69
ALUSSA OLI PISTE
EERO PALOHEIMO (2002).
Megaevoluutio. WSOY. 306 s.
E
ero Paloheimon teosta Megaevoluutio on vai- kea luokitella mihinkään selvään kategoriaan. Kirja alkaa tuntoisuuden ja tietoisuuden pohtimisella, jatkuu galaksien- välisenä historiana, selvittelee siinä sivussa evoluution kul- kua, pohtii onko jumalaa ja miet- tii ihmiskunnan pelastusmah- dollisuuksia ekokatastrofin uh- kaamassa maailmassa. Teos si- sältää faktoja, pohdintaa, spe- kulaatioita ja mielipiteitä.Megaevoluutio on yksi osa keskustelua, jonka käyminen olisi välttämätöntä, mutta jota käydään mieluummin mahdolli-
simman vähän. Lukuisat maail- manlopun profetiat ovat osit- tain lisänneet välinpitämättö- myyttä ja itsekkyyttä suhtees- sa luontoon. Kun kerran ekoka- tastrofi ei ole vältettävissä, niin mitäpä näitä maailman rippeitä enää suojelemaan. Voimatto- muuden ja toivottomuuden tun- ne on helpointa torjua ajattelua välttämällä.
Jokaisella meistä on enem- män tai vähemmän jäsentynyt näkemys siitä, miten tämä maa- ilma on tullut sellaiseksi, kuin se nyt on, ja mihin kehitys tästä johtaa. Kautta aikojen helpoim- mat selitykset ovat saaneet eni- ten kannatusta, eikä tämä asian- tila ole nykyisinkään toisenlai- nen. Kun maailma vääjäämättä näyttää vähemmän meitä miel-
lyttävät muotonsa, on usko kuolemaan jälkeiseen paratiisiin ja suuriin suunnitelmiin psyy- kelle huomattavasti miellyttä- vämpi vaihtoehto kuin todelli- suuden tutkiminen. Vaikka Eero Paloheimo väläyttelee myös synkkiä kuvia tulevaisuudes- tamme, hänen toiveikkuutensa paistaa teoksesta läpi: Kun ih- misiä vähän herätellään, tapah- tuu ihme, ja ihmiskunta selviy- tyy seuraavaan kehitysfaasiin- sa. Tässä vain perinteiset us- konnot on korvattu uskolla ih- misen älykkyyteen ja teknisen kehityksen voimaan.
Tuntuu olevan ylivoimaista katsoa universumin megaevo- luutiota elämän, eikä pelkästään ihmisen näkökulmasta. Vielä vaativampaa on kyseenalaistaa
AIKUISKASVATUS 1/2004 KIRJA-ARVIOITA
70
koko elämän merkitys. Minä olen tuntoinen ja tietoinen olen- to, josta on mukavaa, kun ym- pärillä on elämää monissa muo- doissa ja jopa samaan lajiin kuu- luvia yksilöitä. Tämä on kuiten- kin vain minun subjektiivinen kokemukseni asiasta. Universu- mi tuskin elämällä mitään tekee, sitä vaan on sattunut muodos- tumaan ympäriinsä eräänlaisena sivutuotteena. Paloheimo läh- tee kirjan kirjoittaessaan siitä olettamuksesta, että elämä on merkityksellistä ja ihmiselämä säilyttämisen arvoista. Muuten- han on vaikea nähdä mitään syytä kyseisen teoksen kirjoit- tamiseen.
No, jos nyt annamme anteek- si nämä heikkoudet (eikä se ole vaikeaa, sillä oma napahan täs- sä kaikkein tärkein on), niin Pa- loheimon kirja on mielenkiintoi- nen ja ajatuksia herättävä. Var- sinkin alkupuolen maailmanhis- torian esitys ja ajattelevan ai- neen idea ovat hyödyllistä ja ajatuksia herättävää pohdintaa.
Juuri sitä, mitä kunkin ajattele- van ihmisen soisi pohtien käy- vän läpi ja kyseenalaistavan.
Mikä on minun suhteeni kaik- keen tähän?
HENGESTÄ FYSIKALISMIIN
Megaevoluutio on jaettu nel- jään osaan: Mieli ja aine, Alus- ta nykypäivään, Johtopäätök- siä ja Tulevaisuus. Ensimmäi- sessä osassa Paloheimo käsit- telee ainetta ja henkeä. Kaikki elollinen ja eloton on ainetta.
Elollisia olentoja, kuten ihmistä, liikuttavat samat kemian ja fy- siikan lait kun elotontakin maa- ilmaa. Kaikki mystinen hengen pohdinta saa Paloheimolta kor- keintaan hymähdyksen osak- seen. Henkeä ei ole. Paloheimo haluaa erottaa tieteelliset tosi-
asiat uskonnoista ja taikaus- kosta. Henki on olemassa vain uskossa, ei totuudessa eikä tie- dossa. Samalla Paloheimo kui- tenkin puolustaa Humen giljo- tiinin avulla etiikan ja moraalin tärkeää merkitystä ihmiskunnal- le. Niiden tulisi hänen mukaan- sa kuitenkin perustua jollekin uskontoa kestävämmälle.
