Häät Väärisen talossa
i
Elettiin vuoden 1822 alkua. Joulu oli vietetty ja loppiaisen jälkeen oli kyläkunnan joka talos
ta, myös Vääriseltä, lähtenyt mies ja hevonen tavanmukaiselle talviselle kauppamatkalle Turkuun.
M enomatkalla oli talon voimakkaimman hevosen kuormana edellisenä talvena kaadettuja, kuo
rittuja ja suoriksi kuivattuja m astopuita purjelaivojen rikiä varten. Täällä kasvanut mänty oli kysyttyä, hyvää. Joillakin oli punahongista, niitä oli silloin näillä sydänmailla paljon, eri lautoja laivanrakennuksen tarpeita varten. M ukana oli varmaan myöskin suolattua tai jäädytet
tyä lihaa, turkiseläinten nahkoja, kotieläinten nahkoja sekä eväät miehille ja hevosille. Jokaisessa reessä oli tietysti myös kotona syksyn ja syystalven aikana keitettyä viinaa puutynnyreissä ja vii- naleileissä.
Nämä kaikki myytiin T\irussa ja ainakin osalla saadusta rahasta ostettiin välttämättömiä tar
vikkeita: suolaa, rautaa, Ruotsin ja Saksan maalta tuotuja kauniita kankaita erikoisesti naisväel
le, sekä koruja. Helmikuun puoleen mennessä oli Väärisen hevonenkin jo päässyt takaisin kotiin Turun kauppamatkalta. M atka sinne raskaan kuorman kanssa kesti viikon päivät.
V äärisellä v alm istau d u ttiin v iettäm ään tu levan helm ikuun lopulla E eva-tyttären häitä.
N iitä varten oli tu o tu varm asti kahvia, soke
ria ja m o n ta m u u ta pientä tarpeellista jo ta sai vain kaupungista. M orsiam elle tu o tiin van
hem pien la h ja n a arvokas silkkihuivi, kuten kuvitella voi. K orut o m a n a la h ja n a a n m orsi
am elleen oli F redrik-sulhanen tu o n u t ja a n ta n ut jo aikaisem m ilta k au p p am atk o iltaan tu o m ina. Sulhasen koti oli V ääriseltä yli penin- kulm aisen m a tk an ta k a n a U konselän toisella puolella olevan H u n n u n sa lm e n lähellä oleva A la-K olhon talo. N a a p u rin a oli lähisukulais- talo M attila, ja e tu n K olhon ta lo n to in e n p u o likas jo k a saa n u t silloisen nim ensä M atti- isän n än m ukaan.
M yöhem m in oli M attila-nim i hävinnyt eikä si
tä en ää tu n n eta. K olho-nim i tuli yleiseksi;
H u n n u n salm i tu n n e ta a n nykyisin K olhonsal- m ena, syyskuulla 1873 v alm istunut rau tatiea
sem a sai nim ekseen Kolho.
A la-K olhon ta lo n n u o ri isäntä, 22-vuotias F redrik Ju h o n p o ik a oli sulhanen ja siis V ää
risen talo n n u o rim m an tyttären, pari v u o tta sulhastaan vanhem m an Eevan tuleva aviomies.
T uttavuussuhteet heillä luonnollisesti oli var
haiset p aik k ak u n n alla asuvien j a elävien sukulais- ja tu ttav ajo u k o n jo h d o sta . N äiden luona Eeva varm asti usein vieraili, näillä ja yh
teisillä k irk k o m atk o illa tulevan m iehensä ta pasi, R eetuksi h ä n tä liene k u tsu ttu .
23
M inkälainen oli sitten h äätalo V äärinen j o ka kuului silloin ja nykyisinkin Loilan kylään U konselän eteläpäässä? Se oli kahden savun talo, siis kaksi tu p a a vastakkain jo ita erotti toi
sistaan läpikäytävä. Tblipesät olivat vielä ny
kyisinkin tu n n e ttu ja tak k o ja, tak k au u n eja.
Niissä poltettiin suuria halkoja ja kantoja. Sen raak u ssa riippuvassa p ad assa tai hiilloksen päällä kolm ijalkapadassa valm istettiin keitto- ruuat. H iilloksessa kypsytettiin myös perunoi
ta j a n a u riita sekä hiilloskalaa. L eivinuunis
sa, jo k a oli tehty sam antapaisesti kivestä k u ten tak k ak in , paistettiin paitsi leivät myös li
haa, erilaisia laatik k o ru o k ia ja m uita sellaisia kiinteitä ruokia.
