Porin historia - PORIN HISTORIA II

oe-aK

f

T•5oa•*-

•S

Osa

8* i-|

-I

.eS

M

t“.«

a.-S

S ef 3§-§

ScoSa5»f*o•«»

|l«

o.»ee®S

S* g

Ö.v

Q>s§3

.S5-•«!*«?(D£Säa.

2

ssesä

•*-»HO

**S

~.ÖOtoöa

•jf«SS

r

oss

s--s s sts

Ö..•ö)to

»2

fei

7 *|i tel

0es

ttJ•<*■:o<ö$

Ö

»*-»toSo*iO

.-aas

hI

t*paaaha

1

aeaasSuo2Äöas2tM001ej 384

KIRKKO

Melkein sillä paikalla, missä meidän päivinämme yhtyvät Otavan- ja teatteritalon tontit, kulki katu idästä länteen jakaen torin

kahtia.

^Sitä pit-kin tultiin länteenpäin mennessä parin poikkikadun jälkeen kirkonmäelle.

Kirkko sijaitsi hirsiaidan ympäröimällä kirkkomaalla, oli rakennettu ^puusta, laudoitettu ja punaiseksi maalattu sekä varustettu tervatulla paanukatolla.

Sillä oli myös tapuli ja "säijärikello”, jonka korjaamista varten oli aikomus v. 1692

toimittaa

kaupunkiin kelloseppä Turusta. Kirkon sisustus oli yksin-kertainen ja arvokas. Palaamme siihen tuonnempana.

TRIVIAALIKOULUN TALO

Hiukan kirkon alapuolella oli triviaalikoulun talo, joka oli viimeksi raken-nettu uudestaan v. 1661.

”Se

oli päätyineen ja seinineen ihan kallellaan, niin etteivät koulun opettajat ja oppilaat enää uskaltaneet astua sisälle, koska he pelkäsivät, että penkkien varalla seisova rakennus milloin tahansa voisi sortua maahan ja turmella heidän elämänsä ja terveytensä” (1695).⁵ Viran-omaisten kaikista muistutuksista huolimatta ei porvaristoa hyvällä saatu tai-pumaan sen korjauskulujen maksamiseen, vaan lopulta maaherran täytyi tulla väliin ja

velvoittaa

kaupunki taloa parantamaan (1695). Tämä korjaus maksoi 100 kuparitalaria, jotka tavallaan heitettiin hukkaan, sillä pari vuotta myöhemmin koulutalo, kirkko ja

raatihuone

sekä muutenkin koko kaupunki

joutui liekkien

saaliiksi.

KÖYHÄINTALO

Lähellä koulua, hiukan alempana, sijaitsi vielä yksi kaupungin julkisia rakennuksia: köyhäintalo, sekin vanha ja kehno, rakennettu jo v. ^{1651 ja} korjattu v. 1682. Jos tähän vielä lisäämme kolme tullitupaa, joista yksi oli rannassa raastuvan alapuolella ja yksi kummankin maatulliportin luona ja joista Malminportin viereinen kuten yllä mainittiin oli maahan vajon-nut ja asumaton,⁰ niin olemme maininneet kaupungin kaikki julkiset raken-nukset. Teurastamoa ja panimoa, joista edellinen oli sijainnut ns.

Rakennus-mestarinrannassa

^(ent. Grönf eitin talon alapuolella Itäisen Raatihuoneen-kadun ja Etelä-RantaRaatihuoneen-kadun kulmassa) ei näet enää ollut olemassa ^v. 1696.

Melkein kaikki nämä rakennukset olivat kovin selviä todisteita kaupungin köyhyydestä.

KAUPUNGIN RAKENNUSTAPA JA ULKONÄKÖ

Muutenkin näkyi paljon sellaisen varattomuuden jälkiä, joka oli kuvaa-vaa

1600-luvun

kaupungille. Vaikka kadut olivat melko yhdensuuntaiset ja

jokseenkin suorat, niissä oli kuitenkin epäsäännöllisyyksiä tonttien erilaisen 25 Porin historia

Porin historia

suuruuden takia sekä siitä syystä, ettei kaupunkilaisia saatu maistraatin

kaikista

käskyistä huolimatta ^:

’säännöstelemään

rakennuksiaan”, vaikka v:sta 1674 alkaen joka vuosi valittiin erityinen henkilö valvomaan kaupun-gin rakennuksia, _s.o. katsomaan, että ne rakennettaisiin yhtä kauas kadusta

ja ulkohuoneet muutettaisiin pihan puolelle talojen taakse.⁷ Pihat tans oli-vat perin säännöttömästi rakennettuja,

osaksi

täynnä pirttejä, aittoja ja

keittokotia.

