Esineistö on sijoitettu Paavon museoon niin, että aiheet ja esineet m uodostavat kokonaisuuksia, jo t
ka kertovat eri aikakausista ja am m ateista. M atti Rämäsen tekem ät valokuvasuurennokset elävöittävät esineitten kertom aa. Vanhim m at, kivikauden aikaiset esineet kertovat paikkakuntam m e ensim mäisistä tu risteista, jo tk a kävivät täällä rin ta
m ailta m etsästäm ässä ja kalasta
massa. Vakituisen asutuksen käyt
täm ää esineistöä on kalastuksen, metsästyksen, maanviljelyn, k otita
louden ja käsityöläisam m attien aloilta, esineet on aiheittain ryhm i
telty niin, että niiden avulla on help
po asiantuntem attom ankin saada kuva entisestä käytännöstä. P irtti- m iljöön yhteydessä voi tutustua pettuaineksiin ja kertoa vaikka Kyyrän Jussista — kunhan vielä saataisiin hänen kalukaappinsa sin
ne. Viinankeittovälineet ovat ainut
kertaisen täydelliset viime vuosisa
dalta. Tekstiilejäkin on saatu kiitet
tävästi, vaikka pääosa niistä on säi
lytettävänä Keski-Suomen m useos
sa. Seinällä on arvokas kustavilai
nen saarijärveläisryijy 1700-luvulta, jonka aiheena on tiimalasi. Saari
järv en aikaisem m in suunn iteltu kansallispuku ja M ahlun puku on lahjoitettu museoon näytteille ja kaksi vuosisadan alun naisen pukua ja August M annilan juhlapaita.
P aikkakunnan sivistyshistoriaa on tuotu m uutam in valokuvin ja teks
tein esille.
Elsa ja Veikko Alapiha
Täm ä ei ole ajantarkka historiik
ki vaan muistikuvia sieltä ja täältä.
Runsas 60-vuotta sitten oli P aju purolla puhelin vain Kivirintaan.
Kivirinnan Jussi-isäntä oli sen ajan valtuutettu ja m onitoim inen lu o tta
musmies. H än vedätti itselleen lan
gan kirkonkylän keskuksesta. N uo
ret miehet, taiteilija Hannes Autere, kauppias A rtturi Koskinen ja m uu
tam at talolliset päättivät, että P a ju purolle on saatava om a puhelinkes
kus. He kutsuivat kyläläisiä ko
Erillisessä huoneessa on Hannes Autereen 1938 L ottalaan tekem ä pirtinkalusto, jon ka m artat ovat lahjoittaneet museoon ja Autereen Suomen leijona-rekiryijy. Kantelei
ta on useita saarijärveläisistä lyyra- koristeisista m uihin erikoisuuksiin.
Nämäkin esineet vaatisivat om at erityisalansa näytteille pantaessa.
Arkistom ateriaali on pääasiassa säilytettävänä kunnan arkistossa ja ko tiseutuk irjallisu us kirjasto ssa.
Valokuvat ovat myös kunnanarkis- tossa. Niitä on kokoelm issa nyt noin 1200, m utta lisää toivotaan.
Jos kuvien esittäm ät henkilöt ov at
kin jääneet unohduksiin, niin vaate
tus ja m uut kuvatut asiat säilyttävät om an osansa kulttuurihistoriaa jä l
kipolville.
Suomen koko historia on kulke
koukseen, jossa päätettiin perustaa Pajupuron puhelinosuuskunta. A l
kuunsa siihen liittyi toistakym m en
tä osakasta. Useat m oittivat m ak sua kalliiksi, kun luukku maksoi 500 silloista m arkkaa. Vanhat ja viisaat puistelivat päitään ja epäili
vät valheeksi sitä, että ääni kuuluisi pelkkää rautalankaa pitkin. Kuten aina nuoret ovat om apäisiä, olivat silloinkin ja tilasivat kirkonkylän pieneksikäyneen 50-luukkuisen kes
kuskoneen.
nut Saarijärven yli ja kun Paavon m useoon tu lle ssaan ra u h o ittu u kuuntelem aan sinne koottujen esi
neitten kertom aa, seisoo sen jälkeen näissä maisemissa kuin juurillaan.
Jokaisen esineen tarinaan liittyy monia m uita tarinoita, monien su
kupolvien vaiheet koostuvat siellä aikanaan hiljalleen nyt yhä kiihty
vällä vauhdilla kulkevan kehityksen kuvaksi. M eidän on m uistettava poistaessam m e k äy tö stä vaikka m u o v iesin eitä, e ttä m u u ta m a n kymmenen vuoden kuluttua nekin ovat museolle arvokkaita ja esittele
vät uudelle sukupolvelle meidän elämäämme ja tapojam m e tehdä työtä. Nyt on aika tallentaa entisten m uistojen ohella myös täm än päi
vän historiaa.
