Paavon museo · DIGI

Ilta Ikkala Kotiseutuneuvos

Paavon museo

K unnantuvan naapurina on vih­

reäksi m aalattu yli sata vuotias talo, jonne on sijoitettu Saarijärven esi- nemuseo. Talolla on ollut kirjavat vaiheet. Sen rakennutti Heikki Honkaniem i 1870, joka halusi ryh­

tyä kotipitäj ässään kauppiaaksi.

Kauppias C .D . Mahlberg ei katso­

nut uusia yrittäjiä suopeasti ja niin hän vaikutti siihen, ettei kuntako­

kous hyväksynyt H onkaniem en anom usta, vaikka hänellä oli todis­

teet taidoistaan. Y rittäjä ei kuiten­

kaan luopunut niin helposti ja m uu­

tettuaan nimensä Hongeliksi hän sai luvan. Kauppias Hongelin eri­

koisalana oli lintukauppa. Linnut ladottiin suuriin koreihin, joihin m ahtui kymmeniä kappaleita. Liik- keenpidon hän lopetti kohta vuosi­

sadan vaihteen jälkeen. Hongelin talossa oli vuosina 1919— 1954 las­

tenkoti, jo ta aluksi nim itettiin o r­

pokodiksi. Kun lastenkoti siirtyi Kolkanlahteen, kunnosti kunta ta ­ loa kirjaston käyttöön. H uoneita otettiin kirjaston laajentuessa vähi­

tellen useampia käyttöön, kunnes sitten vuonna 1969 uusi kirjastotalo valmistui ja talo taas jäi tyhjilleen.

Tässä vaiheessa tulee kotiseutu­

museo kuvaan. M utta ennenkuin se pääsi Hongelin taloon, oli silläkin m onia vaiheita takanaan.

1948 oli perustettu kotiseutuyh­

distys Saarijärvi-seura, jo n k a ta r­

koituksena muiden kotiseututyö­

hön liittyvien tehtävien ohella oli myös suorittaa kansanperinnettä koskevaa keräys- ja tallentamistyö- tä ja kun Sampo-lehden vetoomus oli mennyt todella perille, oli muse­

on perustaminen välttäm ätön. T ar­

vittavan tilan löytäm inen ei ollut helppoa ja vasta 1953 saatiin aikaan tilapäisratkaisu, kun seurakunta luovutti Tarvaalan pappilan vanhan vilja-aitan tarkoitusta varten. Seura sisusti sen nopeasti museoksi ja jo u ­ lukuun alussa 1953 päästiin tutustu­

m aan kokoelmiin. Vielä nytkin se toimi museon varastona. Vuonna 1956 vapautuivat synnytyslaitoksen

tilat uuden sairaalan valm istuttua ja Saarijärvi-seura järjesti sen muse­

oksi. O pettaja O tto H arju avustaji­

neen järjesti tilat varsin onnistu­

neeksi kokonaisuudeksi ja 14 vuo­

den aikana sitä pidettiin pyhäisin kesällä auki aluksi etupäässä opet­

taja H ilja Kristianssonin toimiessa valvojana. Vuonna 1958 oli luette­

loissa jo yli 2000 päänum eroa.

Kerätty runsas esineistö vaati suurem pia tiloja. Kun kirjasto m uutti Hongelin talosta, ryhtyi Saarijärvi-seura anom aan tiloja museon käyttöön. Kun Keski-Suo- men museo puolsi seuran toivom us­

ta ja m useonjohtaja Sirkka Valjak- ka suunnitteli museon sisustuksen, saatiin talo seuran käyttöön ja U l­

jas H akala rakensi asiantuntevasti museon siihen asuun kuin se p ää­

piirteissään vieläkin on.

1972 avattiin museo yleisölle.

