II HISTORIA

EURAJOEN

HISTORIA II

EURAJOEN

HISTORIA II

ULLA HEINO

KUSTANTAJAT

EURAJOEN KUNTA JA ^SEURAKUNTA

ISBN

952-90-2551-3

LUKIJALLE

Eurajoen ^{historian II osa on} valmistunut Eura- joen^kunnan ja Eurajoen seurakunnan teettämä- nä. Dosentti Ulla Heino on jatkanut kirjoitus- työtä vuonna 1987 ilmestyneen I osan jälkeen.

Tämä kirja sisältääajan isostavihasta kunnallis- hallinnon alkuun.

Kirjoittajalla, ^FT Ulla Heinolla^on erinomai- nen taito löytää jakuvata elävän elämän moni- muotoisuus yleisen ja numerollisenkehityksen takaa. Hänen uudenlaiset, tuoreet jakiintoisat näkökulmansa pitäjänyhteisöön osoittavat ^kir- joittajantaitoa katsoa menneisyyteen. Näin to- teaa käsikirjoituksen tarkastaja dosentti Jorma Kallenautio lisäten ^vielä, että teoksen esitysta- pa, tyyli ja kieli on erityisen miellyttävää ja

nautinnollista, paikka paikoin suorastaan kieh-

tovaa. Näillä sanoilla kiitämme Ulla Heinoa merkittävästä työstä.

Samoin ^kiitämme Paikallishistoriallista toi- mistoa saamastamme tuesta sekä käsikirjoituk- sen tarkastajaa, dosentti Jorma Kallenautiota

myötäelävästä ja joustavasta tarkastustyöstä.

Kunnanhallitus teki kuluvan vuoden kesä- kuussa Oy Länsi-Suomen kirjapainon kanssa sopimuksen tämän kirjan painattamisesta. Kii-

tämme kirjapainoa hyvin tehdystä työstä.

Historiatoimikunta toivoo eurajokelaisten kiinnostuneenatutustuvan tähän asiasisällöltään ja esitystavaltaan korketasoiseen paikallishisto- riaan.

Syyskuussa 1990

Eurajoen historiatoimikunta Juhani Niinimäki, puheenjohtaja Juho Heinonen,jäsen

Pasi Jaakkola, jäsen Raimo Viinamäki, jäsen Asta Uusitalo, sihteeri

ESIPUHE

Työn valmistuminen nostattaa kirjoittajan mie- leen sekä ilon että haikeuden tunteita. 110 on aluksi päällimmäisenä, onhan sopimus täytetty ja työ tehty. Mutta kuin huomaamatta mukaan tulee myös haikeus. On ^kuin jättäisi hyvästit ystävälle, jonka kanssa on jakanut arjen mur- heet ja pyhänriemut. Nyt nuo tunteet ovat vain niukalti nähtävissä; kolmas osa odottaa vielä kirjoittamista, Eurajoki on tuotava 1860-luvun puolivälistä lähemmäksi nykypäivää, ^nostetta- va se kartanon ^varjosta atomiaikaan.

Eurajoki on antoisatutkittava; kartano, meri.

herätysliikkeet ja hyvin säilyneet lähteet ovat tuoneet mukaan vain sille ominaisia piirteitä ja tehneet kirjoittamisen mielekkääksi. Mutta ^työ on näistä samoista syistä vienyt ennakoitua pi- demmän ajan sekä laskettua enemmän sivuja

muttaosoittautunut samallaodotettua antoisam- maksi. Koska pitäjänhistoria pyritään kirjoitta- maan mahdollisimman kattavasti eri elämänalat ja ajankohdatpeittäväksi, kirjoittaja ei ^voi tut-

kia perusteellisesti lähimainkaan kaikkia läh- teistä esille nousseitakysymyksiä. Toivon kui-

lenkin, _{että tässä} tehdytratkaisut ovat eurajoke- laisten mielen ^mukaisia.

Pitäjänhistorian valmistuminen edellyttää kirjoittajan oman panoksen lisäksi lukuisia muita tekijöitä, ympäristöä, joka jaksaa kuun- nella aina uusia Eurajokeen liittyviä juttuja, ymmärtäväistä ja pitkämielistä historiatoimi- kuntaa sekä alati palvelevaista jatoisinaan ha- jamielistä kirjoittajaa auttamaan pystyvääarkis- tohenkilökuntaa. Lämmin kiitos kaikille! Eri- tyisesti kiittäisin vielä tekstin Paikallishistorial- lisen toimiston puolesta tarkastanutta dos. Jor- ma Kallenautiota sekä niitä moniaeurajokelai- sia, jotkaovat selanneet valokuva-albumeitaan ja luovuttaneet parhaat kuvat kirjoittajan käyt- töön. Korvaamattomana apuna ovat työssä ol- leet myös Eurajoen Kotiseutuyhdistyksen jul- kaisemat kirjaset; niistä on löytynyt runsaasti kiinnostavia yksityiskohtaisia ja välttämätöntä paikallisväriä.