O m ista ruis- ja o h rajau h o ista ei o llu t p u u te tta. V äärisellä oli o m a mylly aivan lähellä olevassa koskessa jo k a m ain itaan jo 1600-luvun veroluetteloissa. Varmasti oli myös om atekoista m akkaraa. P u u tarhavihannekset puuttuuivat kokonaan, m u tta luonnollisesti oli syksyllä p o im ittu ja j a k u iv attu ja m ustikoita.
P u o lu k at oli survottu ja säilyivät hyvin viileäs
sä p aikassa k u ten nykyäänkin. K alaa oli var
m asti.
Koska V äärisellä oli kym m enkunta lehm ää, oli myös m aito a, piim ää ja voita. H yvin tä r
keä oli hyvä ju o m a , o lut, jo ta oli ajoissa te h ty syksyisestä ohra- j a h u m alasad o sta. Se oli ajoissa teh ty n ä voim akasta ja vahvaa. P aras
ta oli kuitenkin silloin hyvä ja voim akas kahteen-kolm een kertaa tislattu kotikeittoinen viina. Sitä oli varattu tarpeellinen m äärä nyt n äitä keskitalvella pidettäviä häitä varten. O li
han talon osoitettava vieraanvaraisuutta, tytär
h än vietiin em ännäksi arv o stettu u n A la- K olhon taloon.
E n täs sitten p u vut ja h ääp u v u t. Ne olivat jokseenkin kaikki kotikutoisia lam paanvillas- ta, pellavasta ja h am p u sta valm istettuja, ko
to n a k u d o ttu ja ja taitavasti ainakin naisväkeä varten värjätty jä. S ukat ja v illapaidat ta id o k kaasti villalangasta k u d o ttu ja , sekä m iesten p uvut kylän räätälin valm istam ia. Täisipä jo il
lak in naisilla olla kaunis röyhelökin, jo k a oli kauppareissulta tu o tu kotiin tuliaisena, sam oin k o ru ja yhdellä ja toisella. K engät olivat kylän su u tarin tekem iä yksinkertaisia pieksuntapai- sia
Tkrjottiinkohan häätilaisuudessa silloin kah
via, pullaa tai leivoksia tai mitä? M ahdollisesti Turusta oli tu o tu kahvia, m u tta kuitenkin var
sin pieniä m ääriä, ei se vielä siihen aik aan ai
n a k a an yleistä ollut. O hraleipä, ju u ri leivottu rieska kuten tä ä llä sa n o ttiin oli hyvää. Kahvi- leiväksi vehnäjauhoja tuskin oli, m utta ohrasta leivottiin pieniä pullia. Juhla- ja vierasjuom a-
n a vielä häiden jälk een k in oli alussa m ain ittu hyvä olut.
Vihkiminen toimitettiin Väärisen talossa syys
tä, että Keuruun kirkkoon oli pitkä m atka, kyl
m ä talvi ja kirkko aivan kylm ä, koska siinä ei ollut m inkäänlaista läm m ityslaitetta (nykyinen v an h a kirkko). V ihkim isen to im itta n u t p ap p i jä ä arvailujen varaan. H äävuonna 1822 ei Keu
ru u lla ollut v akinaista kirk k o h erraa. V uotta ennen, 1821 siirtyi silloinen K euruun kirk k o h erra E rlan d R o s e n b a c k , jo k a tuli tä n ne Thrun ruotsalaisesta seurakunnasta 1806 ta kaisin Turun puolelle Taivassalon kirk k o h er
raksi.
P itäjän ap u laisek si K euruulle oli vu o n n a 1817 m ä ärätty Isak E m an u el P e r d e n, jo ka sitten 1824 m äärättiin kappalaiseksi Virroil
le. L uultavana p id etään , e ttä m a in ittu Perden oli tu llu t Vääriselle j a to im itta n u t Eevan ja Fredrikin vihkim isen. Se toim itettiin Väärisen toisessa tuvassa jo n n e kokoontui koko paikalla ollut hääjoukko.
V ihkim isen jälkeen alkoi ta rjo ilu . E nsiksi v arm aan k in ta rjo ttiin o lu tta sekä miesväelle m yöskin kotikeittoviinaa. M ad eiraa ei var
m aan ollut k u ten so d an aik aan oli Sandelsil- la. R uokailu alkoi myös. O lisipa nykynuorel
la ollut h u p a isaa katsella sitä to im itu sta; veit
siä j a h aa ru k o ita ei ollut, ei nykyisiä lautasia ja m uita tykötarpeita. Oli erisuuruisia kivikup- p eja (savesta p o ltettu ja), oli jo k u n e n puukup- pikin sekä puulusikat. Jo k a m iehellä oli jo sil
loin varusteisiin kuuluva välttäm ätön puukko, se oli myös hyvä j a tarpeellinen ruokailuväli
ne m u u n ohella. O lu t n au tittiin puuhaarikois- ta, k atajista tehdyistä, kauniista, taid o k k ais
ta. Koska lasi j a keram iikka tu n n ettiin , käy
tettiin niitä ain ak in osalta tarjoilussa, väkevis
sä ju o m issa, kahvissa yms.
