsiä, halkoja ja pärepuita sekä lehtikerppoja kotieläinten ruuaksi. Kau
pungin kohdalla ja sen yläpuolella olevat kalavedet ohvat kruunun kalavesien vuokraajiha, niin ettei porilaisiha ohut kalastusaikana, joka ulottui toukok, alusta heinäntekoaikaan, oikeutta kalastaa edes kaupungin kohdaha joessa muuha pyydyksellä kuin ongella.
Joen pääuomiin laskevien pikku juopien ja niiden varrella olevien lahtien rannoille he kuitenkin saivat asettaa katiskoitaan, mutta niissäkin oh kruununkalastuksen vuokraajan tarkastusmiehinä tar- kastuslupa siltä varalta, että niihin eksyisi jokin suka tai lohi silloin tällöin. Eipä olekaan siis ihme, että kaupunki koetti turvata oikeu
tensa ainakin kaupungin ja sen tulevan sataman Reposaaren välillä.
Reposaaren vieressä olevahe Tahkoluodolle ja Kappehnluodolle samoinkuin läheisille Paakarin, Pihlavan ja Kaihon saarillekin kokoontui kalastusaikana suuret joukot Kokemäen ja Ulvilan talon- poikaiskalastajia vetämään silakkanuottaa entiseen tapaansa häiri
ten tuon tuostakin porilaisia kalastajia ja tuhoamaha heidän kalas
tusvehkeensä.9 K ahnauksista riitti käräjöimistä ahnomaa. Syk-
* »Ylläolevan jäljennöksestä oikein jäljennetyksi todistaa Helsingissä, Suonien Valtionarkistossa Helmik. 26 p:nä 1896. J. W . Ruuth, ensimmäinen aktuari. Otteen oikeaksi todistaa Porin Raatihuoneella huhtik. 21 p:nä 1914. Harald von Hellens. Por
mestari ja Notarius Publicus.»
Porilaisten valitus 24. 10. 1629, alla Porin kaupungin sinetti.
R V A Städ:s ensk. besvär, Björneborg.
syliä 1640, kaupungin palon aiheuttamassa sekasorrossa ulvila
laisten onnistui voittaa muuan kalastusriita, niin että kihlakunnan
oikeus soi heille lokak. 6 p. sanottuna vuonna annetulla päätöksellä Tahkoluodon matalat kalavedeksi. Kaupungin pormestari ja mais
traatti valittivat asiasta, mutta laiminlöivät vaatia hovioikeuden lopullista päätöstä, joten kihlakunnanoikeudentuomio sai lain voi-
man aiheuttaen porilaisille tavattoman paljon vahinkoa ja mieli
pahaa. Ulvilalaiset rupesivat nyt entistä rennommin isännöimään läheisillä kalavesillä ja karkoittivat porilaiset, jotka olivat pitäneet karjaa laitumella Tahkoluodollakin, kokonaan pois sieltä.
Kun tämä riita-asia oli esillä laamanninkäräjillä, jotka pidet
tiin Kokemäen ja Ulvilan talonpoikain läsnäollessa lokak. 23 p. v.
