Seurakunnalle ilmoitetaan · DIGI

O l a v i V u o r i :

Seurakunnalle ilmoitetaan...

V uosisadan alun kirkko- ku u lu tu k se t se u ra k u n ta e lä ­ m än ku va sta jin a

irkolliset ilmoitukset olivat vuosisadan alkupuolen kirk- kovieraille tärkeä informaa­

tiolähde. Saarijärven seurakunnan tär­

keimmät kirkolliset kuulutukset ovat säilyneet vihkosissa vuosisadan alusta lähtien. Ne antavat hyvän kuvan siitä, mitä jumalanpalvelusten yhteydessä sanankuulijoille ilmoitettiin. Ilmoitus­

ten tyyli vaihtelee ilmoittajan mukaan.

Ä p ä r ä la p se t ja A m er iik a n su u ri h a u ta

Uudenvuoden päivän jumalanpalve­

luksessa kerrottiin, millaisia muutoksia kuluneen vuoden aikana oli tapahtunut seurakunnan jäsenistössä.

Uuden vuosisadan alkaessa 1.1.1900 seurakunnan koko väkiluku oli 11 782 henkeä. Vt. kirkkoherrana toiminut Adolf Manninen kuulutti uu­

denvuoden päivänä väestömuutoksista seuraavasti:

”W uoden 1899 alussa oli se u ra ­ kunnan koko väkiluku 11 632 h en ­ keä. Syn tyn yt on sanotun vuoden kuluessa 176 poika la sta j a 186 tyttölasta, siis yh tee n sä on sy n ty­

n yt 362 lasta. Sitä p a itsi on k u o l­

leena syntynyt 9 p o ik a la sta j a 8 tyttölasta, yh teen sä 17 kuolleena syntynyttä. ”

Lapsia oli siis syntynyt runsaasti. Mut­

ta vt. kirkkoherran mielestä liian mo­

net lapset olivat saaneet alkunsa sopi­

mattomalla tavalla, mistä seurakunta saikin kuulla kunniansa:

”N äistä on aviottom ia äpärälap- sia kaikkiaan 43 eli 8,4% syn ty­

neistä, m ikä on häpeällisen suuri luku ja verrannollisesti vielä p a l­

jo n suurem pi kuin edellisenä vuonna, osoittaen selvästi h a u ­ reuden synnin olevan vuosi vuo­

delta lisääntym ässä j a että on p a ljo n niitä onnettom ia, jo tk a huoruuden synnissä tiensä turm e­

levat eivätkä arkaile tehdä p a h e n ­ nusta K ristuksen Seurakunnassa.

A vatkoon Jum ala heidän silm ä n ­ sä näkem ään tiensä tuom ion ja valistakoon hän seurakuntam m e nuorukaisia j a neitosia, että vält­

täisivät tuota sekä sielua että ruu­

m ista häpäisevää syntiä, sillä kristityn ei sovi holhota ruum is­

tansa haureuteen, vaan tulee sen olla p yh itetty Jum alan P yhän H engen tem ppeliksi. ”

Kuolleista mainittiin, että heitä oli 97

"miehenpuolta” ja 87 "vaimonpuolta”

eli yhteensä 184 henkeä. Syitä väen vähenemiseen oli muitakin:

”Sitä p a itsi on tähänkin seu ra ­ kuntaan nähden A m eriika n suuri hauta ruvennut nielem ään uh rik­

seen yh ä useam pia kansam m e p o ik ia j a tyttäriä, jo is ta useim m at o vat ikään kuin ku o lleet om alle isäinsä m aalle, jo n k a ovat h yljä n ­ neet sam otakseen onnen etsintään kaukaisille vieraille m aille. ”

Avioliittoja oli edellisenä vuonna (siis

1899) solmittu kaikkiaan 87. Seura­

kuntaan oli muuttanut 228 henkilöä.

Seurakunnasta muualle muuttaneita taas oli 256 henkilöä.

Vuoden 1901 tilastotiedoissa mainitaan, että uuteen Pylkönmäen seurakuntaa on Saarijärven seurakun­

nasta siirtynyt yhteensä 1279 henkeä.

Tämän ja muiden syiden vuoksi seura­

kunnan väkiluku putosi vuodessa lähes 1300 hengellä ollen vuoden 1900 lo­

pussa 10 498.

Raportoidessaan vuoden 1902 väestömuutoksista 1.5.1900 virkaansa astunut kirkkoherra Hirn surkutteli jäl­

leen aviottomien lasten suurta määrää.

