Ilta Ikkala
AUNE — FRANS — VÄINÖ
KOLME SAARI JÄRVELÄISTÄ
Saarijärvellä elää kolm e taiteilijaa, jo tk a ovat käyneet A teneum in valmis
tuakseen vapaiksi taiteilijoiksi, jo tka ovat päässeet taiteilijaliiton jäseniksi näyttelyjensä perusteella ja jo tka elä
vät taiteellaan ilman m uuta am m attia.
H e ovat A une H erala kirkonkylällä, F rans T oikkanen L anneveden H oikan- kylällä ja Väinö R usanen, jonka ju u ret ovat K arjalassa, Tarvaalan Sum- m asaaressa. Kaikki kolm e asuvat myös edelleen kotitiloillaan, vaikka ei
vät enää viljelekään niitä.
A U N E H E R A L A
H eralan tilalla ei ole enää vuosi
kym m eniin h arjoitettu m aanviljelystä, m utta sisarukset ovat huolella hoita
n ee t taloa ja sen m etsiä ja kunnalle on siirtynyt kirkonkylän kehittym isen m yötä suuria alueita rakentam ista var
ten. Talo sinänsä edustaa viime vuosi
sadan saarijärveläistä tyyliä ja on kau
niisti säilytetty alkuperäisessä asus
saan. V aikka sisällä on tehty suuria kunnostustöitä, ne on tehty sellaisella pieteetillä, että talon vanha henki on säilynyt hienostuneena ja rauhallise
na.
Lepotauolla maalausten ääressä
Kun A une H erala 1938 koulunsa S aarijärvellä päätettyään pyrki yli sa
dan m uun kanssa A teneum iin, hyväk
syttiin h änet sinne neljäntenä. Sota kuitenkin keskeytti vuoden päästä opiskelun, m utta kun hän palasi so
dan loputtua jatkam aan opintojaan, sai hän jo k a vuonna tunnustusta m e
nestyksestään. Piirustusluokalla hänet palkittiin Selkäviivasta 1945, ja seu- raavana vuonna hän sai maalariluo- kan stipendin A lastom alla samalla k erta a, kun Eila H iltunen sai kuvan- veistoluokan stipendin ja U nto K oisti
nen piirustusluokalla. K aikkien oli opiskeluaikanaan tehtävä uskonnolli
nen työ ja K ristuksen ihm etekoja ku
vaavaan sarjaan kuuluva Nainin les
ken poika palkittiin myös parhaana.
O p e tta ja olisi toivonut, että A une oli
si lähtenyt Belgian taideakatem iaan;
m utta hän ei pitänyt akateem isesta opiskelusta ja jäi A teneum iin vielä työvuodeksi 1946— 47 ns. m estariluo
kalle täydentäm ään taitojaan.
K otiseudulle palattuaan osallistui A une ahkerasti Jyväskylän taiteilija
seuran kiertäviin näyttelyihin eri kau
pungeissa. H elsingin Taidehallissa ja A teneum in 100-vuotisnäyttelyissä hä
nellä oli myös töitä esillä. O m a laaja uusien töiden näyttely oli esillä Mul- tialla noin 10 vuotta sitten. A unen työt ovat voim akkaita väreissään ja taiteellisessa toteutuksessaan. H än on m aalannut paljon kotiseutunsa maise
mia öljyväreillä, pastelliliiduilla ja ve
siväreillä. V aikeasti toteutettavat Jul
m at lam m et ovat hänen kuvaam inaan jylhiä ja salaperäisiä. H erkkiäkin töi
tä on maisemissa, erityisen vaikuttava on m aalaus keväisen vaaleasta koivu- m etsästä. H enkilökuvia hän on m aa
lannut paljon ja niistä aivan om an lu
kunsa m uodostavat m ustalaistytön ku
vat, joita hän maalasi öljyväreillä ja pastelli-hiilitöinä.
V iim e aikoina on vaikea nivelreu
m a vaikeuttanut työskentelyä. A unen töistä yksi on kunnanvirastossa ja yk
sityisillä runsaam m in. V aikka niitä lu
kum ääräisesti ei olekaan kovin pal
jo n , ne ovat laadullisesti m erkittäviä.