1643 jalosukuisen herran, Juhana Skytten nimessä, viittasi Porin edustaja pormestari Henrik Tuomaanpoika Juhana III:n anta
maan privilegiokirjeeseen vuodelta 1576, jossa Reposaari ynnä Tahkoluoto luvattiin kaupungille, jolle ne olivat kuuluneet jo silloin, kun se sijaitsi Ulvilassa. Niiden rannoilla olevat kalavedet kuului
vat siis luonnostaan sille, joka omisti saaret eikä »viiden penikul
man päässä asuvilla ylämaan talonpojilla» pitänyt olla mitään asiaa niille, arveli Porin arvoisa pormestari vedoten Helsingen ja Upplannin lain vanhoihin säädöksiin. Sitäpaitsi oli ulvilalaisilla talonpojilla kylliksi kalavettä läheisillä kruununluodoilla, joiden rannoilla heillä oli sekä suomukala- että silakka-apajia vielä silloin
kin n. 30, niin ettei heillä ollut mitään aihetta tunkeutua vesille, joihin kaupungilla oh etuoikeus. Talonpoikien puolesta vastasivat Henrik Jaakonpoika Tattarasta, Henrik Filipinpoika ja Martti Tuomaanpoika Masiasta ja Olayi Pärttyhnpoika Ruhadesta, etteivät he usein olekaan käyneet riidanalaisilla kalavesillä, joskus kerran, toisinaan kaksi vuodessa eikä heillä ollut silakankalastusapajia 6:tta enempää. Siian- ja suomukalojen kalastusoikeus oli heille ikimuistoisista ajoista asti loukkaamattomana säilytetty näillä vesillä. Vaikka alilaamanni oli Turun hovioikeuden presidentin Jons Kurjen Köyliönkartanossa 5 p. jouluk. 1641 päiväämän käs
kyn johdosta tutkinut perinjuurin tämän riitajutun, ei laamannin
käräjien pitäjä nytkään voinut sitä ratkaista, vaan asia siirtyi hovioikeuden käsiteltäväksi, kuten laamanninoikeuden päätöksen allekirjoittajan Nikolaus Pietarinpojan tuomio osoittaa. Tässä samoinkuin hovioikeuden pöytäkirjan marrask. 27 p:ltä 1662 jäljen
nöksessäkin puhutaan vain Tahkoluodon kalavedestä ja sen luovu
tuksesta yksinomaan ulvilalaisille, mutta mm. maaherra Erik von
Peter Nymansson: Porin saaristo v. 1804. S V A . Kokoelmasta »Beskrifning*
öfver finska städer med kartor.»
der Linden kesäk. 26 p. v. 1665 asiassa antamassa lausunnossa rin
nastetaan Reposaaren kalastusvesikin Tahkoluotoon (Hvaten- Hvetenskär pro Hvastenskär), mikä johtui nähtävästi siitä, että ne olivat toistensa välittömässä yhteydessä, kuten mainitut saaretkin.10
Niinkuin tämänluontoisissa riidoissa yleensä oh laita, varoi esivalta, joka muuten koetti edistää kaupunkielinkeinoja ja turvata porvarien oikeuksia, loukkaamasta talonpoikien ikivanhoja vapauk
sia. Niinpä pitkittyi tämä riitakin vuosikymmeniä siitä syystä, ettei ratkaisevaa päätöstä saatu suuntaan eikä toiseen. Syysk.
20 p. v. 1659 päivätyn anomuksen 4:ssä kohdassa Porin maistraatti ja porvaristo valittivat mm., että ulvilalaiset edelleen tekevät heille haittaa estämällä heitä kalastamasta kaupungille laitumeksi ja alueeksi suotujen luotojen kalavesillä ja saman anomuksen 5:ssä kohdassa valitetaan, että autuaasti kuolleen valtakunnanmarskin perilliset ovat sallineet voutinsa ryöstää heiltä vasikkalaitumena käytetyn, merenjättömaasta muodostuneen hiekkaluodon, tarkoit
taen Santaa, joka v. 1638 otettiin kaupungilta kruunulle ja jota he nyt nöyrimmästi anovat takaisin kaupungille. V. 1662, jolloin Tahkoluodon ja Reposaaren omistus taasen oli hovioikeuden käsi
teltävänä, ratkaisi hovioikeus sen talonpoikain hyväksi määräten, että alkuperäinen Tahkoluotoa koskeva kihlakunnanoikeudentuomio vuodelta 1640 oli edelleen oleva voimassa.