Syntyneitä oli kaikkiaan 303, joista

"valitettavasti 39 äpärälasta”. Hirnin mukaan ”tätä todistaa seurakunnan si­

veellisyyden surkeaa rappiotilaa”. Hä­

nen mukaansa "epäsiveellinen raakuus tässä kohden ei siis ole vähenemään vaan kasvamaan päin”.

Vuoden 1915 tilastotietojen yhteydes­

sä kerrottiin seurakuntalaisille myös yleisimmät kuolinsyyt. Ko. vuonna kuoli Saarijärven seurakunnassa yh­

teensä 146 henkeä. Vanhimmat miehet olivat 88 ja 89 vuotiaita ja naiset 92 ja 98 vuotiaita. Silloinkin naiset elivät siis pidempään kuin miehet! Kuolin­

syistä mainittiin seuraavasti:

"M uutam an p ä iv ä n vanhana kuoli 6 lasta, alle vuoden

v:

me, vatsa- j a sydäntautia, a ivo ­ kalvontulehduksia, elefanttitautia y.m. ”

M u u tto k irja t, n a im a lu v a t ja p a p p ien m a tk a n tied o k si seu ra k u n n a lle

Väki näyttää vuosisadan alkupuolella liikkuneen yllättävän paljon. Joskus ta­

pahtui. että muuttoon liittyvät hallin­

nolliset toimet eivät sujuneet oikeaa virkatietä. Rovasti Hirn ilmoitti juma­

lanpalveluksen yhteydessä 1.12.1901 sakaristoon ilmestyneestä muuttokir­

jasta:

”Tänä p ä iv ä n ä on ilm estynyt eräs m uuttok. sakariston pöydälle, ja sen jo h d o sta saan ilm oittaa, että m uuttokirja lähetetään virkatietä takaisin Jyväskylään, ellei nyt heti m uuttokirjan tuoja tule il­

m oittam aan m inulle m ihin m u u t­

tokirjassa m ainittu henkilö on kir­

jo ille pantava. ”

Muuttokirjojen lisäksi luettiin myös avioliittolupaa hakeneiden ni­

met. Esim. 23.9.1906 kirkon saarnas­

tuolista kuulutettiin:

”Torpparin tytär M aria K rats Saarikylän K uhnolta aikoo m uuttaa Tammisaareen. Itsellinen O nni H yy ti­

äinen perheineen Saarijärven kylän K onttilasta aikoo m uuttaa L aukaa- seen. P iika A m a n d a R utanen Sum m as­

jä rv e n M äkelästä aikoo m uuttaa Vih­

tiin. Irtolainen Juho Jalm ari M äkelä p yy tä ä naim alupaa Sim on pitäjään. ” jne.

Muuttokirjojen ja naimalupien il­

moittaminen loppui jostain syystä vuonna 1918. Mutta Hugo Winter otti

7

M erkittävin uudistus kirkon sisätiloissa oli yläkupolin ja lyhdyn avaaminen.

(Kuva Olavi Vuori)

sen jälkeen käyttöön tullessaan kirkko­

herraksi vuonna 1923.

Seurakunnalle ilmoitettiin myös muita nykyisin oudolta tuntuvia asioita. Esi­

merkiksi papit kertoivat aina, milloin he poistuvat seurakunnan alueelta.

Kirkkoherra Karl Hirn ilmoitti 27.5.1900 seurakunnalle:

”Täten saan ystävällisesti ilm oit­

taa että m inun tänä iltana on p e r ­ h eeni m uuttoa varten lähdettävä m atkalle, jo sta palajan, jo s J u m a ­ la suo, kesäkuun 8:na päivänä.

W irkaani toim ittaa sill 'aikaa p a s ­ tori M anninen, jo k a n yt asuu p a p ­ pilassa, m utta ensi torstaista a l­

kaen kirkonkylässä n. s. P ietaris­

sa. ”

Myös omaan seurakuntaan suuntautu­

vat matkat oli tapana ilmoittaa, koska se merkitsi, ettei kirkkoherra ollut kansliassaan niiden aikana tavattavis­

sa. Kirkkoherra Hirn ilmoitti 7.9.1902:

