PORIN HISTORIA II

PORIN HISTORIA II

J. W. Ruuth

Uuden suomenkielisen laitoksen toimittanut Mauno Jokipii

2. OSA

Yhtä huonosti kuin kaupan oli myös käsityön ja muiden porvarillisten elinkeinojen laita. Teollisuuslaitoksia ei ollut kaupungissa; vielä edellisellä aikakaudella siellä käynnissä ollut tiilitehdaskin näyttää nyt lakkautetun, tai sitä ei ainakaan enää sen koommin mainita asiakirjoissa. Ei liioin enää puhuta kruunun

laivaveistämöstä

tai Ruhaden kruununmyllystä.

KÄSITYÖLÄISELINKEINOT

I

Mitä käsityöläisammatteihin tulee, tavataan nyt asiakirjoissa muutamien, edellisellä aikakau- della kaupungissa tuntematto- mien uusien ammattien edustajia esim. maalari, muotokuvantekijä (konterfeija- re), kirjansitoja, vaskiseppä, hatuntekijä (1653), hakaseppä (1675) mikä todistaa aiko- jen ja

samalla

myös vaatimusten edistyneen. Mutta useat näistä ammatinharjoittajista näyttävät olleen paikkakunnalla tilapäisiä vieraita, jotka pian katosivat huomattuaan

ammattinsa

^kan-

nattamattomaksi. Tavallistenkin

käsityöläisten esim. suuta- rien, räätälien ja seppien lukumäärällä oli huomattava tai- pumus vähentyä.

Taidokkaat barokkituolit vaativat ^puuseppä- mestarilta varmaa kättä. Satakunnan museo,

Pori.

Porin historia II

Olemme huomanneet käsityöläisten lukumäärän edellisen aika- kauden lopussa olleen noin 30. Se oli vuosien 1649 ja 1650 henkikirjojen mukaan noin 20, vuoden 1660 mukaan 18, vuosien 1670, 1680, 1690 ja 1697 mukaan 12 tai 13 sekä vuoden 1710 henkikirjan mukaan 11. Siis kahden kolmasosan vähennys! Useat kaupungissa ennen edustetut ammatit näyttävät kokonaan hävinneen. Jo 1650-luvulla katoavat henkikirjoista sor- vari ja lasimestari; 1660-luvulla samoin maalari ja säämiskäntekijä. Uusi 1680-luvun

alussa

asiakirjoissa esiintynyt säämiskäntekijä häviää taas san- gen pian. Lopulta ei 1690-luvulla kaupungissa enää mainita yhtään kulta- seppää.

Vaikka kaupunki kuten sanottiin ei voinut olla muuraria vailla, ei siellä v. 1674 ollut yhtään kunnon ammattimiestä lukuunottamatta erästä

"tuhrijaa” (kluddare), jota työkalujen menettämisen ja laillisten sakko- jen

uhalla

kiellettiin harjoittamasta muuraamista tai muurien kalkitsemista.¹ V. 1696 annettiin porvarinoikeudet eräälle maalaiselle, joka haki palttinan- kutojaksi, ja lausuttiin, että

”tämä

kaupunki kaipaa kovasti hyviä käsityö- läisiä”.² Tuon tuostakin kiellettiin kaupungin harvoja suutareita, räätäleitä ja seppiä lähtemästä maaseudulle työhön, koska porvaristo näin menettäisi hei- dän palveluksensa.

AMMATTIKUNTA

Kaikki käsityöläiset

muodostivat

^yhteisen

"ammattikunnan

arkkuineen”. Tässä yleisyhdistyksessä oli kunniasija räätäleillä, joiden lukumäärä tavallisesti näyttää olleen kolme. Heidän joukostaan valittiin ammattikunnan vanhimmat eli "oltermannit”. Näiden tehtävänä oli pitää silmällä

kaikkia

käsityöläisiä, jotka eivät kuitenkaan aina näy tahtoneen

Raudoitettu arkku vuodelta 1683. Vuosiluku raudoituksessa. Satakunnan museo, Pori.

hyvällä mukautua heidän toi- menpiteisiinsä. V. 1652 täytyi oltermannin, Pentti-mestarin,

pyytää oikeuden apua, muu- ten hänen täytyisi luopua virastaan. V. 1674 oltermanni, mestari Hannu Eerikinpoika sopi kädenojennuksella Juho- räätälin kanssa, minkä lisäksi viimeksi mainittu sitoutui siitä lähtien luopumaan kaikesta sopimattomuudesta ja autta- 366

maan oltermannia asianmukaisesti häntä kunnioittaen. Tämä lupaus Juhon myös tuli pitää, jos tahtoi välttää rangaistuksen.³

V. 1652 mainitaan Pentti-mestari Porin

ammattilaisten

oltermannina. V.

1653 nimitetään häntä, mestari Pentti-räätäliä,

"ammattien oltermanniksi”

(ålderman på embeten). V. 1658 oli

mestari

^Hannu Eerikinpoika olter- mannina. Häntä kutsutaan vielä v. 1674 oltermanniksi, mutta v. 1678 mää- rättiin räätäli Joonas oltermanniksi ja pitämään silmällä ammattiveljiään.

V. 1692 tarkasti Peter Mill maistraatin puolesta tämän kaupungin ammatti- virkakunnan. Ammattikunnalla oli oma sinettinsäkin, joka näyttää tehdyn Turussa v. 1667 ja joka mainitaan v. 1679.

Kuten jo mainittiin, oli käsityöläisiä lujasti kielletty lähtemästä työhön maalle. Tätä kieltoa koetettiin ankarasti pitää _voimassa, koska kau- punki kaipasi tarpeellisia ammatinharjoittajia. V. 1658 Filip Ekman syytti Eerik-seppää siitä, että tämä teki työtä talonpojille eikä porvaristolle. Kun seppä puolustautui sillä, ettei hänellä ollut hiiliä, tuomittiin hänet 3 markan sakkoihin ammatin

huolimattomasta

^hoidosta. V. 1674 varoitettiin vakavasti Matti-suutaria ottamasta tehtäväkseen enempää työtä kuin hän ehtii saada valmiiksi sekä lähtemästä työhön maalle. Sanottiin, ettei hän pääse asian- mukaisesta rangaistuksesta, "jollei hän näytä tehneensä parannusta”.⁴ V.

1702 ilmoitettiin maaherran ollessa läsnä, että koska kaupungin räätälien ja suutarien oli huomattu tehneen työtä maaseudulla, ei sellaista enää siitä lähtien sallittaisi, vaan he ovat velvolliset

täällä talossaan

ja työpajassaan palvelemaan asiakkaita työllään ja maalaisten ^on siis teetettävä tilaustyönsä kaupungissa.⁵

MYYNTIVERON ALAISET ELINKEINOT

I

Mitä taas niihin ammatteihin tulee, joiden harjoittamisesta oli maksettava myyntiveroa (aksiisia), maistraatti asetti virkaan niiden harjoittajat, esim.

juomanpanijat ja -polttajat, samoin teurastajat ja lihanmyyjät sekä leipurit.

V. 1652 nimitettiin siten useita (17 kappaletta) juomanpanijoita ja heitä käskettiin pitämään huolta siitä, ettei kapakoista puutu olutta.⁶ Samana vuonna asetettiin virkaan kuusi kapakoitsijaa ”ja heitä kiellettiin ottamasta vastaan panijoilta olutta, ennen kuin se oli

tutkittu”.

⁷ V. 1651 Matti Soroi oli nimitetty kaupungin teurastajaksi, ja vähän ennen joulua häntä kehoitet- tiin tekemään parhaansa lihan hankkimiseksi pyhiksi, "että tarvitseva voisi

sitä saada”.⁸ Samana vuonna asetettiin virkaan myös kaksi leipuria, samoin kaksi henkilöä, joiden oli määrä "pitää silmällä leivänostoa”.

Kunkin myyjän oli määrä pitää tavaraansa kaupan määrätyn taksan mukaan, josta joka vuosi sovittiin.

Siten

esim. hyvää humalaolutta oli myy-

Porin historia

Kuparinen vesiastia Porista.

Nykyään Kansallismuseossa.

tävä 9 äyristä ja huonompaa olutta 8 äyristä kannu (1675). Kannusta anis- eli kumina- viinaa sai kapakoitsija ottaa 7 markkaa, mutta kannusta "tavallista” (gement) palo- viinaa ainoastaan 5 markkaa (1702). Lei- viskä

naudanlihaa

^oli teurastajan määrä myydä 1 talarista 18 äyristä (10.4.1652) jne.

Tätä kaupanhaaraa valvomaan astettiin tak- soittajia ja katsastusmiehiä.

Jo ennen on mainittu, että juomanpanijoi- den oli toimitettava panonsa panimossa, sa- moin teurastajien teurastuksensa teurasta- mossa. Viinanpolttokin oli suoritettava ^muu- tamissa määräpaikoissa, "laillisen sakon ja ohjesääntöjen rikkomisen

uhalla”.

^Yksityisiä oli ankarasti kielletty harjoittamasta veron- alaista

elinkeinoa. "Ainoastaan

jos väittä- mättömyys vaatii, vieköön se, jolla on varaa,

raaka-aineensa

panijan luo ja valmistuttakoon juomaa sekä sijoittakoon sitten kapakkaan; ja ne, jotka tah- tovat kotitarpeikseen panna juomaa, antakoot pamjoiksi määrättyjen naapu- reidensa suorittaa sen”. Tämän järjestyksen tarkan noudattamisen valvonta

oli lähinnä verotarkastajien tehtävänä.

Porvarillisessa elinkeinoelämässä

oli siten kaikki tarkalleen järjestetty ja määrätty, ja luultiin

asianomaisten

ammatinharjoittajien, jotka oli suojattu

kaikelta

kilpailulta, tulevan hyvin toimeen. Samoin ostaja tiesi saavansa

tarvikkeensa

määrätyillä hinnoilla.