Helsinki oli jo siirtynyt auto- m aattipuhelim een ja sieltä tilattiin alkuunsa 10 käytettyä konetta. Suo- pellonmäen Veikko ja Alapihan Ee
lis kum ppaneineen alkoivat asentaa niitä tilaajille. Kun ääni kuului kuin kuuluikin ja sivuääniä lisää kau
panpäällisiksi, alkoivat tuom aat us
koa ja liittyivät m ukaan. Tuli sellai
nenkin tilanne, että kahdella talolla oli yhteinen lanka. Ensimmäisessä huushollissa soi kerran ja toisessa pirahti kahdesti. Naiseläjille kävi uteliaisuus joskus ylivoimaiseksi ja tuli niinkuin ohim ennen kuunnel
tua. Ja annas olla, jos kahden soi
ton talossa sattui olem aan kuuloke korvilla kiukkuinen mies, ajettiin karmealla karjaisulla akat pois lan-
Siihen aikaan, kun isät puhelimen osti
17
Pajupuro, v. 1 3^ 8
7 — 2 2
A h o la O tto m a a n v i l j... 22 A lap ih a A bel m a a n v i l j . M y l l y a h o 2 s. 10 A la p ih a V e ik k o m a a n v i l j... 31 A u te re A arjte m e t s ä t . j o h t . V ä l i a h o . 25 A utere A in o k u t o j a K u u s e l a ... 35 A u tere H a n n es t a i t e i l i j a P u r o n m ä k i 6 H irv o n en K a lle m a a n v i l j . T i t t u l a . . . 2 H o ik k a la R ein o m e t s ä t . j o h t ... 2 s. 15 J o u tse n A le k s p i e n t i l a ! . K o i v i s t o 2 s. 3 5 J ä p p in en E v ert s a a r n a a j a ... 14
— L em p i o p e t t a j a t a r ... 14 K lv lrln ta K o sti m a a n v i l j . K u i k k a p u r o 33 K lv irln ta P a a v o m a a n v i l j... 5 K o iv u m ä k i N ik o la i m a a n v . T u i s k u l a 2 s. 19 K u o h u J u ssi m a a n v i l j . H a a r a s e n m ä k i 27
— K a u k o j a O la v i a u t o i l... 27 L a m p in en V e ik k o a s u t u s t i l a !... 18 L a r ila h ti T ep p o m a a n v i l j . K u o p i o . . . 28 M a rja -a h o V ä in ö m a a n v i l j . N i e m i . . . 2 4 N eu v o n e n O tto m e t s ä t . j o h t . R i i h i k a l l i o 26 P a a n a n en A lm a m a a n v i l j... 29 P a a v o n se u tu m y y m ä l ä H i r v i k a n g a s . . 13
— P a j u p u r o ... 3 2 P e r ä a h o V ih to r i t e r v a t e h d a s ... 4 4 P lesa n e n J u s s i m a a n v i l j . U u s i t a l o 2 s. 41 P iesa n e n L auri m a a n v i l j . P e l l o n p ä ä . . 23 P lesa n e n T o iv o m a a n v i l j . S a h a k o s k i 15 P iesa n e n T y y n e m a a n v i l j . P a j u p u r o . 17 P ih la in en O tto p i e n t i l a l . K a n k a a l a . . 3 0 P o ik o n e n E m il m a a n v i l j . N o t k o l a . . 8 P u ro la V llja m m a a n v i l j... 21 P u sk a la V llja m m a a n v i l j . K o s k e l a . . . 11 P u u p p o n en E e lis m a a n v i l j . N a p s a l a . 20 P y k ä lis tö J u ss i m a a n v i l j . K u i k a n l a h t i 19 R a u h a n e n A n n a m a a n v i l j . H i r v i k a n g a s 10 R a u tia in e n E m il p u t k i a s e n t . R a j a l a . 1 R im m i M atti m a a n v i l j... 46 R u ta n en V ilh o m a a n v i l j . P e r t t u l a . . 50 S a arijärven O su u sliik e P a j u p u r o . . . . 4 Svan T o iv o m a a n v i l j . H u k a n m ä k i . . . 7 T a k a la V ihtori L a h t i O y . t y ö n j o h t . . . 3 T a rv a in e n A lle m a a n v i l j . P a j u p u r o . . 12 T a rv a in e n Onni m a a n v i l j . K a n t o l a . . 37 T arv a in e n V ih to ri m a a n v i l j . K o r k e a l a 16 V u o r in en V ik e s e p p ä ... k e s k u s
galta! Eihän siellä aina tarvinnut nainen olla; ylilihava harakka saat
toi am paista langalta lentoon ja heti kuuluvuus parani.
