(3 'Sinikka <£Pokjpnen v e temän lopetta ja
Saarijärven
fKansalaiskoulu
K a n s a la is k o u lu la ito k s e s ta o n tä n ä v u o n n a k o k o m a a s s a k e r ä tty tie to ja . K y s e ly k o s k e e e r ity is e s ti y le is a i- n e id e n o p e tta jia , m u tta a m m a ttia i
n e id e n k in o p e tta ja t v o iv a t lä h e ttä ä m u is te lm ia k o k e m u k s is ta a n . K u n s a in s p o n ta a n in k i r jo ite lm a n i v a l
m iik si, p ä ä tin k o o ta tä y d e llis e m m ä n v e r s io n S a a rijä n > en J o u lu a v a r te n . M ie h e n i P e n tti o li ta ll e n ta n u t h y v ä t tie d o t S a a r ijä r v e n K a n s a la is k o u lu n v a ih e is ta , j a its e k in o le n s e u r a n n u t s itä lä h ie tä is y y d e l
tä, j o p a m e lk o a lu s ta m u k a n a o lle n .
^ oulumaailmassa oli rin- jfv- nakkain vielä 60-luvul- la ”kahden kerroksen S f väkeä”, toinen yleisen r y oppivelvollisuuden, yh
teiskunnan ylläpitämän kansakoulun läpikäyneet ja toinen vanhempien kus
tantamina yhteiskoulusta todistuksen saaneet. Yhteiskouluun pyrittiin yleen
sä jo kansakoulun neljänneltä luokalta.
Yhtenäiskouluajatukset leijuivat ilmassa jo 1950-luvulla, mutta aika ei ollut vielä kypsä niin suurelle muutok
selle, vaan oppikoulun eli yhteiskoulun rinnalle syntyi kansakoulun jatke, ylei
seen oppivelvollisuuteen kuuluva kan
salaiskoulu.
U u sia o p etta jia ta rv ittiin
Kansakouluissa opettivat seminaareis
ta ja korkeakouluista valmistuneet kansakoulunopettajat. Oppikouluissa oppia jakoivat omia aineitaan yliopis
toissa opiskelleet lehtorit. Kansalais
koulun käytännön aineiden opettajia oli tarjolla ja lisää oli helpompi koulut
taa, mutta mistä yleisaineiden opettajat uuteen kouluun?
Olimme mieheni Pentin kanssa Pajupuron koulun opettajina Saimi Au-
Vanha yhteiskoulun rakennus, jossa kansalaiskoulu toimi alussa.
Vanha sairaala. Pihassa Tellervo L arjan Anglia. E tualalla kansalaiskoulun kasvi
m aan nurkka.
tereen kanssa. Mieheni tutki tilastoja ja huomasi, että oppilasmäärät ovat voi
makkaassa laskussa. Vaimon virka tu
lisi lopetettavaksi. Noihin aikoihin tuli tieto, että Oulun yliopiston opettajain- valmistuslaitoksessa alkaa kansakou
lunopettajille tarkoitettu yleisaineiden opettajien vuoden kestävä kurssi syk
syllä 1960. Mieheni oli keskustellut tarkastaja Tuomolan kanssa. Hakupa- pereihin oli liitettävä tarkastajan suosi
tus, minkä tarkastaja kertoi lähettä
neensä. Pentti hyväksyttiin "Ouluun kouluun’’ ja hän valmistui keväällä 1961. Häntä houkuteltiin Ouluun opet- taj ainvalmistuslaitoksen harj oituskou- lun johtajaksi, mutta meille Saarijärvi oli ehdoton kotipaikka, ja niin hänestä tuli Saarijärven kansalaiskoulun johta
ja syksyllä 1961.
Vastaavalta ensimmäiseltä Jyväs
kylän yliopistossa järjestetyltä kurssil
ta 1961-1962 valmistui kirkonkylän kansakoulun johtaja Kalevi Lintinen, joka myös siirtyi kansalaiskouluun.