Turku 3.9. 1990 Ulla Heino

Sisällysluettelo

ASUTUS kylät, talot jatorpat 15

Isonvihanperintö 15

Tilaluvun muutokset 17

Talonpoikaisilla! ja kruununtilojen perinnöksiostot 22

Kartanot jarälssitilat 27

Torpat 31

Asutus-ja kyläkuva 33

EURAJOKELAISET väkilukujasen muutokset 42

Isonvihanjälkeinen väestö 42

Syntyneisyys 43

Kuolleisuus ja kuolinsyyt ⁴⁶

Muutot ja muuttajat 51

Väestön ikä-ja sukupuolirakenne 58

Väestömuutokset javäkiluku 60

EURAJOKELAINENKANSA 66

Perintötalonpojat jakruununtilalliset ⁶⁶

Rusthollarit ja augmenttien asujat ⁶⁹

Perinnönjako ja syytinki 72

Lampuodit 76

Rälssitalonpojasta aatelin alustalaiseksi 76

Lampuodin isännyys 81

Isännyyden hinta 88

Torppari ^- maanvuokraaja jataksvärkin tekijä 98

Talonpojanpiiat ja rengit 104

Kartanoiden palkolliset 108

Pitäjän ammattilaiset jaitselliset ¹¹⁴

Säätyläiset 116

Yhteisön luonne 119

LEIVÄN TUOJAT 126

Maanomistusolot ¹²⁶

Sarkajaon ja yhteisomistuksen ^{haitat 126}

Jakokunnat 130

Isonjaon aloitus japeriaatteet ¹³¹

Liikamaan erottaminen 136

Isonjaon tulokset 138

Maanviljely ¹⁴¹

Kaskeaminen 141

Peltoalat 143

Viljelykasvit ¹⁴⁵

Peltoviljely ¹⁵¹

Ojitus ¹⁵⁴

Lannoitus 155

Peltokalut 156

Muokkaus, kylvöjä sadonkorjuu 161

Viljelyn tuottavuus 165

Jyvästä jauhoksi ¹⁶⁶

Niityt ja ^niidentuotto 174

Vesijätöt jakuivatusalueet 177

Karjanhoito ¹⁸⁴

Karjamäärät 184

Paimennus 187

Karjan ruokinta jahoito 190

Metsätalous 196

Metsävarat ja metsänomistajat 196

Metsä ansioidentuojana 200

Kalastus 210

Kalavedet ja kalastajat 210

Pyyntitavat ja pyydykset 212

Helmenkalastus 221

Käsityö jaorastava teollisuus 227

Käsityö 227

Sahat 236

Salpietarinkeitto ja tiilenlyönti 241

Merenkulku jakauppa 244

Eurajokelaiset laivanrakentajina 244

Purjehdusoikeudet 246

Kuutit, kaljaasit jakuunarit 248

Purjehdukset 249

Lastauspaikat ja väylät ₂₅₄

Purjehduksen tuottoja merkitys 256

Maakauppa ₂₆₄

Talonpoika ja porvari 268

Eurajokelainen maatilatalous 273

LIIKENNEYHTEYDET ₂₈₀

Tiet janiiden kunto 280

Sillat 283

Kievarit ja hollikyyti 286

Tiedon kulku 290

YHTEISESTI VASTATTAVATASIAT 295

Päättäjät ja toteuttajat 295

Terveydenhoito 299

Petojen torjunta 303

Pitäjänmakasiinit 305

Paloapu javalkian vaaran torjunta 308

Yhteinen vaivaisten holhous 311

Kerjuusauva pitäjänkierto vaivaistalo 311

Vaivaisavunsaajat 316

Vaivaiskassan tulot jamenot 319

EURAJOKELAISETTA KRUUNU ³²⁵

Valtiopäivätoiminta 325

Ruodut ja sotamiehet...., 327

Sodat ja sotaretket 331

SEURAKUNTA JA HENGELLINEN ELÄMÄ 338

Kirkkorakennukset ³³⁸

Vanhan kirkonrappio 338

Uusi kirkko puusta vai kivestä? 338

Irjanteen kirkko 343

Kirkkomaa 345

Pappila 347

Pikkupappilat 349

Seurakunnan paimenet ja palvelijat 351

Pappisvirat ³⁵¹

Papinvaalit ³⁵²

Papeiksi valitut 355

Lukkarit jaunilukkarit 360

Hallintojavarainhoito ³⁶³

Päättäjät ja valvojat ³⁶³

Toimeenpanijat kirkonisäntä jakuudennusmiehet 364

Kirkon talous 367

Seurakuntaelämä 370

Kirkonmenot 370

Eurajokelaiset seurakunnanjäseninä ³⁷³

Hengellinen ^elämä: rukoilijoita ja hyppääjiä ³⁷⁶

OPINTIE JA SEN KULKIJAT 390

Lukkarin opista rippikouluun ³⁹⁰

Kiertokoulut 393

Kouluun ^- ja papiksi? ³⁹⁵

Kansan lukuharrastus 402

EURAJOEN ARKI JA JUHLA 406

Asumukset, _varastot ja karjasuojat ⁴⁰⁶

Asuntojen sisustus 411

Talouden tekstiilit 414

Naisten jamiesten vaatetus 416

Arjen ja pyhän astiat 422

Kartanomiljöö ⁴²⁵

Nimi miestä myöden ⁴³¹

Taiat jauskomukset 436

Yhteisöelämän valot ja varjot 439

PERINTÖ- JA RÄLSSILÄÄNIN EURAJOKI 452

HAKEMISTOT JAKIRJALLISUUS ⁴⁵⁸

Vanhat mitat 458

Lyhenteet 458

Kirjallisuus 459

Henkilö-, talo- jatorppahakemisto 464

ASUTUS -kylät, talot ja

torpat

Isonvihan perintö

Eurajoki selviytyi isonvihan ^vuosista lopulta suhteellisen helposti, etenkin jos ^verrataan sen kohtaloita moniin muihin pitäjiin, pystyiväthän useimmat täkäläiset talonpojat viljelemään pel- tojaan suuremmittakatkoksitta, hoitamaan kar-

jaa jakalastamaan. Arkisessa aherruksessa oli toki synkät sävynsä; vieras sotaväki oli arvaa- matonta, sen tavat jakieli outoja javaatimukset vaikeasti täytettäviä. Mutta kun rauha vuonna

1721 palautui, Eurajoki siirtyi nopeasti tavan-

mukaiseen arkeen. Ruotsissa sotaa paossa ol- leet havaitsivat seudun vauriot parhaiten. Her- rasväen edustajat totesivat kartanot pahoin ^rap- peutuneiksi: Vuojoki ^olikäytännöllisesti katsot-

tuna autio. Irjanteen vanha päärakennus oli hä- vinnyt venäläisten sotilaiden ja kyläläisten mie-

livallan seurauksena, Lavilan rakennukset oli-

vat rappiolla, huoneet venäläisten ratsujen ja kamelien vaurioittamia. Kartanoiden pellot oli-

vat kaikkialla metsittyneitä, ojat umpeen kasva-

neita, niityt turpeiden, pensaiden ja pienten lehtipuiden peittämiä.

Talonpoikaistilat olivat muutamaa poikkeus-

ta lukuun ^ottamatta asuttuja. Hyvin asiat eivät niissäkään ^{olleet, olihan} pitkä sota jo ennen venäläisten tuloaköyhdyttänyt ^kansan ja vienyt suuren joukon ^miehiä vuosiksi ^{sotaan kauas}

kotiseudulta, etäälle pellon muokkauksesta, kylvöstä ja elonkorjuusta. Ja^{kun vanha} esivalta ryhtyi vuonna 1722 ^{täyttämään} velvollisuuk-

siaan, se ei ^monen eurajokelaisen veroja an- teeksi antanut eikä tiloja hevin autioiksi luoki- tellut. Henkikirja mainitsi asumattomiksi ^vain Kaukomäen Juholan. Kainun ^Nissilän, Tarvo-

lan Tapanin ^jaIsoperen sekä Kuivalahden ^Han- nulan. Lyhennysluettelot tunsivat ne samanlai- sinamutta ottivat mukaan ^myös muita sekä ^ve- rovapauksia saaneita^että autioitatiloja, saattoi- pa verottaja merkitä kirjoihinsa toisinaan au-

tioitumissyynkin';

Rauhan palautuminen ^vuonna 1721 ^ei vielä häivyttänyt sotavuosien synkkiä muistoja ja sulattanut jäitä ihmis-

ten mielistä. Taivaanrannalta pilkotti kyllä uusi päivä, mutta metsittyneet pellotja niityt, ränsistyneet talot ja umpeenkasvaneetojat sekä huoli sotaan lähteiden kohtalosta pitivät ihmiset apeina. Kuva K.Jalonen 1986.

autioitunut tila autioitumissyy

Huhta, Mikola tuhoutui venäläisten ^vuonna 1716 sytyttämässä tulipalossa jaautioitui lopullisesti isännän lähdettyä palon jälkeen kerjuulle. On kuitenkin huomattava, ettävaikka tulipalo tuhosi koko kylän, vain Mikola jäi asujatta.

Irjanne, Kartano autioitui täysin sodan aikana.

Kainu_, Nissilä autioitui vuonna 1719, kun isäntä joutui^{sotaan. Rauhan} palautuessa tilalla asui

muutama itsellinen.

Haukka verovapaus 1720-luvun alussa.

Kreula samoin.

Liuttu samoin.

Kaukonpieli

Kaukomäki, Juhola

Kylässä oli maakirjojen mukaan edelleen kaksi ikivanhaaautiota, muttakenkään ei muistanut niiden sijaintia. Hyvämuistiset virkamiehet siirsivät tiedon kuitenkin ainavuodesta toiseen.

tila oli vuodesta 1696lähtien seurakunnan kappalaisen puustellina. Rauhan pa- lauduttua siellä asui vain^muutama itsellisnainen. Kappalainen ei sinne^enääaset-

tunut.

Kuivalahti, Hannula isäntä joutui sotaan vuonna 1703, tila autioitui ^ja asutettiin uudelleen vuonna 1725. Vuosikymmenen alussa^sen mailla asui vain neljä itsellisnaista.

