M a ttiJ lo n k im ä k i ylilääkäri
”8hdotus yleiseksi terveys- ja
sairashoitosäännöksi Saarijärven seurakunnalle, Waasan lääniä
”Terveydenhuolto, sairauksien torjum inen ja ym päristön vaikutus terveyteen ovat asi
oita, jo id en ka usein kuvitel
laan olevan nykypäivän ilm i
öitä. Kuitenkin j o yli sata vuotta sitten, kauan ennen antibiootteja ja jä teh u o lto la kia, näistä asioista kannettiin huolta.
Kunnan velvollisuuksiin vuonna 1865 annetun kunnalisasetuksen mukaan kuului myös terveyden-ja sairaan hoi
to. Kunnan oli huolehdittava muun muassa rokotuksista ja palkattava kä
tilö. Tuohon aikaan ainoa ro
kotus oli isorokkoa vastaan, ja rokotuksista huolehtivat kun
nan palkkaamat maallikot, ei
vät suinkaan terveydenhuol
lon koulutusta saaneet henki
löt.
Kunnan velvollisuudet ja käytän
nön toimet tarkentuivat, kun ”Hänen armonsa Suomen Suuriruhtinas ja koko Venäjänmaan keisari Aleksante
ri II” antoi 22.12.1879 asetuksen ter- veydenhoitosäännöksi Suomenmaal
le. Ajan tavan mukaan asetus oli ”jul- kiluettava saarnastuolista”.
Asetuksen 29. pykälä määräsi seu
rakuntia "asetuksen tarkkaa noudatta
mista varten” laatimaan erityisen ter
veys- ja sairashoito säännön. Kovin hätäisiä ei Saarijärvellä oltu tuon säännön laatimisessa, sillä vasta 19.12.1889
” . . . sa a m m e m e a llekirjoittaneet, kun n a n tätä tarko itu sta varten v a litsem a n valiokunnan jä s e n e t täten e site llä se u ra ku n n a n h y v ä k s y ttä v ä ksi seuraavan:
f- 4-<a-4siset0,m ---...
M 31. 7
(3u(fUuettaroa faarnaätuoliSta.)
Äeifarittifett 3)l«jeöteetin Arm ollinen 9IfetuS
terwet)ben&oibo6ta ©uomentnaaöfa.
5 tn n rttu $ elfm gi0f5, 2 2 £:nä S o u lu fu u ta 18 7 9 .
X L K I t S A M H I t l o i n e n , 3 u m a l a n Q t r m o S t a , f o t o 3 S e * t t ä j ä n m a a n $ e t f a r i j o S t f e r o a l t i a ö , ^ u o l a n m a a n S f ä ä r i , S u o m e n S u u r i r u h t i n a s , t ) . m . , 9, m . , 9. m . S e e t n m f t i e t t ä m ä f f i : ©uemen
© enaatim m e atamnifeäta tfity fjc S ti fefä fatfoen mtyöäftn m aan fiUoifen » ir fa a te- fetoän Äenraalituttxrnöörin fe^oituffren, olemme 9Be fatjoneet t^roäfft armoäfa reafjrotgtaa feuraaroan:
£ertt»ft>iw tl)oito=fäännött
S u o m e n m a a l l e .
Sääntöehdotuksen mukaan seura
kunta jaettiin hoitopiirikuntiin, ja kos
ka
”. . . se u ra ku n ta en n estä ä n on ja e ttu 2 7 lukukuntaan, jo is ta jo k a i
nen m u o d o sta a erity isen vai- vaishoitopiirin, niin o lk o o t ne sa m oin erity isen ä T erveys- j a sa ir a s- h o itopiireinäkin. ”
Kuntakokouksen piti nimittää jo kaiseen hoitopiiriin piirin asukkaista yksi vakinainen ja yksi varajärjestys- mies.
”. . . jo tk a tu le va t o lem aan k u n n a l
lisla u ta k u n n a lle a vu llisin a sekä terveyd en että sa ira id en h o ita m i
sessa p iir issä ä n se n likem m ä n m ä ä rä yksen j a täm än sä ä n n ö n m u kaan. ”
Järjestysmiehen tehtävä kat
sottiin luottamustoimeksi sillä
”Jä rje sty sm ie h e t o v a t v e lv o lli
s e t va staan sa n o m a tta ru p e a m a a n to im e en sa ko lm e ksi v u o deksi. ”
Palkkauksesta sääntöluon
noksessa ei sanota mitään.