Molemmat saivat kurssinsa parhaat pa
perit. Kovia miehiä! Itse kuljin seuraa- van lukuvuoden väliä Saarijärvi-Jyväs- kylä.
Kansalaiskoulu oli aluksi kurssi
muotoinen ja sittemmin puolivuotinen.
Mieheni kertoi kysyneensä tarkastajal
ta olisiko kovin oma lehmä ojassa, jos koulu laajennettaisiin yksivuotiseksi.
Ei kuulemma ollut, ja niin vaimokin sai paikan. Monilla valmistuneilla yleisaineiden opettajilla oli työpaikat tiedossa jo etukäteen.
K o u l u k a s v a a
Pentti Pohjonen kertoo Sam
po-lehden haastattelussa vuon
na 1964, että Saarijärven kan
salaiskoulu oli luonut nahkan
sa vuodesta 1958 kuusi kertaa, ja joka kerta oli käynyt kuten ravulle, se oli kasvanut pituut
ta. Toimintansa kansalaiskoulu oli aloittanut kurssimuotoise
na. Kurssien määrä oli vaih
dellut 3-7 välillä ja niiden pi
tuudet olivat olleet 200-391 tuntia. Lukuvuoden 1962- 1963 koulu oli puolivuotinen ja sitten yksivuotinen uuden rakennuksen valmistumiseen saakka.
Toimitiloina alussa olivat vanha yhteiskoulu ja vanha sairaala.
Kunnanisät olivat koulu
asiassa innolla mukana. Saatiin uusia virkoja, opetusvälineitä ja kalustoa.
Käytössä olleita rakennuksia oli help
po muutella. Yhteiskoulun yläkertaan tehtiin kolme luokkaa ja metallipuolen kahden huoneen väliin piti saada ovi.
Rakennusmestari E. I. Saranen koput- teli vähän aikaa ehjännäköistä seinää, pani hoikin suuhunsa, otti linkkupuu- kon taskustaan ja veti pahviin reiän.
Joskus käytössä ollut oviaukko löytyi parin sentin päästä. Välillä halkovaja
na olleesta tilasta tehtiin opettajain
huone.
Käytössä oli viisi luokkaa sekä puu-, metalli-, käsityö- ja kotitalousti- lat. Kalusto oli entisen yhteiskoulun, Palomäen, Pajupuron ja Tarvaalan kouluista poistettua tavaraa. Koneistoa ja muuta välineistöä ostettiin mahdolli
simman paljon, koska ne voitiin siirtää uusiin tiloihin. Opettajia oli kahdek
san: kolme yleisaineiden opettajaa, maatilatalouden, kotitalouden, käsi
työn, puu-ja metallityön opettajat. Ter
veyssisar opetti lastenhoitoa.
K ä y t ä n n ö n l ä h e i s t ä t y ö t ä
Oppilaita oli 184 ja luokkia teknilli
nen, kotitalous- ja käsityöluokat ja kol
me maatilatalouden luokkaa. Suomes
sa maatilatalouden harjoittajia oli tuol
loin vielä yli 50% väestöstä, Ruotsissa yli 30% ja USA:ssa 6% silloisen yh
teiskuntaopin mukaan. Lisäksi tuli lii- kelinjan luokka, kun saatiin kaupallis
ten aineiden opettajan virka. Tälle lin
jalle tuli konekirjoitus, kauppalasken- to, kauppa- ja myyntioppi, talous- maantieto ja kirjanpito.
Kaikille yleisiä aineita olivat us
konto, yhteiskuntaoppi, laskento, kir
jallisuus, voimistelu (kaksi viikkotun
tia), käsialanharjoitus ja tekstaus (4- 4,5 viikkotuntia), musiikki ja terveys- oppi (yksi viikkotunti).
Linjajakoa varten suoritettiin ky
sely, mutta kaikkien toivomuksia ei voitu toteuttaa, koska suurin osa pojis
ta halusi tekniselle ja tytöistä käsityö- kotitalouslinjalle. Valinnan peruste oli todistus ja huoltajan ammatti. Linjaja
ko koetettiin pitää lievänä, maatilata- lousluokassa kyseistä ainetta oli pojilla kuusi ja tytöillä viisi viikkotuntia.
