UUSI PURJE HDU SOI KE US

AIKAKAUDEN LUONNE

Lähes viisikymmentä vuotta käsittävä ajanjakso, joka seurasi tapuli-oikeuden takaisinvoittamista, oli kaupungille ripeän edistymisen

aikaa.

Toista-satavuotiset kahleet oli murrettu ja oli tullut aika saavutetun vapauden tur-vin ottaa takaisin, mitä puolentoista vuosisadan kuluessa oli menetetty.

Sel-laisten

miesten kuin Sacklenin, Kraftmanin ja Lebellin johtamina osoittautui-vatkin sen ajan kaupunkilaiset tehtäväänsä pystyviksi, ja he kohottivat ennen pitkää kaupungin

silloisissa

^{oloissa melko} huomattavaan asemaan.

Tosin merkantiilijärjestelmän ajoilta oli vielä jäljellä ammattipakko ja myyntiveroja, mutta

näille

taloudellisen edistymisen esteille oli jossakin mää-rin vastapainona yleinen elinkeinojen

vaurastuttamiseen

^{tähtäävä harrastus,}

joka edellisen kehityskauden perintönä oli yhä kuvaavaa ajan hengelle. Elet-tiin vielä hyödyn aikaa, samalla kun

uusi

aikakausi oli alkanut vapaan

pur-jehduksen merkeissä.

ENSIMMÄISET KAUKOPUR JEHTI JAT I

Heti tapulioikeuden

saavuttamisen

jälkeen lähetettiin v. 1766 Porista

ensimmäinen

^alus suoraan Pohjanmeren satamiin. Se oli Enigheten-niminen tasasaumainen kravelijahti, jonka piti hakea tupakanlehtiä

Amsterdamista

Porin tupakkatehtaalle.¹ Kahdeksas

heinäkuuta

sen kapteeni Petter Bolin maksoi Helsingörissä

tervalastistaan

Juutintullia,² mutta takaisin ei sitä kos-kaan kuulunut, sillä se kärsi

haaksirikon matkallaan.

Seuraavina vuosina Juutinraumasta purjehti vain harvoja porilaisia: V.

1768 yksi, v. 1771 samoin yksi, Lars Roosin alus, joka vei tervaa Marstran-diin, v. 1772 yksi ja seuraavana vuonna jälleen yksi alus, välivuosina ei

Porin historia

ainuttakaan.³ Alussa kärsitty tappio johti näin purjehdusinnon laimenemi-seen ja rajoitti Juutinraumankin

ohittaneiden

laivojen päämäärät lähiliiken-teeseen.

II

Asiain näin ollen täytyi myöntää kaupan olevan vähenemässä tapuli-vapaudesta huolimatta. Välttääkseen vaaraan antautumista porvarit tyy-tyivät sen vuoksi Juutinrauman ulkopuolella pääasiassa vain Amsterda-min-matkoihin. Lähes kymmeneen vuoteen heidän mielensä ei tehnyt lähteä Pohjanmerta ulommaksi, ja sille kannalle asia olisi saattanut

mahdollisesti

jäädäkin pitkäksi ajaksi. Mutta kaupungin merenkululle onneksi hallitus käski v. 1773 kaupungin varastoida 200 tynnyriä suolaa, jotta voitaisiin täyttää

ensimmäinen

tarve suolanpuutteen ilmaantuessa maassa. Tästä joh-tuva enentynyt

suolantuonti

teki välttämättömäksi suoranaisen yhdysliiken-teen Espanjanmeren ja Välimeren

rannoilla

sijaitsevien suurten suolasatamien kanssa,

varsinkin

^{kun suolaa ei saanut} tuoda kotimaisilta paikkakunnilta.

Sourander, Waden, Backman, Ascholin ja

Gottleben

ryhtyivät silloin (1773) kaupungin

laivaveistämöllä

rakentamaan suurta 180-lästistä laivaa nimeltä Kustaa 111 (Gustaf III), ja lähettivät sen v.

1774

suoraan Marseillekin ja Trapaniin noutamaan suolaa.⁴ He ottivat myös pitääkseen hallituksen

vaati-maa suolavarastoa koko porvariston puolesta vastedes saatavasta maksusta.

Porvaristo puolestaan ottaisi osaa niihin suuriin Reposaareen perustettaviin satamalaitoksiin, jotka täten kävivät välttämättömiksi, kun heidän

laivo-jensa oli mahdotonta lasteineen purjehtia Santanenään. Vuonna 1775 keväällä Kustaa 111 palasi ja toi Välimereltä ensimmäisen suolalastinsa tämän tapauksen muisto on elänyt meidän päiviimme saakka kansan kes-kuudessa.

SACKLENIN KEHOITUSPUHE V. 1777

Vain kahden vuoden Välimeren purjehduksen jälkeen myytiin Kustaa UI v. 1776 Espanjan kruunulle,⁵ ja kaupungin toinen suuri laiva, noin

100-läs-tinen Porin vaakuna, ei käynyt Amsterdamia ja Lontoota kauempana. Sil-loin Sacklen huomasi, että oli aika muistuttaa porvaristoa sen velvollisuuk-sista. Yleisessä raastuvankokouksessa 18. p:nä lokakuuta v. 1777 hän teroitti kaupungin kauppiaiden mieleen, miten heidän Tukholman-kauppansa ei

saatta-nut olla varsin edullista ankaran kilpailun takia ja miten Itämeren-matkoja-kin täytyi pitää melko hyödyttöminä, koska tervaa ja puutavaraa voitiin

viedä kaukaisempiin paikkoihin paljon edullisemmin. Kauppiaiden tulisi ryhtyä sen vuoksi entistä pontevammin harjoittamaan kauppaa ja meren-kulkua Välimerellä. Pieni alus Porin vaakuna ei vastannut paikkakunnalta