II

Valmistus- ja myyntiveron

aiheuttama kahnaus

^ja

elinkeinoelämän

alin-

omainen

valvonta, jota oluenkoettajat, taksoittajat, tarkastajat ja katsastus- miehet suorittivat, sekä myös tavaroiden vähäinen menekki, näyttää vaikut- taneen, ettei

näillä elinkeinoilla

ollut menestymisen

toivoa.

Jo v. 1675 sano- taan, ettei yhtään vakituista juomanpanijaa, kapakoitsijaa tai leipuria ollut vähään aikaan nimitetty

ammattiinsa

kaupungin köyhyyden takia,⁹ ja vaikka kaupunki

velvoitettiin

uudestaan täyttämään nämä "virat”, se oli ainakin v.

1696 jälleen

vailla

leipuria. "Korkeasti

asianomaisen"

käskyn mukaan kysyttiin näet silloin, tahtoisiko joku ruveta kaupungin leipuriksi,

"mihin

^porvaristo vastasi, että jokin aika sitten eräs leipuri oli määrätty virkaan, muttei hän ollut voinut sillä hankkia elatustaan, koska hän ei ollut saanut vuoden mit-

taan myydyksi leipää edes asetusten mukaan vaadittavan myyntiveron mää- 368

rästä, josta syystä kyseinen

ammatti

^{olikin rauennut itsestään, eikä}

kukaan

enää sen koommin ollut tahtonut ottaa sitä

vastaan”. Vaikka

kaupunkilaisten nyt käskettiin "ajatella

asiaa

eikä hylätä ammattia, josta kuitenkin aikaa myöten joku saisi toimeentulonsa ja elatuksensa, ei kukaan kuitenkaan tah- tonut siihen taipua”.¹⁰

Kaupungin teurastajakaan ei näy kauppojansa kehuneen

huolimatta

^siitä, että oikeus, joka luultavasti oli huomannut mahdottomaksi hänen amma- tissaan pitää yllä tarkkaa työnjakoa, oli valinnut hänet myös lihakauppiaaksi.

Siitä oli seurauksena ainoastaan uusi selkkaus, koska teurastaja ei nyt oikein tietänyt, kumpaa

virkaa

hän olisi pitänyt päätoimenaan. Jo v. 1653 täytyi kaupungin teurastajaa sakottaa teurastusammattinsa laiminlyömisestä. Mutta hänen

onnistui

päästä rangaistuksesta vaapaaksi, kun hän valan vannoen selitti "ettei hän tietänyt tulleensa valituksi teurastajaksi vaan ainoastaan lihakauppiaaksi”.¹¹

1680-luvulla ei enää mainita yhtään teurastajaa, ja rakennusmestarin- rannassa sijaitsevasta vanhan teurastamon paikasta puhuttiin ikään kuin jos-

takin menneisiin aikoihin kuuluvasta.

MAJATALONPITÄJÄT

Samoin kuin

veronalaisten

ammattien harjoittajat,

maistraatti

nimitti ma- jatalonisännätkin.

Heitä

oli tavallisesti kaksi, parin kolmen ajurin lisäksi, joiden oli määrä hevosineen ja veneineen olla heidän apunaan. V. 1675 kehoi- tettiin sitä paitsi porvaristoa maksusta hevosineen auttamaan majatalonisäntiä kyytimatkoilla Ahlaisiin tai Haistilaan, "kun tarve sitä vaati”. 10.9.1681 kuulutettiin, että majatalonisännät majataloasetuksen 17. kohdan mukaan yh-

deltä satuloidulta tai satuloimattomalta, reen tai rattaiden eteen valjastetulta hevoselta

ottaisivat

peninkulmalta 12 äyriä hopearahaa, kuitenkin vain ensi peninkulmalta; muilta peninkulmilta sitä vastoin, samoin kuin maalla ^on ta- pana,

ainoastaan

puolet siitä.

Majatalonisännät oli vaivojensa takia vapautettu kaupungin veroista.

Mutta

vaikka

ammatti siten tuotti heille muutamia etuja ja he sen ohessa

voivat arvioida

^{saavansa voiton} majatalossa myydyistä ruoka- ja juoma- varoista, pidettiin tointa kuitenkin ylen rasittavana. Tiet olivat mitä kurjim- mat ja aika usein

kestikievarien

^hevoset

taittoivat

jalkansa rikkinäisissä silloissa. Venekyytikin kesäisin Hyvelään oli hyvin vaivalloinen, koska siihen tarvittiin aluksia ja soutumiehiä. Niinpä kestikievarinisännät vaihtuivatkin usein ja tätä tointa hoideltiin enemmän velvollisuudesta kuin harrastuksesta,

mikä ei tietenkään

parantanut

kievarien

tasoa.

24 Porin historia

Porin historia POSTI

Suomen postitiet 1690-luvulla.

Jutikkala, Suomen postilaitoksen historia I.

Majatalonpitäjien huolet li- sääntyivät erikoisesti sen jäl- keen kun heidät velvoitettiin kuljettamaan postia. Aluksi oli Pohjanlahtea kiertävä postilinja kulkenut Vaasasta Turkuun sisä- maan vanhaa valtatietä, ”Hä- meenkankaan tietä” myöten Hämeenkyrön kautta. V. 1672 Porin kaupungin onnistui kui- tenkin järjestää vakinainen postinkulku Turusta Pohjan- maalle Ahlaisten ja Merikarvian kautta kulkevaa rantatietä pit- kin, "jotta porvaristo paremmin saisi tietoja muiden kaupunkien kauppaoloista”.¹² Postinkulje- tusta vaikeuttivat varsin suu- resti huonot tiet. V. 1705 pyysi

pormestari Keckonius, jonka hoi- dossa Porin posti oli, maistraatin

todistusta

siitä, että tiet etenkin Merikarvian puolella olivat "min peräti rappiolla”, että postin oli mahdoton matkustaa peninkulman nopeudella

IV2

^tunnissa. Majatalonpitäjille oli postinkuljetus, niinkuin sanoimme, uutena taakanlisänä. Harvoin kukaan olikaan halukas pitämään

kievarintointa"

enempää kuin vuoden tai pari.

Alinomaiset

^kievarin- viran

irtisanomiset

antoivatkin maistraatille tosiaan yhtä paljon päänvaivaa kuin se vaikeasti ratkaistava kysymys, miten kaupungin käsityöläisten ja mui-

den ammatinharjoittajien puute olisi poistettava.

Olemme täten esittäneet, millä

kannalla

kaupungin varsinaiset ns. kaupun-

kilaiselinkeinot

olivat tänä kaupungin historian merkillisenä aikakautena, ja olemme tulleet siihen tulokseen, että sekä kauppa että käsityö olivat edellisen aikakauden oloihin verrattuina huomattavasti heikontuneet. Kauppa rajoittui vähäiseen Tukholmaan suunnattuun karjanvientiin, ja kaupungin käsityöläis-

elinkeinot pystyivät töin tuskin täyttämään pienimpiäkään vaatimuksia.

370

Ei siis sovi kummastella, että porvarit näissä olosuhteissa alkoivat etsiä toimeentuloaan etupäässä alalta, jonka 1600-luvulla vallinneiden taloudellisten oppien mukaan oikeastaan katsottiin olevan ns. porvarillisen elinkeinoelämän ulkopuolella, nimittäin maanviljelyksestä ja siihen kuuluvista sivuelinkeinoista.

Mutta tälläkin alalla rettelöihin kiedottu porvaristo oli tällä onnettomalla vuosisadalla kohtaava pelkkiä vaikeuksia ja vastoinkäymisiä.

RIIDAT KAUPUNGIN LAHJOITUSMAISTA

Kaupunki joutui 1600-luvulla useihin omistusriitoihin, ^{joissa se} osaksi kadotti kappaleita lahjoitusmaastaan, osaksi menetti

ikimuistoisen

nautinta- oikeutensa alueisiin, joita se jo oli alkanut pitää enemmän tahi vähemmän ominaan. Ennen kuin menemme eteenpäin, kerromme lyhyesti eri vaiheineen nämä omistusriidat, jotka aikoinaan koskivat kipeästi sorrettuun porvaristoon, ja kiinnitämme ensinnä huomiomme niihin oikeudenkäynteihin, joissa kaupunki kadotti osia maastaan ja kalavesistään.

I

Ensimmäinen riita koski Puusoota ja Pirskeriä eli Koivuluotoa (Björkholmen). Nämä saaret, kuten jo ennen ^{on mainittu,} kuningas Sigis- rnund oli v. 1594 lahjoittanut kaupungille, ja porvaristo näyttää käyttäneen

niitä etenkin viimeksi mainittua väylien madaltuessa lastauspaikkoina.

Mutta nyt sattui niin, että Ulvilan "yläpään” asujat, etenkin Vanhankylän asukkaat, väittivät omistavansa ikivanhoja oikeuksia saariin ja lisäksi lähim- mät rannanomistajat, etenkin Lyttylän talo, vaativat myös niitä omikseen.

Kaupunki puolusti itsepäisesti oikeuksiaan useilla käräjillä. Mutta pahim- moiksi kuningas Sigismundin alkuperäinen kirje oli hävinnyt vuoden 1603 palossa, ja porvaristolla oli näytettävänä ainoastaan sen oikeaksi todista- maton jäljennös. Tällä katsottiin olevan sitä vähemmän todistusarvoa, koska saaria ei ollut mainittu kuningas Kaarle IX :n vahvistuskirjeessä v:lta

Porin historia

1604. Riidan ratkaisi viimein 11.2.1662 annettu kihlakunnantuomio, jossa Puusoo ja Koivuluoto määrättiin Lyttylän silloiselle omistajalle

kamreeri

Engelbrekt Enesköldille. Tämän

tuomion

Turun hovioikeus vahvisti 8.12.1666, jolloin siis Porin kaupunki lopullisesti menetti mainittujen saarien omistus- oikeuden.¹

II

Sillä aikaa kun Puusoon riitaa vielä kesti, porvaristo joutui toiseen onnet- tomuutta tuottavaan oikeudenkäyntiin, joka niin ikään koski sen saamia lah-

joituksia. Ulvilan ylipääläiset, jotka parhaillaan riitelivät kaupungilta Puu- soon omistusoikeutta, eivät

tahtoneet

Tahkoluodon

saaristossa-

kaan väistyä etuoikeutettujen kilpailijoittensa

tieltä.