A une itse sanoo, että joskus joku työ toteu tu i aivan vaivatta, joskus sen luo
misessa oli suuria vaikeuksia. Piirus
tuskin, jo k a tehdään m uutam alla vii
valla, saattaa joskus olla ansiokkaam pi kuin päiväkausia aikaa vievä öljy- m aalaus. Jokaisessa A une H eralan työssä on niin persoonallinen leima, e ttä sen tun tee hänen työkseen.
F R A N S T O IK K A N E N
T oistakym m entä vuotta on Frans Toikkanen tehnyt taidetta pakettipel- tojensa äärellä. Nyt ne on annettu vuokralle viljeltäviksi. Parisatavuoti- set h irret talossa ovat kokeneet äsket
täin toisen m uutoksen, kun rakennus on kunnostettu nykyisiä vaatim uksia vastaavaksi. Suuri tupa on säilytetty ennallaan ja ateljeeta varten on tehty u udet tilat erilleen. A varuutta ja rau haa on m äellä. 50-luvun lopulla hän otti vanhem pien kuoltua tilan haltuun
sa ja viljeli sitä, m utta Turun vapaas
sa taidekoulussa aletut opetukset al
koivat saada niin voim akkaan vallan, e ttä oli lähdettävä pyrkim ään A ten eu miin. Kun sieltä löytyi vaimoksi taitei
lija, joka suostui lähtem ään Saarijär
ven rauhaan, siirryttiin ensin viljele
m ään m aata. Luoville ihmisille se kui
tenkin osoittautui liian raskaaksi ja niin tehdään nyt yksinom aan taidetta.
T ähän eläm änpiiriin sopii Fransun om in tekniikka m ezzotinto, jonka ää
ressä ei saa hätäillä, sillä pienenkin laatan täydelliseen rouhim iseen kuluu kym m enisen päivää. Kun vielä on löy
tynyt sen sam ettiseen m ustuuteen so
piva kissa-aihe, on menestys ollut taattu . M iehen hiljainen, myhäilevä hum oristinen ote ilahduttaa ja läm m it
tä ä katsojaa m uuallakin kuin meillä.
Frans T oikkanen on ansioistaan m aam m e eturivin graafikko, joka tu n netaan kaikkialla m aapallolla. N äytte
lyjä on tu rh a edes luetella, onhan gra
fiikka vielä onneksi sellainen taiteen laji, jonka liikuttelem inen on helpom p aa kuin m onien m uiden taideteos
ten. Y ksityisnättelyjä on ollut eri puo
lilla Suom ea vuodesta 1960 lähtien, jolloin Fransu oli vielä koulussa ja sii
tä lähtien töitä on ollut m ukana, kun suom alaista taidetta on viety ulkom ail
le tai ulkom ailla on järjestetty grafii
kan kansainvälisiä yhteisnäyttelyjä.
Suurin myyntimenestys oli Firenzen kansainvälinen taidegrafiikan biennale 1972, josta työt levisivät todellakin jo kaiseen m aanosaan. V altion taidepal
kinto 1970 ja lukuisat taideapurahat ovat kannustaneet edelleen ja tänä vuonna saatu Pro Finlandia -mitali on jo korkeim m an luokan tunnustus T oikkasen taiteelle.
6
Keloveistos ”Saarijärven ranta” työvaiheessa kesällä -82 kotoisessa ympäristössä.
Veistoksen osti Saarijärven kunta uimahalliin. Maiti Sjögren
K otikuntaan on ostettu julkisiin ti
loihin m onia töitä Frans Toikkaselta ja kunta antaa myös lahjoiksi grafiik
kaa. V iim einen suuri tilaus oli veistos uim ahallin seinälle, jo n k a Fransu loi punahongasta ja joka kuvaa fransu- maisen pelkistetysti Saarijärven ran taa. A ikaisem m inkin on saatu ihailla pienoisveistoksia ja siitä kehittyykin idea tästä seitsenm etrisestä veistokses
ta. Tulevaisuus näyttää mihin suun
taan luom istyö kehittyy, voittaako veistos vai pysyykö grafiikka tärkeim pänä.