Neula sai huonon kunnon vuoksi verovapauden 1720-luvun alussa.

Lavila autioitui täysin sodanaikana, _vuoteen 1725 mennessä vain muutama peltotilkku oli^saatu uudelleen käyttöön.

Lapijoki, Kierikkala mainitaan vanhana autiona. Leskirouva Melartopaeuksen piti asuttaa se vuonna 1722,mutta näinei näytätapahtuneen.

Luita, Laurila anoi ja sai verovapauden 1720-luvun alussa.

Saari. Maijala isäntä joutui venäläisten mukana sotapalvelukseen ja pääsi takaisin ^vastarauhan palauduttua. Tila oli veronmaksukyvytön vielä^vuonna 1725.

Taipale Kylässä oli kolme ikivanhaa 1600-luvun alusta peräisin^olevaa autiota.

Tarvota, Tapani autiovuonna 1722, seuraavana vuonnatilalla^oli jo asukas.

Isopere samoin.

Vuojoki rappeutui täydellisesti sodan aikana.

Väkkärä Kylässä kaksi ikimuistoista autiota.

Muilla tiloilla oli veronmaksukykyinen asu- kas. Lähteistä ei käy kuitenkaan ^ilmi, monella- ko tilalla ^{oli uusi} tai uuteen sukuun kuuluva isäntä.

Tilaluvun muutokset

Esivalta ryhtyi nopeasti _korjaamaan isonvihan aiheuttamiavahinkoja, hankki autioituneille ti- loilleuudet asukkaat japiti ne näinkyläläisten muistissa. Kornetti Johan Pihi asutti Huhdan Mikolan jo vuonna 1723, eikä Kuivalahden Hannulan tarvinnut odottaa isäntää kahta vuotta

kauempaa. Kainun Nissilään kruunu ei asukas-

ta etsinyt, ^sillätila kuului Vuojoenomistuksiin.

Veroluetteloihin sen asuttajaksi merkittiin Jo- han Lagus. ^Hän oli palvellut seurakuntaa us- kollisesti isonvihan vaikeina vuosina, jakanut kirkkoherrana sakramentit, vihkinyt, siunannut jakastanut jaollut ihmisten tukena. Lampuodin asema ei oppinutta miestä lopulta houkutellut, ja ^kun herrasväki ei voinut ajatella, että lam- puodilla olisi ollut lampuoti. Lagus jatkoipap- pisuraansa ja pysyi Porin triviaalikoulun apolo- gistana.²

Kruunu ei tyytynyt korjaamaan pelkästään isonvihan jälkiä^vaan pyrki tämän ohella asutta- maan myös ikivanhat autiot. Tehtävä oli vai- kea, olivathan tilat ^olleet vuosikymmeniä asu- jitta. Niiden rakennukset ^{olivat lahonneet,} pihat nurmettuneet, peltosarat ja niittylohkot metsit- tyneet tai siirtyneet hiljaisuudessa naapurien hoitoon. Niinpä kun tiloja ryhdyttiin ^asutta-

maan, seurauksena ^oli lukuisia riitoja. Milloin uusi ^asukas joutuiTahkoniemen isännän tavoin tunkemaan naapurikylät ^tilan kalavesiltä tai kiistelemään Saaren Junnilan^SimoPaavalinpo-

jan tapaan niittysarkojen omistuksesta.³ Autioiden asuttamiseenliittyvät ongelmat^tu- livat korostuneina ^esille, kun kruunu ryhtyi

asuttamaan Väkkärän autioita. Maanmittari saattoi kyllä laskea ^kahden maakirjathan pelto- jen ja niittyjen suuruuden mutta ei kyennyt määrittelemään niiden sijaintia. ^Hänen ratkai- sunsa oli periaatteessa yksinkertainen: Väkkä- rän jaläheisen Koivuniemen pellot ^oli mitatta-

va ja mahdollinenylimääräerotettava asutetta- vien tilojen käyttöön. ^Väkkärän ja^Koivunie- men asukkaiden mielestä ajatus ^{oli mahdoton,} olivathan he viljelleet ^maita jo vuosikymmeniä, eivätkä he halunneet ymmärtää nimismiehen ihmettelevää kysymystä; "Miten autiotila olisi voinut käyttää ^maitaan ja ^miten käyttämättö- myys voisi tässä tapauksessa johtaaomistusoi- keuden menetykseen?”⁴

maanjako-oikeuden ja viimein ^kuninkaan rat-

kaistavaksi. ^Päätös pudotti autiotilat maakir- joista ja muutti Väkkärän sekä Kaukonpielen yksinäistilan muodostamiksi kyliksi. Ratkaisu koski myös Taipaleen autioita jamerkitsi kylän kantatilojen vähenemistä kahdella. Maanmitta- rit jakoivat maat vallinneen käytännön mukai- sesti. Mikäli autiotilat^{olisi asutettu,} niille ero- tettavat maat olisivat supistaneet merkittävästi

Väkkärään jäi 1600-luvun perintönä yksi ^asuttu tila ja kaksi ikiaikaista autiota. Monet muut asiat hyvin mieliinsä palauttamaan pystyvä kansa ei kyen-

nyt 1720-luvulla osoittamaan näiden tontteja, pelto- ja ja niittyjä ^vaan katsoi vakiintuneen käytännön

muuttaneen omistussuhteita. Tähän oli kruununkin taivuttava, vahvistettava Väkkärä yksinäistilan ^muo- dostamaksi kyläksi ja osoitettava tälle isossajaossa tilan lähipellot. ^TMAKirkonkylän jakokunnan isoja- kokartta.

Väkkärään ei uutta asukasta ^{saatu, mutta} maakirjoihin jäi edelleen merkintä kylän iki- muistoisista autioista. Niiden kohtalo tuli ajan- kohtaiseksi vasta isonjaon yhteydessä. Asetel-

mat olivat ^tutut: maanmittarit olivat valmiit ^au- tioiden erottamiseen, jakokunnanasukkaat ha- nakoita unohtamaan ^ne. Kumpikaan osapuoli ei luopunut kannastaan, joten asia oli vietävä

jakokunnan muiden tilojen aloja ja vaikeutta-

neet tuntuvasti toimituksia.⁵

Vaikka isojako ^{vähensi Väkkärän, Kaukon-} pielen ja Taipaleen maakirjatalojen ^lukumää- rää, toimituksilla oli ^myös päinvastaisia vaiku- tuksia. ^Kun jakoihin 1700-luvun lopulla ryh- dyttiin, kullekin tilalle voitiin ^antaa vain sen äyrilukuun suhteutettu maa-ala. Mikäli jako-

kunnassa oli maata enemmän, se luettiin liika- maana kruunun omaisuudeksi, jaomansa kans- sa kruunu ^{sai menetellä,} miten ^halusi. Niinpä

jos _maata oli riittävästi ja sen sijainti sopiva, sille voitiin perustaa uusi tila. Eurajoella näin meneteltiin vain Kuivalahdella. Sen maista ero- tettiin vuonna 1791 kolme maakirjoihin nume-

roilla ^{9, 10} ja ¹¹ merkittyä tilaa ^- Isokorpi, Kivilahti jaKoivisto. Tilat raivattiin sankkaan

metsään, ja asukkaiden alkua helpotettiin vuo- teen 1815 ulottuvilla verovapauksilla.⁶

Eurajoen maakirjatilojen määrä vakiintui isonjaon muutosten jälkeen 124 numeroituun yksikköön ^- numerointi muotoutui jo ^1690-lu- Taulukko 1: Eurajoen tilaluku vuosina 1725-1865.