"Läpiajettavine” portteineen ja ikkunaluukkuineen talot näytti-vät varsin maalaismaisilta, ja niillä oli lisäksi

tallella

vanhat talonnimensä.

Sitä

^vastoin

kaduilla

vanhaa Hämeenkatua sekä ns. Kirkko- ja Linnan-katuja lukuunottamatta ei ollut virallisia nimityksiä, vaan niitä kutsuttiin

tavallisesti

jonkun niiden varrella asuvan varakkaan porvarin

mukaan.

Siten sanottiin esim. Malmintullista tulevaa

katua

^Matti Pietarinpojan kaduksi, erästä toista, joka kulki ristiin viimeksi mainitun kanssa, Gottlebenin kaduksi

jne.⁸

Kaupungin parhaimmin rakennetut osat olivat epäilemättä Kirkon neljän-nes ja osa Malmin neljänneljän-nestä. Siellä oli useimmilla kaupungin

hallintomie-hillä ja huomatuimmilla kauppiassuvuilla talonsa; esim. Raastuvantorin ja kirkon välisen kadun varrella majuri Hirscheitillä,, Johan Souranderilla, raati-mies Melkerillä,

Grels Gottlebenillä

ja rehtori Ståhlbergilla. Kauempana Malmin neljänneksessä,

missä

sijaitsivat Kynäksen ja Paturin talot, jotka taru yhdisti kaupungin perustamiseen, asuivat pormestari Keckonius sekä raati-miehet Prytz ja Linman. Malmin neljänneksen etäisimmät osat sitä vastoin muodostivat oikean sokkelon pieniä taloja, mökkejä,

kaalimaita

^ja humala-tarhoja. Korttelin äärimmäisessä päässä, nykyisten

Gallen-Kallelan

ja Ota-van katujen risteyksessä oli

"Malmin”- eli "eläintori”.

Tämän luona sijaitsi tulliportti, jonka ulkopuolella koko nykyinen kolmas ja neljäs kaupunginosa sekä osa

ensimmäistä

^ja

toista

kaupunginosaa vielä oli yhtenä ainoana

aaltoilevana

viljavainiona: Pärnäisten peltoina.

NÄKÖALA LINNANMÄELTÄ

Myllyiltä ja

Linnanmäeltä

saatiin yleiskatsaus koko senpuoleisesta kau-pungista ja ympäröivästä seudusta. Länteenpäin katsottaessa kohtasi silmää

joukko raunioita,

muistoina

vuoden 1692 palosta, joka oli hävittänyt

suu-rimman

osan Linnan neljännestä. Kauimpana

lounaassa

^levisi ^näkyviin

Torin neljänneksen

harmaat rakennukset.

Pohjoisessa päin epälukuisten ranta-aittojen yli, jotka estivät kaupungin rannan näkymästä silmä erotti joen toisella puolella

Isonsannan

saaren,

silloin

vielä aution ja asumattoman, leppäpensaita

kasvavan

ja useiden pienten väylien leikkelemän. Näitä väy-liä ei enää ole

olemassa.

Kauimpana näkyivät kaupungin niittyluodot puroi-neen ja kaislalahtineen,

missä

porvarien katiskat kohosivat ruovikosta.

386

KUNINKAANKARTANO

Viimeisen

jälkikukoistuksensa Porin kuninkaankartano, joka sijaitsi välit-tömästi kaupungin itäisen

tulliaidan

^vieressä, koki kun se vuosina 1651—1680 kuului Porin kreivikunnalle. Kreivikunta piti siellä alkuaikoina (1651 —1663) hevossiittolaa ja kreivikunnan tallimestari isännöi kartanossa suorituttaen siellä korjaustöitä, jopa joitakin uudisrakennuksiakin. Keväällä v. 1651 suori-tettu inventointi antaa, sen tietoja vuoden 1696 karttaan vertaamalla, melko hyvän kuvan tästä suuresta rakennusryhmästä.

Kun Porin kaupungista saavuttiin kartanoon, mentiin ns.

"porttiraken-nuksen” alitse, jossa kummallakin puolella porttia sijaitsivat kamareiksi kut-sutut huoneet. Yläkerrassa oli juuri portin päällä suuri tupa ja sen molem-missa päissä kamarit. (Tätä rakennusta ei enää ollut v. 1696). Laaja piha oli, niinkuin kartasta näkyy, hieman säännöttömän suorakulmion muotoinen.