”Täten saan ilm oittaa, että olen p yh ä ko u lu jen tarkastusm atkoilla tällä j a seuraavalla viikolla, k u ­ ten on j o kuulutettu, sekä sy ys­

kuun 10. j a 11. p. rovastikunnan kokouksessa Jyväskylän m aaseu­

rakunnan pappilassa, niin että tällä viikolla olen kotona a in o a s­

taan lauantaina j a seuraavalla viikolla j o p erja n ta ista alkaen. ”

29.5.1904 Hirn ilmoitti:

"K un seurakunnan kirkkoherran on lähdettävä m atkalle torstaina kesäkuun 9:nä p ä iv ä n ä illalla, niin kehoitan ystävällisesti niitä, jo illa on asiaa kirkkoherran kans­

liaan, toim ittam aan n äitä asioita ennen sitä tai vasta jä lk e e n m aa­

nantain kesäkuun 13. päivän, j o l ­ loin kirkkoherra taas toivoo ole- vansa kotonaan tavattavissa. ”

Varapastori Kekonen, joka oli tullut kappalaiseksi vuonna 1895, ilmoitti matkoistaan 4.3.1906 seurakunnalle näin:

"Seurakuntalaisille ilm oitetaan, että varapastori K ekoni tänään j.p .p . m atkustaa P ylkönm äen p u o ­

lelle lukukinkerille P ajum äen ta ­ loon, saapunee takasin huom enna j.p .p . Jos m atkan varrella sattuisi lapsen ristim istä tahi sairaan ri­

pitystä, niin voi hän siinä avustaa asianom aisia. ”

Jo s J u m a la su o ...

Pappien matkoja koskeva ilmoitusvel­

vollisuus perustui Kirkkolain määrä­

ykseen, kuten ilmenee khra Hirnin il­

moituksesta 15.4.1906:

"K un minä, jo s Jum ala suo, ensi torstaista viikko eli täm än kuun 26:na p :n ä lähden m atkalle, jo lla viivyn vähintään seuraavaan per- jantakiin, niin saan siitä K .L .n

m ukaan ilm oittaa seurakunnalle j a kehoittaa niitä, jo illa on asiaa kirkkoherran kansliaan, toim itta­

m aan asiansa ennen m atkalle lähtöäni. ”

Seuraavana sunnuntaina kappalainen Kekonen ilmoitti, että matka, jolle kirkkoherra Hirn lähti, oli ”vaalisaar- namatka”, jonka ajan hän hoitaa kans­

lia-asioita. Hirn palasi, kuten oli lu­

vannut toukokuun ensimmäisenä per­

jantaina. Mutta vain pari viikkoa mat­

kalta paluunsa jälkeen hän sai kutsun matkalle, josta ei enää palannut. Siitä kappalainen Kekonen ilmoitti helators- taina 24.5.1906 kirkkokansalle näin:

"R ovasti K .H irnin viim e m aanan­

taina täm än kuun 21.p.:nä tap a h ­ tuneen kuolem an jo h d o sta ovat

kirkonkirjat luonani Tarvaalan pap p ila ssa ja toim itan m inä, siksi kun k.a. P orvoon Tuom iokapituli asian jo h d o sta m äärää, m itä m ahdollista kirkkoherran tehtä­

vä t seurakunnassa.

T elefo o n illa saa k iin n i - m u tta se ei ole m ik ä ä n la illin en v älin e

Vähitellen kehittyvä tekniikka alkoi tulla avuksi papiston kiinni saamisessa virka-asioissa silloinkin, kun he olivat muualla. 31.7.1910 seurakuntalaisille ilmoitettiin:

"Seurakunnalle ilm oitetaan, että Jyväskylässä ensi viikolla 2 ^ t p ä iv in ä tulevaa E lokuuta p id e ttä ­

vän pappeinkokouksen aikana seurakunnan p a p it m atkustavat Jyväskylään. M utta jo s kiireelli­

nen sairasm atka sattuu, niin voi telefonilla ilm oittaa asiasta J y ­ väskylän kirkkoherralle, jo llo in toinen p a p eista voi ennen saapua kotiin. Jyväskylän kirkkoherralle on m yös ilm oitettava m issä p a i­

kassa sairas on. Tunnin p erä stä on uudestaan p u h u tta v a telefonis- sa kun jo k u m eidän p a p eista on telefoniin saapunut. ”

8

Mutta myöhemmin osoittautui, että te- lefonista aiheutui myös ongelmia. Seu­

rakuntalaiset alkoivat hoitaa asioitaan kirkkoherranvirastoon puhelimitse, jo­

ta tapaa rovasti Lund ankarasti vastus­

ti. Hän julisti 8. ja 15.11.1912 saarnas­

tuolista:

"...saan yleisö lle ilm oittaa, että telefoni K o lkanniem een ei ole m i­

kään virallinen eikä laillinen väli- tys-tie ilm oituksille; ei ole siis o i­

keutta - vielä vähem m än velvolli­

suutta ottam aan vastaan m itään ilm oituksia sen kautta."