Samaan aikaan ulvilalaiset riitelivät Porin kaupungilta pois Sigismundin sille v. 1594 lahjoittamia Puusöön ja Koivuluodon saaria, väittäen niiden kuuluneen Vanhankylän tiluksiin. Lyttylän säteriratsutilan omistaja, kamreeri Engelbrekt Niilonpoika Ene- skiöld, joka vävynä sai haltuunsa ratsumestari Otto Juhana Grot- husenin tilat, yhtyi talonpoikiin vaatien Puusööta ja Koivuluotoa haltuunsa hänkin. Porin privilegiokirje vuodelta 1594 oh tuhoutu
nut kaupunginpalossa v. 1603 eikä sütä voitu oikeudessa esittää edes oikeaksi todistettua jäljennöstä, joten kaupungin edustajan esittämillä asiakirjoilla ei katsottu olevan laillista todistusvoimaa, varsinkaan koska v. 1604 privilegiokirjeessä ei näitä saaria erikseen
mainittu. Helmik. 11 p. v. 1662 annetulla kihlakunnanoikeuden- tuomiolla siirrettiin siis Puusoo ja Koivuluoto kamreeri Engelbrekt Eneskiöldille ja Turun hovioikeus vahvisti tämän tuomion jouluk.
8 p. v. 1666. Tämä menetys oli Porin kaupungille sitäkin tuntu
vampi, kun Koivuluoto oli ollut suurempien laivojen lastauspaik
kana ja Kyläsaaresta pohjois-koilliseen sijaitseva satama, Hieta- nenä (Sandudden), jossa joen uoman ylempänä madalluttua enin osa keskikokoisiakin aluksia lastattiin ja korjättiinkin, alkoi myös
kin mataloitua.
Tämän tappion terästäminä yrittivät Porin porvarit uudelleen saada Tahkoluodon kalavettä koskevan tuomion kumotuksi ja siinä asiassa oli maaherra Erik von der Linde, kuten sanottu, heidän tukenaan huomauttaen häneltä vaaditussa lausunnossaan, että nämä saaret oli kaupungille vahvistettu edesmenneiden kunin
kaiden monilla lahjoituskirjeillä. Mutta talonpojat olivat keski
aikaisten nautintaoikeuksiensa turvissa kaikesta huolimatta voiton puolella ja karkoittivat kaupunkilaisten kalastusveneet Reposaaren ja Tahkoluodon vesiltä heti, kun ne ilmestyivät sinne. Ottivatpa he lisäksi haltuunsa mainittujen saarien lähellä olevat kaihot ja pikkuluodotkin, jotka vähitellen kohosivat merestä, karkoittaen niiltä kaupunkilaisten kesälaitumilla käyvät kotieläimetkin. H ovi
oikeus vahvisti jouluk. 20 p. v. 1670 ulvilalaisille yksinoikeuden pyytää ja pitää silakka-apajia Tahkoluodon, Kallion, Pihlavan, Kappelin ja Paakarin kareilla,11 jota vastoin porilaisilla oh lupa juhannukseen asti, siis ennenkuin silakankalastus alkoi, pyytää siellä suomukaloja.
Edellämainittujen menetysten lisäksi kaupungin nautinnassa ohut Soodöön saari kalavesineen palautettiin syysk. 25 p. v. 1663 Anolan silloiselle omistajahe Katariina Ehsabet Kurjelle ja sata
mana käytetty Hietanenä Porin kreivikunnalle v. 1659. Seuraa
vassa onkin kiinnitettävä huomio Porin satamaan ja kulkuväylään 1600-luvulla.
Porin historian johdannossa on historioitsija J. W. Ruuth laajasti kuvannut Kokemäenjoen suistomaan muodostumista ja
maatumisen edistymistä nimenomaan sinä ajankohtana, jolloin Pori perustettiin nykyiselle paikalleen, siis 1500-luvun keskivai
heilla, joten on tarpeetonta sitä enää tässä yhteydessä toistaa.
Ruuth mainitsee myöskin, että v. 1640 tapahtuneen kaupungin- palon jälkeen oh vakavasti puhetta kaupungin siirtämisestä alem
maksi, sillä joen uoman mataloituminen vaikeutti jo silloin arvelut
ta vasti kaupungin pääelinkeinon kaupan ja meriliikkeen menesty
mistä. Kansleri Axel Oxenstjernan käskystä Turun hovioikeuden presidentti Jons Kurki lähti itse tutkimaan Porin lähimpää ympä
ristöä löytääkseen paikan, joka sopisi kaupungin uudeksi asemaksi ja havaitsikin Yyterin kylän kohdan tarkoituksenmukaisimmaksi.