^He samoin kuin kokemäkeläiset olivat aina keskiajasta saakka harjoittaneet kalastusta mainitussa saaristossa, ja

kaikista

lahjoituksista huolimatta he jatkoivat sitä välittämättä mitään kaupunkilaisten monista vastalauseista. Korkeintaan he antaisivat itse saaret, mutta kalavettä he pitivät luovuttamattomana omaisuu- tenaan. Turhaan kaupunkilaiset vetosivat etuoikeuksiinsa ja Helsinglannin

lakiin, jossa sanottiin "että se omistaa veden joka omistaa maankin”. Siitä ei ollut

mitään

apua. Niin pian kuin heidän venekuntansa näyttäytyivät saa- ristossa, karkoittivat ylipääläiset ne sieltä tappelun avulla ja tulivat vih- doin niin rohkeiksi, että rakensivat uudestaan "majojaan” ja nuottakotiaan saarille. Ja kun

asiasta

vihdoin käytiin käräjiä, kaupunki huomasi suu- rimmaksi hämmästyksekseen v. 1640 eräällä ylimääräisten käräjien tuo- miolla menettäneensä

riidanalaisen

kalaveden. Hovioikeus, johon se liian myö- hään vetosi, kieltäytyi valitusajan jälkeen uudelleen ryhtymästä asiaan ja näin kaupunki oli joutunut oikeudenkäynnissä tappiolle.

Tosin porvaristo sai valittamalla Kuninkaalliselle Majesteetille, joka katsoi tuomion

"sotivan

kaupungin etuoikeuksia vastaan", aikaan sen,

että

asetettiin eräs edustajaoikeus ottamaan asia uudelleen tutkittavaksi. Miten riita tässä oikeudessa, jonka päätöksen

hovioikeus

^vahvisti 20.12.1670, ratkaistiin, ^ei

ole

täysin selvä. Kaupunki

väitti

voittaneensa ja sallineensa sittemmin ainoas- taan vapaaehtoisesti, saatuaan halonhakkuu- ja päreenotto-oikeuden Latto- meren yhteismaasta, ylipääläisten harjoittaa

kalastusta

tasajakoon porvariston kanssa. Vastapuoli sitä vastoin toi

esille

kaupungin asiakirjat näet varas- tettiin isonvihan aikana Tukholman raastuvasta jäljennöksen hovioikeuden äsken mainitusta vahvistustuomiosta, missä nimenomaan sanottiin, että ulvila-

laisilla

yksin oli oikeus pitää silakka-apajia Kallion, Pihlavan, Kappelin ja

Pakarin

kareilla, jota vastoin porilaiset yhdessä heidän kanssaan saivat har-

joittaa suomuskalan pyyntiä Eerikin päivästä juhannukseen, jolloin silakan- pyynti alkoi. Siihen

asia

jäi huolimatta kaikista yrityksistä, joita kaupungin

372

puolelta tehtiin muutoksen aikaansaamiseksi. Niinpä pormestari

Gabriel

^Kecko- nius yritti v. 1676 pitkittää juttua

tiedustelemalla

Ulvilan talvikäräjiltä, oli- vatko kaupunkilaiset velvolliset siirtämään aittansa pois

mainituilta

^luodoilta, oliko kaupunki sanotun tuomion kautta

kadottanut

oikeutensa myöskin suo-

muskalan

pyyntiin näillä

kalavesillä

sekä mistä ajasta lähtien tuomio

astuisi voimaan.

Häntä

kehoitettiin

kääntymään tiedusteluineen

Turun hovioikeuden

puoleen.* Ylemmätkään oikeusasteet eivät enää tässä asiassa porilaisia aut- taneet. Sen tähden

Fortelius

^{sanookin (v. 1732)}

"näiden

saarien olevan muis- tettavia

senkin

^{tähden, että}

vaikka

ne kuuluvat kaupungin alueeseen ja niitä muuten saadaan käyttää porvarien hyväksi, kaupunkilaisilla ei kuitenkaan ole lupaa tavallisen sananparren mukaan "jonka maa, sen

rantakin"

^harjoittaa

kalastusta

niiden rannoilla ilman erityistä vuokraa”.³

Nämä kaksi omistusriitaa olivat koskeneet maita ja oikeuksia, joiden iän- ikuinen omistus olisi pitänyt olla varmistettu kaupungin etuoikeuksien ja pri- vilegiokirjeiden nojalla. Ja koska niiden oli käynyt näin onnettomasti, ei ollut kumma, että kaupunki oli

huonommalla

^puolella

sellaisia alueita koske- vissa

oikeudenkäynneissä, joiden omistuksen toteennäyttämiseksi se voi

vedota ainoastaan

epäilyksenalaiseen nautintaan.

Näistä

oli melkeinpä

kokonaisen vuosisadan

^kuluessa

ensimmäisenä

päiväjärjestyksessä ns.

Koiviston

^rajariita.

m

Kaupungin perustamisesta saakka oli porvaristo yhdessä

Koiviston

kruunun latokartanon kanssa käyttänyt hyväkseen Herranlahden ja Latto-

meren välistä metsämaata, samalla kun sillä "oli ollut hallussaan vuokralla”

ns. kuninkaanpellot. Tämä nautinta oli kenenkään moittimatta saanut jatkua, niin kauan kuin karjakartano oli kruunun. Mutta kun

Koivisto

oli yhdistetty v. 1652 perustettuun Porin kreivikuntaan, valitti kreivin asiamies Hannu Gode 5.6.1654

kihlakunnanoikeudessa

siitä porvareiden omavaltaisesta menet- telystä, että nämä hänen

herralleen

laillisesti kuuluvilla mailla harjoittivat metsänhakkuuta, lehdentekoa ja muuta hyväksikäyttöä. Kaupunki väitti kui- tenkin, että se

itse eikä

kukaan muu oli kyseisen alueen oikea omistaja, eikä

arvellut

oikeuttaan voitavan epäillä, koskapa porvariston jatkuvasti täytyi pitää

kunnossa

maantietä Herranlahdenpään luona sijaitsevaan siltaan saakka.

Siellä tavattiin myös muutamia

sammaltaneita

seipääntyviä, jotka

aikoinaan olivat

olleet raja-aitana

Koivistoa

^vastaan. Turhaan Hannu

Gode

^huomautti, että kaupungin raja Juhana-kuninkaan ajoista asti oli kulkenut herraskar- tanon nurkasta pystyaidan luota suoraa linjaa etelään Lattomeren keskelle

ja että nuo tyvet olivat talon vanhoja heinäsuovaseipäiden tynkiä eikä mitään muuta sekä ettei tienteko, johon kaupunki oli velvoitettu vasta v. 1632, todis- tanut mitään sen vanhasta nautintaoikeudesta.⁴

Porin historia

Porvaristoa ei saatu vakuuttuneeksi; ja kun kihlakunnanoikeus todistusten puutteessa tuomitsi 25.11. 1656 riidanalaisen maan toistaiseksi molempien riitapuolten yhteisesti käytettäväksi, kaupunki piti tätä päätöstä puolena voit- tona ja esiintyi ^v. 1669 syyttäjänä. Mutta nyt se menetti asiansa sekä kihla- kunnan- että laamanninoikeudessa, jotka tuomitsivat Herraskartanonnurkan

"ikuiseksi kylänrajaksi kuninkaankartanon ja Porin kaupungin välille”. Kau- punki, "joka arveli alaansa supistetun vastoin etuoikeuksiaan, joissa mainitaan Koiviston aita eikä mitään Herraskartanonnurkkaa”, voitti valittamalla Kunin- kaalliselle Majesteetille tosin sen, että riitajuttu otettiin uudestaan käsiteltä- väksi, mutta ennen kuin tuo sekava vyyhti ehti lopullisesti selvitä, tuli iso- viha, joka saattoi koko asian joksikin aikaa unohdukseen.⁵

IV

Samaan aikaan kaupunki menetti myös tähän saakka nauttimansa käyttö- oikeuden Santanenään ja Soodööhön, vaikka edellinen lastauspaikkana ja satamana oli sille välttämättömän tarpeellinen. Helmikuun 25. p;nä 1659 kysyi näet kreivikunnan inspehtori Hannu Gode lautakunnan 12:lta mieheltä,

"kuu-

luvatko Santanenä tai sitä ympäröivä maa- ja kalavesi Porin kaupungille”.

Silloin vastasivat kaikki lautamiehet, "että Santanenän läntinen puoli kuuluu Kokemäensaaren kylälle, mutta itäinen puoli, metsä ja kalavesi, kuuluu kreivi- kunnalle". Siihen täytyi kaupungin tyytyä, ja koska se ei voinut olla vailla satamaansa se lienee sitten vuokraa vastaan taannut itselleen saaren

vastaisen

omistusoikeuden. Neljä vuotta myöhemmin, 25.9. 3663, kaupunki menetti Soodöönkin, jonka luona porvariston

"aikaisemmin

oli ollut tapana pyytää kaloja, mutta jonka kaupunki, sitten kun asukkaiden kaikki nuottatarpeet olivat

hävinneet

vuoden 1603 palossa, väitti

"luovuttaneensa

Anolan herralle, Akseli Kurjelle". Kuitenkin todistettiin nyt oikeudessa, _että saari aikoja ennen Anolan säteritilaksi tulemista oli kuulunut tälle, ja koska sitä ei mai- nittu kaupungin etuoikeuskirjeissäkään, pidettiin sitä muitta mutkitta porva- ristolle kuulumattomana ja se tuomittiin Anolan kartanolle.⁰

Edellä mainittuihin omistusriitoihin, joissa kaupunki oli menettänyt monta kallista omistusta, liittyi vielä pari samanlaista. Niissä siltä melkeinpä koko täksi aikakaudeksi riistettiin sellaisen maan käyttöoikeus, mikä joko jo aikaisemmin oli sille tuomittu tai minkä olisi pitänyt sille oikeuden mukaan kuulua.