Sen oikealla, eteläpuolella, sijaitsi mm. tallimestarin käyttämä vanha pää-rakennus, jossa v.

1651

oli kolme lämmitettävää, hyvin sisustettua kamaria

ja kaksi lämmittämätöntä huonetta. Pohjoisella eli rannan puolella sijaitsi

"rantarakennus”, jossa oli neljä

sisustettua

^kamaria. Yksi näistä toimi keit-tiönä. Vastapäätä porttia pihan perällä sijaitsivat jos inventaario ^on

jär-jestyksessä tehty mm, vanha pakaritupa, "kaksoisrakennus”, joka ei enää kelvannut kuin ladoksi ja kolmas vanha rakennus, jonka alla oli puuhuone ja ruokakellari. Pari lopen vanhaa rakennusta ja muutamia aittoja ryhmittyi vielä pihan ympärille. Pihan ulkopuolella oli useita suuria aittoja, navetta latoineen ja paja.

Tallit olivat vähän erillään n.s. tallipihassa, jota sitäkään ei enää näy vuoden 1696 kartassa. Siellä sijaitsivat tallirenkien oleskelupaikkoina vanha tallitupa ja vanha pirtti. Seitsemän uutta riviin rakennettua tallia lasi-ikkunoineen mikä siihen

aikaan

^oli

ulkorakennuksissa harvinaista

rautasaranaisine ovineen, pilttuineen ja heinänsäilytysylisineen muodosti

var-maan komean näyn. Yksi vanha talli liittyi vielä niihin. Tallien paikka oli lähellä rantaa. Tallimestari Herbst väitti, että tulvavesi nousee

tallien lattialle

ja tekee ne epäterveellisiksi. Hän halusi siirtää pari tallia lähei-selle santailähei-selle mäelle, mutta maaherra ei suostunut siihen.

Kun kreivikunta v. 1680 loppui, kartano jäi aivan hoidotta. V. 1682 sanottiin, että se oli kattojen osalta kokonaan rappeutunut sekä ilman

ovia

ikkunoita. Muutama

^vuosi ^myöhemmin siitä oli vain muutamia

seiniä

pystyssä, mutta nurkat olivat täysin lahonneet.

Sitä

aiottiin korjata v.

1687, jota tarkoitusta varten rahvas jo oli tuonut paikalle hirsiä, samalla kun porvaristo

"sanoi

köyhyytensä syyksi,

ettei

voinut

suorittaa enempää kuin kaksi päivätyötä lauta-aidan panoa varten”. Näin kuninkaankartano jäi entiseen kuntoonsa, kunnes liekit muutaman vuoden perästä

hävittivät

^sen.⁹

Porin historia

Etelään päin

levisi

^lopuksi ennen mainittu suuri lakeus aittoineen ja hiekkakuoppineen pystyaidan ja Haagantullin rajoittamana. Staketin ulko-puolella kahden

Koivistoon

vievän tien leikkaamat kuninkaan haat täyttivät koko nykyisen viidennen kaupunginosan.

Sellainen oli kaupunki 1690-luvulla, tosiaan varattomuuden ja rappion tunnuskuva. Vanha pystyaita, sata

kertaa

paikattu ja parsittu,

toiselta

koh-taa korkeampi, toiselta matalampi, kävi

aikaa

myöten yhä kirjavammaksi.

Sataman tullisilta lahosi olkien ja heinien takia, joita sille oli purettu ja jätetty huolimattamasti ajelehtimaan. Malminpään tulliportti, joka puuttu-van liikenteen takia ruostui saranoillaan, oli siitä sattumalta läpikulkevien kaikenlaisen pilanteon

kohteena.

Milloin portinpuoliskot nostettiin saranoil-taan ja asetettiin öiseen

aikaan

kaakinpuun nojaan torille, milloin niitä kan-nettiin

riemusaatossa

ympäri katuja viulujen ja torvien soidessa.

Porvaristolla

ei köyhyytensä vuoksi ollut varoja mihinkään korjauksiin, saatikka uudestaan

rakentamisiin.