Hän antoi paremmaksi varmuudeksi insinööri Andreas Maunun
poika Strenghin piirustaa kartan Porin ja Reposaaren välisestä laivareitistä ja sen varrella olevista niemistä, luodoista ja saarista.
Jons Kurjen selostus tutkimuksesta sisältyy hänen Axel Oxen
stjernalle maalisk. 2 p. 1642 Turusta lähettämäänsä kirjeeseen, joka on tallella Tidön kokoelmissa Ruotsissa ja kirjettä seurannut kartta on säilynyt Tukholman Sota-arkiston karttakokoelmassa, mutta sitä ei ole aikaisemmin otettu tutkimuksissa huomioon, joten se tuo tervetullutta valaistusta asiaan ja tarjoaa ensimmäisen suhteel
lisesti luotettavan tukikohdan Porin satamaolojen tutkimukselle.12 Jons Kurki kirjoitti Axel Oxenstjernalle: »Olen noudattanut saamaani kuninkaallista käskyä, mikäli se on käynyt päinsä tänä vuodenaikana ja havainnut, että kaupunki maaseutuun katsoen sijaitsee kauniilla paikalla, mutta purjehdus on sangen hankalaa, sillä mikään lastattu alus ei voi tulla lähemmäksi kuin pitkän peni- kulman päähän kaupungista, vaan kaupunkilaisten täytyy kuljet
taa sekä vienti- että tuontitavarat karttaan merkitylle Koivu- luodolle (Björkholmen) pienillä veneillä ja tämäkin kuljetus on vaikeata niille, jotka eivät tunne itse joen uomaa, sillä vesi nousee laveammalle kuin juopa, kuten ohellinen insinööri Andreas Strenghin piirustus osoittaa, eikä mikään vene voi kulkea muualla kuin uoman kohdalla, koska kaikki on maatunutta. Sentähden menin tarkasta
maan nientä, joka pistäytyy esiin Pohjan kulkureittiä kohti13, koska
And. Strengh: Porin— Reposaaren kulkureitin kartta v:lta 1641—1642. Silloin oli Reposaaressa »paljon metsää ja sillinkalastajien majoja.» Valokuvattu Tukholman Sota-arkistosta.
paikka oli osin ennestäänkin tuttu minulle ja sinne olisikin sopivin siirtää kaupunki rakentamalla se kahden sataman, Ilvessataman (Loohamn) ja Sikasataman (Svijnhamn) välille, jossa nykyisin on Yyterin kylä. Olen antanut insinöörin laatia ehdotuksen siitä, miten kaupunki olisi näiden kahden sataman välille sijoitettava ja lähetän piirustuksen tässä Teidän Ylhäisyydellenne. Mikäli halutaan kaivaa vesireitti sille suunnalle, joka on manteretta päin, olisi se tehtävä siitä, mistä kannas on kapein, koska maaperä on sillä kohdalla sellaista, että sitä voidaan kaivaa ja siitä kulkee pieni puro. Siinä tapauksessa, että ryhdytään johonkin toimenpiteeseen, olisi siitä ilmoitettava kaupungin porvaristolle.»14
Kirje todistaa siis epäämättömästi, että suurempien laivojen pääsy kaupunkiin oh mahdotonta jo 1640-luvun alussa. Pienempien alusten tiedetään kuitenkin vielä 1630-luvulla ankkuroineen kau
pungin vastapäätä sijaitsevan Sannan rannalle ja suuremmat laivat ankkuroivat Koivuluodon rantaan, jossa laivat lastattiin ja lasti purettiin. Andreas Strenghin kartan johdolla voidaankin perehtyä aivan yksityiskohtaisesti Porin— Reposaaren kulkuväylän vaikeuk
siin. Joen uoma näkyy siinä noin penikulman pituudelta alkaen kaupungin yläpuolelta ja päättyen n. k. pieniin Koivuluotoihin.
Kuninkaankartano näkyy kartassa kaupungin äärellä ja kaupungin pellot sen eteläisellä rajalla. Kaupungin ja sen pohjoispuolella olevien kylien, Harjunpään ja Ruosniemen, välinen tasanko oli silloin vielä veden peitossa, niin että postikin kuljetettiin veneellä Ruosniemeen ja takaisin. Lahden lounaispuoli oh kuitenkin jo niin mataloitunut, etteivät veneet voineet liikkua siinä. Samoin oh Preivikin ja kaupungin vähsen veden peittämän alanteen laitakin.