V

Niin oli esim. Vähän-Rauman

tilaa

koskevan pitkällisen riidan laita.

Tämä alue oli tunnustettu jo v. 1585 kaupungin omaksi, koska se ennen oli kuulunut Pärnäisten kylään. Koska talo kuitenkin oli ollut autiona, eivät sen ajan kameralistit kaikkine maakirjoineen ja katselmuskirjoineen voineet

374

saada sen maista selkoa lähes kokonaiseen vuosisataan. Vihdoin tila uudel- leen löydettiin v. 1672 ja lahjoitettiin silloin taas kaupungille, nimenomaan pormestarin palkan parantamiseksi. Kaupunki oli vähällä onnettomuudekseen uudestaan menettää tämän omaisuutensa vuoden 1681 suuressa peruutuksessa, mutta onnistui kuitenkin valitusten avulla saamaan uuden vahvistuksen siihen.⁷

VI

Melkeinpä koko aikakauden kesti myös samanlaista riitaa ns. Santa- luodosta. Sen historia oli lyhyesti seuraava. Noin v. 1570 eli oikeam- min ^sanoen noin 50 vuotta ennen vuotta 1638, jolloin riita ensiksi puhkesi, oli Pärnäisten kylän kalaveteen alkanut muodostua uusi saari. Sitä nimitettiin kuten muitakin samanlaisia maatumia aivan yksinkertaisesti "Sannaksi” eli

"Santaluodoksi”.

^{Kaupunki piti} saarta omanaan ja käytti siellä jonkin aikaa vasikoitaan kesälaitumella. Mutta kruununvoudit ja kuninkaankartanon tallimestarit arvelivat, että tämän uuden maatuman oikeuden mukaan pitäisi joutuakruunulle, koska kuninkaankartanon saaret sijaitsivat siellä aivan vieri vieressä.⁸ He kuljetuttivat sen tähden kaupungin karjan sieltä Kokemäen- kartanoon ja lähettivät sinne kruunun hevoset sijaan. Kuitenkin pormestari Henrik Tuomaanpoika, joka selvästikin arveli saarta kaupungin yhteis- maaksi, otti v. 1638 tehdäkseen siellä heinää (10 aamia). Tallimestari Niilo Olavinpoika valitti tästä, ja saari tuomittiin 3.10.

1638

kruunulle. Kaupunki piti kuitenkin tuomiota perin vääränä ja anoi sen tähden valtiopäivämiehensä välityksellä v. ^1659, että se kaupungin tiluksilla ja kalavesillä maatunut San- takari, joka "pormestarin huolimattomuuden takia”⁹ oli joutunut pois kau- pungin hallusta, annettaisiin sille takaisin. "Vähäinen

Santaluoto”

^{oli nyt} kreivikunnalla, joka ei käyttänyt sitä niityksi eikä muuksi, vaan antoi sen vuokrasta porvariston käytettäväksi. Kului kuitenkin aikoja, ennen kuin por- varisto sai mitään päätöstä asiassa. Luoto peruutettiin kruunulle, joka kui- tenkaan ei jouduttanut ^sen palauttamista kaupungille. Vasta uusien valitusten

jälkeen se luvattiin (v. 1674 ja 1675) palauttaa kaupungille, jollei se veroi- neen ollut erityisesti kreivikunnalle lahjoitettu. Miten asia sen jälkeen ratkesi, ei käy selville asiakirjoista. Koska kuitenkin kaupungin valitukset ^nyt lakka- sivat, näyttää siltä, kuin se olisi päässyt päämääräänsä ja vihdoinkin saanut haltuunsa mainitun maatumansa, joka lienee ollut jokin ^sen nykyisiä niitty- luotoja.¹⁰

VH

Kaikissa kerrotuissa omistusriidoissa, joilla ^on huomattava sija kaupungin historiassa 1600-luvulla, porvaristo oli kadottanut tai se oli saatettu kykene- mättömäksi käyttämään melkoisia alueita maistaan. Puusoo, Tahkoluodon kalavesi, Koiviston metsä, Santanenä ja Soodöö se tuomittiin menettämään

Porin historia

vastoin

etuoikeuksia

ja vanhaa nautintaa,

Vähän-Rauman

^{talon ja}

Santa-

luodon käyttäminen ehkäistiin siltä niin kauan kuin

mahdollista.

Useimmissa näistä oikeudenkäynneistä ei porvariston

mielestä

olisi pitänyt

olla

mitään epäilystä sen oikeuksista. Jälkimaailmankin ^on useissa tapauksissa vaikea asiakirjojen puutteellisuuden takia täydelleen käsittää niitä syitä, joihin lopul-

liset

päätökset perustuivat.

PELTOVERO

Ei siinä kyllin, että kaupunki oli menettänyt maataan; sen täytyi myös

kuten

jo on mainittu suorittaa jäljellä olevasta osuudesta raskaita ve- roja, peltoveroa noin 60 tynnyriä, kymmenyksiä noin 20 tynnyriä sekä myös karjaveroa. Näistä tuntui etenkin ensiksi mainittu, jonka

rahassa

laskettuna katsottiin vastaavan noin puolta kaupungille

maiden kautta

lahjoitetuista ve-

Porin kaupungin lahjoitusmaita koskeva sivu Porin läänin tilikirjassa v. ^161,/,. Valtionarkisto.

roista, 90

talaria

hopearahaa, porvaristosta perin rasittavalta, koska se

ei

ollut käytännössä muissa lahjoitusmaita omista-

vissa

kaupungeissa. Tämän ve- ron

historia

^{täyttääkin} taval-

laan

yhden kaupungin

historian

monista synkistä

lehdistä

tänä Ruotsin vallan

mahtavuuden

aikana.

Porvaristo

tietysti anoi kerta

toisensa

jälkeen, että "kaupun- kia

armollisesti

säästettäisiin peltoverosta”.

Mutta "koska kruunu

oli suuressa sodassa, se ei voinut menettää mitään vil-

jaa

niiden

suurten varustusten takia, joita täytyi

tehdä".

^To- sin annettiin porvaristolle koko peltoveron poistolupa v. 1650, kolmikymmenvuotisen sodan on- nellisesti päätyttyä, niiden

3

^{452:een talariin} kuparirahaa nousevien lainojen korvaami- seksi, jotka se vuoden

1603

palon jälkeen

nauttimastaan

paloavusta oli antanut kaupun-

376

kiin majoitetuille

vierasmaalaisille

sotaväenosastoille. Mutta

valitettavasti

Kristiinan hallitus, innoissaan palkita niitä miehiä, jotka olivat vieneet Ruot-

sin aseet noihin

kunniakkaisiin

voittoihin Euroopan taistelutantereilla,

toisi-

naan unohti köyhille alamaisilleen aikaisemmin antamiaan lupauksia. Yhtä suureksi

kummastuksekseen

kuin mielipahakseen kaupunkilaiset huomasivat, että heidän vasta poistettu peltoveronsa, jota vähennystä he ainoastaan kaksi vuotta olivat saaneet nauttia, ilman mitään muistutusta tai selitystä oli luettu niiden verojen joukkoon, jotka v. 1652 oli lahjoitettu Porin kreiviksi kohotetulle Kustaa Hornille.

Kaupunki tosin erotettiin pian ns. neljänneksen peruutuksessa kreivikun- nasta ^(1655), ja se sai Turun maakuntakokouksessa v.

1657

luvan käyttää

puolet peltoveroa maistraatin palkkojen parantamiseksi ja lyhentää edelleen toiset puolet kruunun edellä

mainittua

velkaa vastaan. Tämä myönnytys

vahvistettiin

^{uudelleen v. 1665} vielä sillä lisäyksellä, että toinenkin laina,

1

500

^talaria, jonka kaupunki v. 1630 oli antanut laivakomppanialle, olisi suo- ritettava samalla tavalla. Mutta sillä välin alkoi iso reduktio, ja silloin kruunu

vaati muitta mutkitta takaisin puolet peltoveroa (v. 1682), vaikka sen velkaa oli maksamatta vielä 261

talaria

26 äyriä hopearahaa. Isoviha saattoi sitten tämän, kuten niin monen muunkin kysymyksen, joksikin

aikaa

unohduksiin, ja kun kaupunki rauhan palattua muisti saatavansa, se katsoi parhaaksi ala- maisesti jättää asian

sikseen

^{(v. 1722).11}

MAANVILJELYS

Nämä kaupungin asiakirjoissa 1600-luvulla alituisesti uudistuvat omistus- riidat ja peltoveron takaisinvaadinnat osoittivat tosiaankin harvinaisen

jakson vastoinkäymisiä. Melkein voisi otaksua,

ettei

porvaristo, joka niin katkerasti valitti tylyjen naapureiden

taholta

tulleita syyttömästi kärsimiään

vastuksia

samoin kuin taipumattoman esivallan toimeenpanemia tuskallisia (kvälsam) peruutuksia, olisi kovinkaan halukkaasti antautunut maitaan hoitamaan.