Kylä 1725 1750 1775 1800 1825 ^{1850 1865} Kanta-

tiloja

Auvi 44444424

Hankkila 55555555

Huhta 55678995

Ilavainen 44444444

Irjanne ^{5 10} 11 13 14 13 13 5

Kainu 9 10 10 10 10 3 2 10

Kaukonpieli 11111111

Kaukomäki 67899886

Kirkonkylä 16 16 16 16 16 13 13 16

Koivuniemi 44444444

Kuivalahti 8 8 10 ¹¹ 18 18 19 11

Köykkä 11111111

Lapijoki 10 10 12 ¹⁴ 15 14 13 10

Lavila 16 6 11111

Linnamaa 44444444

Lutta 44455644

Mullila 5 5 ^{7 10 10 10 10} 5

Pappila 11111111

Pihlaus 11111111

Rikantila 55566665

Saan 55677775

Sydänmaa 7 ⁷ 8 9 10 ^{11 II} 7

Tahkoniemi ^11111111

Taipale 23344443

Tarvola 2 2 2 ^{4 4} 3 12

Vaimala 11111111

Vuojoki 1 1 1 1 1 1 1 I

Väkkärä I I I 1 I 1 1 1

Tiloja

yhteensä 119 132 143 155 166 155 148 ¹²⁴

Huom! Tilalukuun^on otettu mukaan vain asutut tilat, mutta jos tilaa ^on hoidettu jonkin ^muuntilan yhtey- dessä, se ei ole mukana taulukon luvuissa. Kantatilojen ^{määrä on} vuoden 1800 tietojen mukainen.

Lähteet: TMA LHA LKo taulukossa mainittujen vuosien henki- ja maakirjat.

vun puolivälissä ja pysyi ^sittemmin vuosikym- menestä toiseen samana. Tilojen halkominen ei kantalukua enää muuttanut. Muutos näkyi ^vain yläindeksissä. Asuttuja tiloja Eurajoella oli vuonna 1725 yhteensä ^119, joten maakirjatilo-

jen määrä vastasi hyvin asuttujen yksiköiden lukua. (Taulukko 1)

Eurajoen tila-asutus oli näin saamassa uusia piirteitä ja pitäjä jakaantumassakahteen toisis-

taan selvästi ^{erottuvaan osaan.} Vuojoen^herras- väen hallitsemien ^{Auvin, Häväisten,} Kainun.

Kirkonkylän, Mullilan, Irjanteen kartanon.

Tarvolan Tapanin, Lapijoen Lassilan jaTapa- nin sekä LinnamaanLangin maille ei uusia tilo- jasyntynyt, vaan asutus jähmettyiparhaimmas- sa tapauksessa ennalleen. Talonpoikaisen ^Eura- joenasutus sitä vastoin^vankistui. Ripeää nousu ei täälläkään ^ollut, kasvoihan tilaluku ^vuosien

1800 ja 1865 välisenä aikana ^{vain 17 %,} mutta ero herrasväen omistamiin alueisiin oli tästä huolimattatuntuva. (Taulukko 1)

Halottuja tiloja 1720-luvun ^Eurajoella ei ^ol- lut. Tämä johtui useistakin syistä. ^Kruunu ei ensinnäkään^{suosinut jakoja,}koska pelkäsi, ^et- tä talonpojat intoutuisivat pilkkomaan ^maansa turhan pieniin ^osiin jamuuttaisivat tilat maksu- kyvyttömiksi verohylyiksi. ^{Mutta kun väestö-} kehitys alkoi 1700-luvun toisellaneljänneksellä huolettaa päättäjiä, asenteet muuttuivat jatilo- jen halkominen kävi mahdolliseksi. ^Vuoden

1747 päätöksen mukaan tila voitiin halkoa esi- vallan tarkan harkinnan jälkeen ^maaherran ja käräjien suositustenmukaisesti, mutta vain mi- käli uuden tilan saaja meni avioon ja ryhtyi

kasvattamaan ^maan väkilukua. Syyttä suotta ja- koihin ei pitänyt ryhtyä! Käytännössä tila voi- tiin halkoa korkeintaan neljännesmanttaalin osiin.⁷

Talonpoikainen kansa osasitarpeen vaatiessa soveltaa säädöksiä joustavasti, unohtaa ^ne joko kokonaan tai omaksuaosat, jotkaolivat sen oi- keustajun ja hyötyajattelun mukaisia. Niinpä

jos se olisi todella halunnut halkoa maansa, se

olisi kehittänyt keinot säädösten vesittämiseksi, jakanut ^maat vaikkapa epävirallisesti, pitänyt ne viranomaisten silmissäyhtenä muttaviljellyt niitä tosiasiassa kahtena tai useampana osana.

Tilojen elinkelpoisuus ja jakamattomuus näyt- tää kuitenkin olleen 1700-luvuneurajokelaisille tärkeää. Jakojakin toki tapahtui, ja ^Huhdan Anttilaa. Irjanteen Mustapäätä, Laurilaa, Koli- naa jaKauppia, Sydänmaan HeikkilääjaMulli- lan Piriä hoidettiin vuosisadan puolivälin ^aikoi- hin jokahtena puoliskona. Virallista^halkomis- lupaa tilat eivät ^hakeneet; Sydänmaan Heikkilä esimerkiksi anoi sitä ^vasta vuonna 1761.⁸

Eurajoen käräjät eivät vastustaneet tilojen halkomistavaan antoivattalonpojan jakaatilan- sa, mikäli tämä niin tahtoi. Kevytmielisyydestä lautakuntaa ei kuitenkaan voi moittia, sillä se tutki tarkoin kaikki halottaviksi aiotuttilat, kat- sasti pellot, niityt, metsät, kalavedet ja myllyn- paikat. Niinpä kun Kuivalahden Hannulan^isän- tä halusi vuonna 1771 jakaatilan kahtia jaan- taa toisen puoliskon pojalleen jatoisen vävyl- leen. käräjät ottivat huomioon tilan viiden tyn- nyrin kevätkylvöt, rehuvarojen riittämisen 22 lehmälle, hyvät lehdes- ja tukkimetsät sekä tuottoisat kalavedet. Käräjät kiittelivät myös Hannulan ahkeruutta, olihan hän neljän vuosi- kymmenen mittaisen isännyytensä aikana saa- nut pellot ja niityterinomaiseen kuntoon jakor- jannutkaikki rakennukset moitteettomiksi. Kun Kuivalahti ^oli vielä pitäjän parhaimpia kyliä, tilan jakamiselleei ^ollutvähäisimpiäkään estei- tä, olisipa Hannulasta voinut lautakunnan mie- lestä muodostaa useampiakin elinkelposia tilo-

ja.⁹

Halkomisesta aiheutuvat käytännön hanka- luudet vaikeuttivat päätösten tekoa. Osapuolten oli näet ratkaistava joukkovisaisia ongelmia ^- esimerkiksi; kumman oli lähdettävätutulta, ta-

saiseksi poljetulta pihamaalta ja rakennettava asumuksensa uuteen paikkaan? Mullilan Pirin Birgerinpojat väistivät kysymyksen jättämällä tallin yhteiseksi mutta havaitsivat riidat pian

Mutkitellen polveileva joki leimasi eurajokelaistamaisemaa.Sen vierellä olivat^suurimmatpeltoaukeat, sekes- kitti rantamilleen asutuksen, sitäpitkin kuljettiin ja^seantoi asukkaillesärvintä leivän päälle.Kuva K. Havas, Eurajoenkunnan kokoelmat.

jokapäiväisiksi. ^Kumman tulisi hankkia ^kuu- senhavut hevosten alle? Kummalle kuuluivat tallista luotavat lannat^? Aikansa kiisteltyään he päätyivät käräjillä vahvistettuun sopimukseen:

havut oli hankittava ja lanta levitettävä vuoro- vuosin.¹⁰

Tilojen halkominen yleistyi hiljalleen 1700-luvun lopulla, mutta kovin tavallisiksi jaoteivät Eurajoella ^tulleet, eikä pitäjän tilalu- ku kasvanut vuosien 1725 ja 1825 välisenä ai- kana kuin 47 yksiköllä (39%). Tämän jälkeen tilojen määrä kääntyi laskuunja^{väheni vuoteen}

1865 mennessä kolmellatoista. Muutos johtui

herrasväen omaksumasta ^uudesta käytännöstä.