548

vietävää tuotteiden määrää, kaupungille

mahdollista

merenkulkua eikä kaup-piaiden velvollisuutta tapulivapauden suhteen. "Kauppiaat eivät voineet”, hän sanoi, "pätevällä syyllä ajatella, että korkea

esivalta

tahtoisi palkata ja ylläpitää täällä tullinhoitajaa ja meritulliapulaisia ainoastaan yhtä pientä laivaa ja Saksan-purjehdusta varten, varsinkin kun muut asianhaarat saatta-vat aiheuttaa täkäläisen

meritullikamarin

lakkautuksen, joten meidät purjeh-dukseemme, mikäli sitä sen jälkeen vielä sallitaan, lähetetään muihin

tullikamareihin.

^{Koska Pori kenenkään} kieltämättä ^on saanut käyttää hyväkseen omaa tapuliansa ja satamaansa, niin ei pitäisi väärinkäyttää tai

huonosti

hoidella sellaista kuninkaallista armon- ja

suosionosoitusta.”

^Hän lopetti

kehoittamalla

maistraatin puolesta kauppiaita yhtymään

isännistöksi vähintään

^{200 tai}

180

lästin kantoiselle laivalle, joka seuraavana

keväänä

olisi kiireesti varustettava, "etenkin”, hän lisäsi, "kun ulkomaiset

kauppa-suhteet

nykyään ovat edullisemmat kuin milloinkaan ovat

olleet

^{tai miksi} voidaan otaksua niiden

tulevan”.

⁶

LAIVANRAKENNUS EDULLISTEN

KON

JUNKTUURIEN

^AIKANA

Kunnioitetun esimiehensä sanojen vakuuttamina kauppiaat näkyivät

käy-neenkin

^{käsiksi asiaan,} sillä Johan

Gottleben

ja Nils Ascholin anoivat

vielä

samana vuonna, että he saisivat ostaa

200-lästisen

^laivan

rakentamista

var-ten vero- ja kruununtilojen metsistä tarpeelliset

rakennusaineet.

^Hallitus antoikin siihen

suostumuksensa.

On epätietoista joutuiko tämä laiva milloin-kaan kaupungin puolesta purjehtimaan Välimerellä, koska se kaiketi

oli

sama alus, jonka

muutamia vuosia

^{myöhemmin sanotaan myydyn}

Gööte-poriin.,

Mutta kun kerran oli päästy alkuun laivanrakentamispuuhassa ja kun hyvät liikesuhteet, joihin Sacklen oli viitannut, olivat joka miehelle päi-vän selvät, niin joka vuosi ainakin yksi laiva laskettiin vesille sen veistämön telakalta, johon kaupunki v. ¹⁷⁸²

sai

erioikeuden. V. 1783 rakennettiin siellä yhtaikaa neljä alusta, jotka

kaikki edellä

käyneen ruoppauksen jälkeen vie-tiin satamaan.

Kaupungin kaukopurjehdus pääsi nyt

vauhtiin.

^{Niinpä v.} 1779 purjehti

Porista Välimerelle

Erik Ekströmin ohjaama Barthold Rudolph, joka oli

80-lästinen snouvilaiva sekä Petter

Söderblomin

ohjaama Gustav Adolph, joka oli

102-lästinen

briganttiini.⁸

V. 1780 Juutinrauman sivuutti kumpaankin suuntaan kolme porilaista alusta.

Seitsemästoista toukokuuta

kapteeni Erik Ekström, joka oh mat-kalla Lissabonista Poriin, maksoi tullia 111³

h

lästistä suolaa. Kahdeksas-toista elokuuta hän matkallaan Porista Genuaan

maksoi

tullia 350 tynnyristä

Porin historia

Vuodelta 1783 olevan snouvilaivan pienoismalli. Tätä tyyppiä oli mm. ^porilainen Välimeren-kulkija Barthold Rudolph. Ruotsin merihistoriallinen museo, Tukholma.

tervaa ja

385 toltista

lautoja. Lyhyemmän matkan teki Daniel Fonteenin alus, joka

23. heinäkuuta sivuutti

terva- ja lankkulastissa Juutinrauman

mat-kallaan

Amsterdamiin ja 30. syyskuuta palasi

sieltä

lastinaan tupakkaa, riisiä,

pumpulia,

siirtomaatavaroita

ja viinejä. Kolmas porilainen laivuri Lars Prijss vei 8.10.

Tukholmasta

^suolaa Kongselfiin ja palasi sieltä syysmyrs-kyssä 1.12. lastinaan 225 tynnyriä silliä.⁹

Laivanvarustajat

tekivät

^{näin muutamia} vuosia erinomaisia kauppoja, varsinkin tervalla, joka ei ollut milloinkaan ennen ollut niin

korkea-hintaista. V.

1782 maistraatti saattoi

tilinteossaan

tyytyväisenä

ilmoittaa

kaupungin kaupan nyt olevan entistään paremmalla kannalla sekä vuosi

vuo-delta

karttumassa. Jotta osoitettaisiin kiitollisuutta Kustaa

^{Ulille, jonka}

valtiotaitoa lähinnä

oli kiittäminen hyvistä tuloksista, vietiin

Tukholman

tukkukauppiasyhdistyksen

kehoituksesta

^lahjaksi

Kuninkaalliselle

Majesteetille 1 riksi jokaisesta raskaasta lästistä, jonka

Itämerta ulommaksi

menevät 30 lästiä

kantavat

^kaupungin

alukset sisälsivät.

550

In document PORIN HISTORIA II (sivua 184-188)