N äyttelytilaa oli saatu 150 m 2, toi­

m istotilaa 25 m 2 ja varastotilaa 288 m 2 siihen. Kun ollaan kuulussa Paavon pitäjässä, niin tavanom ai­

sen kotiseutumuseo-nim en tilalle Uljas H akala keksi nim ittää sen Paavon museoksi. Erityisnimen se

J a u h in k iv e t.

ansaitsee jo siitäkin syystä, että Saarijärven kokoelm at ovat Keski- Suomen paikallism useoitten suu­

rim m at ja edustavat 10 % läänin paik allism u seo itten esineistö stä.

Esineistöä ei ole viime vuosina var­

sinaisesti kerätty juuri tilanpuutteen vuoksi, m utta lahjoitukset on kii­

tollisuudella otettu vastaan. Esine- ja arkistom ateriaalia oli 1982 2221 päänum erolla, alanum eroita noin 1300, joten esineitä on noin 3500.

Viime kesänä on luettelointia ja t­

kettu, m utta vieläkään ei kaikkia esineitä ole ehditty luetteloida. Kun 1.11. lähtien saatiin FK Kari Koti­

lainen vakituiseksi m useonhoitajak­

si — tehtävien ja koulutuksen h uo ­ m ioonottaen museoliiton m äärittei­

den m ukaan m useonjohtajaksi, on museolla edessä kehityksen aika.

M utta Hongelin talossa sijaitsevan Paavon museon aika alkaa olla ly­

hyt, sillä Saarijärvi-seuran ja vuo­

den alusta lähtien toimivan museo- lautakunnan tarkoitus on saada Toivi Järvisen lahjoittam an M anni­

lan taidesäätiön tilojen yhteyteen siirretyksi esinemuseo. Viime kesä­

nä kunta laittoi sähköläm m ityksen Paavon m useoon, joten esineet kes­

tävät nyt varm aankin parin vuoden odotuksen vanhoissa tiloissa. Nyt on talvellakin m ahdollisuus käydä Paavon museossa, kun siitä sopii edeltäkäsin.

M a tti S jö g re n

16

Esineistö on sijoitettu Paavon museoon niin, että aiheet ja esineet m uodostavat kokonaisuuksia, jo t­

ka kertovat eri aikakausista ja am ­ m ateista. M atti Rämäsen tekem ät valokuvasuurennokset elävöittävät esineitten kertom aa. Vanhim m at, kivikauden aikaiset esineet kertovat paikkakuntam m e ensim mäisistä tu ­ risteista, jo tk a kävivät täällä rin ta­

m ailta m etsästäm ässä ja kalasta­

massa. Vakituisen asutuksen käyt­

täm ää esineistöä on kalastuksen, metsästyksen, maanviljelyn, k otita­

louden ja käsityöläisam m attien aloilta, esineet on aiheittain ryhm i­

telty niin, että niiden avulla on help­

po asiantuntem attom ankin saada kuva entisestä käytännöstä. P irtti- m iljöön yhteydessä voi tutustua pettuaineksiin ja kertoa vaikka Kyyrän Jussista — kunhan vielä saataisiin hänen kalukaappinsa sin­

ne. Viinankeittovälineet ovat ainut­

kertaisen täydelliset viime vuosisa­

dalta. Tekstiilejäkin on saatu kiitet­

tävästi, vaikka pääosa niistä on säi­

lytettävänä Keski-Suomen m useos­

sa. Seinällä on arvokas kustavilai­

nen saarijärveläisryijy 1700-luvulta, jonka aiheena on tiimalasi. Saari­

järv en aikaisem m in suunn iteltu kansallispuku ja M ahlun puku on lahjoitettu museoon näytteille ja kaksi vuosisadan alun naisen pukua ja August M annilan juhlapaita.

P aikkakunnan sivistyshistoriaa on tuotu m uutam in valokuvin ja teks­

tein esille.

Elsa ja Veikko Alapiha

Täm ä ei ole ajantarkka historiik­

ki vaan muistikuvia sieltä ja täältä.

Runsas 60-vuotta sitten oli P aju ­ purolla puhelin vain Kivirintaan.