Kirjan toinen osa käsittelee maailman kehitystä alkuräjäh- dyksestä tähän päivään. Tämän osuuden tietojen tulisi olla osa jokaisen yleissivistystä. Muka- na on suhteellisen paljon mel- ko uuttakin materiaalia ja jäsen- tely on erinomaisen selvää.
Lapsusten ja pienten väärinym- märrysten määrä haittaa kuiten- kin tekstiä etenkin kirjan tässä osuudessa.
Paloheimon ilmeinen pereh- tymättömyys evoluution todel- liseen kompleksisuuteen saa hänet sortumaan usein melkoi- siin yleistyksiin ja mutkien oi- komiseen. Samoin eräät geenei- hin ja periytymiseen liittyvät heitot ampuvat melko tavalla ohi. Syynä on varmasti paitsi noiden asioiden kompleksi- suus, myös kirjoittajan perehty- mättömyys biologiaan. Biologin mieltä nämä heitot riipivät ja vie- vät osan lukunautinnosta.
Useimmat näistä säröistä eivät kuitenkaan onneksi vaikuta kir- jan suureen kokonaisuuteen tai sen punaiseen lankaan haitalli- sesti, mutta pari asia vaatinee korjausta: s. 107:
”Hirmuliskot tuhoutuivat, mutta kalat, sammakkoeläimet ja matelijat jäivät. Nisäkkäät ja lin- nut tulivat vasta myöhemmin biosfääriin.”
Ensimmäiset linnut ja nisäk- käät ilmaantuivat maapallolle 140 miljoonaa vuotta sitten, siis noin 75 miljoonaa vuotta ennen hirmuliskojen tuhoutumista
mesotsooisen maailmankauden lopussa. Hirmuliskojen tuhou- tuminen mahdollisti kuitenkin näiden ryhmien nopean adaptii- visen (mukautuvan) radiaation.
Paloheimon sivuilla 123–126 esittämä ihmisen lajiutuminen ei ollut ihan noin yksioikoinen ja suoria linjoja myöden kulkenut prosessi. Paloheimon näkemys asiasta kuvaa edelleenkin sitä käsitystä, joka on ollut vallalla pitkään virheellisyydestään huolimatta. Koko lajiutumista eri vaiheissaan ei vieläkään ole voitu täysin kattavasti osoittaa fossiiliaineiston aukkojen vuok- si.
Ihminen ei myöskään pol- veudu apinoista tai ihmisapi- noista, vaan meillä on vain en- nemmin tai myöhemmin suku- puusta löydettävissä yhteisiä esiäitejä. Ihminen on yhden, ai- koinaan monia lajeja sisältä- neen, hominoidihaaran toistai- seksi viimeinen lehti. Ymmärret- tävistä syistä kaikkien sivu- juonteiden, umpikujien ja rin- nakkaisten lajiutumisten ketjun tyhjentävä tarkastelu ei olisi tä- hän teokseen mahtunutkaan.
Ja ilmeisiä lapsuksia on myös melko paljon tyyliin:
s 59: ”…että esimerkiksi ni- säkkäiden kivuntunne olisi vä- häisempi kuin meidän.” Ihminen on nisäkäs.
s.115 ”Eläinlaji joka ei tähän pystynyt kuoli sukupuuttoon tai jäi lisääntymättä.” Siis tar- koittaako tämä heitto sitä, että sukupuuttoon voi olla ratkaise- vasti muitakin syitä kuin lisään- tymiskykyisten jälkeläisten tuottamisen epäonnistuminen syystä tai toisesta?
Vaikka kyseinen teos on lä- hinnä tarkoitettu populistisek- si tietoteokseksi ja se pyrkii saa- vuttamaan laajan lukijakunnan, eikä sen täten tulekaan täyttää
AIKUISKASVATUS 1/2004 KIRJA-ARVIOITA
71
kaikkia tieteellisen kirjoittami- sen kriteerejä, olisi suurempi tarkkuus yksityiskohdissa li- sännyt sen uskottavuutta ja lu- ettavuutta. Nyt virheellisyydet ja lapsukset vievät osan muu- ten niin mielenkiintoisen teok- sen hohdosta.
PALLOLTA TOISELLE Kirjan kolmas ja neljäs osa, Joh- topäätöksiä ja Tulevaisuus kie- toutuvat yhteen ja ovat ehkä teoksen merkityksellisin osa.
Kirjan Johtopäätöksissä kirjoit- taja lähestyy ensin todennäköi- syyden osoittamisen keinoin maan ulkopuolisen elämän etsi- mistä ja löytymistä. Kunnianhi- moisena tavoitteenaan Palohei- mo pyrkii johtamaan tulevaisuu- den menneestä. Edellä kuvattua maailmanhistoriallista taustaa vasten hän pohtii mm. jumalan olemassa oloa, telepatiaa, bio- energiaa ja kollektiivista tietoi- suutta.