Monet luulivat, että kansalaiskou
lu oli jonkinlainen ammattikoulu. Ei toki ollut, vaan se pyrki valmistamaan oppilaita ammattikouluihin tai osoitta
maan nuorille, minkälaisia kykyjä ja mahdollisuuksia heillä näyttäisi olevan ammattia valitessaan.
Kuljetukset tapahtuivat vuorolin- ja-autoilla, mutta myös takseja tarvit
tiin, etteivät odotusajat olisi tulleet lii
an pitkiksi.
Opetus alkoi jo kesäkuun alussa puutarhanhoidolla. Koulujen oppilaat olivat vuorollaan kaksi-kolme päivää vanhan sairaalan vieressä olevalla kas
vimaalla töissä. Osalle työ osui kitke- misaikaan, osalle, kun herneet ja nau
riit olivat syötäviä. Opin lisäksi saatiin
Tyttöjen kotitalous vuonna 1961. K otitalousopettaja L au ra Tuominen,
K ansalaiskoulun rakennustoim ikunta. Vasemmalta rakennustyön valvoja rak.m estari Jo rm a Nokkonen, varapj. toim itusjohtaja Sulo Paananen, rak en n u star
kastaja Jaakko M äntylä, pj. kunnanjohtaja Pauli Korhonen, koulun jo h ta ja Pentti Pohjonen, insinööri Eero Vähänen ja koneopettaja Olavi Koivisto
tuotteita keittolaan, vähän myyntiin
kin, mutta suurin osa käytettiin kotita
louden opetuksessa. Elokuussa tytöt olivat pari päivää säilöntää oppimassa.
U u d e n k o u l u r a k e n n u k s e n s u u n n i t t e l u
Varsinainen kansalaiskoulurakennuk
sen suunnittelu alkoi keväällä 1961.
Paikaksi valittiin Mäntylän alue. Suun
nittelukilpailun voittajan, arkkitehti Touko Saaren luonnos yksikerroksinen
”Pikku-Lumperoisten koulu” voitti.
Opettajain asuntolaksi piti tulla ran
taan puolitoistakerroksinen rakennus.
Suunnitelmat muuttuivat, kun kouluhallitus ei vahvistanut piirustuk
sia, vaan kehotti miettimään paikkaa - peruskoulua koskevat suunnitelmat olivat jo vireillä. Kustannukset tuli myös ottaa huomioon.
Kunnan ripeän ja ennakkoluulotto
man toiminnan tuloksena ostettiin Si
vulan ja Heralan tilojen omistajilta Suojan ja yhteiskoulun välinen alue.
Arkkitehti Saari laati uudet rakennus
piirustukset koululle, ja myös opetta
jain asuntolalle Kymin uittoyhdistyk
seltä ostetulle Lepola-nimiselle tontil
le.
Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1965 ja harjannostajaisia vietettiin tammikuussa 37 asteen pakkasessa.
Ennen tätä vaihetta suunnitteluprosessi oli ollut mittava: tutustumismatkoja toisiin kouluihin, käyntejä arkkitehdin luona Seinäjoella, suunnittelua, koko
uksia, kokouksia... Joskus tuntui, että
Pentti oli enemmän naimisissa koulun kuin minun kanssani. Monet ruoat eh
tivät jäähtyä ja päivät venyä yömyö- hään, ennenkuin kaikkiin työtiloihin jokaiselle oppilaalle oli suunniteltu ja hankittu omat työvälineet. Kun tohtori Raippalinna kuuli, että aiomme raken
taa omakotitalon, hän tokaisi: ”Se on sitten Pentille mahahaava!” ”Ei ole kun se ei kerran tullut koulua rakennet
taessa!”