Mutta

^{hätä ei}

lue

^lakia. Kun muut ansiolähteet kuivuivat, täytyi ammentaa siitä, mistä vielä jotakin saattoi lähteä. Näin ollen maalaiselin-

keinot

näyttävät menestyneen tällä kaupanvalvonnan

aikakaudella.

¹²

I

Näin oli

^{ennen muuta} maanviljelyksen laita. Vanhat Pärnäisten pellot olivat edelleen jonkinlaisena ”ager publicus”-maana, joka ensi sijassa sai kantaa peltoveron taakkaa. Näissä pelloissa erotettiin edelleen "virkamies- ten palstat” "porvareiden palstoista”. Edellisiä viljelivät pormestarit ja raati-

Porin historia

miehet. Noudatettiin sitä järjestystä, että vastavalittu raatimies aina sai edeltäjänsä palstan. Kun raatimies Prytz kerran tahtoi rikkoa tämän järjes- tyksen päästäkseen nauttimaan suurempaa ja parempaa raatimiehen palstaa, jonka raatimies Ekman omisti, häntä vastusti kaunopuheisesti neuvoskunnan nestor, iäkäs Melker; ja asia jäi entiselleen, vaikka Prytz kuinka olisi puolus- tanut mielipidettään, väittäen "Ekmanin viinalla voidelleen Melkerin huulet”.^1?

Porvarien palstat taas jaettiin niin kuin ennenkin vapunpäivänä porvariston kesken. Kunkin pelto-osuuden omistajan täytyi kaivaa sarkansa päässä oleva oja sekä korjata palstansa viereinen aita. Omistajille määrätyn ajan pää- tyttyä sai maistraatti, jos niin hyväksi näki, antaa heidän sarkansa muille.

Pärnäisten pellot olivat kuitenkin ainoastaan vähäinen osa viljeltyä kau- punginmaata. Porvarit raivasivat yhä edelleen, useinkin viranomaisilta kysy- mättä, karjanlaitumelle uusia peltoja yksityistä käyttöänsä varten. Näitä peltoja pidettiin yksityisten omistajien nautintaan perustuvana ja perinnölli- senä omaisuutena. Niitä voitiin ostaa vakiintuneena omaisuutena ja myydä edelleen, kiinnittää kirkko- ja köyhäinkassasta otettujen lainojen vakuudeksi jne. Juuri sellaisten peltolisäysten avulla kasvoi viljelty maa joka vuosi. Kun aikakauden alussa kylvettiin noin 70 tynnyriä, nousi kylvö sen lopussa 140 tynnyriin,” mikä viittaa siihen, että peltomaa vuosisadan kuluessa karttui kak-

sinkertaiseksi.

II

Samassa määrin kuin pellot lisääntyivät niitytkin, etenkin uusien lahteen nousseitten maatumien vuoksi. Aluksi nämä maatumat olivat alasto- mia hietasärkkiä, joiden asema ja laajuus vaihteli kevättulvan oikkujen ^mu- kaan. Näitä vielä nimettömiä luonnonmuodostumia kutsuttiin vain "sannaksi”,

"santakareiksi” tai

"kareiksi”.

Mutta vuosien kuluessa ne kävivät alaltaan yhä suuremmiksi ja asemaltaan kiinteiksi, minkä lisäksi niiden pintaa peitti jo laiha korte- ja sarakasvillisuus. Joen antamana lahjana kasvoi tämä suis- tomaa suorastaan porvariston silmissä ja muodostui vihdoin kaupungin par- haaksi niittyalueeksi, uudeksi kunnallismaaksi, joka oli maistraatin hallitta- vana kuten Pärnäisten pellotkin. Samoin kuin Pärnäisissä oli "virkamiespals- toja” ja "porvarien palstoja”, samoin oli lahdessa "maistraatin kareja” ja

"porvarien kareja”. Nämä viimeksi mainitut jaettiin porvaristolle, jota kehoi- tettiin "käyttäytymään siivosti

heinänteossa”.

Heinänteko tapahtui vuosittain maistraatin erityisesti määräämänä aikana, ja näihin rämeisiin ja veteliin luo- toihin kiellettiin viemästä karjaa, joka tälläisi ja turmelisi heinänkasvun. Kau- pungin historioitsijat ylistivät näitä vihannoivia, väylien hopeavöiden ympä- röimiä saaria kruununluotojen rinnalla. Jo 1600- ja

1700-luvuilla

niiden kasvisto

ja

linnusto

herätti ^sen ajan porvarit miettimään luonnon ihanuutta.¹⁵ 378

Porin saariston saarien suu- ruus laskettiin siitän paljonko karjaa ne pystyivät kesän yli elättämään. Tärnäluoto elät-

tää 4 vasikkaa, Almonluoto 6 vasikkaa ja Munakari 2 vasik- kaa. 1600-luvun kartta Maan- mittaushallituksen ai'kistossa.

KARJANHOITO

Karjamäärän aikaa myöten tapahtuva hupeneminen siihen kuului esim.

v. 1671 39 hevosta, 27 härkää, 265 lehmää, 93 hiehoa ja mullikkaa, 152 lam- masta, 32 sikaa, 22 vuohta ja muutamia pukkeja, mutta ^v. 1710 58 hevosta, 151 lehmää, 76 hiehoa ja mullikkaa, 24 lammasta, 3 sikaa ja 4 vuohta¹⁶ lienee pääasiallisesti johtunut väestön vähenemisen vuoksi pienenneestä kar-

jantuotteiden menekistä, kuten myös silloisesta vähäisestä eläinten viennistä

Tukholmaan.

^{Se näyttää} kuitenkin vastanneen tarvetta ja lienee siten ollut suhteellisesti suuri, vaikka se ei kestänyt vertailua edellisen aikakauden karja- kantaan.

KALASTUS I

Kalastustakin sen ajan kaupunkilaiset harrastivat erityisen mielellään.

Kuninkaallinen lohen- ja siianpyynti haittasi tosin melkoisesti porvariston kalastusoikeutta itse joessa ja sen suistolahdessa. Vapunpäivän raastuvan- kokouksissa säännöllisesti uudistuvat varoitukset kuuluivat: porvarien tuli ottaa ylös mateenkutuaikana väyliin panemansa paalut, etteivät ne estäisi lohen nousua kruunun tokeisiin eivätkä saisi aikaan kulkureittien madaltu- mista. Maaherran päätösten mukaan

8.3.

1690 ja 27.6.1691 sekä

25.6.1700

Porin

^historia

oli ankarasti kielletty kesäkuun

keskivaiheilta

elokuun loppuun, "kruumm- kalastuksen haitaksi” panemasta mitään pyydyksiä, "minkä nimellisiä liene- vätkään, sekä itse jokeen että sen uurtamiin lisäuomiin (utskryder) Porin selällä Santanenän, Luusourin, Hirsipuunmäen ja Rauman-salmen

välillä”.

¹⁷ Väylissä soutamisen vieläpä kaupungin

kirkonkelloilla

soittamisenkin arveltiin pelottavan tämän vauhkon kalan nousemasta, jonka vuoksi niitä olisi mahdollisuuden mukaan kartettava. ¹⁸

Kun tähän

vielä

lisätään, että kaupunki melkeinpä joka

lahdessa

^{ja joka} selällä, missä porvareilla mielestään oli oikeus kalastaa, kohtasi naapureidensa vastarintaa, jotka puolustuksekseen toivat esiin vanhemman nautintaoikeu- tensa, kuten vähäraumalaiset kalastamiseen Ulasourin luona, hyveläläiset Luu- sourin luona, jopa suosmereläiset itse kaupungin rannassakin,¹⁰ huomaamme porvareilla olleen kyllin syytä v. 1693 esittämäänsä valitukseen, "että vaikka kalavesi sijaitsee heidän talojensa vieressä ja kalat uivat heidän

silmiensä

ohi, he eivät kuitenkaan uskalla ottaa rahtuakaan

keittokalakseen”.

²⁰

II

Sitä houkuttelevampi olikin

sitten silakan-

^ja sillinkalastus

saaristossa

Reposaaren vieressä ja ulkopuolella. Joukko kaupunkilaisia, raatimiehistä alkaen

aina

itsellisiin saakka, lähti verkkoveneineen joka kevät saarien luo tätä

kalastusta

harjoittamaan. Porvariston ohella siihen osal- listui myös maalaisia ympärillä olevista pitäjistä. Välistä saattoi

nelisen-

kymmentä venekuntaa olla koossa saarien luona, joiden rannoille oli raken- nettu yksinkertaisia pirttejä, mitkä osaksi olivat kalastajien yösijoja, osaksi heidän tarvekalujensa säilytyshuoneita ym. Koko kesäkuun ajan näkyi näiltä etäisiltä rannoilta lukuisia savupatsaita nuotioista, joita kalastajat olivat sytyttäneet ruokansa

valmistamista

varten tai

antaakseen

muille venekunnille tietoja leiripaikastaan.

Kalastus oli tuottavaa, ja silli

oivallisinta

^{lajia. Kerrotaan,} että eräs hol- lantilainen, joka v. 1712

lastasi

lankkuja Reposaarella, olisi ostanut kaiken sieltä saatavan sillin. Hän pani sen

hollantilaiseen

tapaan puolinelikkoihin ja myi sitten suuresta voitosta

Tukholmassa

hollantilaisena tavarana.²¹

MA AL

AISELINKEINO

JEN ANTAMA KEHNO

TULOS

I

Kun porvari

härkineen

kynti isiltä perimäänsä peltotilkkua, vyötäröä myö- ten

kahlaten

niitti ruohoa niittyosaltaan tai suuressa

verkkoveneessään

^pur-

jehti silakka-apajille, hän toden totta tunsi

itsensä

^omaksi herrakseen, joksi hän ei voinut tuntea itseään tullimiesten

tarkastelemassa laivassaan

eikä tak- 380

soittajien ja katsastusmiesten alinomaa valvomassa työpajassaan. Tosin ei työmiehen hien ja vaivan palkka tälläkään työalalla

ollut

kovin suuri. Pellot antoivat keskimäärin neljännen tai viidennen jyvän," ja heinä, joka oli enim- mäkseen

kortteita

^{ja saraa, sai aikaan sen,} että kaupungin hevoset yleisesti sairastivat suonenvetotautia.²³ Karhut ja sudet kaatoivat usein porvarin karjan Lattomeren

raivaamattomassa

^metsässä, vaikka sitä vartioivat keihäillä ja pyssyillä aseistetut paimenet. Mutta siihen aikaan tyydyttiin pieniin tulok- siin ja luultiin maanviljelyksellä voitavan saada

korvausta muilla tahoilla

^kär- sityistä vahingoista.