Kun kirkonkello kuningas Kaarle X-vai-najan kuolinkelloja

soitettaessa

^meni ^rikki, ei ollut varoja sen

uudestaan valattamiseen

tai uuden hankkimiseen, vaan täytyi kääntyä

hallituksen

puo-leen

ja pyytää apua. Milloin tahansa oli kysymys korjauksesta koskipa se raatihuonetta tai kirkkoa, koulua tai köyhäintaloa, tullitupia tai pystyaitaa pianisti porvaristo köyhyyttään syyttäen viimeiseen

saakka

vastaan. V.

1687

^maaherra huomautti, että tori olisi kivettävä, mutta kaupunkilaiset

osasivat

välttää kustannuksia

viittaamalla

hiekkaiseen maanlaatuun, joka teki sellaisen kiveämisen tarpeettomaksi.

Mistä

tosiaankin oli otettavissa varoja julkisten rakennusten

kunnossa-pitoon, kun ei ollut

mahdollisuuksia

omien asuntojenkaan korjauksiin. V.

1686 täytyi maistraatin myöntää lykkäystä niille, jotka köyhyytensä takia eivät olleet kyenneet parantamaan savutorviaan ja keittokotiaan, sekä käski niitä, joilla ei ollut varaa

hankkia rakennuksiinsa

savupiippuja,

tulenvaaran

välttämiseksi ainakin

kaivamaan

maahan kuuman tuhkan säilytyspaikaksi

sylen syvyisen kuopan ja muuraamaan sen ympäriinsä

harmaalla kivellä.

388

PORI KREIVIKUNNAN OSANA V. 1651 1655

Kaupungin hallinnollisessa asemassa sattui 1600-luvun puolivälissä lyhyt vaihe, jolloin se joutui pois kruunun valvonnasta. Kun Porin kreivikunta,

johon tuli kuulumaan 80 manttaalin edestä tiloja

silloisesta

Ulvilan suurpitä-jästä, 26 manttaalia Kokemäeltä ja 121 manttaalia

silloisten

Huittisten suur-pitäjästä, v. 1651 läänitettiin sotamarsalkka Kustaa Hornille, siihen liitettiin myös Porin kaupunki, jonka oli tarkoitus muodostaa kreivikunnan keskus-paikka. Läänittäminen tarkoitti toisaalta sitä, että kreivi tuli maaherran sijasta valvomaan kaupungin hallintoa ja antamaan virkanimitykset, toisaalta sitä, että aikaisemmin kruunulle maksetut verot tästä lähtien maksettiin hä-nelle. Verojen siirtyminen kreivin hallintaan aiheutti toisaalta sen, että myös kruunun

osalla

olleet taloudelliset velvollisuudet siirtyivät hänen kannetta-vikseen. Niinpä hän tästä lähin maksoi pormestareille ja raatimiehille heidän palkkansa kruunulta tulevan osuuden sekä vastasi triviaalikoulun ylläpidosta, niinkuin tuonnempana tarkemmin kerrotaan.

Kaupungin uusi hallinnollinen asema kävi selvimmin ilmi siitä, että Porin kreivikunnan korkein paikallinen virkamies, sen inspehtori Hannu Hannun-poika Gode, saapui tästä lähtien seuraamaan maistraatin istuntoja ja sanoi niissä kreivin puolesta painavan sanansa ajateltujen ratkaisujen puolesta tai niitä vastaan. Ensimmäisen kerran hän oli saapuvilla 25.6.1651 ja hän

täh-densi tällöin virkansa puolesta kaupunkilaisille, että heidän tulee vastaan sanomatta noudattaa pormestarin ja raadin määräyksiä.¹

Kreivikunnan

inspehtorin otetta kaupungin hallinnosta kuvaa mm. se, että hänen poissaollessaan kreivikunnan alemmat viranomaiset saattoivat toimia hänen sijaisinaan maistraatin istunnoissa. Niinpä kreivikunnan tallimestari edusti kreivikuntaa maistraatin istunnossa 22.3.1652, porvari Juhana Matin-poika, joka ilmoitti olevansa kreivikunnan voudin Paavali Paavalinpojan sijainen, 21.8.1652 ja

tullimies

Kustaa Henrikinpoika samassa ominaisuudessa 4., 11. ja

15.9.1652.

Toisaalta

maistraatin päätökset muotoiltiin niin, että inspehtorin suostumus kävi niistä suorastaan ilmi. Niinpä "inspehtori ja

Sotamarsalkka ^Kustaa Horn, Porin kreivi ⁽¹⁵⁹²^—^1657). ^T. Tilmanin maa-laama muotokuva Rydboholmin lin-nassa. Valok. Svenska Porträttarkivet.