Pitkä matka Kolkanniemen pappilaan sai ihmiset kuitenkin mieluummin tart­

tumaan luuriin kuin tekemään vaival­

loisen matkan pappilaan. Puhelinten huono kuuluvuus aiheutti helposti koh­

talokkaita väärinkäsityksiä. Rovasti Lund joutui 10. ja 17.12.1916 uudel­

leen lukemaan lakia seurakunnalle te- lefonin käyttämisestä virrallisissa asi­

oissa.

”E siintulleista sy istä saan m itä vakavam m in huom auttaa, ett 'en ota telefonissa vastaan kuolem an- ilm oituksia, sillä sen kautta on ta ­ p a h tu n u t useam m an kerran ikä­

viä selkkauksia: vääriä henkilöitä on tullut m erkityksi kuolleiksi ja kuolleet jä ä n e e t elävien kirjoihin y.m .; jo n k a tähden jo k a in e n on velvollinen m ieskohtaisesti kä y­

m ään pasto rin ka n slia ssa asio i­

taan toim ittam assa. -Telefoni ei ole m ikään laillinen väline. ”

L a u a n ta i on su o ta v a p a im en elle h ilja isu u tta v a rten

Vuosisadan alkukymmenillä pappien työaika oli periaatteessa 7 päivää vii­

kossa. Vapaapäiviä ja vuosilomia ei tunnettu. Joskus myös papit tarvitsivat kuitenkin omaa rauhaa ja hiljaisuutta.

Kun K.V. Turkanheimo (kappalainen v. 1914-22) joutui rovasti Nauklerin (kirkkoherrana v. 1919-20) sairastumi­

sen vuoksi yksin hoitamaan koko seu­

rakuntaa, hän ilmoitti seurakunnalle käyttöön ottamistaan toimitusajoista 25.10.1919:

”Jo u duttuani kirkkoherra A.

N a u k le r in sairastum isen tähden yksin p a lvelem a a n seurakuntaa, pyydän, että seurakuntalaiset P erjantaisin j a M aanantaisin to i­

m ittaisivat toim istoasiansa: k a s­

teita, vihkim isiä, m ainetodistuk­

sia, perheluetteloita, sukuselvityk­

siä, kuulutuksien ottoa, esteettö­

m yys todistuksia. — M uina p ä iv i­

n ä voi p a p p i silloin m uulla taval­

la p alvella seurakuntaa. Lauantai on suotava paim en elle hiljaisuut­

ta varten. Jos m uina p ä iv in ä sa­

tun olem aan kotona niin toim itan tietysti m itä esiintyy. ”

Vuonna 1922 joutui puolestaan pastori O.E.Saleva (pappina täällä v. 1920-23 ja v. 1925-26) hoitamaan yksin koko seurakuntaa. Hän määritteli työaikansa näin:

” Sen johdosta, että olen edelleen toistaiseksi jo u tu n u t yksin to im i­

m aan p a ppina tässä seurakun­

nassa p yy d ä n kunnioittaen seu ra ­ kuntalaisille tarkoin varteenotet­

tavaksi ilm oittaa: K ansliapäiviä ovat m aanantai j a perjantai, j o l ­ loin olen virka-asioissa tavatta­

vissa klo 9 a.p.-5 i.p., m ikäli en välttäm ättöm ien virka-asioitten takia ole pako tettu olem aan p o is­

sa kotoa. M aanantaina toim ite­

taan m ieluum m in kirjallisia töitä, p erja n ta in a taas kastam isia, vih ­

kim isiä j.n.e.

M illoin sunnuntaina tuodaan lap­

sia sakaristoon kastettavaksi, on ne tuotava jum alanpalveluksen jä lk e e n eikä ennen, ettei ju m a la n ­ p a lvelu ksen alkam inen sen takia häiriinny. R ippikouluaikana p y y ­ detään - m ikäli m ahdollista - kanslia- y.m. asioissa käänty­

m ään p u o le en i iltapäivisin klo 3 jälkeen, ettei opetus sen kautta

häiriinny. ”

Hugo Winterillä oli aivan omat toimis- toaikansa. Hän ilmoitti heti ensimmäi­

sessä jumalanpalveluksessaan 6.5.1923:

”Seurakunnalle saan ilmoittaa, että kansliapäivä on lauantaina.