Kun m orsian katosi
H evoset olivat ulk o n a hyvin p eitettyinä ja pitkäm atkaisem pien hevoset oli sijoitettuna ta lon talliin tai navettaan. M iten p arh a ite n saa
tiin. Illan tullen ilo varm asti nousi j a ain ak in miesväki alkoi olla hyvässä hääntunnelm assa.
V arm aankin oli jo p aikalla jo k u pelim anni.
M itään m u u ta m usiikkiahan ei vielä siihen ai
kaan ollut. Siellä tan ssittiin sen a ja n tansseja ja ta n h u ja .
M yöhäisillan tullessa lä h in a a p u rit lähtivät yöksi kotiinsa, ehkä osa K olholaisiakin. M u t
ta h ä ä ju h lia ja tk e ttiin seuraavasta a a m u sta il
taan . N yt oli oikea ju h lap äiv ä. N au ru , ilo n p i
to ja rem u oli sen m ukaista. O lih an seuraava- n a päivänä saatettava n u o ri em än tä m iehensä kanssa uuteen kotiinsa A la-K olhon talo o n . N yt oli aih etta syödä ja ju o d a .
24
Jotenkin oli sitten kolmannen päivän aamuuni päästy. K uka enem m än, k u k a vähem m än vä
syneenä. A siaan kuuluvien kohm eloryyppyjen j a suolaisen aam iaisen jälkeen alettiin teh d ä läh tö ä A la-K olhon ta lo o n saa tta m a a n sinne nuori Eeva- em än tä yhdessä m iehensä kanssa.
Hevoset valjastettiin. K ukin lastasi rekeensä om iaan, naapureitaan ja tuttaviaan sen kun re
kiin m ah tu i. E nsim m äiseen ehkä sulhanen ja jo h o n k in rekeen piti m o rsian k in laittaa, m u t
ta m iten lie ollutkin, etteivät om aisetkaan tu l
leet sitä asiaa aivan tu n n o n ta rk a sti seuran
neeksi. Kun kaikki oli valm ista läh d ettiin pe
räk an aa ajam aan ensin V ääriskosken Kosken
niem een ja sieltä talvitietä p itk in suoraan Ee
van u uteen kotiin, p en in k u lm an m atk an p ä ä hän. P ik k u k ilp a-ajo n m erkeissä j a rin ta iloa täynnä p äästiin m ä ä rä n p ä ä h ä n , rekiä alettiin p urkaa.
N uori-isäntä Fredrik, oli heti paikalla, m u t
ta Eevaa ei löydetty m istään. H ä n ei ollut ke
nenk ään m atkassa. Eeva oli ja pysyi poissa, hukassa kerta kaikkiaan. T aidettiinpa siitä vä
h än n o lo n a olla, harm istu n eita, paitsi vieraat myös Eevan u u d en k o titalo n isäntäväki, appi j a an o p p i, m u tta tietysti eniten h a rm itti täm ä arvoituksellinen ta p a u s n u o rta aviom iestä.
Luonnollisesti vähem pikin olisi rittänyt. Ei h ä nen tietty m atk alla kenenkään reestä p u d o n neenkaan.
M itäp ä siinä sitten m u u ta . Takaisin oli p a lattava jo u k o lla Vääriselle. E ipä ta in n u t takai
sin m atkalla olla niin iloista. A llapäin m atkaa tehtiin. A rveltiin yhtä ja toista. H iljalleen saa
vuttiin takaisin V ääriselle j a sieltä se nuori m orsian löytyi. Jo ensim m äisestä ajoneuvos
ta huom attiin Eevan istuvan Väärisen talon ra
pulla itkien j a pyyhkien pitsisellä nenäliinalla kyyneleitä silm istään. O lih an siihen syytäkin.
Vaikka eihän tu o ta kaikkea o ltu p a h alla teh ty. Se oli vain eräs lu o n n o llin en seuraus p a ri
päiväisestä ilonpidosta, jo id e n jo h d o sta yksi ja toinenkin asia tahtoi unohtua. M itäpä niistä pienistä, m u tta oli väh än liikaa, e ttä m orsian u n o h tu i lähtökiireessä.