Sotamarsalkan ^puoliso Sigrid Bielke, Porin kreivitär ⁽¹⁶²⁰^—1679J. Tunte-mattoman taiteilijan muotokuva

Sui-stan kartanossa. Valok. Svenska Porträttarkivet.

Porin historia

raati myönsivät”

23.12.1652

eräälle virkailijalle hänen palkkansa ja 12.2.1653 samat osapuolet määräsivät, mitä kaupunkilaisilta kannetaan valtaneuvos Sten Bielken kestitykseen.³

Istunnossa

saattoi sattua, että inspehtori niissä julkaisi kreivikunnan töitä

koskevia

määräyksiä esim. hevosten saarille kuljet-tamisesta tai

itsellisten

määräämisestä töihin kuninkaankartanon heinä-ladoille.' Hauskan esimerkin siitä, kuinka suvereenisti inspehtori katsoi voivansa järjestää asioita, saamme syksyllä 1653, kun raastuvanoikeus tuo-mitsi kuusi porilaista naista sakkojen sijasta s—B5—8 päiväksi töihin kreivin kartanoon luvattomasta humaloiden poimimisesta, ilmeisesti kreivin alueelta.⁵ Inspehtori esiintyi kreivikunnan puolesta mielellään suosiollisessa ja patri-arkallisessa osassa. Niinpä hän keväällä v. 1654 antoi suorastaan eräänlaisen suullisen vahvistuksen kaupungin omistuksille: "Kunnioitettu inspehtori Hannu Hannunpoika vahvisti Hänen Ylhäisyytensä ja Kreivillisen Armonsa puolesta, että kaupunki saa nauttia ja käyttää oikeina omistuksinaan kaikkea, mitä kaupungin privilegioissa mainitaan, sekä saaria että ulkomaata,

kirjaimelli-sesti käsitettynä”.⁶ _Syksyllä 1651 järjestettiin inspehtorin läsnäollessa kau-pungin kirjurin ja kaupunginpalvelijain palkkaus siten, _että joka porvarilta

390

Porin kreivikunta ^sijaitsi Ulvilan, Kokemäen ^ja Huittisten suurpitäjissä.

Paikoittamisen helpottamiseksi karttaan piirretty nykyiset pitäjänrajat.

Piirtänyt Pentti ^Papunen.

kannettaisiin tarkoitukseen

kaksi kuparitalaria vuodessa. Seuraavana syksynä

maistraatti

nimenomaan inspehtorin käskystä vaati kaupunkilaisia korjaa-maan eteläportilla sijaitsevan tullituvan.⁷ Hauska^- kulttuurikuva läänitys-kaudelta on, kun maistraatti vuoden viimeisenä päivänä 1651 ilmoitti kau-punkilaisille, että kreivi itse oli odotettavissa sinne, ja käski sen tähden pitää kadut puhtaina ja

viedä

pois lantatunkiot ja muut

sellaiset kaduilta.

⁸

Elokuussa

^{1652 kuoli}

Porin pormestari

Lauri Laurinpoika. Ilmoittaessaan

asiasta

^kreiville, ^{jotta tämä}

voisi

nimittää uuden pormestarin, inspehtori Hannu Hannunpoika pyysi

itselleen

tätä

virkaa

voidakseen paremmin kou-luttaa lapsensa; hän asui nimittäin isänsä kotona Harjavallan Näyhälässä,

Porin historia

josta oli pitkä

matka

kaupunkiin.³ Kustaa Horn suostuikin inspehtorin ehdo-tukseen¹⁰ eräissä muissakin kreivi- ja vapaaherrakunnissa tapahtui täl-laista virkojen yhdistämistä ilman että siitä koitui kovin suurta haittaa.

Inspehtori peruutti kuitenkin anomuksensa huomattuaan itse,

"ettei

sama henkilö voi olla sekä tuomari että toimeenpanija, koska ne sotivat toinen toistaan vastaan.”¹¹ Näin jäivät ehdokkaiksi aikaisempi kruununvouti Juhana Matinpoika ja tullimies Kustaa Henrikinpoika sekä hovioikeuden suosittelema Joosef Jaakonpoika. Maaherra oli kuitenkin viimeksi mainitun ehdokkuutta vastaan.¹² Kun Porin raati ja kaupunkilaiset olivat vielä omasta puolestaan pyytäneet kaupunginpalvelija Eskil Rekonpojan tai ellei tämä heidän varsi-nainen ehdokkaansa tullut kyseeseen, lainlukija Juhana Simonpojan nimittä-mistä pormestariksi, jäi asia kreivin ratkaistavaksi.¹³ Hän näyttää ottaneen

pormestariksi Eskil Rekonpojan, koskapa tämä hoiti virkaa "varapormesta-rina” ainakin vuoteen 1657 asti.¹¹