U u s i k o u l u
Arkkitehti Touko Saari kertoo, että ra
kennuksesta tuli tiivis ja yksinkertai
nen. Siinä on kaksi kaksikerroksista si- vukäytäväsiipeä, välissä voimistelusali sivutiloineen, ruokasali ja hallintotilat.
Tyttöjen ammattiopetuksessa oma sii
pi, käsityöt yläkerrassa ja kotitalous alakerrassa. Toisen siiven luokat olivat yleisluokkia, haitariovilla saadaan lisä
tilaa voimistelu - juhlasaliin. Ylhäällä on parveketilat.
Poikien työpajasiipi on erillinen ja huomioon on otettu myös kasvihuo
neen paikka (sitä ei koskaan rakennet
tu). Rakennuksia on helppo tulevaisuu
dessa laajentaa.
Materiaalien valinnassa on yleensä pysytty suomalaisella linjalla. Yhteis
työ on ollut esimerkillistä. Vaikeatkin pulmat on ratkottu myönteisessä hen
gessä. Koko työprosessia muistan eri
tyisellä lämmöllä.
Kunnanjohtaja Pauli Korhonen to
tesi vihkiäisjuhlassa: ”On onnistuttu luomaan kaunis, ehjä ja tarkoituksen
mukainen koulutalo huolimatta mies
muistiin ankarimmasta pakkastalvesta.
Yhteistoiminta on ollut erinomaista.
Parhaat kiitokset!”
U u t e e n k o u l u u n 1 5 . 1 0 . 1 9 6 6
Koulun johtaja Pentti Pohjonen kertoi seuraavana keväänä, miten työskentely uudella koululla alkoi: "Monenmoises
ta syksyn ahtaudesta siirtyi uusiin tiloi
hin 422 oppilasta, joista poikia oli 249.
Seitsemänsien ja kahdeksansien luok
kien lisäksi aloitti vapaaehtoinen IX luokka, 66 oppilasta. Heillä oli viikot
tain kolme päivää koulua ja kolme päi
vää työharjoittelua keittolassa, liik
keissä, huoltamoissa, tehtaissa jne.
Seuraavaksi vuodeksi vapaaehtoisia il
moittautui jo 110.
Linjajakoa yhä lievennettiin.
Luokista erottui vain liikelinja, jossa kaupallisia aineita oli 14 viikotuntia - myöhemmin opetettiin myös englantia -ja maatalouslinja, jossa maatilatalout
ta oli viisi viikkotuntia. Käytännöllis
ten aineiden määrä oli VII luokalla 43%, VIII luokalla 52,6% ja IX luokal
la 60%.
Opettajia oli kahdeksantoista, li
säksi tuntiopettajana terveyssisar.
Tilat olivat tarkoituksenmukaiset, ja niissä oli viihtyisää työskennellä niin opettajien kuin 22 koulupiiristä saapuvien oppilaidenkin. Ulkonaisilta puitteiltaan opetus voi nyt olla sellaista kuin kansakoululaitos kykenee anta
maan elämää varten. Tehtävämme on osoittaa, että tämä ei ole VAIN kansa
laiskoulu ja sen oppilaat VAIN kansa- laiskoululaisia.”
O m i a m u i s t o j a
Kansalaiskouluhan toimi aluksi kah
dessa rakennuksessa. Vanhalla yhteis
koululla olivat yleisaineet, kaupalliset aineet, puutyöt ja metallityöt. Parin sa
dan metrin päässä vanhassa sairaalassa olivat kotitalous- ja käsityötunnit.
Maatalouden viljelykset olivat sairaa
lan pihapiirissä. Vanha yhteiskoulu oli hyvin kylmä. Puutyönopettaja kulki koko talvisydämen huopatossuissa ja nojaili välitunnit opettajainhuoneen uuninkylkeen. Talossa oli uunilämmi- tys. Oppilaat kantoivat lämmityspuut eteisen suuriin laatikoihin. En muista, että olisi napistu. Yläkerran tilat olivat aikamoisissa sokkeloissa jyrkkien rap
pusten takana. Liikelinjan nuori nais
opettaja sai siellä niin pahan issiasvian.