K ehittyvän taiteilijan tavoin hän on pystynyt jokaiseen yksityisnäyttelyyn tuom aan uuden ilm een, m utta var
m aankin kissa-aiheet ovat tulleet niin pidetyiksi, että taiteilija saa yrittää niistä vielä pitkään etsiä uusiakin m ahdollisuuksia. Viime näyttelyssä hän jo laittoi kissat — isoisänä ja iso
äitinä — kehyksiin kuin päättääkseen niiden historian, m utta sekään ei tu n nu rauhoittaneen ihailijoita. K ansain
välisyyteen kohonnut taide, joka syn
tyy kotiseudulla ja kotoisista aiheista on antanut syyn nim ittää Fransun Saa
rijärven Paavoksi 1974 ja viime kesäs
tä lähtien saavat Paavot hänen suun
nittelem ansa Paavon mitalin nim ityk
sensä muistoksi.
V Ä IN Ö R U S A N E N
T oikkasen kanssa sam aan aikaan A teneum issa opiskellut taidem aalari V äinö R usanen on tuottelias ja kehit
tyvä taiteilija. H än on ikuistanut saari -
järveläistä m aisem aa ehkä enem m än kuin kukaan toinen ja varsinkin Sum- m assaaren ym päristö on hänelle lähei
nen. V uodenajat, kukat, vesi, pellot ovat olleet m uuttuvien värien kohtei
na. Selkeät m uotokuvat poikkeavat ihailtavalla tavalla tavallisista traditio
naalisista m uotokuvista, mikä johtuu ehkä myös siitä, että hän ei kuvaa ti
lauksesta, vaan löytäessään m allin, jo ka puhuttelee, hän saa kuvan elä
m ään. V uodesta 1960 lähtien on V äi
nökin osallistunut yhteisnäyttelyihin asettaen yksityisesti töitään esille tai osallistuen yhteisnäyttelyihin aina val- takunnannäyttelyitä m yöten . . . Vii
me vuosina ovat rajatkin auenneet.
M erkittävin on varm aan ollut Puolas
sa pidettyyn m aalauskurssiin osallistu
m inen, jonka kautta töitä oli Puolassa neljä vuotta sitten esillä ja jäi Kosalin kaupungin kokoelm iin.
60-luvun lopulla m uuan huom attava taidekauppias kertoi olevansa vakuut
tu n u t, että Väinö Rusasen työt tule
vat m enestym ään ja jatkuvasti Väi
nön nimi esiintyy m aakunnan ja valta
kunnan näyttelyissä. A purahojakin on tullut ja m erkittävin niistä on ollut valtion m yöntäm ä työskentelyapuraha vuodelle 1982.
V äinö R usasta ei m yöskään voi m oittia toisten m atkijaksi, hänen tyy
linsä on selvästi om a. Viim eaikaiset tum m at katedraali-aiheet ovat var
m aan kypsyneet m atkoilla etelään.
K otoiset aiheet ovat paljon kevyem piä ja vaaleam pia ja niissä ovat värit kirkkaat ja puhtaat. Pisimm ällä abst
raktisuudessa hänen työnsä olivat eh
kä Keskisuom alainen maisema tänään -teem akilpailun töissä 1972, jo tka sil
loin palkittiin. Niissä oli eräänlaisella täplätyylillä saatu m aisem a eläm ään kevyenä.
Parhaillaan on Väinö lähettäm ässä töitään tam m ikuussa pidettävään kut
sunäyttelyyn Pariisiin ja aikoo itsekin käydä katsom assa näyttelyn siellä.
K unnan tiloissa on V äinön töitä run
saasti. Näyttävin kokonaisuus van
hainkodin uuden sairasosaston ru o k a
salissa. Väinö R usanen on m ukanaelä- vä taiteilija, joka mielellään vaihtaa kanssaihm istensä kanssa ajatuksia ja tuo itse uusia n äkökantoja esille.
Maalausteline kivien varassa M ajakoskella Mani Ramanen
7