Lopulta aukenivat kuitenkin

asianomaisten

^silmät, ja porvareiden huomat- tiin puuhaavan enemmän maanviljelyksen ja kalastuksen parissa, kuin kau- punkilaisväestölle sopi. Silloin kaikui taas aikakauden säälimätön iskulause:

"pysyköön kukin ammatissaan”. Kun muutamat kaupunkilaiset v. 1705 pyysivät lupaa saada raivata uusia peltoja kulon polttamalle maalle Pikkuniityn (Lill- ängen) luona, vastasi maistraatti

"olevan

soveliaampaa, että porvaristo ahke- rammin harrastaisi kauppaa kuin maanviljelystä”, sekä hylkäsi heidän ano- muksensa, "koska kaupungilla jo oli peltoa tarpeeksi”.²⁴

Ja

kun korkea kruunu huomasi, mikä tuottava elinkeino porvariston kalastus oli, se verotti sitä kuninkaallisen regaalioikeuden nojalla

kahdella

hopeatalarilla jokaista venettä kohden (v:n 1700 paikkeilla)²³ huomauttaen samalla, että kalastus ei oikeas- taan ollut mikään kaupunkilaiselinkeino.

II

Siten porvariraukat saivat kuulla, ettei heille lueta miksikään ansioksi heidän ponnistuksiaan parantaa asemaansa

sellaisella

työllä, jonka

ei

^katsottu heille kuuluvan, vaikka se yritys näytti heistä itsestään olevan ainoa kan- nattava. On luonnollista, että tämä melkoisessa määrin esti näiden äsken mainittujen elinkeinojen vaurastumista. Aikakauden loppupuolella on nii-

denkin alalla taantuminen jo huomattavissa. Yhä useammin esiintyy silloi- sissa asiakirjoissa tietoja autiomaan lisääntymisestä. Vaikka karjan suuri väheneminen osaksi saakin selityksensä edellä mainituista oloista, se näyttää

kuitenkin

^viittaavan karjanhoidon rappioon. Aikaa myöten venekunnatkin vähenivät

saaristosta.

Reposaari ja muut ulkosaaret lukuun ottamatta ensimmäisen asukkaansa saanutta Tahkoluotoa jätettiin taas oman onnensa nojaan. Reposaarta käytettiin kuten ennenkin ainoastaan eläinten kesälaitu- mena,²⁶ etenkin vuohien, joita oli pidettävä niin kaukana kuin mahdollista kaupungin pelloista, "koska mitkään lailliset aidat eivät voi näitä vallattomia, kaikkien sulkujen yli hyppiviä eläimiä pidättää viljelyksiltä”. Kalastajien nuo-

tiot

olivat

^sammuneet, ja saarien rannat, jotka ennen tarjosivat vilkkaan näyn,

olivat autioina

ja hylättyinä todistamassa vuosisadan

ahdinkotilaa.

5. KAUPUNGIN ULKOMUOTO

Yleinen köyhyys painoi leimansa kaupungin ulkonäköönkin. Siitä voimme vakuuttua heittämällä silmäyksen kaupungin maantieteeseen ja rakennus-

suhteisiin.

KAUPUNGIN ALUE I

Kaupungin pinta-ala rajoittui tähän aikaan jokseenkin siihen alueeseen, joka nykyään käsittää kaupungin ensimmäisen ja toisen kaupunginosan.¹ Pys- tyaita alkoi nykyisen kaarisillan vaiheilta ja kulki sitten suoraan etelään entisen Nevanderin talon luo (Hallituskadun ja Isolinnankadun kulmassa), josta se kääntyi lounasta kohti ja meni meidän päiviemme kauppatorin poikki, Gallen-Kallelankadun ja Antinkadun kulmaan. Sitten se jatkui länteen päin samaan suuntaan kuin nykyinen Gallen-Kallelankatu, teki kuitenkin kauim- pana lännessä pienen mutkan etelää kohti, käsittäen nykyiset mainitun kadun eteläpuolella sijaitsevat talot 18, 20 ja 22. Lopuksi se kulki suoraan pohjoiseen

tonttien 60 ja 63 poikki jokea kohti.

II

Pystyaidan sisäpuolinen kaupunginalue ei silti ollut likimainkaan kokonaan asuttua. Sekä kaupungin itäisimmässä että läntisimmässä osassa oli suuria autioita aloja. Idässä Linnanmäellä (nykyisten Hallituskadun varrella olevien tonttien 3, 5 ja 8 paikoilla) oli ainoastaan muutamia tuulimyllyjä, ja sen etelä- ja itäpuolella oli koko nykyisen Antin- ja Yrjönkadun seutu avointa heikkakenttää, jossa tavattiin vain muutamia latoja ja aittoja. Lännessä taas nykyisen Katariinankadun ympärillä levisi alava ^tasanko, joka syksyisin ja keväisin joutui vesitulvien valtaan, niin ettei sitä voitu käyttää muuhun kuin kaalimaaksi ja syöttöhaaksi.

KADUT JA NELJÄNNEKSET

Kaupungin asuttu osa mahtui siis jokseenkin nykyisten Antin-, Gallen- Kallelan- ja Katariinankatujen rajoittamaan alueeseen. Tämä pieni ala, jota leikkasi seitsemän idästä länteen ja viisi pohjoisesta etelään kulkevaa katua, sisälsi 189 tonttia jaettuna neljään kaupunginosaan. Nämä neljännekset eli korttelit olivat lounaisessa kirkon ympärillä oleva Kirkon neljännes, luoteessa Linnanmäen viereinen Linnan neljännes, kaakossa Torin neljännes, torilta enti-

seen Haagan tulliporttiin saakka, joka oli jokseenkin keskellä nykyistä kaup- patoria sekä koillisessa Malmin neljännes Malmin tulliportin luona, jonka paikka oli jossakin nykyisen Gallen-Kallelankadun varrella olevalla tontilla n:o 14.

RAATIHUONE

Kaupungin keskuksena oli silloin kuten nytkin raatihuone, joka sijaitsi jokseenkin nykyisellä paikallaan, ehkä hiukan etelämpänä. Vaikka se oli useita kertoja palanut yhdessä kaupungin kanssa, viimeksi v. 1666, _{se oli} aina uudestaan rakennettu samalle paikalle. Se oli kaksikerroksinen, luulta- vasti punaiseksi maalattu, kuten sen lähin edeltäjäkin. Siinä oli sali sekä ylä- että alakerrassa. Sen kunnossa pitäminen oli köyhälle porvaristolle hy- vin rasittavaa, minkä vuoksi 1600-luvulla olikin tapana pienemmistä hairah- duksista tuomita

kaikenlaisia

pakkoveroja tähän tarkoitukseen. Siten tuomit- tiin joku maalaamaan se punaiseksi, joku toinen tuomaan kalkkia muurien valkaisemiseksi,

kolmas

varustamaan se välikatolla, penkeillä ja pöydillä, neljäs hankkimaan 3 kyynärää verkaa raastuvan pöydälle jne. Alakerrassa oli myöskin "kirstu” eli "kätkö”, so. vankila, jonka ovi kuitenkin toisinaan jätettiin salpaamatta, niin että sinne suljetut saattoivat asettua kirstunkyn- nykselle tai myös "tehdä ^tuvan väljäksi” (göra den vikaktig), so. paeta sieltä.¹

TORI JA MYLLYTUPA

Raatihuoneen edessä oli tori, joka vastasi osaa nykyistä Raatihuoneen- puistoa. Eneskiöldin talo sijaitsi oikealla ja palttinankutoja Krekon vasem- malla sekä Mikko Närvän ja Paavolan talot vastapäätä toisella puolella.

Torilla oli kaakinpuu" ja sen kaakkoiskulmassa myllyhuone, missä kaupungin palvelijattarien täytyi vääntää raskaita käslkiviä, niin että jauhontomu tun- keutui ulos ikkunoiden ja ovien läpi ja laskeutui talon ulkoseinille, jotka siitä syystä saivat harmaan värivivahduksen.

Porin

historia

oe-aK

f

T•5oa•*-

•S

Osa

8* i-|

s

-I

.eS

M

t“.«

a.-S

S ef 3§-§

ScoSa5»f*o•«»

|l«

o.»ee®S

S* g

Ö.v

Q>s§3

.S5-•«!*«?(D£Säa.

2

ssesä

•*-»HO

**S

~.ÖOtoöa

•jf«SS

r

oss

s--s s sts

Ö..•ö)to

»2

**

fei

g

7

o

*|i tel

0es

ttJ•<*■:o<ö$

Ö

»*-»toSo*iO

.-aas

hI

t*paaaha

1

aeaasSuo2Äöas2tM001ej 384

KIRKKO

Melkein sillä paikalla, missä meidän päivinämme yhtyvät Otavan- ja teatteritalon tontit, kulki katu idästä länteen jakaen torin

kahtia.

^{Sitä pit-} kin tultiin länteenpäin mennessä parin poikkikadun jälkeen kirkonmäelle.

Kirkko sijaitsi hirsiaidan ympäröimällä kirkkomaalla, oli rakennettu ^puusta, laudoitettu ja punaiseksi maalattu sekä varustettu tervatulla paanukatolla.