M ikään huono enne se ei ollut, sattuipa vain näin hassusti. M u tta o n to in en k in selitys ta paukselle. P erin tätieto n äe t kertoo, että V ää
risen em äntää, Eevan äitiä Reginaa ei oltukaan k u tsu ttu sa a tta m a a n ty tä rtä ä n uuteen kotiin
sa K olhoon. R eginasta ei kuulem m a oikein pi
detty sukulais- j a tuttavapiireissä. H än et oli vastoin h a rta in ta to iv o m u staan jä te tty koti- m ieheksi kotiin. T ästä h ä n lo u k k aan tu n een a oli p iilo ttan u t ty ttären sä ju u ri lähtöhetkellä ja Eeva ei sitten yhteiseen m atk a an päässytkään.
Olivat asiat m itenkä vain, huvittavana täm ä on
jä än y t v an h an a perim ätietona tän n e kotipaik
kakunnalle eläm ään ain a näih in päiviin saak
ka.
Keitä sitten oli häävieraina Väärisellä? Luu
len, että aj antavan m u k aan siellä oli kyllä ai
n ak in seuraavaan päivään saak k a vihkim isen su o rittan u t p ap p i kyytipoikineen. A rvovaltai
sem paa väkeä edustivat K olhosta kotoisin ole
va ja V äärisen isäntäväen lähisukulainen Loi- lan ta lo n isän tä perheineen. Tkloa k u tsu ttiin silloin M arkkulaksi; isän tä ja o m istaja seks- m an n i Jo o n as M ark k u la. H yvin arvostettu henkilö p aik k ak u n n alla. S eksm annithan oli
vat jo n k u n laisia kirkollisia esim iehiä vastaten jo ten k in vähän m yöhäisem pänä aikana kinke- riru o tik u n n a n vanhinta.
Sitten oli Jo o n as M ark k u lan veli M atti E li
a an poika Klemola edellä m ainitusta Postin ta
losta, P eltom aat, K opareet jne. K oska V ääri
sen tuttavapiiriin n äy ttää kuuluneen silloin K euruun ensim m äinen varsinainen nim ism ies A nders Jo h a n Kingelin, h ä n h ä n teki m m . p a ri v u o tta m yöhem m in V äärisen p eru n k irjo i
tuksen Eevan isän k u o ltu a, jo te n o n syytä o tak su a, e ttä h än olisi m yöskin näissä häissä ollut paikalla. Eevan lähiom aisia en tässä ta r
kemmin mainitse, m utta heistä oli luonnollisesti läsnä hän en vanhin veljensä V äärisellä asuva j a sen tuleva isän tä H eikki M oijasen talo sta kotoisin olevan vaim onsa H edvigin, H etan kanssa. P eltom aan talossa asuva ja talo n tö i
tä tekevä M atti-veli vaim onsa Leenan kanssa sekä Liisa-sisar, jo k a oli P eltom aan talo n em äntä j a avioitunut sinne jo 1801 sanotun ta lon isännän A atam in kanssa, itsellinen Kolhos
sa ja V ilppulan H okkasilla asuva veli-mies Ju h o vaim onsa M aijan kanssa, Pekka-veli vai
m onsa Hedvigin, H etan, sekä K olhon Yrjöläs- sä asuva Simo-veli nuoren vaim onsa Johannan kanssa.
Keitä sulhasen omaisista oli paikalla? Arvata sopii, että ain ak in sulhasen vanhem m at ja h ä nen sisaruksensa, n aap u rita lo n K olhon (M at
tilan) perhe lähisukulaisina. K olhossa olivat silloiset ta lo t sukulaisuus-, tu ttav u u s- ja ystä
vyyssuhteessa keskenään. H ä ih in k u tsu ttiin varm asti myös V äärisen läh in a a p u rit ja tu tta vat, juhlaväkeä kertyi jo n k in pitkäm atkaisem - m an k in ollessa m ukana. Tklot tu n n e ttiin vie
raanvaraisiksi j a vauraaksi, jo te n oli syytä o tak su a, e ttä ju h la t olivat sen m ukaiset. N äi
hin päiviin saakka ovat ne harvinaisena m uis
titieto n a säilyneet.
Tämä hääkuvaus on lyhennelmä Heikki Vää
riskosken vuonna 1976 nauhalle puhumasta kertomuksesta. Alkuperäisen hääkertomuksen purki ja kirjoitti puhtaaksi Lea Pellonpää.
25