VHI-luokka 1963. O pettaja Sinikka Pohjonen.
että kotonaan Raumalla kulki taksilla viikkokaupalla hoidoissa. Itse sain sa
man vaivan, ja tohtori Raippalinna kävi kotona antamassa pistoksia.
Uusista käytännöllisistä tiloista nautittiin jopa ylpeinä. Oltiin nuoria ja innokkaita. Kunnanjohtajalla ja mie
helläni oli ollut voimakas visio raken
taa kaikinpuolin upea koulu, ja Pentillä oli opettajantyöstä hyvin ihanteellinen kuva - Pajupuron aika oli meille ”kul- ta-aikaa”. Oulussa rehtori Kaljusen motto oli ollut "Johtaja tekee opettajat ja opettajat tekevät koulun”.
Vaikka olimme hyvin erilaisia py
rimme puhaltamaan yhteen hiileen.
Opetustyötä tehtiin innolla, mutta oli myös halu kasvattaa eli antaa nuorille elämän eväitä. Koulu oli yhteiskunta pienoiskoossa. Oli omat ”lait”, sään
nöt, joiden noudattamista opettajat pyrkivät valvomaan, mallina tulevaa aikuiselämää varten.
Yhteiskuntaopin tunneilla harjoi
teltiin käytännössä, miten käyttäydy
tään työharjoitteluun mennessä tai työ
paikkaa haettaessa. Jokainen oppilas koputti oveen, esitteli itsensä ja asian
sa, katsoi puhuteltavaa silmiin jne. Sit
ten keskusteltiin mikä meni hienosti, mihin vielä olisi kiinnitettävä huomio
ta. Työnantajan sinuttelu ei olisi tullut
mieleenkään. Opettajienkin sinuttelu alkoi vasta 70-luvun vaihteessa.
Nuorten erilaisuus, erilaiset kyvyt pyrittiin ottamaan huomioon. Olipa meillä kerran kokeeksi luokka, johon oli valittu oppilaat hyvin heikkojen kansakoulutodistusten perusteella. Asi
asta ei ehdottomasti hiiskuttu mitään.
Vaatimustaso oli lievempi. Muistan hyvin tämän reippaan, elämäniloisen joukon.
Käytännön aineitten huo
mattava osuus teki monelle koulutyön mielekkääksi, ja siinä sivussahan ne teoria-ai- neetkin menivät mukavasti.
Opetuksen elämänlähei
syyttä oikein konkreettisesti osoitti Pirkko Tukia, kun hän toi lastenhoitotunnille vauvan
sa hoidettavaksi - liekö ollut Leena. Olipa tarkastajankin mukava palata kotiin tarkas
tuskäynniltä mukanaan kaa- linkerä ja muita puutarhatuot
teita.
I l o i n e n k o u l u
Luokkin mentiin hyväntuulisi
na "naurunkyyneleet silmis
sä”. Oli juhlia, joihin valmis
teltiin ohjelmia. Vapaa Venäjä, talon pisin marssi kaikui kovaäänisistä voi
mallisena, kun harjoiteltiin poloneesia
”ysien konviin”.
Larjan Tellervon ohjauksessa Hal- milan Veli-Pekkakin jo osoitti taiteelli
sia teatteri taipumuksiaan. Entäs Hiek
kavirran Matti! Hän on hartaasti muis
tellut, kuinka minä, Sinikka, vein tier- napojat esiintymään valtuuston pikku-
Tyttöjen käsityötaidon näytteitä kevätnäyttelyssä.