Se merkitsi lampuotien ^aiemmin viljelemien

kantatilojen liittämistä kartanoiden yhteyteen tai muuttamista torpiksi. Tilat merkittiin tosin

maakirjoihin edelleen itsenäisinä mutta niitä ei hoidettu enää erillisinäyksikköinä. Pisimmälle kehitys eteni Kainussa. Kylän jokaisellakanta- tilalla oli vielä vuonna 1825 oma lampuoti,

mutta neljännesvuosisataa myöhemmin lam- puodin hoidossa olivat enää Eskola, Kreula ja Liuttu ja vuonna 1865 vain Eskola jaKreula.

Auvissa muutokset olivat samansuuntaisia;

Laurila jaIsoperä liitettiin Vuojokeen. Kirkon- kylän tiloista saman kohtalon kokivat Kihi ja Kranni. Tarvolassa Tapanin rälssitilan asujat saivat niinikään jättää tilan kartanon päivätyö- läisten japalkollisten hoitoon.

11

Talonpoikaisilla! ja ^kruunun- tilojen perinnöksiostot

Tilat jaettiin maanluontonsa mukaan edellisten vuosisatojen ^aikana vakiintuneeseen tapaan kolmeen ^osaan; perintö-, kruunun-jarälssitiloi- hin. Ensin mainittujen asujat hallitsivattilojaan feodaalisten vielä 1700-luvun alussa vallalla ol- leiden näkemysten ^mukaan perinnöllisen nau- tintaoikeuden suomin valtuuksin, muiden asu- misoikeuden takeena oli tilan varsinaisen omis- tajan eli kruunun tai aatelin suostumus. Kun useimmat talonpojat olivat sotien, verojen ja katojen köyhdyttäminä menettäneet perintöoi- keutensa jamuuttuneet joko^kruunun tai aatelin lampuodeiksi, vain muutamat epätavallisen sit- keät ja onnekkaat saattoivat 1720-luvun alussa lukea itsensä perintötalonpoikien luokkaan. Eu- rajoella näitä poikkeuksia oli yksitoista; ^Huh- dan Mikola, Irjanteen Mustapää, Kauppi, Koh- ua sekä Laurila. Koivuniemen ^Jasu, Kuivalah- denTyrjy ja^Tiivola, Mullilan^Piri, Sydänmaan Malo sekä Tarvolan ^{Isopere. 12}

Kruununvoudin vuoden 1725 maakirjaa var- ten tekemät selvitykset eivät tyydyttäneet kaik- kia. Kainun ^Eskolan ja Tapalan sekä Auvin

Isoperän ^asujat pitivät tilojaan perinnöllisinä.

He toivat asian vuoden 1727 talvikäräjien ^tut- kittavaksi. Eskola ja Isoperä perustivat väit- teensä kirjallisiin todistuksiin, Tapala kertoi asiakirjojen kadonneen sodan melskeissä^mutta asian ^olevan muuten kaikin puolin selvä. Kärä- jät eivät rälssiksi merkittyjen tilojen ^kohtaloa ryhtyneet tutkimaan^vaan käännyttivät valittajat lääninkonttorinjarälssioikeuksien haltijan puo- leen. ¹³

Valitus ei tuottanut tuloksia. Asiansa oikeu- tuksesta vakuuttunut Isoperä tuli käräjiin vielä vuonna 1731 ja^esitti jälleenkiistattomat doku-

mentit, mutta asia merkittiin ^vaintietoon saate- tuksi.¹⁴ Vakavasti kysymykseen puututtiin vas- ta vuonna 1751, kun renki Antti Antinpoika

ryhtyi ^{peräämään} oikeuksiaan. Hänkertoi isän- sä hallinneen Isoperää perintötalonpojan oi- keuksin ja^muisteli, kuinka tila oli isän kuoltua

annettu erään SimoErkinpojan asuttavaksi. Tä- mä oli saanut tilan vuonna 1742 sillä ^ehdolla, että jättäisisen Antille heti ^{tämän vartuttua täy-}

sikäiseksi, mutta oli pettänyt lupauksensa, päästänyt kaiken hunningolle, jättänyt verot

maksamatta ja ^menettänyt perintöoikeudet.

Isänsä 1730-luvulla ^käräjien tutkittavaksi tuo-

mia papereita Antilla ei ^{enää ollut; ne} olivat tuhoutuneet tulipalossa. ¹⁵

Oikeutta Antti ei ^{käräjillä saanut, vaan tuo-} mari lähetti hänet ^jälleen herrasväen pakeille.

Asian käsittely pitkittyi tämän jälkeen vuosia kestäväksi papereiden siirtelyksi. Vasta ^vuonna 1759 herrasväen kamreeri kyseli inspehtorilta Isoperän oikeuksia ja sai haluamansa vastauk- sen: tilaa oli pidetty aina rälssiluontoisena.

Kamreerin vastaus osoittaa kuitenkin, että hän tiesi asiastaenemmän kuin halusi muiden tietä- vän. Hän liitti kirjeeseen ^näet kohdan, jostail- meni, että hän piti Antin vaatimuksia oikeina ja että Isoperä oli perintötila. Mutta koska Antilla ei ollutkirjallisia todisteita, niin kamreeri ei ai- konut niitä hänelle toimittaa!¹⁶ Nyt ^asiaan puuttui myös tilaa edelleen ^asuva Simo Erkin- poika. Hän lähetti Tukholmaan Anttia soimaa- van kirjeen jahankki käräjiltä ^lausunnon, josta kävi ilmi. ^että Antti oli valehdellut kaikessa.

Simo ei ollut suinkaan raunioittanut tilaa ^vaan

muuttanut sen uutteruudellaan kartanon ^par- haimpiin kuuluvaksi. Käräjiin saapuneiden to-

distajien mielestä olisi synti ja häpeä, jos Si- mon kaltainen mies karkotettaisiin. Antin mah- dollisuudet olivat tämän jälkeen ^vähäiset, hän jäi rengiksi, eikä Isoperä rälssitilasta muuksi

muuttunut.¹⁷

Väkkärän isäntä kummeksui ^myös maakirjen merkintöjä. ^Hän kertoi tilan nauttineen perin- töoikeuksia vielä vuonna 1699 muttailmaantu- neen vuoden 1724 luetteloihin kruununtilana.

Miksi näin? Vastauksia hänelle ei ^{kyetty anta-}

maan, eikä kukaan voinut ^osoittaa, milloin ja minkä vuoksi perintöoikeudet oli menetetty.