Porin kaupungin kuuluminen kreivikuntaan loppui lyhyeen, sillä ns. nel-jänneksen peruutuksessa v. 1655 useimmat kaupungit peruutettiin takaisin kruunun alaisuuteen, niiden joukossa Pori. Monet läänitysajalta juontuvat kysymykset jäivät kuitenkin pitkäksi aikaa rasittamaan kaupungin ja kreivi-kunnan suhteita, sitäkin suuremmalla syyllä, kun kreivikunta Porin kunin-kaankartanon omistajana jäi lopettamiseensa saakka v. 1680 kaupungin lähimmäksi naapuriksi. Kreivikunta vaati sitkeästi kaupungin maksamaan läänitysajalta periytyvät peltoveron rästit, mitä kaupunki anomuksin ja oikeu-denkäynnein vielä v. 1664 pitkitti ja viivytti.¹³ Toisaalta kaupungin tulli-miehet vaativat kreivikunnan viranomaisiakin maksamaan pikkutullia näiden Tukholmaan viemistä kreivikunnan tuotteista.

Kreivikunnan

^laivurit

pur-jehtivat joskus omavaltaisesti tiehensä tullia maksamatta, mutta vuodesta 1660 alkaen, jolloin kaupunki sai maaherran julistamaan kreivikunnan aluksen takavarikkoon, kunnes se maksaisi tullia, inspehtorin oli taivuttava noudat-tamaan lain selviä määräyksiä.¹⁰ Sinä aikana v. ¹⁶⁵¹—1663, jolloin kreivi-kunta piti ed.m. hevossiittolaa Porin kartanossa, syntyi

hankauksia

kaupunki-laisten kanssa kuninkaankartanon hevoshaan aitausvelvollisuudesta.¹⁷ Vihdoin

joutuivat kreivikunta ja kaupunki vastakkain rajoja koskevissa oikeusjutuissa v. 1663 (ks. kartta s. 356), jotka päättyivät, kuten muistamme siihen, että Santanenän ulkosatama ^-julistettiin

kreivikunnan

omaisuudeksi (ks. s. 374).

Kun nämä jutut olivat 1660-luvun puoliväliin mennessä vähitellen saaneet ratkaisunsa, kaupungin ja kreivikunnan suhteet vakiintuivat jälleen, jopa niin, että niille antoi loppuaikoina leimansa hyvä naapurisopu. Kaupungin yksityiset porvarit osallistuivat usein aluksillaan kreivikunnan verotavaroiden Tukholmaan kuljettamiseen, toimivatpa toisinaan niiden paikallisina ostajinakin.

Toimenpiteet, joihin kreivikunta ryhtyi, esim. Santanenän sataman paranta-miseksi, olivat tietysti koko porvaristolle

mieleen.

392

KAUPUNGIN HALLINTO LÄÄNITYSAJAN JÄLKEEN

Vuodesta 1655 eteenpäin Pori kuului jälleen kruunun alaisuuteen. Lyhyt läänitysaika ei täälläkään muuttanut niitä laajempia kehityslinjoja, joita 1600-luvun kaupunkihallinnon yleisessä kehityksessä on nähtävissä. Niistä on ^ennen muuta

mainittava

hallituksen pyrkimys muodollisesti pätevien por-mestareiden ja raatimiesten nimittämiseen. Nyt alettiin vaatia kaupungin ylimmiltä hallintomiehiltä tuomarin pätevyyttä. Tämä sekä raatimiesten lukumäärän vähentäminen vaikuttivat, että maistraatti, joka toimi myös raastuvanoikeutena, sai nyt porvaristoon nähden hiukan toisenlaisen aseman kuin ^ennen.