Puhelinkone oli pitkä ja melkein m ukavan näköinen kuparinvärisine silmineen, ruskeaksi m aalattuna, paitsi ukonilmalla. Silloin se oli oi
kea syötti, johon lankaa pitkin tö r
mäsivät niin pallo- kuin pitkät sala
m atkin. R appaukset lensivät ja se soi kuin hullu heitellen hartioiltaan kuparilantit ja lankanaulat. Näin kesällä, ukon aikaan. Talvella taas, kun lumi painoi ja elävät puut nyt- kyttivät langat sähköjohtoihin alkoi sama meteli. Ja melkein aina yöllä, silloin täytyi ottaa käteen lyhty ja toiseen hevosenkenkä ja lähteä lait
tam aan kenkää painoksi lankaan.
Nykyinen vikamies pääsee ainakin vähemm ällä puheenpolinalla. (Sil
loin ei m ainittua am m attikuntaa ol
lutkaan. Jokainen huolsi om at ko
neensa ja lankansa om alla kustan
nuksellaan ja taidollaan. Enim m äk
seen paremmin kuin edellä kerrottu poikkeava tapaus. Korjaustaitoisia am m attim iehiä toki oli). Soivat ne langat m uulloinkin. Pakkasella ki
m ittivät ja ulisivat, suojasäällä nu- haisesti vollottivat. Se oli sen ajan Katri-Helenaa.
O suuskuntakokoukset päätettiin pitää kerran tai pari vuodessa. Ko
koukset sujuivat leppoisesti ja asial
lisesti rouva Aino Autereen toimies
sa erittäin tunnollisesti ja aktiivises
ti sihteerinä ja rahastonhoitajana.
H än oli toimessa koko O suuskun
nan ajan. Kokouksia ryydittivät ai
na samat henkilöt jankuttam alla maksuista, jo ita Autere vaati k oro t
tam aan. Keskuksen hoitajat anoi
vat lisää palkkaa osakkaiden ene
tessä ja työpäivän venyessä 24- tuntiseksi. Yöllä oli tosin koroitus.
Sai siinä ho itajapark a olla letti suo
rana, m onena monessa, vailla H u o visen välikäsiä liikuttaa vellipataa, lekuttaa lasta ja pistää töpseleitä koneeseen ja aina hätäisim m ät oli
vat soittajat. Ensimmäinen keskus oli P ajupuron talossa, jossa sitä valvoi em äntä Tyyne Vihtorinvai- mo Piesanen. Hänelle yleni avuksi Seppo-poika, jo ka osasi laittaa lan
gan koneeseen ja sanoa topakasti
” k etk ut” ja siihen se häneltä jäi.
Keskus, P ajupuron yhteishyvä, oli neljässä eri paikassa ja sitä santrasi-
vat seppä Vuorisen em äntä pajan tuntum assa, Elli Svan, Lempi Sal
mela ja myöhemmin Annikki T ar
vainen. K ahtena eri kautena hoiti toimea ikilupsakka Meeri Piesanen.
Keskuksen-Meeri oli joskus h aja
mielinen. Eräs tyttö aikoi soittaa kotinsa sairaasta lehm ästä eläinlää
käri Ikkalalle. Puhelu meni pahaa a a v is ta m a tto m a lle , v ia tto m a lle anopintekeleelle. Olipa eläin jääd ä ilman lääkkeitä, niin mykäksi meni tyttö. Ei ollut suulasta sorttia.
Vaikka puhelin on nykyään hie
nosti toimiva, on siitä se inhimilli
syys ja rom anttisuus pois. Ei silloin hyvään aikaan tarvinnut laseja ne
nälleen. Yksi kam m in kierto vaan ja elävä ihminen vastasi. Sai kysyä, sataako tai paistaako. M uutahan he eivät kertoneetkaan. H ätätapaukset erikseen: ''eläinlääkäri on naapuris
sa, sieltä sen tavoittaa ja savu nou
see siitä rakennuksesta, jo k a p ar
haillaan p a la a .” — Nykyisin on p u helimet jo k a taloudessa. Ennen oli vähem m än. Sanaa juoksutettiin, ei
kä se vaikeaa ollutkaan, käytiinhän silloin enemmän naapureissa. Asiaa oli hevoskaupoista karkuun lähte
neen riiarin kengän löytymiseen syr- jätalon perunapellosta. Pyydetyin
pä sanaa viemään naapurikylään si
lakkanelikon likoon panosta. Kaksi peninkulm aa oli liikaa. Ei viety.
Vielä pätkä tosikeskustelua äkki
näisen ja -päisen keskuksen tu u raa
jan ja itsepäisen vanhan isännän kesken:
Isäntä: saisko sinne.
Tuuraaja: ei ne ole kotona kum m inkaan.
Isäntä: koetetaan edes.
Eivät olleet kotona.
T uuraaja: siinä kuulitte.
A siakkaat, jo tk a olivat aina oike
assa, koettivat kunnioittaa hoita
jien kotirauhaa sunnuntaisin kirk- koajan ja puolelta päivin jo u lu aa
tosta Tapanin iltaan. Joulu on suuri juh la tänään, ehkä vielä jouluisem- pi silloin.
Hyvää Joulua!
18