K anslia-asioita toim itetaan kui­

tenkin kaikkina arkipäivinä sil­

loin, kun olen kotona. ”

Vuosien mittaan toistui varsin usein seurakuntalaisille ilmoitus, että "kans­

lia on tällä viikolla auki vain lauantai­

sin."

K u k a oli J o h a n J o h a n so n ja W ille R an ta n en ?

Varsinkin äskettäin virkaansa tulleilla papeilla oli vaikeuksia löytää seura­

kuntalaisia kirkonkirjoista. Sen vuoksi seurakuntalaisten apua pyydettiin sil­

loin tällöin väestön tunnistamiseen liit­

tyvissä asioissa. 1.7.1900 seurakun­

nalle luettiin jumalanpalveluksessa seuraava kuulutus:

”A m erikasta on saapunut tieto, että m uuan Johan Johansson, k o ­ toisin Saarijärven pitäjästä, kuoli tapaturm aisen kuolem an kaivos- räjähdyksen kautta A m erikan Yh­

dysvalloissa Toukokuun 1 p n ä tänä vuonna, j a koska ilm oituk­

sessa m ainitaan, että vainajan ikä j a kotikylä on tuntem aton eikä m yöskään tiedetä, onko nim ensä Johanson m yöskin Saarijärven kirkonkirjoissa, niin kehoitetaan sitä, jo k a ehkä voi antaa selvitys­

tä asiassa , ilm oittam aan se tä ­ m än seurakunnan pastorinviras- tolle. ”

11.11. 1900 kyseltiin kirkkokuulutuk- sissa Kokkolassa kuolleesta Wille Rantasesta:

"K okkolan p astorin virastosta on saapunut tieto, että m uuan 17 vuotias työm ies Wille Rantanen Saarijärven seurakunnasta on kuollut K okkolassa lauantaina m arraskuun 7 p:nä, ja pyydetään todistusta ruum iin hautaam iseksi, m utta kun ei ole tietoa, m issä täm ä Wille R antanen on täällä kirjoissa, niin pyydetään hänen om aisiaan tai m uita tuttavia il­

m oittam aan sitä Saarijärven pas- torinvirastolle, jo tta ruum ista vo i­

taisiin siunata j a vainajasta tehdä kiitos. ”

Joskus saarnatuoli toimi postikonttori­

na. Kun ulkomailta tulleen kirjeen osoite oli epäselvä, posti vei sen pappi­

laan. Kyllä se sieltä löytäisi perille.

18.7.1909 rovasti Lund ilmoitti:

”R ovastin pappila a n on p ostin m ukana tullut A m erika sta kirje N eiti Lydia A hoselle Saarijärven Rantalassa eli K antolassa. P eri­

köön kirjeensä suntio Stenm anil­

ta. ”

Myös kirkossa käyntiin liittyviä ohjei­

ta annettiin saarnastuolista kirkollisten ilmoitusten yhteydessä. 1.12.1912 an­

nettiin tulevaan jouluun liittyen park- keerausohjeita kirkko vieraille:

”Jouluaam una ei hevosia kirkko- p ih a a n - p u itten j a p ensasten istu­

tukset vahingoittuvat.

9

Kirkon käyttöönotto tapahtui helatorstaina 21.5.1998. Sen toimitti Lapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja kirkkoherra Olavi Vuoren avustamana. (Kuva: M artti Kuhno)

Jumalanpalvelukset pidettiin sään­

nöllisesti sunnuntaisin klo 10, kuten Kirkkolaki määräsi. Vuoden 1917 poikkeuksellisissa oloissa tarvittiin poikkeuksellista tiedotusmenetelmää.

25.11.1917 kuulutettiin:

”E nsi A dventtina p id e tä ä n J u m a ­ lanpalvelus N uorisoseurantalolla ellei esteitä tule. Ilm oitetaan p a a ­ luissa tarkem m in. ”

Tietysti ilmoitettiin tulevista tapahtu­

mista, kuten kinkereistä, raamatunseli- tystilaisuuksista ja myöhemmin ompe­

luseuroista, myyjäisistä jne. Joskus oli myös juhlakuulutuksia, joissa kuulu­

tuksen laatija käytti sanalliset lahjansa saadakseen kansan liikkeelle. Vuonna 1917 seurakunnan kappalainen V.K.