Kivirinnan Jussi-isäntä oli sen ajan valtuutettu ja m onitoim inen lu o tta­

musmies. H än vedätti itselleen lan­

gan kirkonkylän keskuksesta. N uo­

ret miehet, taiteilija Hannes Autere, kauppias A rtturi Koskinen ja m uu­

tam at talolliset päättivät, että P a ju ­ purolle on saatava om a puhelinkes­

kus. He kutsuivat kyläläisiä ko­

Erillisessä huoneessa on Hannes Autereen 1938 L ottalaan tekem ä pirtinkalusto, jon ka m artat ovat lahjoittaneet museoon ja Autereen Suomen leijona-rekiryijy. Kantelei­

ta on useita saarijärveläisistä lyyra- koristeisista m uihin erikoisuuksiin.

Nämäkin esineet vaatisivat om at erityisalansa näytteille pantaessa.

Arkistom ateriaali on pääasiassa säilytettävänä kunnan arkistossa ja ko tiseutuk irjallisu us kirjasto ssa.

Valokuvat ovat myös kunnanarkis- tossa. Niitä on kokoelm issa nyt noin 1200, m utta lisää toivotaan.

Jos kuvien esittäm ät henkilöt ov at­

kin jääneet unohduksiin, niin vaate­

tus ja m uut kuvatut asiat säilyttävät om an osansa kulttuurihistoriaa jä l­

kipolville.

Suomen koko historia on kulke­

koukseen, jossa päätettiin perustaa Pajupuron puhelinosuuskunta. A l­

kuunsa siihen liittyi toistakym m en­

tä osakasta. Useat m oittivat m ak ­ sua kalliiksi, kun luukku maksoi 500 silloista m arkkaa. Vanhat ja viisaat puistelivat päitään ja epäili­

vät valheeksi sitä, että ääni kuuluisi pelkkää rautalankaa pitkin. Kuten aina nuoret ovat om apäisiä, olivat silloinkin ja tilasivat kirkonkylän pieneksikäyneen 50-luukkuisen kes­

kuskoneen.

nut Saarijärven yli ja kun Paavon m useoon tu lle ssaan ra u h o ittu u kuuntelem aan sinne koottujen esi­

neitten kertom aa, seisoo sen jälkeen näissä maisemissa kuin juurillaan.

Jokaisen esineen tarinaan liittyy monia m uita tarinoita, monien su­

kupolvien vaiheet koostuvat siellä aikanaan hiljalleen nyt yhä kiihty­

vällä vauhdilla kulkevan kehityksen kuvaksi. M eidän on m uistettava poistaessam m e k äy tö stä vaikka m u o v iesin eitä, e ttä m u u ta m a n kymmenen vuoden kuluttua nekin ovat museolle arvokkaita ja esittele­

vät uudelle sukupolvelle meidän elämäämme ja tapojam m e tehdä työtä. Nyt on aika tallentaa entisten m uistojen ohella myös täm än päi­

vän historiaa.

Helsinki oli jo siirtynyt auto- m aattipuhelim een ja sieltä tilattiin alkuunsa 10 käytettyä konetta. Suo- pellonmäen Veikko ja Alapihan Ee­

lis kum ppaneineen alkoivat asentaa niitä tilaajille. Kun ääni kuului kuin kuuluikin ja sivuääniä lisää kau­

panpäällisiksi, alkoivat tuom aat us­

koa ja liittyivät m ukaan. Tuli sellai­

nenkin tilanne, että kahdella talolla oli yhteinen lanka. Ensimmäisessä huushollissa soi kerran ja toisessa pirahti kahdesti. Naiseläjille kävi uteliaisuus joskus ylivoimaiseksi ja tuli niinkuin ohim ennen kuunnel­

tua. Ja annas olla, jos kahden soi­

ton talossa sattui olem aan kuuloke korvilla kiukkuinen mies, ajettiin karmealla karjaisulla akat pois lan-

Siihen aikaan, kun isät puhelimen osti

17