Luotsinmäen muodosti kolme erillistä luotoa, joissa kasvoi paju- pensaita. Joen varsinainen uoma oh Luotsinmäeltä (Luusourista) alaspäin pieniin Koivuluotoihin saakka paikoin 3, paikoin 2— 2 ½ kyynärää eli 6— 4 jalkaa syvä ja karttaan on merkitty, että Hieta
nenän (Sandudden) kohdalla oh vettä vain 3 jalkaa eli 1 ½ kyyn., mutta itse selällä, pienien Koivuluotojen alapuoleha oh veden syvyys 3 ½ kyyn. ja lähempänä Yyteriä 5 kyyn. Kokemäensaaren
tiluksilla oleva Kylä järvi oli oikeastaan lampi, jossa menestyivät vain ruutanat. Kokemäensaaren ja Yyterin kylän rajana oli kapea sisälahti, josta toinen puoli kuului toiselle, toinen toiselle kylälle.
Yyterin kylän eteläisen rannan ja läheisten kallioluotojen välillä oli Vähänkarin (Småskier) salmi, mutta muuten oli koko Yyterin eteläpuolella oleva vesi jo niin matalaa, etteivät alukset voineet siinä liikkua. Kyläsaaren ja Yyterin pohjoispuolisella rajalla oh 6 kyynärää syvä lahdelma, jota nimitettiin Sikasatamaksi (Swijne- hamn). Sen suojana oli pohjoisessa pieniä luotoja ja niitä vasta
päätä, lähempänä ulapan toista äärtä Puusoo (kartassa nimeltä Böösten) suuren Koivuluodon lähellä, sitten Kuusiluoto (Graan- hålmen) ja sitten Soodöö (Såådöö), kaikki metsää kasvavia, paitsi Koivuluoto, jossa oh vain muutamia pensaita.
Yyterin kylä sijaitsi iS¾&asataman ja samalla rannalla toisen lahden pohjukassa sijaitsevan Ilvessataman (Loohamn) välillä, johon Jons Kurki ehdotti kaupungin siirrettäväksi. Ilvessataman syvyys oh silloin 7 kyynärää ja sen edessä oh pieniä saaria suojana avomerta vastaan, joka lainehti jo Yyterin niemen kärjessä sijait
sevan KaWmsataman pohjoispuolena. Ilvessataman ja Karhu- sataman välillä olevaha hiekkatasangoha oh muutamia korkeita, meren kokoonkasaamia hiekkasärkkiä, mutta Yyterin niemen nokka Karhusataman lähellä kasvoi kaunista leppä-, koivu-, kuusi- ja mäntymetsää. Nimitykset Sika-, Ilves-, ja Karhusatama ovat sangen mielenkiintoisia ja niissä piilee nähtävästi muisto joistakin ikivanhoista liikesuhteista tai tapauksista, joita nykyisin on enää mahdotonta todeta. Karhusataman syvyys oh vain 1 ½ kyynärää.
Sen länsipuolella oh parisen suo jaavaa metsäistä saarta m. m.
Karhuluoto ja vähän matkaa niistä Reposaareen päin vieläkin muutamia pientä metsää kasvavia luotoja mm. Mäntyluoto, mutta sitten eroitti syvä meri Reposaaren ja Mäntyluodon toisistaan ja karttaan on sille kohdahe merkitty: »Tähän poikkeevat kaikki alukset, jotka tahtovat matkata Perä-Pohjaan, samoin palatessaan ne, jotka purjehtivat Raumalle, Uuteenkaupunkiin ja Turkuun.»
— »På denne Oorten löpa aha Fahrkoster såm tili Norbotn förreesa
CO
cp Porin kaupungin tullikartta, päiväämätön. Valokuvattu Tukholman S ota-arkistosta.
Kaupungin kohdalta näkyy 6 joenjuopaa.