Turkanheimon virkaanasettajaisiin liit­

tyen kirkkoherra Lund ilmoitti:

” Yhteiseksi rakennukseksi j a roh­

kaisuksi uskossa Jum alaan j a Jeesukseen K ristukseen vietetään Saarijärven kirkossa seurakunta- ju h la sunnuntaina 26 p .n ä tätä E lokuuta j a kehoitetaan kaikkia, jo ille Jum alan valtakunnan asia on rakas ja kallis tähän tilaisuu­

teen kokoontum aan. Toivotaan m yös vieraita p a p p eja saapum an täm än ju h la n osanottam iseen. ”

L ip p o r a h o ja k a h d ella h a a v illa

Kirkollisten kuulutusten kirjaan mer­

kittiin silloin tällöin myös tarkoitus,

johon kolehti kerättiin.

Kun kohde mainitaan, kolehti meni yleensä seurakunnan ulkopuolel­

le: pakanalähetykselle, Merimieslähe­

tykselle, Valkonauhaliitolle, Sisälähe­

tysseuralle jne. Usein miten kolehti lienee koottu oman seurakunnan tar­

peisiin, koska kohdetta ei mainita erik­

seen.

Kirkonkokouksessa 14.10.1917 vt. kirkkoherra K.V. Turkanheimo pyy­

si seurakuntalaisten neuvoa, mihin tar­

koitukseen kolehteja olisi koottava.

Hän viittasi Tuomiokapitulin kirjee­

seen, jossa seurakuntia kehoitetaan

”niinä pyhinä, joina ei esivallan mää­

räämiin tarkoituksiin kirkossa lippora­

hoja koota, kokoamaan kristillisen rak­

kauden työn tarkoituksiin”. Turkan­

heimo kysyi "olisiko seurakunnalla mitään sitä vastaan, että niinä pyhinä koottaisiin uhrilahjat erinäisiin lähetys ja kristillisten töiden hyväksi, vai soisiko seurakunta mieluummin että silloin koottaisiin kahdella haavilla ja tarkoitus ilmoitettaisiin ennen kokoa­

mista seurakunnalle.” Seurakunnan toivomus oli, että vapaina pyhinä uhri­

lahjat koottaisiin kirkonrahastoon, ku­

ten ennenkin, ”mutta että samoina py­

hinä vastedes koottaisiin kahdella haa­

villa, toisella kirkonrahastoon ja toisel­

la muihin tarkoituksiin, jotka papisto saisi järjestää.”

Kun Suomen Nuorten Kristillisen Lii­

ton matkasaarnaaja diakoni Mustamä- ki vieraili seurakunnassa Mikkelinpäi-

vänä 1918 oli kirkkovierailla valinnan varaa, mihin roponsa antavat. Saarnan jälkeen luettiin seuraava kolehtikuulu-

tus:

”K olehdista, jo k a seuraavan vir­

ren aikana kootaan, m enee e n sim ­ m äisellä haavilla kannettava v a ­ rattom ille ju m a la u u so p in y lio p p i­

laille j a jä lk im m ä ise llä haavilla Suom en N uorten Krist. liitolle.”

Suuronnettomuus antoi aiheen kolehtiin 6.10.1929, jolloin "hallituk­

sen määräyksestä” kerättiin kolehti

”Kuru-laivan hukkuneiden hyväksi”.

^ ^ ^

Artikkelin kirjoittaja, kirkkoherra

vi Vuori,

valmistelee parasta aikaa kir­

jaa seurakunnan elämästä tällä vuosi­

sadalla. Vuoren mukaan tarkoituksena ei ole kirjoittaa kuivaa tilastohistoriaa, vaan pikemminkin elämän makuinen kuvaus siitä, miten kristillinen seura­

kunta on elänyt ja toiminut Saarijärvel­

lä vuosisatamme eri vuosikymmenillä.

Menneitten polvien elämä on kaikkien meidän yhteistä historiaamme, josta jokaisella on oikeus päästä osalliseksi, Vuori sanoo. Kirja tulee sisältämään myös vahvaa hengellistä antia eri aika­

kausina toimineiden pappien puheiden ja kirjoitusten muodossa. Kirjan on tarkoitus ilmestyä vuoden 1999 aikana.

10