Sillä oli myös tapuli ja "säijärikello”, jonka korjaamista varten oli aikomus v. 1692

toimittaa

kaupunkiin kelloseppä Turusta. Kirkon sisustus oli yksin- kertainen ja arvokas. Palaamme siihen tuonnempana.

TRIVIAALIKOULUN TALO

Hiukan kirkon alapuolella oli triviaalikoulun talo, joka oli viimeksi raken- nettu uudestaan v. 1661.

”Se

oli päätyineen ja seinineen ihan kallellaan, niin etteivät koulun opettajat ja oppilaat enää uskaltaneet astua sisälle, koska he pelkäsivät, että penkkien varalla seisova rakennus milloin tahansa voisi sortua maahan ja turmella heidän elämänsä ja terveytensä” (1695).⁵ Viran- omaisten kaikista muistutuksista huolimatta ei porvaristoa hyvällä saatu tai- pumaan sen korjauskulujen maksamiseen, vaan lopulta maaherran täytyi tulla väliin ja

velvoittaa

kaupunki taloa parantamaan (1695). Tämä korjaus maksoi 100 kuparitalaria, jotka tavallaan heitettiin hukkaan, sillä pari vuotta myöhemmin koulutalo, kirkko ja

raatihuone

sekä muutenkin koko kaupunki

joutui liekkien

saaliiksi.

KÖYHÄINTALO

Lähellä koulua, hiukan alempana, sijaitsi vielä yksi kaupungin julkisia rakennuksia: köyhäintalo, sekin vanha ja kehno, rakennettu jo v. ^{1651 ja} korjattu v. 1682. Jos tähän vielä lisäämme kolme tullitupaa, joista yksi oli rannassa raastuvan alapuolella ja yksi kummankin maatulliportin luona ja joista Malminportin viereinen kuten yllä mainittiin oli maahan vajon- nut ja asumaton,⁰ niin olemme maininneet kaupungin kaikki julkiset raken- nukset. Teurastamoa ja panimoa, joista edellinen oli sijainnut ns. Rakennus-

mestarinrannassa

^(ent. Grönf eitin talon alapuolella Itäisen Raatihuoneen- kadun ja Etelä-Rantakadun kulmassa) ei näet enää ollut olemassa ^v. 1696.

Melkein kaikki nämä rakennukset olivat kovin selviä todisteita kaupungin köyhyydestä.

KAUPUNGIN RAKENNUSTAPA JA ULKONÄKÖ

Muutenkin näkyi paljon sellaisen varattomuuden jälkiä, joka oli kuvaa- vaa

1600-luvun

kaupungille. Vaikka kadut olivat melko yhdensuuntaiset ja

jokseenkin suorat, niissä oli kuitenkin epäsäännöllisyyksiä tonttien erilaisen 25 Porin historia

Porin historia

suuruuden takia sekä siitä syystä, ettei kaupunkilaisia saatu maistraatin

kaikista

käskyistä huolimatta ^:

’säännöstelemään

rakennuksiaan”, vaikka v:sta 1674 alkaen joka vuosi valittiin erityinen henkilö valvomaan kaupun- gin rakennuksia, _s.o. katsomaan, että ne rakennettaisiin yhtä kauas kadusta

ja ulkohuoneet muutettaisiin pihan puolelle talojen taakse.⁷ Pihat tans oli- vat perin säännöttömästi rakennettuja,

osaksi

täynnä pirttejä, aittoja ja

keittokotia.

"Läpiajettavine” portteineen ja ikkunaluukkuineen talot näytti- vät varsin maalaismaisilta, ja niillä oli lisäksi

tallella

vanhat talonnimensä.

Sitä

^vastoin

kaduilla

vanhaa Hämeenkatua sekä ns. Kirkko- ja Linnan- katuja lukuunottamatta ei ollut virallisia nimityksiä, vaan niitä kutsuttiin

tavallisesti

jonkun niiden varrella asuvan varakkaan porvarin

mukaan.

Siten sanottiin esim. Malmintullista tulevaa

katua

^Matti Pietarinpojan kaduksi, erästä toista, joka kulki ristiin viimeksi mainitun kanssa, Gottlebenin kaduksi

jne.⁸

Kaupungin parhaimmin rakennetut osat olivat epäilemättä Kirkon neljän- nes ja osa Malmin neljännestä. Siellä oli useimmilla kaupungin

hallintomie-

hillä ja huomatuimmilla kauppiassuvuilla talonsa; esim. Raastuvantorin ja kirkon välisen kadun varrella majuri Hirscheitillä,, Johan Souranderilla, raati- mies Melkerillä,

Grels Gottlebenillä

ja rehtori Ståhlbergilla. Kauempana Malmin neljänneksessä,

missä

sijaitsivat Kynäksen ja Paturin talot, jotka taru yhdisti kaupungin perustamiseen, asuivat pormestari Keckonius sekä raati- miehet Prytz ja Linman. Malmin neljänneksen etäisimmät osat sitä vastoin muodostivat oikean sokkelon pieniä taloja, mökkejä,

kaalimaita

^{ja humala-} tarhoja. Korttelin äärimmäisessä päässä, nykyisten

Gallen-Kallelan

ja Ota- van katujen risteyksessä oli

"Malmin”- eli "eläintori”.

Tämän luona sijaitsi tulliportti, jonka ulkopuolella koko nykyinen kolmas ja neljäs kaupunginosa sekä osa

ensimmäistä

^ja

toista

kaupunginosaa vielä oli yhtenä ainoana

aaltoilevana

viljavainiona: Pärnäisten peltoina.

NÄKÖALA LINNANMÄELTÄ

Myllyiltä ja

Linnanmäeltä

saatiin yleiskatsaus koko senpuoleisesta kau- pungista ja ympäröivästä seudusta. Länteenpäin katsottaessa kohtasi silmää

joukko raunioita,

muistoina

vuoden 1692 palosta, joka oli hävittänyt suu-

rimman

osan Linnan neljännestä. Kauimpana

lounaassa

^{levisi näkyviin}

Torin neljänneksen

harmaat rakennukset.

Pohjoisessa päin epälukuisten ranta-aittojen yli, jotka estivät kaupungin rannan näkymästä silmä erotti joen toisella puolella

Isonsannan

saaren,

silloin

vielä aution ja asumattoman, leppäpensaita

kasvavan

ja useiden pienten väylien leikkelemän. Näitä väy- liä ei enää ole

olemassa.

Kauimpana näkyivät kaupungin niittyluodot puroi- neen ja kaislalahtineen,

missä

porvarien katiskat kohosivat ruovikosta.

386

KUNINKAANKARTANO

Viimeisen

jälkikukoistuksensa Porin kuninkaankartano, joka sijaitsi välit- tömästi kaupungin itäisen

tulliaidan

^vieressä, koki kun se vuosina 1651—1680 kuului Porin kreivikunnalle. Kreivikunta piti siellä alkuaikoina (1651 —1663) hevossiittolaa ja kreivikunnan tallimestari isännöi kartanossa suorituttaen siellä korjaustöitä, jopa joitakin uudisrakennuksiakin. Keväällä v. 1651 suori- tettu inventointi antaa, sen tietoja vuoden 1696 karttaan vertaamalla, melko hyvän kuvan tästä suuresta rakennusryhmästä.

Kun Porin kaupungista saavuttiin kartanoon, mentiin ns.

"porttiraken-

nuksen” alitse, jossa kummallakin puolella porttia sijaitsivat kamareiksi kut- sutut huoneet. Yläkerrassa oli juuri portin päällä suuri tupa ja sen molem- missa päissä kamarit. (Tätä rakennusta ei enää ollut v. 1696). Laaja piha oli, niinkuin kartasta näkyy, hieman säännöttömän suorakulmion muotoinen.

Sen oikealla, eteläpuolella, sijaitsi mm. tallimestarin käyttämä vanha pää- rakennus, jossa v.

1651

oli kolme lämmitettävää, hyvin sisustettua kamaria

ja kaksi lämmittämätöntä huonetta. Pohjoisella eli rannan puolella sijaitsi

"rantarakennus”, jossa oli neljä

sisustettua

^kamaria. Yksi näistä toimi keit- tiönä. Vastapäätä porttia pihan perällä sijaitsivat jos inventaario ^on jär-

jestyksessä tehty mm, vanha pakaritupa, "kaksoisrakennus”, joka ei enää kelvannut kuin ladoksi ja kolmas vanha rakennus, jonka alla oli puuhuone ja ruokakellari. Pari lopen vanhaa rakennusta ja muutamia aittoja ryhmittyi vielä pihan ympärille. Pihan ulkopuolella oli useita suuria aittoja, navetta latoineen ja paja.

Tallit olivat vähän erillään n.s. tallipihassa, jota sitäkään ei enää näy vuoden 1696 kartassa. Siellä sijaitsivat tallirenkien oleskelupaikkoina vanha tallitupa ja vanha pirtti. Seitsemän uutta riviin rakennettua tallia lasi-ikkunoineen mikä siihen

aikaan

^oli

ulkorakennuksissa harvinaista

rautasaranaisine ovineen, pilttuineen ja heinänsäilytysylisineen muodosti var-

maan komean näyn. Yksi vanha talli liittyi vielä niihin. Tallien paikka oli lähellä rantaa. Tallimestari Herbst väitti, että tulvavesi nousee

tallien lattialle

ja tekee ne epäterveellisiksi. Hän halusi siirtää pari tallia lähei- selle santaiselle mäelle, mutta maaherra ei suostunut siihen.

Kun kreivikunta v. 1680 loppui, kartano jäi aivan hoidotta. V. 1682 sanottiin, että se oli kattojen osalta kokonaan rappeutunut sekä ilman

ovia

ja

ikkunoita. Muutama

^{vuosi myöhemmin} siitä oli vain muutamia

seiniä

pystyssä, mutta nurkat olivat täysin lahonneet.