Järjestysmies oli nykyisten ter
veystarkastajien edeltäjä sillä hän oli velvollinen
”. . . jä ä v e ttö m ä n m ieh en lä sn ä o l
lessa tarka sta m a a n jo k a ise sta ta losta, to rp a sta j a m ö kistä hän en p iirissä ä n se kä terveyden että p u h
tau d en tilaa täm än sä ä n n ö n m u kaan, jo s ta älkö ö n ku ka a n h ä n tä estä kö laillisen edesvastuun u h a l
la. ”
Järjestysmies sai määrätä havaitse
mansa epäkohdat korjattavaksi ja jos niin ei tapahtunut piti asia ilmoittaa kunnallislautakunnan esimiehelle, jol- leka ilmoitettiin myös sairauteen kuol
leet kuukausittain. Tuohon aikaan sai
rauksilla ymmärrettiin yleensä vain tarttuvia tauteja, joista pahimpia olivat isorokko, punatauti, tuhka- ja tulirok
36
ko sekä hinkuyskä, joihinka pahimpi
na vuosina kuoli jopa satoja saarijär- veläisiä.
Kunnallislautakunnan päätökseen tyytymätön saattoi hakea muutosta läänin kuvernööriltä. Valitusta varten tarvittavasta pöytäkirjan otteesta piti maksaa "lunastusta yksi markka”.
Erittäin mielenkiintoinen on sään
nön kahdeksas pykälä, jossa tuodaan esille kunnallislautakunnan rooli ja tapa millä terveyden ja sairaan hoi
toon liittyvät kuntalaisten toiveet ja tarpeet tuotiin esille:
”K e sä k u u n lo p u ssa j a Jo u lu ku u n a lu sta p id e tä ä n y le in e n kokous, jo s s a k e sk u stella a n terveyd en j a
sa ira a n h o ito a ko skevista k y sy m yksistä. N iih in tulee ku n n a llis
la u ta k u n n a n jä s e n te n j a jo k a is e n p iirin jä rje sty sm ie ste n kokoontua;
n iihin p y y d e tä ä n m yös P iirilä ä kä riä j a a sia n o m a ista K irkko h erra a se kä m u ita terveyd en hoitoa su o si
via se u ra ku n n a n jä s e n iä sa a p u m aan. ”
Yhtymäkohta nykykäytäntöönkin on selvä: terveydenhuollon kuntayh
tymän yhtymäkokous kokoontuu myös kesä- ja joulukuussa. Kokoon
pano nykykokouksissa on tosin hie
man toinen, eikä keskustelua yleensä käydä mistään muusta kuin rahasta.
Tuohon aikaan 1800-luvun lopulla ei bakteereista tai viruksista ollut vielä mitään tietoa muualla kuin tiedemies
ten laboratorioissa. Sen sijaan kyllä jo tiedettiin, että osa sairauksista tarttui ihmisestä toiseen ja että ulkoiset olo
suhteet vaikuttivat tautien leviämi
seen.
Sääntöehdotuksessa onkin yksi
tyiskohtaisesti annettu määräyksiä ympäristön ja asuinhuoneiden siistey
destä ja siitä miten tuli menetellä tar
tuntatautitilanteissa.
”S o n ta aineita, likavesiä, rikkoja (lakastuksia) ta h i m uita roskia ei saa ke rä tä ka rta n o n asuinpihaan, p o rta id en alle, rakennusten v ä ly k siin, solaan, a su in h u o n e id e n alle, ta h i y le e n sä niin, että a su in h u o n eiden p e r u stu s j a ilm a huoneissa n iistä vo i sa a stu a (pilaantua).
Jo k a ise ssa a su in p a ika ssa tulee olla m a k k i so p iv a ssa sy rjä isessä p aikassa, j a on sen a lus aika ajoin ty h jen n e ttä v ä j a aina haiskeilla (ku iv ikk eilla ) ku iva n a pidettävä.
N iissä a suinpaikoissa, jo is s a lan- ta tu n k io t vielä p id e tä ä n asuinpi- h assa ta h i m u u ten terveyd elle k o
vin h a ita llise lla p aikalla, on o m is
taja velk a p ä ä 2 0 m a rka n sakon uhalla siirtä m ä ä n ne p o is m ä ä rä tyn a jan kuluessa. ”
Tästä ei ole enää kovin pitkä mat
ka nykyiseen jätehuoltolakiin. Ilmei
sesti säännön määräysten noudattami
sen epäiltiin kohtaavan vastustusta, koska useissa pykälissä uhataan sa
koilla mikäli määräyksiä ei noudateta.