MAISTRAATINJÄSENTEN UUDET

PÄTEVYYS-VAATIMUKSET I

Ne vaatimukset, joita asetettiin kaupunginhallituksen jäsenten ammatti-valmistukseen, eivät tosin aluksi olleet kovinkaan suuret. Juhana Berntin-poika Röperillä (1646—1650),

oikeastaan

ensimmäisellä miehellä, jolla yksi-nään oli ollut kaupungin pormestarin arvo, ja Kustaa Henrikinpojalla (1659

—1671), jotka molemmat olivat kaupungissa syntyneitä, edellinen tullimies Bernt Röperin, jälkimmäinen pormestari Henrik Tuomaanpojan poika, ei liene kummallakaan

ollut

yliopistollista sivistystä. He olivat kuitenkin kau-punkilaisille tuttuja ja olivat tulleet raastuvanoikeuden valitsemina pormes-tareiksi. Sitä vastoin Lauri Laurinpoika (1650 —-1652) oli muukalainen, joka tuli siihen virkaan valtakunnandrotsin, Pietari Brahen

antamalla

valtakir-jalla.¹ Kaupunkilaisten oli pitemmittä puheitta tyydyttävä häneen. Tuomio-kirja kertookin: ”Ei kukaan pormestareista ja raadista eikä kukaan yhtei-sestä porvaristostakaan voinut tai tahtonut häntä vastustaa, vaan kaikki otti-vat hänet suosiollisesti

vastaan”.

² Hannu Hannunpoika (1657 —1659), oikeas-taan maanmittari ammatiltaan, oli myöskin muukalainen ja luultavasti myös-kin asetettu virkaansa kaikkein korkeimmasta käskystä. Mitä pormestarin virkaan sopivia ominaisuuksia näillä henkilöillä oli, emme tiedä, mutta varmaa on, ettei porvaristo näy olleen kumpaankaan "kuninkaalliseen pormestariinsa”

tyytyväinen.³

Kuta pitemmälle aika kului, sitä suuremmiksi kasvoivat kaupungin hallintomiesten kirjallisia ja erityisesti lainopillisia perustietoja koskevat vaati-mukset. Tämän aikakauden viimeiset pormestarit Keckonius (1671 —1709)

Porin historia

Pormestarin, raatimiesten ^ja notaarin allekirjoitukset Porin vuoden 1696 tuomiokirjan lopussa. Valtionarkisto.

ja Elfving (1710 —1720) täyttivät kaikesta päättäen jo hyvin ^ne vaatimukset, joita heille tässä suhteessa voitiin asettaa. Samaten näyttää raatimiehiltä, joiden lukumäärä oli vähentynyt ensin ^12;sta B:aan ja

sitten

v. 1692 5reen, ^yhä ^enemmän ^odotetun, ^että heillä, tai ainakin joillakuilla heistä, oli

todellisia

tuomarintietoja. Vuosisadan lopulla oli raadissa

sään-nöllisesti

^{joku jäsen} ^(Adrian ^Gottleben, Gabriel Prytz ym.), ”joka

osasi

hoi-taa

lakiasioita”

^(förvalta ^justitien) ja jolla siis epäilemättä oli jonkinlaiset lainopilliset pohjatiedot.

Sen

^{ohessa oli} ^v. 1688 määrätty, että

maistraatin

jäsenten tuli

tehdä

virkavalansa lääninhallituksen läsnäollessa, ja v. 1694, että kaupunki sai kyllä heidät valita, mutta että maaherran oli esitettävä pormestari Kunin-kaalliselle Majesteetille valtakirjan

saantia

^varten

sekä

itse juhlallisesti ase-tettava raatimiehet virkoihin.¹ Kaikki tämä oli omiaan tekemään kaupungin hallituksen riippumattomaksi porvaristosta, jonka läsnäolo oikeuden kokouk-sissa tuli yhä harvinaisemmaksi, kuta pitemmälle jouduttiin vuosisadan lop-pua kohden.

394

MAISTRAATIN PALKAT

Maistraatin palkkaetujakin oli useaan otteeseen parannettu; 1) 25.2.1642

kolmasosalla

kaupungissa

lankeavista

valmistusveroista, kuitenkin siten, että juomanpano- ja teurastusosuudet myöhemmin vähennettiin kuudesosaksi.

Tämä palkkaosuus teki esim. v.

1676

noin 60 hopeatalaria; 2) 30.5.1657 puolella peltoveroja, 40 tynnyrillä, mikä rahassa vastasi noin 90 hopeatala-ria; 3) V.