Muttakoska isännällä ei ollut todisteita, läänin- konttori luki Väkkärän kruununtilaksi.¹⁸ Se ryhtyi saman linjan mukaisesti epäilemään myös Koivuniemen Jasun ^oikeuksia, mutta tä- mä oli onnekseen pitänytpaperit hyvässätalles- sa ja säilyttiperintöoikeutensa. ¹⁹

Perintöoikeuksien säilyminen ja menettämi- nen oli monen sattuman summa. Isoperän koh- taloksi koitui tulipalo, ^Jasu oli tallettanut pape- rinsa ilmeisen tietoisesti. Mutta miksi Huhdan

Mikolan monivuotinen autius ei merkinnyt ^pe- rintöoikeuksien menettämistä? Oliko kyseessä kirjurin huolimattamuus vai rusthollarin suosi- minen? Vastauksia ei löydy; Mikola ^on vain hyväksyttävä perintötilaksi, koska se sellaiseksi merkittiin.

Kruunun ^vaateet olivat 1700-luvun alkupuo- liskollakin toki suuret mutta eivät uhanneet enää talonpoikien perintöoikeuksia. Irjanteen Mustapää menetti tosin vanhat oikeutensa,

mutta syynä oli asukkaan leväperäisyys. Ra- hantarvetta helpotettiin nyt uudella tavalla: pe-

Tukholmassa 30. elokuuta 1768 päivätty komea plakaatti teki tiettäväksi, että Heikki Tuomaanpoika oli 58 hopeatalarin II äyrin summasta lunastanut Sydänmaan Uolan perintöoikeudet. Kruunu takasisamalla, ettei se asettaisi nyt eikä tulevina aikoina mitään esteitä Heikin ja hänen perillistensä omistusoikeudelle.

rintöoikeuksien myynnillä. Mutta koska kruunu ei ^pyrkinytoikeuksien palauttamiseen ^erityises- ti juuri talonpojille, lunnastushinta määrättiin pelottavan korkeaksi ^- kuuden vuoden ^veroja vastaavaksi. Kovin monellatalonpojallaei näin

suurta summaa ollut. ^Kun mahdollisuudesta ei liioin edes ^kerrottu, harva isäntä kääntyi tämän vuoksi lääninkonttorin puoleen. ^Eurajoella riit- tävän varakkaaksi jarohkeaksi osoittautui vain Tahkoniemen Heikki Heikinpoika, ^joka lunasti tilansa perintöoikeudet jokevättalvella 1726.""

Perintöoikeuksien korkea hinta laskettiin vuonna 1741 kolmen vuoden ^verojavastaavak- si. Väkkärästä tuli ^{tämän jälkeen} perintötila vuonna 1749. kun leskirouva Catharina ^Ripan-

der hankki oikeudet nimiinsä. ^{Eurajoen talon-} poikainen kansa innostui asiasta seuraavan vuo- sikymmenen puolella. Tiennäyttäjänäoli vuon- na 1754 ^Lapijoen Jaakolan ^isäntä, salpietarin- keittäjä Jaakko Rikström. Saman kylän ^Lauri, Taipaleen Juhola sekä Pihlauksen isäntä ^seura-

sivat nopeasti ^hänen esimerkkiään. Myös Hankkilan Antti jaTaipaleen Ungi saivat perin- töoikeutensa samoihin^{aikoihin, mutta lunasta-} janaoli säätyläisiin ^luettavakomissaari Natha- nael ^Wessman. 1760-luvulla ostettiin^{sen sijaan} jo 18 tilan perintöoikeudet, kolmentoista ^lunas- tajana oli talonpoika ja ^viiden Vuojoen isäntä.

(Taulukko 2)

Taulukko ^2: Eurajoen vanhat sekä vuosina 1721-1865 ^lunastetut perintötilat, oikeuksien ^lunastus- aika ^jaostaja.

Kylä/tila Lunastusaika Lunastaja jamuut tiedot Hankkila

1. Hyörtti 30.8. 1769 is.Antti Juhonpoika, ^augmentti

2. Antti 14.12. 1757 Nathanael ^Wessman, Haapasaaren rusthollari,

tila oli Haapasaaren ^augmentti

3. Munkkila 5.5. ^{1790 is.} Erkki Juhonpoika

4. Juurus 16.6. 1790 is. ^MikkoAntinpoika

5. Heikku 2.6. ¹⁷⁹⁰ is. Erkki Matinpoika

Huhta

1.

2. Simula 2.6. 1790 is. Juho Erkinpoika, augmentti

3. Pietilä ^2.6. 1790 is. Mikko Mikonpoika

4. Anttila 6.4. 1791 is. Matti Mikonpoika ^ja Erkki Erkinpoika, kumpikin omanpuoliskonsa, augmentti

5. Marttila ^{19.5. 1790} is. Juho Heikinpoika

6.4. 1791 em. Maria Matintytär, augmentti.

Irjanne

1. Sjundeby 28.9. 1773 säterirustholli,kreivi Fersenin perikunta 2. Mustapää 31.10. 1765 kreivi Fersenin perikunta

3. Kauppi vanha perintötila

4. Kohna vanha perintötila

5. Laurila ^vanha perintötila

Kaukomäki

1. Juhola 13.3. 1793 em. MariaMatintytär

5.3. 1795 is. Mikko Matinpoika

2. Junnila 31.8. ^{1791 is. Matti} Simonpoika

14.8. 1793 is. JaakkoMartinpoika

3. Triipu 4. Vesa

5. Hakula 6. Valpola Kirkonkylä

1. Kahari Koivuniemi 1. Hakkari 2. Jasu 3. Seppä 4. Mikola Kuivalahti

1. Jaakkola 2. Hurunen 3. Jusola 4. Neula 5. Hannula 6. Tyrjy 7. Jäpölä 8. Tiivola 9. Isokorpi 10. Kivilahti 11. Koivisto Lapijoki

1. Lauri 2. Heinilä 3. Jaakola 4. Birilä 5. Tarkki 8. Raunela 9. Jussila 10. Nikusilta Linnamaa

3. Pykilä 4. ^Manka Lutta

1. Jaakkola 2. Hulola 3. Kiikola 4. Laurila Muilila

1. Jussila 2. Tokila 3. Falttu 4. Taano 5. ^Piri

11.5. 1791 20.11. 1793 30.8. ¹⁷⁶⁹ 10.8. 1791

9.11. 1802 16.6. 1790 23.2. 1808 1.5. 1792 2.6. 1790 30.8. 1769 30.8. 1769 2.6. 1790 2.6. ¹⁷⁹⁰ 9.6. 1790 9.6. 1796 6.4. 1796 6.4. 1796 6.8. ¹⁷⁹⁶ 6.12. 1757 30.8. 1769 1.4. 1754 9.12. 1762 9.12. 1762 16.6. 1790 16.6. 1790 19.5. ¹⁷⁹⁰ 16.6. 1790 28.7. 1790 20.5. 1768 8.9. 1790 19.5. 1790 31.10. ¹⁷⁶⁵ 31.10. 1765 31.10. 1765 31.10. 1765

is. Tuomas Jaakonpoika is. JuhoAntinpoika

is. Antti Antinpoika, kumpikin oman puolis- konsa. augmentti

is. Kaapo Jaakonpoika, _augmentti is. Heikki Jaakonpoika, augmentti is. ^Juho Juhonpoika

is. Mikko Juhonpoika vanha perintötila

is. ^JuhoKallenpoika, augmentti is. Kustaa Matinpoika. augmentti is. Tuomas Matinpoika

is. ^Matti Matinpoika is. Mikko Heikinpoika is. Juho Matinpoika is. Mikko Jaakonpoika is. Juho Juhonpoika vanhaperintötila