Sitä

aiottiin korjata v.

1687, jota tarkoitusta varten rahvas jo oli tuonut paikalle hirsiä, samalla kun porvaristo

"sanoi

köyhyytensä syyksi,

ettei

se

voinut

suorittaa enempää kuin kaksi päivätyötä lauta-aidan panoa varten”. Näin kuninkaankartano jäi entiseen kuntoonsa, kunnes liekit muutaman vuoden perästä

hävittivät

^sen.9

*

Porin historia

Etelään päin

levisi

^lopuksi ennen mainittu suuri lakeus aittoineen ja hiekkakuoppineen pystyaidan ja Haagantullin rajoittamana. Staketin ulko- puolella kahden

Koivistoon

vievän tien leikkaamat kuninkaan haat täyttivät koko nykyisen viidennen kaupunginosan.

Sellainen oli kaupunki 1690-luvulla, tosiaan varattomuuden ja rappion tunnuskuva. Vanha pystyaita, sata

kertaa

paikattu ja parsittu,

toiselta

koh- taa korkeampi, toiselta matalampi, kävi

aikaa

myöten yhä kirjavammaksi.

Sataman tullisilta lahosi olkien ja heinien takia, joita sille oli purettu ja jätetty huolimattamasti ajelehtimaan. Malminpään tulliportti, joka puuttu- van liikenteen takia ruostui saranoillaan, oli siitä sattumalta läpikulkevien kaikenlaisen pilanteon

kohteena.

Milloin portinpuoliskot nostettiin saranoil- taan ja asetettiin öiseen

aikaan

kaakinpuun nojaan torille, milloin niitä kan- nettiin

riemusaatossa

ympäri katuja viulujen ja torvien soidessa.

Porvaristolla

ei köyhyytensä vuoksi ollut varoja mihinkään korjauksiin, saatikka uudestaan

rakentamisiin.

Kun kirkonkello kuningas Kaarle X-vai- najan kuolinkelloja

soitettaessa

^{meni rikki,} ei ollut varoja sen

uudestaan valattamiseen

tai uuden hankkimiseen, vaan täytyi kääntyä

hallituksen

^puo-

leen

ja pyytää apua. Milloin tahansa oli kysymys korjauksesta koskipa se raatihuonetta tai kirkkoa, koulua tai köyhäintaloa, tullitupia tai pystyaitaa pianisti porvaristo köyhyyttään syyttäen viimeiseen

saakka

vastaan. V.

1687

^maaherra huomautti, että tori olisi kivettävä, mutta kaupunkilaiset

osasivat

välttää kustannuksia

viittaamalla

hiekkaiseen maanlaatuun, joka teki sellaisen kiveämisen tarpeettomaksi.

Mistä

tosiaankin oli otettavissa varoja julkisten rakennusten

kunnossa-

pitoon, kun ei ollut

mahdollisuuksia

omien asuntojenkaan korjauksiin. V.

1686 täytyi maistraatin myöntää lykkäystä niille, jotka köyhyytensä takia eivät olleet kyenneet parantamaan savutorviaan ja keittokotiaan, sekä käski niitä, joilla ei ollut varaa

hankkia rakennuksiinsa

savupiippuja,

tulenvaaran

välttämiseksi ainakin

kaivamaan

maahan kuuman tuhkan säilytyspaikaksi

sylen syvyisen kuopan ja muuraamaan sen ympäriinsä

harmaalla kivellä.

388

PORI KREIVIKUNNAN OSANA V. 1651 1655

Kaupungin hallinnollisessa asemassa sattui 1600-luvun puolivälissä lyhyt vaihe, jolloin se joutui pois kruunun valvonnasta. Kun Porin kreivikunta,

johon tuli kuulumaan 80 manttaalin edestä tiloja

silloisesta

Ulvilan suurpitä- jästä, 26 manttaalia Kokemäeltä ja 121 manttaalia

silloisten

Huittisten suur- pitäjästä, v. 1651 läänitettiin sotamarsalkka Kustaa Hornille, siihen liitettiin myös Porin kaupunki, jonka oli tarkoitus muodostaa kreivikunnan keskus- paikka. Läänittäminen tarkoitti toisaalta sitä, että kreivi tuli maaherran sijasta valvomaan kaupungin hallintoa ja antamaan virkanimitykset, toisaalta sitä, että aikaisemmin kruunulle maksetut verot tästä lähtien maksettiin hä- nelle. Verojen siirtyminen kreivin hallintaan aiheutti toisaalta sen, että myös kruunun

osalla

olleet taloudelliset velvollisuudet siirtyivät hänen kannetta- vikseen. Niinpä hän tästä lähin maksoi pormestareille ja raatimiehille heidän palkkansa kruunulta tulevan osuuden sekä vastasi triviaalikoulun ylläpidosta, niinkuin tuonnempana tarkemmin kerrotaan.

Kaupungin uusi hallinnollinen asema kävi selvimmin ilmi siitä, että Porin kreivikunnan korkein paikallinen virkamies, sen inspehtori Hannu Hannun- poika Gode, saapui tästä lähtien seuraamaan maistraatin istuntoja ja sanoi niissä kreivin puolesta painavan sanansa ajateltujen ratkaisujen puolesta tai niitä vastaan. Ensimmäisen kerran hän oli saapuvilla 25.6.1651 ja hän täh-

densi tällöin virkansa puolesta kaupunkilaisille, että heidän tulee vastaan sanomatta noudattaa pormestarin ja raadin määräyksiä.¹

Kreivikunnan

inspehtorin otetta kaupungin hallinnosta kuvaa mm. se, että hänen poissaollessaan kreivikunnan alemmat viranomaiset saattoivat toimia hänen sijaisinaan maistraatin istunnoissa. Niinpä kreivikunnan tallimestari edusti kreivikuntaa maistraatin istunnossa 22.3.1652, porvari Juhana Matin- poika, joka ilmoitti olevansa kreivikunnan voudin Paavali Paavalinpojan sijainen, 21.8.1652 ja

tullimies

Kustaa Henrikinpoika samassa ominaisuudessa 4., 11. ja

15.9.1652.

²

Toisaalta

maistraatin päätökset muotoiltiin niin, että inspehtorin suostumus kävi niistä suorastaan ilmi. Niinpä "inspehtori ja

Sotamarsalkka ^Kustaa Horn, Porin kreivi ^{(1592—1657). T.} Tilmanin maa- laama muotokuva Rydboholmin lin- nassa. Valok. Svenska Porträttarkivet.

Sotamarsalkan ^puoliso Sigrid Bielke, Porin kreivitär ^(1620—1679J. ^Tunte- mattoman taiteilijan muotokuva Sui-

stan kartanossa. Valok. Svenska Porträttarkivet.

Porin historia

raati myönsivät”

23.12.1652

eräälle virkailijalle hänen palkkansa ja 12.2.1653 samat osapuolet määräsivät, mitä kaupunkilaisilta kannetaan valtaneuvos Sten Bielken kestitykseen.³

Istunnossa

saattoi sattua, että inspehtori niissä julkaisi kreivikunnan töitä

koskevia

määräyksiä esim. hevosten saarille kuljet- tamisesta tai

itsellisten

määräämisestä töihin kuninkaankartanon heinä- ladoille.' Hauskan esimerkin siitä, kuinka suvereenisti inspehtori katsoi voivansa järjestää asioita, saamme syksyllä 1653, kun raastuvanoikeus tuo- mitsi kuusi porilaista naista sakkojen sijasta s—B5—8 päiväksi töihin kreivin kartanoon luvattomasta humaloiden poimimisesta, ilmeisesti kreivin alueelta.⁵ Inspehtori esiintyi kreivikunnan puolesta mielellään suosiollisessa ja patri- arkallisessa osassa. Niinpä hän keväällä v. 1654 antoi suorastaan eräänlaisen suullisen vahvistuksen kaupungin omistuksille: "Kunnioitettu inspehtori Hannu Hannunpoika vahvisti Hänen Ylhäisyytensä ja Kreivillisen Armonsa puolesta, että kaupunki saa nauttia ja käyttää oikeina omistuksinaan kaikkea, mitä kaupungin privilegioissa mainitaan, sekä saaria että ulkomaata, kirjaimelli-

sesti käsitettynä”.⁶ _Syksyllä 1651 järjestettiin inspehtorin läsnäollessa kau- pungin kirjurin ja kaupunginpalvelijain palkkaus siten, _että joka porvarilta

390

Porin kreivikunta ^sijaitsi Ulvilan, Kokemäen ^ja Huittisten suurpitäjissä.

Paikoittamisen helpottamiseksi karttaan piirretty nykyiset pitäjänrajat.

Piirtänyt Pentti ^Papunen.

kannettaisiin tarkoitukseen

kaksi kuparitalaria vuodessa. Seuraavana syksynä

maistraatti

nimenomaan inspehtorin käskystä vaati kaupunkilaisia korjaa- maan eteläportilla sijaitsevan tullituvan.⁷ Hauska^- kulttuurikuva läänitys- kaudelta on, kun maistraatti vuoden viimeisenä päivänä 1651 ilmoitti kau- punkilaisille, että kreivi itse oli odotettavissa sinne, ja käski sen tähden pitää kadut puhtaina ja

viedä

pois lantatunkiot ja muut

sellaiset kaduilta.

⁸

Elokuussa

^{1652 kuoli}

Porin pormestari

Lauri Laurinpoika. Ilmoittaessaan

asiasta

^{kreiville, jotta tämä}

voisi

nimittää uuden pormestarin, inspehtori Hannu Hannunpoika pyysi

itselleen

tätä

virkaa

voidakseen paremmin kou- luttaa lapsensa; hän asui nimittäin isänsä kotona Harjavallan Näyhälässä,