1668

karjalaidunrahoilla, jotka _{(v. 1676)} tekivät 16 talaria;⁵

4) 26.3.1687 kellarivapausrahoilla, joita ensin laskettiin saatavan 111 talaria 22 äyriä, sittemmin 93 hopeatalaria. Kaikki nämä tulot jaettiin siten, että pormestari sai puolet, mutta toinen puoli jaettiin raatimiesten kesken. Sitä paitsi sekä pormestarilla että raatimiehillä oli omat peltonsa, Pärnäistenpals-tat,° ja niittynsä,

Pormestarin-

ja Raatimiestensaari. Vähän-Rauman talon (v:sta 1672) ja

Tahkoluodon

verot, joita jälkimmäinen tuotti 10 talaria, oli määrätty erityisesti pormestarin palkan parantamiseksi. 1670-luvulla

lasket-tiin viimeksi mainittu

kaikkiaan 50

tai 60 hopeatalariksi ja 22 tynnyriksi viljaa.

Myös kaupungin muiden virkamiesten palkkoja nostettiin aikojen kuluessa:

kaupungin notaarin 72reen, myöhemmin 100:aan talariin, jonka ohessa hän 1690-luvulla rahastonhoitajan

toimestaan

^nautti

50

talaria;

kahden

kau-punginpalvelijan 30:een, myöhemmin 40:een talariin; kaupunginvoudin taas 10:een talariin kuparirahaa. Nämä varat taksoitettiin erityisesti porvariston maksettavaksi, noin 25 äyrillä, myöhemmin noin 1

talarilla

10 äyrillä kupari-rahaa veroäyriä kohti.

Nämä palkat olivat tosin senaikaisiinkin vaatimuksiin nähden sangen vaatimattomia⁷ ja antoivat tuon tuostakin aihetta valituksiin, etenkin kun kruunu v. 1680 oli peruuttanut itselleen uuni- ja valmisteverorahat, jotka sinä vuonna

olivat

^{noin 100}

talaria.

Ne olivat olleet maistraatin talousarvion tuottavimpina tuloerinä. Pormestari koettikin yhdistämällä virkaansa muita toimia hiukan enentää huonoja tulojaan. Siten Keckonius pyysi (v. 1680?) lupaa saada samoin kuin Kustaa Henrikinpoika hoitaa myös tullimiehen vir-kaa, mitä hänelle kuitenkaan ei myönnetty.

Sitä

vastoin hän hoiti kenen-kään

moittimatta

postimestarinvirkaa koko pormestarinaoloaikansa. Mutta niin pienet kuin maistraatin palkat olivatkin, sen virat merkitsivät kuitenkin omistajilleen jonkinlaista korkeata asemaa sen ajan yhteiskunnallisessa arvo-asteikossa ja ennen kaikkea ne antoivat suuren varmuuden heidän esiintymi-selleen porvaristoa kohtaan. Ristiriitoja ei myös puuttunut toiselta puolen byrokratisoituvan kaupunginhallinnon ja toiselta puolen oikeuksistaan aran porvariston välillä.⁸

Porin historia

PORVARISTON JA MAISTRAATIN SUHTEET

Tuon tuostakin sanottiin oikeudenkäynnin onnetonta päätöstä pormestarin ja raadin

"huolimattomuuden”

(nachlässighet) ja laiminlyönnin syyksi.

Pormestari Lauri Laurinpojan täytyi useita kertoja kysyä porvaristolta, 396

voiko kukaan syyttää häntä mistään vilpillisyydestä joko oikeudenkäynti-asioissa tai jossakin muussa kaupunkia koskevassa asiassa.⁹ Pormestareja

syytettiin myös siitä, että he lahjuksia vastaan suojelisivat joitakin

porva-reita

laivamiehen pidosta lähettämällä heidät kuulutuspäiviksi metsään tai

että he yksissä neuvoin taksoitusmiesten kanssa jakaisivat verot puolueelli-sesti ja epätasaipuolueelli-sesti.

Tapahtui myös, että maistraatin kuuluttaessa esivallan käskyjä porvaristo ei ensinkään tahtonut uskoa sen sanoja, "arvellen moisen olevan pormestarin ja raadin juonia ja keksintöjä” (praktiker o. ^påfund). Alituisesti maist-raatin jäsenet

saivatkin

tyytymättömien puolelta kokea hyökkäyksiä ja

moit-teita. V. 1652 karkasi porvari Kreko Puujalka Matti Soroin pihalla pormes-tarin kimppuun puukko toisessa ja keppi toisessa kädessä, niin että ahdis-tettu hädin tuskin pääsi hengissä pakoon. V. 1684 täytyi kaupunginkatsastus-miehen Pietari Millin oikeuden välityksellä teroittaa porvariston mieleen,

"että kukin käyttäytyisi kohteliaasti ja etenkin ymmärtäisi kunnioittaa

In document PORIN HISTORIA II (sivua 21-36)