is. Matti Juhonpoika,augmentti vanha perintötila

is. Juho Juhonpoika is. Tuomas Matinpoika is. Mikko Heikinpoika

is. Matti Pekanpoika, augmentti is. Matti Reonpoika, augmentti is. JaakkoRikström, augmentti is. TuomasSimonpoika, augmentti is. Juho Mikonpoika

is. Antti Heikinpoika kappalaisen puustelli

is. Juho Heikinpoika jaErkki Erkinpoika is. Tuomas Erkinpoika

is. Matti Heikinpoika

rusthollari Heikki Matinpoika is. Juho Martinpoika, augmentti is. Juho Mikonpoika

is. Aatami Heikinpoika kreivi Fersenin perikunta

vanha perintötila

Pihlaus

1. Yksinäisillä Rikantila

1. Kinno 2. Hieto 3. Ruuska 4. Nurkki 5. Riikilä Saari

I. Junnila 2. Vilkkilä 3. Maijala 4. Mäkelä 5. Hautamaa Sydänmaa

1. Uotila 2. Yrjölä 3. Malo 4. Heikkilä 5. Uola 6. Nikula 7. ^Rauvola Tahkoniemi

I. Yksinäistila Taipale

1. Setälä 2. Ungi 3. Juhola Tarvota

2. Isopere Vaimala

1. Yksinäistila Väkkärä

I. Yksinäistila

16.3. ¹⁷⁵⁹ 25.2. 1803 11.2. 1806 5.9. 1837 4.8. 1811 12.9. ¹⁸⁰⁴ 16.6. 1790 11.6. 1834 14.4. 1834 7.5. 1841 26.10. 1791 16.6. 1790 16.6. 1790 16.6. ¹⁷⁹⁰ 30.8. 1769 26.9. 1763 30.8. 1769 30.8. 1769 26.9. 1763 25.7. 1792 29.3. 1726 25.2. ¹⁸⁰⁰ 14.12. ¹⁷⁵⁷ 25.2. 1758

11.12. ¹⁸³¹ 18.11. 1749

is. Heikki Matinpoika is. Juho Juhonpoika

is. Kalle Kallenpoika, _augmentti is. Elias Jaakonpoika

is. Juho Matinpoika is. Matti Matinpoika is. Juho Juhonpoika is. Samuel Antinpoika is. ^Isak Juhonpoika is. Juho Juhonpoika is. ^Antti Heikinpoika is. Jaakko Yrjänänpoika is. Matti Matinpoika is. ^Heikki Juhonpoika is. Juho Jaakonpoika is. Tuomas Juhonpoika vanha perintötila

is. Juho Matinpoika jaTuomas Tuomaanpoika augmentti

is. Heikki Tuomaanpoika, augmentti is. Simo Matinpoika. augmentti is. Matti Martinpoika, augmentti is. ^Heikki Heikinpoika

is. Juho Tuomaanpoika, asutettu ikimuistoises

ta autiostavuonna 1734, pantu verolle 1768.

Nathanael Wessman, Haapasaaren rusthollari, augmentti

is. Juho Petterinpoika, augmentti vanha perintötila

is. Juho Juhonpoika

leskirouva Catharina Ripander. _augmentti

Lähteet; TMA LH A LKo vuoden 1865 maakirja

Talonpojat olivat 1770-luvun alkuun tultaes- sa oppineet arvostamaan tilojensa perintöoi- keuksia jaolivat muiden mukana valmiit hank- kimaan niitä nimiinsä. Kustaa ¹¹¹ ei pitänyt asiaa kuitenkaan tavoittelemisen arvoisenavaan päätti vuonna 1773 lopettaa perinnöksimyynnit.

Talonpoikien vastalauseet ja anomukset eivät kuninkaan mieltä kääntäneet. Kustaa taipui

vasta välttämättömyyden edessä ja osti talon- poikien tuen vuonna 1789 muun muassa lu- pauksella perintöoikeuksien jatkuvasta myymi- sestä. Lupaus liitettiinyhdistys-ja vakuuskirjan osaksi. Siinä edellytettiinmyös myyntien hoita- mista mahdollisimman vähin muodollisuuksin javanhoin hinnoin.²¹

Talonpojat kävivät ^tämän jälkeeninnolla lu- nastustoimiin. ^Jo toukokuun ^{aikana vuonna}

1790 Hankkilan ^Munkkila, Huhdan ^Marttilan puolisko, Linnamaan Pykilä ja Lutan Hulola saivat juhlallisen perintökirjan. Kesäkuulle päi- vättyjä päätöksiä on viisitoista. ^Kun yksi eura- jokelainen sai tiedon heinäkuussa ja toinen syyskuussa, 21 kruununtilaa muuttui vuoden aikana perintötilaksi. Pitäjäläisten poikkeuksel- linen into ei laantunut seuraavinakaan ^vuosina, joten vain 7 ^% Eurajoen tiloista oli vuonna 1805 kruununluontoisia ^{- vastaava} luku oli muualla Ala-Satakunnassa 32 ^%.22 Ja^kun Saa- ren Junnilan puolisko lunastettiin viimeisenä

vuonna 1841, 77 tilaa oli vuoden 1726jälkeen

muuttunut perintötilaksi. Lukuun sisältyvät^re- duktiossa kruunulle peruutetut Lavilan ja Irjan-

teen säterirusthollit. ^Kruunun virkataloksi eli puustelliksi jäi ^vain Kaukonpielen yksinäistila;

36 tilaa oli aatelin rälssinä ja^kaksi pappilana.

Kartanot ja rälssitilat

Iso reduktio jasitä ^1700-luvunalussatäydentä-

neet tilusvaihdot jättivät vapaaherra Gustav Soopin ^perikunnan omistuksiin Vuojoenkarta-

non, Auvin, Kainun. Häväisten. Lapijoen Ta- panin ja ^Junnin, Kirkonkylän viisitoista ^tilaa, Tarvolan Tapanin sekä Linnamaan Vähä- ja Isolangin. Lavilan ja Irjanteen kruununtiloiksi

peruutetut säteriratsutilat annettiin 1600-luvun lopulla perikunnan päämiehen käyttöön. Koko- naisuus säilyi jakamattomana 1720-luvulle saakka jaoli viimeiset vuosikymmenet vapaa- herra Soopin ^tyttären kreivitär Anna Marian ja tämän aviopuolisoiden, ensin kreivi Axel Wachtmeisterin ja sitten kreivi Carl Gyllens- tieman hoidossa.

Perikunta jakoi omistukset ^{vasta vuonna} 1725. Anna Maria Soop sai vapaaherran vii- meisenä elossaolevana lapsena tilusten ytimen, Vuojoen kartanon. Häväisten, Tarvolan, Lapi- joen jaLinnamaan tilat sekä kahdeksan Kirkon- kylän tilaa. Hänen sisarentytärensä kreivitär Hedvig Ulrika Dohnan saamaan ^osuuteen luet- tiin Irjanteen kartano augmentteineen, kaikki Auvin ja yhdeksän Kainun tilaa. Kolmannen osuuden ^haltijaksi tuli kreivi Erik ^Stenbock,

muttahänelle ei jaossa jäänytkuin Kainun Re- ko ja seitsemän Kirkonkylän tilaa, ja nekin kreivitär Soop osti takaisin jovuonna 1728.²³

Lavilan säterirustholli jäi kreivitär Soopin käyttöön. ^Mutta hän ei luopunut

Ihanteesta-

kaan vaan viljeli sitä edelleen vanhaan tapaan.