OPETTAJA
KUNTA
n- ® ’™ m H s™ *®m H
K A N S A L A I S K O U L U s a a r i j a r v i
l u k u
v u o s i
1 9 6 6 1 9 6 7
■fflf KAJAANI
Pentti Pohjonen (koulun johtaja)
L aura Tuominen (kotitalous)
M ari Lindm an
(käsityö)
Maili Pekka
Savioja Olli
(yleisaineet) (puutyö)
Heli Pöyry (kotitalous)
Unto Olkkola (puutyö) Asta
Holm (kotitalous)
Toini Kivekäs (liikelinja)
Pirkko Irm a Sinikka
Vuorinen Nisonen (nyk. Poikki) Pohjonen (käsityö) (yleisaineet) (yleisaineet)
Kalevi Lintinen (yleisaineet) Niilo
K uikka (maatilatal.)
Eero Vikman (metallityö)
Kalevi K opakkala
(puutyö) Tauno
Seppä (metallit.)
Kansalaiskoulun opettajat lukuvuonna 1966-67. K uvasta puuttuu Tellervo L a rja (käsityö)
Luokista 1-6 tuli ala-aste ja luokista 7- 9 yläaste. Silloiset keskikoululaiset ja kansalaiskoululaiset suorittivat kou
lunsa loppuun omien opetussuunnitel- miensa mukaisesti.
Muutos oli suuri. Koulu toimi yh
teiskoulu- ja kansalaiskoulurakennuk
sissa sekä nykyisessä vanhassa kansa
koulussa. Opettajat ja oppilaat kulkivat rakennuksesta toiseen. Tavat kouluissa olivat olleet omanlaisensa. Ei ihme, että elämä oli sekavaa. Opettajistamme Kalevi Lintinen oli jo aiemmin siirty
nyt Saarijärven koulutoimenjohtajan virkaan.
Oli ennakkoluuloja ja kritiikkiäkin puolin ja toisin. Lehtorit pelkäsivät tuntiensa vähenemistä luokkamuutos- ten takia, ja yleisaineiden opettajat miettivät asemaansa uudessa tilantees
sa, eli yhdistyminen koettiin molem
missa taloissa ristiriitaisin tunnoin.
Yleisaineiden opettajat siirtyivät päte
vinä yleisaineiden aineenopettajina pe
ruskouluun. Vähitellen muutokseen sopeuduttiin, ja koulutyö jatkui. Yhte- näiskoulu, peruskoulu oli tullut jäädäk
seen, mutta se onkin sitten jo oma lu
kunsa.
A rtikkelin kuvat Sinikka Pohjosen album ista V ä i s t ä m ä t t ö m ä t
m u u t o k s e t
jouluun - Seurahuoneelle! Hyvä joulu- ateria syötiin seisovasta pöydästä, ja kylläpä ne kunnanisät heittelivät pojil
le muuta kuin kynttilänpätkiä. Viiden esiintymisen kierroksella: lastenkoti, vanhainkoti, sairaala - joka kerta nau
tittiin vanhainkodin johtajattaren luona täytekakkukahvit.
Vaikuttavin esitys oli "ylätalossa”, jossa meitä hartaasti odottanut yleisö
riemulla heitteli pennosensa esityksen kohokohtana.
Opettaja Irma Poikki muistelee haikeana joulukoristeltua juhlasalia, jossa oppilaiden tekemät olkihimmelit hiljaa liikehtivät sinistä esirippua vas
ten. Monissa juhlissa saimme nauttia hänen ohjaamistaan tyttöjen liikunta- esityksistä.
Entäpä kevätnäyttelymme. Ne oli
vat oma lukunsa, läpileikkaus erilaisista kädentaidoista: pata
lapuista kodin tekstiileihin ja vaatteisiin - puulusikoista huo- nekaluihin, löylykauhoista kiukaisiin ja pihakeinuihin. Se oli osaamisen ja aikaansaami
sen juhlaa.
Poikien taidonnäytteitä.
Yhtenäiskouluajatukset voi
mistuivat. Vapautta piti saada lisää, kuuluttivat tiedotusväli
neet. Kotia, koulua ja yhteis
kuntaa moitittiin - alkoi va
paan kasvatuksen aika. Ja niin kävi, että kansakoulu, kansa
laiskoulu ja keskikoulu yhdis
tettiin 1973 yhteiskunnan yllä
pitämäksi peruskouluksi.