Tässäkään ei ole mitään uutta nykyai
kaan ja viimetalviseen jätehuoltokes- kusteluun verrattaessa.
Asuinhuoneiden ilmastoinnista an
netaan suosituksia ja lisäksi kielletään niissä pitämästä muita eläimiä paitsi koiraa ja kissaa. Vielä määrätään, että
”U udet a su m u kset o va t rossilatti- alla te h tä v ä t”
Kaivojen sijoittelusta niin, että nii
hin ei pääse valumaan pintavesiä tai jätevesiä ”eläinhuoneista”, annetaan ohjeita. Pilaantuneet kaivot määrätään täytettäväksi omistajan kustannuksel
la.
Kulkutaudit olivat 1800-luvun lo
pulla vakava terveysongelma ja sään
töehdotuksessa onkin useita pykäliä siitä miten tulee menetellä ”kun kul
kutauti liikkuu”. Asumuksista piti va
rata yksi huone sairastuneitten hoitoa varten. Huoneessa eivät saaneet oleskella kuin ”se tahi ne henki
löt joille sairaiden hoito on us
kottu”.
”E lle i a su m u ksessa ole m u u ta ku in y k si asuinhuone, on kulku ta u tiin sa ira stu n u t h e n kilö isännän huolesta to im i
tetta va ku n n a n asetta m a a n väli-a ika iseen sa ira sh u o n ee
seen, en n e n ku in ko lm e v u o rokautta on ku lu n u t henkilön sairastum isesta. ”
Nykyisestä tartuntatautilaista löy
tyy asiallisesti aivan saman suuntaisia määräyksiä sairastuneiden eristämi
sestä, hoitoon määräämisestä ja eris- tysosastojen perustamisesta.
Kulkutautiin kuollutta vainajaa ei saanut pitää yleisön katsottavana ja hautajaisiin ei saanut kutsua enempää väkeä kuin oli välttämätöntä vainajan hautaan saattamiseen.
Kulkutautiin sairastuneen sekä lii- na-, pito- että vuodevaatteiden pese
misestä annetaan tarkat ohjeet:
” . . . h eti kuin ne sairaalta riisu taan tahi vuoteesta o tetaan ensin vähintäin p u o le n tuntia k e ite ttä v ä t lip iä ssä tahi a inakin kuum assa ve d essä j a sitten ka ikessa ta p a u k ses
sa sa ip u a lla tahi su o p a lla p e s tä v ä t j a u lko ilm a ssa tu u le te tta v a t a in a
kin yh d e n vu o ro ka u d en ajan. ” Ohje on nykykäsityksenkin mu
kaan riittävä tappamaan bakteerit vaikka ohjeen laatija ei niistä vielä mitään tiennytkään.
Sääntöehdotuksen 17. pykälä on sellainen, joka nykyään ei menisi läpi missään käsittelyssä:
”L a u ta ku n n a n tulee koetta a saada so p ivia henkilöitä, eten kin van- h a n p u o lisia naisia, saira a n h o ita jik si, jo ita tautisina aiko in a vo ita i
si k ä y ttä ä sa ira ita hoitam assa. ” Muistettakoon, että tuohon aikaan ei ollut mitään tehokasta hoitoa usein tappaviinkin kulkutauteihin. Mitähän mahtaisivat tasa-arvo viranomaiset sa
noa?
Lopuksi ehdotetaan, että muutok
sia sääntöön voi tehdä varsinainen kuntakokous ja muutokset on vielä hyväksytettävä läänin kuvernöörillä.
Jotta säännöstä menisi varmasti tieto kaikille, ehdotetaan se painettavaksi ja
”sitten y k s i ka p p a le ja e tta v a kunkin a su m u sp a ik ka a n siinä ta llen n e tta v a k
s i ”.
Seuraavassa valiokunnan, joka sääntöehdotuksen laati allekirjoitus:
Saarijärven kuntakokous hyväksyi ohjesääntöehdotuksen seuraavana vuonna. Sitä jouduttiin kuitenkin usei
ta kertoja muuttamaan ennen kuin Keisarillinen Lääkintöhallitus sen hy
väksyi tammikuussa 1894.
Lähteet: -"Ehdotus yleiseksi terveys- ja sairashoito-säännöksi. . alkupe
räiskappale nykyisin Saarijärven Mu
seossa.
- Saarijärven historia 1865-1985 (Heikki Junnila).