Kreivi C.A. ^Dohna ilmoitti laillisenvalitusajan kuluessa tyytymättömyytensä jaon toimittami- seen ^muttaryhtyi ^vasta vuonna 1734 vaatimaan kartanoa itselleen. Hän esitti asiansa Turun ja Porin läänin maaherralle jasai ^tämän asiakirjo-

jen selkeän sanamuodon vuoksi vakuuttumaan asiansa oikeutuksesta. ^{Maaherran käsky teki} kreivistä samana vuonna tilan omistajan jasen augmenttien maksamien verojen nauttijan.

Kreivitär Soop jaetenkin hänen vävynsä kreivi Hans ^von Fersen yllättyivät täysin, olihan ^kar-

tanot heidän käsityksensä mukaan ^annettu vuonna 1699 nimenomaan kreivi Axel Wacht- meisterin ^{hoitoon, joten} vapaaherra Gustav Soopin muilla perillisillä ei ollut pienintäkään

Sjundebyn voudin itsepäisyysnostattikartanon päärakennuksen 1640-luvulla jokitörmällevastapäätä Irjanteen kirkkoa. Se oli 1700-luvun alussa rappeutunut _mutta kuitenkin pitäjän komein rakennus. Isoviha ^raunioitti kartanon lopullisesti, ja kun paikalta vietiin 1720-luvun lopulla kiviä palaneen Kirkonkylän avustamiseksi, mikään ei viitannut enääkartanon olemassaoloon. Muistot jäivät kuitenkin elämään jaiskostivat kansan mie- liin ^tarinan Pykninginmäen kartanosta. Kuva K. Havas, Eurajoen kunnan kokoelmat.

oikeutta vaatia niitä itselleen. Kreivi jakreivi- tär valittivat asiasta mutta joutuivat tyytymään kuninkaan vuonna 1735 tekemään, ratkaisun kaukaiseen tulevaisuuteen lykkäävään ja omis- tussuhteet vanhan käytännön mukaiseksi jää- dyttävään päätökseen. He saivat näin maat ja nautinnat takaisin muttaeivät voineet pitää nii-

tä varmasti ominaan. Kreivi von Fersen koetti myöhemmin kiiruhtaa päätöstä, mutta vastahä- nen perikuntansa _{sai vuonna} 1768 vastauksen;

asia ei loppujen lopuksi kuulunut laisinkaan kuninkaallisellemajesteetille, vaan päätöstä oli haettava sotakollegiolta. Senratkaisu oli toivot-

tu janiin ripeä, että perikunta saattoijovuonna 1773 lunastaa kummankin säteriratsutilan ^pe-

rintöoikeudet ja saada ne täyteen omistukseen-

sa.²⁴

Anna Maria Soopin tilat siirtyivät ^hänen kuolemansa jälkeenvuonna 1735 hänen ainoan vielä elävän lapsensa, kreivitär Eleonora Wachtmeisterin ja tämän miehen kreivi ^Hans von Fersenin omistukseen. He saattoivat hallita maita mielensä ^mukaan ottamatta huomioon muita perillisiä. Kreivitär Hedvig^Dohna omisti tosin edelleen Kainun ja^Auvin kylät, ^{ja vaikka} niistäkertyvät verot ja päivätyöteivät kartanoi- ta hyödyttäneetkään, niitä ilman tultiin toi- meen. Mutta kun kreivitär möi ne vuonna 1745 komissaari Nils Burtzille ja asessori Elias Ing- manille, kreivitär Wachtmeister älähti: ^perittyä

rälssimaata ei vieraille ^{myyty. Tämä oli myös} lakien ^kanta, jotenkauppa saatiin nopeasti pu- retuksi. Osapuolet kävijät kyllä käräjillä, ^mutta

käynti oli muodollisuus. ^Ostajat möivät tilat sovinnolla Eleonora Wactmeisterille, ja Hedvig Dohnan perilliset taipuivat 3 000 kuparitalarin hinnasta luopumaan ^ikiajoiksi kaikista vaateis-

taan eurajokelaisiin tiluksiin.^2>

Kreivitär Wachtmeisterin hankkimat ^omis- tukset säilyivät ^tämän jälkeen yhtenä kokonai-

suutena. Paperilla ne tosin perinnönjakojen yh- teydessä pirstottiin mutta käytännössä jako ei

näkynyt, ^sillä perikunnat olivat yksimielisiä, antoivat joko suvun uuden päämiehen vastata

tilojen hoidosta tai olivat halukkaita myymään

osuutensayhdelle perilliselle. Kreivitär Wacht- meisterinkuollessa kuonna 1748tilat jäivät^hä- nen kolmen lapsensa nimiin 1780-luvun alkuun saakka. Perikunta huolehti erinomaisesti karta- noiden ^eduista, sai päätökseen vanhan kiistan Irjanteen omistusoikeudesta jaosti ^kartanon lä- himpien augmenttien ^- Mullilan ^Taanon, Pal-

tun, Tokilan ja Jussilan sekä Irjanteen ^Musta- pään ^- perintöoikeudet.( Taulukko ²⁾

Kreivi, valtaneuvos jasotamarsalkka Fredrik Axel von Fersen päätti yhteisomistuksen ^lunas- tamalla ensin vuonna 1781 sisarensa ja ^vuotta myöhemmin veljensä ^osuuden.26 Kun Fredrik Axel kuoli vuonna 1794, tilat siirtyivät ^hänen leskensä hoitoon ja periytyivät vuonna 1800 perheen vanhimmalle pojalle Hans Axel von Fersenille. Ja^kun hienostunut ^{Hans Axel me-} nehtyirahvaan kivisateessa Tukholman kadulla vuonna 1810, tilat siirtyivät hänen sisarensa kolmen pojan nimiin.

Järjestely jäi väliaikaiseksi, sillä keskimmäi- sen pojan vapaaherra Otto Wilhelm von Klinc- kowströmin vaimo Sarah Cuthbert osti vuonna

1811 _maat ja mannut ^- kolme ^kartanoa, 38 rälssi- javiisi perintötilaa. Olkiluodon ja Orjan-

saaren saaret, kaksi myllyä, Irjanteen ^sahan, yhden kuutin sekä kartanoiden 18 ^{härkää, 11} hevosta, 112 ^lehmää, kahdeksan mullia ^ja

Kreivi Axel von Fersen vanh. (1719-1794). Tämä maanrikkaimpiin kuulunut ylimys ei käynyt kertaa- kaan eurajokelaisilla omistuksillaan ^{mutta paneutui} Tukholmasta käsin niiden hoitoon. ^Fersen kuului valtakunnan aatelin ja ennenkaikkea hattupuolueen johtajiin. Kustaa 111 otti hänet vallankaappauksensa jälkeen elokuussa 1772 valtaneuvoston jäseneksi.

Yhteistyö päättyi muutaman kuukauden kuluttua kreivin eroon ja tiukkaan 1780-luvun valtiopäivillä huipentuneeseen oppositioasenteeseen. Museoviras-

to, historian kuva-arkisto.

emakkoa, 55 pässiä, 32 lammasta ja neljä si- kaa. 216 000 hopearuplan kauppasumma vasta-

si runsasta sataa Tarvolan Tapanin kaltaista tilaa, ja sillä olisi kartanon inventaariluette- lon mukaan voitu hankkia ¹⁰ 000 hevosta tai

18 000 lehmää!²⁷

Uudet omistajat asettuivat myös asumaan Eurajoelle. Mutta vaikka vanhat perinteet näin järkkyivätkin ja tilukset siirtyivät ensi kertaa vakituisesti paikalla asuvan isännän ^hoitoon, kartanoita hoidettiin edellisinä vuosikymmeni- nä vakiintuneeseen tapaan. Se merkitsi pääpai-