Universumin historiaa on ol- lut mahdollisuus hahmottaa vasta hyvin pienen hetken ajan.
Vähitellen olisi suotavaa tämän historian tulevan fyysikkojen lisäksi myös suuremman ylei- sön tietoisuuteen. Tulevaisuu- den tutkimuksen kannalta maa- ilmankaikkeuden historia on merkityksellistä. Tämän ymmär- tämiseen Paloheimon kirja on oivallinen apu ja päänavaus.
Aihe kiinnostaa kuten esimer- kiksi Esko Valtaojan teoksen, Kotona maailmankaikkeudes- sa, saama huomio osoittaa.
Paloheimon mukaan ihmis- kunnan levittäytyminen vähitel- len maailmankaikkeuden kaukai- siin kolkkiin on mahdollista, jopa todennäköistä, ellei se sitä ennen tuhoa itse itseään. Tähän tulevaisuuteen meidät voi hä- nen mukaansa auttaa ainoas- taan huima tekninen kehitys,
jonka ensiaskeleista saamme nauttia. Paloheimon mukaan elämme juuri nyt ihmiskunnan historian merkityksellisintä ai- kakautta. Tämä on kuitenkin lause, jota on ihmiskunnan his- toriassa toistettu kerta toisen- sa jälkeen… Ihmisellä kun on ta- pana kuvitella olevansa paitsi hyvin ainutlaatuinen, myös elävänsä aina ainutlaatuisia ai- koja.
Paloheimon ajatus evoluuti- on perspektiivin laajentamises- ta koko universumia koskevak- si on mielenkiintoinen ja kanna- tettava. Vaikka muistetaan, ettei evoluution koko olemusta ja toimintatapoja vieläkään täysin tunneta edes tämän kotiplaneet- tamme pinnalla, ei se estä aina- kin ajatusleikkinä spekuloimas- ta galaksien välisen evoluution lainalaisuuksista.
Ihmisen selviäminen muille planeetoille muuttamalla mukai- lisi silloin MacArthurin ja Wil- sonin saariteoriaa parhaimmil- laan. Kun tiedämme, että mikä tahansa populaatio, joka on yh- den levinneisyysalueen varas- sa, on vaarassa kuolla suku- puuttoon, olisi hyvä, jos ihmis- populaatio voisi levittäytyä useisiin saarekkeisiin eli useille planeetoille. Tämä saattaisi mahdollistaa myös uuden lajiu- tumisen!
Tässä kohtaa lajimme kuiten- kin kohtaisi pienoisen kilpailu- tilanteen. Jos kerran oma pla- neettamme ei kykene kestämään edes yhden ”tietoisen” olennon temmellystä, kuinka tuhoisaa olisi, mikäli löytäisimme toisia tietoisia olentoja avaruudesta?
Jos ihminen täysin täyttää oman ekologisen lokeronsa, niin eihän tänne sitten muita mahdu, vai kuinka? SETI-pro- jekti olisikin silloin melko arve- luttava yritys. Tähän tärkeään
seikkaan Paloheimo ei kuiten- kaan puutu.
JALOSTUISIKO IHMINEN MORAALISESTI ?
Suurin ihme Paloheimon ”pelas- tustarinassa” olisi kuitenkin ih- misen älyllisten ja etenkin mo- raalisten valmiuksien yhtäkki- nen valtava lisääntyminen.
Tämä saattaisi vaatia jopa mul- listavan mutaation. Sillä loppu- jen lopuksi evoluutio on melko raskaskäänteinen, kun on ky- seessä ihmisen kaltainen K- strategisti. Pitkä sukupolvenvä- li hidastaa ihmisen fyysistä ja psyykkistä muuttumista. Fyysi- sesti ja tätä kautta hengenlah- joiltamme emme juurikaan poik- kea 40 000 vuoden takaisista esiäideistämme. Kasvatuksella voimme saada aikaan näennäis- tä henkistä kehitystä, mutta mielemme rajat tulevat kovin pian vastaan. Nopeammin voimme muuttaa kehoamme esi- merkiksi keinoelinten avulla.
Suosittelen kirjan lukemista ajatuksella ihan kaikille itseään tuntoisina ja tietoisina olentoi- na pitäville. Paloheimolla on paljon mielenkiintoisia ja tuorei- ta ajatuksia meitä kaikkia kos- kettavista ajankohtaisista asi- oista.
Tämän teoksen rinnalle suo- sittelen myös muunlaisia ajatus- ten herättäjiä samoista teemois- ta, kuten Valtaojan teosta Koto- na maailmankaikkeudessa ja kaunokirjallisuuden puolelta Günter Grassin Rottarouvaa ja Douglas Adamsin Linnunra- dan käsikirjaa liftareille.
Sirkku Rautakilpi
AIKUISKASVATUS 1/2004 KIRJA-ARVIOITA
